Nuorisorikollisuus on hurjassa kasvussa

Nuorisorikollisuudessa nähtiin eilen päättyneenä vuonna valtava piikki. Asiasta kertoneen uutisen mukaan Helsingin poliisissa yli marraskuun loppuun mennessä kirjattu 200 sellaista ryöstörikosta, joissa alaikäinen tekijä tai tekijät olivat tiedossa. Määrä on suurempi kuin kertaakaan viimeisen kymmenen vuoden aikana ja siinä on kasvua edellisvuoteen peräti 155 prosenttia.

Myös Uudellamaalla tilastot kertovat samaa tarinaa, joten ei ihme, että edelle linkitetyssä artikkelissa haastateltu rikoskomisario näki viime vuoden rikollisuudessa aikamoisen piikin. Tosin hän pani ainakin osan siitä vuosittaisen vaihtelun piikkiin ja povasi siitä syystä kuluvalle vuodelle toiveikkaasti, että "ryöstörikokset tulevat ensi vuonna laskemaan". 

Pidemmällä aikavälillä poliisi oli sikäli pessimistinen, ettei hän usko nuorisorikollisuustrendin muuttuvan. Sen taittaminen vaatisi hänen mukaansa toimia muualla yhteiskunnassa - erityisesti sosiaalitoimessa. 

Myös nuorison tekemä väkivaltarikollisuus on ainakin tilastojen mukaan lisääntynyt ja raaistunut Helsingissä ja Uudellamaalla.  Näin on käynyt erityisesti rikosoikeudellisesti alaikäisten parissa.

Siitä huolimatta toinen juttuun haastateltu komisario ei nähnyt ratkaisuksi Perussuomalaisten ehdottamaa rikosvastuun alaikärajan laskemista. Tämä johtui siitä, että hänen mukaansa rikosvastuuikään tultaessa vain rikoksista ilmoittaminen vanhemmille taikka poliisille vähenee - ei itse rikosten tekeminen.

* * *

Poliisin mukaan nuorisorikollisuuden kasvu liittyy ns. katujengi-ilmiöön. Siis siihen rikollisuuden lajiin, jossa tekijät ovat nuoria ja pääsääntöisesti maahanmuuttajataustaisia. 

Mielenkiintoista ja samalla äärimmäisen huolestuttavaa on se, että näihin jengeihin liittyvissä takavarikoissa on löydetty ampuma-aseita ja jopa konetuliaseita. Toistaiseksi jengiläisten määrä ei ole määrättömän suuri, vaan esimerkiksi Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen alueella asuu poliisin mukaan vain "ainakin parikymmentä katujengeihin kytköksissä olevaa nuorta". 

Lienee kuitenkin selvää, ettei jengiläisten määrä tule putoamaan mihinkään, ellei ilmiön juurisyihin puututa. Niitä ovat erityisesti yhteiskunnan etninen ja kulttuurinen polarisoituminen sekä sitä suosiva väestörakenteen muutos, joita voitaisiin haluttaessa säädellä mm. maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikalla. 

Jostain syystä näiden politiikan lajien toteuttamisessa on viimeisten vuosikymmenien aikana kuitenkin pikemminkin edistetty kuin vähennetty ongelmia. Maahan on otettu lyhyessä ajassa valtava määrä ihmisiä, joiden tiedetään esimerkiksi Ruotsin kokemusten mukaan muodostavan ajan myötä väkivaltaisia katujengejä. Samoin on tuettu näiden ihmisten mukanaan tuomien länsimaiseen yhteiskuntaan huonosti sopivien kulttuuripiirteiden ylläpitämistä. 

Edelle linkittämässäni jutussa ei mainittu lainkaan seksuaalirikoksia, joiden tiedetään niin ikään liittyvään maahanmuuttajiin ja siten kuuluvan harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksiin. Tästä erityisesti naisten turvallisuuteen liittyvästä aiheesta en löytänyt kuin viime vuoden ensimmäisen neljänneksen kattavan tilaston, mutta sen mukaan  seksuaalirikosten määrä kasvoi peräti 31,8 prosenttia verrattuna edellisen vuoden vastaavaan aikaan. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka suomalaisen yhteiskunnan turvallisuustilanne kehittyy alkaneena vuonna. Toivoa tietenkin sopii, että olen pessimismissäni täydellisen väärässä, katujengit katoavat ja humanitaarisesta maahanmuutosta tulee Suomelle se rikkaus ja voimavara, jota meille on luvattu ainakin 1990-luvun alusta alkaen. 

Näillä toiveikkailla sanoilla haluan toivottaa teille - arvoisat lukijani - hyvää alkanutta vuotta!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa
Sauli Niinistö nosti maahanmuuttopolitiikan pöydälle
Poliisi perusti jengirikosryhmän - ei heijasta ministeri Mikkosen näkemystä