Kun minä kuolen...

MTV3 kertoo, että irakilaisten ja somalialaisten turvapaikanhakijoiden hakemusten käsittely jäädytetään, koska niiden käsittelyä tiukennetaan. Syyksi uutisessa mainitaan, etteivät Bagdadin ja Mogadishun alueilta tulevat saa muualla Euroopassa automaattisesti turvapaikkaa. Terävää!

Pöllömedia uutisoi myös turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista, jotka ovat kohdistuneet erityisesti teinityttöihin. Juttua ei tarvitse referoida muuten kuin kopioimalla siihen sisältyvä poliisin kannanotto. 

"Näitä kyseisiä rikoksia on nyt alkanut ilmetä kasvavassa määrin. Turvapaikanhakijoiden keskinäiset nahistelut ja heidän aiheuttamansa rikollisuus tulevat vain lisääntymään. Uhkakuvia pitäisi ymmärtää paremmin. Tämä on ollut sinisilmäistä ja käsittämättömän huolestuttavaa"

Kolmannen tiedonpalan entinen Mainos-TV kertoo Helsingistä, missä turvapaikanhakijat ovat nahistelleet keskenään pahoinpitelemällä ja varastamalla toisiaan ja toisiltaan. Hyvää tässä on se, että teot eivät ole kohdistuneet juuri lainkaan kantaväestöön ja huonoa se, että uutinen kielii lähtömaiden ongelmien siirtymisestä Suomen maaperälle.  

* * *

Näyttääkin siltä, että meillä on edessämme tarve joko ihmeen tekemiseen tai vaihtoehtoisesti uudenlaiseen kulttuuriin sopeutumiseen. 

Ihmeellä tarkoitan kotouttamisprosessin onnistumista - ihmeen siitä tekee tempun epäonnistuminen kaikissa niissä länsimaissa, minne on asettunut runsaasti kehitysmaalaisia. Miten me sitten voisimme onnistua?

Realismia on siis suomalaisen yhteiskunnan muuttuminen nykyisestä joksikin muuksi. Miksi, sitä emme tiedä, mutta seuraavat näkemykset lienevät todennäköisiä, ellei tulijavirta sitten jostain syystä taitu - vaikkapa tämän kirjoituksen aloittaneesta turvapaikkaprosessin muutoksesta.

* * *

Minun kuollessani segregaatiokehitys on edistynyt niin, että vauraimpien asuinalueiden ympärille on rakennettu muurit ja niitä vartioivat palkatut vartijat. Myös keskiluokka asuu erillään värikkäämpien kulttuureiden edustajista, mutta ilman aitoja tai vartijoita. Uussuomalaisten asuttamissa lähiöissä sinnittelevät heidän lisäkseen köyhät ja syrjäytyneet kantasuomalaiset.

Minun kuollessani monet koulut ovat muuttuneet päivähoitolaitoksiksi, joissa juuri kukaan ei opi mitään. Toisaalta on myös kouluja, joissa oppilaat oppivat erinomaisen hyvin. Ne sijaitsevat mahdollisimman kaukana maahanmuuttovaltaisista alueista ja oppilaiden ihonväri on maan asukkaiden yleisilmeeseen verrattuna hämmästyttävän vaalea. 

Minun kuollessani yhteiskunnassa käydään pitkittynyttä debattia siitä, mitä kouluille pitäisi tehdä. Pitäisikö sallia yksityiskoulut, joita vaatii sekä vauraampi väestö että uskonnolliset maahanmuuttajaryhmät? 

Vai pitäisikö sittenkin muutella koulujen sijaintia ja kokoa siten, että kaikissa kouluissa olisi suunnilleen tasamäärin kantaväestön ja tulijoiden lapsia. Tai suorastaan ryhtyä pakkotoimiin sellaisen tilanteen saavuttamiseksi, sillä väestöryhmien sekoittamisen tiedetään vähentävän yhteiskunnan polarisaatiota ja monikulttuurisuuden tuomia ongelmia. Monet vauraiden lasten vanhemmat kuitenkin vastustavat sellaista tiukasti.

Minun kuollessani julkinen terveydenhuolto toimii kyllä hyvin, mutta hoitaa vain terveyden perusasiat. Erikoissairaanhoidosta on luovuttu, mutta sitä saa korkealuokkaisissa sairaaloissa maksua vastaan. Niiden asiakkaat tulevat lähinnä väestön vauraammasta puolikkaasta. Minäkin hengähdän viimeisen kerran yksityisessä saattokodissa.

Minun kuollessani naiset, etenkään kantaväestöön kuuluvat, eivät enää lähde illalla yksinään lenkkipolulle. Eivät oikein kahdestaankaan. Näin siksi, että Suomi on kohonnut seksuaalirikoksissa hämmästyttävää vauhtia kohti kärkisijoja. Valtamedia pohtii palstametreittäin sitä sitä, mistä syystä naiset ilmoittavat seksuaalirikoksista aiempaa useammin.

Minun kuollessani huomattava osa väestöstä istuu vankiloissa erilaisista rikoksista. Kantasuomalaisten osuus vangeista on pudonnut alle parinkymmenen prosentin, vaikka lukumääräisesti heitä on edelleen lähes täsmälleen yhtä paljon kuin armon vuonna 2015. 

Lehdistö revittelee aika ajoin juttuja niistä tapauksista, joissa poliisi on videoitu ottamassa nuorukaisia kiinni väkivaltaisin ottein. Videonpätkissä palaa taustalla yhä useammin auto, roskakatos tai jopa talo. 

Näiden "rosvo ja poliisi" -videoiden näyttämisestä seuraa mellakoita ja etelämaalaisen temperamentin purkauksia sekä toisaalta myös tiedostavan eliitin sinisilmäisen jälkikasvun mielenosoituksia hallitusta ja poliisilaitosta vastaan. Uutiskuvat leviävät myös maailmalle, missä suomalaista poliisia ja yhteiskuntaa paheksutaan.

Minun kuollessani omat lastenlapseni syyttävät minua ja koko sukupolveani oman elämänsä pilaamisesta. Minä vetoan tähän blogiin, mutta monella muulla vanhuksella ei ole mitään millä puolustautua. Paitsi vetoaminen omaan hyvyytensä ja solidaarisuuteen hätää kärsivien edessä.

Samaan aikaan sunnit ja shiialaiset ottavat Itä-Helsingissä verisesti yhteen kun taas Turussa on jälleen poltettu turkkilaisen omistama ravintola, joka oli perustettu lähelle vanhempaa kurdiravintolaa. Varissuolla järjestystä pitävät yllä paikalliset rikollisjärjestöt - poliisi menee paikalle ainoastaan suurella joukolla. Yksittäiset partiot ovat joutunut perääntymään jo liian monta kertaa, jotta kannattaisi edes yrittää.

Kaupunginosan tavallinen kansa hakee turvaa moskeijasta, jossa myös ratkotaan pieniä rikosasioita Sharia-lain perusteella. Vain harvat varissuolaiset käyvät töissä, mutta monilla miehillä on jopa kolme tiukasti hunnutettua vaimoa. Ja paljon jälkikasvua, joka radikalisoituu verratessaan omaa kurjuuttaan aidattujen alueiden sisäpuolella kasvavien vaaleampinahkaisten ikätoveriensa vaurauteen. 

Heidän joukostaan käy jatkuva virta Lähi-idän, Ruotsin ja Saksan uusiin konflikteihin, joissa islamistit ovat pääsemässä niskan päälle. Suomessakin on kirkkoja poltettu. Mutta myös moskeijoita.

Ja minun kuollessani on Suomen väestönkasvu lopultakin kääntynyt rajuun nousuun. Enää ei puhuta kestävyysvajeesta, sillä verotulot eivät ole aikoihin riittäneet kunnollisen sosiaalisen turvaverkon maksamiseen. Sen sijaan monissa kaupunkien entisissä kivijalkakaupoissa toimii ruuanjakokeskuksia. Sinne kimurtelevat leipäjonot pitenevät päivä päivältä. 

Mutta ei suomalaisella yrityselämällä mitenkään huonosti mene. Työvoima on halpaa etenkin palvelualoilla kuten siivouksessa, ravintolatoiminnassa ja kuljetuksessa. Teollisuuskin porskuttaa vielä vanhojen investointien varassa, eikä Suomen osaaminen korkeassa teknologiassa ole kadonnut minnekään. Väestöryhmien elintasokuilu on kuitenkin palannut 1800-luvun tasolle. 

Minun kuollessani maaseutu vetää ihmisiä. Helsingin lähialueilla Vihdissä, Nurmijärvellä ja Lohjalla ovat väestönkasvu ja etenkin verotulot räjähtäneet kasvuun. Sinne virtaa vaurasta väkeä, joka kaipaa nuoruutensa "melkein Impivaaraa". Valitettavasti se ei koskaan enää palaa. Tai ainakaan minä en ole sitä näkemässä. 

Edelle kirjoittamani ei varmasti toteudu kaikilta osiltaan. Toisaalta päälinjat lienevät selvät kaikille niille, jotka ovat nähneet maailmalla muutakin kuin lomakohteita. Tai edes lukeneet kehityksestä Ruotsissa, USA:n monissa suurissa kaupungeissa tai Afrikan metropoleissa. 

Toki toivon olevani väärässä ja kuolevani yhteiskunnassa, jossa eri kulttuurit ovat sulautuneet yhdistäen hyvät puolensa ja unohtaen ongelmansa. Jossa lampaat käyvät kedolla rinta rinnan jalopeurain kanssa ja kaikilla on hyvä tahto. Ja taivaasta sataa mannaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Pakkovalta Suomeen ja Euroopan Unioniin

Islamilainen utopia
Integrointi ja rangaistukset - niistäkö apu toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan luomiseksi?

Demokratiasta ja islamista

Yhdysvallat keskeyttää Syyrian sodan maltilliselle osapuolelle antamansa sotilaskoulutuksen ja tuen. Syynä on osin joukkojen epäonnistuminen taistelutoiminnassa ja toisaalta näiden saaman aseistuksen valuminen islamistisille sotajoukoille.

Pikku-uutinen alleviivaa sitä vaikeutta, jonka länsimaat ovat kohdanneet pyrkiessään vaikuttamaan islamilaisen maailman kohtaloihin. Liittolaisia on vaikea tunnistaa ja vaikka heidät tunnistaisikin, saattaa kumppanin mieli muuttua - ellei kyse ole alun perinkin huijauksesta.

Toinen uutinen kertoo Afganistanista, missä Taleban on osoittanut voimiansa valtaamalla kaupungin. Tapaus osoittaa, ettei länsimaiden tuella valtaan noussut hallitus ole koko maan valtias, vaikka tuskin merkitseekään käännettä ikuiselta tuntuvan epäjärjestyksen kotimaassa.

Samalla tapaus osoittaa, ettei ääri-islamista voimansa saava hurmahenkinen joukkio ole helposti voitettavissa. Siinä missä ISIS on osoittanut sitkeytensä Irakissa ja Syyriassa, on Taleban noussut tappionsa jälkeen uudelleen Afganistanissa. Hinnan näistä islamin nimeen vannovien sotureiden toimista maksavat kaikki afganistanilaiset, irakilaiset ja syyrialaiset.

Sen sijaan länsimaiden ja venäläisten kiistely siitä, kenen puolesta Syyriassa tulisi toimia näyttäytyy tosiasioiden valossa absurdilta. Tai oikeastaan länsimaiden kyvyttömyys tunnusta tosiasioita on anteeksiantamatonta, kun samaan aikaan kuolee joukoittain ihmisiä ja pääasiassa nuoret miehet jättävät kotinsa ja kotimaansa etsiessään parempaa tulevaisuutta.

Tässä mielessä lännen toimia Syyriassa, ja aiemmin sekä Afganistanissa että Irakissa voidaan kuvata vanhalla sanonnalla, jonka mukaan tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Tämä ei tarkoita, etten pitäisi demokratiaa tavoittelemisen arvoisena asiana, vaan sitä ettei aitoa demokratiaa voi viedä väkisin, vaan sen tulee kasvaa kansasta itsestään.

Tuon kasvun edellytyksiä ovat vakaa rauha, sivistys ja laaja ihmisten välinen luottamus. Mutta mistä ja miten sellaiset saataisiin uskonnollisten ristiriitojen ja sisäisten klaanijärjestelmien hallitsemiin sekasortoisiin maihin?

Iranissa mallina on islamin johtama pappisdiktatuurin johtama näennäisdemokratia. Saudi-Arabiassa valtaa pitää islamilainen diktatuuri, Syyriassa saman toteutti melko maallinen diktatuuri. Egyptissä valtaan nousi erinäisten vaiheiden jälkeen uusi maallinen diktatuuri. Sen sijaan Libyassa diktatuuri vain kaadettiin ja tilalle jäi sekasorto.

Kemal Atatürkin Turkki osoitti aikanaan mallia, kuinka demokratian tielle voisi päästä myös islamilaisessa valtiossa. Valitettavasti hänen seuraajansa eivät pystyneet viemään työtä loppuun, vaan maa on jäänyt tasapainoilemaan demokratian ja sekasorron uhan alle: viimeaikainen islamilaisuuden voimistuminen on vieläpä vahvistanut epädemokraattista kehitystä.

Siksi edes Turkista ei ole malliksi islamilaiselle maailmalle. Tie islamilaiseen utopiaan on ilmeisesti vain aivan liian pitkä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiireistä:
Islamilainen utopia
Zuber Jalal Isa herätti ajatuksia
Paratiisi

Turvapaikkasirkus hiipumassa?

Helsingin Sanomat kertoi aamulla, että Tornioon saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä on laskussa. Se on hyvä, mutta tosiasiassa tulijoita on edelleen tolkuttomasti. Helsingin Sanomien mukaan Tornioon oli eilenkin saapunut noin 300 turvapaikanhakijaa. 

Sillä tahdilla saapujia tulisi loppuvuoden aikana noin 28 000. Se on lähes kymmenkertainen määrä koko viime vuoden saldoon verrattuna.

Hallitus onkin toisen Helsingin Sanomien jutun mukaan innostunut valmistelemaan kuntia pakottavia lakeja, joiden perusteella vastaanottokeskus voitaisiin perustaa minne tahansa vastoin kunnan omaa tahtoa. Tämä on hävytöntä, mutta ymmärrettävää sitä taustaa vastaan, että jonnekin nämä ihmiset on sijoitettava tutkinnan ajaksi. Ihmisten asenteita suunniteltu pakkolaki tuskin kuitenkaan muuttaa nykyistä myönteisemmäksi kansainvaellusta kohtaan.

Turvapaikan saaneiden käytöstä uusi laki ei muuta. He muuttanevat jatkossakin mahdollisimman nopeasti maamme suuriin kaupunkeihin rasittamaan niiden vuokra-asuntotarjontaa ja sosiaaliturvaa. Näin tapahtuu niin kauan, kuin hallitus tulkitsee lakia siten, että tulijoilla on vapaa oikeus sijoittua sinne minne haluavat. 

Tuossa ensin linkittämässäni jutussa rikoskomisario Janne Koskela sanoo: "emme tiedä mikä on vaikuttanut siihen, että hakijoita tuli viikonloppuna vähemmän kuin aiempina päivinä. Tästä ei kuitenkaan kannata vielä vetää mitään johtopäätöksiä siitä, että virta olisi hiipumassa".

Rikoskomisarion jälkimmäinen virke pitää varmasti paikkansa. Tulijavirta voi hiipua pysyvästi tai kääntyä uuteen nousuun. Kaikki riippuu niistä tiedoista, jotka liikkuvat iPhonien ja sosiaalisen median kautta Eurooppaan virtaavien ihmisten tietoisuuteen.

Sen sijaan poliisin ensimmäinen virke on roskaa. Tulijavirran lakkaaminen johtuu lähes varmasti niinikään iPhonesta ja sosiaalisesta mediasta. Esimerkiksi Iltalehti on kertonut irakilaisista, jotka ovat pettyneet Suomeen ja myös tiedottaneet näkemyksestään. Myös tieto Suomen maahanmuuttopolitiikan uusista linjauksista lienee levinnyt maailmalle.

Toisin sanoen tässä toimii sama logiikka kuin ongelman räjähtämisessä. Kun pääministeri Sipilä ilmoitti ottavansa itsekin hyysättäväkseen maahanmuuttajia uutinen levisi maailmalle ja tulijamäärä räjähti. Nyt tämä tieto on vanhenemassa ja tilalle on tullut parempaa elintasoa hakevia vähemmän houkuttelevia uutisia. 

Eivät turvapaikan hakijat ole mitään aivottomia apinoita, vaan ajattelevia ihmisiä, jotka toimivat rationaalisesti kussakin tilanteessa. Nyt se tarkoittaa Suomen houkuttelevuuden vähenemistä. Jatko puolestaan riippuu niistä viesteistä, joita iPhonet ja sosiaalinen media syytävät turvapaikanhakijoiden tietoisuuteen.

Suomen etu olisi, että tuo viesti kertoisi Suomesta mahdollisimman nuivaa tietoa. Hallitus on eilen esitellyt uuden budjetin, joka on jouduttu hallituksen tahdosta huolimatta rakentamaan entistä suuremmaksi huolimatta kantasuomalaisten elämän moniin keskeisiin toimintoihin, tulevaisuuteen ja kehitysapuun vaikuttavista tiukennuksista. Syynä tähän ovat maahanmuuton kustannukset, jotka hallituksen itsensäkin mukaan nousevat sadoilla miljoonilla euroilla.

Avaimet Tornion rajanylityspaikan tilanteeseen ovat siis suomalaisilla itsellään. Ehdotan, että myös pidämme ne itsellämme. 

Tulijat otettakoon asiallisesti vastaan, mutta hyysäysmentaliteettiin ei tule enää sortua. Sen hinta tulee liian kalliiksi, sillä ainakaan suurimmista humanitaarisista maahanmuuttajaryhmistä ei näyttäisi olevan koskaan elättämään itseään työssäkäyvien määrän jäädessä siihen tarkoitukseen nähden aivan liian alhaiseksi: vuoden 2010 tilastojen mukaan arabiankielisistä miehistä töissä kävi 37% ja naisista 14%, kurdinkielisistä miehistä 33% ja naisista 24% sekä somaliankielisistä miehistä 24% ja naisista 14%. 

Humanitaarisen maahanmuuton millenium-palkinto voitaisiinkin antaa sille, joka keksisi miten nämä ihmiset saataisiin töihin ja siten kantamaan vastuuta uuden kotimaansa hyvinvoinnista. Uskon, että samalla myös heidän näkyvyytensä toisessa heihin liittyvässä ongelmassa eli rikostilastoissa vähenisi. 

Näin siksi, että arvaan avainten löytyvän heidän perinteisen kulttuurinsa muuttamisesta. Kulttuurinvaihto on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Etenkin ilmapiirissä, missä näkyvä osa suomalaisista ei ymmärrä todellisuutta vaan odottaa kieli pitkällä kaikenlaisten vieraiden kulttuurien valtaavan sijaa maassamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisnaiset burkhaan
Vesa Puuronen puhuu viisaita
Mitä nyrkkeilijä Fitim Latifin tapaus opettaa meille maahanmuutosta?

Perustuslaki ja pakolaisten sosiaaliturva

Helsingin Sanomat otti aamun pääkirjoituksessaan kantaa perustuslain asemaan taloudellisesti vaikeina aikoina. Se korosti lainsäädännön tärkeyttä ja muistutti valtiosääntöoikeuden professoreiden näkemyksistä, joiden mukaan erillinen julkinen tukijärjestelmä turvapaikan saaneille pakolaisille olisi perustuslain vastainen.

Esimerkiksi professori Kaarlo Tuori on sanonut, että "jos ihminen on saanut myönteisen turvapaikkapäätöksen, hänellä tulisi olla yhdenvertaiset oikeudet sosiaaliturvaan kuten kaikilla muillakin. Yhdenvertaisuuden kääntöpuolena on syrjintä, josta tässä näyttää olevan kysymys."

Vastaavasti professori Tuomas Ojanen on esittänyt näkemyksenään, että "hallituksen kaavailut vaikuttavat syrjinnältä, koska turvapaikan saaneet eroteltaisiin pois kaikille kuuluvan sosiaalijärjestelmän piiristä." Ja epäilee, onko perustuslaki edes käynyt hallituksen mielessä.

Professorit vetoavat näkemyksessään tähän perustuslain kohtaan: "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella".

Pikaisesti tarkasteltuna asia vaikuttaisi olevan siten kuin professorit sanovat. Ongelmalliseksi ja siten myös tulkinnanvaraiseksi edelle kirjoitetun perustuslain kohdan tekee kuitenkin se, ettei tässä kohtaa ole yksiselitteisesti määritetty keitä kaikkia laki koskee.

Toisin on esimerkiksi liikkumisvapautta koskevassa perustuslain kohdassa, jonka alussa lukee "Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa". Ja myöhemmin puolestaan "Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan".

Liikkumisvapaudessa on siis selvästi mainittu, että laillisesti maassa oleva ulkomaalainen, vaikkapa pakolainen, on liikkumisvapauden suhteen tasa-arvoinen Suomen kansalaisen kanssa, mutta hän ei ole sitä maasta karkoittamisen suhteen.

Asiaan liittyy vielä perustuslain kohta, joka käsittelee sosiaaliturvaa. Sen mukaan "jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä."

Siinäkään ei ole yksiselitteisesti määritetty, kenelle minitut oikeudet kuuluvat. Eikä siinä ole myöskään myöskään määritetty toimeentulotuen tasoa.

* * *

Perustuslaki käyttää ihmisten oikeuksista puhuessaan pääsääntöisesti termiä "jokainen", mutta tekee termin käytöstä myös poikkeuksia. Poikkeusten kohdalla laki on kattavuutensa suhteen yksiselitteinen, mutta muuten sen ulottuvuus määräytyy "jokainen"-sanan tulkinnan kautta.

Arkikielessä "jokainen" tarkoittaa kaikkia. On kuitenkin selvää, ettei perustuslaissa tarkoita sitä, koska ei ole mitenkään ajateltavissa sen takoittavan esimerkiksi Suomen rajojen ulkopuolella asuvia ulkomaalaisia. Mutta ei se koko lainsäädännön perusteella tarkasteltuna voi tarkoittaa myöskään kaikkia Suomessa kullakin hetkellä oleskelevia, sillä eihän esimerkiksi japanilainen turisti, turvapaikanhakija tai paperiton kerjäläinen ole meillä oikeutettu samanlaiseen sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon kuin esimerkiksi Suomen kansalainen.

Valtiosääntöoikeuden professorit näyttäisivät tulkitsevan sanan "jokainen" tarkoittamaan kaikkia Suomen kansalaisia sekä pakolaisstatuksen saaneita. Ainakin edelle lainattu Kaarlo Tuorin kommentti viittaisi siihen. 

Mahdollisesti professorit voisivat ajatella perustuslain sanan "jokainen" tarkoittavan myös laillisesti Suomessa asuvia, mutta tämä tulkinta ei kestä tarkastelua, koska liikkumisvapauskohdassa on lainkohta määritetty erikseen koskemaan tätä ryhmää. Siihen ei olisi ollut tarvetta jos lainsäätäjä olisi ajatellut muuten käyttämänsä sanan "jokainen" tarkoittavan kaikkia Suomessa laillisesti oleskelevia.

Minun nähdäkseni Suomen perustuslaki on käsillä olevassa tilanteessa yksiselitteisen epäonnistunut ja käyttökelvoton. Siten sen tulkinta voidaan pakolaisten sosiaaliturvan kohdalla tehdä perustellusti monella eri tavalla, joista yksi on edellä mainittujen professorien tulkinta. On kuitenkin selvää, että mikäli tulkinta on oikea, perustuslakia rikotaan Suomessa jatkuvasti. 

Nyt puheensa oleva sosiaaliturvan taso ei ole Suomessa kaikille sama. Opiskelijoiden saama tuki on alhaisempi kuin muiden ihmisten, ellei mukaan lasketa takaisin maksettavaa opintolainaa. Toisaalta ansiosidonnainen työttömyystuki voi nousta hyvinkin korkeaksi, vaikka työttömyyskassojen maksuilla katetaan siitä vain osa. Myös lapsilisien määrä on porrastettu lapsimäärän mukaisesti.

Kaikki edellä kirjoitetut käytännöt voidaan ymmärtää ennakkotapauksiksi, joiden perusteella myös Suomen kansalaisten ja muiden maassa asuvien, kuten pakolaisten, sosiaaliturva voidaan asettaa eri tasolle, kunhan se riittää "välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon". Mitä ikinä ne sitten tarkoittavatkaan. 

Edelle kirjoittamallani perusteella olen sitä mieltä, että mikäli hallitus päättää rakentaa pakolaisille erillisen sosiaaliturvajärjestelmän, voidaan se tulkita aivan yhtä hyvin perustein perustuslain mukaiseksi kuin sen vastaiseksikin. Mutta mikäli se tulkitaan perustuslain vastaiseksi, olisi syytä käydä läpi useita muitakin yhteiskuntamme käytäntöjä, jotka olisivat myös mitä ilmeisimmin saman perustuslain tulkinnan mukaan aivan yhtä lailla perustuslain vastaisia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Hallitus seisoo tumput suorana tulijavirran edessä

Oikeuskäytäntömme ajaa lainsäätäjän yli ja muuttaa rikokset kauppatavaraksi

Komisario havainnollistaa rikkaiden ja köyhien eriarvoista kohtelua lain edessä

Kauhavan vastaanottokeskus aloitti positiivisessa ilmapiirissä

Iltalehti on haastatellut kauhavalaisia nyt kun paikkakunnalle perustettu vastaanottokeskus on aloittanut toimintansa. Haastattelujen perusteella näyttäisi siltä, että pohjalaiset suhtautuvat erittäin myönteisesti tulijoihin.

Ensimmäisen haastatellun mukaan "tänne on kuulemma tulossa ainakin ensivaiheessa pääasiassa perheitä. He eivät varmasti ole matkalla huvikseen, vaan pakenevat esimerkiksi sotaa. Sellaiset ihmiset tarvitsevat apua. Mahdolliset onnenonkijat eivät kuitenkaan saa hyväksyntääni"

Samoilla linjoilla on toinenkin haastateltu: "hädässä olevia täytyy auttaa. Uskon valtaosan olevan todellisia avuntarvitsijoita. Toki mukana saattaa olla sellaisiakin, joilla on pahat mielessä, mutta niinhän on muutenkin".

Eikä kolmannenkaan haastatellun näkemys juuri poikkea edellisistä: "ketään ei saa tuomita etukäteen. He saavat tulla Kauhavalle ja näyttä keitä ovat. Uskoisin vallalla olevan niin pelokkuutta kuin toiveikkuuttakin".

Iltalehti teki toisenkin jutun, jossa vastaanottokeskuksen johtaja kertoi tavoitteena olevan Suomen paras vastaanottokeskus. Samassa jutussa hän ihasteli tulijoiden jalkapallonpeluuta ja kertoi käynnin kaupungilla sujuneen hyvin: "R-Kioskilla vierailu sujui hyvin. He saivat positiivisen vastaanoton".

Jutun lopuksi hän vielä ilmoitti että "...pakolaisissa on suuri mahdollisuus. Teemmekin heille osaamiskartoituksen sekä pyrimme järjestämän muun muassa kieliopintoja lähialueen oppilaitosten kanssa. Turvapaikanhakijoissa on varmasti paljon eri alojen osaajia, joista moni yritys on jatkossa kiinnostunut".

Hän ei "myöskään ymmärrä joidenkin tahojen tietoista pelon lietsontaa. Asioista olisi hyvä ottaa kunnolla selvää ennen kuin lähdetään julkisesti kommentoimaan".

Näiden artikkeleiden perusteella Kauhavalla näyttäisi olevan kaikki kunnossa. Koska kriittisiä ääniä ei löytynyt kommentoimaan, lienee paikkakunnalla tapahtunut täyskäännös suhtautumisessa vastaanottokeskukseen. Tämä on melkoinen täyskäännös, sillä vielä pari viikkoa sitten 88% kauhavalaista vastusti koko keskusta.

Näyttää siis siltä, ettei Kauhavalle ole sittenkään synnytetty ruutitynnyriä, kuten reilu viikko sitten epäilin. Sitähän me emme halua uskoa, että Iltalehden jutun haastatellut olisi valittu tarkoitushakuisesti. Tai että keskuksen johtaja olisi esittänyt virkansa puolesta ylioptimisisia näkemyksiä?

Tai että toimittaja olisi ottanut onkeensa tutkija Erkka Railon näkemyksiä? Tämähän totesi niin ikään Iltalehdessä ministeri Stubbin tehneen väärin sanoessaan, ettei ihmisten pitäisi tuomita turvapaikanhakijoiden vastustajia. Eivätkä poliitikot hänen mukaansa saisi yleensäkään vastustaa monikulttuurisuutta puheissaan, koska sellainen alentaa kynnystä väkivaltaan.

* * *

Palatakseni Kauhavalle. Iltalehden uutisoinnin perusteella näyttää siltä, että vastaanottokeskus voi hyvinkin toimia paikkakunnalla. Mutta se edellyttää, etteivät keskuksen asukkaat aiheuta suurempia häiriöitä ympäristössään. Siis varkauksia, raiskauksia tai muuta sellaista. Ja etteivät kauhavalaisnuoret ota etenkään päihtyneinä mallia lahtelaisista, vaan pitävät järjen päässään. 

Lopultahan kauhavalaisenkin vastaanottokeskuksen asukkaat katoavat paikkakunnalta joko turvapaikan saaneina etelän suuriin kaupunkeihin tai ilman turvapaikkaa kotiinsa tai muualle Eurooppaan. Siksi paikkakunnalle ei ole odotettavissa suuren etnisen vähemmistön kasvamista ja sen mukanaan tuomia väistämättömiä ongelmia. 

Kauhavalaisten on myös hyvä muistaa, ettei vastaanottokeskusten asukkaisiin ole liittynyt samanalaisia ongelmia kuin turvapaikan saaneisiin. Syytä siihen en ole huomannut tutkitun, mutta nopeasti mieleen tulevat ainakin seuraavat mahdollisuudet. 

Tulijat yrittävät ehkä elää mahdollisimman siivosti, koska rikokset eivät edesauttaisi turvapaikan saamista. Tai vastaanottokeskuksen henkilökunnat ovat kenties onnistuneet valistustyössään erinomaisesti. Pidän myös mahdollisena, että vastaanottokeskusten ympärillä asuvat ihmiset ovat muuttaneet käyttäytymistään luopumalla esimerkiksi liikkumisesta ulkona yksin ja pimeässä. 

Joka tapauksessa tilanne Kauhavalla on nyt se, että vastaanottokeskus on ja pysyy. Sen kanssa on siis pystyttävä elämään riippumatta mitä siitä ajattelee. Eikä se katoa ennen kuin Tornion kautta tuleva ihmisvirta heikkenee merkittävästi tai jopa pysähtyy kokonaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Turvapaikanhakijoita ammuttiin ilotulitteilla ja heiteltiin kivillä

Ruutitynnyri Kauhavalle?
Maahanmuutto lisää luovuutta, rikkautta ja värinää

Kumpi on liian vaikeaa, matematiikka vai totuuden kertominen?

Kirjoitin toissapäivänä Alexander Stubbin ja Juha Sipilän käsityksistä Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määristä. Aiemmin niin hymyilevä valtiovarainministerimmehän oli arvellut Suomeen tulevan tänä vuonna 15 000 turvapaikanhakijaa kun taas pääministeri oli tullut maininneeksi 50 000 saapuvasta.

Yleisradion A-studiossa tulijamääriin saatiin lisävalaistusta, kun maahanmuuttoviraston tulosaluejohtaja Juha Similä mainitsi maahan tulleen eiliseen mennessä jo yli 15 000 turvapaikanhakijaa. Arveleekohan Stubb siis, ettei heitä olisi enää tulossa lisää? Vai onko hän elänyt laput silmillä ja on siksi tietämätön todellisista määristä?

Aika pelottavia vaihtoehtoja molemmat, kun huomioidaan että nyt puhutaan paljon valtaa käyttävästä valtioneuvoston jäsenestä. Ja entisestä pääministeristä.

Pelottavaksi maahanmuuttoviraston Juha Similän esiintymisen tekee myös hänen osoittamansa heikko matematiikan osaaminen yhtenä maan johtavana maahanmuuttoasioiden hoitajana. Hän nimittäin mainitsi tämänhetkisen tulijoiden päivätahdin olevan 600 henkeä päivässä, jonka arveli tarkoittavan koko vuonna yhteensä 30 000 - 50 000 turvapaikanhakijaa. Pääministeri Sipilä lienee siis saanut omat lukemansa maahanmuuttovirastolta.

Mutta ovatko luvut oikeita? Similän sanomisiahan ei voi tulkita muuten kuin siten, että maahan tulisi loppuvuoden 97 päivän aikana 15 000 - 35 000 ihmistä olettaen, että heitä saapuu nykyisellä  600 ihmisen päivittäisellä tulijatahdilla.

Kuitenkin 600 x 97 eli nykyisellä tulijatahdilla laskettu loppuvuoden tulijamäärä olisi 58 200. Kun tähän lisätään jo tulleiden määrä, päädytään 73 200 tulijaan tämän vuoden aikana. Todellinen tulijamäärä on siis maahanmuuttoviraston Similän ilmoittamia lukemia 46 - 144 prosenttia suurempi.

Eikö Similä siis osaa laskea, vai eikö hän jostain syystä halua kertoa edes pääministerille karua totuutta? Vai eikö pääministeri Sipilä uskalla esittää niitä kansalaisille?

Tässä tilanteessa (koulutuksen mallimaassa) absurdi, mutta valitettavasti oikeutettu kysymys kuuluu seuraavasti: kumpi on liian vaikeaa, matematiikka vai totuuden kertominen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijoita ammuttiin ilotulitteilla ja heiteltiin kivillä
Stubbin laskelmat, mutta Sipilän luvut
Keski-idän miehet toteuttamassa Kianderin visiota Itävallassa

Turvapaikanhakijoita ammuttiin ilotulitteilla ja heiteltiin kivillä

Yle kertoo uutisessaan, että Lahdessa Hennalan entiseen varuskuntaan turvapaikanhakijoita tuonut linja-auto aiheutti suomalaisittain poikkeavaa käytöstä, jolle mallia lienee haettu tulijoiden kotimaista tai mahdollisesti Ruotsista. Linja-autoa ja heitä avustavia suomalaisia ammuttiin ilotulitusraketeilla ja heiteltiin kivillä.

Tuomitsen tämän käyttäytymisen äärettömänä typeryytenä. Väkivalta ei ole toivottava eikä hyväksyttävä keino ratkaista turvapaikanhakija-ongelmaa, toisin kuin rauhallinen mielenosoitus tai sanan säilällä sivaltaminen olisivat olleet. Ilotulitteiden ampujat ja kivien heittäjät ovat sen sijaan vajonneet argumentoinnissaan keskiaikaiselle tasolle.

Samalla joudun tässä neuvomaan Suomen hallitusta. Sen on viimeistään nyt syytä katsoa peiliin ja yrittää ymmärtää mistä väkijoukon riehuminen johtuu. Ja katsomaan tarkasti. Sekä tekemään oikeat johtopäätökset, jotta Lahdessa nähty käyttäytyminen ei toistuisi eikä ainakaan muuttuisi käyttäytymisen valtavirraksi.

Ihmiset tietävät, että nykyisenkaltainen maahanmuutto tulee jatkuessaan muuttamaan yhteiskuntaamme peruuttamattomasti. Asiaan ei vaikuta lehdistön krooninen valehtelu monikulttuurisuuden auvoisuudesta, eikä myöskään ministerien valehteleminen turvapaikanhakijoiden määristä alakanttiin.

Esimerkiksi ministeri Stubb puhui eilen 15 000 turvapaikanhakijasta vuodessa kun samana päivänä meille saapui 645 tulijaa. Turvapaikanhakijoiden määrät ovat jatkuvasti kasvaneet, mutta jo eilen saapuneiden määrä päivittäisenä tarkoittaisi, että Suomeen olisi tänä vuonna tulossa vielä melkein 60 000 uutta asyylia vonkaavaa nykyisten lisäksi. Ensi vuoden saldoksi sama tahti tuottaisi 235 000 ihmistä. Luvut ovat aika kaukana 15 tuhannesta, joten Stubbin voidaan todeta levittäneen vääriä käsityksiä ellei suorastaan puhuneen muunneltua totuutta.

Rakettien ammuskelu ja kivien heitteleminen voidaankin nähdä pettymisenä poliittiseen päätöksentekoon. Perussuomalaiset saivat neljän vuoden takaisen jytkynsä ja keväällä sitä seuranneen jatkojytkyn maahanmuuttajien määrän rajoittamista haluavien ihmisten äänillä. Myös muiden puolueiden, erityisesti kokoomuksen ja keskustan, kannattajissa on huomattava määrä maamme turvapaikkapolitiikan kiristämistä haluavia, niin että he muodostavat suomalaisten enemmistön.

Jytkyjen seurauksena Perussuomalaiset pääsi hallitukseen yhdessä Keskustan ja Kokoomuksen kanssa, mikä nostatti maahanmuuttokriittisissä äänestäjissä suuria odotuksia. Valitettavasti niin soinilaiset kuin muutkin hallituspuolueet pettivät äänestäjiensä toiveet, kuten Alexander Stubb eilen epäsuorasti ilmaisi, eikä hallitus ole tehnyt lähes mitään hillitäkseen turvapaikanhakijoiden tulvaa maahamme. Siksi voidaan nähdä, että Suomen hallitus on osasyyllinen Hennalan tapahtumiin.

Jatkon osalta suosittelen Suomen hallitukselle nopeita ja tehokkaita toimenpiteitä maahanmuuttajatulvan hillitsemiseksi. On väärä signaali ilmaista halunsa ottaa vastaan EU:n taakanjakopakolaisia kun samaan aikaan meille virtaa joukoittain turvapaikanhakijoita. On väärä signaali pakottaa ihmisiä ottamaan naapureihinsa joukoittain kehitysmaalaisia, elleivät ihmiset halua sitä. On väärä signaali syyllistää ihmisiä rasismista ja tukahduttaa keskustelu aiheesta.

Hallituksen olisi hyvä muistaa myös se, että suomalaisten enemmistö on maahanmuuttopolitiikkamme kiristämisen kannalla. Kyse ei siis ole muutamasta kymmenestä käyttäytymiskyvyttömästä ilotulite- ja kivenheittosoturista Hennalassa vaan kansan tahdosta.

Stubbin laskelmat, mutta Sipilän luvut
Miksi Ruotsin rakettisota salataan suomalaisilta

Stubbin laskelmat, mutta Sipilän luvut

Alexander Stubb iski tänään lukunsa pöydälle. Hänen mukaansa se, että Suomeen saapuisi 15 000 turvapaikanhakijaa vuodessa maksaisi veronmaksajille noin 114 miljoonaa euroa vuonna 2016 ja 300 miljoonaa euroa vuonna 2019.

En tiedä minkälaista kaavaa arvostettu valtiovarainministerimme on käyttänyt, mutta jos uskon pääministeri Juha Sipilää, Stubbin luvut ovat yli kolminkertaisesti pielessä. Sipilähän on veikannut tämän vuoden saapujamääräksi 50 000 tulijaa.

Jos tehdään uusi laskelma Sipilän lukumäärä- ja Stubbin yksikköhinta-arvioiden pohjalta, eli kerrotaan 114 miljoonaa euroa Sipilän ja Stubbin lukujen suhteella saadaan ensi vuoden kustannuksiksi 114 miljoonaa x 50 000 / 15 000 eli yhteensä 380 miljoonaa euroa.

Ja kun vielä huomioidaan, että Sipilän veikkaamat 50 000 tulijaa tulevat käytännössä vajaan puolen vuoden kuluessa, voidaan laskelman loppusumma kertoa huoletta kahdella. Silloin päädymme noin 760 miljoonaan euroon vuonna 2016, ja kahteen miljardiin euroon vuonna 2019.

Vaan entäpä, jos ministeri Stubb oli yli kolminkertaisesti väärässä paitsi tulijoiden määrän  myös yksikkökustannusten suhteen. Siinä tapauksessa 114 miljoonaa muuttuisikin jo 2,28 miljardiksi ja 300 miljoonaa puolestaan kuudeksi vuoden 2019 miljardiksi.

Pikkurahoja, sanoisi öljyrahoissa rypevä arabisheikki tai sveitsiläistä pankkitiliään lihottava gepardihattudiktaattori. Vaan mitäpä tuumaa arvoisa veroja maksava lukija edelle kirjatuista luvuista? Turhanaikaista numeroiden pyörittelyä, vai ajatuksia herättäviä laskuharjoituksia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paljonko kolmen viikon ja 1300 turvapaikanhakijan tahti maksaa?
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia
Kuinka julkisista menoista vähennetään kuusi miljardia?

Konkurssiuutinen valaa uskoa tulevaisuuteen

Jokin aika sitten saimme tietää, että Suomen vaihtotase oli kääntynyt positiiviseksi. Tänään meille puolestaan kerrottiin konkurssien määrän pienentyneen tammi-elokuussa verrattuna vastaavaan ajanjaksoon viime vuonna.

Molemmat uutiset vihjaavat vahvasti maamme talouden olevan lopultakin kääntymässä kohti parempia aikoja. Näin siitä huolimatta, että erilaiset talousennustajat piirtelevät synkeitä kuvia tulevaisuudestamme.

Suomen kansantalouden syvin ongelma lienee tällä hetekellä Venäjän taloustilanne. Länsimaiden julistamat pakotteet ovat saaneet itäisen naapurimme vastapakotteisiin, mutta etenkin aitoihin taloudellisiin vaikeuksiin. Niiden seurauksena Suomen vienti ei ole voinut kasvaa Venäjälle, vaan on joutunut uudelleensuuntautumaan muille markkinoille.

Edelle kirjoitettu ei tarkoita, etteikö Suomen julkinen talous velkaantuisi edelleen. Kyllä se tekee sitä noin 600 000 euron tuntivauhdilla, eikä käännettä tule ennen kuin valtion menoja saadaan nykyistä pienemmiksi tai vaihtoehtoisesti tuloja suuremmiksi.

Nähdäkseni Suomen hallitus on sitoutunut menojen pienentämiseen kitinästä huolimatta. Tulojen kasvattaminen sen sijaan jää talouselämän piristymisen kontolle. Valitettavasti jälkimmäinen tapahtuu hitaasti siinäkin tapauksessa, että synkän talouden ennustajat olisivat väärässä ja alkuun kirjaamani positiiviset talousuutiset todellakin kertoisivat orastavasta kasvusta.

Pitkällä aikavälillä näen kuitenkin Suomen talouden tilanteen varsin positiivisena. Suomeen ollaan tekemässä valtavia metsäinvestointeja, joiden toteuduttua nyt pahasti vajaakäytössä olevasta vihreästä kullasta vuollaan taas suuria siivuja kansakunnan hyväksi. Ja ehkäpä Arevakin saa jonain päivänä ydinvoimalansa valmiiksi, eikä se toivottavasti laukea kehnon rakentamisprosessin seurauksena, vaan tuottaa maallemme kotimaista energiaa tuontisähkön sijalle.

Kemianteollisuus on voinut Suomessa viime vuodet hyvin, mutta tänä vuonna sen taivaalle on kertynyt pilviä. Käytännössä ne liittyvät öljytuotteiden vientiin, eli Venäjän tilanteeseen.

Sen sijaan etenkin lääketeollisuudella menee hyvin.  Kokonaisuuten myös kemianteollisuus on tänä vuonna investoimassa viime vuotta enemmän, eli pitkän ajan taloudelle on tulossa nostetta sitäkin kautta.

Myös rakennusala näyttäisi siirtyneen myötätuuleen. Se on tärkeää, koska ala on työvoimavaltainen. Valitettavasti yhä suurempi osa alan työpaikoista on täytetty ulkomaalaisilla, jotka vievät osan palkastaan kotimaihinsa. Mutta myös he käyttävät suomalaisia palveluita, mikä virkistää talouttamme.

Eikä unohdeta muitakaan aloja. Nokialla menee varsin hyvin ja peliteollisuus takoo edelleen rahaa, vaikka sielläkin on tullut takapakkeja.

Jopa maahanmuuttajien sanotaan piristävän maamme taloutta - vasta saapuneethan käyttävät varojaan myös Suomessa. Tosin jatkossa heistä pääosa siirtynee verovaroin elätettäväksi hyvin pitkäksi ajaksi, osa jopa loppuiäkseen. Siksi talouden kannalta ajatellen pitäisi nykyinen kansainvaellus saada hallintaan ja sitä kautta oleellisesti supistumaan ennen kuin tulijamäärät kasvavat liian suuriksi.

Kaikkiaan näyttää kuitenkin siis siltä, että taloutemme on kuin onkin lopulta pääsemässä nousuun. Erityisen loikan se ottaa, jos yleinen usko parempaan tulevaisuuteen syttyy ja siirtyy ajatusten valtavirraksi. Silloin ihmiset uskaltavat jälleen kuluttaa, yritykset investoida ja valtiolle syntyy mitä verottaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksei työ maistu?
Hyviä ja huonoja enteitä
Oppiiko suomalainen, kun kiinalainen opettaa Afrikassa?

Miksei työ maistu?

Yleisradio otsikoi aamuisen juttunsa raflaavasti näin: "emme tulisi toimeen ilman heitä: maahanmuuttajat siivoavat sotkumme ja auttavat vessaan". Uskottavahan se on, kun niin kerrotaan. Mutta mitä se tarkoittaa.

Jutun mukaan esimerkiksi SOL-palveluyritys on riippuvainen maahanmuuttajista työvoimana. Niinpä heillä on työvoimassaan peräti 60 eri kansallisuutta, jotka puhuvat yhteensä 42 eri kieltä.

Yritys ei anna listaa työntekijöidensä kansallisuuksista. Epäsuorasti tietoa kuitenkin löytyy sikäli, että SOL on viime aikoina kirjoittanut togolaisesta, bangladeshilaisesta, kiinalaisesta ja virolaisesta työntekijästään. Tämä viitanne siihen, ettei se työllistä juurikaan suurimpia humanitaarisin perustein maahan saapuneita ryhmiä eli irakilaisia tai somaleita.

Jutun mielenkiintoisinta antia oli SOLin palvelupäällikön Heidi Johanssonin vastaus toimittajan kysymykseen kantasuomalaisten haluttomuudesta tarttua yrityksen tarjoamiin työmahdollisuuksiin: "kyllä sitä välillä joutuu ihmettelemään, kun tietää, minkälaiset työttömyystilastot meillä on, että se työnteko ei sitten siltä osin maistu."

Työttömiähän meillä riittää: laskentatavasta riippuen joko 222 000 tai 346 700 kappaletta, joten palvelupäällikön ihmettely on vähintäänkin aiheellinen. Eikä vastaustakaan tarvitse varmaan kovin pitkään etsiä: SOLin tarjoamat työt ovat ikäviä ja huonosti palkattuja. 

Tämän mukaan SOLin siivooja saa keskimäärin 1206 euroa kuukaudessa. Siitä verot ja muut maksut pois niin käteen jäävästä rahasta voi tehdä vertailuja peruspäivärahaan 705 euroa/kk. Ja jos vielä omaa työhistorian saa päälle ansiosidonnaista. Ainakaan siinä tapauksessa SOLin tarjous ei taida monellekaan olla sellainen, josta ei voisi kieltäytyä.

Entä johtopäätökset? 

Ensinnäkin SOLin tapaus osoittaa sosiaaliturvamme tason olevan niin korkea, että se ehkäisee yhteiskunnan tervettä toimintaa, jossa jokainen osallistuu yhteisen hyvän tuottamiseen hankkimalla toimeentulonsa työelämässä. Työttömyysturva ei ole olemassa jatkuvaa elämistä varten, vaan sen tarkoituksena on tarjota väliaikainen pelastus työttömäksi jääneille siksi aikaa, että he löytävät uuden leipäpuun. 

Edelle kirjoittamastani ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin että suomalaisen työttömyysturvan tasossa olisi oiva säästökohde hallitukselle sen etsiessä sitä kuuluisaa viiden prosentin loikkaansa. Tai ainakin tasapainoa budjetilleen.

Toiseksi tämä osoittaa, että SOL käyttää hyväkseen maahanmuuttajia vetääkseen palveluammattien palkkatason mahdollisimman alhaiseksi. Ellei heitä olisi, tuottaisi SOL yrityksenä vähemmän voittoa, tai ainakin se joutuisi laskuttamaan enemmän siivouspalveluistaan, mikä vaikuttaisi sen kilpailukykyyn. 

Kansantalouden kannalta SOLin voitot tai kilpailutilanne ovat kuitenkin yhdentekeviä. Sen sijaan tärkeää on se, että ilman vähään tyytyviä maahanmuuttajia palveluammattien palkkataso olisi korkeampi ja myös työttömät kantasuomalaiset kiinnostuisivat siivousalan töistä. Tällä taas olisi suuri ja positiivinen kansantaloudellinen merkitys.

Ja kolmanneksi vielä asian hyvä puoli. Työnteko on aivan varmasti parasta kotouttamispolitiikkaa. On siis hienoa, että niin monet maahanmuuttajat ovat löytäneet SOLista kotouttamiskeinon, josta saa vielä palkkaakin. 

Ja hyvän kääntöpuolena on harmiteltava sitä, etteivät kaikista vaikeimmin integroituvat maahanmuuttajaryhmät näytä löytäneen SOLin tarjoamia työpaikkoja, vaan ne menevät muille. Se ei ole yllättävää, eikä paranna näiden ryhmien asemaa eikä tulevaisuutta Suomessa. Oliskohan myös sillä suunnalla tarvetta oman asenteen tarkistamiselle?

Aeimpia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Keski-idän miehet toteuttamassa Kianderin visiota Itävallassa

Demokratian ja korporatismin yhteenotto - kansa maksaa

Hyviä ja huonoja enteitä

Keski-idän miehet toteuttamassa Kianderin visiota Itävallassa

Ilmarisen Jaakko Kiander herätti pari viikkoa sitten huomiota väittämällä, että nykyinen maahanmuuttoaalto voisi pelastaa Suomen kestävyysvajeen ja sitä kautta myös yskähtelevän talouden. Tämän edellytyksenä on hänen mukaansa "vain" se, että tulijat työllistyvät.

Kiander vaikuttaisi nopeasti tarkasteltuna olevan oikeassa. Työssä käyvät ihmiset kasvattavat bruttokansantuotetta, kuluttavat rahaa palveluihin ja maksavat veroja rippumatta siitä, minkä värinen heidän ihonsa on, mitä uskontoa he tunnustavat tai missä he ovat syntyneet.

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista havaita, että uussuomalaiset maahanmuuttajat ovat löytäneet oivan bisneksen. Sellaisen, mistä voi saada jopa paremmat tulot kuin lääkärintoimesta. Vaikkapa 85 000 euroa kuukaudessa. Puhtaana käteen.

Tarkoitan tietenkin laitonta ihmissalakuljetusta, josta Itävallassa jäi eilen kiinni kaksi Suomessa asuvaa henkilöä. He ovat Helsingin Sanomien mukaan kotoisin joko Irakista tai Iranista.

Valitettavasti heidän ihmisiä Euroopan riesaksi tuomalla hankkimansa rahavirta ei näytä auttavan Suomen taloutta kovin tehokkaasti. Siihen viittaa se, että vanhempi mies on haastettu oikeuteen espoolaisen asuntonsa vuokrarästien takia.

Epäilen vahvasti myös sitä, että kiinni jääneet olisivat ajatelleet maksaa huimista tuloistaan veroja suomalaisen (tai minkään muunkaan) yhteiskunnan hyödyksi. Samaa epäilen niistä afrikkalaitaustaisista uussuomalaisista, jotka pari vuotta sitten siirtyivät joukolla rahantekoon huumebisneksen piiriin.

On siis syytä huomata, ettei pelkkä maahanmuuttajien työllistyminen riitä Suomen talouden nostamiseen. Sen lisäksi työstä saatujen varojen tulisi löytää tiensä Suomeen tavalla tai toisella.

Tässä suhteessa huumeita myyvät afrikkalaiset voittanevat ihmisiä salakuljettavat lähi-itäläiset: vaikka he eivät maksakaan veroja, he sentään kuluttanevat tulonsa Suomessa. Elleivät sitten lähetä niitä sukulaisille entisessä kotimaassaan.

* * *

Niinpä niin. Tokihan minä ymmärrän, ettei Kiander tarkoittanut maahanmuuttajien työllistymistä rikosten poluille. Hän tarkoitti maahanmuuttajien työllistymistä lailliseen ammatteihin Suomessa.

Valitettavasti sekään ei näytä kovin todennäköiseltä, sillä esimerkiksi somalialaisten, iranilaisten ja arabitaustaisten miesten työllisyysasteet ovat vaihdelleet 24 ja 37 prosentin ja naisten 19 ja 30 prosentin välillä. Iso osa heistä laillisessa maahanmuuttobisneksesssä, esimerkiksi tulkkeina tai uusien maahantulijoiden oppaina.

Näyttääkin siltä, että suomalaisella kotouttamisjärjestelmällä ja työvoimaviranomaisilla on edessään melkoinen työ, jotta Kianderin visio maahanmuuttajista suomalaisen talouden pelastajina toteutuisi. Eikä tehtävää ainakaan helpota se, että maahan saapuu uusia kotoutettavia, koulutettavia ja työllistettäviä satojen ihmisten päivävauhtia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikkalaiset aktiivisina - EU suunnittelee taakanjakoa
Maahanmuutto lisää luovuutta, rikkautta ja värinää
Luonnollinen innovaattori

Pakkovalta Suomeen ja Euroopan Unioniin

Vantaan Sanomat otsikoi, että hallitus esittäisi ulkomaalaisten sijoittamista etusijalle valtion tukemien vuokra-asuntojen jakamisessa. Uutinen itse asiassa ei puhu ulkomaisten etusijalle laittamisesta, vaan oleskeluluvan aikarajoituksen muutoksesta nykyistä lyhemmäksi. Samalla se kertoo, että oleskeluluvan saaneet ovat jo nyt kiireellisinä tapauksina ARA-asuntojen jakamisessa yhdessä (muiden) työtä vailla olevien kanssa.

Lehden kommenteissa näkee vantaalaisten tympääntyneisyyden suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan ja myös Perussuomalaisiin, jotka hallituspuolueena ovat esityksen takana vaikka heitä äänestäneet olivat toivoneet maahanmuuttopolitiikkamme muutosta. Demokratian toimivuuden kannalta tällainen kehitys on ikävää: olisi kaikkien kannalta parempi, jos tyytymättömyys kanavoituisi demokraattisen prosessin kautta eikä mahdollisena ulkoparlamentaarisena toimintana.

Päivän toinen uutinen kertoo EU:n päättäneen turvapaikanhakijoiden pakkosijoittamisesta myös niihin maihin, jotka vastustivat ajatusta. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä mitä Tshekki, Slovakia, Romania ja Unkari tekevät jatkossa. Maksavatko säädetyn sakon vai ottavatko tulijat vastaan ja ohjaavat sen jälkeen heidät suoraan naapurimaihin oleskeluluvan kera? Vai jättävätkö heille tyrkytetyt ihmiset yksinkertaisesti oman onnensa nojaan?

Ymmärrän toki, että Suomeen saapuneet ihmiset tarvitsevat katon päänsä päälle. Näin siksi, ettei meillä ole ollut tapana jättää heitteille edes pahimpia rikollisia.

Samoin ymmärrän, että kansainvaellus on aiheuttanut kestämättömän tilanteen muutamille EU-maille. Sen sijaan en ymmärrä, ettei koko EU seuraa Unkarin jalanjälkiä ja kertakaikkisesti pysäytä ongelmia aiheuttavaa ja suurelta osin kansainvälistä suojelua tarvitsemattomien onnenonkijoiden kansainvaellusta alueelleen. Se lopettaisi tehokkaasti turvapaikkapolitiikan väärinkäytökset, sillä ilman suurta mahdollisuutta länsimaisen sosiaaliturvan muodossa tulevasta palkkiosta ei parempaa elintasoa etsivien kannattaisi lähteä shoppailemaan lainkaan.

Edellä referoimani uutiset kertovat siitä, minkälaiseen muutokseen EU:n ja siinä sivussa myös Suomen maahanmuuttopolitiikka johtaa. Yhdellä sanalla sanottuna pakkovaltaan niin yksityisten ihmisten kuin myös valtioiden kohdalla. Miksi ihmeessä poliitikkomme hyväksyvät sen?

Samalla jää huomaamatta, että nykyisen turvapaikkapolitiikan väärinkäyttö sotkee jalkoihinsa ne turvattomat, jotka todellisuudessa olisivat kansainvälisen suojelun tarpeessa. Tämän asian nosti esille viimeksi Bagdadilainen pastori.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisnaiset burkhaan
Hallitus seisoo tumput suorana tulijavirran edessä
Ohjeita maahanmuuttopolitiikan muuttamiseksi realistiseksi

Islamilainen utopia

Päivän uutinen kertoo Irakissa ISIS:in hallitseman Mosulin tilanteesta. Kaupunkihan joutui ääri-islamistien valtaan, kun lukumäärältään ylivoimaiset irakilaisjoukot pelästyivät hyökkääjien huutelua, jättivät aseensa ja ryntäsivät karkuun.

Mosulin valtaamista helpotti kaupungin sunnimuslimien antama tuki. Se taas johtui tämän päivän uutisen mukaan siitä, että mosulilaiset sunnimuslimit olivat kovin tyytymättömiä Irakin shiiamusimipresidenttiin ja hänen hallintoonsa.

Tapahtumat kuvaavat erinomaisen hyvin sitä ongelmaa, jonka seurauksista kärsivät islamilaiset maat ja niiden epävakauden myötä koko Eurooppa. Vaikka Irakissa on sinänsä toimiva demokratia, se palvelee kulloisenkin vallanpitäjän ja hänen erilaisten viiteryhmiensä omia intressejä, eikä edes yritä palvella maan kaikkien kansalaisten hyvinvointia. Ja toisaalta vallanpitoon tyytymättömät kansalaiset eivät luota demokratiaan, vaan ovat valmiita äärimmäisiin keinoihin ajaakseen omia intressejään.

Islamilainen maailma tarvitsisikin demokraattisen esikuvan. Sellaisen, joka epäilemättä oli Kemal Atatürkin ajatuksissa. Valitettavasti Turkki ei koskaan edennyt kehityksessään yhtenäiseksi valtioksi, vaan maan monikulttuurinen yhteiskunta johti jatkuvaan vihanpitoon valtaväestön ja kurdien välillä. Asiaa ei ole auttanut nykyisen presidentin, entisen islamistin, kaukana länsimaisen demokratian ideaalista oleva vallankäyttö.

Islamilaisen hyvinvointivaltion rakentaminen ei ole rahasta kiinni. Maailman vauraimpien maiden listojen kärkipaikoilla on useitakin islamilaisia maita - sellaisia kuin Qatar, Kuwait, Brunei, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Saudi-Arabia ja Bahrain.

Sen sijaan ongelmana on valtaapitävien taipumus pitää vallastaan ja sen tuomasta vauraudesta kiinni. Ja toisaalta kansalaisten kyvyttömyydestä syrjäyttää vallanpitäjät siten, että voittajaksi jäisi aito demokratia. Päin vastoin, sen yritykset ns. arabikevään yhteydessä ovat ajautuneet katastrofiin yksi toisensa jälkeen.

Voidaan tietysti pohtia sitä, miksi näin on käynyt. Onko kyse uskonnosta vai jostain muusta? Mutta johtui se mistä tahansa, on vaikea ajatella, ettei muutos islamilaisissa maissa olisi mahdollista edes periaatteellisella tasolla.

Jos jonnekin päin islamilaista maailmaa syntyisi aito yksimielisyys siitä, että joku tietty maa pyrkisi länsimaiseen demokratiaan, saisi islamilainen maailma esikuvan jota seurata. Tuossa valtiossa uskonnon merkitys ajettaisiin alas ja kansa sekularisoituisi. Naisten oikeudet ja asema nostettaisiin miesten rinnalle.

Valtaapitävät valittaisiin demokraattisen päätöksentekomekanismin pohjalta, ja he sitoutuisivat käytännön toimissaan koko kansakunnan etujen ajamiseen ja varjelemiseen. Mahdollinen monikulttuurisuus korvattaisiin kansallisella yksimielisyydellä. Yhteiskunnalliset ja yksityiset ongelmat ratkaistaisiin äänestämällä ja oikeusistuimissa.

Yrityselämä vapautettaisiin ja verojen keruu toteutettaisiin oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti. Tiede vapautettaisiin ja siihen investoitaisiin. Lapset ja nuoret koulutettaisiin sekulaarin, tieteelliseen tietoon perustuvan, koulujärjestelmän piirissä. Koulutuksen ja tasa-arvon myötä perhekoko pienenisi ja väestöräjähdys sammuisi.

Maa hyväksyisi kaikki maailman muut valtiot sellaisina kuin ne ovat. Varustelumenoista tingittäisiin, vaikka armeija säilytettäisiinkin riittävän vahvana turvaamaan omat rajat. Luonnonvarojen tuotto käytettäisiin verotuksen kautta koko kansakunnan hyväksi.

Oikeusjärjestelmästä tehtäisiin riippumaton ja viranomaisten lahjonta tukahdutettaisiin. Kansalaisille tulisi lain takaama sananvapaus, lakko-oikeus ja uskonnonvapaus. Ja niin edelleen.

Sanalla sanoen tuossa maassa toteutettaisiin sellainen malli, joka on todettu hyväksi Euroopassa, Itä-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Eli siellä, missä ihmiselämän laatu on parempi kuin muualla.

Jos tuollainen valtio joskus syntyisi, se voisi ehkä toimia esikuvana islamilaisen maailman kaikille muille valtioille. Ja jos ne seuraisivat esimerkkiä, olisi tulevaisuuden muslimien elämä paljon parempaa kuin tänä päivänä.

Valitettavasti tuon utopian edessä on kaksi iso jossia. Ja niiden takana pitkä lista yksittäisiä asioita, kuten edelle kirjoittamastani ilmenee.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Zuber Jalal Isa herätti ajatuksia
Laatujournalismia
Islam tappaa Pakistanissa

Suomalaisnaiset burkhaan

Eilinen uutinen kertoo kuopiolaisen oppilaitoksen, Pohjois-Savon opiston, neuvoneen naispuolisia opiskelijoita pukeutumaan nykyistä peittävämmin, koska kaupunkiin on saanut turvapaikanhakijoita. Ja heidät on asutettu opiskelijoiden asuntolaan.

Yhtä opiskelijaneitostakin oli haastateltu. Hänen mielestään idea on hyvä, ja niin ajattelevat neitokaisen mukaan lähes kaikki muutkin. Opiskelijan käsityksen mukaan tulokkaat saattaisivat hämmentyä esimerkiksi tervehtiessään, jos nuorten naisten päällä olisi suomalaisen arkitapakulttuurin mukainen ylhäältä varsin avonainen vaatetus.

Ymmärrän kyllä, että oppilaitoksen henkilökunnan neuvojen taustalla ei ole huoli turvapaikanhakijoiden hämmentymisestä vaan pelko naisopiskelijoiden turvallisuudesta, vaikka sitä ei sanotakaan ääneen. Senkin ymmärrän, sillä asian julki lausuminen olisi varma tie rasistiksi leimautumiseen ja iltalehtien kansikuviin pääsemiseen. Ja mahdollisesti jopa potkujen saamiseen.

Henkilökunta epäilemättä siis arvelee, että tunnetusti raiskaamisherkkien henkilöiden himoja voitaisiin hillitä mahdollisimman vähän paljasta pintaa näyttämällä. Ja samalla siirtävät syyllisyyden seksuaalirikoksista uhreille.

Jos tätä logiikkaa jatketaan eteenpäin, ei kannattaisi pitäytyä pelkästään kaula-aukkojen sulkemisessa. Miksi ei saman tien kannattaisi suositella hiusten peittämistä tai jopa burkhaan kietoutumista. Ja miespuolista sukulaissaattajaa asunnon ulkopuolella liikuttaessa.

Silloin jopa paatuneinkin ex-Talebantaistelija tai ISIS-soturi tuntisivat olonsa kotoisaksi uudessa isänmaassaan. Eivätkä hämmentyisi. Eivätkä pääsisi raiskaamaan. Eivätkä tulisi koskaan kokoutumaan.

Eikä Suomi olisi enää entisensä: vapaa, tasa-arvoinen ja länsimainen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Zuber Jalal Isa herätti ajatuksia
Suomalaiset heräsivät puolustamaan kotiseutuaan
Maahanmuuttajat raiskaajina

Yle kaalimaan vartijana

Yleisradio valistaa tänään ihmisiä siitä, kuinka kuvia käytetään propagandan välittämiseen. Itse jutun aihe on erinomainen, mutta toteutus lievästi sanoen omituinen, koska sitä lukiessa saa käsityksen, ettei valtamedia syyllistyisi täsmälleen samaan kuin jutussa esiin nostetut maahanmuuttokriittiset sivustot.

Olen kuitenkin samaa mieltä jutussa haastatellun lehtori Anssi Männistön kanssa hänen sanoessaan, että "jos joku haluaa vain lukea tiettyjä sivustoja, niin sille on kovin vähän tehtävissä mitään, minkälainen kuva maailmasta tällaiselle ihmiselle kehkeytyy". Tämä huomautus koskee erityisesti niitä, jotka seuraavat pelkkää valtamediaa, kuten tässäkin blogissa on usein osoitettu. 

Esimerkiksi viime vuodenvaihteen tienoon aikaan Tenstassa Ruotsissa käyty maahanmuuttajien ja poliisien välinen rakettisota yritettiin pitää salassa pelkkää valtamediaa seuraavilta. Samoin valtamedia on usein harrastanut olkiukkojen rakentelua esimerkiksi väittämällä maahanmuuttorealistien haluavan sulkea rajat kaikelta maahanmuutolta, vaikka tällaista vaatimusta tuskin kukaan on esittänyt. 

Sellaista vaatimusta ei löydy esimerkiksi ns. nuivasta vaalimanifestista. Sen sijaan sieltä löytyy virke: "Suomen on oltava avoin sellaiselle maahanmuutolle, jonka vaikutukset ovat neutraalit tai myönteiset. Tämä merkitsee sitä, että maahanmuuttaja, joka sopeuttaa ja elättää itse itsensä, on tervetullut.".

Ylen tämän päivän uutisesta tulikin hakematta mieleen vanha tarina pukista kaalimaan vartijana. Tai nenäänsä kasvattavasta Pinocchiosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Media vaikenee päivän mielenosoituksesta monikulttuurisuutta vastaan
Ylen propagandapäivän alku ei lupaa hyvää
http://professorinajatuksia.blogspot.fi/2015/05/ruotsin-eilisiltaiset.html

Media vaikenee päivän mielenosoituksesta monikulttuurisuutta vastaan

Suomalaisen valtamedian tavaksi on tullut tehdä uutisia erilaisista mielenosoituksista jo etukäteen. Näin teki esimerkiksi Yleisradio eilisen ns. palkansaajien mielenosoituksen, monikulttuurisuutta puolustavan mielenosoituksen, ydinvoimaa vastustavan mielenosoituksen ja varhaiskasvatuksen leikkauksia vastustavan mielenosoituksen kanssa.

Myös tänään on Suomessa mielenosoitus. Se järjestetään Helsingissä Narinkkatorilla kello 15. Mielenosoituksen aiheena on monikulttuurisuuden vastustaminen, mutta en ole huomannut, että siitä olisi puhuttu Yleisradiossa tai muissakaan valtamedioissa etukäteen sanaakaan. 

Syykin lienee selvä. Mitä enemmän jokin mielenosoitus on esillä, sitä useampi ihminen on siitä tietoinen ja sitä suurempi joukko siihen osallistuu. Koska suomalainen valtamedian näkemys on monikulttuurisuuteen kritiikittömästi suhtautuva, se ei halua tiedottaa tapauksesta.

Toisaalta tieto tapauksesta lienee jo levinnyt niiden parissa, joita suomalaisen yhteiskunnan muuttuminen nykyisen kansainvaelluksen pyörteissä eniten huolettaa. Näin siksi, että asiasta on kerrottu näyttävästi MV-lehdessä ja sosiaalisessa medissa sekä myös homma-foorumilla monilla muilla netin keskustelufoorumeilla.

Ja nyt siis myös tässä blogissa. Tänään iltapäivällä kello 15 voit ilmaista näkemyksesi Narinkkatorilla.  Ja myös Torniossa.

Toivottavasti tieto on saavuttanut myös vähemmän aktiivisesti asiaa seuraavat. Silloin mielenosoitusten osallistujat olisivat pääsääntöisesti ihan tavallisia suomalaisia ihmisiä, jotka ovat huolissaan asioiden kehityksestä. Näin tapahtuma saisi mahdollisimman suuren painoarvon maahanmuuttoon liittyvässä politiikassa. Kannattaa siis osallistua itse, ja vihjaista mahdollisuudesta myös naapurille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Alkavatko poliisin vastaiset mielenosoitukset Suomessa?
Monikulttuurinen epäluulo johti kaksoismurhaan
Mielenosoitukset mediassa

Ruutitynnyri Kauhavalle?

Kauhavalle rakennetaan nyt ruutitynnyriä. Tarkoitan paikkakunnan entisen lentosotakoulun tiloihin suunniteltua noin 300 ihmisen vastaanottokeskusta.

Sitä vastustaa Helsingin Sanomien jutun mukaan 88 prosenttia kauhavalaisista kyselyssä, jonka paikallislehti Komiat on teettänyt. Eikä siinä kaikki: puukkkopitäjän (nykyisin kaupungin) ihmiset ovat ryhtyneet perustamaan turvasaattueita koulutytöille, perussuomalainen valtuutettu on masinoinut adressin, jonka on allekirjoittanut jo 1900 ihmistä ja jopa yksi demari-valtuutettu on vastustanut keskuksen perustamista.

Silti kaupunginhallitus äänesti kepulaisen puheenjohtajansa äänellä vastaanottokeskuksen perustamisen puolesta. Ainakaan rohkeuden puutteesta sitä ei voi syyttää, jos sen päätöksellä on vain 12 prosentin kannatus äänestäjien keskuudessa! Demokratian halveksumisesta kylläkin.

Äänestyksen jälkeen on esille noussut selvästi pienemmän vastaanottokeskuksen perustaminen Kauhavan Vuokra-asunnot Oy;n omistamiin tiloihin. Ajatus lienee, että pienemmässä keskuksessa on vähemmän riskejä kuin suuressa. Ajatus lienee oikean suuntainen.

Kauhava ei ole mikään köyhien pitäjä, jossa ihmiset elelevät työttöminä, vaikka kaupunginhallituksen kepulaispuheenjohtaja sellaiseen viittaakin. Työttömyys on siellä käsittääkseni edelleen häpeä, joten työpaikka hankitaan vaikka väkisin. Niinpä paikkakunnalla oli vuosi sitten työttöminä vain kuusi prosenttia työvoimasta.

Myös kaupungin väkiluku on kasvusuunnassa. Näin siis siitä huolimatta, että paikkakunnan iso työllistäjä eli lentosotakoulu siirrettiin muualle viime vuodenvaihteessa.

Niinpä paikalliset yrittäjät ovat lähtemässä innolla mukaan myös turvapaikkabisnekseen. Heillä on, Komiat-lehden tutkimuksesta huolimatta, sellainen käsitys, että "kauhavalaiset suhtautuvat voittopuolisesti positiivisesti vastaanottokeskukseen". Ja panevat vastustuksen kateuden piikkiin.

Kuitenkin keskuksen vastustajat ovat ilmiselvästi huolissaan suomalaisen elämänmuodon jatkumisesta Kauhavalla. He puuhuvat tyttöjen nykyisestä pukeutumisesta haluamatta muuttaa sitä turvapaikanhakijoiden takia. He puhuvat seksuaali- ja väkivaltarikoksista, joissa nykyisin Suomeen rynnistävät maahanmuuttajat ovat tilastojen perusteella vahvasti yliedustettuina. Ja he suunnittelevat turvasaattueita lastensa suojaksi sen sijaan että supistaisivat näiden elintilaa turvapaikanhakijoiden takia.

Aika näyttää kuinka Kauhavalla käy. Jos itse olisin päätöksentekijänä maahanmuuttovirastossa jättäisin keskuksen perustamatta edellä kuvattuun ilmapiiriin, sillä mikäli turvapaikanhakijat syyllistyvät raiskaukseen tai muuten vain naisten tai lasten ahdisteluun, nuorisoon kohdistuvaan väkivaltaan tai ryöstelyyn, saattavat seuraukset olla... hmh... ikimuistoiset.. 

Odottaisin myös muun Suomen ottavan kauhavalaisista esimerkkiä ainakin siinä suhteessa, ettemme itse vapaaehtoisesti luopuisi omasta elintavastamme ja supistaisi naistemme ja lastemme elintilaa, vaan järjestäsisimme asiat niin, että heidän turvallisuutensa hoidetaan muulla tavalla. Turvasaattueiden kokoamisen sijaan keskittyisin kuitenkin juuri tällä hetkellä Ruotsista saapuneiden palauttamiseen Tornionjoen toiselle puolelle Dublin-sopimuksen henkeen vedoten. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Hallitus seisoo tumput suorana tulijavirran edessä

Loistavia uutisia

Maahanmuutolla on seurauksia, mutta myös hinta

Suomalaisen tutkimusjärjestelmän alasajo

Suomalaisen tieteen alasajo otti pitkän askeleen, kun Helsingin yliopisto aloitti yt-neuvottelut, joilla se tavoittelee enintään 1200 henkilön irtisanomista. Tämä tarkoittaa, että noin 15 prosenttia yliopiston henkilökunnasta aiotaan irtisanoa.

IL:n asiasta kertovan uutisen perässä olevat kommentit heijastelevat joidenkin kansalaisten syvää vihaa tiedettä ja tutkimusta kohtaan. Lähinnä se kertonee kirjoittajiensa kykenemättömyydestä ymmärtää vapaan tieteen merkitystä länsimaisen hyinvoinnin taustalla, mutta myös monien erityisesti humanististen alojen tutkijoiden tavasta tehdä politiikkaa tieteen nimissä. Esimerkkejä tästä löytää helposti aivan viime päiviltäkin (yksi, toinen ja kolmas).

Ymmärtämättömyys tai tieteen väärinkäyttö eivät kuitenkaan poista vapaan tieteenteon tärkeyttä yhteiskuntamme ja hyvinvointimme yhtenä tärkeänä peruspilarina. Tiede on viimeisten vuosisatojen ajan tuonut yhä uusia tuottavuusloikkia ja tarjoaa edelleen parhaat lähtökohdat käytännössä toimivien yritysten tuotekehitykseen. Väinö Linnaa mukaillakseni: ilman tiedettä kävelisimme edelleen pellonlaitaa heinäkengät jalassa.

Tätä taustaa vastaan oli ilo huomata tieteen parista tulevan mielipidekirjoittajan ehdotus tuotekehityksensä laistaville isoille yrityksille säädettävästä uudesta verosta, jonka tuotolla paikattaisiin tieteen alasajoa. Kannatan ajatusta, vaikka yksityiskohdissa näyttäisikin olevan vielä hiomista.

Joka tapauksessa Helsingin yliopisto ei ole ainoa ongelmissa oleva tutkimusorganisaatio. Nopealla googlaamisella löysin viime ajoilta uutiset Luonnonvarakeskuksen 118 henkilön irtisanomisesta, VTT:n yhteensä 335 hengen vähentämisestä, Itä-Suomen yliopiston 24 hengen lähtöpasseista sekä parin päivän takaisesta Lappeenrannan yliopiston 130 hengen yt-neuvotteluilmoituksesta.

Tämä kaikki tarkoittaa yhteiskunnan hyödynnettäväksi tulevan suomalaisen tutkimustiedon vähentymistä ja sitä kautta uusien tuotteiden kehittämispohjan kapenemista. Samalla se johtaa ensin tutkijankoulutettujen työttömyyteen ja myöhemmin heidän määränsä vähenemiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Eikä kai yliopistojen perusopetuksen laatukaan nouse henkilöstön vähenemisen myötä. Tämän kehityssuunnan vaikutukset jäävät nähtäväksi.

Lopuksi en malta olla tekemättä pientä vertailua: maamme ainoa maailman sadan parhaan joukkoon laskettu yliopisto hakee irtisanomisilla 86 miljoonan euron (vuosi)säästöjä. Samaan aikaan Suomi on valmis kuluttamaan ainakin 400 miljoonaa euroa vuodessa turvapaikkaa hakevien ihmisten elättämiseen maassamme ilman että asiasta sallitaan edes avointa keskustelua.

Tämä siis tilanteessa, jossa pääministeri on ottanut käyttöönsä poikkeukselliset mediakeinot saadakseen aikaan "viiden prosentin tuottavuusloikan".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eurooppa kehittää parempia kasveja muun maailman maataloudelle
Koiralle ei saa antaa valtaa yli kamelikaravaanin
Kohti poliittisesti ohjattua tutkimusta

Länsimaiden pitäisi tunnustaa tosiasiat Syyriassa

Venäjä on alkanut tukea Syyrian hallitusta sotilaallisesti. Tämä tarkoittanee, ettei Assad voi hävitä Syyrian sisällissotaa. Mutta tarkoittaako se sitä, että hän voisi voittaa?

Ei ainakaan, mikäli länsimaat vastustaisivat sitä.

Jos minä olisin länsimainen johtaja, toteaisin täydellisyyden tavoittelun olevan hyvän ratkaisun pahin este ja tunnustaisin tosiasiat. Sekä ryhtyisin Venäjän mukana tukemaan Assadia. Näin yksi sekavan sodan osapuoli muuttuisi ylivoimaiseksi muihin osallistujiin nähden.

Tuen edellytykseksi asettaisin Martti Ahtisaaren kätilöimän ja Venäjän vuonna 2012 hyväksymän suunnitelman voimaan saattamisen. Sen mukaan Assad siirtyisi vapaaehtoisesti pois vallasta Syyrian rauhoituttua ja hänen turvallisuutensa taattaisiin. Mikäli suunnitelmaan ei sisälly kurdien itsehallintoa, lisäisin sen sopimukseen.

Voittajia tässä ratkaisussa olisivat kaikki muut paitsi kiihkoislamistinen ISIS. Syyrian asukkaat saisivat lopulta rauhan jälleenrakentaakseen oman maansa, Eurooppaan suuntautuva ihmisvyöry heikkenisi syyrialaisten jäädessä ryntäyksestä pois ja Venäjä saisi uutta arvovaltaa kansainvälisessä politiikassa.

Harmi, ettei edelle kirjoittamani kuitenkaan tule toteutumaan länsimaiden tavoitellessa sitä täydellistä ratkaisua, jonka mukaan nyt heikot demokraattiset voimat kuin ihmeen kautta onnistuisivat ottamaan haltuunsa ja rauhoittamaan koko Syyrian. Ja Assadia voitaisiin rangaista tämän sotarikoksista.

Tästä ymmärryskyvyn puutteesta kärsivät kaikki.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syyrian sodan ratkaiseminen ei lopettaisi EU:n pakolaistulvaa
Ruotsinsuomalaistyttö Syyriassa
Piikki islamistien lihassa

Hallitus seisoo tumput suorana tulijavirran edessä

Päällee kaatuva turvapaikkasirkus on nostanut esille suomalaisen edunvalvonnan kurjimmat puolet. Enkä nyt tarkoita perjantaiksi suunniteltua mielenosoituslakkoa, jossa ei ole kyse edunvalvonnasta vaan valtansa puolesta pelkäävän ay-liikkeen johtoportaa lihasten pullistelusta.

Tarkoitan juristien aloituspaikkojen tiukkaa rajaamista. Asian nosti epäsuorasti esiin ministeri Jari Lindström, joka totesi Suomeen tarvittavan "kolminumeroisen" määrän juristeja selvittämään kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden valituksia.

Määrärahan noiden juristien palkkaamiseen valtio varmasti saa jostain - ellei muuten niin velaksi. Mutta löytyykö Suomesta juristeja? Ellei löydy, niin syyttävä sormeni suuntautuu suoraan lakimiesliittoon, joka on pyrkinyt minimoimaan suomalaisten juristien koulutusmäärät, jotta alan palkkataso säilyisi korkeana. Näin huolimatta juristikoulutuksen edullisuudesta suhteessa muihin korkeakoulututkintoihin.

Koska juristien tarve on nyt räjähtänyt käsiin, eikä siihen liene lähivuosina helpotusta, ehdotan että Suomen hallitus ohjeistaisi oikeustieteelliset tiedekunnat kouluttamaan kertatoimena Lindströmin mainitseman kolminumeroisen määrän juristeja. Opiskelijat voitaisiin ajan säästämiseksi valita vaikkapa kesäisten pääsykokeiden parhaiden opiskelupaikaa vaille saaneiden joukosta, jolloin he voisivat aloittaa opintonsa vielä tänä vuonna ottaen muutaman viikon opiskelleet kiinni esimerkiksi joululoman aikana. Näin heidät saataisiin mahdollisimman nopeasti oikeusistuimien käyttöön ja purkamaan valitussumaa.

Päätös tästä tulisi tehdä heti, koska jokainen hylätty turvapaikanhakija on Suomen valtion elätettävänä niin pitkään kuin hänen valituksensa saadaan käsitellyksi. Siis jopa vuosia.

Tai vielä mieluummin hallitus ja eduskunta voisivat muuttaa lakia ja määrätä, että kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat palautetaan lähtömaahansa odottamaan valituksen käsittelyä. Tässä ratkaisussa on kuitenkin periaatteellisia ongelmia; ei voida ajatella, että turvapaikanhakija palautettaisiin sinne, missä häntä vainotaan. Siis mikäli vaino on todellinen ja turvapaikantarve viime kädessä perusteltu.

Ja ainakahan olisi mahdollista heikentää Suomen vetovoimatekijöitä. Esimerkiksi turvapaikkahakemusten käsittelyn ja perheenyhdistämisen edellytysten muuttaminen vastaamaan vaikkapa tanskalaisia käytäntöjä lopettaisi mitä todennäköisimmin maahamme suuntautuvan irakilaisten vyöryn kuin seinään. Tälle ei pitäisi olla esteitä.

Lopuksi en voi olla toteamatta, että minusta on varsin ikävää seurata, kuinka maan hallitus seisoo tumput suorina päälle kasautuvan ongelman edessä. Tokihan se teki jokin aika sitten oikeansuuntaisia linjauksia, mutta ei näytä kiirehtivän niiden toimeenpanon kanssa.

Edes Ruotsin vastaista rajaa ei ole suljettu, vaikka joka päivä sieltä valuu maahamme satoja ihmisiä, jotka rasittavat maamme taloutta 13200 euroa per vuosi per nokka - eli kasvattavat valtion vuosimenoja muutaman miljoonan joka päivä eli noin sata miljoonaa joka kuukausi eli hulppean miljardin joka vuosi. Se vastaa noin kahta prosenttia valtion vuosimenoista, eli kyse ei todellakaan ole pikkurahoista edes valtion varoissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demokratian ja korporatismin yhteenotto - kansa maksaa
Loistavia uutisia
Ruotsalaiset rikkovat avoimesti EU-sopimuksia ja kuljettavat elintasopakolaisia Suomeen

Demokratian ja korporatismin yhteenotto - kansa maksaa

Ay-liike on ilmoittanut pysäyttävänsä Suomen perjantaina. Syynä ovat hallituksen toimet, joilla se yrittää vähentää julkisia menoja ja alentaa työn yksikkökustannuksia.

Tämä siis tilanteessa, jossa Suomen valtion budjetti on useiden miljardien eurojen verran miinuksella ja pelkät korkomenot ovat yli 1,5 miljardia miljardia. Ja talous supistuu ainoana EU:n jäsenmaana. Ja maahan on suuntautunut kansainvaellus, joka viime viikkoina on lisännyt julkisen sektorin menoja miljoonilla euroilla päivässä.

Ja mitä nuo hallituksen esitykset pitävät sisällään? Lomien lyhentämistä, erilaisten työnteon lisien vähentämistä ja sairausajan palkan alentamista. Siis toimenpiteitä, jotka selkeästi vähentävät työnantajan kuluja.

Valtion palkkarenkinä minun lomani lyhenisivät esityksen toteutuessa. Myös sairausajan palkat vähenisivät. Ylitöistä en saa korvausta, vaikka käytännössä työpäiväni onkin virallista työaikaa pidempi kuten muillakin tutkijoilla. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että Suomessa on pakko tehdä juuri nyt jotain sellaista, joka palauttaa yhteiskuntamme kansainvälisen kilpailukyvyn.

Siksi toivoin keväällä ja uudelleen kesällä, että hallituksen yhteiskuntasopimus johtaisi vähän kuin talvisodan hengessä ratkaisuun, jossa Suomen talous palautettaisiin kilpailukykyiseksi. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Toki tiedostan, etteivät työkustannukset ole se varsinainen ongelma, vaan suomalaisten yritysten tuotekehityksen liian matala taso sekä tuotteiden markkinoinnin epäonnistuminen. Ja julkisen sektorin sekä yhteiskunnan turvaverkoston talouteen nähden liian korkeat kulut.

Jälkimmäiseen ei auta se, että hallitus on ottanut tutkimuksen ja koulutuksen erityisen alasajon kohteeksi. Mutta ei myöskään yhteiskunnan pysäyttäminen lapsellisella mielipiteenilmaisulla, jonka perimmäiseksi syyksi uskon ay-liikkeen tuohtumuksen siitä, että maan demokraattinen hallitus on tehnyt päätöksen yli kohtuuttomaan korporaatiovaltaansa tottuneiden ay-pomojen.

Tässä tilanteessa toivoisin, että ay-liike palaisi EK:n kanssa pikaisesti yhteiseen neuvottelupöytään ja tekisi Sipilän hallitukselle oman uskottavan esityksen siitä, miten Suomen akuutti ongelma saataisiin ratkaistuksi. Samaahan on pyydetty myös hallituksesta käsin. Ja kyllä se olisi viime kädessä työnantajienkin etu.

En kuitenkaan ole kovin optimistinen. Uskottava ratkaisuhan pitää varmasti sisällään monenlaisia työntekijöiden etujen leikkauksia. Niille taas erityisesti vasemmistolaisesti ajattelevien SAKlaisten piirissä lienee kovin vähän ymmärrystä, Siten vaarana on, että tekemällä järkevän sopimuksen SAKlainen ay-pomo tulee samalla käynnistäneeksi oman lähtölaskentansa mukavan leppoisasta hommastaan.

Mutta aina saa toivoa. Ja minä toivon kovasti. Mutta samalla pelkään, että tulemme syksyn mittaan näkemään joko demokraattisen hallituksen tappion epädemokraattisille voimille tai vaihtoehtoisesti talouteemme syvästi purevan valtataistelun, jonka lopputuloksesta ei kukaan voi olla varma.

Sen sijaan siitä ei ole epäilystä, että käytännössä kaikki suomalaiset joutuvat joutuvat maksamaan kovan hinnan tästä järjettömyydestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Loistavia uutisia
Yhteiskuntasopimus kaatui, entä sitten?
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?