Totta ja tarua Joulusta

Tänä aamuna joulukiireet on jo melkein ohitettu ja ihmiset käyvät puolilta päivin kuuntelemaan keskiajalta peräisin olevaa joulurauhan julistusta. Illemmalla juhlapöydässä taas luetaan jouluevankeliumia, jossa kerrotaan siitä, kuinka Jeesus-lapsi syntyi neitsellisesti raskaaksi tulleelle Marialle, joka oli mennyt yhdessä kihlattunsa Joosefin kanssa verolle pantavaksi Betlehemiin. 

Tämä kaikille läsimaalaisille tuttu tarina on varsin kaunis kertomus. Lisäksi siihen liittyy monilla sellaisia lapsuudenmuistoja, että niitä halutaan verestää siinäkin tapauksessa, ettei maailmankatsomus ole teistinen. Tämä jos joku osoittaa, että perinteet ovat ihmisille äärimmäisen tärkeitä. 

* * *

Kuten varmaan useimmat teistä – arvoisat lukijani tietävät – monet joulun perinteistä ovat paljon vanhempia kuin kristinusko. Yksi sen lähteistä on roomalaisten Saturnalia-juhla, jota vietettiin viikon mittaisena talvipäivän seisauksen aikoihin.

Saturnaliasta esimerkiksi Wikipediassa annettu kuvaus kuulostaa kovin tutulta, vaikka toki erojakin on havaittavissa muutenkin kuin juhlan kristillisyyden suhteen. Juhlan aikana ihmiset minittäin antoivat toisilleen lahjoja ja tarjolla oli paljon juhlaruokaa, leikkejä ja hauskanpitoa. Mielenkiintoista on myös se, että Saturnalian keskuspaikkana pidetyssä roomalaistemppelissä oli Saturnuksen kulttipatsas, jonka jalat vapautettiin siteistään. 

Toisaalta Saturnaliaa johti sitä varten valittu karnevaalikuningas ja orjat saivat vapaiden ihmisten vapaudet. Se tarkoitti, että he saivat lyödä vetoa, humaltua julkisesti ja heittää hillityn käytöksen viitan yltään ja jopa käyttäytyä julkeasti. Myös kaduilla juhlittiin riehakkaasti. 

Jälkimmäiset roomalaisten tavat eivät kuulu minun ikäluokkani jouluihin, mutta olen ollut huomaavinani, että ainakin juhlimisen osalta Suomi on vähitellen muuttumassa. Enää kaikki eivät vietä joulua kotonaan, vaan ihmiset lähtevät riehakkaille lomamatkoille etelään tai pohjoiseen. Ja ehkäpä yöelämäkin on aiempaa virkeämpää myös niissä kaupungeissa, joissa ihmisten kodit sijaitsevat.

* * *

Muinaisilla roomalaisilla ei ollut joulukuusta eikä joulupukkia. Ensin mainitun alkuperästä ei ole varmaa tietoa. 

Virolaisten mukaan ensimmäinen julkinen joulukuusi oli pystytetty Tallinnaan jo vuonna 1441, mutta latvialaisten arkistolähteiden mukaan joulukuusen olisi tuonut Riikaan Mustapäiden veljeskunta vuonna 1510. Lisäksi tunnetaan kertomus, jonka mukaan joulukuusi olisi peräisin 1500-luvun Saksasta, nykyisen Strasbourgin alueelta. 

Varmaa on kuitenkin, ettei joulukuusiperinne ole peräisin Suomesta tai edes pohjoismaista, koska täällä kuusia alkoi ilmaantua ihmisten koteihin – ensin aatelisille – vasta 1800-luvulla. Tavallisen kansan parissa joulukuusesta tuli yleinen vasta noin sata vuotta sitten.

* * *

Joulupukki toki asuu Suomen korvatunturilla yhdessä muorinsa ja tonttujensa kanssa. Näin siitä huolimatta, että jotkut häneen uskonsa menettäneet luulevat joulupukin syntyneen jonkinlaisena 300-luvulla eläneen Myran piispan Pyhän Nikolauksen perinteenjatkajaksi. 

Vieläkin hassumpaa on se, että amerikkalaiset kuvittelevat joulupukin asuvan pohjoisnavalla ja matkustelevan lentävillä poroilla. Ihan kuin he eivät tietäeisi, ettei pohjoisnavalla edes elä poroja. Ja vaikka eläisikin, ne eivät tietenkään osaa lentää. 

Sen sijaan Suomessa on aina elänyt myös joulupukin sukulaisia, nuuttipukkeja ja kekripukkeja. Niiden tiedetään kulkeneen talosta taloon juoden ensinnäkin tarjottuja alkoholijuomia ja toiseksi jaellen kilteille lapsille lahjoja ja kolmantena mahdollisuutena tuhmille risuja. 

Onneksi joulupukki on viime vuosina vähentänyt ensimmäiseksi ja kolmanneksi mainitsemiani harrastuksiaan, ja keskittynyt pikemminkin lasten kirkkailla äänillään esittämien joululaulujen kuuntelemiseen ja lahjojen jakamiseen.

Näillä enemmän tai vähemmän vakavasti otettavilla sanoillani toivotan teille – arvoisat lukijani – oikein hyvää ja onnellista joulua!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Erilainen joulu

Pyhän maan joululahja
Oikein hyvää ja salaista joulua!