Mekkala on sikäli varsin odotettua, että tavalliset palkansaajat ovat tehneet erityisen maltillisia palkkaratkaisuja. Niiinpä myös kaikenlaisilta "herroilta" odotetaan solidaarisuutta. Itse Nesteen ja Fortumien tuloksen perusteellahan palkkioiden nostoihin ei liene estettä, eikä hallitusten palkkioilla liene käytännössä mitään merkitystä näiden yritysjättien palkkabudjetissakaan.
Korotusten taustalla on valtion omistajayksikön johtaja Eero Heliövaaran johdolla tehty tarkastelu, jonka mukaan suomalaisten valtionyhtiöiden hallitusten jäsenillä on kansainvälisesti verrattuna pienet palkkiot. En epäile tätä.
Sen sijaan Heliövaaran ja kumppaneiden logiikka johtaa varustelukierteeseen, jossa yritykset nostavat vuorotellen hallitustensa jäsenten palkkioita. Näin ne käyvät vuorotellen keskiarvon alapuolella, josta keskiarvoon päästäkseen pitää korottaa palkkioita. Suomessa kierrettä kiihdyttää lisäksi hallitus- ja toimitusjohtajien, usein sulle-mulle edunjakoon johtanut, pieni piiri.
Koska tänä päivänä tällaiset palkkiot uutisoidaan, syntyy siitä työväen kanssa ongelmia. Jos heidän ja "herrojen" palkkojen, palkkioiden ja muiden etuuksien kehitykset ovat vahvasti erisuuruisia, on sillä vahva työmarkkinajärjestelmään eripuraa luova vaikutus. Tämähän on nähty erityisen selvästi Finnairin tapauksessa.
Sen sijaan lainaan vastaavan ministerin Sirpa Paateron tämän päivän lausuntoa, josta löytynee totuuden siemen siihen, miten tätä asiaa pitäisi osakkeenomistajana - sitähän kaikki suomalaiset välillisesti ovat - tarkastella.
"Ymmärrän hyvin tämän huolen. Mutta tässä ajassa tämä linja tuntuu paremmalta. Enkä usko, että yksikään hallituksen jäsen jää sitä varten tulematta. Luulen, että hallitusten jäsenet ymmärtävät nykyisen tilanteen".
Pyydän lukijaani kiinnittämään huomionsa siihen, ettei Paatero usko kenenkään jäävän tulematta hallitukseen vaikka korotuksia ei tehtäisikään. Ja jatkaisin vielä, ettei ainakaan kukaan korvaamaton jää tulematta; eli asialla ei ole merkitystä niin kauan kuin hallitusten kyky ja pätevyys eivät kärsi palkkion koosta.
Näinhän yrityksen pitäisikin toimia: palkkiotaso on säädettävä sille tasolle, että kaikki halukkaat saadaan mukaan. Tämän rajan ylittävä palkkio on tulonsiirtoa osakkeenomaistajilta hallitusten jäsenille.
Koska ministerin valta lienee Nesteen ja Fortumin kohdalla käytännössä ratkaisevaa, jäävät niiden hallitusten jäsenet tällä kertaa palkkioidensa korotusta vaille. Ei niiden taso silti ihan kelvoton ole, sillä esimerkiksi Fortumin hallituksen puheenjohtaja saa tästä sivubisneksestään 75 000 euron palkkion. Siis saman verran kuin vaikkapa hyvin palkattu professori kokopäiväisestä työstään.
Toivottavasti Sirpa Paateron linjaus pitää suomalaiset työmarkkinat rauhallisina. Ja toivottavasti nykyiset palkkiot eivät karkoita hallituspaikoilta kykenevää väkeä. Silloin kun molemmat näistä hurskaista toiveistani toteutuvat, näyttäisivät palkkiotaso ja ministerin toiminta olevan kohdallaan.
Ja kääntäen, palkkioiden korotusten tarve koittaa välittömästi, kun korvaamattomat henkilöt rupeavat kieltäytymään valtionyhtiöiden hallitusten jäsenyydestä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tekstit
