Kenen syy, että maahanmuuttajanuoret ajautuvat jengeihin?

Suomessa toimii monenlaisia hyvää tarkoittavia järjestöjä, koska valtio verorahoineen ei onnistu hoitamaan kuntoon kaikkia ongelmia. Yksi näistä järjestöistä on Aseman Lapset - se on järjestö, jonka toimintaa minäkin olen joskus tukenut.

MTV3 oli haastatellut yhtä järjestön nuorisotyöntekijää siitä, miksi maahanmuuttajanuoret ajautuvat nuorisojengeihin. Ja syitähän löytyi. 

Niistä ensimmäinen oli se, että "jos kieli ei ole hallussa, niin eihän tässä yhteiskunnassa saa samoja mahdollisuuksia pärjätä kouluyhteisöissä, akateemisessa maailmassa tai harrastuksissa, missä hyväksyntää tulisi". Avoimeksi jäi, miksi kieli ei ole hallussa - erityisesti niillä maahanmuuttajanuorilla, jotka ovat syntyneet Suomessa ja/tai käyneet lapsesta asti suomalaista koulua. Onko sekin suomalaisten tai yhteiskunnan vika?

Työntekijä nosti esille myös tarpeellisten palveluiden saatavuuden tärkeyden. Näin siksi, ettei kaikkia maahanmuuttajaperheitä ole välttämättä saatu kotoutumaan siten, että niissä osattaisiin pitää huolta nuorista. 

Tämä kohta herätti mielessäni kaksi kysymystä. Yksi: onko tosiaan niin, että maahanmuuttajavanhemmissa on jokin sellainen perusteellinen vika, jonka seurauksena he eivät osaa huolehtia lapsistaan ilman kotouttamistoimia. Kaksi: tarkoittiko haastateltu siis sitä, että maahanmuuttajajengien syntyminen on viime kädessä kantasuomalaisten syy?

Kolmanneksi nuoristotyöntekijä mainitsi sen, että yhteiskunnassamme on jengien lisäksi suuri yhteiskuntaan integroitumattomien nuorten joukko. Heitä viehättää usein gangsta-maailmasta ammentava roadman-kulttuuri, joka on noussut selkeäksi nuorisoilmiöksi pääkaupunkiseudulla. Siinä johtavana ajatuksena on, että "en kuulu yhteiskuntaan ja olen yhteiskuntaa vastaan". Tätä sitten julistetaan kaduilla puukko kädessä ja korostetaan ajatusmaailman autuutta sosiaalisessa mediassa. 

Yhteiskunnan kannalta akuutti kysymys on kaksijakoinen. Ensinnäkin pitäisi löytää keinot, joilla edellä kuvattujen nuorisoilmiöiden haitat jäisivät mahdollisimman pieniksi sekä sivullisille että myös nuorille itselleen. Ja toiseksi pitäisi ymmärtää nyt käynnissä olevan nuorison käyttäytymismuutoksen perimmäiset syyt ja löytää niiden poistamiseksi ratkaisut.

Valitettavasti maahanmuuttajiin liittyvä keskustelu on Suomessa vahvasti tulehtunut ja sisältää tabu-aiheita. Yksi niistä liittyy maahanmuuttajien ja heidän kulttuuriensa rooliin ongelmien syntymisessä, mikä näkyi edellä kuvatussa haastattelussakin suomalaisten voimakkaana syyllistämisenä maahanmuuttajien ongelmien taustalla ikään kuin nämä olisivat ajatus- ja toimintakyvyttömiä elukoita, joilta itseltään ei voi odottaa ratkaisuja tai vastuun ottamista omissa asioissaan. Ei edes lasten kasvatuksessa.

Ja kuitenkin olisi äärimmäisen tärkeää, että maahanmuuttajaväestö ryhtyisi itse ja omatoimisesti yhteistyöhön suomalaisten viranomaisten kanssa saadakseen omalle nuorisolleen hyvät lähtökohdat elämälle. Valitettavasti tätä halukkuutta heikentävät omalta osaltaan erilaiset maahanmuuttajien oikeuksia korostavat avustusjärjestöt, jotka tosiasiassa näyttävät pikemmin pyrkivän maahanmuuttajien säilyttämiseen tahdottomina hyvesignaloinnin kohteina kuin yrittävän ratkaista heidän ongelmiansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskunnallisia muutostapauksia
Itähelsinkiläisiä nuoria
Tiedotus nuorten vanhemmille!