Lempäälän maailmankansalaisen karu kohtalo

Lempäälässä ammuttiin poliisia karkuun lähtenyt ja heitä ampunut suomalais-englantilainen mies. Luotettavan tuntuisten internet-tietojen mukaan miehellä oli Euroopan ulkopuolista geeniperimää, joten kyse ei liene ollut perusbritin ja kantasuomalaisen jälkeläisestä.

Ilta-Sanomat, kuten muukin valtamedia, on jättänyt miehen etnis-kulttuurisen viiteryhmän avoimeksi vanhempien kansallisuutta lukuun ottamatta, mutta valaisi ammutun miehen taustoja muuten. Hän oli Lempäälässä hyvin pidetty, iloinen ja positiivinen kaveri, jolla ei ollut vihamiehiä. Tosin miestä tuntevat eivät olleet lainkaan yllättyneitä siitä, että hänellä oli autossaan aseita.

Toimihan hän laittomana aseseppänä - tosin hänen mahdollisista asiakkaistaan ei ole tietoa. Olisin kuitenkin hämmästynyt, mikäli laittomasti valmistetuille aseille saisi maamme viranomaisilta aseenkantoluvan. Siten ne tuskin päätyivät ampumaurheilijoille, metsästäjille, ampumahiihtäjille, puolustusvoimille tai aseiden keräilijöille.

Mies oli kertonut kavereilleen, että oli nähnyt isänsä kotimaassa kovia ihmiskohtaloita, väkivaltaa ja aseiden käyttöä. Niinpä hän katsoi olevansa maailmankansalainen, jota eivät Suomen lait tai liikennesäännöt koske.

Olipa mies ilmoittanut, että jos poliisi pysäyttää hänet, panee hän päähänsä kaasunaamarin ja lähtee karkuun. Mikään uutinen ei ole kertonut naamarin käytöstä, mutta karkuun hän lähti. Ja ampui poliisia kuollen sen seurauksena noin 26 vuotta syntymänsä jälkeen.

Jäin miettimään tätä kaikkea itsekseni. Kaverihan ei ollut ainakaan ensimmäisen polven maahanmuuttaja, koska hänen äitinsä oli ilmeisesti suomalainen - tosin oliko tämä sitä myös etnisesti on jäänyt avoimeksi.

Mutta miksi valtamedia haluaa salata miehen alkuperää koskevat tiedot edelleen, vaikka internetissä asiasta liikkuu ylle kirjaamiani väitteitä? Jos ne ovat virheellisiä, olisi ne syytä oikaista mitä pikimmin. Ja jos taas ei, olisi kansalaisilla journalistin ohjeiden mukaan "oikeus vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä" sekä myös "oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu".

Kuolleista ei ole tapana puhua pahaa. Siten en lähde ruotimaan enempää edelle kokoamaani kuvausta ammutuksi tulleesta. Totean vain, että hänen karussa kohtalossaan realisoituivat ne riskit, jotka ovat ilmeisiä yhteiskunnan pelisääntöjen noudattamisesta kieltäytyville ihmisille.

Siinä mielessä on erinomaista, että suomalaisten nuorten juominen, tappeleminen ja varastaminen ovat vähentyneet. On siis syytä toivoa, että heistä yhä harvempi altistuu niille riskeille, jotka päättivät Lempäälän poliisinampujan elämän.

Toivottavasti nuorison uusi käyttäytymistrendi ulottuu myös maahanmuuttajanuoriin. Näin yhteiskuntamme välttyisi tulevaisuudessa ongelmilta, jotka johtuvat omasta taustasta nousevien vaatimusten katsomisesta ensisijaisiksi vallitsevaan lainsäädäntöön ja elämäntapaan nähden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Bea Toivonen palasi impivaaraan
Sharia on kiellettävä perustuslain perusteella
Egyptiläinen ennusti, imatralainen toteutti ja pietarsaarelainen vahvisti

JK 30.4. kello 10:13. Iltalehti on nyt kertonut, että poliisia ampuneen ja sen seurauksena kuolleen miehen isä oli jamaikalaista sukujuurta ja äiti suomalainen. Lehti vahvistaa myös edellä esitetyn näkemyksen, että kyseessä oli mukavan oloinen henkilö, joka ei halunnut noudattaa suomalaista lainsäädäntöä.

JK 30.4. kello 15:16. Lisätiedot kertoivat edelleen, että mukavan oloisella henkilöllä on pitkä rikoshistoria, johon kuuluu ainakin huumausaine-, rattijuopumus-, kavallus- ja pahoinpitelyrikoksia.

Terroristimyönteinen laintulkinta

Turun Sanomat kertoi eilen, että lakimiehet ovat tehneet uuden laintulkinnan. Sen mukaan vankilaviranomaiset eivät saa kertoa poliisille oma-aloitteisesti radikalisoituneista ihmisistä, eivätkä edes yrittää tunnistaa ja analysoida näitä muiden viranomaisten kanssa.

Oikeusministeriö ja poliisi pitävät syntynyttä tulkintaa ongelmallisena, ja sitä varten asiaa on ryhdytty selvittelemään. Tavoitteena on, että tietojenvaihto tulisi lailliseksi vuoden 2020 aikana. Sitä ennen poliisi aikoo yrittää selvitä ongelmasta tekemällä pysyväispyynnön vankiloiden radikalisoitumisraportteihin, mutta ei ole varmaa olisiko sekään uuden tulkinnan mukaan laillista.

Edelle kuvaamani tilanne on kuin jostain absurdistanista. Ongelman luonnetta kuvaa TS:n välittämä tieto siitä, että maamme vankiloissa on viimeisen puolentoista vuoden aikana tunnistettu 112 radikalisoitunutta ihmistä.

Ja tälläkin hetkellä kaltereiden takana istuu toistakymmentä ääliötä, joilla on kyky ja halu tehdä terrori-iskuja Suomessa; yksi sellainen on juuri poistettu maastamme. Ja toinen on juuri hauskuuttanut mediaa ja muuta kansaa murhaavaan puukonkäyttöönsä liittyvässä oikeudenkäynnissään.

TS:n juttu ei kerro keitä ovat uuden tulkinnan tehneet lakimiehet. Mahdollisesti he ovat ministeriöiden lakimiehiä, jotka haluavat pitää kiinni laillisuusperiaatteesta. Se on tietenkin periaatteessa oikein, mutta mikäli vankilassa radikalisoitunut ihminen tekee terrori-iskun, syntyy kysymys heidän vastuustaan tapahtuneeseen.

Siksi pyydänkin näitä lakimiehiä kehittelemään nopeasti laillisen tavan välittää vankiloista tietoa poliisille ja muille viranomaisille sekä mahdollistaa näiden yhteistyö heidän tietojensa keräämisessä ja analysoinnissa. Ja poliitikkoja huolehtimaan siitä, että nämä keinot tulevat käyttöön välittömästi sekä huolehtimaan, että maamme väestöpolitiikka lakkaa tuottamasta uusia terroristeja tänne Pohjantähden alle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Moniavioinen ja viileä apina
Terroristi kuin terroristi
Pitäisikö jihadistit palkita etuoikeuksilla

Mistä työllisyys syntyy?

Helsingin Sanomat julkaisi kaksi kirjoitusta. Niistä ensimmäisen oli kirjoittanut emeritusprofessori Vesa Kanniainen ja toisen talousneuvos Antti Mattila. Kirjoitukset oli klikkiotsikoitu antamaan toisilleen vastakkaisen viestin: "Vahva työsuhdeturva heikentää työllisyyttä" ja "Irtisanomisen helpottaminen ei luo työpaikkoja".

Kanniainen lähestyi asiaa pienyrityksen omistajan näkökulmasta todeten rekrytoinnin olevan tälle valtava riski. Lisäksi hän totesi, että työttömyysturva hidastaa heikon suhdanteen aikana tarpeellisia irtisanomisia.

Hän nosti esille myös amerikkalaisen ekonomistin Edward Lazearin näkemyksen, jonka mukaan työsuhdeturva sekä vähentää työllisyyttä että kasvattaa työttömyyttä. Ja totesi lopuksi, että Saksassa alle kymmenen hengen yrityksillä on vapaa irtisanomisoikeus ja työttömyys on siellä vähäisintä EU:ssa.

Pienyrittäjien arkea läheltä seuranneena voin vahvistaa Kanniaisen näkemyksen. Nykyinen irtisanomissuoja on varmistanut sen, että rekrytointeja yritetään pienissä yrityksissä välttää viimeiseen asti - ja lisätyö tehdään siitä syystä mieluummin omia työpäiviä venyttäen. Tähän ajaa se, että varsinkin nuorissa yrityksissä on usein kiinni koko perheen elämä, ja epäonnistuminen johtaisi sen edellytysten tuhoutumiseen ja jopa asunnon menettämiseen.

Mattila toi puolestaan esille makrotaloudellisen näkökulman, jonka mukaan työllistyminen on pitkällä aikavälillä kiinni työn tuottavuuden kasvusta. Sen kautta yritystoiminnan kilpailuasemaa voi parantaa ja samalla kasvattaa kansalaisten ostovoimaa.

Näin yritysten rekrytointimahdollisuudet lisääntyvät ja samalla palveluyritysten toimintaedellytykset paranevat kasvavan rahavirran kautta. Samalla Mattila tölväisee - aivan aiheesta - että suomalaiset yritystuet pikemminkin hillitsevät kuin edistävät tuottavuuden kasvua. Ja toteaa senkin, että tuottavuuden positiivisen vaikutuksen voi tärvellä sen ylittävillä palkankorotuksilla.

Tutkimusryhmää johtavana professorina olen valmis allekirjoittamaan myös Mattilan näkemyksen. Tutkimuksen alalla se näkyy tutkimusten rahoituksessa: sen enempää julkisilla kuin yksityisilläkään rahoittajilla ei ole intressiä rahoittaa merkityksetöntä näpertelyä, mutta maailman kärjessä kulkevalle työlle - ja sen tekemiseksi tarvittaville rekrytoinneille - on saatavissa maksumiehiä niin koti- kuin ulkomailtakin. Kunhan tehtäväksi suunnitellun työn kustannukset eivät nouse taivaisiin.

HS:n klikkiotsikointi oli siis tarpeeton. Sen sijaan voidaan todeta, että Kanniaisen ja Mattilan näkökulmat täydentävät toisiaan. Suuressa kuvassa työllisyys on tosiaankin riippuvainen työn tuottavuudesta ja sen mahdollistamasta talouskasvusta. Eli osaamisen tasosta suhteessa kilpailijoihin.

Toisaalta on niin, että työn jakaminen pienyrittäjiltä ja jo työssä olevilta työttömille on sitä vähäisempää, mitä vaikeampaa työsuhteen purkaminen tilanteen muuttuessa on. Tämän seurauksena työttömien armeijan panos työn tuottavuuden kehittämiseksi jää hyödyntämättä - eikä yrittäjien ja työntekijöiden pitkien työpäivien aiheuttama stressikään lisää heidän luovuuttaan eli työn tuottavuutta kasvattavia pieniä tai suuria innovaatioita.

* * *

En malta olla lisäämättä tähän täysin asiaan kuulumattomaksi loppukevennykseksi samaisesta HS:stä järisyttävää tietoa äkillisestä muutoksesta suomalaisten lisääntymisessä. Sen mukaan "Keski-Pohjanmaalla syntyi viime vuonna keskimäärin 1,96 lasta naista kohden, Pohjois-Pohjanmaalla 1,83 ja Etelä-Pohjanmaalla 1,82 lasta. Pienintä syntyvyys oli Uudellamaalla, jossa naista kohden syntyi keskimäärin 1,38 lasta. Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa vastaavat luvut olivat 1,42."

On siinä naiset olleet kovilla. Kaksosia ja kolmosia melkein joka naisella vauvasta mummiin yhdessä vuodessa. Vai miten nuo toimittajan näppäimistöltään julkaistavaksi toimittamat luvut olisi oikein tulkittava ;)

Aiempia ajatuksia samastaaihepiiristä:

SAK oikein nauratti

Talouttamme vaivaa turvallisuushakuisuus

Aktiivimallia puoltaa moni asia

Beta-miesten ikioma kerho

Palaan Toronton veriseen tapaukseen. MTV3 nimittäin kertoi, että Pohjois-Amerikassa beta-miehet ovat perustaneet kerhoja, joissa vihataan naisia ja alfa-uroksia.

Kuten aiemmin kirjoitin, lienee Toronton yliajaja ollut tällainen naisenpuutteesta kärsinyt beta-mies, joka toteutti katkeruuttaan auton ratissa.

Tapaus osoittaa, ettei kyse ole leikistä eikä mitättömästä asiasta. Mikäli ilmiö yleistyy myös Suomessa, on vaarana, että saamme riesaksemme tällaisen beta-miesten terrorismin islamilaisen terrorismin rinnalle.

Beta-miehiä on toki ollut aina. Ja epäilemättä he ovat myös yksittäisinä tapauksina purkaneet katkeruuttaan niin naisiin kuin näiden suosiossa olleisiin miehiinkin. Nyt ilmiö näyttäisi kuitenkin nousseen uudelle tasolle, sillä beta-kerhojen perustaminen lienee uudenlainen ilmiö.

MTV3:n jutun perusteella on myös huomattava, ettei kyse ole mistään AA-tyyppisestä vertaistuen hakemisesta ongelmaan esimerkiksi laajamittaisen itsensä kehittämisen tai käyttäytymistapojen opettelun kautta, vaan pikemminkin beta-miesten keskinäisestä yllytysringistä entistä laajempaan vihaan.

Tähän saakka kaikki on selvää, mutta mistä ongelmaan löytyisi ratkaisu? Pitäisikö myöntyä beta-miesten vaatimuksiin ja luopua naisten historian valossa varsin äskettäin saavuttamasta oikeudesta omaan ruumiiseensa? Vai pitäisikö beta-miesten kerhot kriminalisoida, jotta virkavalta voisi hajottaa ne jo ennen kuin pahempaa tuhoa ehtii syntyä. Ja panna tarvittaessa pahimmat naisvihaajat telkien taakse?

En itse kannata kumpaakaan, sillä molemmilla olisi yhteiskuntaan paljon tuhoisammat seuraukset kuin mitä niillä voitettaisiin. Ongelma on kuitenkin todellinen ja - kuten Torontossa on nähty - myös vaarallinen. Lisäksi nykyaika sosiaalisine medioineen tarjoaa äärimmäisen tehokkaan keinon kaikkien samanmielisten kokoontumiselle saman kupin ääreen kiihottamaan toisiaan.

Olisi kuitenkin hyvä, että myös Suomessa voitaisiin beta-miesten tilanteesta keskustella kiihkottomasti. Naisten parinvalintaan ja siis myös miesten seksin saamiseen liittyy monenlaisia asioita, joista esimerkiksi yhteiskunnan vakaudesta on ollut puhetta tässäkin blogissa. Siten poikalapsen tulevaisuus alfa-uroksena tai beta-miehenä ei ole ainakaan kokonaan ennalta määrättyä.

Toki parivalintaan vaikuttavat myös rakenteelliset asiat; esimerkiksi naisten ja miesten suhteellinen määrä isoissa kaupungeissa on suurempi kuin maaseudulla, josta on seurannut peräkammarin poikina tunnettu ilmiö. Kaupungeissa sama ilmiö lienee ollut osaltaan synnyttämässä sinkkuelämän ihannointia - ja sitä kiihottavia viihdeteollisuuden tuotteita. Omaavathan kaupunkilaiset sinkkunaiset markkinapotentiaalia siinä kuin muutkin ihmisryhmät.

Oman ongelmansa tähän luo ihmisten haluttomuus sitoutumiseen luultavasti sekä yhteiskuntamme taloudellisten haasteiden ja odotusten että viihdeteollisuuden motivoimana. Nähdäkseni yksi sen loogisista seurauksista on alfa-urosten korostunut asema "naismarkkinoilla", joilla yhdellä miehellä saattaa olla lukematon määrä partnereita beta-miesten jäädessä ilman ensimmäistäkään.

Mikäli länsimaissa vallitsisi entisaikojen kulttuuri pysyvästä pariutumisesta nuorella iällä, eivät alfa-urokset olisi yhtä vahvasti beta-miesten naisensaannin esteenä. Ilmiö vastaa tavallaan islamilaisen kulttuurin moniavioisuutta, jonka seurauksena syntyy sitä enemmän naisettomuutta, mitä useampia moniavioisia miehiä yhteiskunnassa esiintyy. Toki yksityiskohdissa on suuria eroja, mutta on selvää, että seuraukset naisettomien miesten kannalta ovat samankaltaiset.

Kaikki edelle kirjoittamani kietoutuu Suomea viime aikoina ravistelleeseen keskusteluun kestävyysvajeesta ja suomalaisten pienentyneestä lapsiluvusta. Jos kestävyysvajeesta halutaan päästä eroon, olisi lapsiluku saatava kasvamaan eikä se liene mahdollista mikäli isyydestä vaille jäävien beta-miesten määrää ei saada vähenemään nyt jo käsittämättömän korkeaksi kasvaneelta tasoltaan.

Hyvät neuvot ovat siis tarpeen. Mutta kuka ne osaisi löytää ja panna täytäntöön?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Beta-miehen kosto?
Moniavioisuuden korkea hinta
Nainen, lasikatto ja länsimaisen elämänmuodon jatkuvuus
Kuka on naisen holhooja?

Elina Lepomäki, talousliberaali

Kokoomus näyttäisi kipuilevan. Ensin oli Harkimo ja sitten Lepomäen kirja. Molemmat julistavat markkinaliberalismin ilosanomaa.

Tarkalleen ottaen Suomi on nyt nousukaudella ja Kokoomuksen markkinaliberaalit toivovat puolueessaan muutosta haluamaansa suuntaan. Vastassa on edunvalvojien valtaapitävä kaarti, joka nykyisellä linjallaan on pysynyt vallassa lähes yhtäjaksoisesti aina Holkerin hallituksesta asti.

Lepomäki tuskin saa ulostulollaan Kokoomuksen suuntaa oleellisesti muutetuksi. Toisaalta hän ei myöskään lähtenyt Harkimon mukaan, ehkä siksi, ettei sillä tiellä ole vielä puoluetta. Sinisen tulevaisuuden kohtalo toimii tietenkin varoittavana esimerkkinä.

Tosiasia kuitenkin on, että Suomesta puuttuu selkeästi markkinaliberaali puolue. Historiasta puolestaan tiedämme, ettei sellaisella ole maassamme ollut kovin kaksista menestystä - edellinen yritys eli Nuorsuomalaiset kestivät vain muutaman vuoden vaikka se onnistuikin saamaan eduskuntaan kaksi kansanedustajaa.

Itse hahmottelin Harkimon tapauksen yhteydessä sellaisen puolueen ohjelmaa, jossa yhdistyisivät talousliberalismi, terve isänmaallisuus, maltillinen veropolitiikka ja keskiluokkaisuus. Ajatukseni ei liene aivan sellainen mistä Lepomäki on puhunut, mutta oman käsitykseni mukaan se saattaisi puhutella varsin monia suomalaisia.

En kuitenkaan usko, että ehdotukselleni lämmetään. Isänmaallisuus nimittäin joutuisi välittömästi punavihreyteen kallistuvan toimittajakuntamme hampaisiin eikä talousliberalismillekaan taitaisi viime kädessä löytyä montakaan mediavallan kammareissa liikuskelevaa puoltajaa.

Lepomäen kohdalla on kuitenkin annettava yksi tunnustus. Hän nimittäin puki sanoiksi sen, mikä koskee aivan jokaista puoluetta: "En rupea hurskastelemaan ja väittämään, että olisin parempi kuin kukaan toinen. Olen ihminen siinä missä kaikki kollegani. Olen ehkä valinnut himpun verran erilaisen tien vallantavoittelussani, mutta samasta puusta olemme veistettyjä: ilman valtaa on mahdoton saada mitään aikaan. Siksi poliitikolla on suorastaan velvollisuus tavoitella valtaa. Muu olisi äänestäjien pettämistä".

Sen sijaan hän ei kertonut, että valtaan pääsy ja siellä pysyminen on politiikan ammattilaisen elämän - ja siihen liittyvien henkilökohtaisten etujen - edellytys. Siinä yksi erinomainen keino on julkisuus. Julkisuus keinolla millä hyvänsä, kuten Paavo Väyrynen on toiminnallaan osoittanut.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Harkimon lähtö herätti ajatuksia
Kokoomus, rasismi ja tosiasioiden kieltäminen
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?

Kaj Turunen - nenästä vedetty poliitikko

Kansanedustaja Kaj Turunen on poliitikko, jonka tuntuu olevan vaikea löytää omaa poliittista kotiaan. Niinpä hän on viime aikoina edustanut ensin Perussuomalaisia, sitten Sinistä tulevaisuutta ja jatkossa Kokoomusta.

Tai näin hän ainakin itse näyttäisi haluavan ihmisten ajattelevan. Mutta asian voi nähdä toisinkin.

Kirjoitin nimittäin heti Perussuomalaisten hajottua näin: "ainakin paikkansa säilyttäneet ministerit (Soini, Terho, Lindström, Mattila ja Niinistö) voidaan nähdä seteliselkärankaisina, koska näin toimien he säilyttivät valtioneuvoston jäsenelle kuuluvan korkean palkan ja mojovat edut."

Kaj Turunen ei siis kuulunut tuohon ministerinvirkansa pitäneiden joukkoon, vaan pikemminkin niiden hyväuskoisten nenästä vedettyjen parveen, jotka mahdollistivat mainittujen ministereiden hillotolpan jatkumisen koko vaalikauden ajaksi. Tai sitten hänen uskonsa Timo Soinin vetovoimaan vain oli lapsellisen vankkumaton.

Niin tai näin. Turunen totesi nyt väistämättömän ja pyrki pelastamaan poliittisen nahkansa liittymällä Kokoomukseen. Ei liene vaikea arvata, että hän tulee saamaan joukoittain seuraajia ennen kuin ollaan seuraavissa vaaleissa. Samalla lähestyy Sinisen tulevaisuuden ja Perussuomalaisista kesällä 2017 lähteneiden poliitikkojen eduskuntauran loppu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rehellisyys maan perii - vai periikö?
Hyvä, että Perussuomalaiset hajosi
Keinoja Suomen talouden piristämiseksi on, mutta onko halua?

Beta-miehen kosto?

Torontossa mies nimeltä Alek Minassian on ajanut tahallaan autolla ihmisten päälle. Teon motiivia ei kuitenkaan vielä tiedetä varmasti.

Helsingin Sanomat vihjaa teon mahdollisiksi motiiveiksi ääri-islamismin ja äärioikeiston. Minassian lienee nimenä armenialaista juurta, mikä ei tuntuisi viittaavan islamiin. Armeniahan on lähes puhtaasti kristitty maa, etenkin etnisesti armenialaisten osalta.

Äärioikeisto jää siten yhdeksi mahdolliseksi selitykseksi, mutta mikään ei puhu senkään puolesta. Minassian oli opiskelija eikä hänellä tiedetä olleen yhteyksiä minkäänlaisiin äärijärjestöihin.

Sen sijaan CBC-News vihjaa, että taustalla olisi Minassianin pettymys häntä hyljeksiviin naisiin ja heiltä menestyksellisesti seksiä ja seuraa saaviin miehiin. Siihen viittaavat vahvasti miehen ulostulot sosiaalisessa mediassa.

Mikäli CBC:n epäilyt pitävät paikkansa, olisi kyse ollut seksinpuutteesta kärsineen beta-miehen kostosta naisille ja alfa-uroksille. Siis ihmisen elämän alkukantaisimmista tunteista, jotka tällä kertaa saivat kauhistuttavat seuraukset.

Mikäli CBC:n näkemys siis pitää paikkansa, kertoo tapaus naisten mahdista seksuaalisuuden portinvartijoina sekä miehisistä voittajista ja häviäjistä - ja siitä katkeruudesta, jota se kaikki aiheuttaa jälkimmäisissä. Sekä siitä tuhovoimasta, jonka nykyaikainen yhteiskunta heille suo. Ja jonka ilmenemismuodon on islamilainen fanatismi nostanut muoti-ilmiöksi, johon ilman uskontoakin katkeroituneet ihmiset tarttuvat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksiä kuolleen kanssa
Aggressiivisilla uroilla on pienempi pippeli
Seksinpuute vie banaanikärpäskoiraan juomaan

Vihreiden ja taksien tulisi sanoutua irti oman käden oikeudesta

Iltalehdessä oli uutinen siitä, kuinka tamperelainen vihreä kaupunginvaltuutettu Juhana Suoniemi (48 vuotta) oli huomannut taksin seisovan laittomasti keskelle pyörätietä ja lyönyt siitä peilin hajalle "huomauttaakseen" kuljettajaa asiasta. Tämä lienee ollut kuumaverinen tyyppi, koska lähti autollaan pyörällä liikkeellä olleen Suoniemen perään ja ajoi tämän päälle.

Suoniemi avautui tapauksesta Facebookissa ja katsoi tulleensa tappoyrityksen kohteeksi. Tiedä sitten yrityksestä, mutta on totta, että tällaisessa tapauksessa hengenmeno on mahdollista.

Asia päätynee aikanaan käräjille, jossa lainoppineet tutkivat tapauksen. Sitä ennen voimme ainoastaan todeta, että oikeuden ottamisesta omiin käsiin saattaa olla vakavat seuraukset. Etenkin silloin, kun ojennettu on tuntematon ja hänellä sattuu olemaan niin sanotusti temperamenttinen luonne.

Suoniemi on toki kertonut, ettei hänen tarkoituksenaan ollut rikkoa peiliä. Hän on myös kertonut korvaavansa vahingon, minkä velvoitteen myös oikeus tulee epäilemättä määräämään hänelle. Puhuuko hän totuutta ja katuuko aidosti tekoaan, vai pyrkiikö ainoastaan selittelemään tapahtunutta parhain päin, sen tietää vain vihreä poliitikko itse.

Taksikuskin rikos on joka tapauksessa paljon suurempi, sillä olihan hän saattanut kaupunginvaltuutetun hengen vaaraan. On selvää, ettei kyseisellä henkilöllä ole niin sanotusti kaikki inkkarit kanootissa (vaikka voidaan toki kysyä onko tapahtumien valossa myöskään Suoniemellä), mutta tuskin ne puuttuvat niin täydellisesti, että hän voisi vedota alentuneeseen syyntakeisuuteen asiaa käsiteltäessä. 

Lopputuloksena kahden pöljän kohtaamisesta lienee pikkusakot ja korvausvelvollisuus Suoniemelle ja isommat sakot tuntemattomalle taksinkuljettajalle. Blogitekstin arvoiseksi tämän tapauksen tekivät sekä tapahtumaan sisältynyt oikeuden ottaminen anarkistisia aineksia ennenkin sisältäneen poliittisen liikkeen toimijan omiin käsiin että siitä seurannut arvaamaton ja täysin ylimitoitettu vastareaktio.

Molemmat niistä ovat sellaisia ilmiöitä, jotka ovat tuttuja vähemmän vakaista yhteiskunnista kuin tämä meidän nykyinen. Vaikka eihän tämä ilmiö ole ollut meillekään mitenkään vieras. Pääsäännöksi suomalaisessa elämäntavassa ilmiöitä ei kuitenkaan voitane kutsua nyt, eikä toivottavasti myöskään tulevaisuudessa.

Vakavampien seurausten välttämiseksi kehotan ainakin Vihreitä puheenjohtajansa suulla irtisanoutumaan näyttävästi kaikenlaisesta oman käden oikeudesta. Ja Suomen taksiliittoa muistuttamaan vuokra-autojen kuljettajia samasta asiasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei pidä provosoitua kun provosoidaan
Vihreä poliitikko käytti oikeuttaan vihapuheeseen
Mistä rasistinen väkivaltatapaus kertoo

Kulttuuri muokkaa evoluutiota

MTV3 oli löytänyt mielenkiintoiset tiedeuutisen liittyen ihmisen evoluutioon. Sen mukaan Malakassa elävän merestä pitkään elantonsa saaneen Bajau-yhteisön jäsenillä on heidän kulttuuriinsa liittyviä evolutiivisia sopeumia.

Bajau-yhteisön elämäntapa on säilynyt samanlaisena ainakin tuhannen vuoden ajan ja sisältää mm. sukeltamista kymmenien metrien syvyisissä vesissä. Niinpä heidän elimistönsä joutuu kestämään hapenpuutetta paljon enemmän kuin muiden ihmisten. Toisin sanoen hapenpuutteen kestämistä parantavien geneettisten muutosten voisi olettaa lisääntyvän ajan myötä.

Tätä kysymystä lähti selvittämään tutkijajoukko, joka julkaisi tuloksensa Cell-lehdessä. Niiden mukaan luonnonvalinta on tosiaankin suosinut bajaulaisten parissa hapettomassa ympäristössä happea kantavien punasolujen määrää lisäävän pernan kokoa kasvattavien mutaatioita. Tutkimukset paljastivat myös, että valinta oli muokannut heimon jäsenten sukellusrefleksiin vaikuttavia geenejä.

Mielenkiintoista kyllä, yksi luonnonvalinnan suosimista geeneistä näyttäisi olevan denisovalaista alkuperää. Siis Aasiassa kehittyneen ja siellä aikanaan eläneen, mutta sittemmin kadonneen ihmislajin ja bajaulaisten esi-isien välisten pariutumisten kautta nykyihmisiin siirtynyt geeni.

Kaiken kaikkiaan tutkimus osoitti kauniisti kulttuuri- ja geneettisen evoluution välisen vuorovaikutuksen. Molemmat vaikuttavat toisiinsa aina ja kaikkialla. Siten kulttuurimme muutoksilla tulee olemaan suuria vaikutuksia myös meidän jälkeläisiimme.

On tietenkin mahdotonta sanoa mitä nuo muutokset tarkalleen ottaen ovat, mutta jos elämä muuttuu entistä hektisemmäksi ja arvaamattomammaksi, ovat jälkeläistemme genomit sellaisia, että ne suosivat elämää nykyistä hektisemmässä ympäristössä. Jos se taas muuttuu seesteisemmäksi, valikoituvat jälkeläisillemme sellaiset geenit, jotka ovat hyödyllisiä rauhallisessa maailmassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naisen evoluution uusi suunta
Ihmiskokeita
Hottentottien genetiikkaa

Kulttuurieroihin liittyviä väärinkäsityksiä Tanskassa

Tanskassa on MTV3:n mukaan ollut "kulttuurieroihin liittyviä väärinkäsityksiä", joiden seurauksena "ryhmä lasten vanhempia käveli paikalle ja hyökkäsi lastenhoitajien kimppuun". Tarkempia tietoja sen enempää väärinkäsityksistä kuin uutisessa mainittujen vanhempien tai lastenhoitajien identiteetistä ei ole käytettävissä - ei edes alkuperäisissä tanskalaisissa uutisissa (tässä ja tässä).

Joka tapauksessa MTV3:n uutinen kertoo siitä yhteiskunnallisesta murroksesta, jota läntinen Eurooppa käy parhaillaan läpi alkuperäiskansojen vastustuksesta huolimatta. Suomessa tämä murros on viime aikoina näkynyt parhaiten oikeudenkäynnissä, jossa julkisuutta on hallinnut suomalaista oikeutta pilkkanaan pitävä hymyilevä suklaasilmä.

Lopuksi lukijalleni tiedoksi, että kuluvan vuoden aikana maahanmuuttoviraston tutkimista 1 755 turvapaikkahakemuksesta 760 eli noin 43% on päätynyt hakijalle suotuisasti. Tapauksista 11 on ollut hymyilevän suklaasilmän maanmiehiä eikä heistä ensimmäisellekään ole myönnetty turvapaikkaa Suomessa.

Samaan aikaan maahamme on ilmaantunut 1 010 uutta turvapaikanhakijaa. Heidän hakemuksensa käsitellään kun ehditään, mutta sitä ennen nämä maahanpyrkijät asutetaan, elätetään ja terveystarkastetaan suomalaisten verovaroilla. Ja lopulta myös tutkitaan samaisen rahoittajan tukemana.

Nämä kansan karttuisasta kädestä kerätyt rahavirrat eivät kuitenkaan mene kokonaan hukkaan, koska ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Onhan nimittäin selvää, että aika moni tästäkin kaikesta hyötyy, sillä turvapaikkaruljanssi synnyttää lukuisia uusia työpaikkoja ja bisnesmahdollisuuksia aina juristeista maahanmuuttokoordinaattoreihin ja tilojen vuokraustoiminnasta tulkkauspalveluihin.

Eikä kenenkään mieleen juolahda vertailla, mitä samojen rahavarojen vaihtoehtoisilla käyttötavoilla voitaisiin saavuttaa. Ei edes sellaisen tutkivan journalistin, joka ilmoittaa tehtäväkseen toimimisen vallan vahtikoirana vahtimassa sitä, käytetäänkö maassamme poliittista valtaa oikein.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhoaako maahanmuutto ihmisten tasa-arvon Tanskassa?
Onnellisen maan tulevaisuus
Poliitikkomme osoittivat jälleen kuinka viisas mies oli Axel Oxenstierna

Kohti parempaa journalismia

Iltalehdessä toimittaja Johanna Mattinen kertoi näkemyksensä siitä, miksi rikosten uutisointi on tärkeää. Seuraavassa muutamia lainauksia hänen kirjoituksestaan.

Ensimmäiseksi hän nosti esille sen, että "median on vallan vahtikoirana seurattava... sitä, käytetäänkö... valtaa oikein ja toimiiko järjestelmä." Esimerkkinä median vaikutuksesta hän käytti seksuaalirikosten uutisoinnin seurauksena syntynyttä hallituksen sopimusta "lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten koventamisesta ja useista muista tiukennuksista rikoslakiin."

Suomen ensimmäisen muslimiterroristimurhaajan oikeudenkäynnistä hän totesi, että "vaikuttimien ja laukaisevien tekijöiden ymmärtäminen ja avaaminen on tärkeää - ei siksi, että voisimme ymmärtää teon tekijää, vaan jotta tulevat tapaukset voitaisiin ennalta ehkäistä".

Journalismin perusperiaatteista hän nosti esille sen, että "uutisoidaan asiallisesti, tarkasti, liioittelematta. Ei kerrota pelkästään karmeista yksityiskohdista, vaan teon todellisista seurauksista - menetyksistä, uhreista ja omaisten kärsimyksistä. Siitä kuinka teko on muuttanut pysyvästi tätä maailmaa. Kerrotaan faktoista ja oiotaan väärät käsitykset."

Kaikesta edelle nostamastani on helppo olla samaa mieltä Johanna Mattisen kanssa. Seuraavaksi jäänkin odottamaan sitä, että hänen näkemyksensä muuttuisi valtavirraksi suomalaisessa journalismissa.

Siis etteivät medioidemme toimittajakunnat enää tuputtaisi uutisartikkeleissaan omaa maailmankuvaansa, vaan tekisivät uutisoinnissaan lukijoilleen selväksi asioiden kaikki puolet sellaisina kuin ne ovat.

Eli ettei afgaaniturvapaikanhakijoista puhuttaessa laistettaisi sen esille tuomista, että joukossa on todella paljon turvallisesta Iranista maahamme saapuneita onnenonkijoita, joiden lähdöllä Suomeen ei ole mitään tekemistä turvattomuuden - vaan ainoastaan elintason - kanssa. Tai ettei naisten ja miesten palkkauksesta puhuttaessa pitäydyttäisi vain kuukausipalkkojen vertaamisessa, vaan kerrottaisiin myös tuntipalkkojen erot.

Tai ettei metsänhoidosta puhuttaessa keskityttäisi vain niiden suojelun tärkeyteen vaan kerrottaisiin samalla vihreän kultamme käytön tärkeydestä maamme taloudelle. Ja kerrottaisiin, etteivät metsämme kasva itsestään nykyisellä tavalla, vaan siitä iso osa on saatu aikaan taloudellisten tavoitteiden kannustamalla hyvällä metsänhoidolla.

Tai ettei uusista julkisista palveluista ja eduista puhuttaessa välteltäisi kertomasta veroasteen merkityksen roolista ihmisten työmotivaatiolle. Ja ettei puolueiden poliittisten agendojen esittelyn yhteydessä jaksettaisi paasata pelkästään vapaan markkinatalouden lieveilmiöistä, vaan muistutettaisiin myös poliittisen vihervasemmiston ajaman suunnitelmatalouden periaatteiden tuhoisista vaikutuksista yhteiskunnan toimintaan kaikkialla missä niitä on kokeiltu.

Ja ettei Pyhän maan tilanteesta puhuttaessa taivasteltaisi vain palestiinalaisten ahdinkoa vaan tuotaisiin tasa-arvoisesti esille myös juutalaisväestön kokema uhka. Ja ettei tämän päivän terrorismista kirjoitettaessa aina syyllistettäisi meitä länsimaalaisia, vaan selvitettäisiin tarkoin myös islamin pyhien tekstien ja muslimimaiden kulttuurin merkitys sen taustalla.

Sekä ennen kaikkea sitä, ettei poliitikkojen näkemysten esille tuomiseen vaikuttaisi heidän agendansa suhde toimituskuntien omiin toiveisiin, vaan kaikki näkemykset tuotaisiin lukijakunnalle yhtä näyttävästi. Ja että poliitikkojemme virheelliset väitteet korjattaisiin aina yhtä näyttävästi sanojan puoluekannasta riippumatta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puuttuuko JSN tähän likasankojournalismin kukkaseen?
Ylen vastuullinen journalismi Britannian pedofiiliringin ja Ruotsin pikkuprinsessan valossa
Ei sananvapaus-, vaan turvallisuuskysymys

Harkimon lähtö herätti ajatuksia

Hjallis Harkimo lähti Kokoomuksesta ja lyöttäytyi yhteen Mikael Jugnerin, Risto E. J. Penttilän ja Alex Niemisen kanssa. Puoluetta ei kuitenkaan ole perusteilla - ei ainakaan vielä.

Tapauksen seurauksena mieleeni juolahti sellainen ajatus, että Suomessa voisi olla tilausta puolueelle, jossa yhdistyisivät talousliberalismi, terve isänmaallisuus, maltillinen veropolitiikka ja keskiluokkaisuus.

Tuo puolue olisi talouden vapautta edistävä, maahanmuuttokriittinen, yrittäjäystävällinen, mutta samalla palkansaajahenkinen. EU-politiikassa se ajaisi vapaakauppaunionia federalistisen liittovaltion sijasta ja Nato-kanta olisi avoimen kriittinen. Venäjä-politiikkaa määrittäisi Suomen oma etu.

Puolueen toimissa suosittaisiin tarpeellisten työperäisten, mutta hillittäisiin vaikeasti integroitavien humanitaaristen maahanmuuttajien virtaa. Lisäksi huolehdittaisiin pien- ja keskikokoisten yritysten toimintaedellytyksistä ja helpotettaisiin erityisesti niiden kykyä luoda työpaikkoja. Tutkimuksesta, koulutuksesta ja elinikäisestä oppimisesta huolehdittaisiin.

Puolueen ohjelmassa rajattaisiin hyvinvointi- ja terveyspalvelut kohtuullisen veroasteen mukaan ja kehitettäisiin sosiaaliturvaa vastikkeelliseen suuntaan. Tavoitteena ei siis olisi loputtoman turvaverkon rakentaminen, vaan sen mahdollistaminen, että ihmiset huolehtivat itse itsestään ja osallistuvat siten yhteiskunnan rakentamiseen voimiensa mukaan. Toki kaikkein heikoimmista huolehdittaisiin vastikkeetta.

Nähtäväksi jää lähteekö Harkimon porukka rakentamaan puoluetta - ja jos lähtee, niin minkälaiselle ideologialle. Edelle luonnostelemallani ohjelmalla ja uskottavuudella olisi nähdäkseni tarjolla ainakin niiden äänet, jotka uskovat ihmisten osaamiseen ja omatoimisuuteen, haluavat säilyttää suomalaisen Suomen ja ovat maltillisesti arvoliberaaleja. Luullakseni aika moni suomalainen tunnistaa itsensä juuri sellaiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
VR osoitti tietä pääkaupunkiseudun liikenteen kehittämiselle
Pitäisikö sosialismista olla ylpeä?
Iloinen veronmaksaja?

Ranskan afgaanilinja säästää Suomessa selvää rahaa

Ranska on ottanut tavakseen ottaa vastuulleen Suomeen saapuneet afganistanilaiset elintasopakolaiset. Tai oikeastaan ranskalaiset tuomioistuimet ovat sen tehneet.

Tästä merkkinä Lyonin valitustuomioistuin on jo toisen kerran estänyt turvapaikanhakijoiden palautuksen Suomeen. Edellinen tapaus oli tammikuussa.

Tällä kertaa kyseessä on afganistanilainen perhe - vanhemmat ja kaksi lasta. Tammikuussa Lyonin valitustuomioistuin esti irakilaisen turvapaikanhakijan palautuksen Suomeen, nyt kyseessä oli kokonainen perhe, jonka elintasopakolaisstatus oli Suomessa ehditty todeta korkeinta hallinto-oikeutta myöden.

Eikä ranskalainenkaan oikeus käytettävissäni olleiden tietojen mukaan kiistänyt elintasopakolaisuutta, vaan arveli ainoastaan Kabulin liian vaaralliseksi afgaaneille. Siis Kabulin, jossa valtaa pitää länsimaiden tukema demokraattinen hallitus.

Nähtäväksi jää, seuraako tästä Ranskan linjaksi muuttuneesta käytännöstä muutosta afgaanien käyttäytymiseen Suomessa. Ja ehkä myös Ruotsissa, joka Suomen tavoin palauttaa afgaaneja Kabuliin.

Mikäli näin käy, on Ranska saamassa vahvistusta muslimitaustaiseen maahanmuuttajaväestöönsä, joka jo muutenkin on miljoonien ihmisten kokoinen. Ehkäpä sen seurauksena Galliasta tulee afgaanien luvattu maa, jossa myös Iranissa kasvaneet afgaanit saavat uuden tulevaisuuden.

Myös Suomen kannalta elintasopakolaisiksi todettujen afgaanien vapaaehtoinen lähtö Ranskaan on ainakin lyhyellä tähtäimellä hyvä asia. Sen seurauksena säästymme pakkopalautusten järjestämiseltä ja kustannuksilta. Näin meille jää hieman enemmän rahaa ja resursseja järjestää mm. turvapaikantarpeessa olevien muslimipakolaisten kotoutuminen suomalaisten joukkoon.

Siten olisi aivan erinomainen asia, mikäli uusi ranskalainen käytäntö leviäisi kaikkien Suomeen tulleiden afgaanien tietoon. Tai no, en epäile lainkaan ettei näin kävisi - luullakseni jo nyt nähty toinen oikeustapaus osoittaa puskaradion toimineen. Siten ainoa jännityksen kohteeksi jää gallien kutsuun vastaavien afgaanien määrä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kummallista uutisointia tulonjaosta ja elintasopakolaisten palautuksista
Turvapaikanhakijauutisia Jyväskylästä ja Kauhavalta
KHO elintasopakolaisten asialla

Ei irakilaisilta konstit lopu, eikä professori Janne Kotiaholta ymmärrys. Eihän?

Saimme jälleen eilen osoituksen siitä luovuudesta, jolla irakilaisten kansainvaellus on siunannut maatamme. Sankarimme on Suomen kansalaisuuden saanut irakilaismies, joka on tehnyt uraa yrittäjänä. Siis juuri sellainen menestystarina, jollaisia media on meille tavannut esitellä.

Paitsi että mies oli kansalaisuuden saatuaan ilmoittautunut uudelleen turvapaikanhakijaksi ja käyttänyt jo oppimansa suomen sijasta omaa kieltänsä asioidessaan viranomaisten kanssa. Miehen motiivina lienee ollut turvapaikanhakijoiden vastaanottoraha, jota hänelle ehdittiin antaa 5 200 euroa ennen kuin jekku paljastui.

Eikä siinä kaikki. Yrittäjämiehen liiketoimetkin ovat ehtineet herättää talousrikosepäilyjä. Mutta minä korrrosstan, ne ovat vasta epäilyjä - ainakin asiasta kertoneen uutisen mukaan.

Tapaus osoittaa yhdessä pari päivää sitten käsittelemäni - ja aiemmin esille tulleiden tapausten - kanssa sitä rajatonta luovuutta ja osaamispotentiaalia, jonka kehitysmaalaisten kansainvaellus on meille suonut. Mihin Suomi joutuisikaan tulevaisuudessa ilman siitä saatavaa hyötyä?

* * *

Irakilaisen luovuuden lisäksi on syytä kommentoida myös toista eilistä uutista. Sen mukaan Jyväskylän yliopiston professori Janne Kotiaho on kertonut länsimaisten ihmisten, kuten suomalaisten, kulutuksen tulevan aiheuttamaan maapallon elinolojen köyhtymistä siinä määrin, että 30 vuodessa puhutaan jo sadoista miljoonista pakolaisista.

Uutisen mukaan Kotiaho haluaisi suomalaisten lopettavan puheet lisääntymisestään, koska meillä on korkea elintaso. Tässä hän viittasi ympäristöjärjestöjen lanseeraamaan luonnonvarojen ylimenopäivään, joka on laskettu harhaanjohtavan johtopäätöksen tuottavan valtioiden väkiluvun, eikä oikeamman signaalin antavan pinta-alan, mukaan.

Plussaa professorille on annettava kuitenkin siitä, että hän on ymmärtänyt myös väestönkasvun liittyvän maailman resurssi- ja ympäristökriiseihin. Sekin kun tuntuu monille asiaa kommentoiville olevan liikaa.

Valitettavasti Kotiaho ei kuitenkaan tunnu huomanneen, että maailman väestö kasvaa nykyisin enää lähinnä kehitysmaalaisperheissä, eikä suomalaisten lisääntymisellä tai lisääntymättä jättämisellä, eikä edes elintasolla, ole sen kanssa mitään tekemistä. Sen sijaan tehokkaaseen väestöohjelmaan sitomattomalla kehitysyhteistyöllä - erityisesti akuutilla kriisiavulla - on sitäkin enemmän.

Samoin on Kotiahon mainitsemalla maahanmuutolla länsimaihin. Se kun levittää väestönkasvun - ja siihen liittyvät ongelmat - kautta maapalloon pitkittäen kehitysmaiden väestöräjähdyskuplan puhkeamista ja johtaen lopulta vieläkin vakavampiin seurauksiin kuin nyt odotettavissa olevat. Osittain myös siksi, että tänne muuttaneiden kehitysmaalaisten ympäristöjalanjälki muuttuu kehitysmaalaisesta länsimaiseksi kotipaikan vaihduttua.

Siksi Kotiahonkin kannattaisi käyttää tähän aihepiiriin saamansa medianhuomio suomalaisten syntyvyyden sijasta kehitysmaalaisten holtittoman lisääntymisen aiheuttamaan uhkaan koko ihmiskunnalle. Ja samalla käyttää luovuuttaan sen rauhanomaiseen ratkaisemiseen ennen kuin on myöhäistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaisen uusi konsti meni hukkaan
Luonnonvarojen ylimenopäivä antaa väärän signaalin
Afrikkalaiset aktiivisina - EU suunnittelee taakanjakoa

EU:n tuomioistuin tehosti ankkurilasten toimintaa

Ankkurilapseksi kutsutaan länsimaihin hakeutunutta alaikäistä turvapaikanhakijaa, joka toimii kohdemaahan lähettynä ankkurina muun perheen saamiseksi maahan. Käytäntö johtuu siitä että turvapaikanhakuprosessi toimii lasten kohdalla toisin kuin täysi-ikäisillä: oleskelulupa myönnetään helpommin, eikä alaikäistä palauteta kotimaahansa, ellei tiedossa ole vanhempia tai muuta huoltajaa.

Euroopan Unionin tuomioistuin on antanut ratkaisun, jonka takia Suomen ulkomaalaislakia pitäisi muuttaa sekä oikeustieteilijöiden että maahanmuuttoviraston mielestä. Kyse on perheenyhdistämisoikeuden ulottamisesta myös niihin ankkurilapsiin, jotka tulevat turvapaikan hakuprosessin aikana täysi-ikäiseksi.

Suomessa EU:n linjausta tultaneen noudattamaan kahdesta syystä. Ensinnäkin olemme pyrkineet aina olemaan EU:n mallioppilas, joka ei protestoi edes kaikista haitallisimpien Unionista tulevien päätösten edessä, vaan panee ne aikailematta toimeksi. Toiseksi maamme poliitikkokunta sekä myös ns. vastuullinen media kannattavat kansan vastustuksesta huolimatta ääriliberaalia maahanmuuttopolitiikkaa.

Siten ainoa epäselvyys nyt annetun päätösten seurauksista liittyy siihen, kuinka paljon Suomeen saapuvien ankkurilasten määrä kasvaa jatkossa. Juuri nyt kansainvälistä suojelua hakevia saapuu maahamme lähes 5 000 ihmisen vuosivauhtia. Heistä alaikäisiä on noin 1300 eli reilu neljännes, joista ilmeisesti noin puolet osa on yksin tulleita eli todennäköisiä ankkurilapsia.

Jatkossa humanitaarista maahanmuuttoa lobbaava ja siitä taloudellista hyötyä saava klusteri vienee EU:n tuomioistuimeen turvapaikkaa ilman jääneiden, mutta oleskeluluvan saaneiden henkilöiden oikeuden perheenyhdistämiseen. Nähtäväksi jää, minkälainen päätös sieltä saadaan - ja mahdollistaako se perheenyhdistämisen myös niille alaikäisille, joilla ei ole turvapaikantarvetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaisen uusi konsti meni hukkaan
Ville Niinistö kirjoitti muunneltua maahanmuuttototuutta
Kuinka yhteiskunta muuttuu?

Orjille auttava puhelin

Yleisradio uutisoi varsin hätkähdyttävästi Britannian avanneen auttavan puhelinlinjan orjuudessa eläville. Hyvä niin, jos sellaiselle on tarvetta.

Valitettavasti uutinen vain herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Eli avoimeksi jäi sekä se ketkä ovat nykyisin orjia että se ketkä sellaisia pitävät?

Pienen googlauksen mukaan romanialaismiehet Marius Stefan, 42, ja Valentine Merclusca, 49, tuotiin Britanniassa oikeuteen vangitsemisoikeudenkäyntiä varten. Vuoden 2017 alkupuoliskolla poliisin tietoon oli tullut 820 tapausta, joissa henkilö oli pakotettu tekemään työtä vastoin tahtoaan ja palkatta - siis toimimaan orjana.

Toisen löydökseni perusteella Suomessakin on kymmeniä ellei suorastaan satoja orjia. He joutuvat työskentelemään muun muassa seksiorjina. Myös etnisissä ravintoloissa on havaittu orjuustapauksia. Poliisin selvittämiin tapauksiin on liittynyt tyypillisesti järjestäytynyttä kansainvälistä rikollisuutta ja ihmiskauppaa.

Vaikuttaisi siis siltä, ettei nykyajan orjuudessa ole niinkään kysymys pahojen eurooppalaisten ylläpitämästä sorrosta vaan maahanmuuton lieveilmiöstä. Pankaamme siis merkille, että nykyajan kansainvaellusten seurauksena länsimaihin on syntynyt myös tällainen lieveilmiö.

Avoimeksi jää, että tekeekö se maailmasta paremman paikan elää. Samoin se, että tarvittaisiinko myös Suomeen auttava puhelin orjuuteen joutuneille?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen vastuullinen journalismi Britannian pedofiiliringin ja Ruotsin pikkuprinsessan valossa
Tuhannen uhrin pedofiilirinki
Rasistileiman julma seuraus?

Ovatko ihailluimmat suomalaiset mediapimennossa?

YouGov-tutkimuslaitoksen suorittaman kyselyn mukaan ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen on suomalaisten eniten ihailema nainen. Miehistä ykkönen oli Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama; suomalaisista korkeimmalle eli koko kyselyn toiseksi nousi presidentti Sauli Niinistö.

Suomalaisista naisista kymmenen joukkoon nousivat Mäkäräisen lisäksi Aira Samulin (3), Tarja Halonen (sijalla 4), Jenni Haukio (5), Elisabeth Rehn (9) ja Laura Huhtasaari (10). Suomalaismiehistä kymmenen joukkoon nousivat puolestaan Teemu Selänne (5), Vesa-Matti Loiri (6), Martti Ahtisaari (7) ja Kimi Räikkönen (8).

Tuloksiin tutustuttuani jäin itsekseni miettimään mistä näiden suomalaisten ihailu suomalaisten mielissä nousee. Tässä itselleni ensimmäiseksi nousevat mielikuvat. Ensin naiset ja sitten miehet.

Kaisa Mäkäräinen on loistava urheilija, mutta varhain saavutetusta maailmanmestaruudesta ja maailmancupien kokonaisvoitoista huolimatta myös jonkinlainen surullisen hahmon ritari jäätyään urallaan ilman olympiamitalia. Sellainen vetoaa rankan historian läpi käyneiden suomalaisten tunteisiin, kuten vaikkapa Juha Miedon sadasosasekunnin tappion muisteleminen vielä kymmenien vuosien jälkeen osoittaa. Sitä paitsi Kaisa on erittäin kaunis nainen, vaikka sen sanominen taitaakin olla nykyisin poliittisesti epäkorrektia.

Aira Samulin on iloisesta elämänasenteestaan tunnettu ikinuori tanssinopettaja, joka on TV:stä tuttu kaikille suomalaisille. 64 vuotta sitten hän oli myös mannekiinikuningatar, mutta sitä ei kukaan taida enää muistaa.

Tarja Halonen on suomalainen vasemmistojuristi, joka nousi vauraiden porvarisnaisten tuella Suomen presidentiksi. Siltä ajalta hänet muistetaan erityisesti Ottawan Suomelle kalliiksi tulleesta sopimuksesta ja ulkonäöllisestä samankaltaisuudesta amerikkalaisen Conan O´Brienin kanssa. Jotkut muistavat hänet myös aktiivisena toimijana kehitysmaista Suomeen suuntautuvan kansainvaelluksen takana.

Jenni Haukio on presidentti Niinistön herttaisen oloinen runoilijapuoliso. Listalle hän on epäilemättä päätynyt avioliiton kautta.

Elisabeth Rehn on suomenruotsalainen, josta tuli Suomen ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri ja melkein myös maan ensimmäinen naispresidentti. Vaalean naisen kuningatartie kompastui ehkä siihen, että demareiden ehdokas Martti Ahtisaari tuli politiikan ulkopuolelta.

Laura Huhtasaari on räväkkä, sanavalmis ja ulkomuodoltaan edustava perussuomalainen, jonka suosio omassa vaalipiirissään Satakunnassa on ollut suorastaan käsittämättömän korkea. Kansallisen tunnettuutensa hän lunasti perussuomalaisten ehdokkaana viime presidentinvaalissa, jossa tarjolla ollut suurmenestys taisi kariutua julkisesti tunnustettuun evoluutioskeptisyyteen. Tai ainakin media jaksoi muistuttaa siitä koko kampanjan ajan, eikä se kyllä ollut mikää suositus myöskään itselleni. 

Sauli Niinistö on onnistunut hyvin presidenttinä. Hän on myös onnistunut nousemaan päivän politiikan yläpuolelle, mikä ei ole ollut yllätys, sillä olihan jän jo presidentiksi ryhtyessään monella tavalla oman puolueensa (kok) valtavirrasta sivussa.

Teemu Selänne on toinen Suomen kaikkien aikojen parhaista jääkiekkoilijoista. "The Finnish flash" teki ensimmäisellä NHL-kaudellaan runkosarjassa 76 maalia ja 56 maalisyöttöä eli yhteensä 132 tehopistettä mikä oli tulokkaiden ylivoimainen ennätys. Viime aikoina hän on toiminut suomalaisen huippu-urheilun puolestapuhujana - myös yksilölajien osalta.

Vesa-Matti Loiri on ollut käsittämätön viihteen monitoimimies: näyttelijä, koomikko, laulaja ja urheilija. Koko kansan suosikiksi kaikkien tuntema tämä Turhapuro taisi nousta tehtyään ikimuistoista yhteistyötä Speden Pasasen kanssa. Myöskään Loirin esittämien Eino Leinon runojen laulutulkinnat eivät ole päässeet unohtumaan suomalaislta. Urheilijana hän saavutti virallisen suomenmestaruuden vesi- ja käsipallossa sekä epävirallisen kaatuilussa. Myös jalkapallo ja nyrkkeily ovat kuuluneet hänen harrastuksiinsa. Sekä moniaiset naissuhteet.

Martti Ahtisaaresta tuli puolueensa (sd) johtoklikin harmiksi presidentti politiikan ulkopuolelta. Niinpä lakerikenkien sävyttämä valtionpäämiehen ura jäi yhteen kauteen, mikä oli koko Suomen kannalta harmillista koska seuraajaksi nousi Halonen. Ahtisaarelle se taisi kuitenkin olla onni, sillä näin hän saattoi keskittyä maailman kriisipesäkkeiden rauhoittamiseen, minkä seurauksena "Mara" sai yhden viime aikojen ainoista ansaituista Nobelin rauhanpalkinnoista (joihin ei kuulu YouGOVin kyselyn ykköselle eli Barack Obamalle myönnetty palkinto).

Kimi Räikkönen on tullut tunnetuksi jäämiehen olemuksestaan ja kyvystään kuljettaa kilpa-autoa poikkeuksellisen kovaa. Niiden seurauksena hän on maailmanmestari ja edelleen yksi Formulasirkuksen valovoimaisimmista tähdistä. Miehellä on kuvankaunis vaimo Minttu.

Lopuksi kunnon blogistin pitäisi osata tehdä jonkinlainen oivaltava yhteenveto. Sellaista en kuitenkaan tee - paitsi todeten monien edellä mainittujen naisten poikkeuksellisen edullisen ulkomuodon (ja sellaisen puuttumisen lähes kaikilta listan miehiltä) - vaan totean YouGov-kyselyn tulosten syntyneen kahden kysymyksen vastausten perusteella: ihaileeko vastaaja henkilöä lainkaan, ja onko hän vastaajan eniten ihailema henkilö.

Sitä en osaa sanoa, miten niistä päädytty prosenttilukuihin, mutta suomalaisten voittajaksi pääsi luvuilla  8,5% ja 10,4%. Ehkäpä niiden alhaisuus selittää sen, miksi listalla on paljon ristiriitaisia hahmoja, joista etenkin muutamat poliitikot luultavasti pärjäisivät myös kyselyssä inhotuimmista ihmisistä.

Niin tai näin. YouGov on julkaissut mielenkiintoisen listan, jolle pääseminen kertoo onnistumisesta omalla alalla. Samalla suuri konkareiden määrä osoittaa, ettei suomalaisten sydämiin pääse hetken julkisuudella, vaan siihen vaaditaan lähes aina pitkäaikaista menestystä.

On siis syytä toivottaa onnea kaikille listalle päässelle. Vaikka itse en ihailekaan teistä kaikkia, ovat saavutuksenne silti blogikirjoituksen arvoinen - vastuullinen valtamediammehan ei ole juurikaan uutisoinut asiasta vaikka muuten se onkin lisäännyt vuosi vuodelta viihdehömppäjournalismin osuutta tarjonnastaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jos meilläkin järjestettäisiin kansanäänestys Yle-verosta...
Vähemmälle huomiolle jääneitä seikkoja presidenttiehdokkaista
Viiden prosentin nainen

Irakilaisen uusi konsti meni hukkaan

Helsingin Sanomat kertoi irakilaismiehen esittäneen korkeimmalle hallinto-oikeudelle kuvamateriaalia ja videon homoseksuaalisuusväitteidensä tueksi. KHO ei kuitenkaan uskonut niiden osoittavan homoseksuaalisuutta, koska oikeusprosessi kokonaisuutena ei tukenut hänen väitettään poikkeavasta seksuaalisesta suuntautumisesta.

Tapauksessa lienee ollut kyse siitä, että irakilainen on kavereidensa kanssa saanut kuningasidean homoseksuaalisten tekojen kuvaamisesta turvapaikan saamisen toivossa. KHO kuitenkin ymmärsi, että kuvamateriaalia voidaan tehdä mihin tahansa tarkoitukseen ilman, että se osoittaa niissä esiintyvien tapahtumien kuvaavan todellisuutta.

Näinhän se on viihdeteollisuudessakin. Dekkarisarjoissa jopa pikkukaupunkien murhaluvut kohoavat ajan myötä käsittämättömän korkeiksi.

Elokuvissa näytteiljät taas ovat olevinaan toistensa kanssa seksiaktissa, vaikka eivät reaalimaailmassa olekaan intiimissä suhteessa toisiinsa. Ja pornovideoilla alan ammattilaiset ovat jopa aidossa aktissa, vaikka eivät muuten harrastakaan keskenään seksuaalisia tekoja. Ja niin edelleen.

Irakilaisen tapauksessa kuvamateriaalin uskottavuutta on varmasti pohdittu myös sen pohjalta, että sen kautta mahdollisesti saatava hyöty on ollut valtava verrattuna sen tuottamiseen kuluneeseen aikaan ja vaivaan - ja mahdolliseen vastenmielisyyteen homoseksuaalisia tekoja kohtaan.

Joka tapauksessa irakilaismiehelle täytyy antaa tunnustus luovasti keksitystä uudesta konstista turvapaikan saamiseksi. Ja toivottaa hänelle hyvää kotimatkaa varsin turvalliseksi muuttuneeseen kotimaahansa.

Mutta ei mennä asioiden edelle. Ennen irakilaisen kotiinpaluuta saamme vielä jännittää, minkälaisen seurannaiskirjoituksen vaatimuksineen HS:n punavihreä toimituskunta tekee tästä tapauksesta. Vai jättääkö yllättäen sellaisen tekemättä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaisten asenne tuottaa kurjan tulevaisuuden
Miksi media pallottelee irakilaisen murhalla?
Irakilaiset kieltäytyvät poistumasta

SAK oikein nauratti

Kehuin eilen maamme hallitusta neljästä eri esityksestä. Yksi niistä koski pienille yrityksille ehdotettua mahdollisuutta rekrytoida kolme kuukautta työttömänä olleita alle 30-vuotiaita määräaikaisiin työsuhteisiin ilman erillistä perustetta. Ajatuksena oli tietenkin pyrkimys helpottaa näiden syrjäytymisvaarassa olevien nuorten pääsyä kiinni työelämään ja sitä kautta antaa heille mahdollisuus näyttää kykynsä työnantajille.

Ei kestänyt kauaa, kun maamme taantumuksellinen ammattiyhdistysliike jyrähti - ja ah niin ennalta arvattavasti, että oikein nauratti. SAK:n Annika Rönni-Sallinen nimittäin loihe lausumaan, että "palkansaajat tekivät osansa talouden kääntämisessä kasvuun hyväksymällä raskaan kilpailukykysopimuksen. On kohtuutonta sen jälkeen vielä lisätä työntekijöiden epävarmuutta heikentämällä työsuhdeturvaa."

Näyttäisikin siltä - kuten aina ennenkin - että SAK:lle on nyt ja aina tärkeintä vaalia hyväosaisten ihmisten oikeuksia niitä vastaan, joilla ei ole mitään. Tässä tapauksessa siis työssä olevien etuja silläkin hinnalla, että työttömät joutuvat jatkamaan korpivaellustaan päivästä ja vuodesta toiseen.

Lisäksi työsuhdeturva on yksi tärkeimmistä peruskivistä ay-liikkeen suosion taustalla. Siksi siitä lipsuminen olisi SAK:n ja sen liittojen vaikutusvallalle valtava riski. Ei siis ihme, että maan suurimman ammattiliiton näkemyksen mukaan on parempi antaa nuorten työttömien syrjäytyä kaikessa rauhassa kuin yrittää tehdä asialle jotain.

Tähän asiaan liittyen kertoi myös Jussi Halla-aho (ps) eilen Twitterissä oman näkemyksensä, jonka jaan hänen kanssaan - ja jota soisin Rönni-Sallisen ay-kollegoineen pohtivan ennakkoluulottomasti edes hetken. Halla-ahon mukaan "jotkut näkevät, että tässä on vaihtoehtoina a) pysyvä työsuhde ja b) määräaikainen työsuhde. A) on tietenkin parempi kuin b). Mutta entä jos vaihtoehtoina onkin a) määräaikainen työsuhde ja b) ei lainkaan työsuhdetta?

Valitettavasti en näe syytä pidätellä hengitystä odotellessani Rönni-Sallisen ja kumppaneiden pohtivan saati ymmärtävän Halla-ahon opetusta. Ja jonain päivänä puolustavan aidosti heikossa asemassa olevia ihmisiä. Pikemminkin odotettavissa on pelkästään kylmää piittaamattomuutta vähäosaisia kohtaan.

Toki on sitten vielä aivan eri asia, voidaanko hallituksen esityksiä viedä läpi muutenkaan. Ainakin Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskinen oli skeptinen siitä, kelpaako hallituksen esitys nykymuodossaan EU:lle.

Hänen mukaansa suunniteltu muutos määräaikaisiin työsuhteisiin olisi mahdollinen vain aivan pienimmille yhden tai kahden hengen yrityksille. Että se siitä viime vuonna juhlitusta Suomen satavuotiaasta itsenäisyydestä.

Nähtäväksi siis jää, saako hallitus lainkaan helpotettua nuorten työntekijöiden ahdinkoa. Ellei työllistämiskynnyksen alentaminen ole mahdollista olisi siihen olemassa myös toinen keino - eli päästää ikääntyneet ihmiset eläkkeelle tukkimasta nuorten työuraa. Tätä mahdollisuutta tuskin edes harkitaan, koska pienentyvien ikäluokkien on katsottu johtavan työvoimapulaan. Aika näyttää koska tuo hetki koittaa, vai koittaako ikinä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt on annettava hallitukselle kiitosta
Haluammeko lisää reppanoita?
Köyhät kyykkyyn vai töihin?

Nyt on annettava hallitukselle kiitosta

Nyt on annettava hallitukselle kiitosta. Kiitoksen ensimmäisenä ja toisena syynä on eilen esitelty paketti, jossa korjataan kaksi yleisesti järjettömäksi tiedettyä rikoslakimme kohtaa.

Ensinnäkin hallitusta on kiitettävä lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten korottamisesta nykyisestä. Se vastaa kansalaisten oikeustajua, mutta muutoksen lopullinen vaikutus jää nähtäväksi, koska nostetuksi tulivat vain maksimirangaistukset.

Jos muutoksia olisi tehty myös minimirangaistuksiin, olisi yleensä rangaistusasteikon alapäätä käyttävän oikeuslaitoksen mahdollisuus vesittää uudistuksen tarkoitus jäänyt vähäisemmäksi. Toivottavasti rangaistuksiin kuitenkin tulee kiristyksiä myös käytännössä.

Toinen uudistus on sakkojen muuntorangaistuksen osittainen palauttaminen, mitä erityisesti kaupat ovat kaivanneet kroonisten myymälävarkaiden takia. On syytä toivoa, että muuntorangaistuksen paluu pelottaa pikkurikollisia sen verran, että he pitäytyvät lain oikealla puolella - tai jos ei pelota, niin ainakin pysyvät hetken poissa pahanteosta.

Kolmas kiitosta saava hallituksen esitys on pienyrityksille annettu oikeus erottaa nykyistä helpommin työntekijöitään. Sekä lupa yli kolme kuukautta työttömänä olleen alle 30-vuotiaan palkkaamiseksi määräaikaisen työhön ilman perusteltua syytä.

Näiden muutosten osalta on selvää, että niitä käytetään myös väärin. Olen kuitenkin lähes varma siitä, että uudistusten seurauksena seuraa paljon enemmän hyvää kuin pahaa. Pienyritysten kynnys palkata väkeä laskee oleellisesti ja nuorten syrjäytyminen vähenevät uudistuksen seurauksena. Molemmat asiat ovat äärimmäisen tärkeitä yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta.

Lopuksi on kiitettävä hallitusta myös siitä, että se on valmis korjaamaan paljon haukuttua työttömien aktiivimalliaan. Tämä tapahtui ainakin osin opposition ja asiantuntijoiden esittämän kritiikin seurauksena, mistä kiitos myös heille.

Muutoksiin sisältyy sekä aktiivisuuden osoittamiseen käytettävien koulutusmahdollisuuksien laajentaminen että TE-toimistojen resursoiminen niiden itse esittämien lukujen mukaisesti. On syytä olettaa, että tämän ja edellä mainitsemani kolmannen kohdan yhteisvaikutuksena myös aktiivimallin toimivuuden todellinen mittari eli työttömyysasteemme - ja siinä erityisesti pitkäaikaistyöttömien määrä - laskee. Ellei laske, on lähdettävä tarkastelemaan onko pitkäaikaistyöttömyyden paikalleen jämähtämisen taustalla muita syitä kuin vaikeus saada töitä - eli esimerkiksi työkyvyttömyys tai täydellinen työhaluttomuus.

Seuraavaksi on toivottava, että edelle kirjaamani työllisyyteen liittyvät muutokset kääntävät taloutemme voitolliseksi. Näin siksi, että alkaneesta nousukaudesta huolimatta on valtion budjetti edelleen rajusti alijäämäinen, mutta nousukausi ei tule olemaan ikuinen, joten tulojen ja menojen tasapaino olisi saatava käännetyksi mahdollisimman nopeasti. Aikaa ei siten ole hukattavaksi eikä Sipilän kabinetilla sen enempää kuin eduskunnallakaan ole aikaa vatuloinnille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työttömyysaste - aktivimallin toimivuuden mittari
Asumistukileikkurin vaikutuksista
Huomioita valtion prioriteettilistasta

Varoitus!

Lentoyhtiöitä varoitettiin viime yönä risteily- tai ilmasta maahan ammuttavista ohjuksista Välimeren itäosissa. Kyseessä lienee seuraus Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin taannoisesta lupauksesta reagoida Syyrian kaasuiskuihin.

Varoituksen seurauksena lentoyhtiöt ovat reagoineet siirtämällä kalustonsa pois varoituksenalaiselta alueelta, joten ilmatilassa tuskin syntyy siviiliuhreja. Nähtäväksi jää, syntyykö niitä Syyriassa vai löytävätkö ohjukset erehtymättömästi sotilaalliseen maaliinsa.

Mutta mikä tuo maali on? Onko tarkoituksena iskeä Syyrian armeijan tai sitä tukevien venäläisjoukkojen kimppuun. Vai onko tavoitteena Syyrian diktaattorin, Bashar Al-Assadin, likvidointiyritys. Tämän tietänemme seuraavan kolmen vuorokauden aikana.

Sen sijaan kestää kauemmin ennen kuin näemme mitä ohjusiskuista seuraa. Syntyykö Syyriaan rauha ja demokratia? Jyrkkeneekö vastakkainasettelu amerikkalaisten ja venäläisten välillä. Vai luopuuko Venäjä sen seurauksena Assadista todettuaan olevansa aseeton Yhdysvaltain teknistä ylivoimaa vastaan?

Tuntemattomia ovat myös amerikkalaisten jatkosuunnitelmat. Ottavatko ne jatkossa osaa myös maataisteluihin viedäkseen tehtävänsä loppuun? Vai pysyvätkö etäällä muistellen Vietnamin opetuksia?

Entä nouseeko ääri-islam sittenkin uudelleen Syyriassa? Tai aktivoituuko se länsimaissa? Entä syntyykö uusi pakolaisvyöry kohti Eurooppaa?

Ja mitä tekee Turkki kurdien kanssa? Tai miten reagoi Iran? Ja kiihottavatko iskut jollain tavalla palestiinalaisia? Tai Israelia?

Näihin kysymyksiin saanemme vastauksia seuraavien kuukausien aikana. Mutta ennen niiden saamista voimme me ja Syyrian asukkaat ainoastaan toivoa parasta ja pelätä pahinta.

Itse pelkään, että nyt ilmeisesti tehtävien ohjusiskujen seuraukset eivät ainakaan vähennä syyrialaisten tulevia kärsimyksiä. Mutta samalla toivon hartaasti olevani väärässä. Selvää tässä tilanteessa lienee nimittäin ainoastaan se, ettei Syyrian sisällissota ole vielä pitkään aikaan ohi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itä-Ghoutan siviilit saamassa rauhan, mutta kurdien tilanne synkistyy
Trump iski Syyriaan, mutta mitä sitten?
Valtapoliittista hurskastelua

Mellunmän päiväkodin tapahtumat on tutkittava ja niistä on opittava

Helsingin Sanomat ja Helsingin Uutiset kertoi Mellunmäessä sijaitsevan päiväkodin kuusivuotiaiden lasten äärettömän huonosta käyttäytymisestä. Jutuissa mainittiin lisäksi opettajakunnan välinpitämättömyydestä ja erittäin omituisista kasvatuskeinoista. Asia oli alun alkaen noussut esiin vanhempien blogikirjoituksesta.

Kovin hurjalta tuntui niin lasten kuin henkilökunnankin käytös. Vanhempien blogikirjoituksessa kerrotaan muun muassa, että "olen välillä jäänyt seuraamaan tilanteita syrjemmälle ja on todella surullista katsottavaa, kun ´ammattilaiset´  kääntävät katseensa, kun 6-vuotiaat käyvät toistensa päälle ja huutelevat kirosanoja niin, että koko Mellunmäki raikaa."

Täysin avoimeksi on kuitenkin jäänyt, mistä tilanteen eskaloituminen johtuu. Onko selän kääntämisen ja muiden ongelmien taustalla henkilökunnan ammattitaidottomuus, jonkinlainen häiriköiviin lapsiin liittyvä erityispiirre vai jokin ihan muu? Toivottavasti ei ainakaan mikään sellainen, joka Englannissa johti äärimmäisen surullisiin seurauksiin.

Aika antaa kyllä vastauksen, sillä asioilla on taipumus tulla esiin.  Joka tapauksessa tässä tilanteessa tärkeintä on, että tapahtumat tutkitaan perinpohjaisesti ja niistä osataan tehdä oikeat johtopäätökset ja riittävät korjausliikkeet, jotta tilanne päiväkodissa normalisoituu eikä toistu muualla.

Loppujen lopuksihan lasten ja nuorten kasvatus on yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeää, eikä siinä ole varaa epäonnistua. Ei etenkään nyt, kun väestörakenteemme on muutenkin nopeassa muutoksen tilassa.

Tarvitaan siis rehellisyyttä ongelman syiden tutkimisessa ja niiden loogisessa tulkinnassa. Toivottavasti tämä on ymmärretty niin päiväkodin henkilökunnan, lasten kasvatuksesta vastaavien kunnallisten ja valtiotason virkamiesten kuin myös poliitikkojen tasolla, sillä kestävä ratkaisu voidaan löytää ainoastaan tosiasiat tunnustamalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasistileiman julma seuraus?
HS:n toimittaja kasvatti lapsia Rautatientorin mielenosoitusten välimaastossa
Yle: väestöryhmien polarisaatio otti uuden askeleen Ruotsissa

Journalismi, politiikka, Syyria ja Unkari

Tänä aamuna poimin uutistarjonnasta kaksi kysymyksiä herättävää asiaa. Niistä ensimmäinen on Syyrian kaasuisku ja toinen Unkarin vaalit.

Syyrian kaasuisku on monella taholla pantu maan hallituksen piikkiin. Näin on tehnyt niin EU kuin USA:n presidentti Trumpkin. Jälkimmäinen tosin vieritti vastuuta myös Venäjälle.

En tietenkään tiedä kuka on vastuussa kaasuiskusta. Panin kuitenkin merkille sen, että Itä-Ghoutan taistelun jo lähes voittaneen Bashar Al-Assadin täytyy olla täydellinen idiootti tehdäkseen satavarmasti kansainvälisen tuomion saavan kaasuiskun alueen viimeisiä kapinallisia vastaan.

Itse asiassa Assadin typeryyden täytyy olla niin syvää, että sellaiseen on lähes mahdoton uskoa. Vielä mahdottomampi on uskoa siihen, että tuntemattomat ilmavoimat olisivat viime yönä pommittaneet syyrialaista sotilaslentokenttää.

Tämä kaikki on ainakin itselleni täysin käsittämätöntä. Nähtäväksi jää, tuleeko tähän typeryyteen jonain päivänä selvyys. Ja liittyykö siihen jollain tavalla se, että sodassa ensimmäinen uhri on aina totuus.

Aamun toinen aiheeni on Unkarin vaalit. Siellä valtaa pitävä ja epädemokraattiseksi syytetty Victor Orban ja hänen Fidesz-puolueensa on saavuttanut jälleen vaalivoiton.

Tulos osoittaa kuinka merkittävästä asiasta Eurooppaan kehitysmaista suuntuvassa kansainvaelluksessa on kyse. Toisin kuin nykyisessä valtamediassa annetaan ymmärtää, Unkari toimi vuoden 2015 tapahtumien alussa yhtenä läpikulkumaana EU:n alueelle suuntautuville ja Dublinin sopimuksen mukaisesti unkarilaiset rekisteröivät alueelleen tulleet turvapaikanhakijat.

Tämä herätti kielisukulaisissamme vastustuksen aallon, jota Orban hyödynsi pysäyttämällä kansainvaelluksen maansa kautta. Ja sai siten ehdottoman vallan, jonka on pitkään jatkuessaan todettu muualla - myös Suomessa Kekkosen aikaan - korruptoivan poliitikot ja poliittisen järjestelmän.

Ehdottomaan valtaan päässeen Orbanin kohdalla on puhuttu epädemokraattisesta ja korruptoituneesta politiikasta. Joka tapauksessa hän pyrkii varmistamaan valtansa myös tulevaisuudessa eikä ole syytä epäillä, ettei ainakin hänen liepeilleen hakeutuisi ihmisiä, joiden tavoitteena on oman taloudellisen edun saavuttaminen.

Itse jäin kysymään, että koska Orbanin menestyksen takana on tyytymättömyys EU:n maahanmuuttopolitiikkaan, johon yhtyy niin Unkarin kuin koko Unioninkin väestön enemmistö, onko EU-eliitti valtalehdistöstä poliitikkoihin todellakin sitä mieltä, että kehitysmaalaisten kansainvaelluksen tukeminen on niin tärkeä asia, että sen edessä on uhrattava jopa toimiva demokratia? Ja ajoittaisen vallanvaihdon politiikkaa puhdistava vaikutus?

Vai onko Orbaninkin valtaa liittyvä politikointi ja uutisointi tarkoitushakuista unkarilaisten mustamaalaamista? Saihan Orbanin Fidesz ja hänen avointa maahanmuuttopolitiikkaa vastustava liittolaisensa yhteensä 134 paikkaa kun kaikille muille meni 54 paikkaa. Niistä vain 29 meni avoimen maahanmuuton kannattajille.

Siten ei ole epäilystä, mikä on Unkarin kansan tahto tässä asiassa. Se on sama kuin muuallakin EU:ssa ja myös Suomessa. Ainoan eron tekee se, että useimmissa läntisissä EU-maissa media on onnistunut mustamaalaamaan maahanmuuttoa vastustavat tahot siten, että ihmisten kynnys näiden äänestämiselle on erittäin korkea.

Onneksi Unkari-uutisoinnissa media ei mustamaalaa, sillä eihän länsimedialla voi olla intressiä mustamaalata unkarilaisia puolueita? Eikä siellä ole edes sotaa, jossa totuus olisi ensimmäinen uhri, vaan lähes liikuttava yksimielisyys. Mutta, kuten tiedetään, valta korruptoi ja ehdoton valta korruptoi ehdottomasti. Myös Unkarissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaksi hyvää uutista - vai onko?
Media värittää maailmankuvaamme
Turvapaikkapolitiikan seurauksista

Ville Niinistö kirjoitti muunneltua maahanmuuttototuutta

Professori Kaarlo Tuori saavuttaa huomenna kunnioitettavan 70 vuoden iän. Onnittelut emerituskollegalle siitä!

Tuoria oli syntymäpäivän takia kunnioitettu maamme suurimmassa sanomalehdessä. Haastattelusta nousi kiinnostavuudessaan esille yksi kohta. Siinä Tuori kertoi hallituksen lähettävän lakiesityksiä liian paljon perustuslakivaliokuntaan ja otti esimerkiksi tieliikennelain muuttamisen, jota arvioidaan liikkumisvapauden näkökulmasta.

Tuorin mukaan "hallitus ilmeisesti kuvittelee, että liikkumisvapauteen saattaisi kuulua sekin, että autolla saisi huristella niin lujaa kuin tahtoo tai kummalla puolella tietä tahansa. Mille tahansa laille, joka koskee ihmisten käyttäytymistä, voidaan keinotekoisesti luoda jokin perus- ja ihmisoikeudellinen ulottuvuus."

Vaikka kyseessä olikin ilmiselvä argumentaatiovirhe, nousi Tuorin näkemys esille ajatuksissani siksi, että luin sen pian Ville Niinistön (vihr) mielipidevuodatuksen jälkeen. Siinä entinen puolueensa puheenjohtaja ja ministeri valitti sitä, että Suomen turvapaikkakäytännöt ovat tiukentuneet - eli entistä suurempi osa maahan pyrkineistä saa kielteisen päätöksen ja velvoitetaan poistumaan maastamme.

Niinistö kiihotti itseään kirjoituksen edetessä ja päätyi lopulta väittämään, että "Suomi on nyt maa, joka hajottaa perheitä mielivaltaisesti, lähettää ihmisiä suurella todennäköisyydellä hengenvaaraan tai syrjäyttää paperittomuuteen. Tämä on häpeällistä. En olisi uskonut eläväni maassa, jossa ihmisoikeudet kyseenalaistetaan."

Maahanmuuton yhteydessä vuoden 2015 tulijoiden kohdalla oli kyse kuitenkin ennen kaikkea irakilaisista, jotka hakeutuivat Suomeen lähinnä korkeamman elintason takia. Toiseksi suurin ryhmä tuli Somaliasta, jonka pohjoisosa oli jo tuolloin muuttunut afrikkalaisittain täysin turvalliseksi. Kolmantena olivat albaanit maasta, jonka turvattomuudesta ei tässä yhteydessä kannata edes puhua. Silloin täysin sekaisin olevasta Syyriasta oli tulijoita hämmästyttävän vähän: vain 877 noin 32 477 hakijasta.

Elintasopakolaisuuteen viittaa tulijoiden kansalaisuuden lisäksi moni muukin seikka. Niin moni, ettei maahantulon yleisimmästä motiivista jää varteenotettavaa epäilystä, eikä tätä muuta se, että vuoden 2015 maahanryntäyksen mahdollistaneita lakeja ja hallinnollisia käytäntöjä on jonkin verran korjattu.

Seuraavassa listaan muutamia näistä seikoista.

Ensinnäkin osoitin itse tilastollisen tarkastelun perusteella, ettei "humanitaarinen maahanmuutto ja siihen liittyvä suomalainen maahanmuuttopolitiikka perustu niinkään Irakin tilanteeseen vaan pikemminkin puhtaasti kulloisenkin Suomen hallituksen poliittisiin intohimoihin." Erityisen tunnettu on ollut pääministeri Sipilän henkilökohtainen kutsu, jonka jotkut maahantulijat kertoivat motiivikseen tulla Suomeen.

Samoin ihmetystä ovat vuosien mittaa aiheuttaneet irakilaisten pettymykset suomalaisen yhteiskunnan palvelutasoon ja sen takia lähteminen takaisin kotiin. Itäkeskuksessa on myös ollut jopa organisoitunut lipunmyyntipalvelu sitä varten - en tiedä onko vieläkin.

Kiinnitin Niinistön vuodatusta lukiessani huomiotani myös siihen, ettei tämä kyennyt näkemään lainkaan asian toista puolta, eli suomalaisten näkökulmaa. Ei sitä ole tosin puolustanut juuri kukaan muukaan edes oikeusprosessien aikana.

Humanitaarinen maahanmuutto ei ole ilmaista, vaan siihen käytettävä raha on vuosikymmeniä pois muilta tarvitsevilta. Parhaan käytettävissä olevan, mutta pahasti puutteellisen, arvion mukaan etenkin suurimpiin maahanmuuttajaryhmiin kuuluvien elinaikaiset kustannukset veronmaksajalle ovat valtavat - noin miljoona euroa per turvapaikan saanut. Jo pelkät maahanmuuton käsittelykustannukset ovat valtavat.

Siten on selvää, ettei meillä ole varaa ottaa vastaan kaikkia tänne pyrkiviä, vaan vastaanotettavat on rajattava kaikkein hädänalaisimpiin. Näin voimme parhaiten varmistaa heidän turvallisen tulevaisuutensa uudessa kotimaassaan sen sijaan, että käyttäisimme resurssimme elintasopakolaisuuden ylläpitoon.

Jos tänne tulevat elintasopakolaiset saataisiin nykyistä paremmin integroiduksi maahamme, sallisivat resurssimme nykyistä laajemman kehitysmaalaisten elättämisen Suomessa. Sen saavuttamiseksi tulisi heidän omien asenteidensa muuttua, tavallisen ja törkeän rikollisuuden vähentyä sekä sitä kautta myös kantaväestön heihin kohdistaman rekrytointihaluttomuuden kadota. Puhumattakaan terrorismiriskistä.

Edelle kirjoitetun perusteella on siis aivan liian monta syytä siihen, miksi Ville Niinistön toive kaikkien tulijoiden maahamme asuttamisesta ei voi toteutua. Ei edes siksi, että hän - alussa mainittua Kaarlo Tuoria lainatakseni - on luonut ihmisoikeudellisen ulottuvuuden elintasopakolaisuuteen.

Avoimeksi kuitenkin jää oliko Niinistön vuodatuksessa kyse muunnellusta totuudesta, älyllisestä epärehellisyydestä vai vihreän miehen jäljelle jäävästä logiikasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuka valittaisi maahanmuuttoviraston myönteisistä päätöksistä?
Irakilaiset kaipaavat takaisin kotiin - mutta minne katosivat vaino ja hätä?
Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia

Naisen ja miehen logiikka

Perussuomalaisten piirissä vaikuttaa nainen nimeltään Riikka Purra. Hän on puolueen poliittinen suunnittelija. Kuulostaako poliittiselta broilerilta?

Broileri tai ei, on Purralla selväjärkisiä ajatuksia. Joitain niistä julkaistiin eilen Suomen Uutisten sivuilla. Seuraavassa pari esimerkkiä.

Paperittomista eli Suomessa laittomasti oleskelevista henkilöistä. "Suomessa suurin osa näistä ihmisistä on kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita... Heillä todellakin on paperit ja heidän papereissaan sanotaan, että he eivät ole oikeutettuja kansainväliseen suojeluun tai oleskelulupaan."

Papereiden hukkaamisesta matkalla Suomeen. "Esimerkiksi Tanskassa tämä vaikeuttaa henkilön turvapaikkakäsittelyä, mikäli hänellä ei ole papereita. Suomessa papereiden hukkaaminen helpottaa turvapaikanhakijan asemaa... Se poistaa eron sellaisen ihmisen, joka kiertää maailmaa löytääkseen parempaa elintasoa ja poliittista vainoa ja hengenhätää pakenevan ihmisen välillä "

Konkreettisesta ongelmasta. "Maassamme on yhä kasvava määrä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ihmisiä... Tämä on se konkreettinen ongelma, jonka parissa meidän tulee toimia... Asia ei siis muutu muuksi puhumalla paperittomista, aliarvioimalla heidän lukumääräänsä tai kustannuksia tai turvallisuusuhkaa. Se ei myöskään poistu paheksumalla niitä ihmisiä, jotka haluavat ottaa huomioon kokonaisuuden ja Suomen edun, ja jotka eivät ole niinkään kiinnostuneita yksittäisistä ihmiskohtaloista."

Suomalaisen yhteiskunnan oikeudesta. "Suvereenilla valtiolla on oikeus päättää, keitä maahan saa tulla ja oikeus tietää, keitä maassa oleskelee. Ihminen, jolla ei ole oikeutta oleskella täällä, on maassa laittomasti."

Näin siis Riikka Purra, Twitter-tilinsä mukaan "hyvähampainen spindoctor perussuomalaisissa", jota kiinnostaa politiikka, yhteiskunta ja talous. Vaikka omat hampaani ovatkin ikäluokalleni tyypillisesti kelvottomassa kunnossa, en voi olla yhtymättä edellä lainaamiini näkemyksiin.

Siksi välitin ne eteenpäin osoittaakseni, ettei Speden vanhoista sketseistä tai internetissä usein toistuvista väitteistä huolimatta naisten loogisessa ajattelussa ole sen enempää vikaa kuin miestenkään - joskin julkisen huomion suhteen vaikuttaa siltä, että sketsimäisesti ajattelevien naisten näkemykset pääsevät syystä tai toisesta selväjärkisiä enemmän näkyville.

Jälkimmäisistä voisi ottaa esimerkiksi vaikkapa vihreiden puheenjohtaja Touko Aallon näkemykset. Hän on esimerkiksi ilmoittanut pitävänsä Maahanmuuttoviraston arvioita eri maiden turvallisuustilanteesta ainakin osin epäluotettavina.  Siksi hän olisi valmis myöntämään tilapäisen oleskeluluvan laittomasti Suomessa oleville eli kielteisen päätöksen saaneille turvapaikanhakijoille.

Eli toisin sanoen siinä missä tämän kirjoituksen nainen haluaisi lopettaa turvapaikanhakijoilta papereiden hukkaamisesta syntyvän edun, haluaisi mies tehdä siitä oleskelulupa-automaatin. Onko tämä nyt sitten miehen logiikkaa?

Niin tai näin, sekä miehistä että naisista löytyy niin selväjärkisiä, älyllisesti epärehellisiä kuin sekavasti ajatteleviakin ihmisiä. Purra kuuluu selvästi tuohon ensimmäiseen luokkaan, mutta Aalto ei.

Sitä on kuitenkin vaikea sanoa kumpaan kahdelle jäljelle jäävistä luokista vihreä miespuheenjohtaja olisi sijoitettava. Mikäli hän on politiikassa maailmanparannusfilosofiaan perustavan puolueensa puheenjohtajana pelkkä ura mielessään (siis jonkinlainen "leipäpappi"), on oikea luokitus todennäköisesti älyllinen epärehellisyys. Jos hän taas on julkisuudessa rehellinen, ei jäljelle jää kuin yksi vaihtoehto.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naisen evoluution uusi suunta
Albaanit kusettivat suomalaisnaista ja veronmaksajaa
Stadin friidut

Huippu-urheilun ja kansanliikunnan välinen yhteys

Uusi tutkimus kertoi, että suomalaisten liikkumattomuus maksaa yhteiskunnalle vuosittain jotain 3,2 ja 7,5 miljardin euron välillä. Lukuihin on laskettu sairauslomat, menetetty työpanos, terveyspalveluiden käyttö, lääkkeet, ikääntyvän väestön koti- ja laitoshoidon kustannukset, tuloverojen menetykset, maksetut työttömyysturvan etuudet ja syrjäytymisen kulut. Lasketut summat ovat pikemminkin korrelatiivisia kuin osoitettuihin syy-seuraussuhteisiin perustuvia.

Asiaa on jo ehditty kauhistella erilaisissa uutismedioissa ja ihan syystä. Liian vähäisen liikunnan hintalappu on todella suuri.

Edellinen liikuntaan liittyvä suuri uutinen oli Mika Lehtimäen valinta Suomen Huippu-urheiluyksikön johtoon. Miehen tuntuivat hyväksyvän tehtäväänsä kaikki lajiliitot huolimatta siitä, että hän ilmoitti heti tuoreeltaan tekevänsä suuria muutoksia rahanjakoon.

Ensi katsomalta nämä kaksi uutista eivät tunnu liittyvän yhteen. Todellisuudessa asia on kuitenkin aivan päinvastoin.

Ensinnäkin menestyvät huippu-urheilijat toimivat nuorille esikuvina liikuntaharrastuksessa. Ellei sellaisia ole, ei lajeilla ole vetovoimaa lapsiin ja nuoriin, minkä seurauksena yhä useampi nuori jättää säännöllisen liikunnan sikseen.

Toiseksi suuret nuorisojoukot urheiluseuroissa tuovat mukanaan vanhempia, joiden joukosta löytyvät sellaiset innokkaat, jotka pyörittävät ainakin pienimpien ohjausta ja järjestävät kilpailuja. Nämä ihmiset löytyvät lähinnä niiden nuorten vanhemmista, jotka ainakin haaveissaan tähtäävät kilpaurheilijoiksi - ja joiden tekemisiin menestyvät kansainväliset urheilijatähdet vaikuttavat eniten.

Kolmanneksi suuret urheilevat nuorisomäärät asettavat kuntien päättäjille painetta liikuntatilojen ylläpitämiselle. Ilman käyttäjiä eivät nouse sen enempää pururadat tai hiihtoladut kuin jalkapallo- tai jäähallitkaan.

Neljänneksi on selvää sekin, että ilman mainosarvoa omaavia urheilijoita tai joukkueita ei liikuntaan virtaisi yksityistä rahaa. Vaikka se ei suurelta osalta kuljekaan harraste- tai nuorisoliikuntaan, auttaa se osaltaan aktiivisia seuroja, joiden toiminta mahdollistaa kaiken ohjatun liikunnan maassamme.

Yhteenvetona totean, että meidän suomalaisten on syytä toivoa Mika Lehtimäen onnistuvan vaikeassa tehtävässään ja nostavan suomalaisen urheilun uudelle tasolle. Näin voisimme pienentää edes hiukan sitä suurta hintaa, jonka etenkin lasten ja nuorten vähäinen liikunta aiheuttaa tulevaisuuden Suomelle.

On kuitenkin selvää, ettei tämän päivän yhteiskunnassa synny huippuja ilman taloudellisia kannusteita. Tämän nosti esille myös jääkiekkolegenda Teemu Selänne ehdottaessa yksilöurheilijoiden palkitsemista olympiamitaleista suurilla rahasummilla. Mielenkiintoinen avaus, jonka soisi herättävän keskustelua aikuistuvan urheilijan uran ja jokapäiväisen leivän aiheuttaman ristiriidan ratkaisemiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapsille voidaan tarjotaa vain kilpailemisen sisältävää liikuntaa tai ei liikuntaa lainkaan
Hiihtäminen on parasta liikuntaa
Liikunta pidentää ikää!

Miksei Ruotsiin löydy opettajia eikä poliiseja?

Helsingin Sanomien Petja Pelli kertoi ruotsalaisten hyvin tunnetusta ongelmasta löytää päteviä opettajia ja poliiseja. Nämä ammatit eivät naapurimaan asukkaita kiinnosta, joten niin opetuksen kuin järjestyksenpidonkin taso ovat laskusuunnassa.

Pelli arvelee ongelmien johtuvan kyseisten ammattien arvostuksen puutteesta ja heikosta palkkauksesta. Jopa koulutuksen käyneet hakeutuvat usein aivan muihin tehtäviin. Ratkaisuksi ruotsalaisten ongelmiin toimittaja ehdottaa palkkatason nostamista.

Pieni googletus paljasti, että ruotsalaisten peruskoulun opettajien loppupalkka oli vuosi sitten noin 43 000 dollaria vuodessa. Suomessa vastaavasti peruskoulun opettajan loppupalkka vuonna 2015 oli 3 518 euroa kuussa eli dollarin ja euron kurssieron (noin 23% juuri nyt) verran enemmän kuin Ruotsissa. 

Poliisin osalta löysin googlaamalla tiedot, joiden mukaan suomalaisen poliisin vuosipalkka olisi 59 450 euroa ja ruotsalaisen 449 236 kruunua. Ero on noin 15 000 euroa eli varsin merkittävä.

Pelli lienee siten oikeassa siinä, että Ruotsissa opettajien palkat ovat ehkä aavistuksen heikot ja poliisin kohdalla selvästi huonot - ainakin Suomeen verrattuna. Mutta totuuden nimissä olisi Pelli voinut pohtia myös sitä, vaikuttaako näiden kahden ammatin arvostukseen mikään työn luonteesta johtuva tekijä.

Onhan meille kantautuneen tiedon mukaan ruotsalainen oppilasaines kovin erilaista kuin Suomessa. Ja rikollisuuskin on varsin toisentyyppistä kuin meillä. Voisiko näillä tosiasioilla olla mitään tekemistä opettajan ja poliisin ammatteihin hakeutumisen - ja niissä pysymisen - kanssa?

Itselläni on sellainen käsitys, että on. Mutta kysymys kuuluukin, että miksei Pelli edes sivunnut aihetta omassa kirjoituksessaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat Ruotsi-tiedon lähteenä
Uskonnollis-kulttuurinen perimä tunisialais-ruotsalaisessa viitekehyksessä
Ruotsin tapahtumien innoittama kysymys Sauli Niinistölle