Afgaanit shoppailemassa

Ilta-Sanomat julkaisi vaihteeksi ilmeisesti sääliä ja myötätuntoa herättämään tarkoitetun tarinan kahdesta afgaanista, jotka elivät pitkään laittomasti Suomessa, mutta saivat lopulta jonkun hyväntahtoisen hölmön avustamana turvapaikanhakuprosessinsa uudelleen käynnistetyksi.

Kaveruksista Farzad kertoi, että "turvattomuuden tunne on jatkuvasti läsnä elämässämme". Ongelmallista oli myös pelkkä odottaminen, sillä hän mainitsi lupaprosessin jähmeydestä, että "kun mitään edistystä ei tapahtunut, lopetin käynnit poliisilla ja matkustin Ruotsiin".

Muhammad oli miehistä puheliaampi ja kertoili, että laittomasti maassa olleena hänen "koko ajan piti vilkuilla ympärillensä, ja se oli äärimmäisen raskasta... Jos olet laittomasti maassa, et pysty hankkimaan vaatteita etkä ruokaa. Sinulla on päivittäin pulaa lämmöstä, ja kun koko ajan pitää olla valmis pakenemaan, uni ei tule öisin silmään. Ja kun ei nuku kunnolla, terveysriskit kasvavat. Oma ihmisyyden arvo hälvenee."

Lisäksi hän painotti, että "paperittomana ei todellakaan ole helppoa löytää edes ruokaa tai majapaikkaa" ja että "paperittoman ei kannata sairastua Suomessakaan".

Sitten hän jutteli aiemmista vaiheistaan turvallisissa maissa kertoen, että "uni oli tiukassa myös Iranissa, jonne ennen Suomeen saapumista pakenin. Yritin välissä hakea turvapaikkaa Luxemburgistakin, mutta... se ei onnistunut." Kurjaa oli Suomessakin, sillä "hätämajoituksessa useat ihmiset olivat juovuksissa. En pystynyt nukkumaan, koska koko ajan joku yritti varastaa jotain. Jos nukahdin, kengätkin saatettiin viedä jaloista."

Kaiken kaikkiaan minulle jäi jutun luettuani käsitys, että meillä on tässä kaksi kärsimätöntä turvapaikkashoppailijaa, jotka siirtyvät yhdestä turvallisesta maasta toiseen pitkittääkseen oleskeluaan eurooppalaisten kustannuksella. Toki uskon, ettei laittomasti maassa eleleminen ole yhtä mukavaa kuin laillinen asuminen, mutta toisaalta panin merkille, että rahanarvoisia veronmaksajien kustantamia etuja on tarjolla myös paperittomille.

Muhammad nimittäin kertoi, että "Helsingin kaupunki on tarjonnut 20 euron ruokalipukkeen aina viikoksi kerrallaan. Lisäksi olen saanut lipukkeita bussilippuihin ja lääkehankintoihin." Ambulanssikin oli järjestynyt kun rinnassa oli tuntunut kovaa kipua.

Juttua tehdessä mukana oli myös afgaanikaveruksia auttanut Sanna Valtonen. Hänen kaltaisensa lienevät yksi suurimmista syistä sille, että Farzadin ja Muhammadin kaltaiset turvapaikkashoppailijat kulkevat maasta toiseen.

Ilmeisesti näiden sannavaltosten välillä on myös toimivia informaatiokanavia, joiden kautta shoppailijoita voidaan liikutella maasta toiseen - tähän viittasi Muhammadin maininta Ruotsista Suomeen lähtemiseen vaikuttaneesta "eräästä tuttavasta, joka voisi auttaa minua eteenpäin ja saamaan turvapaikkaprosessini uudelleen käyntiin".

En tällä kirjoituksellani tahdo moittia Farzadia ja Muhammadia. He toteuttavat hienosti turvapaikkashoppailijan ammattiansa ja elätyttävät itsensä hölmöjen eurooppalaisten kustannuksella.

Sen sijaan esitän kaikille sannavaltosille toivomuksen miettiä hetken sitä, millä oikeudella he järjestävät minun verorahoillani elätettäviksi ja yhteiskuntamme rakenteita rasittaviksi näitä shoppailijoita, joiden tarve turvapaikkaan Suomessa ja muualla Euroopassa on moneen kertaan todettu olemattomaksi.

Samalla esitän - vaikka sen toivottomaksi tiedänkin - että pääministeri Sanna Marin (sd) ja sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) miettisivät hetken sellaisia keinoja, joilla Farzadin ja Muhammadin kaltaisten ihmisten loputon turvapaikanhakuoikeuden väärinkäyttäminen voitaisiin lopettaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä humanitaarisessa maahanmuutossa tapahtuneet muutokset kertovat?
IL:n haastattelu paljasti, ettei Maria Ohisalo ole tehtäviensä tasalla
Onko irakilaisilla mielessä hätä vai elintaso?