Vanhustenhuoltoon tarvitaan sertifikaatti

Petja Pelli kirjoitti kolumnin, jossa hän kertoi ruotsalaisten yksityisten ja julkisten koulujen kilpailevan oppilaistaan antamalla näille ansaittua parempia arvosanoja. Sen seurauksena ruotsalaisoppilaiden arvosanat ovat ajan myötä parantuneet, vaikka PISA-tutkimukset osoittavat osaamisen alamäen olleen liukas. Toisin sanoen kouluarvosanat eivät mittaa todellisuutta.

Samassa jutussa Pelli vertasi Ruotsin kouluissa tapahtunutta suomalaisen ulkoistetun vanhustenhuollon ongelmiin, eli vanhustenhoidon järkyttävään tasoon yksityisissä hoivakodeissa.  Nähdäkseni hänen vertailunsa on hyvä ja avaa myös oven ratkaisuun. Tosin ilman, että Pelli itse sitä oivalsi - tai ainakaan kirjoitti kaiken kansan luettavaksi.

Tuo oivallus syntyi siitä, että Suomessa koulujärjestelmä on kohtuullisen toimiva. Ja toimiva se on siksi, että meillä koulujen antaman opetuksen taso näkyy vääjäämättä viimeistään lukion päättymisen yhteydessä. Siis erillisen ylioppilaslautakunnan arvostelemissa ylioppilaskirjoituksissa, jollaisia Ruotsissa ei ole.

Ulkoistetussa vanhustenhuollossa on samoin. Hoivayritysten omavalvonta ei ole toiminut, eikä viime aikojen uutisten perusteella liene ollut myöskään mainittavaa viranomaisvalvontaa - ei ainakaan riittävässä määrin. Kun tähän on vielä lisätty EU:sta pakotettu kilpailulaki, joka on ohjannut vanhusten hoitamiseen käytettävät varat halvimmalla toimiville yrityksille, on lopputulos ollut luettavissa lehtien palstoilla.

Ratkaisuksi vanhustenhuoltoon ehdotan hoivakotien sertifiointijärjestelmää. Eli ulkopuolista tahoa, joka tekee säännöllisesti tarkastuksia vanhusten hoitolaitoksissa ja poistaa antamansa sertifikaatin mikäli niissä ilmenee ongelmia.

Palvelujen järjestäjän tehtäväksi jää kirjata kilpailutuskriteereihin tällaisen uskottavan ja varsinaisesta hoivatyöstä riippumattoman tahon antaman sertifikaatin olemassaolo. Palvelun tarjoajan tehtäväksi puolestaan jää sertifikaatin hankkiminen. Lopuksi viranomaiselle on annettava tehtäväksi sertifikaattien antajan valvominen - eli sertifioitujen vanhustenhoitolaitosten toiminnan laadun varmistaminen pistotarkastuksin ja sertifikaatinanto-oikeuden poistaminen, mikäli ongelmia ilmenee.

Näin toimien hoitolaitosten laatu tulee varmistetuksi niiden omalla kustannuksella (joka toki siirtyy palveluiden hintoihin). Ja viranomaisten valvontakulut jäävät kohtuulliselle tasolle - näin jo siitäkin syystä, että mikäli sertifikaattien toiminta muodostuu kovin kannattavaksi, syntyy niiden myöntämisestä kilpailua, joka markkinatalouden pelisääntöjen mukaisesti rajoittaa kustannustason nousua.

Jätän ajatukseni vapaasti käytettäväksi niille, jotka haluavat kehittää suomalaista vanhustenhuoltoa. Ja miksei samaa periaatetta voisi soveltaa myös muiden peruspalveluiden järjestämiseen. Oleellista tässä on, ettei työn laadun arviointi tapahdu ruotsalaisen koulujärjestelmän tavoin sisäsiittoisena omavalvontana vaan ulkopuolisen tekemänä valvottuna toimintana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS väitti JHL:n aikovan jättää lapset ja vanhukset ilman ruokaa
Kahden pisteen vihje
Maahanmuuttobisneksestä malli koko julkiselle sektorille?

Miksei Ruotsiin löydy opettajia eikä poliiseja?

Helsingin Sanomien Petja Pelli kertoi ruotsalaisten hyvin tunnetusta ongelmasta löytää päteviä opettajia ja poliiseja. Nämä ammatit eivät naapurimaan asukkaita kiinnosta, joten niin opetuksen kuin järjestyksenpidonkin taso ovat laskusuunnassa.

Pelli arvelee ongelmien johtuvan kyseisten ammattien arvostuksen puutteesta ja heikosta palkkauksesta. Jopa koulutuksen käyneet hakeutuvat usein aivan muihin tehtäviin. Ratkaisuksi ruotsalaisten ongelmiin toimittaja ehdottaa palkkatason nostamista.

Pieni googletus paljasti, että ruotsalaisten peruskoulun opettajien loppupalkka oli vuosi sitten noin 43 000 dollaria vuodessa. Suomessa vastaavasti peruskoulun opettajan loppupalkka vuonna 2015 oli 3 518 euroa kuussa eli dollarin ja euron kurssieron (noin 23% juuri nyt) verran enemmän kuin Ruotsissa. 

Poliisin osalta löysin googlaamalla tiedot, joiden mukaan suomalaisen poliisin vuosipalkka olisi 59 450 euroa ja ruotsalaisen 449 236 kruunua. Ero on noin 15 000 euroa eli varsin merkittävä.

Pelli lienee siten oikeassa siinä, että Ruotsissa opettajien palkat ovat ehkä aavistuksen heikot ja poliisin kohdalla selvästi huonot - ainakin Suomeen verrattuna. Mutta totuuden nimissä olisi Pelli voinut pohtia myös sitä, vaikuttaako näiden kahden ammatin arvostukseen mikään työn luonteesta johtuva tekijä.

Onhan meille kantautuneen tiedon mukaan ruotsalainen oppilasaines kovin erilaista kuin Suomessa. Ja rikollisuuskin on varsin toisentyyppistä kuin meillä. Voisiko näillä tosiasioilla olla mitään tekemistä opettajan ja poliisin ammatteihin hakeutumisen - ja niissä pysymisen - kanssa?

Itselläni on sellainen käsitys, että on. Mutta kysymys kuuluukin, että miksei Pelli edes sivunnut aihetta omassa kirjoituksessaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat Ruotsi-tiedon lähteenä
Uskonnollis-kulttuurinen perimä tunisialais-ruotsalaisessa viitekehyksessä
Ruotsin tapahtumien innoittama kysymys Sauli Niinistölle