STX Europen Turun telakalla jouduttiin pettymään karvaasti, kun jo varmaksi luultu jättiristeilijätilaus valuikin saman emoyhtiön Ranskan telakalle. Taustalla oli korealalaisen omistajayhtiön strateginen päätös kilpailuttaa kahta omistamaansa telakkaa ja samalla kahta EU-valtiota toisiaan vastaan.
Tapahtunut vaatii muutaman kommentin.
Ensinnäkin tämä episodi kertoo karua kieltään siitä, kuinka sairas liiketoiminnan ala laivanrakennus on. Jättiyhtiöt etsivät kaikki keinot, jolla ne voisivat siirtää veronmaksajien rahoja omaan käyttöönsä. Telakkayhtiöiden keskittymisen seurauksena olemme siis saapuneet tilanteeseen, jossa jopa saman yhtiön sisäisen kilpailutuksen avulla haetaan lisävoittoja. Tästä huolimatta yhtiö on joutunut pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin.
Toiseksi tapahtuma kertoo myös siitä, ettei osaamisella ollut päätöstä tehdessä ilmeisesti kovin suurta merkitystä, koska välittömästi voiton saatuaan ranskalaiset huusivat suomalaista osaamista avukseen. Jatkossa tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä, syntyykö tästä samankaltaisia seurauksia kuin eräästä toisesta ranskalaisvetoisesta suurprojektista.
Kolmanneksi tapahtuma luo mielenkiitoisen näyteikkunan eurooppalaisten valtioiden keskinäiseen solidaarisuuteen. Suomen hallitus käytti asiasta vastaavan ministeri Vapaavuoren mukaan kaikki sallitut keinot laivatilauksen tukemiseksi. Tästä seuraa se looginen kysymys, että käyttikö Ranska myös muita kuin laillisia keinoja, joita ja vain joita sikäläinen ministeri on kertonut käytetyn. On siis hyvä, että asiaa on lähdetty kyselemään.
Neljänneksi on vielä todettava, että tapahtuneen perusteella näyttää siltä, että yhä monimutkaisempien ja vaativampien tuotteiden valmistaminen saattaa olla käymässä taloudellisesti mahdottomaksi Euroopassa. Näin siitä huolimatta, että Ranskakin on Eurooppaa.
Todellinen ongelmahan juontaa telakkateollisuuden vahvistumisesta Euroopan ulkopuolella. Noita maita EU:n tukisäännökset eivät koske, joten kilpailutilanne muodostuu helposti erittäin vääristyneeksi. Tätä tilannetta kärjistää vielä eurooppalaisen laivanrakennusteollisuuden omistuksen joutuminen Itä-Aasiaan, minkä seurauksena yhtiöiden on vaikeuksiin joutuessaan helppo saneerata laivanrakennus kotimaahansa tai muualla maailmassa sijaitseville telakoilleen. Näkymä ei siis ainakaan ole kovin rohkaseva suomalaisen telakkateollisuuden tulevaisuutta ajatellen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU luopui tulevasta talouskasvusta
Innovaatioita 2020-luvun tarpeisiin?
Asiakas on aina oikeassa - vai onko?
lauantai 29. joulukuuta 2012
maanantai 10. joulukuuta 2012
Lainojen sijoittajavastuu Kreikassa
Olemme viime päivinä saaneet lukea uutisia, joiden mukaan Kreikka on lunastamassa lainojaan takaisin noin kolmanneksella alkuperäisestä lainasummasta. Takaisin lunastettavista lainoista suurin osa on peräisin kreikkalaispankeista, jotka näin joutuvat kärsimään pieleen menneistä sijoituksistaan kirvelevän tappion. Tämän perusteella äkkinäinen voisi luulla, että mm. suomalaisten vaatima ja hallituksen vahvistama sijoittajavastuu on toteutumassa kreikkalaisten pankinomaistajien kohdalla.
Jo pitkään ainakin allekirjoittaneelle on ollut selvää, ettei Kreikka pysty selviytymään lainoistaan. Tämän on myös esimerkiksi Sixten Korkman todennut yksiselitteisesti. Siinä mielessä meneillään oleva operaatio on oikeansuntainen, ja auttaa maata selviämään ongelmistaan. Sen sijaan sijoittajavastuun toteutumisen kannalta toimenpide on vähän niin ja näin.
Vai onko lukijani jo unohtanut tämän noin puolen vuoden takaisen uutisen, jonka mukaan "kreikkalaisia pankkeja kannattelevat tällä hetkellä vaietut noin sata miljardia euroa.....varsinaisesti salaista tuki ei ole, mutta siitä ei juuri ole kerrottu julkisesti. Ekp....kertoo pankin käyttäneen 121 miljardia euroa".
Toisin sanoen Kreikan lainojen takaisinostoon liittyvän sijoittajan vastuun näyttävät kantavan Euroopan keskuspankin kautta eurooppalaiset veronmaksajat. Siis sinä, minä, Saksan Müller, Ranskan Rousseau ja heidän unionikaverinsa Espanjan Hidalgoa myöden.
Jo pitkään ainakin allekirjoittaneelle on ollut selvää, ettei Kreikka pysty selviytymään lainoistaan. Tämän on myös esimerkiksi Sixten Korkman todennut yksiselitteisesti. Siinä mielessä meneillään oleva operaatio on oikeansuntainen, ja auttaa maata selviämään ongelmistaan. Sen sijaan sijoittajavastuun toteutumisen kannalta toimenpide on vähän niin ja näin.
Vai onko lukijani jo unohtanut tämän noin puolen vuoden takaisen uutisen, jonka mukaan "kreikkalaisia pankkeja kannattelevat tällä hetkellä vaietut noin sata miljardia euroa.....varsinaisesti salaista tuki ei ole, mutta siitä ei juuri ole kerrottu julkisesti. Ekp....kertoo pankin käyttäneen 121 miljardia euroa".
Toisin sanoen Kreikan lainojen takaisinostoon liittyvän sijoittajan vastuun näyttävät kantavan Euroopan keskuspankin kautta eurooppalaiset veronmaksajat. Siis sinä, minä, Saksan Müller, Ranskan Rousseau ja heidän unionikaverinsa Espanjan Hidalgoa myöden.
Aikanaan sitten nähdään minkälainen sijoitus tämä EKP:n kautta toteutettu operaatio on; onko se hyvän koron vai suorastaan veret seisauttavan persneton tuottava sijoitus. Varmaa kuitenkin on, kuten aiemmin kirjoitin, ettei eurooppalainen talous siirry kasvu-uralle ennen kuin Etelä-Euroopan asiat ovat järjestyksessä tai maat ovat ulkona eurojärjestelmästä ja ehkä koko EU:sta.
Onneksi tämä europainosteinen ja -rahoitteinen kreikkalaisten valtiolainojen alekauppa tai sen taustat eivät ole salaisia, sillä sellainen ei sopisi demokratiaan. Mutta vielä reilumpaa olisi uutisoida asia selväkielisesti, ettei lukijan tarvitsisi kokonaiskuvan saadakseen yhdistellä uutisia itsekseen.
Aiempia ajatuksia samasta aiheesta:
EU luopui tulevasta talouskasvusta
Primitiivinen ja surkea kulttuuri
Onneksi tämä europainosteinen ja -rahoitteinen kreikkalaisten valtiolainojen alekauppa tai sen taustat eivät ole salaisia, sillä sellainen ei sopisi demokratiaan. Mutta vielä reilumpaa olisi uutisoida asia selväkielisesti, ettei lukijan tarvitsisi kokonaiskuvan saadakseen yhdistellä uutisia itsekseen.
Aiempia ajatuksia samasta aiheesta:
EU luopui tulevasta talouskasvusta
Primitiivinen ja surkea kulttuuri
lauantai 8. joulukuuta 2012
Iranin suurähettiläs
Koska kulttuurit ovat erilaisia, saattaa niiden kohtaamiseen liittyä ongelmia. Nämä ongelmat voidaan helpoiten välttää siten, että vieras mukautuu isännän tapoihin. Tästä syystä esimerkiksi suomalaiset naiset vieraillessaan islamilaisissa maissa käyttävät huivia, ja tulevat samalla osoittaneeksi kunnioitusta isäntää kohtaan.
Edelle kirjoittamaani taustaa vastaan onkin hämmästyttävää, mitä tapahtui itsenäisyyspäivän vastaanotolla: Suomen itsenäisyyspäivänä presidentin vastaanotolle saapunut Iranin suurlähettiläs Seyed Rasoul Mousavi nimittäin tyytyi kättelemään vain presidentti Sauli Niinistöä, eikä oman maansa tavoille uskollisena kätellyt Jenni Haukiota.
Vaikka tapahtuma sinänsä on merkityksetön, haluan tässä ilmaista syvän hämmästykseni ja halveksuntani iranilaisten suurlähettilään sivistymättömyyden ja kulttuurisen suvaitsevaisuuden puutteen johdosta. Kättelemättömyys ei halvenna Jenni Haukiota, mutta kylläkin osoittaa iranilaisen miehen kaikinpuolisen sivistymättömyyden ja kulttuurisen fanaattisuuden. Näillä leveysasteilla vastaavaan sivistymättömyyteen on sorruttu joskus satoja vuosia sitten.
Minusta olisikin suomalais-iranilaisten suhteiden kannalta hyvä pohtia Iranin suurlähettilään vaihtamista diplomatian kulisseissa: perusteena miehen pohjattomasta sivistymättömyydestä aiheutuvat negatiiviset seuraukset suomalaisten suhtautumiseen Iranin kansaa kohtaan. Mikäli taas suurlähettilästä on käsketty olemaan sopeutumatta suomalaisiin tapoihin, voitaisiin kysyä, että tarkoittaako tämä sitä, että jatkossa kuka vain suomalainen voi nostaa jossain Teheranin puistossa julkisesti kossumaljan Iranin vallankumouksen kunniaksi? Ja tarjota vielä ohikulkijoillekin?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Primitiivinen ja surkea kulttuuri
Rohkeita miehiä, ressukoita ja väkivaltaa
Aggressiivisilla uroilla on pienempi pippeli
Edelle kirjoittamaani taustaa vastaan onkin hämmästyttävää, mitä tapahtui itsenäisyyspäivän vastaanotolla: Suomen itsenäisyyspäivänä presidentin vastaanotolle saapunut Iranin suurlähettiläs Seyed Rasoul Mousavi nimittäin tyytyi kättelemään vain presidentti Sauli Niinistöä, eikä oman maansa tavoille uskollisena kätellyt Jenni Haukiota.
Vaikka tapahtuma sinänsä on merkityksetön, haluan tässä ilmaista syvän hämmästykseni ja halveksuntani iranilaisten suurlähettilään sivistymättömyyden ja kulttuurisen suvaitsevaisuuden puutteen johdosta. Kättelemättömyys ei halvenna Jenni Haukiota, mutta kylläkin osoittaa iranilaisen miehen kaikinpuolisen sivistymättömyyden ja kulttuurisen fanaattisuuden. Näillä leveysasteilla vastaavaan sivistymättömyyteen on sorruttu joskus satoja vuosia sitten.
Minusta olisikin suomalais-iranilaisten suhteiden kannalta hyvä pohtia Iranin suurlähettilään vaihtamista diplomatian kulisseissa: perusteena miehen pohjattomasta sivistymättömyydestä aiheutuvat negatiiviset seuraukset suomalaisten suhtautumiseen Iranin kansaa kohtaan. Mikäli taas suurlähettilästä on käsketty olemaan sopeutumatta suomalaisiin tapoihin, voitaisiin kysyä, että tarkoittaako tämä sitä, että jatkossa kuka vain suomalainen voi nostaa jossain Teheranin puistossa julkisesti kossumaljan Iranin vallankumouksen kunniaksi? Ja tarjota vielä ohikulkijoillekin?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Primitiivinen ja surkea kulttuuri
Rohkeita miehiä, ressukoita ja väkivaltaa
Aggressiivisilla uroilla on pienempi pippeli
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
EU luopui tulevasta talouskasvusta
Kreikan kriisiä päätettiin jälleen pidentää. En aio tässä ruotia asian suoria taloudellisia seurauksia, sillä ne on jo ehditty palastella moneen kertaan. Esimerkiksi täällä todetaan seuraavat kolme suoraa seurausta
Tosiasioiden valossa on selvää, että Kreikan ja kreikkalaisten kannalta onnellisinta olisi, mikäli maa päästettäisiin irti eurosta ja annettaisiin uuden drakman devalvoitua siten, että maalle palautuisi jälleen kansakunnan tuottavuutta vastaava taloudellinen kilpailukyky. Tämän totesin itse kesäkuussa 2011, Telegraph-lehden taloustoimittaja pari viikkoa sitten ja Timo Soini tänään.
Vaikka kaikki tietävät eurosta eroamisen olevan kreikkalaisten kannalta paras ratkaisu, näin ei kuitenkaan ole haluttu tehdä. Tämä johtuu siitä, että monet pelkäävät Kreikan eron ja sen myötä todennäköisesti tapahtuvan velkojen hoitamatta jättämisen johtavan maailmanlaajuiseen kriisiin. Sen kustannukset voisivat olla moninkertaiset Kreikan tukemisen kuluihin verrattuna.
Voidaan kuitenkin kysyä, kannattaako kriisiä pelätä? Vaikka kertaromahduksen kustannukset epäilemättä olisivat valtavat, eikö vuosikausia pitkittyvän eurokriisin ja sen takia matelevan talouskasvun hinta nouse vielä korkeammaksi? Näin siksi, että pikaista kriisiä seuraava euroalueen talouden nousu lopulta korvaa syvänkin kriisin menetykset korkojen kera? Vai muistaako joku talouskriisiä, jonka jälkeen eurooppalainen talouskasvu ei olisi nostanut maanosamme vaurautta kriisiä edeltänyttä aikaa korkeammaksi?
Edelle kirjoittamani perusteella näyttääkin siltä, että Euroopan poliittisten ja taloudellisten johtajien pelko Kreikan euroeron seurauksista perustuu puutteelliseen analyysiin, jossa romahduksen seurauksia on tarkasteltu yksipuolisesti ja liian lyhyellä aikavälillä. Sen seurauksena Etelä-Euroopan maiden luoma talouden epävarmuus mitä luultavimmin näivettää eurooppalaista taloutta vielä vuosikymmeniä eteenpäin, emmekä pääse nauttimaan luonnollisen talouskasvun luomasta hyvinvoinnista, joka seuraisi Kreikan euroeroa muutaman vuoden viiveellä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Primitiivinen ja surkea kulttuuri
Päättäjien pukinsorkka veronmaksajan kukkarossa?
EU:n kriisinhallinta selkokielellä
- Kreikan valtio tuskin saavuttaa kestävää saati tasapainoista rahoitusasemaa, joten Kreikalle toimet merkinnevät ennemmin lisäaikaa ja "totuuden hetken" lykkäämistä.
- Suorasta eurovaltioiden välisestä rahoitussuhteesta syntyvät tappiot voivat olla juuri sellaisia tappioita, joita europäättäjät ovat aiemmin itsekin pitäneet EU:n perussopimuksen vastaisina.
- Kreikka III -ohjelman kenties selkeimpiä hyötyjiä ovat...spekulointiin erikoistuneet korppikotkarahastot ja muut kovin panoksin pelaavat riskisijoittajat.
* * *
Tosiasioiden valossa on selvää, että Kreikan ja kreikkalaisten kannalta onnellisinta olisi, mikäli maa päästettäisiin irti eurosta ja annettaisiin uuden drakman devalvoitua siten, että maalle palautuisi jälleen kansakunnan tuottavuutta vastaava taloudellinen kilpailukyky. Tämän totesin itse kesäkuussa 2011, Telegraph-lehden taloustoimittaja pari viikkoa sitten ja Timo Soini tänään.
Vaikka kaikki tietävät eurosta eroamisen olevan kreikkalaisten kannalta paras ratkaisu, näin ei kuitenkaan ole haluttu tehdä. Tämä johtuu siitä, että monet pelkäävät Kreikan eron ja sen myötä todennäköisesti tapahtuvan velkojen hoitamatta jättämisen johtavan maailmanlaajuiseen kriisiin. Sen kustannukset voisivat olla moninkertaiset Kreikan tukemisen kuluihin verrattuna.
Voidaan kuitenkin kysyä, kannattaako kriisiä pelätä? Vaikka kertaromahduksen kustannukset epäilemättä olisivat valtavat, eikö vuosikausia pitkittyvän eurokriisin ja sen takia matelevan talouskasvun hinta nouse vielä korkeammaksi? Näin siksi, että pikaista kriisiä seuraava euroalueen talouden nousu lopulta korvaa syvänkin kriisin menetykset korkojen kera? Vai muistaako joku talouskriisiä, jonka jälkeen eurooppalainen talouskasvu ei olisi nostanut maanosamme vaurautta kriisiä edeltänyttä aikaa korkeammaksi?
Edelle kirjoittamani perusteella näyttääkin siltä, että Euroopan poliittisten ja taloudellisten johtajien pelko Kreikan euroeron seurauksista perustuu puutteelliseen analyysiin, jossa romahduksen seurauksia on tarkasteltu yksipuolisesti ja liian lyhyellä aikavälillä. Sen seurauksena Etelä-Euroopan maiden luoma talouden epävarmuus mitä luultavimmin näivettää eurooppalaista taloutta vielä vuosikymmeniä eteenpäin, emmekä pääse nauttimaan luonnollisen talouskasvun luomasta hyvinvoinnista, joka seuraisi Kreikan euroeroa muutaman vuoden viiveellä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Primitiivinen ja surkea kulttuuri
Päättäjien pukinsorkka veronmaksajan kukkarossa?
EU:n kriisinhallinta selkokielellä
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Uskonnon, uskontotiedon vai logiikan opetusta?
Aina ajoittain yhteiskunnallisessa keskustelussa nousee esiin tarve modernisoida lapsille annettavan maailmankatsomuksellista opetusta. Viimeksi asian taisi nostaa esiin ministeri Jukka Gustafsson.
Minusta, niin sanottuna negatiivisena ateistina, uskonnonopetuksella oli tärkeä paikkansa yhtenäiskulttuurin Suomessa, jolloin uskonto toimi esteenä uskonnollisten hiihhuliliikkeiden syntymiselle ja kasvamiselle. Siis sellaisille, joita esiintyy esimerkiksi uskonnonopetuksen kieltäneessä Yhdysvalloissa.
Mutta nyt kun uskonnollinen yhtenäiskulttuuri on hajonnut maallistumisen ja maahanmuuton myötä, ei koulu ja veronmaksaja voi vastata kaikenlaisten uskonnollisten ryhmien uskonnonopetuksesta. Tehtävä jää siis kullekin uskonnolliselle yhteisölle itselleen. Valitettavasti tässä järjestelmässä on vaarana, että nämä liikkeet tai ainakin osa niistä hoitavat asian kiikoisammin ja epäpätevämmin kuin se hoidettaisiin viranomaisten valvomassa koulussa.
Tällaista maailmankuvien sirpaloitumimsta ja mahdollista äärevöitymistä vastaan voisi oikein järjestetty kaikille yhteinen uskontotieto toimia ehkäisynä. Tarkoitan tällä sitä, että tieto eri uskontojen toisistaan poikkeavista ja keskenään usein ristiriitaisista käsityksistä voisi tarjoata lapsille ja nuorille vertailukohdan, jonka puitteisiin he voisivat asettaa oman uskonnollisen taustayhteisönsä näkemykset ja vaatimukset. Mitä radikaalimpia ne olisivat, sitä todennäköisemmin aikuistuva nuori ymmärtäisi niiden järjettömyyden maailmankatsomusten joukossa.
En kuitenkaan pidä uskontotietoakaan erityisen hyvänä ratkaisuna uskonnon korvaamiseksi. Voidaan nimittäin kysyä, miksi ihmeessä erilaisten uskontojen tieteelliselle tiedolle vieraita uskomuksia ja dogmeja tulisi opettaa koululaisille? Sen lisäksi, että se olisi järjetöntä, veisi se samalla uskottavuutta myös muulta kouluopetukselta.
Näistä syistä haluan tässä nostaa harkittavaksi vaihtoehdoksi oppiaineen, jossa keskeisenä tavoitteina olisivat loogisen ja filosofisen ajattelun kehittäminen. Tällaisen oppiaineen voisi olettaa korvaavan varsin tehokkaasti entisaikojen uskonnollisen opetuksen roolin maailmankatsomuksellisten ääri- ja hurmosliikkeiden ehkäisijänä - opetushan kehittäisi oppilaan omaa loogista ajattelua siten, että he ennemmin tai myöhemmin kyseenalaistaisivat itse perusteettomat uskomukset ja dogmit. Samalla oppiaineen voisi olettaa kehittävän kykyä havainnoida ympäristöään, mitä taitoa tarvitaan kaikkialla ihmisen elämässä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yksisarvisia
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?
Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa
Minusta, niin sanottuna negatiivisena ateistina, uskonnonopetuksella oli tärkeä paikkansa yhtenäiskulttuurin Suomessa, jolloin uskonto toimi esteenä uskonnollisten hiihhuliliikkeiden syntymiselle ja kasvamiselle. Siis sellaisille, joita esiintyy esimerkiksi uskonnonopetuksen kieltäneessä Yhdysvalloissa.
Mutta nyt kun uskonnollinen yhtenäiskulttuuri on hajonnut maallistumisen ja maahanmuuton myötä, ei koulu ja veronmaksaja voi vastata kaikenlaisten uskonnollisten ryhmien uskonnonopetuksesta. Tehtävä jää siis kullekin uskonnolliselle yhteisölle itselleen. Valitettavasti tässä järjestelmässä on vaarana, että nämä liikkeet tai ainakin osa niistä hoitavat asian kiikoisammin ja epäpätevämmin kuin se hoidettaisiin viranomaisten valvomassa koulussa.
Tällaista maailmankuvien sirpaloitumimsta ja mahdollista äärevöitymistä vastaan voisi oikein järjestetty kaikille yhteinen uskontotieto toimia ehkäisynä. Tarkoitan tällä sitä, että tieto eri uskontojen toisistaan poikkeavista ja keskenään usein ristiriitaisista käsityksistä voisi tarjoata lapsille ja nuorille vertailukohdan, jonka puitteisiin he voisivat asettaa oman uskonnollisen taustayhteisönsä näkemykset ja vaatimukset. Mitä radikaalimpia ne olisivat, sitä todennäköisemmin aikuistuva nuori ymmärtäisi niiden järjettömyyden maailmankatsomusten joukossa.
En kuitenkaan pidä uskontotietoakaan erityisen hyvänä ratkaisuna uskonnon korvaamiseksi. Voidaan nimittäin kysyä, miksi ihmeessä erilaisten uskontojen tieteelliselle tiedolle vieraita uskomuksia ja dogmeja tulisi opettaa koululaisille? Sen lisäksi, että se olisi järjetöntä, veisi se samalla uskottavuutta myös muulta kouluopetukselta.
Näistä syistä haluan tässä nostaa harkittavaksi vaihtoehdoksi oppiaineen, jossa keskeisenä tavoitteina olisivat loogisen ja filosofisen ajattelun kehittäminen. Tällaisen oppiaineen voisi olettaa korvaavan varsin tehokkaasti entisaikojen uskonnollisen opetuksen roolin maailmankatsomuksellisten ääri- ja hurmosliikkeiden ehkäisijänä - opetushan kehittäisi oppilaan omaa loogista ajattelua siten, että he ennemmin tai myöhemmin kyseenalaistaisivat itse perusteettomat uskomukset ja dogmit. Samalla oppiaineen voisi olettaa kehittävän kykyä havainnoida ympäristöään, mitä taitoa tarvitaan kaikkialla ihmisen elämässä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yksisarvisia
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?
Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Ennakoiko lämmin syyskuu ilmastonmuutoksen paluuta?
Syyskuu 2012 oli maailman tilastoidun säähistorian lämpimin, kertoi Yhdysvaltain kansallinen ilmastotietokeskus NCDC. Kulunut syyskuu oli samaa ennätystasoa kuin edellinen ennätyssyyskuu vuonna 2005. Näin uutisoi YLE 16. lokakuuta.
Maailmassa on muutamia globaaleja säätilastojen kerääjiä. Niinikään amerikkalaisen GISS:in mukaan syyskuu oli ilmastohistorian neljänneksi lämpimin. Eroa heidän mukaansa lämpimimpään vuoden 2005 syyskuuhun kertyi 0,07 astetta. Ei siis paljon, mutta globaalit keskilämpötilathan eivät vaihtele kovin paljoa vuodesta toiseen. GISS:in mukaan tämän vuoden syyskuun ja vuoden 2005 syyskuun väliin mahtuvat vuosien 2009 ja 2003 syyskuut.
Kolmas suuri ilmastotietokanta on eurooppalainen Itä-Anglian yliopiston Met Officen tilasto. Jostain syystä se laskee oman globaalin keskilämpöestimaattinsa selvästi amerikkalaisia hitaammin. Sen vasta nyt saataville annettujen tilastojen mukaan syyskuu oli vuoden 2003 syyskuun ohella kaikkien aikojen lämpimin.
Voidaan siis todeta, että kaikki globaalia ilmastoa arvioivat tahot ovat päätyneet siihen, että viime syyskuu oli varsin lämmin. Näyttääkin siltä, että olemme jälleen palanneet tilanteeseen, jossa maapallon globaalit lämpötilat ovat olleet hienoisessa nousussa vuoden takaisen sään viilenemisen jälkeen.
Koska kaikkiaan globaali lämpötila on pysynyt käytännössä muuttumattomana vuoden 1998 jälkeen, on nyt nähty muutos erittäin mielenkiintoinen. Syyskuun tilastot eivät kuitenkaan vielä vahvista siirtymistä lämpenevän ilmaston maailmaan, sillä esimerkiksi GISS:in ja Itä-Anglian yliopistojen tilastoissa syyskuun ennätykselliset anomalialukemat (siis poikkeamat vertailujakson keskilämpötilaan) ovat alhaisia verrattua muiden kuukausien anomalioihin kuten seuraavasta kuvasta näkyy:
Kuvasta näkyy, että Itä-Angilan yliopiston mukaan syyskuussa on kaikista kuukausista pienin ja GISS:in mukaan kolmanneksi pienin anomalia verrattuna muiden kuukausien ennätysanomalioihin.
Kuvasta näkyy myös, että vuoden ensimmäisten kuukausien tähän mennessä tilastoidut anomaliat ovat olleet loppuvuotta suurempia. Tässä tilanteessa mielenkiinto onkin siirrettävä muutaman kuukauden päähän, jolloin keskeinen kysymys kuuluu että nähdäänkö vuoden 2013 alkukuukausina uusia anomaliaennätyksiä. Jos näin käy, voimme todeta ilmanstonmuutoksen 15-vuotisen keskeytymisen päättyneen ja maailman siirtyneen uuteen ilmaston lämpenemisen vaiheeseen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Siirtyviä maalitolppia ja outoja ilmastomalleja
Australian ilmasto vaihtelee ennen näkemättömällä tavalla
Ilmastonmuutosteoria on nyt falsifioitu - vai onko?
Maailmassa on muutamia globaaleja säätilastojen kerääjiä. Niinikään amerikkalaisen GISS:in mukaan syyskuu oli ilmastohistorian neljänneksi lämpimin. Eroa heidän mukaansa lämpimimpään vuoden 2005 syyskuuhun kertyi 0,07 astetta. Ei siis paljon, mutta globaalit keskilämpötilathan eivät vaihtele kovin paljoa vuodesta toiseen. GISS:in mukaan tämän vuoden syyskuun ja vuoden 2005 syyskuun väliin mahtuvat vuosien 2009 ja 2003 syyskuut.
Kolmas suuri ilmastotietokanta on eurooppalainen Itä-Anglian yliopiston Met Officen tilasto. Jostain syystä se laskee oman globaalin keskilämpöestimaattinsa selvästi amerikkalaisia hitaammin. Sen vasta nyt saataville annettujen tilastojen mukaan syyskuu oli vuoden 2003 syyskuun ohella kaikkien aikojen lämpimin.
Voidaan siis todeta, että kaikki globaalia ilmastoa arvioivat tahot ovat päätyneet siihen, että viime syyskuu oli varsin lämmin. Näyttääkin siltä, että olemme jälleen palanneet tilanteeseen, jossa maapallon globaalit lämpötilat ovat olleet hienoisessa nousussa vuoden takaisen sään viilenemisen jälkeen.
Koska kaikkiaan globaali lämpötila on pysynyt käytännössä muuttumattomana vuoden 1998 jälkeen, on nyt nähty muutos erittäin mielenkiintoinen. Syyskuun tilastot eivät kuitenkaan vielä vahvista siirtymistä lämpenevän ilmaston maailmaan, sillä esimerkiksi GISS:in ja Itä-Anglian yliopistojen tilastoissa syyskuun ennätykselliset anomalialukemat (siis poikkeamat vertailujakson keskilämpötilaan) ovat alhaisia verrattua muiden kuukausien anomalioihin kuten seuraavasta kuvasta näkyy:
Kuvasta näkyy, että Itä-Angilan yliopiston mukaan syyskuussa on kaikista kuukausista pienin ja GISS:in mukaan kolmanneksi pienin anomalia verrattuna muiden kuukausien ennätysanomalioihin.
Kuvasta näkyy myös, että vuoden ensimmäisten kuukausien tähän mennessä tilastoidut anomaliat ovat olleet loppuvuotta suurempia. Tässä tilanteessa mielenkiinto onkin siirrettävä muutaman kuukauden päähän, jolloin keskeinen kysymys kuuluu että nähdäänkö vuoden 2013 alkukuukausina uusia anomaliaennätyksiä. Jos näin käy, voimme todeta ilmanstonmuutoksen 15-vuotisen keskeytymisen päättyneen ja maailman siirtyneen uuteen ilmaston lämpenemisen vaiheeseen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Siirtyviä maalitolppia ja outoja ilmastomalleja
Australian ilmasto vaihtelee ennen näkemättömällä tavalla
Ilmastonmuutosteoria on nyt falsifioitu - vai onko?
torstai 1. marraskuuta 2012
Primitiivinen ja surkea kulttuuri
Olemme saaneet vuosien mittaan tottua siihen, että muslimit muuttuvat väkivaltaisiksi raivopäiksi, mikäli heille pyhää profeettaa loukataan, tai edes kuvataan pilakuvassa. Olen aina pitänyt tätä osoituksena heidän kulttuurinsa ja käyttäytymiskoodinsa primitiivisyydestä ja surkeudesta omaamme verrattuna.
No, nyt kuuluu Kreikasta kummia. Myös siellä on uhkailtu ja jopa hakattu YLE:n uutisen mukaan Jeesukseen liittyvän näytelmän esittäjiä. Uhkailijoita ja hakkaajia ovat kristinuskoiset kreikkalaiset.
Jos ja kun YLE:n uutinen pitää paikkansa, ei voi todeta muuta kuin että nyky-kreikkalaisten kulttuuri ja käyttäytymiskoodi on primitiivinen ja surkea verrattuna suomalaiseen kulttuuriin. Sillä erolla kuitenkin, että edelleen saman uutisen mukaan maan uskonnolliset johtajat ovat tuominneet väkivallan. Tämä sentään erottaa kreikkalaisen primitiivisyyden ja surkeuden islamilaisesta vastineestaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rohkeita miehiä, ressukoita ja väkivaltaa
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?
Kreikka ja suomalaisen politiikan rehellisyys
No, nyt kuuluu Kreikasta kummia. Myös siellä on uhkailtu ja jopa hakattu YLE:n uutisen mukaan Jeesukseen liittyvän näytelmän esittäjiä. Uhkailijoita ja hakkaajia ovat kristinuskoiset kreikkalaiset.
Jos ja kun YLE:n uutinen pitää paikkansa, ei voi todeta muuta kuin että nyky-kreikkalaisten kulttuuri ja käyttäytymiskoodi on primitiivinen ja surkea verrattuna suomalaiseen kulttuuriin. Sillä erolla kuitenkin, että edelleen saman uutisen mukaan maan uskonnolliset johtajat ovat tuominneet väkivallan. Tämä sentään erottaa kreikkalaisen primitiivisyyden ja surkeuden islamilaisesta vastineestaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rohkeita miehiä, ressukoita ja väkivaltaa
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?
Kreikka ja suomalaisen politiikan rehellisyys
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
Innovaatioita 2020-luvun tarpeisiin?
Satuin lukemaan Science-lehden letters-palstalta seuraavan tiedonjyvän: tutkijat Reidenberg ja Erle olivat selvittäneet kuinka kauan uuden lääkkeen viranomaishyväksymiseen kuluu keskimäärin aikaa sen jälkeen kun lääkkeeseen johtanut perustutkimus on saavuttanut uuden sovelluksen mahdollistavan tiedon tason. Vastaus oli ruhtinaalliset 16 vuotta. Se on varsin hyvin sopusoinnussa aiemman selvityksen tuottaman 13,5 vuotta kanssa.
Tätä taustaa vasten haluan nostaa esiin pitkäjänteisen perustutkimuksen merkityksen. Siitä ei synny uusia lääkkeitä (tai muilla aloilla muita innovaatioita) suoraan. Perustutkimuksen tarkoituksena nimittäin on vain ja ainoastaan ymmärtää asioita. Ja sen voimakkaimpana moottorina toimii inhimillinen uteliaisuus.
Tästä näennäisestä tarkoituksettomuudestaan huolimatta perustutkimus luo pohjan uusille innovaatioille, joita edellä referoimani tiedonjyvän mukaan syntyy noin puolentoista vuosikymmenen kuluttua. Tätä varten yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa tehdään perustutkimuksen lisäksi soveltavaa tutkimusta ja yritysmaailmassa edelleen sen pohjalta tuotekehitystä.
Kaiken edellytyksenä ja lähtökohtana on kuitenkin aina perustutkimus, eli asioiden syvällinen ymmärtäminen. Ilman sitä jäisivät kaikki uudet innovaatiot - niin nanosellut, uudenlaiset lääkeaineet kuin tietotekniset laitteetkin - syntymättä. Tästä parhaana esimerkkinä toimii vertailu perustutkimusta tukevien ja pelkästään sovelluksiin pyrkivien yhteiskuntien menestys kansainvälisessä kilpailussa. Tämän asian näyttää ymmärtäneen myös Kiina.
Vaikka Suomessa tutkimuksen merkitys on jopa poliitikkojen piirissä ymmärretty yleisellä tasolla, oli äskettäinen yliopistouudistus omiaan rapauttamaan perustutkimuksen pohjaa siirtäessään rahoitusvastuuta julkiselta sektorilta yksityiselle. On nimittäin varsin kohtuutonta vaatia yksityistä yritystä odottelemaan puolitoista vuosikymmentä mahdollista innovaatiota, jota voisi sitten kaupallisesti hyödyntää.
Mielestäni perustutkimus tulisikin rinnastaa sellaisiin julkisiin palveluihin kuin koulutus tai terveydenhoito, joiden tarkoituksena on luoda pohja terveen yrityselämän toiminnalle ja sitä kautta kansakunnan vauraudelle. Tällaisiin tarkoituksiin käytetty veroeuro tuottaa sijoitetun rahan takaisin moninkertaisesti, mutta vasta pitkällä aikavälillä ja epäsuorasti.
Nyt ollaan myös tutkimuslaitosten perusrahoitusta siirtämässä ulkopuoliselle tilaajalle. Toistaiseksi tämän tilaajan identiteetti on epäselvä, mutta kyseeseen tulevat eri ministeriöiden virkamiehet, poliitikot ja kenties yrityselämän edustajat. Nämä tahot varmasti pitävät hyvän suunnitelmatalouden keinoin huolen siitä, että poliitikkojen ja yritysten välitön tiedonsaanti ja selvitystoiminta tulevat hoidetuksi.
Mutta miten tässä uudistuksessa käy kaiken innovaatiotoiminnan pohjana olevan perustutkimuksen, jossa viisaus ei tule hallintovirastoista eikä johtamisjärjestelmistä vaan ihmisten omaehtoisesta uteliaisuudesta, innostuneisuudesta ja omistautumisesta työhönsä?
Suurin osa ihmiskunnan suurimmista keksinnöistä on syntynyt yksittäisten henkilöiden oivalluksina, joiden taustalla on ollut syvällinen ymmärrys keksinnön taustoista - siis perustutkimus. Toivottavasti yliopistouudistuksen ongelmat saadaan korjatuksi siten, ettei tällainen syvällisen ymmärryksen hankkiminen käy mahdottomaksi. Samalla olisi myös huolehdittava siitä, ettei tutkimuslaitosten anneta valua konsulttityyppisten selvitysten tekijöiksi, vaan myös niiden puitteissa voitaisiin edelleen selvittää asioita pintaa syvemmälle.
Vain siten toimimalla luomme edellytyksiä suomalaisille innovaatioille myös 2020-luvulla.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
VTT:n johdolle oppia sananvapaudesta
Luonnollinen innovaattori
Kiinan tie
Tätä taustaa vasten haluan nostaa esiin pitkäjänteisen perustutkimuksen merkityksen. Siitä ei synny uusia lääkkeitä (tai muilla aloilla muita innovaatioita) suoraan. Perustutkimuksen tarkoituksena nimittäin on vain ja ainoastaan ymmärtää asioita. Ja sen voimakkaimpana moottorina toimii inhimillinen uteliaisuus.
Tästä näennäisestä tarkoituksettomuudestaan huolimatta perustutkimus luo pohjan uusille innovaatioille, joita edellä referoimani tiedonjyvän mukaan syntyy noin puolentoista vuosikymmenen kuluttua. Tätä varten yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa tehdään perustutkimuksen lisäksi soveltavaa tutkimusta ja yritysmaailmassa edelleen sen pohjalta tuotekehitystä.
Kaiken edellytyksenä ja lähtökohtana on kuitenkin aina perustutkimus, eli asioiden syvällinen ymmärtäminen. Ilman sitä jäisivät kaikki uudet innovaatiot - niin nanosellut, uudenlaiset lääkeaineet kuin tietotekniset laitteetkin - syntymättä. Tästä parhaana esimerkkinä toimii vertailu perustutkimusta tukevien ja pelkästään sovelluksiin pyrkivien yhteiskuntien menestys kansainvälisessä kilpailussa. Tämän asian näyttää ymmärtäneen myös Kiina.
Vaikka Suomessa tutkimuksen merkitys on jopa poliitikkojen piirissä ymmärretty yleisellä tasolla, oli äskettäinen yliopistouudistus omiaan rapauttamaan perustutkimuksen pohjaa siirtäessään rahoitusvastuuta julkiselta sektorilta yksityiselle. On nimittäin varsin kohtuutonta vaatia yksityistä yritystä odottelemaan puolitoista vuosikymmentä mahdollista innovaatiota, jota voisi sitten kaupallisesti hyödyntää.
Mielestäni perustutkimus tulisikin rinnastaa sellaisiin julkisiin palveluihin kuin koulutus tai terveydenhoito, joiden tarkoituksena on luoda pohja terveen yrityselämän toiminnalle ja sitä kautta kansakunnan vauraudelle. Tällaisiin tarkoituksiin käytetty veroeuro tuottaa sijoitetun rahan takaisin moninkertaisesti, mutta vasta pitkällä aikavälillä ja epäsuorasti.
Nyt ollaan myös tutkimuslaitosten perusrahoitusta siirtämässä ulkopuoliselle tilaajalle. Toistaiseksi tämän tilaajan identiteetti on epäselvä, mutta kyseeseen tulevat eri ministeriöiden virkamiehet, poliitikot ja kenties yrityselämän edustajat. Nämä tahot varmasti pitävät hyvän suunnitelmatalouden keinoin huolen siitä, että poliitikkojen ja yritysten välitön tiedonsaanti ja selvitystoiminta tulevat hoidetuksi.
Mutta miten tässä uudistuksessa käy kaiken innovaatiotoiminnan pohjana olevan perustutkimuksen, jossa viisaus ei tule hallintovirastoista eikä johtamisjärjestelmistä vaan ihmisten omaehtoisesta uteliaisuudesta, innostuneisuudesta ja omistautumisesta työhönsä?
Suurin osa ihmiskunnan suurimmista keksinnöistä on syntynyt yksittäisten henkilöiden oivalluksina, joiden taustalla on ollut syvällinen ymmärrys keksinnön taustoista - siis perustutkimus. Toivottavasti yliopistouudistuksen ongelmat saadaan korjatuksi siten, ettei tällainen syvällisen ymmärryksen hankkiminen käy mahdottomaksi. Samalla olisi myös huolehdittava siitä, ettei tutkimuslaitosten anneta valua konsulttityyppisten selvitysten tekijöiksi, vaan myös niiden puitteissa voitaisiin edelleen selvittää asioita pintaa syvemmälle.
Vain siten toimimalla luomme edellytyksiä suomalaisille innovaatioille myös 2020-luvulla.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
VTT:n johdolle oppia sananvapaudesta
Luonnollinen innovaattori
Kiinan tie
maanantai 29. lokakuuta 2012
Kunnallisvaalit 2012
Vaalitulokset on nyt laskettu ja ainoaksi voittajaksi jäivät perussuomalaiset 12,3 prosentin kannatuksellaan. Näin siitä huolimatta, että Timo Soini näytti ennakkoäänien julkaisemisen yhteydessä pohjattoman pettyneeltä. Häviäjiä olivat kaikki muut, mutta erityisesti suomalainen demokratia.
Äänestysaktiivisuus nimittäin jäi 58,2 prosenttiin. Toisin sanoen 41,8 prosenttia ihmisistä ei löytänyt tarjolla olevista ehdokkaista itselleen sopivaa. Tai ei vain ollut kiinnostunut siitä, kuka hänen asioistaan päättää.
Kuten julkisuudessa on jo todettukin, perussuomalaisten vaalivoitto jäi odotettua pienemmäksi ilmeisesti juuri äänestysaktiivisuuden laskun takia. Näyttäisi siltä, että puolueen maahanmuuttokriittisten kannatus piti paremmin kuin ns. soinilaisten ja etenkin paskalakikapinallisten. Mutta maahanmuuttajakriittistenkin kohdalla on pantava merkille puolueen keskimääräistä vaatimattomampi kannatus monikulttuurisiksi muotoutuvissa Helsingissä ja Turussa. Niiden vastapainoksi turvapaikanhakijoistaan kuuluisissa Lieksassa ja Ruovedellä puolue oli kuitenkin todella vahva.
Kun soinilaisten lisäksi myös alhaisesta äänestysaktiivisuudesta perinteisesti kärsivä SDP saavutti historiansa surkeimman kuntavaalituloksen eikä vasemmistoliittokaan oikein menestynyt, voidaan ihmisten passiivisuuden nähdä vaikuttaneen erittäin merkittävästi vaalien lopputulokseen. Tosin SDP:n omituinen ehdokasvalinta Oulussa, eli Abdul Mannan, saattoi vielä viime metreillä syödä joitain ääniä.
Vaalien suurimman torjuntavoiton saavutti keskusta, jonka taakse maaseudun ihmiset pitkälti palasivat. Näyttääkin siltä, että puheenjohtaja Juha Sipilä seuraa edeltäjiään siinä, että hän onnistuu kautensa alussa näyttämään aivan erinomaiselta poliitikolta. Aika näyttää seuraako hän myös jatkossa Anneli Jäätteenmäen ja Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen viitoittamaa epämääräistä tietä.
Kokoomus puolestaan oli kokonaiskilpailun voittaja, mutta samalla SDP:n jälkeen suurin häviäjä. Eli puolue saavutti suurimman äänisaaliin, mutta myös menetti paljon kannatustaan. Jyrki Katainen kuitenkin jatkanee tästä tyytyväisenä etenpäin, ja ajaa entistä vankemmin kokoomukselle tärkeitä kuntapalveluiden ulkoistuksia ja kuntien yhdistämisiä. Hän voi hyvin katsoa äänestystuloksen oikeuttavan nämä toimet.
Lopuksi pari sanaa valtakunnan politiikasta. Perussuomalaisten voiton jäätyä odotettua pienemmäksi, vähenee hallituspuolueiden "persunpelko", minkä seurauksena ainakin europolitiikka muuttunee nykyistä lepsummaksi. Myöskään välillä horjuvalta näyttänyt hallitusyhteistyö ei saanut lisäpaineita. Siten Kataisen kabinetti jatkanee ainakin seuraaviin vaaleihin asti, olettaen että ajoittain kiivaaksi käynyt vaalitaistelu ei aiheuttanut korjaamattomia haavoja vasemmistopuolueiden ja kokoomuksen väleihin. Tätä en kuitenkaan usko.
Niin tai näin: Johannes Virolaisen sanoi aikanaan "pulinat pois, kansa on puhunut", eli tähän meidän on tyytyminen. Näin siitä huolimatta, että yli 40 prosenttia kansasta ei sanotut sanaakaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sosiaalidemokraattisen imaamin ajatuksia
Ben Zyskowicz ja Halla-ahon lakialoite
Vantaa, kaavoitus ja maan ansiottoman arvonnousun uusjako
Äänestysaktiivisuus nimittäin jäi 58,2 prosenttiin. Toisin sanoen 41,8 prosenttia ihmisistä ei löytänyt tarjolla olevista ehdokkaista itselleen sopivaa. Tai ei vain ollut kiinnostunut siitä, kuka hänen asioistaan päättää.
Kuten julkisuudessa on jo todettukin, perussuomalaisten vaalivoitto jäi odotettua pienemmäksi ilmeisesti juuri äänestysaktiivisuuden laskun takia. Näyttäisi siltä, että puolueen maahanmuuttokriittisten kannatus piti paremmin kuin ns. soinilaisten ja etenkin paskalakikapinallisten. Mutta maahanmuuttajakriittistenkin kohdalla on pantava merkille puolueen keskimääräistä vaatimattomampi kannatus monikulttuurisiksi muotoutuvissa Helsingissä ja Turussa. Niiden vastapainoksi turvapaikanhakijoistaan kuuluisissa Lieksassa ja Ruovedellä puolue oli kuitenkin todella vahva.
Kun soinilaisten lisäksi myös alhaisesta äänestysaktiivisuudesta perinteisesti kärsivä SDP saavutti historiansa surkeimman kuntavaalituloksen eikä vasemmistoliittokaan oikein menestynyt, voidaan ihmisten passiivisuuden nähdä vaikuttaneen erittäin merkittävästi vaalien lopputulokseen. Tosin SDP:n omituinen ehdokasvalinta Oulussa, eli Abdul Mannan, saattoi vielä viime metreillä syödä joitain ääniä.
Vaalien suurimman torjuntavoiton saavutti keskusta, jonka taakse maaseudun ihmiset pitkälti palasivat. Näyttääkin siltä, että puheenjohtaja Juha Sipilä seuraa edeltäjiään siinä, että hän onnistuu kautensa alussa näyttämään aivan erinomaiselta poliitikolta. Aika näyttää seuraako hän myös jatkossa Anneli Jäätteenmäen ja Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen viitoittamaa epämääräistä tietä.
Kokoomus puolestaan oli kokonaiskilpailun voittaja, mutta samalla SDP:n jälkeen suurin häviäjä. Eli puolue saavutti suurimman äänisaaliin, mutta myös menetti paljon kannatustaan. Jyrki Katainen kuitenkin jatkanee tästä tyytyväisenä etenpäin, ja ajaa entistä vankemmin kokoomukselle tärkeitä kuntapalveluiden ulkoistuksia ja kuntien yhdistämisiä. Hän voi hyvin katsoa äänestystuloksen oikeuttavan nämä toimet.
Lopuksi pari sanaa valtakunnan politiikasta. Perussuomalaisten voiton jäätyä odotettua pienemmäksi, vähenee hallituspuolueiden "persunpelko", minkä seurauksena ainakin europolitiikka muuttunee nykyistä lepsummaksi. Myöskään välillä horjuvalta näyttänyt hallitusyhteistyö ei saanut lisäpaineita. Siten Kataisen kabinetti jatkanee ainakin seuraaviin vaaleihin asti, olettaen että ajoittain kiivaaksi käynyt vaalitaistelu ei aiheuttanut korjaamattomia haavoja vasemmistopuolueiden ja kokoomuksen väleihin. Tätä en kuitenkaan usko.
Niin tai näin: Johannes Virolaisen sanoi aikanaan "pulinat pois, kansa on puhunut", eli tähän meidän on tyytyminen. Näin siitä huolimatta, että yli 40 prosenttia kansasta ei sanotut sanaakaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sosiaalidemokraattisen imaamin ajatuksia
Ben Zyskowicz ja Halla-ahon lakialoite
Vantaa, kaavoitus ja maan ansiottoman arvonnousun uusjako
lauantai 27. lokakuuta 2012
Sosiaalidemokraattisen imaamin ajatuksia
Suomen sosialidemokraattinen puolue on ottanut ehdokkaakseen imaami Abdul Mannanin. Tämähän on sinänsä hienoa; siis se, että maahanmuuttaja on integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan niin hyvin, että asettuu vaaleihin ehdolle.
Vai onko?
Tämän sosiaalidemokraattisen imaamin ajatuksia löytyy muun muassa täältä. Lainaan tekstistä tähän muutaman imaamin sosiaalidemokraattista ajatteluaan kuvaavan hyytävän yksityiskohdan, jotka valaissevat hänen kotoutumisastettaan.
Sosiaalidemokraatin mukaan Koraani on siis tiedettä, jota ei tarvitse päivittää, koska se on jo päivitetty. Mielenkiintoista.
Sosiaalidemokraatin mukaan varkaiden käden katkaiseminen on siis oikein, ja tämän rangaistuksen sisältävä Sharia-laki hyväksi ihmisille. Mielenkiintoista.
Sosialidemokraattien ehdokas pitää siis New Yorkin Twin Towersin tuhansia ihmisiä tappanutta tuhoamista hyvänä asiana islamille ja kiittää Bushia propagandasta. Mielenkiintoista.
Tämän perusteella näyttää siltä, että sosiaalidemokraattinen aate on muuttunut sitten minun nuoruuteni. Se näyttää nykyisin hyväksyvän aatemaailmaansa uskonnollisen fanatismin, löytää terrorismista hyviä puolia ja pyrkii muuttamaan lainsäädäntömme yli tuhannen vuosien takaisiin barbaarisiin käytäntöihin. Mielenkiintoista.
Tai sitten SDP ei ole tullut tarkastaneeksi kaikkien ehdokkaidensa taustoja riittävän hyvin, kuten ei moni muukaan puolue.
Tässä yhteydessä on myös huomattava, ettei media ole nostanut juuri tätä ehdokasta esille muiden hörhöjen tapaan. Näin siitä huolimatta, että internet on jo jonkin aikaa kuhissut hänestä (vaikkapa täällä ja täällä). Myös tämä on mielenkiintoista!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ben Zyskowicz ja Halla-ahon lakialoite
Maahanmuuttajat raiskaajina
Aggressiivisilla uroilla on pienempi pippeli
Vai onko?
Tämän sosiaalidemokraattisen imaamin ajatuksia löytyy muun muassa täältä. Lainaan tekstistä tähän muutaman imaamin sosiaalidemokraattista ajatteluaan kuvaavan hyytävän yksityiskohdan, jotka valaissevat hänen kotoutumisastettaan.
- "Abdul took the Koran literally, claiming that it was ‘science’ and doesn’t need to be updated for the modern world ‘because it’s already been updated.’"
Sosiaalidemokraatin mukaan Koraani on siis tiedettä, jota ei tarvitse päivittää, koska se on jo päivitetty. Mielenkiintoista.
- "This included propagating ‘True Islam’ and instituting ‘Sharia Law’ in ‘Muslim states’, something which Abdul defended. ‘The cutting off of hands for the thieves is in Sharia Law . . . Sharia is from God and I think God knows which is the right law for humans.’"
Sosiaalidemokraatin mukaan varkaiden käden katkaiseminen on siis oikein, ja tämän rangaistuksen sisältävä Sharia-laki hyväksi ihmisille. Mielenkiintoista.
- "In his view, 9.11 was very positive for Islam. ‘I offer thanks to Mr Bush for his propaganda!’ laughed Abdul."
Sosialidemokraattien ehdokas pitää siis New Yorkin Twin Towersin tuhansia ihmisiä tappanutta tuhoamista hyvänä asiana islamille ja kiittää Bushia propagandasta. Mielenkiintoista.
* * *
Tämän perusteella näyttää siltä, että sosiaalidemokraattinen aate on muuttunut sitten minun nuoruuteni. Se näyttää nykyisin hyväksyvän aatemaailmaansa uskonnollisen fanatismin, löytää terrorismista hyviä puolia ja pyrkii muuttamaan lainsäädäntömme yli tuhannen vuosien takaisiin barbaarisiin käytäntöihin. Mielenkiintoista.
Tai sitten SDP ei ole tullut tarkastaneeksi kaikkien ehdokkaidensa taustoja riittävän hyvin, kuten ei moni muukaan puolue.
Tässä yhteydessä on myös huomattava, ettei media ole nostanut juuri tätä ehdokasta esille muiden hörhöjen tapaan. Näin siitä huolimatta, että internet on jo jonkin aikaa kuhissut hänestä (vaikkapa täällä ja täällä). Myös tämä on mielenkiintoista!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ben Zyskowicz ja Halla-ahon lakialoite
Maahanmuuttajat raiskaajina
Aggressiivisilla uroilla on pienempi pippeli
tiistai 23. lokakuuta 2012
Ben Zyskowicz ja Halla-ahon lakialoite
Vietnamilaissyntyinen karkotuspäätöksen saanut maahanmuuttaja ammuskeli taannoin Helsingin yössä. Tämän seurauksena rikollisten maahanmuuttajien karkotuksiin liittyvät ongelmat nousivat esille myös eduskunnassa. Erityisesti kokoomuksen Ben Zyskowicz sai itselleen "ansaittua" mediahuomiota letkautuksellaan.
Tapauksen herättämän mediahuomion jälkeen oli mielenkiintoista lukea kansanedustaja Halla-ahon blogista, että myös hän on ryhtynyt tapahtuneen johdosta toimiin. Hänen kohdallaan ei kyse kuitenkaan ollut Zyskowiczmaisesta letkautuksesta, vaan lakimuutosesityksistä. Niiden perusteella Helsingissä ammuskelleen vietnamilaisen kaltaiset vaaralliset maahanmuuttajat toimitettaisiin aina pois kaduilta uhkaamasta muita ihmisiä joko kotimaahansa - tai mikäli se ei ole mahdollista - muuten vain talteen.
Uskon, että Halla-ahon lakialoite vastaa hyvin kansan tuntoja. Mielestäni se poistaisi samalla yhden suomalaisen maahanmuuttopolitiikan merkittävimmäistä ongelmista, ja sitä kautta myös muokkaisi suomalaisten suhtautumista kaikenlaiseen maahanmuuttoon nykyistä positivisemmaksi.
Jään siis mielenkiinnolla odottamaan miten perussuomalaisen kansanedustajan aloite otetaan vastaan eduskunnassa. Kuten nimimerkki Axel Cardan pahamaineisella keskustelufoorumilla huomasi; aivan erityisellä mielenkiinnolla odotan kansanedustaja Ben Zyskowiczin suhtautumista aloitteeseen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajat raiskaajina
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä
Kissa hyppäsi jälleen pöydälle
Tapauksen herättämän mediahuomion jälkeen oli mielenkiintoista lukea kansanedustaja Halla-ahon blogista, että myös hän on ryhtynyt tapahtuneen johdosta toimiin. Hänen kohdallaan ei kyse kuitenkaan ollut Zyskowiczmaisesta letkautuksesta, vaan lakimuutosesityksistä. Niiden perusteella Helsingissä ammuskelleen vietnamilaisen kaltaiset vaaralliset maahanmuuttajat toimitettaisiin aina pois kaduilta uhkaamasta muita ihmisiä joko kotimaahansa - tai mikäli se ei ole mahdollista - muuten vain talteen.
Uskon, että Halla-ahon lakialoite vastaa hyvin kansan tuntoja. Mielestäni se poistaisi samalla yhden suomalaisen maahanmuuttopolitiikan merkittävimmäistä ongelmista, ja sitä kautta myös muokkaisi suomalaisten suhtautumista kaikenlaiseen maahanmuuttoon nykyistä positivisemmaksi.
Jään siis mielenkiinnolla odottamaan miten perussuomalaisen kansanedustajan aloite otetaan vastaan eduskunnassa. Kuten nimimerkki Axel Cardan pahamaineisella keskustelufoorumilla huomasi; aivan erityisellä mielenkiinnolla odotan kansanedustaja Ben Zyskowiczin suhtautumista aloitteeseen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajat raiskaajina
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä
Kissa hyppäsi jälleen pöydälle
maanantai 15. lokakuuta 2012
Biologiset syyt tekevät amerikkalaistuomareiden mielestä psykopaattien teoista ymmärrettäviä
Kirjoittelin aiemmin rikoksentekijöiden ihmisoikeuksista. Palaan aiheeseen, koska asiasta on nyt saatu uutta tietoa, joka herätti omassa mielessäni paljon ajatuksia.
Julkaistussa tutkimuksessa haastateltiin amerikkalaisia tuomareita raa´asta, mutta keksitystä rikoksesta, joka perustui löyhästi todellisiin tapahtumiin. Tarinan mukaan ravintolaa ryöstämässä ollut syytetty raivostui kun ravintoloitsija ei antanut rahaa ja sen seurauksena löi tätä asella useita kertoja, jolloin ravintoloitsijalle syntyi pysyvä aivovaurio. Tarinaan liitetyissä todistajanlausunnoissa tekijän todettiin olevan psykopaatti, mutta osalle tuomareista lisättiin lausuntoon osa, jonka mukaan psykopaatin käyttäytymiselle oli selkeä perinnöllinen/biologinen syy.
Tällaisen ns. biomekaanisen syyn voi nähdä kahdella eri tavalla rikoksen yhteydessä. Sitä voi pitää merkkinä siitä, ettei rikollinen pysty hallitsemaan itseään myöskään jatkossa. Näin sen voi nähdä rikoksen uusimisen riskiä kasvattavana. Ja siten rikoksen tekijän vaarana yhteiskunnalle myös tulevaisuudessa, koska rikos tapahtuu mekaanisesti, ilman tekijän varsinaista tahtoa.
Toisaalta, mikäli tekijä ei ole vastuussa teoistaan, voidaan biomekaaninen syy katsoa lieventäväksi asianhaaraksi. Tekijän oman tahdon vaikutuksen itse rikokseen voidaan näin ajatellen nähdä alentuneen. Näin on perusteltua lieventää rangaistusta, koska rikoksen tapahtuminen on ikään kuin luonnonlaki, eikä tekijää sen takia voida rangaista yhtä rankasti kuin harkiten tekonsa tehnyttä henkilöä.
Nyt julkaistun tuloksen tulokset osoittavat selkeästi, että jälkimmäinen tulkinta on ainakin amerikkalaisten tuomareiden mielissä yleisempi. Biologisen syyn lisääminen todistajalausuntoihin alensi tuomiota keskimäärin noin vuodella.
En tiedä miten arvoisa lukijani kokee tämän tutkimustuloksen, mutta minusta on pöyristyttävää, että oikeusoppinut näkee tärkeämmäksi huomioida psykopaatin tahdon vaikutuksen rikoksen tekoon tärkeämpänä kuin kanssaihmisiin kohdistuvan tulevaisuuden riskin joutua uhriksi. Itse olisin vastaavassa tilanteessa ehdottomasti todennut psykopaatin riskiksi yhteiskunnalle ja käyttänyt biologista syytä tuomion koventamisperusteena.
Olisi mielenkiintoista tietää, jakaako suomalainen oikeusjärjestelmä amerikkalaisen vastineensa piittaamattomuuden ihmisten turvallisuudesta. Sekä korostuksen rikollisen oman tahdon merkityksestä rikoksen lievenptämisperusteista. Tähän voisi viitata se, että myös meillä on esiintynyt tapauksia, joiden ratkaisut eivät juurikaan vastaa ihmisten oikeustajua.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Positiivinen syrjintä
Terrorismin anatomiaa
Vielä Hyvinkään tragediasta
Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti
Julkaistussa tutkimuksessa haastateltiin amerikkalaisia tuomareita raa´asta, mutta keksitystä rikoksesta, joka perustui löyhästi todellisiin tapahtumiin. Tarinan mukaan ravintolaa ryöstämässä ollut syytetty raivostui kun ravintoloitsija ei antanut rahaa ja sen seurauksena löi tätä asella useita kertoja, jolloin ravintoloitsijalle syntyi pysyvä aivovaurio. Tarinaan liitetyissä todistajanlausunnoissa tekijän todettiin olevan psykopaatti, mutta osalle tuomareista lisättiin lausuntoon osa, jonka mukaan psykopaatin käyttäytymiselle oli selkeä perinnöllinen/biologinen syy.
Tällaisen ns. biomekaanisen syyn voi nähdä kahdella eri tavalla rikoksen yhteydessä. Sitä voi pitää merkkinä siitä, ettei rikollinen pysty hallitsemaan itseään myöskään jatkossa. Näin sen voi nähdä rikoksen uusimisen riskiä kasvattavana. Ja siten rikoksen tekijän vaarana yhteiskunnalle myös tulevaisuudessa, koska rikos tapahtuu mekaanisesti, ilman tekijän varsinaista tahtoa.
Toisaalta, mikäli tekijä ei ole vastuussa teoistaan, voidaan biomekaaninen syy katsoa lieventäväksi asianhaaraksi. Tekijän oman tahdon vaikutuksen itse rikokseen voidaan näin ajatellen nähdä alentuneen. Näin on perusteltua lieventää rangaistusta, koska rikoksen tapahtuminen on ikään kuin luonnonlaki, eikä tekijää sen takia voida rangaista yhtä rankasti kuin harkiten tekonsa tehnyttä henkilöä.
Nyt julkaistun tuloksen tulokset osoittavat selkeästi, että jälkimmäinen tulkinta on ainakin amerikkalaisten tuomareiden mielissä yleisempi. Biologisen syyn lisääminen todistajalausuntoihin alensi tuomiota keskimäärin noin vuodella.
En tiedä miten arvoisa lukijani kokee tämän tutkimustuloksen, mutta minusta on pöyristyttävää, että oikeusoppinut näkee tärkeämmäksi huomioida psykopaatin tahdon vaikutuksen rikoksen tekoon tärkeämpänä kuin kanssaihmisiin kohdistuvan tulevaisuuden riskin joutua uhriksi. Itse olisin vastaavassa tilanteessa ehdottomasti todennut psykopaatin riskiksi yhteiskunnalle ja käyttänyt biologista syytä tuomion koventamisperusteena.
Olisi mielenkiintoista tietää, jakaako suomalainen oikeusjärjestelmä amerikkalaisen vastineensa piittaamattomuuden ihmisten turvallisuudesta. Sekä korostuksen rikollisen oman tahdon merkityksestä rikoksen lievenptämisperusteista. Tähän voisi viitata se, että myös meillä on esiintynyt tapauksia, joiden ratkaisut eivät juurikaan vastaa ihmisten oikeustajua.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Positiivinen syrjintä
Terrorismin anatomiaa
Vielä Hyvinkään tragediasta
Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti
lauantai 13. lokakuuta 2012
Johan Bäckman
Venäjälle suunnatuista lausunnoistaan tunnetuksi tullut dosentti Bäckman on YLE:n mukaan väittänyt itäisen naapurimme mediassa että Suomessa olisi annettu ohje, jonka mukaan "venäläisäideiltä pitää ottaa lapset huostaan, koska Venäjällä valtio muka suosittelee lasten lyömistä."
Jos Bäckmanin väite pitää paikkansa, on mitä pikimmin muutettava suomalaisia lastensuojeluohjeita, ja saatettava suosituksen antajat vastuuseen epäasiallisesta, ellei suorastaan rasistisesta, ohjeestaan. Oikeusvaltion periaatteisiinhan kuuluu se, että ihmiset ovat syyttömiä, ellei toisin ole osoitettu. Siten Bäckmanin väitteen kaltainen ohje ei mitenkään voi olla oikeutettu sivistyneessä länsimaassa.
Sopivaa seurausta, mikäli tällainen ohje siis on annettu, voitaisiin hakea vaikkapa henkilön siirtämisestä hänelle ilmiselvästi liian vastuullisesta tehtävästä toiseen, työnantajan antamasta varoituksesta tai jopa kyseisen ohjeen antajan irtisanomisesta.
Sen sijaan, mikäli Bäckman valehtelee, on hänet mitä pikimmin saatettava vastuuseen kunnianloukkauksesta suomalaisisa lastensuojelun työntekijöitä kohtaan, etenkin kun hänen väitteensä on vaikuttanut Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin. Bäckman vetoaa osaltaan sananvapauteen, mutta sananvapaus ei oikeuta valehtelua. Valhehan ei ole mielipide, vaan pelkästään tahallista väärän tiedon levittämistä.
Mahdollista syytettä voisi näin maallikon mielestä lähteä hakemaan esimerkiksi kunnianloukkaus- ja/tai maanpetoslainsäädännön pohjalta. Tosin saattaa olla (mikäli Bäckmanin väite osoittautuu valheeksi), että tässä puheena oleva dosentti kannattaisi myös laittaa mielentilatutkimuksiin ja sitä kautta tarvittaessa hoitoon.
Oli totuus sitten mikä tahansa, olen sitä mieltä, ettei tätä Suomen ja sen itäisen naapurin välejä hiertänyttä Bäckmanin lausuntoa voi jättää virallisesti käsittelemättä. Bäckmanin väitteen todenperäisyyden selvittyä on sen jälkeen toimittava löydöksen pohjalta kuten olen edelle kirjoittanut: jonkinlainen seuraus on tultava joko ohjeen antajalle tai väärän tiedon levittäjälle.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Positiivinen syrjintä
Asiakas on aina oikeassa - vai onko?
Ulkomaalaisperäisen rikoskierteen seurauksista Suomessa
Jos Bäckmanin väite pitää paikkansa, on mitä pikimmin muutettava suomalaisia lastensuojeluohjeita, ja saatettava suosituksen antajat vastuuseen epäasiallisesta, ellei suorastaan rasistisesta, ohjeestaan. Oikeusvaltion periaatteisiinhan kuuluu se, että ihmiset ovat syyttömiä, ellei toisin ole osoitettu. Siten Bäckmanin väitteen kaltainen ohje ei mitenkään voi olla oikeutettu sivistyneessä länsimaassa.
Sopivaa seurausta, mikäli tällainen ohje siis on annettu, voitaisiin hakea vaikkapa henkilön siirtämisestä hänelle ilmiselvästi liian vastuullisesta tehtävästä toiseen, työnantajan antamasta varoituksesta tai jopa kyseisen ohjeen antajan irtisanomisesta.
Sen sijaan, mikäli Bäckman valehtelee, on hänet mitä pikimmin saatettava vastuuseen kunnianloukkauksesta suomalaisisa lastensuojelun työntekijöitä kohtaan, etenkin kun hänen väitteensä on vaikuttanut Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin. Bäckman vetoaa osaltaan sananvapauteen, mutta sananvapaus ei oikeuta valehtelua. Valhehan ei ole mielipide, vaan pelkästään tahallista väärän tiedon levittämistä.
Mahdollista syytettä voisi näin maallikon mielestä lähteä hakemaan esimerkiksi kunnianloukkaus- ja/tai maanpetoslainsäädännön pohjalta. Tosin saattaa olla (mikäli Bäckmanin väite osoittautuu valheeksi), että tässä puheena oleva dosentti kannattaisi myös laittaa mielentilatutkimuksiin ja sitä kautta tarvittaessa hoitoon.
Oli totuus sitten mikä tahansa, olen sitä mieltä, ettei tätä Suomen ja sen itäisen naapurin välejä hiertänyttä Bäckmanin lausuntoa voi jättää virallisesti käsittelemättä. Bäckmanin väitteen todenperäisyyden selvittyä on sen jälkeen toimittava löydöksen pohjalta kuten olen edelle kirjoittanut: jonkinlainen seuraus on tultava joko ohjeen antajalle tai väärän tiedon levittäjälle.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Positiivinen syrjintä
Asiakas on aina oikeassa - vai onko?
Ulkomaalaisperäisen rikoskierteen seurauksista Suomessa
torstai 11. lokakuuta 2012
Positiivinen syrjintä
Yhdysvalloissa nuori nainen haki yliopistosta opiskelupaikkaa. Hänen arvosanansa olivat paremmat kuin monella opiskelemaan päässeellä, mutta siitä huolimatta hän jäi ilman haluamaansa opiskelupaikkaa. Syynä oli vähemmistöjen positiivinen syrjintä, jonka perusteella valkoinen opiskelija syrjäytettiin. Hän vei asian oikeuteen.
Reilu vuosi sitten Ruotsissa palomiehen koulutuksen saanut henkilö ei saanut kesätöitä palolaitokselle, koska hän oli mies ja työpaikat oli varattu naisille ja maahanmuuttajille. Ruotsalainen vei asian oikeuteen.
Nämä esimerkit osoittavat, ettei niin sanottu positiivinen syrjintä ole ongelmatonta. Se herättää katkeruutta niissä, jotka sen seurauksena joutuvat negatiivisesti syrjityksi sukupuolensa ja/tai ihonvärinsä takia. Tällainen negatiivinen kohtelu tarjoaa ymmärrettävästi myös kasvualustan väestörymien väliselle katkeruudelle.
En usko, että varsinaisella poistiivisella syrjinnällä on juurikaan kannatusta suomalaisten parissa. Ainakaan itse en kannata sitä siinä muodossa kuin edelle siteeraamani tapaukset kuvaavat. Kuitenkin myös Suomessa on ihmisten negatiiviselle syrjinnälle avattu ovi, sillä lakiin on kirjattu seuraavaa: "ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella". Epäselväksi tässä tosin jää mitä sanalla "hyväksyttävä" tässä tarkoitetaan.
Edelle kirjoittamastani huolimatta olisin valmis hyväksymään sellaisen positiivisen syrjinnän, jossa tasatilanteessa valitaan vähemmistöön kuuluva. Eli kahdesta tasavertaisesta hakijasta valitaan se, joka edustaa kyseisessä asiassa vähemmistöä: siis miesvaltaisella alalla naisen ja niin edelleen. Näin siksi, että ymmärrän toki sen tarpeen, mihin tämä ongelmia aiheuttava positiivinen syrjintä on keksitty.
Lopuksi kuitenkin pari sanaa omista kokemuksistani. Akateeminen maailma on viime aikoina naisistunut. Samoin se on yhä enemmän kansainvälistynyt. Sen seurauksena: yhä useampi omankin laitokseni tutkija on syntynyt muualla kuin Suomessa.
Kun laitokseni naisten tai maahanmuuttajien kanssa on keskusteltu positiivisesta syrjinnästä, en ole kertaakaan kuullut kenenkään vaativan positiivista syrjintää. Sen sijaan näiden henkilöiden kuulee sanovan, ettei heidän mielestään sen enempää sukupuolella kuin etnisellä taustallakaan saisi olla mitään merkitystä, vaan rekrytointien tulee tapahtua akateemisten meriittien perusteella.
Positiivisen syrjinnän kannalla eivät siis ole ainakaan ne naiset tai maahanmuuttajat, jotka omalla järjellään ja ahkeruudellaan ovat saavuttaneet asemansa akateemisessa maailmassa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aggressiivisilla uroilla on pienempi pippeli
Muut syyt hukassa
Yhteiskuntamme kipupisteet on etsittävä ja poistettava!
Reilu vuosi sitten Ruotsissa palomiehen koulutuksen saanut henkilö ei saanut kesätöitä palolaitokselle, koska hän oli mies ja työpaikat oli varattu naisille ja maahanmuuttajille. Ruotsalainen vei asian oikeuteen.
Nämä esimerkit osoittavat, ettei niin sanottu positiivinen syrjintä ole ongelmatonta. Se herättää katkeruutta niissä, jotka sen seurauksena joutuvat negatiivisesti syrjityksi sukupuolensa ja/tai ihonvärinsä takia. Tällainen negatiivinen kohtelu tarjoaa ymmärrettävästi myös kasvualustan väestörymien väliselle katkeruudelle.
En usko, että varsinaisella poistiivisella syrjinnällä on juurikaan kannatusta suomalaisten parissa. Ainakaan itse en kannata sitä siinä muodossa kuin edelle siteeraamani tapaukset kuvaavat. Kuitenkin myös Suomessa on ihmisten negatiiviselle syrjinnälle avattu ovi, sillä lakiin on kirjattu seuraavaa: "ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella". Epäselväksi tässä tosin jää mitä sanalla "hyväksyttävä" tässä tarkoitetaan.
Edelle kirjoittamastani huolimatta olisin valmis hyväksymään sellaisen positiivisen syrjinnän, jossa tasatilanteessa valitaan vähemmistöön kuuluva. Eli kahdesta tasavertaisesta hakijasta valitaan se, joka edustaa kyseisessä asiassa vähemmistöä: siis miesvaltaisella alalla naisen ja niin edelleen. Näin siksi, että ymmärrän toki sen tarpeen, mihin tämä ongelmia aiheuttava positiivinen syrjintä on keksitty.
Lopuksi kuitenkin pari sanaa omista kokemuksistani. Akateeminen maailma on viime aikoina naisistunut. Samoin se on yhä enemmän kansainvälistynyt. Sen seurauksena: yhä useampi omankin laitokseni tutkija on syntynyt muualla kuin Suomessa.
Kun laitokseni naisten tai maahanmuuttajien kanssa on keskusteltu positiivisesta syrjinnästä, en ole kertaakaan kuullut kenenkään vaativan positiivista syrjintää. Sen sijaan näiden henkilöiden kuulee sanovan, ettei heidän mielestään sen enempää sukupuolella kuin etnisellä taustallakaan saisi olla mitään merkitystä, vaan rekrytointien tulee tapahtua akateemisten meriittien perusteella.
Positiivisen syrjinnän kannalla eivät siis ole ainakaan ne naiset tai maahanmuuttajat, jotka omalla järjellään ja ahkeruudellaan ovat saavuttaneet asemansa akateemisessa maailmassa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aggressiivisilla uroilla on pienempi pippeli
Muut syyt hukassa
Yhteiskuntamme kipupisteet on etsittävä ja poistettava!
perjantai 5. lokakuuta 2012
Yksisarvisia
Tieteen suuri tehtävä on tuottaa parasta mahdollista tietoa maailmankaikkeuden eri ilmiöistä. Yksi kiehtovimmista ilmiöistä on eliökunnan evoluutio - ja evoluutiossa se, miten eliöille kehittyy uusia ominaisuuksia.
Uusien ominaisuuksien kehittymisen mekanismista on pitkään ollut erilaisia teorioita. Darwinin evoluutioteorian syntymisen jälkeen tuntui vaikealta käsittää, miten uusia ominaisuuksia oikeastaan voi kehittyä luonnonvalinnan kautta.
Synteettisen evoluutioteorian kehittyessä voitiin matemaattisesti osoittaa, miten eliöille voisi kehittyä uusia ominaisuuksia vähittäisten muutosten kautta. Tällaisesta kehityksestä on paljonkin viitteitä vertailtaessa eri eliöiden ominaisuuksia ja geenejä, mutta suurimmille skeptikoille se ei ole riittänyt.
Tänä vuonna on kuitenkin raportoitu uusien ominaisuuksien kehittymisen kannalta erityisen mielenkiintoisia havaintoja. Molemmat ovat peräisin amerikkalaisen Richard Lenskin laboratoriosta, jossa jo 1980-luvun lopulla alettiin kasvattaa yhden kolibakteerin jälkeläisiä 12 rinnakkaisena linjana. Nyt on menossa jo yli 40 000. sukupolvi. Tänä aikana on nähty mielenkiintoisia tapahtumia, joista kahteen paneudun seuraavassa.
Ensimmäisessä tapauksessa osaa kolibakteerin jälkeläistöstä ruvettiin kasvattamaan yhdessä bakteeriviruksen kanssa. Tällöin suurin osa kolibakteereista kuoli, mutta osaan ilmaantui mutaatioita, joiden avulla ne selvisivät vaikeasta paikasta. Nämä mutaatiot osuivat siihen bakteerin rakenteeseen, johon virus normaalisti tarttui siirtääkseen DNA:nsa bakteerin sisään. Nämä mutanttibakteerit sitten runsastuivat koeputkessa ja viruksille alkoi tulla vaikeuksia löytää sellainen isäntä, johon ne olisivat saattaneet tarttua.
Osassa koeputkista jotkin virukset kuitenkin mutatoituivat siten, että ne kykenivät tarttumaan aivan toiseen bakteerin pintarakenteeseen. Virus oli siis kehittänyt itselleen aivan uudenlaisen ominaisuuden, jonka avulla se kykeni jälleen infektoimaan isäntäsolun käyttäen aivan eri mekanismia kuin aiemmin.
Toisin sanoen virukselle oli kehittynyt aivan uusi ominaisuus; sellainen jota tällä viruslajilla ei ollut aiemmin esiintynyt. Erityisen mielenkiintoiseksi havainnon tekee se, että ominaisuuden kehittyminen vaati vain neljä mutaatiota, jotka kaikki osuivat yhteen geeniin.
Toisessa tutkimuksessa uuden ominaisuuden kehittyminen huomattiin yhdessä Lenskin ryhmän peruskasvatuslinjassa. Siis siinä, jota oli kasvatettu jo 40 000 sukupolvea tavallisessa kasvatusalustassa.
Kasvatusalustassa oli muun muassa sitruunahappoa, jota kolibakteerin ei tiedetä käyttävän hyväkseen aerobisissa olosuhteissa. Myöskään Lenskin laboratorion kolibakteerit eivät olleet käyttäneet hyväkseen sitruunahappoa, kunnes eräänä päivänä 40 000 sukupolven jälkeen näin havaittiin tapahtuneen. Koska tutkimusryhmä oli ottanut kasvatuksestaan syväjäädytettyjä näytteitä tasaisin väliajoin, voitiin viljelmän historiassa palata taaksepäin ja selvittää miten tämä uusi ominaisuus oli syntynyt.
Aiempia sukupolvia analysoitaessa havaittiin kolmen geenin kesken tapahtuneen ensin genomin uudelleenorganisoitumisen sekä sen jälkeen saman genomialueen monistumisen. Näiden sinänsä vähäisten mutaatioiden seurauksena kolibakteeri oli saanut uuden ominaisuuden.
Lenskin itsensä sanoin: "In other words, it’s not that we claim to have glimpsed ‘a unicorn in the garden’ — we have a whole population of them living in my lab!" eli "toisin sanoen, ei ole niin, että olisimme nähneet vilauksen yksisarvisesta puutarhassa, vaan meillä on kokonainen populaatio niitä asumassa laboratoriossani".
Tieteen kannalta edellä kuvatuissa tutkimustuloksissa merkittävintä on se, että nyt on ensimmäisiä kertoja voitu livensä se, kuinka aivan uusia ominaisuuksia syntyy eliöihin - ja ennen kaikkea osoittaa ettei se vaadi varsin epätodennäköisia uusien geenien syntymisiä tyhjästä tai onnekkaita sattumia, vaan ainoastaan muutamia pieniä muutoksia jo olemassaolevaan geneettiseen ainekseen. Evoluutio siis rakentaa uutta muokkaamalla pienin askelin jo olemassaolevaa geneettistä ainesta.
Näin ymmärryksemme evoluution toiminnasta on lisääntynyt entisestään. Ja yli 150 vuotta vanha teoria, jonka pääperiaatteet Charles Darwin onnistui oivaltamaan vain eliökuntaa tarkkailemalla, on osoittautunut entistä suuremmalla todennäköisyydellä oikeaksi mekanismiksi selittää eliökunnan monimuotoisuutta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Evoluutioteorialla on ennustusvoimaa
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?
RNA-maailma sai vahvistusta
Uusien ominaisuuksien kehittymisen mekanismista on pitkään ollut erilaisia teorioita. Darwinin evoluutioteorian syntymisen jälkeen tuntui vaikealta käsittää, miten uusia ominaisuuksia oikeastaan voi kehittyä luonnonvalinnan kautta.
Synteettisen evoluutioteorian kehittyessä voitiin matemaattisesti osoittaa, miten eliöille voisi kehittyä uusia ominaisuuksia vähittäisten muutosten kautta. Tällaisesta kehityksestä on paljonkin viitteitä vertailtaessa eri eliöiden ominaisuuksia ja geenejä, mutta suurimmille skeptikoille se ei ole riittänyt.
Tänä vuonna on kuitenkin raportoitu uusien ominaisuuksien kehittymisen kannalta erityisen mielenkiintoisia havaintoja. Molemmat ovat peräisin amerikkalaisen Richard Lenskin laboratoriosta, jossa jo 1980-luvun lopulla alettiin kasvattaa yhden kolibakteerin jälkeläisiä 12 rinnakkaisena linjana. Nyt on menossa jo yli 40 000. sukupolvi. Tänä aikana on nähty mielenkiintoisia tapahtumia, joista kahteen paneudun seuraavassa.
* * *
Ensimmäisessä tapauksessa osaa kolibakteerin jälkeläistöstä ruvettiin kasvattamaan yhdessä bakteeriviruksen kanssa. Tällöin suurin osa kolibakteereista kuoli, mutta osaan ilmaantui mutaatioita, joiden avulla ne selvisivät vaikeasta paikasta. Nämä mutaatiot osuivat siihen bakteerin rakenteeseen, johon virus normaalisti tarttui siirtääkseen DNA:nsa bakteerin sisään. Nämä mutanttibakteerit sitten runsastuivat koeputkessa ja viruksille alkoi tulla vaikeuksia löytää sellainen isäntä, johon ne olisivat saattaneet tarttua.
Osassa koeputkista jotkin virukset kuitenkin mutatoituivat siten, että ne kykenivät tarttumaan aivan toiseen bakteerin pintarakenteeseen. Virus oli siis kehittänyt itselleen aivan uudenlaisen ominaisuuden, jonka avulla se kykeni jälleen infektoimaan isäntäsolun käyttäen aivan eri mekanismia kuin aiemmin.
Toisin sanoen virukselle oli kehittynyt aivan uusi ominaisuus; sellainen jota tällä viruslajilla ei ollut aiemmin esiintynyt. Erityisen mielenkiintoiseksi havainnon tekee se, että ominaisuuden kehittyminen vaati vain neljä mutaatiota, jotka kaikki osuivat yhteen geeniin.
Toisessa tutkimuksessa uuden ominaisuuden kehittyminen huomattiin yhdessä Lenskin ryhmän peruskasvatuslinjassa. Siis siinä, jota oli kasvatettu jo 40 000 sukupolvea tavallisessa kasvatusalustassa.
Kasvatusalustassa oli muun muassa sitruunahappoa, jota kolibakteerin ei tiedetä käyttävän hyväkseen aerobisissa olosuhteissa. Myöskään Lenskin laboratorion kolibakteerit eivät olleet käyttäneet hyväkseen sitruunahappoa, kunnes eräänä päivänä 40 000 sukupolven jälkeen näin havaittiin tapahtuneen. Koska tutkimusryhmä oli ottanut kasvatuksestaan syväjäädytettyjä näytteitä tasaisin väliajoin, voitiin viljelmän historiassa palata taaksepäin ja selvittää miten tämä uusi ominaisuus oli syntynyt.
Aiempia sukupolvia analysoitaessa havaittiin kolmen geenin kesken tapahtuneen ensin genomin uudelleenorganisoitumisen sekä sen jälkeen saman genomialueen monistumisen. Näiden sinänsä vähäisten mutaatioiden seurauksena kolibakteeri oli saanut uuden ominaisuuden.
Lenskin itsensä sanoin: "In other words, it’s not that we claim to have glimpsed ‘a unicorn in the garden’ — we have a whole population of them living in my lab!" eli "toisin sanoen, ei ole niin, että olisimme nähneet vilauksen yksisarvisesta puutarhassa, vaan meillä on kokonainen populaatio niitä asumassa laboratoriossani".
* * *
Tieteen kannalta edellä kuvatuissa tutkimustuloksissa merkittävintä on se, että nyt on ensimmäisiä kertoja voitu livensä se, kuinka aivan uusia ominaisuuksia syntyy eliöihin - ja ennen kaikkea osoittaa ettei se vaadi varsin epätodennäköisia uusien geenien syntymisiä tyhjästä tai onnekkaita sattumia, vaan ainoastaan muutamia pieniä muutoksia jo olemassaolevaan geneettiseen ainekseen. Evoluutio siis rakentaa uutta muokkaamalla pienin askelin jo olemassaolevaa geneettistä ainesta.
Näin ymmärryksemme evoluution toiminnasta on lisääntynyt entisestään. Ja yli 150 vuotta vanha teoria, jonka pääperiaatteet Charles Darwin onnistui oivaltamaan vain eliökuntaa tarkkailemalla, on osoittautunut entistä suuremmalla todennäköisyydellä oikeaksi mekanismiksi selittää eliökunnan monimuotoisuutta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Evoluutioteorialla on ennustusvoimaa
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?
RNA-maailma sai vahvistusta
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
Mitä karenssiehdotus ensimmäiselle sairaslomapäivälle kertoo kokoomuksesta?
Palaan aluksi edelliseen blogikirjoitukseeni: "Optimaalinen on sellainen influenssavirus, joka aiheuttaa juuri sellaiset oireet, että....virus pääsee leviämään tehokkaasti ja varmistaa oman lisääntymisensä...Influenssaan sairastuttua kannattaa kiiruhtaa työpaikalleen tai muualle ihmisten seuraan, mikäli haluaa...levittää sitä kaikkiin muihin ihmisiin...Jos taas ei halua olla influenssaviruksen kaveri, kannattaa oma tartuntariskiä alentaa rokotuksella ja - jos siitä huolimatta saa tartunnan - jäädä kotiin vällyjen alle....ennen kuin se ehtii tarttua kanssaihmisiin."
Lisään tähän vielä sen, että niin influenssaviruksella kuin myös tavallisilla flunssaviruksilla luonnonvalinta johtaa viruksen tarttumisen kannalta optimaalisiin viruskantoihin. Loogisesti tästä seuraa se, että mikäli pidättäydymme viruksen levittämisestä heti oireiden ilmaannuttua, tulemme samalla ajan myötä jalostaneeksi entistä kesympiä viruksia.
* * *
Edelle kirjoittamaani taustaa vastaan en ollut uskoa korviani kuullessani kokoomuksen ehdottaneen ja elinkeinoelämän keskusliiton kannattaneen yhden päivän mittaista sairausloman karenssia. Koska tällainen karenssi lisäisi entisestään sairaiden ilmaantumista työpaikoille, se tulisi samalla lisäämään kaikenlaisten flunssien määrää ja lisäksi jalostamaan entistä ärhäkämpiä viruksia. Tämä tuskin on kokoomuksen ja elinkeinoelämän keskusliiton tarkoitus, vai onko?
Kokoomus teki ehdotuksensa ilmeisesti torjuakseen yhden päivän mittaisia poissaoloja työpaikoilta ("krapulapäiviä"). Epäilemättä ehdotus tulisi näin tekemään, mutta samalla virukset kiertäisivät entistä tarkemmin kaikki työntekijät, jolloin sairastavuus työpaikoilla lisääntyisi entisestään. Tämä tuskin on kokoomuksen ja elinkeinoelämän keskusliiton tarkoitus, vai onko?
Flunssaisen ihmisen suorituskykyä ei tietääkseni ole tutkittu, mutta on selvää että sekä työteho että työn laatu ovat selvästi terveitä työntekijöitä alhaisempia. Siten yrityksissä moitteetta tehtyjen työsuoritusten määrä mitä suurimmalla todennäköisyydellä vähenisi, mikäli ehdotus toteutettaisiin. Tämä tuskin on kokoomuksen ja elinkeinoelämän keskusliiton tarkoitus, vai onko?
Flunssaisen ihmisen suorituskykyä ei tietääkseni ole tutkittu, mutta on selvää että sekä työteho että työn laatu ovat selvästi terveitä työntekijöitä alhaisempia. Siten yrityksissä moitteetta tehtyjen työsuoritusten määrä mitä suurimmalla todennäköisyydellä vähenisi, mikäli ehdotus toteutettaisiin. Tämä tuskin on kokoomuksen ja elinkeinoelämän keskusliiton tarkoitus, vai onko?
Jos kokoomuksen ehdotusta pohditaan eettiseltä kannalta, niin kyseessähän on ilmiselvä joukkorangaistus. Eli yksittäisten ihmisten lintsaaminen halutaan kitkeä heikentämällä myös moitteetta työvelvoitteensa hoitavien työehtoja. Tällainen kollektiivinen rankaisutapa ei ole tätä päivää. Tämä herättää mielessäni kysymyksen siitä, kertooko ehdotus jotain syvällisempää kokoomuksen moraalista?
Kaikkiaan kokoomuksen ehdotus osoittaa syvällistä harkintakyvyn ja ymmärryksen puutetta. Hyvää siinä on ainoastaan se, ettei sillä liene toteutuisen mahdollisuuksia Suomen nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä ja työelämässä.
Ja ehkä se, että ehdotus nostaa esille krapulapäivän viettäjät ja muut lintsarit. Tämän seurauksena heihin kiinnitetään nykyistä helpommin huomiota, ja he joutuvat toivottavasti nykyistä helpommin tekosistaan vastuuseen. Tämä olisi suotavaa, sillä aiheetta töistä pois jääminen on väärin sekä työnantajaa että tekemättömät työt paikkaamaan joutuvia työkavereita kohtaan.
Kaikkiaan kokoomuksen ehdotus osoittaa syvällistä harkintakyvyn ja ymmärryksen puutetta. Hyvää siinä on ainoastaan se, ettei sillä liene toteutuisen mahdollisuuksia Suomen nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä ja työelämässä.
Ja ehkä se, että ehdotus nostaa esille krapulapäivän viettäjät ja muut lintsarit. Tämän seurauksena heihin kiinnitetään nykyistä helpommin huomiota, ja he joutuvat toivottavasti nykyistä helpommin tekosistaan vastuuseen. Tämä olisi suotavaa, sillä aiheetta töistä pois jääminen on väärin sekä työnantajaa että tekemättömät työt paikkaamaan joutuvia työkavereita kohtaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Influenssavirus ja sen kaveri?
Yhteiskuntamme kipupisteet on etsittävä ja poistettava!
Asiakas on aina oikeassa - vai onko?
Influenssavirus ja sen kaveri?
Yhteiskuntamme kipupisteet on etsittävä ja poistettava!
Asiakas on aina oikeassa - vai onko?
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Influenssavirus ja sen kaveri?
Syksy on saapunut ja sen mukana pienet syysflunssat. Varsinainen influenssa antaa kuitenkin odottaa itseään. Tästä huolimatta - ja influenssakautta odotellessa - ajattelin kertoa uudesta influenssaan liittyvästä tutkimustuloksesta.
Influenssaviruksella on oma perinnöllinen aineksensa, joka koostuu kahdeksasta erillisestä RNA-molekyylistä. Suurin osa niistä koodaa yhtä geeniä, mutta joidenkin RNA-molekyylien rakenteeseen sisältyy kaksi erilaista geeniä. Niistä yksi löydettiin vasta tänä vuonna, sillä se on tavallaan piilotettu genomiin siten, että geenin ilmentämiseksi täytyy proteiinisynteesissä tapahtua virhe.
Uuden geenin löytyminen avasi uuden näkökulman influenssaviruksen taudinaiheuttamiskykyyn. Tämä geeni nimittäin sekaantuu ihmisten (ja muidenkin isäntänä toimivien eläinten) geenien ilmentymiseen siten, että kokonaisvaikutuksena viruksen aiheuttama tauti on lievempi kuin se olisi ilman tätä geeniä.
Tuntuu omituiselta. Miksi ihmeessä influenssa kantaa genomissaan tällaista omaa vaikutustaan heikentävää geeniä?
Vastaus piilee siinä, että tämän geenin vaikutuksen ja toisaalta viruksen muun vaikutuksen välille syntyy eräänlainen tasapaino, jonka paikan määrää luonnonvalinta. Sen kannaltahan paras influenssavirus on sellainen, joka leviää ihmisestä toiseen mahdollisimman tehokkaasti.
Yksinkertaistettuna kyse on seuraavasta:
Liian kovan taudin aiheuttava virus ei kykene lainkaan aiheuttamaan epidemiaa, koska sairastunut eläin tai ihminen pysyy vain paikallaan eikä siten levitä tautia tehokkaasti. Näin kovin aggressiivinen virus päätyy umpikujaan ja kuolee pääsemättä lisääntymään.
Liian lievän taudin aiheuttava virus ei puolestaan aiheuta limaneritystä eikä yskimistä, eikä virusta sairastava potilas siis levitä viruspartikkeleita. Näin tällainenkaan virus ei pysty tartuttamaan ihmisiä tehokkaasti.
Optimaalinen on sellainen influenssavirus, joka aiheuttaa juuri sellaiset oireet, että pärskiminen ja limaneritys ovat runsaita, mutta sairastava ihminen jaksaa vielä liikkua muiden ihmisten parissa, eikä jää kotiin makoilemaan. Näin virus pääsee leviämään tehokkaasti ja varmistaa oman lisääntymisensä.
Uusi geeni on siis viruksen keino optimoida oma lisääntymistehokkuutensa, eräänlainen tartuntatermostaatti! Ja sellaisena kerrassaan nerokas luonnonvalinnan tuote!
Tämä on hyvä muistaa näin influenssakauden alla. Influenssaan sairastuttua kannattaa kiiruhtaa työpaikalleen tai muualle ihmisten seuraan, mikäli haluaa toimia viruksen kaverina ja levittää sitä kaikkiin muihin ihmisiin.
Jos taas ei halua olla influenssaviruksen kaveri, kannattaa oma tartuntariskiä alentaa rokotuksella ja - jos siitä huolimatta saa tartunnan - jäädä kotiin vällyjen alle, sekä antaa oman vasta-ainejärjestelmän tappaa virus ennen kuin se ehtii tarttua kanssaihmisiin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Borrelioosin syistä
Nujertaako banaanikärpäsen bakteeri Dengue-kuumeen?
Elämänkumppaneina virukset
Sika-, lintu- ynnä muut influenssat
Influenssaviruksella on oma perinnöllinen aineksensa, joka koostuu kahdeksasta erillisestä RNA-molekyylistä. Suurin osa niistä koodaa yhtä geeniä, mutta joidenkin RNA-molekyylien rakenteeseen sisältyy kaksi erilaista geeniä. Niistä yksi löydettiin vasta tänä vuonna, sillä se on tavallaan piilotettu genomiin siten, että geenin ilmentämiseksi täytyy proteiinisynteesissä tapahtua virhe.
Uuden geenin löytyminen avasi uuden näkökulman influenssaviruksen taudinaiheuttamiskykyyn. Tämä geeni nimittäin sekaantuu ihmisten (ja muidenkin isäntänä toimivien eläinten) geenien ilmentymiseen siten, että kokonaisvaikutuksena viruksen aiheuttama tauti on lievempi kuin se olisi ilman tätä geeniä.
Tuntuu omituiselta. Miksi ihmeessä influenssa kantaa genomissaan tällaista omaa vaikutustaan heikentävää geeniä?
Vastaus piilee siinä, että tämän geenin vaikutuksen ja toisaalta viruksen muun vaikutuksen välille syntyy eräänlainen tasapaino, jonka paikan määrää luonnonvalinta. Sen kannaltahan paras influenssavirus on sellainen, joka leviää ihmisestä toiseen mahdollisimman tehokkaasti.
Yksinkertaistettuna kyse on seuraavasta:
Liian kovan taudin aiheuttava virus ei kykene lainkaan aiheuttamaan epidemiaa, koska sairastunut eläin tai ihminen pysyy vain paikallaan eikä siten levitä tautia tehokkaasti. Näin kovin aggressiivinen virus päätyy umpikujaan ja kuolee pääsemättä lisääntymään.
Liian lievän taudin aiheuttava virus ei puolestaan aiheuta limaneritystä eikä yskimistä, eikä virusta sairastava potilas siis levitä viruspartikkeleita. Näin tällainenkaan virus ei pysty tartuttamaan ihmisiä tehokkaasti.
Optimaalinen on sellainen influenssavirus, joka aiheuttaa juuri sellaiset oireet, että pärskiminen ja limaneritys ovat runsaita, mutta sairastava ihminen jaksaa vielä liikkua muiden ihmisten parissa, eikä jää kotiin makoilemaan. Näin virus pääsee leviämään tehokkaasti ja varmistaa oman lisääntymisensä.
Uusi geeni on siis viruksen keino optimoida oma lisääntymistehokkuutensa, eräänlainen tartuntatermostaatti! Ja sellaisena kerrassaan nerokas luonnonvalinnan tuote!
Tämä on hyvä muistaa näin influenssakauden alla. Influenssaan sairastuttua kannattaa kiiruhtaa työpaikalleen tai muualle ihmisten seuraan, mikäli haluaa toimia viruksen kaverina ja levittää sitä kaikkiin muihin ihmisiin.
Jos taas ei halua olla influenssaviruksen kaveri, kannattaa oma tartuntariskiä alentaa rokotuksella ja - jos siitä huolimatta saa tartunnan - jäädä kotiin vällyjen alle, sekä antaa oman vasta-ainejärjestelmän tappaa virus ennen kuin se ehtii tarttua kanssaihmisiin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Borrelioosin syistä
Nujertaako banaanikärpäsen bakteeri Dengue-kuumeen?
Elämänkumppaneina virukset
Sika-, lintu- ynnä muut influenssat
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Rohkeita miehiä, ressukoita ja väkivaltaa
Viime aikojen uutiset kertovat käsittämättömästä väkivallasta. Ja samalla opettavat jotain ihmisluonteen erilaisista piirteistä.
Aloitetaan Libyan uutisella, jonka mukaan profeettavideo netissä oli aiheuttanut Yhdysvaltain suurlähettilään murhan. Voiko tosiaan olla niin, että murhaan syyllistynyt lynkkaajajoukkio kuvittelee tällä teollaan saavuttavansa jotain hyvää maailman tai jumalansa edessä? Korkeintaan nämä uskonkiihkoiset raketeilla leikkivät ressukat voivat saattaa maansa uudelleen sekasortoon. Onkohan sitten kiva olla?
Murhan aiheuttamat laineet löivät korkealle myös valtameren toisella puolella, missä presidenttiehdokas Mitt Romney hyökkäsi välittömästi istuvan presidentin ja kilpailijansa Barack Obaman kimppuun syyttäen tämän hallintoa iskujen tekijöiden sympatisoinnista. YLE:n mukaan taustalla oli se, että "Yhdysvaltain Kairon-suurlähetystö rauhoitteli tuoreeltaan yhdysvaltalaisvideosta loukkaantuneita egyptiläisiä mielenosoittajia sanomalla, että se tuomitsee jatkuvat pyrkimykset loukata muslimien tunteita samoin kuin pyrkimykset loukata kaikkien uskontojen edustajia".
Presidentin tiedottaja - eli ilmeisesti itse Obama - puolestaan kauhisteli hyökkäyksestä toivuttuaan sitä, miten Romney käyttää suurlähettilään murhaa poliittisiin tarkoitusperiinsä. Ja samalla tuomitsi murhan jyrkästi.
Näin Suomesta katsottuna Kairon suurlähetystössä äänessä olleen ressukan kannattaisi kaiken tämän jälkeen miettiä kannattaako tällaisella hetkellä antaa edes epäsuoraa tukea murhaajille. Romney puolestaan voisi miettiä mitä järkeä on murhan valjastamisella omiin tarkoituksiinsa, sillä ainakin minun mielessäni tällainen murhatun päällä riekkuminen synnytti hänestä kuvan pelkästään moraalittomana ressukkana. Ellei suorastaan lierona.
Itse Obama ja hänen tiedottajansa selvisivät tästä asiasta kutakuinkin puhtain paperein. Ainakin toistaiseksi.
Seuraavaksi haluaisin käsitellä Somaliaa. Siellä vasta valittu presidentti Hassan Mohamud joutui itsemurhatappajan epäonnistuneen iskun kohteeksi. Tämä tapahtuma osoittaa jälleen kerran, että järjestyksen palauttaminen Somaliaan ei ole ressukoiden hommaa - siihen vaaditaan rohkeita miehiä.
Toivottavasti presidentti Mohamud on sellainen - ja pystyy saattamaan muslimiterroristit kestämättömään asemaan ja lopulta tappioon - ilman että sortuu itse oman edun tavoittelijaksi eli sotapäälliköksi muiden sellaisten joukkoon. Vain siten Somalialla on toivoa paremmasta tulevaisuudesta.
Ja tämän blogin aiheeseen liittyen: näitä itsemurhaterroristeja en osaa oikein pitää muuna kuin muiden hyväksikäyttäminä harhaanjohdettuina ressukoina. Vaikea sitten sanoa, onko se hyvä vai huono asia, etteivät raukat kuoltuaan enää pysty ajattelemaan ja huomaamaan, ettei palkkiona ollutkaan niitä luvattuja 72 neitsyttä...
Kolmas huomiotani herättänyt uutinen on kotimaasta. Jääkiekkoväkivalta on nimittäin jälleen kerran noussut parrasvaloihin. Tällä kertaa sen nosti Jokereiden pelaaja Semir Ben-Amor, joka pahoinpiteli vuoden 1995 sankarihyökkääjän Ville Peltosen. Tapatuneen seurauksena SM-liiga jakoi tapahtuneesta historiansa kovimmat rangaistukset.
Samalla keskusteluun nousi valmentajien toiminta: nyt kuullun perusteella näyttää siltä, että suomalaiseen jääkiekkoon on pesiytynyt järjestäytynyt vastustajan tahallisen ja tarkoituksellisen loukkaamisen kulttuuri. Kaukana on siis ajatus vastustajan kunnioittamisesta ja rehellisestä kilpailusta. Mikä pahinta, yksi keskeisistä tähän sotkeutuneista ressukoista on nuorten maajoukkueessa vaikuttava valmentaja. Varsinainen "kasvattajalahjakkuus" siis...
Myös poliisi tutkii tapahtumia. Toivon että se saa tapahtumat selvitetyksi ja asianosaiset aikanaan tuomiolle. Minusta on selvää, että jääkiekossa on sallittua kaikki se, mikä sääntökirjaan on merkitty. Samalla perusteella esimerkiksi ammattinyrkkeilyssä on vastustajan lyöminen jopa tajuttomaksi sallittu.
Aloitetaan Libyan uutisella, jonka mukaan profeettavideo netissä oli aiheuttanut Yhdysvaltain suurlähettilään murhan. Voiko tosiaan olla niin, että murhaan syyllistynyt lynkkaajajoukkio kuvittelee tällä teollaan saavuttavansa jotain hyvää maailman tai jumalansa edessä? Korkeintaan nämä uskonkiihkoiset raketeilla leikkivät ressukat voivat saattaa maansa uudelleen sekasortoon. Onkohan sitten kiva olla?
Murhan aiheuttamat laineet löivät korkealle myös valtameren toisella puolella, missä presidenttiehdokas Mitt Romney hyökkäsi välittömästi istuvan presidentin ja kilpailijansa Barack Obaman kimppuun syyttäen tämän hallintoa iskujen tekijöiden sympatisoinnista. YLE:n mukaan taustalla oli se, että "Yhdysvaltain Kairon-suurlähetystö rauhoitteli tuoreeltaan yhdysvaltalaisvideosta loukkaantuneita egyptiläisiä mielenosoittajia sanomalla, että se tuomitsee jatkuvat pyrkimykset loukata muslimien tunteita samoin kuin pyrkimykset loukata kaikkien uskontojen edustajia".
Presidentin tiedottaja - eli ilmeisesti itse Obama - puolestaan kauhisteli hyökkäyksestä toivuttuaan sitä, miten Romney käyttää suurlähettilään murhaa poliittisiin tarkoitusperiinsä. Ja samalla tuomitsi murhan jyrkästi.
Näin Suomesta katsottuna Kairon suurlähetystössä äänessä olleen ressukan kannattaisi kaiken tämän jälkeen miettiä kannattaako tällaisella hetkellä antaa edes epäsuoraa tukea murhaajille. Romney puolestaan voisi miettiä mitä järkeä on murhan valjastamisella omiin tarkoituksiinsa, sillä ainakin minun mielessäni tällainen murhatun päällä riekkuminen synnytti hänestä kuvan pelkästään moraalittomana ressukkana. Ellei suorastaan lierona.
Itse Obama ja hänen tiedottajansa selvisivät tästä asiasta kutakuinkin puhtain paperein. Ainakin toistaiseksi.
* * *
Seuraavaksi haluaisin käsitellä Somaliaa. Siellä vasta valittu presidentti Hassan Mohamud joutui itsemurhatappajan epäonnistuneen iskun kohteeksi. Tämä tapahtuma osoittaa jälleen kerran, että järjestyksen palauttaminen Somaliaan ei ole ressukoiden hommaa - siihen vaaditaan rohkeita miehiä.
Toivottavasti presidentti Mohamud on sellainen - ja pystyy saattamaan muslimiterroristit kestämättömään asemaan ja lopulta tappioon - ilman että sortuu itse oman edun tavoittelijaksi eli sotapäälliköksi muiden sellaisten joukkoon. Vain siten Somalialla on toivoa paremmasta tulevaisuudesta.
Ja tämän blogin aiheeseen liittyen: näitä itsemurhaterroristeja en osaa oikein pitää muuna kuin muiden hyväksikäyttäminä harhaanjohdettuina ressukoina. Vaikea sitten sanoa, onko se hyvä vai huono asia, etteivät raukat kuoltuaan enää pysty ajattelemaan ja huomaamaan, ettei palkkiona ollutkaan niitä luvattuja 72 neitsyttä...
* * *
Kolmas huomiotani herättänyt uutinen on kotimaasta. Jääkiekkoväkivalta on nimittäin jälleen kerran noussut parrasvaloihin. Tällä kertaa sen nosti Jokereiden pelaaja Semir Ben-Amor, joka pahoinpiteli vuoden 1995 sankarihyökkääjän Ville Peltosen. Tapatuneen seurauksena SM-liiga jakoi tapahtuneesta historiansa kovimmat rangaistukset.
Samalla keskusteluun nousi valmentajien toiminta: nyt kuullun perusteella näyttää siltä, että suomalaiseen jääkiekkoon on pesiytynyt järjestäytynyt vastustajan tahallisen ja tarkoituksellisen loukkaamisen kulttuuri. Kaukana on siis ajatus vastustajan kunnioittamisesta ja rehellisestä kilpailusta. Mikä pahinta, yksi keskeisistä tähän sotkeutuneista ressukoista on nuorten maajoukkueessa vaikuttava valmentaja. Varsinainen "kasvattajalahjakkuus" siis...
Myös poliisi tutkii tapahtumia. Toivon että se saa tapahtumat selvitetyksi ja asianosaiset aikanaan tuomiolle. Minusta on selvää, että jääkiekossa on sallittua kaikki se, mikä sääntökirjaan on merkitty. Samalla perusteella esimerkiksi ammattinyrkkeilyssä on vastustajan lyöminen jopa tajuttomaksi sallittu.
Jääkiekkosäännöistä merkittävästi poikettaessa tapahtumat olisi kuitenkin aina puitava jääkiekkopiirien lisäksi myös siviilioikeudessa - ja väkivaltarikoksiin syyllistyneitä tai siihen yllyttäneitä ressukoita rangaistava Suomen lain mukaisesti aivan samoin kuin jos väkivalta olisi tapahtunut Helsingin kauppatorilla.
Tämän jääkiekkoepisodin suurimmat ressukat taitavat kuitenkin löytyä jääkiekkoa seuraavasta yleisöstä. Näin ainakin nimimerkki Maken videon perusteella kirjoitettaman nettikommentin perusteella: "Katsokaapa Youtubesta tapahtuman videotallenne. Se näyttää paljastavasti miten joukko katsojia nousee seisomaan ja käsiään taputtaen osoittaa suosiota pahoinpitelylle." Tähän ei tarvitse lisätä sanaakaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tämän jääkiekkoepisodin suurimmat ressukat taitavat kuitenkin löytyä jääkiekkoa seuraavasta yleisöstä. Näin ainakin nimimerkki Maken videon perusteella kirjoitettaman nettikommentin perusteella: "Katsokaapa Youtubesta tapahtuman videotallenne. Se näyttää paljastavasti miten joukko katsojia nousee seisomaan ja käsiään taputtaen osoittaa suosiota pahoinpitelylle." Tähän ei tarvitse lisätä sanaakaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
torstai 6. syyskuuta 2012
Kellon synkkä kaiku
Kirjoitin kesällä 2011 Nokian puhelinten sen aikaisesta huonosta laadusta otsikolla "Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas". Sanomani oli, että kelvottomat puhelimet toimivat jatkossa esteenä myös uusien mallien markkinoinnissa.
Kesällä 2011 kirjoittamani ennustus Nokian tulevista vaikeuksista on tähän asti pitänyt ikävän hyvin paikkansa. Lumia 800 ja Lumia 900 -puhelimet ovat ilmeisen hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta jääneet myyntitavoitteista. Ja nyt tällä viikolla esitellyn uuden puhelimen sinänsä vaikuttavat ominaisuudet eivät riittäneet nostamaan yhtiön pörssikurssia, vaan aiheuttivat lähes romahduksen.
On tietenkin jotenkin mukavaa huomata näin jälkikäteen, että olinpa jälleen kerran oikessa, kun nyt jo oikea analyytikkokin toteaa reilun vuoden takaisen perussyyn Nokian vaikeuksiin päästä takaisin myyntitilastojen kärkeen - siis "huono brändi" -ongelman. Ikävän siitä tekee kuitenkin se, että ennusteeni osuvuudesta on seurannut myös Suomelle mittavia taloudellisia ongelmia. Olisin siis paljon mieluummin ollut väärässä.
Toivotaan kuitenkin, että Nokian tuotteet saavuttavat ajan myötä sellaisen markkina-aseman kuin niille laadun perusteella kuuluukin. Ja että tuo laatu on mieluummin parempi kuin huonompi kuin kilpailijoilla.
Ja samalla ei voi kuin toivoa, ettei Nokia, eikä mikään muukaan suomalainen yritys enää sorru luulemaan, että halvalla voisi saada hyvää ainakaan T & K -rintamalla. Tämähän lienee se ensimmäinen perussyy Nokian putoamiselle kännykkäkeisarin paikalta. Toinen yhtä merkittävä syy lienee sisäpiiristä kantautuneiden tietojen mukaan ollut talon kelvoton johtaminen, jonka seurauksena energiaa on kulunut talon sisäisten tiimien väliseen kissanhännänvetoon ja jopa toistensa kampittamiseen. Tämä asenne tuhosi merkittävän osan yrityksen tuotekehityksen mahdollisuuksista jo 1990-luvulla.
Kolmas, mutta edellä mainitsemiini talon sisäisiin ongelmiin verrattuna vähemmän merkittävä, syy on luonnollisesti kilpailijoiden edistyminen omien tuotteidensa ja etenkin niiden markkinoinnin kanssa. Kilpailijoiden toimet ovat näkemykseni mukaan vähämerkityksellisiä siksi, että mikäli takavuosien jätti-Nokiaa olisi johdettu asiallisesti, ei kilpailijoiden nousulle olisi yksinkertaisesti ollut resursseja aikä siis myöskään mahdollisuuksia.
Onneksi Meego-N9 ja ensimmäiset Lumiat näyttäisivät osoittavan, että niitä edeltäviin Nokian älypuhelimiin verrattuna laatu on palautunut kilpailun kestäväksi. Toivotaan siis, että myös nyt lanseeratut sekä tulevat mallit ovat yhtä laadukkaita. Ja että Nokia + Microsoft lopultakin onnistuisivat mielikuva- ja muussakin markkinoinnissaan. Ja Elop talon johtamisessa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nokian Windows-tuotteet esiteltiin
Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas
Nokian ja Microsoftin liitto
Kesällä 2011 kirjoittamani ennustus Nokian tulevista vaikeuksista on tähän asti pitänyt ikävän hyvin paikkansa. Lumia 800 ja Lumia 900 -puhelimet ovat ilmeisen hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta jääneet myyntitavoitteista. Ja nyt tällä viikolla esitellyn uuden puhelimen sinänsä vaikuttavat ominaisuudet eivät riittäneet nostamaan yhtiön pörssikurssia, vaan aiheuttivat lähes romahduksen.
On tietenkin jotenkin mukavaa huomata näin jälkikäteen, että olinpa jälleen kerran oikessa, kun nyt jo oikea analyytikkokin toteaa reilun vuoden takaisen perussyyn Nokian vaikeuksiin päästä takaisin myyntitilastojen kärkeen - siis "huono brändi" -ongelman. Ikävän siitä tekee kuitenkin se, että ennusteeni osuvuudesta on seurannut myös Suomelle mittavia taloudellisia ongelmia. Olisin siis paljon mieluummin ollut väärässä.
Toivotaan kuitenkin, että Nokian tuotteet saavuttavat ajan myötä sellaisen markkina-aseman kuin niille laadun perusteella kuuluukin. Ja että tuo laatu on mieluummin parempi kuin huonompi kuin kilpailijoilla.
Ja samalla ei voi kuin toivoa, ettei Nokia, eikä mikään muukaan suomalainen yritys enää sorru luulemaan, että halvalla voisi saada hyvää ainakaan T & K -rintamalla. Tämähän lienee se ensimmäinen perussyy Nokian putoamiselle kännykkäkeisarin paikalta. Toinen yhtä merkittävä syy lienee sisäpiiristä kantautuneiden tietojen mukaan ollut talon kelvoton johtaminen, jonka seurauksena energiaa on kulunut talon sisäisten tiimien väliseen kissanhännänvetoon ja jopa toistensa kampittamiseen. Tämä asenne tuhosi merkittävän osan yrityksen tuotekehityksen mahdollisuuksista jo 1990-luvulla.
Kolmas, mutta edellä mainitsemiini talon sisäisiin ongelmiin verrattuna vähemmän merkittävä, syy on luonnollisesti kilpailijoiden edistyminen omien tuotteidensa ja etenkin niiden markkinoinnin kanssa. Kilpailijoiden toimet ovat näkemykseni mukaan vähämerkityksellisiä siksi, että mikäli takavuosien jätti-Nokiaa olisi johdettu asiallisesti, ei kilpailijoiden nousulle olisi yksinkertaisesti ollut resursseja aikä siis myöskään mahdollisuuksia.
Onneksi Meego-N9 ja ensimmäiset Lumiat näyttäisivät osoittavan, että niitä edeltäviin Nokian älypuhelimiin verrattuna laatu on palautunut kilpailun kestäväksi. Toivotaan siis, että myös nyt lanseeratut sekä tulevat mallit ovat yhtä laadukkaita. Ja että Nokia + Microsoft lopultakin onnistuisivat mielikuva- ja muussakin markkinoinnissaan. Ja Elop talon johtamisessa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nokian Windows-tuotteet esiteltiin
Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas
Nokian ja Microsoftin liitto
tiistai 21. elokuuta 2012
Ottawan sopimus täytäntöön!
Tarja Halosen johdolla Suomi liittyi niin sanottuun Ottawan sopimukseen, jonka toteuttaminen on nyt sitten alkanut. Näin Suomi on säilyttänyt puhtoisen maineensa rauhaa rakastavana maana.
Jalkaväkimiinat ovat olleet Suomessa sikäli harmiton ase, että viime sotien aikana oma armeijamme merkitsi miinakentät maastoon, mikä mahdollisti niiden purkamisen sitten, kun kentät kävivät tarpeettomiksi.
Sen sijaan Pohjois-Suomessa saksalaiset levittelivät Lapin sodan aikana miinoja huolettomasti, ja niiden seurauksena sattui lukuisia onnettomuuksia aivan samoin kuin nykyisin kehitysmaissa. Muistan itse poikasena isän kanssa Lapissa vaeltaessani pelänneeni noita miinoja.
Ottawan sopimus lienee tehty paitsi miinojen kehitysmaissa tapahtuvan väärinkäytön, niin myös Suomen YK:n turvallisuusneuvostoon tähtäävien pyrkimysten takia. Hintaa tälle toimenpiteelle kertyy ainakin 300 miljoonaa euroa - ja jatkossa enemmän, koska perinteisten miinojen käyttöikä on pitkä, mutta niitä korvaavat asejärjestelmät kaipaavat melko nopeasti modernisointia. Jotkut korvaavat asejärjestelmät ovat myös perinteisiä jalkaväkimiinoja vaarallisempia siviileille, mistä syystä nekin halutaan kieltää.
Toiveeni on, ettei maamiinoista luopumisen vaikutusta Suomen kykyyn puolustautua tulla koskaan testaamaan tositilanteessa. Oma käsitykseni kuitenkin on ollut jo aiemminkin, ettei miinoja pystytä täysin korvaamaan harvaan asutussa maassamme, eivätkä Ottawan sopimuksen perusteet päde suomalaisiin miinoihin - enkä ole ainoa (esimerkki - ja täällä kansanedustajien näkemyksiä).
On siis mielenkiintoista havaita, että eduskunnan enemmistö on ollut valmis lähtemään tähän maanpuolustuskykyämme uhkaavaan operaatioon kansainvälisen imagokilpailun ja mahdollisesti myös turvallisuusneuvostossa kumileimasimen paikalle pääsemisen takia. Mitä tämä kertoo suomalaisesta politiikasta ja poliitikoista?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ottawan sopimuksesta, Wikipediasta ja kansalaisten mielenkiinnon suuntaamisesta
Diplomatian kukkasia
Valtion tehtävät
Jalkaväkimiinat ovat olleet Suomessa sikäli harmiton ase, että viime sotien aikana oma armeijamme merkitsi miinakentät maastoon, mikä mahdollisti niiden purkamisen sitten, kun kentät kävivät tarpeettomiksi.
Sen sijaan Pohjois-Suomessa saksalaiset levittelivät Lapin sodan aikana miinoja huolettomasti, ja niiden seurauksena sattui lukuisia onnettomuuksia aivan samoin kuin nykyisin kehitysmaissa. Muistan itse poikasena isän kanssa Lapissa vaeltaessani pelänneeni noita miinoja.
Ottawan sopimus lienee tehty paitsi miinojen kehitysmaissa tapahtuvan väärinkäytön, niin myös Suomen YK:n turvallisuusneuvostoon tähtäävien pyrkimysten takia. Hintaa tälle toimenpiteelle kertyy ainakin 300 miljoonaa euroa - ja jatkossa enemmän, koska perinteisten miinojen käyttöikä on pitkä, mutta niitä korvaavat asejärjestelmät kaipaavat melko nopeasti modernisointia. Jotkut korvaavat asejärjestelmät ovat myös perinteisiä jalkaväkimiinoja vaarallisempia siviileille, mistä syystä nekin halutaan kieltää.
Toiveeni on, ettei maamiinoista luopumisen vaikutusta Suomen kykyyn puolustautua tulla koskaan testaamaan tositilanteessa. Oma käsitykseni kuitenkin on ollut jo aiemminkin, ettei miinoja pystytä täysin korvaamaan harvaan asutussa maassamme, eivätkä Ottawan sopimuksen perusteet päde suomalaisiin miinoihin - enkä ole ainoa (esimerkki - ja täällä kansanedustajien näkemyksiä).
On siis mielenkiintoista havaita, että eduskunnan enemmistö on ollut valmis lähtemään tähän maanpuolustuskykyämme uhkaavaan operaatioon kansainvälisen imagokilpailun ja mahdollisesti myös turvallisuusneuvostossa kumileimasimen paikalle pääsemisen takia. Mitä tämä kertoo suomalaisesta politiikasta ja poliitikoista?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ottawan sopimuksesta, Wikipediasta ja kansalaisten mielenkiinnon suuntaamisesta
Diplomatian kukkasia
Valtion tehtävät
perjantai 3. elokuuta 2012
Maahanmuuttajat raiskaajina
Iltalehden maahanmuuttajien raiskauksia käsittelevän jutun mukaan "Suomen vankiloissa istui toukokuussa noin sata miestä seksuaalirikoksista, joista 25 oli ulkomaalaisia. Suomessa asuu kaiken kaikkiaan hiukan alle 200 000 ulkomaalaista, jolloin raiskaajien määrä kyseisestä ryhmästä on todella pieni."
Tarkalleen ulkomaalaisten todennäköisyys joutua vankilaan raiskauksesta on tämän mukaan 0,000125, eli noin yksi kymmenestätuhannesta.
Pureskellaan hiukan näitä lukuja.
Jos vajaa viisi miljoonaa suomalaista raiskaisi yhtä useasti kuin ulkomaalaistaustaiset, olisi meillä vankilassa yli 620 suomalaista raiskaajaa nykyisen noin 75 sijaan (luku laskettu Iltalehden jutusta). Näin ei kuitenkaan ole, ja vankilassa istuukin raiskauksen takia vain yksi noin yksi sadastatuhannesta - tarkalleen ottaen suomalaisten näin laskettu todennäköisyys joutua vankilaan raiskauksesta on 0,000015.
Pureskellaan hiukan näitä lukuja.
Jos vajaa viisi miljoonaa suomalaista raiskaisi yhtä useasti kuin ulkomaalaistaustaiset, olisi meillä vankilassa yli 620 suomalaista raiskaajaa nykyisen noin 75 sijaan (luku laskettu Iltalehden jutusta). Näin ei kuitenkaan ole, ja vankilassa istuukin raiskauksen takia vain yksi noin yksi sadastatuhannesta - tarkalleen ottaen suomalaisten näin laskettu todennäköisyys joutua vankilaan raiskauksesta on 0,000015.
Toisin sanoen keskimääräisen maahanmuuttajan raiskausfrekvenssi on noin kahdeksankertainen verrattuna suomalaiseen mieheen.
Tässä täytyy kuitenkin pysähtyä. Kaikki maahanmuuttajathan eivät ole samanlaisia. Raiskaukselle altteimpia näyttäisivät olevan irakilaiset. Iltalehden jutun pohjana olleessa A-studiossa nimittäin todettiin noin 6000 Suomessa asuvan irakilaisen joukosta seitsemän istuvan tuomiota raiskauksesta. Irakilaisen riski joutua raiskauksesta vankilaan on siis 0,001167. Siis noin yksi tuhannesta.
Tässä täytyy kuitenkin pysähtyä. Kaikki maahanmuuttajathan eivät ole samanlaisia. Raiskaukselle altteimpia näyttäisivät olevan irakilaiset. Iltalehden jutun pohjana olleessa A-studiossa nimittäin todettiin noin 6000 Suomessa asuvan irakilaisen joukosta seitsemän istuvan tuomiota raiskauksesta. Irakilaisen riski joutua raiskauksesta vankilaan on siis 0,001167. Siis noin yksi tuhannesta.
Tai jos halutaan ilmaista suhdelukuna niin yhden irakilaisen riski joutua vankilaan raiskauksesta on noin 77-kertainen verrattuna suomalaiseen.
Ero ei siis lltalehteä mukaellakseni ole "todella pieni" vaan järkyttävän suuri.
* * *
Kuten edelle kirjoittamani tarkastelu osoittaa, eri väestöryhmien alttius raiskata poikkeaa erittäin merkittävästi toisistaan. Tähän on esitetty erilaisia maahanmuuttajien geenien, kulttuurin ja tapojen lisäksi erilaisia ikään kuin "hyväksyttävämpiä" tai "poliittisesti korrekteja" syitä, kuten maahanmuuttajien väestörakennetta (paljon nuoria miehiä) tai naisten suurempaa herkkyyttä ilmoittaa ulkomaalaisen tekemä raiskaus.
Näistä ensimmäisellä eli nuorten miesten suurella osuudella lienee osansa ulkomaalaisten suurissa raiskausluvuissa, vaikka en uskokaan sen voivan selittää irakilaisten 77-kertaista ylivoimaa raiskaajina. Mutta pienen osan kuitenkin.
Sen sijaan tämä jälkimmäinen, eli naisten ilmoitusherkkyys lienee yksinkertaisesti virheelliseen logiikkaan perustuva urbaani legenda. Perusteluksi esitän sen, ettei kaapuun alistettu nainen, joka on pienestä pitäen opetettu siihen, että aviomiehelle kuuluu mitä hän haluaa, kerro kenellekään häneen kohdistuneesta raiskauksesta. Ei etenkään perheen sisäisestä.
Lisäksi on huomattava, että myös maahanmuuttajanaisen maahanmuuttaja-aviomiehelle on opetettu, että hän voi ottaa aina halutessaan sen mikä mieheelle kuuluu. Tämän seurauksena näissä perheissä voidaan hyvällä syyllä olettaa tapahtuvan perheensisäisiä raiskauksia merkittävästi enemmän kuin suomalaisia/länsimaisia arvoja noudattavissa perheissä.
Edelle kirjoittamani perusteella on käytännössä varmaa, että suomalaisten tekemät raiskaukset uutisoidaan merkittävästi suuremmalla todennäköisyydellä kuin maahanmuuttajataustaisten, ja että jälkimmäiset tekevät tuttujen kesken (etenkin perheen sisäisiä) raiskauksia merkittävästi useammin kuin kantaväestö.
Perusteluni ovat kuitenkin pelkkää loogista päättelyä, ei tutkimustietoa. Niinpä ulkomaalaisten raiskaukset tulisikin ehdottomasti tutkia pohjamutia myöden. Näin erityisesti siksi, että naisten raiskausilmoittamiseen liittyvän yleisen, mutta mitä todennäköisimmin virheellisen, urbaanin legendan levittäminen vaikeuttaa tähän vakavaan - ja etenkin maahanmuuttajanaisiin kohdistuvaan - ongelmaan puuttumista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kissa hyppäsi jälleen pöydälle
Miksi lehdistö halveksii lukijakuntaansa?
Maahanmuutolla on seurauksia, mutta myös hinta
Näistä ensimmäisellä eli nuorten miesten suurella osuudella lienee osansa ulkomaalaisten suurissa raiskausluvuissa, vaikka en uskokaan sen voivan selittää irakilaisten 77-kertaista ylivoimaa raiskaajina. Mutta pienen osan kuitenkin.
Sen sijaan tämä jälkimmäinen, eli naisten ilmoitusherkkyys lienee yksinkertaisesti virheelliseen logiikkaan perustuva urbaani legenda. Perusteluksi esitän sen, ettei kaapuun alistettu nainen, joka on pienestä pitäen opetettu siihen, että aviomiehelle kuuluu mitä hän haluaa, kerro kenellekään häneen kohdistuneesta raiskauksesta. Ei etenkään perheen sisäisestä.
Lisäksi on huomattava, että myös maahanmuuttajanaisen maahanmuuttaja-aviomiehelle on opetettu, että hän voi ottaa aina halutessaan sen mikä mieheelle kuuluu. Tämän seurauksena näissä perheissä voidaan hyvällä syyllä olettaa tapahtuvan perheensisäisiä raiskauksia merkittävästi enemmän kuin suomalaisia/länsimaisia arvoja noudattavissa perheissä.
Edelle kirjoittamani perusteella on käytännössä varmaa, että suomalaisten tekemät raiskaukset uutisoidaan merkittävästi suuremmalla todennäköisyydellä kuin maahanmuuttajataustaisten, ja että jälkimmäiset tekevät tuttujen kesken (etenkin perheen sisäisiä) raiskauksia merkittävästi useammin kuin kantaväestö.
Perusteluni ovat kuitenkin pelkkää loogista päättelyä, ei tutkimustietoa. Niinpä ulkomaalaisten raiskaukset tulisikin ehdottomasti tutkia pohjamutia myöden. Näin erityisesti siksi, että naisten raiskausilmoittamiseen liittyvän yleisen, mutta mitä todennäköisimmin virheellisen, urbaanin legendan levittäminen vaikeuttaa tähän vakavaan - ja etenkin maahanmuuttajanaisiin kohdistuvaan - ongelmaan puuttumista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kissa hyppäsi jälleen pöydälle
Miksi lehdistö halveksii lukijakuntaansa?
Maahanmuutolla on seurauksia, mutta myös hinta
torstai 12. heinäkuuta 2012
Päättäjien pukinsorkka veronmaksajan kukkarossa?
Törmäsin tällaiseen parin viikon takaiseen uutiseen: kakkaa ei saa enää haudata maahan...
Menin sanattomaksi. Eikö Suomen päättäjillä todellakaan ole muuta tekemistä kuin ohjeistaa kesämökkien paskahuussien tyhjentämistä? Eikö pikemminkin kannattaisi pohtia tämän, tämän tai tämän ongelman ratkaisemista?
Seuraavaksi muutama hajahuomio suomalaisesta politiikasta.
Yksi. Neuvostoliitto kaatui vuonna 1991. Tämä edesmennyt kansandemokratiahan perustui siihen ajatukseen, että jotkut ihmiset tietävät toisia paremmin ja voivat suunnitella ja päättää kaikenlaiset asiat näiden puolesta. Ajattelutavan seuraukset ovat näköjään unohtuneet suomalaisilta päättäjiltä, kuten edelle siteeraamani paskahuussi-uutinen kertoo.
Kaksi. Suomalainen kouluopetus on huomioitu ympäri maailman. Yksi maailman johtavista tiedelehdistä, eli Science arvosteli aihetta käsittelevän kirjan, ja totesi yhdeksi suomalaisen koulujärjestelmän erinomaisuuden syyksi luottamukseen opettajien ammattitaitoa kohtaan. Tämäkään ei liene kantautunut suomalaisten päättäjien korvaan, vaikka he ovatkin tietoisia loistavasti menneistä Pisa-testeistä.
Kolme. Suomalaisten tutkimuslaitosten vapaus päättää omista tekemisistään halutaan lopettaa ja tilalle ollaan rakentamassa byrokraattien kansoittamaa tutkimusten tilaajaorganisaatiota. Herää vain kysymys, että mistähän se byrokraatti tietää, minkälainen tutkimus kullakin tieteenalalla tuottaisi parhaita innovaatioita?
Vastaan itse: ei mistään, mutta hän kyllä osaa tutkituttaa itsestäänselvyyksiä oman byrokratiansa välittömiin tiedontarpeisiin. Tällaista ylhäältä johdettua tutkimusta harrastettiin viimeksi laajemmassa mittakaavassa Neuvostoliitossa tunnetuin seurauksin. Eipä taida tämäkään olla tiedossa suomalaisilla päättäjillä.
Listaa voisi jatkaa pitkään, mutta antaa olla. Kaikesta tästä näkyy se valtava into, joka päättäjillä on päästä työntämään Eskon puumerkkinsä ellei suorastaan pukinsorkkansa kaikkiin sellaisiin paikkoihin, joissa siitä ei ole kuin haittaa.
Miksi näin on, se ei ole selvinnyt minulle, mutta kuten olen edelle yrittänyt kirjata, epäilen vahvasti sen perustuvan suppeaan yleissivistykseen. Tai kuten Axel Oxenstierna asian aikanaan muotoili: "poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan".
Lopuksi itse asiaan. Tämän päivän uutinen kertoi että kaksi kolmesta suomalaisesta ei halua kasvattaa Suomen vastuita eurokriisissä. Kuten monessa paikassa on todettu, tämä voi olla tyhmää tai se voi olla viisasta. Lähinnä sen mukaan, pelastavatko lisävastuut eurojärjestelmän vai eivät; ja realisoituvatko vastuut vai eivät. Ja tätähän ei täysin varmasti tiedä kukaan - ei sen enempää tavallinen kadunmies, poliitikko kuin taloustutkijakaan.
Oleellista suomalaisen yhteiskuntajärjestyksen osalta tässä tilanteessa onkin se, toteuttaako edustuksellinen demokratiamme kansan tahtoa, vai katsooko se - kuten entisen Neuvostoliiton johto - olevansa oikeutettu tekemään kansan tahdon vastaisia päätöksiä. Ja sijoittamaan pukinsorkkansa suomalaisen veronmaksajan kukkaroon.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Soini maailman huipulle - Katainen pelkää
Köyliöläisen kunnanvaltuutetun möläys ja Jytky
Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti
Lipponen ja Kiviniemi tärkeiden asioiden parissa
Menin sanattomaksi. Eikö Suomen päättäjillä todellakaan ole muuta tekemistä kuin ohjeistaa kesämökkien paskahuussien tyhjentämistä? Eikö pikemminkin kannattaisi pohtia tämän, tämän tai tämän ongelman ratkaisemista?
* * *
Seuraavaksi muutama hajahuomio suomalaisesta politiikasta.
Yksi. Neuvostoliitto kaatui vuonna 1991. Tämä edesmennyt kansandemokratiahan perustui siihen ajatukseen, että jotkut ihmiset tietävät toisia paremmin ja voivat suunnitella ja päättää kaikenlaiset asiat näiden puolesta. Ajattelutavan seuraukset ovat näköjään unohtuneet suomalaisilta päättäjiltä, kuten edelle siteeraamani paskahuussi-uutinen kertoo.
Kaksi. Suomalainen kouluopetus on huomioitu ympäri maailman. Yksi maailman johtavista tiedelehdistä, eli Science arvosteli aihetta käsittelevän kirjan, ja totesi yhdeksi suomalaisen koulujärjestelmän erinomaisuuden syyksi luottamukseen opettajien ammattitaitoa kohtaan. Tämäkään ei liene kantautunut suomalaisten päättäjien korvaan, vaikka he ovatkin tietoisia loistavasti menneistä Pisa-testeistä.
Kolme. Suomalaisten tutkimuslaitosten vapaus päättää omista tekemisistään halutaan lopettaa ja tilalle ollaan rakentamassa byrokraattien kansoittamaa tutkimusten tilaajaorganisaatiota. Herää vain kysymys, että mistähän se byrokraatti tietää, minkälainen tutkimus kullakin tieteenalalla tuottaisi parhaita innovaatioita?
Vastaan itse: ei mistään, mutta hän kyllä osaa tutkituttaa itsestäänselvyyksiä oman byrokratiansa välittömiin tiedontarpeisiin. Tällaista ylhäältä johdettua tutkimusta harrastettiin viimeksi laajemmassa mittakaavassa Neuvostoliitossa tunnetuin seurauksin. Eipä taida tämäkään olla tiedossa suomalaisilla päättäjillä.
Listaa voisi jatkaa pitkään, mutta antaa olla. Kaikesta tästä näkyy se valtava into, joka päättäjillä on päästä työntämään Eskon puumerkkinsä ellei suorastaan pukinsorkkansa kaikkiin sellaisiin paikkoihin, joissa siitä ei ole kuin haittaa.
Miksi näin on, se ei ole selvinnyt minulle, mutta kuten olen edelle yrittänyt kirjata, epäilen vahvasti sen perustuvan suppeaan yleissivistykseen. Tai kuten Axel Oxenstierna asian aikanaan muotoili: "poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan".
* * *
Lopuksi itse asiaan. Tämän päivän uutinen kertoi että kaksi kolmesta suomalaisesta ei halua kasvattaa Suomen vastuita eurokriisissä. Kuten monessa paikassa on todettu, tämä voi olla tyhmää tai se voi olla viisasta. Lähinnä sen mukaan, pelastavatko lisävastuut eurojärjestelmän vai eivät; ja realisoituvatko vastuut vai eivät. Ja tätähän ei täysin varmasti tiedä kukaan - ei sen enempää tavallinen kadunmies, poliitikko kuin taloustutkijakaan.
Oleellista suomalaisen yhteiskuntajärjestyksen osalta tässä tilanteessa onkin se, toteuttaako edustuksellinen demokratiamme kansan tahtoa, vai katsooko se - kuten entisen Neuvostoliiton johto - olevansa oikeutettu tekemään kansan tahdon vastaisia päätöksiä. Ja sijoittamaan pukinsorkkansa suomalaisen veronmaksajan kukkaroon.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Soini maailman huipulle - Katainen pelkää
Köyliöläisen kunnanvaltuutetun möläys ja Jytky
Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti
Lipponen ja Kiviniemi tärkeiden asioiden parissa
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
Soini maailman huipulle - Katainen pelkää
Tänä-aamuna kuulimme kaksi EU-talouteen liittyvää uutista. Niiden mukaan Soini on uhka maailmantaloudelle ja Katainen pelkää.
Siis mitä?
Yhdysvaltalainen talouslehti Business Insider listaa joukon maailman huippupoliitikkoja mukaan lukien Yhdysvaltain presidentin, Saksan liittokanslerin, Englannin ja Ranskan pääministerit sekä joukon merkittäviä taloushenkilöitä. Joukossa on sijalla seitsemän Timo Soini. Tarkoittaako tämä siis sitä, että Soini on merkityksellään noussut maailman politiikan huipulle? Mielenkiintoista.
Katainen puolestaan on itse antanut lausunnon. Sen mukaan kaikki europoliitikot pelkäävät ja haluavat siksi viimeiseen saakka pelastaa eurojärjestelmän. Pitääkö tämä siis ymmärtää niin, että Euroopan talouspolitiikkaa tehdään täydellisessä paniikissa. Mielenkiintoista tämäkin, joskaan ei yllättävää.
Syy Soinin listaamiselle on se, että hän on pitkään kertonut, ettei Euroopan kriisinhoitojärjestelmä tule onnistumaan - ja merkittävä osa Suomen kansasta on sanoman uskonut.
Vielä vakuuttavammaksi suomalaisen oppositiojohtajan on tehnyt se, että hänelle on antanut sivustatukea moni taloustieteilijä, viimeksi Aalto-yliopiston professori Vesa Puttonen vaati selvitettäväksi Suomen eurojärjestelmästä irtautumisen tapaa ja hintaa. Samassa yhteydessä hän sanoi: "Eurouskovaiset poliitikot ja etenkin komissio elävät omassa haavemaailmassaan. He katsovat tätä poliittisena kysymyksenä, kun tämä on nimenomaan talouskriisi". Onko tuo siis ihme, että paniikki iskee?
Itse totesin helmikuussa, että kevätvaalien 2011 kokonaissaldo on ollut erinomaisen positiivinen. Business insider yhdessä Jyrki Kataisen kanssa näyttää vahvistavan johtopäätökseni: ilman jytkyn tarjoamaa varoittavaa esimerkkiä olisivat paniikkiin joutuneet europoliitikot voineet peloissaan syöstä koko taloudellisesti terveen Euroopan varallisuuden eteläisen Euroopan ahnaaseen kitaan ilman ensimmäistäkään selvää ajatusta.
Soinin kaltaisten poliitikkojen uhka on sentään voinut edes hidastaa tämän mielettömän lauman etenemistä ja saanut heidät siirtämään hilkun vastuuta myös laman aiheuttajille - Etelä-Euroopan poliitikoille ja keskieurooppalaisille pankkiireille. Toki pääsuunta ei ole muuttunut - sen voivat muutta vain Euroopan kansalaiset aikanaan kohdalle tulevissa vaaleissa. Toivottavasti paniikki ei ehdi johtaa lopulliseen tuhoon ennen sitä.
Lopuksi panen ylös sivuhuomautuksena, että neuvoin syyskuussa 2011 Kataiselle ja Alexander Stubbille, miten heillä olisi tilaisuus nousta historian lehdille. Peloissaan he eivät tarttuneet tilaisuuteen, mutta herroille tuolloin ehdottamallani linjalla toimien Timo Soini näyttää nouseen kansainvälisen politiikan huipulle. Mielenkiintoista!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n kriisinhallinta selkokielellä
Välikysymyksestä
Suomalaisesta poliitikosta itsenäisenä päätöksentekijänä
Siis mitä?
Yhdysvaltalainen talouslehti Business Insider listaa joukon maailman huippupoliitikkoja mukaan lukien Yhdysvaltain presidentin, Saksan liittokanslerin, Englannin ja Ranskan pääministerit sekä joukon merkittäviä taloushenkilöitä. Joukossa on sijalla seitsemän Timo Soini. Tarkoittaako tämä siis sitä, että Soini on merkityksellään noussut maailman politiikan huipulle? Mielenkiintoista.
Katainen puolestaan on itse antanut lausunnon. Sen mukaan kaikki europoliitikot pelkäävät ja haluavat siksi viimeiseen saakka pelastaa eurojärjestelmän. Pitääkö tämä siis ymmärtää niin, että Euroopan talouspolitiikkaa tehdään täydellisessä paniikissa. Mielenkiintoista tämäkin, joskaan ei yllättävää.
Syy Soinin listaamiselle on se, että hän on pitkään kertonut, ettei Euroopan kriisinhoitojärjestelmä tule onnistumaan - ja merkittävä osa Suomen kansasta on sanoman uskonut.
Vielä vakuuttavammaksi suomalaisen oppositiojohtajan on tehnyt se, että hänelle on antanut sivustatukea moni taloustieteilijä, viimeksi Aalto-yliopiston professori Vesa Puttonen vaati selvitettäväksi Suomen eurojärjestelmästä irtautumisen tapaa ja hintaa. Samassa yhteydessä hän sanoi: "Eurouskovaiset poliitikot ja etenkin komissio elävät omassa haavemaailmassaan. He katsovat tätä poliittisena kysymyksenä, kun tämä on nimenomaan talouskriisi". Onko tuo siis ihme, että paniikki iskee?
Itse totesin helmikuussa, että kevätvaalien 2011 kokonaissaldo on ollut erinomaisen positiivinen. Business insider yhdessä Jyrki Kataisen kanssa näyttää vahvistavan johtopäätökseni: ilman jytkyn tarjoamaa varoittavaa esimerkkiä olisivat paniikkiin joutuneet europoliitikot voineet peloissaan syöstä koko taloudellisesti terveen Euroopan varallisuuden eteläisen Euroopan ahnaaseen kitaan ilman ensimmäistäkään selvää ajatusta.
Soinin kaltaisten poliitikkojen uhka on sentään voinut edes hidastaa tämän mielettömän lauman etenemistä ja saanut heidät siirtämään hilkun vastuuta myös laman aiheuttajille - Etelä-Euroopan poliitikoille ja keskieurooppalaisille pankkiireille. Toki pääsuunta ei ole muuttunut - sen voivat muutta vain Euroopan kansalaiset aikanaan kohdalle tulevissa vaaleissa. Toivottavasti paniikki ei ehdi johtaa lopulliseen tuhoon ennen sitä.
Lopuksi panen ylös sivuhuomautuksena, että neuvoin syyskuussa 2011 Kataiselle ja Alexander Stubbille, miten heillä olisi tilaisuus nousta historian lehdille. Peloissaan he eivät tarttuneet tilaisuuteen, mutta herroille tuolloin ehdottamallani linjalla toimien Timo Soini näyttää nouseen kansainvälisen politiikan huipulle. Mielenkiintoista!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n kriisinhallinta selkokielellä
Välikysymyksestä
Suomalaisesta poliitikosta itsenäisenä päätöksentekijänä