Kehitysmaalaisten määrä Välimerellä on jälleen kasvussa

Helsingin sanomat kertoi, että Välimeren yli on jälleen kovasti pyrkyä, vaikka se ei olekaan vielä näkynyt Suomessa kehitysmaalaisten elintasopakolaisten lisääntyneenä määränä. Eniten tulijoita on ollut Syyriasta ja Afganistanista - jälkimmäisen osalta ei tosin kerrottu, tulevatko he Talebanien hallinto-alueelta vai turvallisesta Iranista. 

HS:n mukaan kasvava ihmisvyöry on saanut EU:n tekemän taakanjakosopimuksen natisemaan pahasti, eivätkä siihen ole edes liittyneet Itävalta, Unkari, Puola, Slovakia, Viro, Tanska ja Ruotsi. Tässä oli mielenkiintoista huomata, että kaksi viimeksi mainittua ovat tehneet täyskäännöksen turvapaikkapolitiikassaan - epäilemättä siksi, että ne ovat ajautuneet aiemman äärilöperön asenteensa vuoksi pahoihin vaikeuksiin.

Suomikaan ei ole vielä saanut kantaakseen osuuttaan taakanjaosta, mutta pelkään pahoin, että Marinin punavihreä hallitus ehtii kiirehtimään asiassa ennen valtansa katoamista. Ja vaikka ei kiirehtisikään, niin vuonna 2023 taakanjaolle tulee kovia paineita Espanjan ottaessa EU:n puheenjohtajuuden.

Tosiasiassa kehitysmaalaisten kansainvaelluksen hallitsemisessa ei kuitenkaan ole keskeistä sen enempää rajavalvonta kuin taakanjakokaan. Sen sijaan EU-maiden pitäisi löytää yhteisymmärrys siitä, miten valtioliittomme vetovoima kehitysmaalaisten parissa saataisiin vähenemään. 

Valitettavasti tämä on juuri se asia, joka ei ole saanut yleistä hyväksyntää. Tästä hyvänä esimerkkinä oli espanjalaisministerin näkemys, jonka mukaan Tanskaan pyrkivien turvapaikanhakijoiden lähettäminen Afrikassa sijaitsevaan Ruandaan odottamaan hakemuksensa käsittelyä ei voisi olla eurooppalainen ratkaisu. 

Eikä se tietenkään kaikkea ratkaisisikaan, mutta epäilemättä pitkä odotus Afrikassa ennen eurooppalaisten lihapatojen ääreen pääsemistä vähentäisi edes hiukan EU:hun pyrkimisen vetovoimaa. Etenkin, jos siihen liitettäisiin nykyistä tiukemmat kriteerit turvapaikan myöntämiselle - kuten esimerkiksi näyttövelvollisuuden siirtäminen Unioniin pyrkijöille.

Kestävämpien tulosten saaminen edellyttäisi lisäksi tulijoille annettavien ilmaisten etujen poistamista tai ainakin radikaalia vähentämistä. Siis esimerkiksi työntekoa ruokaa ja asumista vastaan sekä paikallisen kielen ja kulttuurin oppimista ja omaksumista turvapaikan edellytyksenä. 

Sekä turvapaikan saamisen jälkeen itsensä elättamisvelvoitetta ilman veronmaksajan piikkiä. Ja tietenkin automaattista Unionista poistamista vakaviin rikoksiin syyllistyneille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sinisilmäisyyttä ja verbaaliakrobatiaa
Onko Annika Saarikko kuuro, ymmärtämätön vai epärehellinen?
EU:n pitäisi muuttaa tulkintaansa Geneven sopimuksesta