Koululaisten huonosta kunnosta on oltu huolissaan. Samoin armeijan alokkaiden. Tämä kehitys näkyy hyvin esimerkiksi palvelukseen astuvien varousmiesten Cooperin testin tulosten rajuna heikkenemisenä.
Tämä kehitys on ollut huolestuttavaa, sillä kaikki varmasti tiedämme, että liikunta on terveellistä. Esimerkisi entisen suurhiihtäjän, Tapani Nikun kirjan Murtomaata. Suomalaisen murtomaahiihdon uranuurtaja muistelee mukaan hiihtäjät elävät työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan noin seitsemän vuotta pidempään kuin suomalaiset keskimäärin.
Kestävyysharjoittelu näyttäisi olevan terveellistä myös rotille. Tuoreen tutkimuksen mukaan myös ne hyötyvät liikunnasta. Tutkimuksessa käytettiin sellaisia rottia, joiden mitokondrioihin syntyy helposti mutaatioita. Tällaisten rottien tiedettiin jo aiemmin vanhenevan nopeasti, ja niitä on pidetty todisteena uudelle teorialle, jonka mukaan mitokondrioissa tapahtuvat mutaatiot aiheuttaisivat vanhenemisen (sivumennen sanoen tämä tieteellinen teoria on myös hyvä esimerkki hyödyllisestä maahanmuutosta sillä yksi teorian kehittäjistä on Tampereen yliopistolla työskentelevä maahanmuuttajaprofessori).
Nyt julkaistussa uudessa tutkimuksessa puolestaan osoitettiin, että 45 minuutin liikuntasessio kolmesti viikossa piti mutanttirotat nuorina. Ne eivät enää menettäneet rasva- ja lihaskudosta, eivät sairastaneet anemiaa, eivätkä harmaantuneet. Eivätkä ne myöskään kuolleet ennenaikaisesti.
Uutta rottakoetta ei ole toistettu ihmisillä, mutta on erittäin todennäköistä että me reagoimme samalla tavalla. Tähän viittaa se, että liikunnan on osoitettu muun muassa pidentävän elinikää, mikä on sopusoinnussa Nikunkin kirjassa todetun hiihtäjien pitkäikäisyyden kanssa.
On siis syytä ohjata kaikkia ihmisiä, niin nuoria kuin vanhempiakin, liikunnan pariin. Tässä suhteessa etenkin nuorten esikuviksi nousevat huippu-urheilijat toimivat hyvinä motivaattoreina. Mikäli ihmisten liikkumisaktiviteettia saadaan nostetuksi, voidaan samalla vähentää vanhenemisesta johtuvia sairauskuluja ja siten säästää julkisia menoja. Samalla ihmisten tarve siirtyä ennenaikaiselle eläkkeelle pienenee. Näin myös julkisen talouden kestävyysvajetta voidaan hiukkasen pienentää.
On siis katsottava mistä julkisia menoja leikataan, ja mistä ei.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtion tehtävät
MM-kilpailut pohjoismaisten hiihtolajien Mekassa - Holmenkollenilla!
Huippu-urheilurahoista 1,8 miljoonaa kankkulan kaivoon?
Kun liikunta on hyvä, niin onko enemmän liikuntaa parempi? Itse liikun vain jonkin verran: kävelen reippaahkosti yli 5km päivässä ja minulla on vaatimaton päivittäinen jumppaohjelma (jos lisään vaativuutta se jää tekemättä). Lähipiirissäni on liikuntasankareita: maratoonareita, kuntosalihirmuja jne. Minulla on se epämääräinen käsitys, että jos tavoitteena on terveys, minun liikuntani riittää; jos tavoitteena on suurempi suorituskyky, tarvitaan tietysti enemmän mutta itse perusterveys ei juuri parane. Tutkimuksia en ole hakenut.
VastaaPoistaTuo rotilla teetetty kolme kertaa vajaa tunti kevyttä kestävyysharjoittelua viikossa on terveyden kannalta jo aika aika hyvä. Omasi ehkä vielä parempi, etenkin kun siihen liittyy myös lihasharjoittelua.
VastaaPoistaKilpaurheilu tänä päivänä tuskin on optimaalista, vaan äärimmilleen viritetty harjoittelu on myös rasite. Terveellisempää kuitenkin lienee olla kilpaurheilija kuin puhdas sohvaperuna, kuten tuo varsinaisessa blogitekstissä mainittu hiihtäjäesimerkki kertoo.
Kilpaurheilijatkaan eivät paina joka päivä pää kainalossa täysillä. Päin vastoin. Etenkin huippu-urheiljat huomioivat levon merkityksen.
Esimerkiksi hiihtäjät harjoittelevat yleisesti siten, että noin 80% harjoittelusta on erittäin kevyttä, noin 10% eri tavoin tehokasta ja loput voimaharjoittelua. Mitä enemmän tehdään tehoja, sitä enemmän tulee tehdä hyvin kevyttä palauttavaa harjoittelua. Muussa tapauksessa keho ajautuu ylirasitustilaan (ylikuntoon)
Lisäksi harjoittelua on voimakkaasti rytmitetty. Joka kolmas tai neljäs viikko on hyvin kevyt, jotta elimistö palautuu. Erityisesti teho- ja vaoimaharjoittelu on rytmitetty, jotta elimistön tasapaino saadaan järkytettyä. Kovia tehoja seuraavan lepojakson aikana elimistö palaa tasapainoon, mutta aiempaa korkeammalla suoritustasolla (niin sanottu superkompensaatio). Näin voidaan urheilijan suorituskykyä nostaa jakso jaksolta yhä paremmaksi.