Pohjoismaista ruotsalainen yhteiskunta on muuttunut eniten humanitaarisen maahanmuuton seurauksena. Niinpä asiasta on ryhdytty uutisoimaan varovaisesti myös suomalaisessa valtamediassa.
Yhteiskunnan ikävän kehityskulun seurauksena ovat poliittisesti äärimmäisen korrektit ruotsalaiset muuttuneet hiukan suvaitsevaisemmiksi naapurimaan kehitysmaalaistumista vastustaville Ruotsidemokraateille. Tästä kertoi Helsingin Sanomat, jonka mukaan Maltillisen kokoomuksen ja kristillisdemokraattien kannattajista noin 42 prosenttia olisi valmis ottamaan maahanmuuttokriittiset mukaan hallitukseen.
Ruotsin kannalta on hämmästyttävän ikävää, että tuo luku on edelleen alle viidenkymmenen. Eli edes poliittinen oikeisto ei ole vieläkään halukas muuttamaan oman yhteiskuntansa suuntaa vaan haluaa jatkaa kotimaansa sisäisen turvallisuuden alasajoa. Näin siitä huolimatta, että suurin osa ruotsalaisista haluaisi vaihtaa nykyisen vasemmistovetoisen hallituksen uuteen.
Tämä kaikki kertoo siitä todellisuudentajun katoamisesta, mihin kymmenien vuosien äärimmäinen poliittinen korrektius johtaa. Sama koskee tietenkin Suomea, kuten viime hallitusneuvotteluissa jouduimme havaitsemaan: nykytilanteessa jopa poliittinen oikeisto sallii mieluummin kaupunkiemme kehitysmaalaistumisen kuin muodostaa hallituksen niiden puolueiden kanssa, joita yhdistävät samankaltaiset terveet periaatteet maan talouden kehittämiseen.
Niinpä myös Suomessa on Ruotsin tavoin vallassa punavihreää agendaa kansalaisille pakkosyöttävä hallitus, joka viis veisaa maan turvallisuudesta tai taloudellisesta kestävyydestä, mutta edistää sen kehitysmaalaistumista. Tosin käynnissä oleva koronaviruspandemia on hidastanut jälkimmäistä, mutta kunhan siitä päästään on odotettavissa uusi kansainvaeltajien aalto meidän elätettäväksemme.
Ratkaisija roolissa tässä asiassa ovat niin Suomessa kuin Ruotsissakin äänestäjät. Mikäli he haluavat muutosta nykymenoon, on heidän osoitettava se äänestyspaikalla. Toistaiseksi näin ei ole käynyt, vaan valta on ollut tukevasti molempien maiden kehitysmaalaistumismyönteisillä puolueilla. Nähtäväksi jää, jatkuuko tämä myös tulevaisuudessa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sitä saa mitä tilaa
Vihreää hallituspolitiikkaa
Poikkeuksellisen absurdi aika
Kiinnittäisin huomiota myös siihen, että tyypillisesti nimenomaan kulttuurieliitti niin Ruotsissa kuin meilläkin vihaa maahanmuuttokriittistä puoluetta. Kyse siinä ei ole vain poliittisista antipatioista, vaikka on tietysti totta että kaikki julistajasielut ovat vähän tai enemmän kallellaan vasemmistoon päin.
VastaaPoistaKyse on myös "ajanhengestä", kulttuurisesta narsismista, joka kukkii kaikkien taitelijoiksi itsensä identifioivien haavasielujen keskuudessa. Sielullisessa epävarmuudessaan nämä ihmiset tarvitsevat vahvistusta sieltä mistä sitä on lähinnä tarjolla -- ja se paikka on maailmanparantajan oma alitajunta. Mikään ei ole tosiasiassa voimaannuttvampaa kuin uhrirooleihin samaistuminen. Tämä seikka seuraa suoraan siitä, että jokainen ihmislapsi on varhaisessa lapsuudessaan vaikutteiden ja vaikutelmien vastaanottaja -- siis tajunnallisesti "objektin" roolissa -- ja niin myös myöhemmässä elämässä uhrin rooliin samaistuminen palauttaa noita varhaislapsuuden "kaikkialliseen" ja "kaikkivaltaiseen" maailmaan kuuluvia tuntoja.
Ja samasta sielullisesta turvattomuudesta johtuu myös se, että nämä ihmiset tarvitsevat aivan erityisiä vahvoja viholliskuvia, joihin voivat projisoida kaiken mahdollisen "pahuuden". He jos ketkä tarvitsevat durkheimilaisia "negatiivisia kultteja" voidakseen ottaa niihin etäisyyttä, irtisanoutua niistä ja määritellä itsensä "kielteisestä käsin". Antirasistit, antifasistit, antikapitalisti.
"Kiinnittäisin huomiota myös siihen, että tyypillisesti nimenomaan kulttuurieliitti niin Ruotsissa kuin meilläkin vihaa maahanmuuttokriittistä puoluetta."
Poista- ja maahanmuuttokriittistä ajattelijaa:
Jukka Hankamäki: "Tavoittelen tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoa
Olen ilmoittanut teokseni Totuus kiihottaa – Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä (Helsinki: Suomen Perusta, 2020) tavoittelemaan Suomen Kirjasäätiön vuosittain jakamaa tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoa.
Tietokirjallisuuden Finlandia-voittajan valitsijaksi on Kirjasäätiö asettanut sosiaalidemokraattisen ja maahanmuuttajataustaisen feministin, Nasima Razmyarin, jotta kirjallani (ja kaikilla muillakin monikulttuuri- ja feminismikriittisellä teoksilla) olisi parhaat mahdolliset lähtökohdat.
Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon valintalautakunnan puheenjohtajaksi Kirjasäätiö on puolestaan asettanut vihreiden entisen kansanedustajan ja feministin, Johanna Sumuvuoren, jolla on nykyisin hyväpalkkainen suojatyöpaikka ulkoministerin poliittisena valtiosihteerinä. Näkyviä oikeiston edustajia raadeissa ei ole.
Nämäkin tosiasiat osoittavat jälleen oivallisesti valtamedian punavihreän soseutuksen. Julkaisuala on läpikotaisin poliittisen vihervasemmiston ja feminismin läpäisemä: lehdet, sähköinen media, kirjankustantamot, niin sanottu tiedemedia sekä kirjallisuuskritiikki ja palkitseminen mukaan lukien. Rahoituksen puolueellisuutta koskeva kritiikkini ei mahtuisi enää mihinkään bittiavaruuteen..."
Koko artikkeli: http://jukkahankamaki.blogspot.com/2020/09/tavoittelen-tietokirjallisuuden.html
Kalergi-suunnitelma
Jatkuu...
VastaaPoista"Tosin käynnissä oleva koronaviruspandemia on hidastanut jälkimmäistä,..."
VastaaPoistaMyönnetyt oleskeluluvat tammikuu-elokuu 2020 (Ruotsi):
https://www.migrationsverket.se/Om-Migrationsverket/Statistik/Beviljade-uppehallstillstand-oversikter.html
Suomi:
https://tilastot.migri.fi/index.html#decision
Onkohan Suomi tehnyt Ruotsin kanssa jonkinlaisen yhteissopimuksen, koska Suomi seuraa Ruotsia kuin hai laivaa.
Demokratia on aunuksesta.
VastaaPoistaOsuvaa puoluekokousten jälkeistä analyysiä vahvasti vihreänpunertavista Kepusta ja Kokoomuksesta:
VastaaPoista"Hyvää yötä, Kepun talikkokommunistit
Kokoomuksen ja Keskustan viikonlopun puoluekokousten puheenjohtajavaalit kertovat, kuinka etäälle tavallinen äänestäjäkunta ja puolueklienteelit ovat erkaantuneet toisistaan. Kahta perinteistä oikeistopuoluetta ei tunnistakaan enää entisikseen, sen verran vasemmalle ne ovat siirtyneet oikeista juuristaan.
Esimerkiksi Kokoomuksen perinteinen kolminaisuus, koti-uskonto-isänmaa, on kuulunut jo vuosikymmeniä puolueen menneisyyteen. Tänään puolueen kotina ovat Brysselin käytävät, uskontona globalismi ja isänmaana raha. Kokoomuksella ei ole enää edes nimeksi oikeistokonservatiivista arvopohjaa, ja paljon puhutuissa liberaaleissakin arvoissa on viime vuosina nähty raju punasiirtymä.
Ikävästi sanottuna Kokoomuksesta on tullut "arvojen" suhteen vasemmiston aisankannattaja, jolla se yrittää miellyttää hegemonisen vasemmistonomenklatuuran näkemyksia. Äänestäjistä ei välitetä, vaan puolueessa seurataan lyhytnäköisesti punaisen yliopiston harhaisia muotiaatteita ja "tiedostavien" toimittajien moralistista ihmisoikeuspaasausta kantaväestöä vastaan. Täytyy vain toivoa, että äänestäjät muistavat seuraavissa kunnallisvaaleissa olla äänestämättä näin isänmaatonta puoluetta.
Keskustan tilanne on viimeisimmän puoluekokouksen jälkeen vielä surkeampi kuin Kokoomuksen. Pilkkanimi talikkokommunistit sai lisävahvistusta, kun puolueen kenttäväki valitsi puheenjohtajakseen arkkityyppisen punavihreän feministimädättäjä Annika Saarikon.
...
Punavihreän kestohymyilijä Annika Saarikon valinta sementoi lopullisesti Kepun vajoamisen 4-7 kannatusprosentin pienpuolueeksi. Yritys saalistaa erittäin kilpailluilla punavihreiden kaupunkilaisten äänestäjämarkkinoilla oli Kepulta tyhmä strateginen veto, sillä tuolla vaalikarjalla on tarjolla jo nyt ideologisesti puhdasoppisia vaihtoehtoja.
...
Perussuomalaisille viikonlopun vaalitulokset olivat varmasti mannaa. Kokoomuksen epäisänmaallis-globalistinen linja jatkuu vankkana kun maamme EU-federalismin takuumiehenä tunnettu Petteri Orpo sai puheenjohtajavaaleissa jatkokauden. Varapuheenjohtajiksi valitut bilderbergiläiset globalistit Elina Lepomäki, Antti Häkkänen ja Anna-Kaisa Ikonen takaavat puolestaan sen, ettei Kokoomuksella ole aikomustakaan siirtyä Suomen kansan etua ajavalle kansalliselle linjalle. Näin isänmaallinen äänestäkunta ja muut nykypolitiikkaan tyytymättömät voivat huoletta äänestää Perussuomalaisia.
Varsinainen äänestäjien tulva persuille tulee punafeminismiin virallisesti vajonneesta Keskustapuolueesta. Valtion velan ja kutsumattomien elintasosiirtolaisen määrän kasvaessa sietämättömäksi sinisilmäisimmänkin kansalaisen on tunnustettava, että tämän mielettömyyden puolella ovat kaikki valtapuolueet vasemmistosta oikeistoon lukuunottamatta Perussuomalaisia. Nyt jos koskaan persuilla on iskun paikka."
Koko artikkeli: http://ylewatch.blogspot.com/2020/09/hyvaa-yota-kepun-talikkokommunistit.html
Kalergi-suunnitelma