Helsingin sanomat kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan serkusten väliset avioliitot olivat menneinä aikoina harvinaisempia kuin nykyisin. Tällaisten parisuhteiden jälkeläisiä oli vain kolme prosenttia väestöstä, kun taas nykyisin niitä on maailmanlaajuisesti peräti kymmenen prosenttia.
Arvoisa lukijani lienee tietoinen siitä, etteivät nykyiset serkusavioliitot kuitenkaan jakaudu tasaisesti maapallon eri kulttuuripiirien kesken, vaan niitä esiintyy joissakin kulttuureissa paljon ja toisissa taas ei juuri ollenkaan. Siksi HS:n kertoma uutinen herätti mielessäni kysymyksen.
Siis kysymyksen siitä, että mikähän on mahtanut mennä pieleen noissa toisissa kulttuureissa silloin, kun niissä on runsastunut perinnöllisiä haittoja esille nostava tapa naida lähisukulaisia. Wikipedian mukaan "Pohjois-Afrikassa sekä Länsi-, Keski- ja Etelä-Aasiassa uusista avioliitoista 20 prosentista yli 50 prosenttiin on pikkuserkusten tai sitä läheisempien sukulaisten välisiä. Muslimiyhteisöissä serkusavioliitot ovat tavallisia. Esimerkiksi Englannin Bradfordissa 75 % pakistanilaista alkuperää olevista menee naimisiin serkkunsa kanssa".
Oleellista on myös kysyä, että miksi sellaisesta tavasta ei ole osattu luopua viimeistään siinä vaiheessa kun on havaittu, että muu maailma kehittyy näiden kulttuureiden polkiessa paikallaan? Sekä myös, että onko Suomessa ryhdytty jo toimenpiteisiin näiden haittojen välttämiseksi maamme asujaimiston monikultturistuessa nopeasti? Ja ellei ole, niin miksi ei?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun
Miksi neandertalilaiset hävisivät?
Sisäsiittoisuudesta on etua monikulttuurisessa yhteiskunnassa
Tuohon vanhaan suomalaiseen sanontaan sisältyy mielestäni terve kansanviisaus. Sisarus - serkku - pikkuserkku - 2. serkku jne. Mitä kaukaisempaa eli serkumpaa sukulaisuus on, sitä suotavampaa perheen perustaminen on. Eikös me kaikki serkkuja olla jostain sieltä Afrikasta lähtien?
VastaaPoistaSiis sen verran korjausta, että pikkuserkku on 2. serkku ja siitä eteenpäin on 3. jne. Pohjanmaalta näille kaukaisemmille serkuille löytyy sellaisia nimityksiä kuten esim. rutuserkku ja sokuriserkku.
Poista"Herkkuserkku" voisi olla sellainen henkilö, joka ei ole enää serkku ollenkaan :)
PoistaMeil tääl Karjalas sanotaa 'seukku'. Se kattaa kaikki serkunkaltaiset sukulaiset.
PoistaTTR
Joku saattaa kiihottua tällaisesta blogista. Ja äkkiäkös valtakunnansyyttäjä keksii uuden kansanryhmän: serkut. Varohan, että et kiihota itämaisia serkkuja vastaan.
VastaaPoistaSiinäpä sitä onkin inhimillistä lajinkehitysakselia mielin määrin mittailtavaksi. Yhdessä ääripäässä yksi freudilaisen syvyyspsykologian todeksi osoittautunut fundamentti, eli se, että kaikki kunnollinen kehitys lähtee liikkeelle äidin ja lapsen symbioosista ja tarvitsee tämän symbioosin lääjentumana raudanlujan perusturvallisuuden -- ja toisena ääripäänä sitten pitkälle eriytynyt yksilö, joka elämän kaikkein houkuttelevimpana päämääränä tavoittelee valtaa ja rikkautta ja nuoria kuvankauniita naisia.
VastaaPoistaSuku- ja klaaniyhteiskuntien kehittymättömyys on tosiasia -- mutta miksi sitten länsimaailmakin suhtautuu naimakauppoihin ikään kuin ne eivät olisi olleet kaiken kapitalismin vahvin kasvuvoima ja puhdasoppisin lopputulema? Minä vaan kysyn. Eivät länsimaiden ökyrikkaat pörssikeinottelijat ole moraaliltaan yhtään kehittyneempiä kuin arabisheikit haaremeineen.
Joten ei se "kehitys" ole ihan sellainen kuva jonka sinänsä puistattava vilkaisu kehitysmaalaisten serkusavioliittoihin antaa. Kyllä sen pitäisi olla myös kuva omasta länsimaisesta kapitalismistamme, jossa älylliset ansiot eivät tosiasiassa koskaan ole kulkeneet yhtä jalkaa aineellisten palkkioiden kanssa.
Me eurooppalaisen uuden ajan kasvatit emme toistaiseksi itse ymmärrä, miten erityisen sosiopsyykkisen ja kognitiivisen kulttuurikehityksen lapsia olemme. Ja mitä ilmeisimmin tulee vielä olemaan niin, että tuhoamamme oman kehittyneisyytemme noitumalla ymmärryksemme "ihmisarvo- ja -oikeusideologioilla" ennen kuin tajuamme individualismin ruusun mukana tulleet piikit.
Eskimoilla oli aikoinaan tapana (saattaa olla vieläkin), jos vieras mies tuli igluun, hänet laitettiin heti yöksi emännän viereen. Se oli elinehto, jotta ei tulisi sisäsiittoisuutta. Eskimot olivat viisaita, toisin kuin nämä esim. muslimiyhteisön porukat.
VastaaPoistaMuslimimaissa on ollut tuhansia vuosia hyväksyttyä ottaa vaimoiksi hankittuja orjia - ja viisaasti kielletty musliminaisia avioitumasta vääräuskoisten kanssa, koska naiset ovat se sukupuoli, joka on helpompi alistaa ja joka vaivattomammin on taivuteltavissa miehensä kulttuuriin ja tahtoon.
PoistaAi että semmoista heräsi professori ihan oikein pohtimaan.Sitäpä professori ei ihan vielä herännyt pohtimaan että mikähän mahtaa olla syynä että bolshevistinen "intelligentsiamme" nykyään PALVOO noita kyseisiä kulttuureja jumalaisina lahjoina ja valtavana rikkautena joiden edessä kaikkien pyhä velvollisuus on ryömiä heitä loputtomasti kiitollisina ylivertaisuudestaan ylistäen.
VastaaPoistaSisäsiittoisuus selittää aikapaljon eräiden kultturien jälkeenjääneisyyttä ja yksilöiden älykkyysosamäärää.
VastaaPoistaJos proffan mainitsemissa afrikkalaisissa maissa olisi tapana soittaa banjoa niin älämölö kuuluisi tänne asti.
Ehkä vieläkin olennaisempaa on kysyä, että miksei ketään länsimaissa kiinnosta noiden pakistanilaistyttöjen pakottaminen serkusavioliittoihin? Eihän noilla ole minkäänlaista valtaa valita omaa puolisoansa.
VastaaPoistaSerkusavioliitot tietysti selittyvät heimo-, klaani- ja sukukulttuureilla ns. valmiissa kulttuureissa, jotka eivät ole kehittyneet tuhansiin vuosiin, eikä niillä ole haluakaan kehittyä sen enempää tässäkään ajassa.
Meillä suomessakin on yksi sellainen kulttuuri, jonka hedelmistä saamme nauttia päivittäin - kyseinen yhteisö on käytännössä niin pieni, että pariutumisen yhteydessä voitaneen puhua jonkinasteisista serkusliitoista.
Viherpuna- aate toimii tyhmentämällä vaalivuohia.
PoistaNiin tekee, samoin kuin pakottamalla kaikkia muita oman totalitaristisen hyvejärjestelmänsä alaisuuteen.
Poista