Vihreitä saksanmaalla ja täällä Pohjantähden alla

Baijerin vaalit on nyt käyty ja pöly laskeutunut. Helsingin Sanomien Anna-Liina Kauhanen kirjoitti oman näkemyksensä Baijerissa menestyneiden Vihreiden ja heidän Suomessa taapertavien aatetoveriensa kannatusten välisistä eroista.

Niinpä minäkin katselin Baijerin vaalien tuloksia  ja huomasin niiden peilikuvamaisuuden. Siinä missä demarit menettivät 10,3 prosenttiyksikköä kannatustaan lisäsivät Vihreät omaa osuuttaan 8,7 prosenttiyksikköä. Lienee siis niin, että osa demareista vaihtoi vihreämmälle oksalle ja osa ehkä lähti Baijerissa vahvan paikallisen Freie Wählerin kelkkaan, koska myös se lisäsi kannatustaan.

Samaan tapaan CSU menetti 9,7 prosenttiyksikköä edellisiin vaaleihin verrattuna ja ensimmäistä kertaa vaaleihin osallistunut AfD sai 10,3 prosentin kannatuksen. Eli siis 10,3 prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisissä vaaleissa. Näyttäisi siis siltä, että AfD olisi saanut suurimman osan kannatuksestaan CSU:lta.

Toinen havaintoni koskee Anna-Liina Kauhasen analyysiä, jossa hän kertoi sekä Vihreiden että AfD:n saaneen samansuuruiset potit CSU:lta. Ja lisäksi Vihreät vielä ääniä demareilta. Tätä on vaikea uskoa, sillä voisiko todella olla niin, että Saksassa ihmiset vaihtavat puoluetta väristä toiseen kuin muotitietoinen ihmisoletettu paitaansa oikkujen mukaan.

Todennäköisempää saattaa olla se, että suorien puoluevaihdosten lisäksi CSU:n ja SPD:n kannattajia jäi kotiin nukkumaan ja toisaalta sekä vihreät että afdläiset nukkujat heräsivät vaaleihin. Mutta toki Kauhasella on yhtäläinen oikeus näkemykseensä kuin minulla, kunnes saksalaiset politiikan tutkijat ovat selvittäneet kunnolla ne suunnat, joihin ihmiset todellisuudessa kannatustaan siirsivät.

Sitten on myös kysymys siitä, miksi suomalaisilla Vihreillä menee huonosti. Se ei varmaankaan johdu tällä kertaa niinkään heidän politiikastaan - jolla on kyllä paljon kannatusta urbaanissa punavihreässä kuplassa ja jopa sen ulkopuolella - vaan puheenjohtajan homoklubiseikkailuista, lainsäädäntösihteerin lentokonehäiriköinnistä ja kansanedustajan sairauslomatöistä, jotka eivät kuitenkaan ole johtaneet uuteen sairauslomaan kuten arvelin tuoreeltaan.

Kaikki edelle kirjoittamani - tai ainakin kaksi ensimmäistä - lienevät hyväksyttäviä toimintamalleja punavihreän kuplan ytimessä, mutta sen koko ei ole yli 10 prosenttia kansasta vaan melkoisesti pienempi. Niinpä tämä näkyy Vihreitä kannattaneiden epävarmojen äänestäjien siirtymisenä muihin puolueisiin tai nukkuviin.

Suomalaisvihreiden epäonneksi he pääsivät jälleen otsikoihin, kun puolueen entinen kaupunginvaltuutettu ja vuoden pakolaisnainen joutui syytteeseen noin 44 000 euron rahanpesu- tai kätkemisrikoksesta. Sillekään ei löydy hyväksyntää muualta kuin korkeintaan punavihreän kuplan syvimmästä ellei peräti synkimmästä ytimestä - jos sieltäkään.

Siten en usko hetkeäkään, että suomalaisten Vihreiden alamäki johtuisi Touko Aallon sairauslomasta. Eikä syöksy muuksi muuttuisi vaikka Aalto palaisikin takaisin hoitamaan luottamustoimeaan, sillä viime aikoina tavallista sanontaa mukaillakseni Touko Aalto ei ole ratkaisu ongelmaan, vaan osa sitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sipilä ja Merkel ovat kaivaneet itselleen yhteistä kuoppaa - Orpokin haluaa sinne
Toivotan sinulle jaksamista, Jani Toivola!
Aino Pennanen ruotsalaisnaisen jalanjäljillä