Juttu kuulosti teekkaripilalta. Siis sellaiselta, jollaisista muistamme hyvin esimerkiksi Kehä I:ltä löytyneen vuoden poliisin. Ja jotka hersyvän huumorin lisäksi saavat itseni aina katsomaan maailmaa uudella tavalla.
Myös Iltalehden uutisessa kerrotun ns. vakavasti otettavan taiteen tarkoituksena on sekä luoda "taiteellisia elämyksiä" että ohjata ihmisten ajatuksia kohti parempaa maailmaa. Tässä taideteos näyttäisi ainakin omalta osaltani onnistuneen, sillä siitä lukeminen aiheutti aivoissani suoranaisen poliittisesti korrektien ajatusten ryöpyn.
Aivan ensimmäisenä mieleeni juolahti, että autoilijoiden ohjaaminen suboptimaalisille reiteille lisäsi berliiniläisautojen päästöjä. Näin siksi, että ne ovat parhaita reittejä huonommin liikennettä vetäviä ja todennäköisesti myöskin pidempiä, jolloin polttomoottorit käyvät sekä pidempään että epäpuhtaammin. En siten voinut välttyä siltä kauhistuttavalta painajaiselta, että taiteilijan "teos" pitäisi nähdä suorastaan ympäristörikoksena?
Toiseksi tuli mieleeni se, että kertoessaan teoksestaan taiteilija tuli mainostaneeksi Googlen karttapalveluja. Liikenteen ruuhkautuminenhan osoitti niiden toimivaan juuri siten kuin on suunniteltu.
Mieleni valtasikin epämiellyttävä ajatus siitä, että saksalaistaiteilija taisi harrastaa piilomainontaa? Niinpä valvoin puolet viime yöstä ajatellessani sitä, kuinka paljon tätäkin blogialustaa (Blogspot) ylläpitävä mediajätti mahtoi maksaa hänelle tempauksestaan? Ja kuinka taiteilija tuli tällä tavalla tahranneeksi puhtaan epäkaupallisen taiteen.
Kolmas mieleen tullut ajatus liittyi tietenkin taiteilijan sukupuoleen ja se valvottikin sitten koko loppuyön. Onko nimittäin niin, että Iltalehden esille nostama teknologiaa hyödyntävän taiteilija oli etnisesti eurooppalainen ja sukupuoleltaan mies? Näin voisi nimittäin päätellä ainakin nimen ja ulkonäön perusteella.
Eikö olisi ollut paremmin nykyisin edistettävien arvojen mukaista, että suomalaismedia olisi sukupuolisen tasa-arvon nimissä nostanut hänen rinnalleen myös jonkun naispuolisen ja ehkä jopa kolmassukupuolisen teknologiataiteilijan? Sekä tietenkin jonkun afrikkalais- tai lähi-itäläistaustaisen teknistä taidetta edustava henkilön. Sellaisten puuttuessahan saattaa syntyä käsitys, että eurooppalaistaustaisissa miestaitelijoissa on jotain erikoista - eikä sellainen ole poliittisesti korrektia.
Lopuksi totean ylen väsyneenä, että pidän itse kovasti teekkarihuumorista, vaikka se ajoittain häiritseekin - tässä käsitellyn saksalaistaiteen tavoin - jonkin verran kanssaihmisiä. Siksi ehdotankin, että saksalaiset mesenaattiorganisaatiot ryhtyisivät tukemaan sikäläisiä kaiken värisiä ja sukupuolisia teekkareita samanlaisilla apurahoilla kuin Berliinin liikennettä ja ilmanlaatua taiteen nimissä sotkevaa taiteilijaakin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kävisiköhän taiteesta sellainen, kun lastaisi laivaan kaikki laittomasti maahan tunkeutuneet ja lähettäisi sen Välimerelle? Voisi googlen sijaan seota suvaitsevaisto, mutta sosiaalipalveluiden ruuhka helpottuisi.
VastaaPoistaTaiteen erottaa teekkarihuumorista se, että se on koulutetun taiteijan tekemää. Näin kai kuuluu oikeaoppinen määritelmä. Jos tavallinen pulliainen maalaa kankaalle mustan neliön, se ei ole taidetta, mutta oikean taiteilijan tekemänä on.
VastaaPoistaVeikko Huovinen muuten ehdotti aikoinaan läänintaiteilijajärjestelmän innoittamana lääninastujan viran perustamista. Tehtävänä olisi astua läänin naiset...
Huovisen ehdotus on näinä vauvakadon aikoina ajankohtaisempi kuin koskaan.
PoistaPoliittisesti epäkorrekti ruotsalaisohjaaja Ruben Östlund, jonka maahanmuuttokriittinen elokuva "Play" antaa varsin dokumentaarisen, masentavan ja ahdistavan kuvan siitä mikä kansankodin nykyinen yhteiskunnallisen hajoamisen aste jo on, on tehnyt myös hervottoman hauskan elokuvan siitä miten eksyksissä "nykytaidetta" kulttuuri-instituutiona hallinnoiva eliitti on.
VastaaPoista"Nykytaiteen museo" on jo käsitteenä melkoinen oksymoroni, ja elokuva alkaakin siitä että päiväunilta herännyt johtaja vastailee lärppäsuisen amerikkalaistoimittajattaren kysymyksiin esimerkiksi selittäen: "Jos tuo sinun käsilaukkusi asetettaisiin tänne näytteille, olisiko se taidetta?" -- En ole varma saatiinko kysymykseen vastausta, vainko vain ylimitoitettu oivalluksen ele, mutta elokuvan suuri teema tuotiin kyllä esiin: onko maailmassa mikään enää paikallaan, vai ihan väärässä paikassa.
Niitä kohteita ja niille vääriä paikkoja sitten elokuvasta löytyy melkolailla määrättömästi. Ei tässä eliittiyhteiskunnassa mikään ole enää oikealla paikallaan. Ja täällä on väkeä joka ei taida kuulua tänne. Ja vaikka hoidan hommani hyvin, voi eräänä päivänä käydä niin etten enää olekaan paikallani.
Elokuva sai Cannesissa Kultaisen Palmun, ja Euroopan Elokuva-akatemia palkitsi sen vuoden parhaana 2017. Suosittelen niin professorille kuin kaikille muillekin joilla on satiirin ja parodian tajua.
Pidetään mielessä.
PoistaEikös joitain vuosia sitten eläintarhan apinoiden tuhertamia tauluja ylistetty nykytaiteen merkkipaaluina. "Maanista luomisvimmaa" jne.
VastaaPoistaKuulemani version mukaan taiteilija oli väkevästi ajan hermolla.
PoistaKlassisessa musiikissa ja maalaustaiteessa saavutettiin jo aikoja sitten kauneuden huiput, mutta tämän päivän nälkätaiteilijat tyytyvät töherryksiin ja puhemusiikkiin eli räppiin.
VastaaPoista