STX Europen Turun telakalla jouduttiin pettymään karvaasti, kun jo varmaksi luultu jättiristeilijätilaus valuikin saman emoyhtiön Ranskan telakalle. Taustalla oli korealalaisen omistajayhtiön strateginen päätös kilpailuttaa kahta omistamaansa telakkaa ja samalla kahta EU-valtiota toisiaan vastaan.
Tapahtunut vaatii muutaman kommentin.
Ensinnäkin tämä episodi kertoo karua kieltään siitä, kuinka sairas liiketoiminnan ala laivanrakennus on. Jättiyhtiöt etsivät kaikki keinot, jolla ne voisivat siirtää veronmaksajien rahoja omaan käyttöönsä. Telakkayhtiöiden keskittymisen seurauksena olemme siis saapuneet tilanteeseen, jossa jopa saman yhtiön sisäisen kilpailutuksen avulla haetaan lisävoittoja. Tästä huolimatta yhtiö on joutunut pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin.
Toiseksi tapahtuma kertoo myös siitä, ettei osaamisella ollut päätöstä tehdessä ilmeisesti kovin suurta merkitystä, koska välittömästi voiton saatuaan ranskalaiset huusivat suomalaista osaamista avukseen. Jatkossa tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä, syntyykö tästä samankaltaisia seurauksia kuin eräästä toisesta ranskalaisvetoisesta suurprojektista.
Kolmanneksi tapahtuma luo mielenkiitoisen näyteikkunan eurooppalaisten valtioiden keskinäiseen solidaarisuuteen. Suomen hallitus käytti asiasta vastaavan ministeri Vapaavuoren mukaan kaikki sallitut keinot laivatilauksen tukemiseksi. Tästä seuraa se looginen kysymys, että käyttikö Ranska myös muita kuin laillisia keinoja, joita ja vain joita sikäläinen ministeri on kertonut käytetyn. On siis hyvä, että asiaa on lähdetty kyselemään.
Neljänneksi on vielä todettava, että tapahtuneen perusteella näyttää siltä, että yhä monimutkaisempien ja vaativampien tuotteiden valmistaminen saattaa olla käymässä taloudellisesti mahdottomaksi Euroopassa. Näin siitä huolimatta, että Ranskakin on Eurooppaa.
Todellinen ongelmahan juontaa telakkateollisuuden vahvistumisesta Euroopan ulkopuolella. Noita maita EU:n tukisäännökset eivät koske, joten kilpailutilanne muodostuu helposti erittäin vääristyneeksi. Tätä tilannetta kärjistää vielä eurooppalaisen laivanrakennusteollisuuden omistuksen joutuminen Itä-Aasiaan, minkä seurauksena yhtiöiden on vaikeuksiin joutuessaan helppo saneerata laivanrakennus kotimaahansa tai muualla maailmassa sijaitseville telakoilleen. Näkymä ei siis ainakaan ole kovin rohkaseva suomalaisen telakkateollisuuden tulevaisuutta ajatellen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU luopui tulevasta talouskasvusta
Innovaatioita 2020-luvun tarpeisiin?
Asiakas on aina oikeassa - vai onko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa, mutta (toivottavasti) syntyvien keskusteluketjujen seurantaa helpottaisi, mikäli käytettäisiin nimimerkkejä tai nimeä. Pyydän myös noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.