Ruotsi ja Saksa ovat ajautuneet tukkanuottasille siitä, keitä turvapaikanhakijoita saa palauttaa Saksaan. Näin siksi, että Berliinin päättäjät ovat tulkinneet Dublinin sopimusta siten, että vain maahan varsinaisen turvapaikkahakemuksen jättäneet otetaan vastaan.
Kärhämän seurauksena Ruotsi uhkailee Saksaa EU-tuomioistuimella. Se johtuu siitä, että Svea-mamman riesana on 700 sellaista turvapaikanhakijaa, jotka on rekisteröity Saksassa.
Siellä taas on ainakin 600 000 ihmistä, jotka eivät ole jättäneet turvapaikkahakemusta. Sitä tarina ei kerro, olisivatko he kaikki menossa Ruotsiin, mutta näiden ihmisten kerrotaan kuitenkin olevan syynä Etelä-Ruotsin rajatarkastuksille.
Tässä tilanteessa en voi olla toteamatta, että sekä Merkelin Saksa että Kaarle Kustaan Ruotsi ovat saaneet sitä mitä ne ovat tilanneetkin. Suomi sen sijaan on hetkellisten vaikeuksien jälkeen ottanut tilanteen hallintaansa - ainakin väliaikaisesti. Se tehtiin kansan ylivoimaisen enemmistön ilmaiseman mielipiteen painostuksen alaisena yhteistyössä venäläisten kanssa.
Toisaalta olemme lukeneet, että kehitysmaista tulevilla ei ole enää tietä ulos Kreikasta. Tässä tilanteessa on toivottava, että niin Kreikan rajanaapurit kuin Venäjäkin pitävät päänsä myös jatkossa. Eli sulkevat pysyvästi tulijoiden tien Kreikasta pohjoiseen ja toisaalta Venäjän kautta EU:n alueelle.
Jos näin käy, laantuu tulijoiden virta nopeasti, sillä puskaradio toimii ja muslimeista tuskin kukaan haluaa jäädä helleenien maahan. Toisaalta ihmissalakuljettajat eivät haluaisi luopua tuottavasta rahasammostaan ja varmasti houkuttelevat vielä jonkin aikaa tulijoita valheellisilla lupauksilla Euroopan lihapadoista, joten kansainvaelluksen pysähtyminen tulee viemään aikansa.
Samaan aikaan EU:n päättäjät ovat sopineet Turkin kanssa tulijoiden palauttamisesta takaisin Kreikasta. Vastineeksi he ovat luvanneet ottaa vastaan yhtä monta syyrialaista kuin heitä on palautettu takaisin. Tavoitteena tässä on ihmissalakuljettajien bisnesmallin murtaminen.
Aika näyttää onnistuuko tavoite. Ainakin EU:n pitäisi varmistaa, ettei malli muutu sellaiseksi, että Kreikkaan päässeet syyrialaiset palautetaan ensin Turkkiin ja sen jälkeen siirretään vaihto-operaation kautta joka tapauksessa EU:n alueelle. Se edellyttää tulijoiden kattavaa rekisteröintiä ja biotunnisteiden keräämistä.
Samalla EU:n päättäjien tulisi etsiä jokin keino sijoittaa Turkista sopimuksen kautta saapuvat syyrialaiset EU-maihin. Ainakaan Slovakia tai Puola eivät halua ottaa heitä vastaan. Eivätkä varmasti ainakaan kovin laajassa mitassa myöskään muut Itä-Euroopan maat. Eivätkä luultavasti myöskään kansalaisten reaktioita pelkäävä Suomen hallitus tai omaa tietään jo jonkin aikaa kulkenut Tanskan kuningaskunta.
Lopputulema on siis kaikkea muuta kuin selvä. Saattaa olla, että tuljavirta räjähtää käsiin kevään koittaessa, jolloin sekä Kreikan naapurimaiden aidat, että EU:n ja Turkin välinen vaihtosopimus joutuvat koetukselle.
Samalla jopa myös tulijoihin kaikista positiivisimmin suhtautuvien EU-maiden väliset suhteet - kuten Saksan ja Ruotsin välien kiristyminen osoittaa. Mutta jos aidat kestävät ja sopimukset pitävät, saattaa käydä niinkin, että paine Euroopan islamisoimiseksi vähenee merkittävästi verrattuna pariin edelliseen vuosikymmeneen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turkki osoittaa EU:lle tien
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
Perheenyhdistämistä on rajoitettava, vaikka se haittaisi tulijoiden integroitumista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa, mutta (toivottavasti) syntyvien keskusteluketjujen seurantaa helpottaisi, mikäli käytettäisiin nimimerkkejä tai nimeä. Pyydän myös noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.