Ilta-Sanomat kertoi eilen suomalaisten viranomaisten näkemyksistä siitä, kuinka Suomeen palaavat jihadistit tulisi palkita. Sisäministeriön mukaan "taistelualueelta palaavan yhteiskuntaan integroitumisen kannalta on keskeistä saada hänen elämäänsä liittyvät perusasiat, kuten asunto ja toimeentulo, kuntoon".
Tämä ei riitä Vantaan kaupungin virkamiehille, vaan he ovat huomauttaneet, että palvelujärjestelmästä puuttuu taistelualueelta palaaville tarvittava erityispalvelu ja erityiskohtelu. IS:n jutussa vantaalainen virkamies tarkensi näkemyksenään, että vierastaistelijoiden radikalisoitumisen uhka voisi olla joskus perusteltu syy saada muita nopeammin asunto ja että pitäisi tietenkin olla muutakin tukea.
Asiaa ovat kommentoineet ainakin Jussi Halla-aho (ps) Facebookissa. Hänen mukaansa "ei ole kovin suuri ihme, että Suomi tuottaa väkilukuunsa nähden poikkeuksellisen paljon jihadisteja, jos terroristijärjestöön kuulumisesta rankaisemisen sijaan palkitaan". Jaan tämän käsityksen, mutta huomautan, että halutaanhan meillä palkita myös niitä, jotka hävittävät henkilöllisyystodistuksensa maahan saapuessaan.
Jihadistien palkitsemista kommentoi Oikeassa Mediassa myös Mika Niikko (ps), joka kiinnitti huomion siihen, että "tämä on iskun vasten kasvoja niitä tuhansia Vantaan asunnottomia kohtaan, jotka ovat jo vuosia jonottaneet omaa asuntoa. Verovaroin maata rakentaneiden asettaminen eriarvoiseen asemaan tällaisessa tilanteessa on käsittämätöntä." Olen samaa mieltä.
Niikko totesi myös, että "lähtökohtaisesti meidän tulisi ymmärtää, että lähtijät eivät ole uhreja, vaan vaarallisia rikollisia, jotka ovat rikkoneet yhteiskuntasopimuksen Suomen kanssa. Jo yksistään terroristisessa tarkoituksessa tehty matka on rikos, puhumattakaan terrorismiin osallistuminen... Taistelualueilta palaavat tulee saattaa oikeuden eteen vastuuseen teoistaan, eivätkä he sillä välin saa liikkua vapaasti kaduillamme, varsinkaan ilman valvontaa, hetkeäkään."
Niikon mukaan Vantaan kaupungin lausunnossa todetaan palkitsemisen lisäksi, että hallituksen tulisi "lainsäädännön keinoin vaikuttaa siten, että taistelualueelta tulevan henkilön palaaminen Suomeen estettäisiin, mikäli henkilön arvioidaan vaarantavan kansallista turvallisuutta". Hyvä näin: hallituksen on syytä aloittaa välittömästi lainvalmistelu ehdotuksen toteuttamiseksi, ellei työ sitten jo ole käynnissä kuten suotavaa olisi.
Itse kaipaisin muidenkin kuin perussuomalaisten poliitikkojen kannanottoja. Erityisen kiinnostunut olisin hallituksen mahtiministereiden Juha Sipilän (kepu) ja Petteri Orpon (kok) näkemyksistä tähän asiaan - eli mikä on hallituksen ja heidän puolueidensa tavoitteena maahan palaavien jihadistien suhteen. Myös sisäministeri Paula Risikko (kok) voisi kertoa oman näkemyksensä. Eli haluavatko he palkita, rangaista vai poistaa maasta jihadistiset terroristit.
Eikä olisi pahaksi, jos myös opposition edustajat ottaisivat näyttävästi kantaa asiaan. Olisivatko esimerkiksi Li Andersson (vas) tai Touko Aalto (vihr) suopeita jihadistien palkitsemiselle samaan tapaan kuin he ovat ilmaisseet haluavansa palkita papereiden hävittämisestä?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mosulin valloitus alkoi, entä sitten?
Marko Hamilo ja islamin seuraukset
Paula Risikko avasi suomalaista turvallisuusajattelua
torstai 31. elokuuta 2017
keskiviikko 30. elokuuta 2017
Polveutuvatko kreikkalaiset antiikin helleeneistä?
Kreikka on demokratian syntymaa ja eurooppalaisen sivistyksen kehto. Siitä huolimatta kreikkalaiset ovat tänä päivänä ongelmien ja talousvaikeuksien kourissa. Jopa demokratian suhteen on ollut ajoittain ongelmia.
Siksi yksi mielenkiintoinen kysymys kuuluu, että ovatko kreikkalaiset lainkaan samaa kansaa kuin antiikin helleenit? Vastauksen saimme lukea Nature-lehdestä pari viikkoa sitten.
Suuri tutkijajoukko oli nimittäin kaivanut maasta yhdeksäntoista muinaista kreikkalaista ja tutkinut nykyaikaisin menetelmin heidän genetiikkaansa. Tulokset kertoivat, että muinaiset kreetalaiset ja kreikkalaiset olivat keskenään likimain samaa porukkaa: heidän geeninsä olivat peräisin enimmäkseen ensimmäisiltä maanviljelijöiltä läntisestä Anatoliasta ja muinaisen kreikan alueelta. Noin neljännes geeneistä oli kuitenkin peräisin Kaukasukselta ja nykyisen Iranin alueelta.
Muinaiset mannerkreikkalaiset kuitenkin poikkesivat kreetalaisista sikäli, että heidän geeneissään oli tilkkanen myös muinaisista Itä-Euroopan ja Siperian metsästäjä-keräilijöistä. Kuten muistamme, meissä suomalaisissa on näitä alkuperäisten eurooppalaisten geenejä poikkeuksellisen paljon, mikä tekee kansastamme ainutlaatuista.
Mutta palataan kreikkalaisiin. Verrattaessa muinaisten helleenien geenejä Kreikan nykyisiin asukkaisiin huomattiin, että he olivat hyvin samanlaisia. Pienenä erona voitiin nähdä, että muinaisten maanviljelijöiden geenien osuus oli hiukkasen liudentunut antiikin ajoista.
Kaikkiaan tutkimus siis osoitti, että Kreikassa on vuosituhansien ajan asunut sama kansa, johon on aikojen saatossa sekoittunut jonkin verran myös muiden kansojen geenejä. Lieneekö sitten tuon geenivirran seurausta, että Kreikka on nykyisessä jamassaan? Vai olisiko runsaampi maahanmuutto pelastanut heidät nykyisiltä ongelmilta?
Vastausta tuskin saamme edelle kirjoittamiini retorisiin kysymyksiin. Enkä itse ylipäänsä etsisi syitä kreikkalaisten talousahdinkoon geeneistä vaan kulttuurista. Siinä missä geenit ovat säilyneet käytännössä ennallaan tuhansia vuosia, on Kreikan kulttuuri ehtinyt muuttua jo moneen kertaan - eikä aina parempaan suuntaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko lasten tekeminen itsekkyyttä - tai edes tarpeellista?
Mihin Kreikan vaihtoehdot johtavat?
Suomalaiset ovat ainutlaatuisia
Siksi yksi mielenkiintoinen kysymys kuuluu, että ovatko kreikkalaiset lainkaan samaa kansaa kuin antiikin helleenit? Vastauksen saimme lukea Nature-lehdestä pari viikkoa sitten.
Suuri tutkijajoukko oli nimittäin kaivanut maasta yhdeksäntoista muinaista kreikkalaista ja tutkinut nykyaikaisin menetelmin heidän genetiikkaansa. Tulokset kertoivat, että muinaiset kreetalaiset ja kreikkalaiset olivat keskenään likimain samaa porukkaa: heidän geeninsä olivat peräisin enimmäkseen ensimmäisiltä maanviljelijöiltä läntisestä Anatoliasta ja muinaisen kreikan alueelta. Noin neljännes geeneistä oli kuitenkin peräisin Kaukasukselta ja nykyisen Iranin alueelta.
Muinaiset mannerkreikkalaiset kuitenkin poikkesivat kreetalaisista sikäli, että heidän geeneissään oli tilkkanen myös muinaisista Itä-Euroopan ja Siperian metsästäjä-keräilijöistä. Kuten muistamme, meissä suomalaisissa on näitä alkuperäisten eurooppalaisten geenejä poikkeuksellisen paljon, mikä tekee kansastamme ainutlaatuista.
Mutta palataan kreikkalaisiin. Verrattaessa muinaisten helleenien geenejä Kreikan nykyisiin asukkaisiin huomattiin, että he olivat hyvin samanlaisia. Pienenä erona voitiin nähdä, että muinaisten maanviljelijöiden geenien osuus oli hiukkasen liudentunut antiikin ajoista.
Kaikkiaan tutkimus siis osoitti, että Kreikassa on vuosituhansien ajan asunut sama kansa, johon on aikojen saatossa sekoittunut jonkin verran myös muiden kansojen geenejä. Lieneekö sitten tuon geenivirran seurausta, että Kreikka on nykyisessä jamassaan? Vai olisiko runsaampi maahanmuutto pelastanut heidät nykyisiltä ongelmilta?
Vastausta tuskin saamme edelle kirjoittamiini retorisiin kysymyksiin. Enkä itse ylipäänsä etsisi syitä kreikkalaisten talousahdinkoon geeneistä vaan kulttuurista. Siinä missä geenit ovat säilyneet käytännössä ennallaan tuhansia vuosia, on Kreikan kulttuuri ehtinyt muuttua jo moneen kertaan - eikä aina parempaan suuntaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko lasten tekeminen itsekkyyttä - tai edes tarpeellista?
Mihin Kreikan vaihtoehdot johtavat?
Suomalaiset ovat ainutlaatuisia
tiistai 29. elokuuta 2017
Afrikkalainen paljasti juurisyyt
Togolainen YK-johtaja Gilbert Houngbo kertoi aamun lehdessä, miksi afrikkalaiset nuoret lähtevät kotimaistaan Eurooppaan. Hänen mukaansa he eivät suostu jäämään kyliin, joihin teknologinen ja taloudellinen kehitys ei ulotu.
Eurooppa houkuttelee, koska ”kapeimmillaan vain 15 kilometrin levyinen Gibraltarinsalmi erottaa Pohjois-Afrikan Euroopasta. Vaikka maantieteellisesti etäisyys on hyvin pieni, elintasoissa ero kuin yöllä ja päivällä”.
Voisiko asiaa sanoa tuon selvemmin: afrikkalaiset "pakolaiset" eivät ole lähteneet karkuun hätää tai vainoa vaan hakemaan korkeampaa elintasoa. Ja tästä syystä heidät tulee käännyttää Euroopasta mahdollisimman pikaisesti, sillä turvapaikkajärjestelmää ei ole rakennettu heidän kaltaisiaan varten.
Tätä johtopäätöstä tukee vahvasti myös togolaisen YK-johtajan näkemys kehityksestä ja maastamuuton seurauksista afrikkalaisille valtioille. Hän jopa tuntee Suomen historiaa!
Suora lainaus: "kehitys vaatii aikaa. Eivät Suomen kaltaiset maatkaan olleet mitään paratiiseja sata vuotta sitten. Se on silti varmaa, että jos pois muuttanut nuorisomme vain odottelee ulkomailla maamme muuttuvan ruusuiseksi, he eivät koskaan palaa kotiin."
Jutussa Houngbo mainitsi myös Afrikan ahdingon todelliset ja perimmäiset juurisyyt. Ensinnäkin monissa Afrikan suurkaupungeissa väestönkasvu on selvästi talouskasvua nopeampaa, eikä työpaikkoja riitä kaikille. Perusongelmana on siis väestöräjähdys, kuten itsekin olen kerta toisensa jälkeen kirjoittanut.
Lisäksi hän kiinnitti huomiota afrikkalaiseen korruptioon ja epätasa-arvoon. Ja kaipasi "hyvää hallintoa, demokratiaa ja sananvapautta. Kansalaisten täytyy voida luottaa siihen, että he voivat ilmaista mielipiteensä ja vaikuttaa maansa tulevaisuuteen... Lisäksi on tärkeää, että hyvinvointi ei kasaannu vain vauraimmalle kymmenelle prosentille. Jos saamme aikaan talouskasvua kehitysmaissa, sen täytyy olla syrjimätöntä kasvua, joka luo uusia työpaikkoja ja hyödyttää kaikkia."
Eurooppa houkuttelee, koska ”kapeimmillaan vain 15 kilometrin levyinen Gibraltarinsalmi erottaa Pohjois-Afrikan Euroopasta. Vaikka maantieteellisesti etäisyys on hyvin pieni, elintasoissa ero kuin yöllä ja päivällä”.
Voisiko asiaa sanoa tuon selvemmin: afrikkalaiset "pakolaiset" eivät ole lähteneet karkuun hätää tai vainoa vaan hakemaan korkeampaa elintasoa. Ja tästä syystä heidät tulee käännyttää Euroopasta mahdollisimman pikaisesti, sillä turvapaikkajärjestelmää ei ole rakennettu heidän kaltaisiaan varten.
Tätä johtopäätöstä tukee vahvasti myös togolaisen YK-johtajan näkemys kehityksestä ja maastamuuton seurauksista afrikkalaisille valtioille. Hän jopa tuntee Suomen historiaa!
Suora lainaus: "kehitys vaatii aikaa. Eivät Suomen kaltaiset maatkaan olleet mitään paratiiseja sata vuotta sitten. Se on silti varmaa, että jos pois muuttanut nuorisomme vain odottelee ulkomailla maamme muuttuvan ruusuiseksi, he eivät koskaan palaa kotiin."
Jutussa Houngbo mainitsi myös Afrikan ahdingon todelliset ja perimmäiset juurisyyt. Ensinnäkin monissa Afrikan suurkaupungeissa väestönkasvu on selvästi talouskasvua nopeampaa, eikä työpaikkoja riitä kaikille. Perusongelmana on siis väestöräjähdys, kuten itsekin olen kerta toisensa jälkeen kirjoittanut.
Lisäksi hän kiinnitti huomiota afrikkalaiseen korruptioon ja epätasa-arvoon. Ja kaipasi "hyvää hallintoa, demokratiaa ja sananvapautta. Kansalaisten täytyy voida luottaa siihen, että he voivat ilmaista mielipiteensä ja vaikuttaa maansa tulevaisuuteen... Lisäksi on tärkeää, että hyvinvointi ei kasaannu vain vauraimmalle kymmenelle prosentille. Jos saamme aikaan talouskasvua kehitysmaissa, sen täytyy olla syrjimätöntä kasvua, joka luo uusia työpaikkoja ja hyödyttää kaikkia."
Yhteen summattuna tämä kaikki tarkoittaa selkeällä Suomen kielellä sitä, että afrikkalaisten on otettava maanosansa tulevaisuus omiin käsiinsä kotimaissaan. Eikä lähteä elintasopakolaisiksi Eurooppaan, vaan tartuttava työhön kaikilla tasoilla syrjäkylien nuorista kokonaisten valtioiden hallituksiin ja yritysjohtajiin. Vain siten mustan Afrikan tulevaisuus voi olla nykyistä kirkkaampi.
Euroopan vastuu tässä kaikessa on olla houkuttelematta tulevaisuuden tekijöitä Afrikasta Välimeren pohjoispuolelle, käydä reilua bisnestä siellä, missä sille on edellytyksiä sekä edesauttaa väestöräjähdyksen pysäyttämistä tukemalla tyttöjen ja miksei poikienkin koulutusta tieteelliseen maailmankuvaan perustuvilla opetussuunnitelmilla.
Sen sijaan Euroopalla ei ole vastuuta afrikkalaisten ratkaisuista eikä niiden seurauksista, eikä hallintojen rahallisesta tai sotilaallisesta tukemisesta tai kaatamisesta. Eikä siis myöskään väestöräjähdyksestä seuraavan ihmistulvan asuttamisesta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
maanantai 28. elokuuta 2017
Vihreät nousemassa vasemmiston pääpuolueeksi
Helsingin Sanomat julkaisi uuden puoluekannatuskyselyn tulokset. Niiden mukaan Vihreistä on nousemassa suomalaisen vasemmiston johtava puolue.
Vihreiden kannatus oli gallupin mukaan noussut vuoden 2015 eduskuntavaalien 8,5 prosentista 17,5 prosenttiin. Se on siis noin kaksinkertaistunut.
Samalla sekä SDP:n että Vasemmistoliiton kannatus on laskenut niin, että Vihreitä kannattaa noin 40 prosenttia maamme vasemmistolaisista. Koko vasemmiston kannatus oli 43,2 prosenttia, mikä on suomalaisen vasemmiston pitkäaikaisen kannatuksen rajoissa mutta kuitenkin korkeahko - mitä ilmeisimmin siksi, että koko vasemmisto nauttii juuri nyt oppositioasemasta.
Arvoliberaaliuden suhteen Vihreät on käytännössä lähes identtinen Vasemmistoliiton kanssa. Siksi nyt julkaistu kannatusmuutos tarkoittaa suomalaisen vasemmiston painopisteen siirtymistä kohti maailmanparantamista.
Mikäli kannatustilanne säilyisi seuraaviin eduskuntavaaleihin nykyisellään ja Vihreät pääsisi SDP:n sijasta hallitukseen, se tarkoittaisi mitä todennäköisimmin maailmanparannusmenojen lisääntymistä, talouselämän toimintaedellytysten entistä tiukempaa sääntelyä ja liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa.
Toisaalta reilun 40 prosentin kannatus ei anna saneluoikeutta hallituspolitiikassa. Siten poliittisen äärivasemmiston kannatus ei sittenkään riittäisi varsinaiseen poliittiseen vallankumoukseen. Mutta askeleen kohti monikulttuurista jakamis- ja sääntely-yhteiskuntaa kaikkine seurauksineen se kuitenkin tuottaisi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreää politiikkaa
Eurooppalaisen vasemmiston alamäki ei näy Suomessa
Mitä vasemmiston vaalivoitosta seuraisi?
Vihreiden kannatus oli gallupin mukaan noussut vuoden 2015 eduskuntavaalien 8,5 prosentista 17,5 prosenttiin. Se on siis noin kaksinkertaistunut.
Samalla sekä SDP:n että Vasemmistoliiton kannatus on laskenut niin, että Vihreitä kannattaa noin 40 prosenttia maamme vasemmistolaisista. Koko vasemmiston kannatus oli 43,2 prosenttia, mikä on suomalaisen vasemmiston pitkäaikaisen kannatuksen rajoissa mutta kuitenkin korkeahko - mitä ilmeisimmin siksi, että koko vasemmisto nauttii juuri nyt oppositioasemasta.
Arvoliberaaliuden suhteen Vihreät on käytännössä lähes identtinen Vasemmistoliiton kanssa. Siksi nyt julkaistu kannatusmuutos tarkoittaa suomalaisen vasemmiston painopisteen siirtymistä kohti maailmanparantamista.
Mikäli kannatustilanne säilyisi seuraaviin eduskuntavaaleihin nykyisellään ja Vihreät pääsisi SDP:n sijasta hallitukseen, se tarkoittaisi mitä todennäköisimmin maailmanparannusmenojen lisääntymistä, talouselämän toimintaedellytysten entistä tiukempaa sääntelyä ja liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa.
Toisaalta reilun 40 prosentin kannatus ei anna saneluoikeutta hallituspolitiikassa. Siten poliittisen äärivasemmiston kannatus ei sittenkään riittäisi varsinaiseen poliittiseen vallankumoukseen. Mutta askeleen kohti monikulttuurista jakamis- ja sääntely-yhteiskuntaa kaikkine seurauksineen se kuitenkin tuottaisi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreää politiikkaa
Eurooppalaisen vasemmiston alamäki ei näy Suomessa
Mitä vasemmiston vaalivoitosta seuraisi?
sunnuntai 27. elokuuta 2017
HS:n Tommi Nieminen kaipasi keskustelua
Turun terrori-isku on avannut monien ihmisten silmät - tai ainakin saanut heidät puhumaan näkemyksistään. Yksi mielenkiintoisimmista julkisuuteen tulleista on Aalto-yliopiston tunnettu professori Paul Lillrank, jonka mukaan Ruotsista saattaa hallitsemattoman maahanmuuton seurauksena olla tulossa Suomen suurin turvallisuusuhka.
Helsingin Sanomien aikanaan lapsiaan mielenosoitusten keskellä kasvattanut toimittaja Tommi Nieminen puolestaan halusi lopultakin maahanmuutosta puhuttavan avoimesti ja ketään leimaamatta. Hän oli huomannut jopa sen, että punavihreällä leimakirveellä on merkitty aivan tavallisia keskitien kulkijoita.
Toki Niemisen kirjoitus sisälsi edelleen outoja väitteitä. Hänen mukaansa esimerkiksi "avoin ja realistinen keskustelu ääri-islamin uhkakuvista Suomessa muuttui mahdottomaksi, kun perussuomalaisten halla-aholainen siipi valtasi ilmatilan politiikassa ja pienet äärioikeistoryhmät jalkautuivat toreille ja nostivat liput liehumaan".
Väite oli omituinen, sillä suomalainen valtamedia on ollut lähes täydellisesti maahanmuuttokritiikittömien vallassa, eivätkä he ole juurikaan olleet halukkaita puhumaan nykyaikaiseen kansainvaellukseen liittyvistä todellisista riskeistä. Sen sijaan on pyritty tekemään propagandaa, jotta ihmisten asenteet joukkomaahanmuuttoon saataisiin nykyistä myönteisemmiksi.
Annettakoon Niemiselle kuitenkin anteeksi. On ymmärrettävää, että omasta poterosta nouseminen ja omien ajatuskulkujen virheiden havaitseminen ottavat aikaa. Hänen sanomansa oli kuitenkin aivan oikea: me tarvitsemme juuri tässä ja nyt avointa ja tosiasioihin perustuvaa maahanmuuttokeskustelua sekä ennen kaikkea sen pohjalta yhteisymmärrystä siitä, kuinka nykyaikaisen kansainvaelluksen riskit saataisiin minimoitua.
Tässä suhteessa Lillrankin ulostulo oli tervetullut, ja Niemisenkin on syytä lukea hänen sanomansa tarkasti. Siis lukea ja ymmärtää Lillrankin johtopäätös sekä ennen kaikkea hänen perustelunsa sille.
Mitä tulee Jussi Halla-ahoon (ps), on hänellä tapana perustella näkemyksensä - mikäli niistä on eri mieltä, on syytä osoittaa virheet hänen ajattelunsa perusteluissa. Itse asiassa avoin dialogi vaatii avoimet perustelut aivan kaikille väitteille. Tämä pätee myös avoimen maahanmuuttopolitiikan kannattajiin.
Maahanmuuttopolitiikkaan liittyvässä keskustelussa onkin syytä toimia vanhan sanonnan mukaan, eli parhaat argumentit ratkaiskoon paremmuuden. Tässä tapauksessa siis Suomen tulevan maahanmuuttopolitiikan suunnan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nykyaikaisten kansainvaellusten jatkoa
HS:n toimittaja kasvatti lapsia Rautatientorin mielenosoitusten välimaastossa
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan
Helsingin Sanomien aikanaan lapsiaan mielenosoitusten keskellä kasvattanut toimittaja Tommi Nieminen puolestaan halusi lopultakin maahanmuutosta puhuttavan avoimesti ja ketään leimaamatta. Hän oli huomannut jopa sen, että punavihreällä leimakirveellä on merkitty aivan tavallisia keskitien kulkijoita.
Toki Niemisen kirjoitus sisälsi edelleen outoja väitteitä. Hänen mukaansa esimerkiksi "avoin ja realistinen keskustelu ääri-islamin uhkakuvista Suomessa muuttui mahdottomaksi, kun perussuomalaisten halla-aholainen siipi valtasi ilmatilan politiikassa ja pienet äärioikeistoryhmät jalkautuivat toreille ja nostivat liput liehumaan".
Väite oli omituinen, sillä suomalainen valtamedia on ollut lähes täydellisesti maahanmuuttokritiikittömien vallassa, eivätkä he ole juurikaan olleet halukkaita puhumaan nykyaikaiseen kansainvaellukseen liittyvistä todellisista riskeistä. Sen sijaan on pyritty tekemään propagandaa, jotta ihmisten asenteet joukkomaahanmuuttoon saataisiin nykyistä myönteisemmiksi.
Annettakoon Niemiselle kuitenkin anteeksi. On ymmärrettävää, että omasta poterosta nouseminen ja omien ajatuskulkujen virheiden havaitseminen ottavat aikaa. Hänen sanomansa oli kuitenkin aivan oikea: me tarvitsemme juuri tässä ja nyt avointa ja tosiasioihin perustuvaa maahanmuuttokeskustelua sekä ennen kaikkea sen pohjalta yhteisymmärrystä siitä, kuinka nykyaikaisen kansainvaelluksen riskit saataisiin minimoitua.
Tässä suhteessa Lillrankin ulostulo oli tervetullut, ja Niemisenkin on syytä lukea hänen sanomansa tarkasti. Siis lukea ja ymmärtää Lillrankin johtopäätös sekä ennen kaikkea hänen perustelunsa sille.
Mitä tulee Jussi Halla-ahoon (ps), on hänellä tapana perustella näkemyksensä - mikäli niistä on eri mieltä, on syytä osoittaa virheet hänen ajattelunsa perusteluissa. Itse asiassa avoin dialogi vaatii avoimet perustelut aivan kaikille väitteille. Tämä pätee myös avoimen maahanmuuttopolitiikan kannattajiin.
Maahanmuuttopolitiikkaan liittyvässä keskustelussa onkin syytä toimia vanhan sanonnan mukaan, eli parhaat argumentit ratkaiskoon paremmuuden. Tässä tapauksessa siis Suomen tulevan maahanmuuttopolitiikan suunnan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nykyaikaisten kansainvaellusten jatkoa
HS:n toimittaja kasvatti lapsia Rautatientorin mielenosoitusten välimaastossa
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan
lauantai 26. elokuuta 2017
Juho Eerolan tutkintapyynnöstä
Juho Eerolasta (ps) on tehty tutkintapyyntö poliisille. pyynnön mukaan hän oli tuominnut kaikki kerjäläisromanit rikollisiksi ja
pillerikauppiaiksi. Eerolan väitettiin myös kirjoittaneen, että hän oli
joskus sylkäissyt halveksivasti nähdessään romanikerjäläisiä.
Eerolan itsensä mukaan hän ei ole sylkäissyt romanikerjäläisiä kohti eikä kehottanut ketään muutakaan tekemään niin. Hänen mukaansa kannanotossa oli kyse Romanian romanien käymän huumekaupan vastustamisesta. Taustalla oli Ylen uutinen, jossa kerrottiin yli 20 romanialaistaustaisen romanin jääneen kiinni Iso Numero -lehden myymistilanteessa tapahtuneesta pillerikaupasta Helsingin keskustassa.
Edelle kirjoitetun perusteella tutkintapyyntö on aiheeton olettaen ettei Eerola valehtele. Aikanaan näemme tuleeko poliisi samaan johtopäätökseen.
Tässä vaiheessa voidaan kuitenkin todeta, että romanian romanien kerjäämisen ja rikollisuuden välinen yhteys vastannee suomalaisten parissa yleistä näkemystä. Sitä tukevat myös rikostilastot ja olen itsekin tullut maininneeksi asiasta.
Tästä huolimatta tapauksella lienee poliittista merkitystä, koska suomalaiset puoluekannasta riippumatta eivät hyväksy ihmisiä kohti sylkemistä. Siten pelkkä tutkintapyynnön tekeminen menee lopputuloksesta riippumatta kansan tajuntaan ja osaltaan vahvistaa median luomaa kuvaa Perussuomalaisista rasisteina ja sananvapauden väärinkäyttäjänä. Tämä lienee myös tutkintapyynnön tekijöiden motiivina.
Ellei sitten tutkintapyyntö käänny itseään vastaan ja johda suomalaisen sananvapauslainsäädännön muuttamiseen. Eli mikäli Eerolan kertoma pitää paikkansa ja tutkintapyyntö raukeaa, syntyy malliesimerkki muutenkin epämääräisen lain väärinkäytöstä poliittisiin tarkoituksiin.
Siksi lakia on syytä täsmentää ja poistaa siitä sananvapautta aiheetta rajoittavat ainekset. Tätä ovat vaatineet mm. Jussi Halla-aho (ps), joka itse tuli aikanaan tuomituksi faktojen ja niiden loogisten seurausten esittämisestä julkisuudessa sekä myös Kokoomuksen nuoret.
Joka tapauksessa on selvää, että ilmeisen aiheettomat tutkintapyynnöt kuormittavat poliisia tilanteessa, jossa Suomessa toimii ilmeisen organisoitunut kiihottajajoukko kantaväestöä kohtaan ja vankiloissamme istuu lähes sata radikalisoitunutta jihadistia. Eivätkö poliisin tutkintaresurssit olisi paremmassa käytössä heidän toimintansa selvittämisessä tai vaikkapa Romanian romanien huumekaupan selvittelyssä ja estämisessä kuin poliittisena keppihevosena?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Stigma tarttui kaikkiin romanialaisiin
Etelä-Pohjanmaan romanit ja Veijo Baltzarin näkemys
Romaneille parempi tulevaisuus Euroopassa
Eerolan itsensä mukaan hän ei ole sylkäissyt romanikerjäläisiä kohti eikä kehottanut ketään muutakaan tekemään niin. Hänen mukaansa kannanotossa oli kyse Romanian romanien käymän huumekaupan vastustamisesta. Taustalla oli Ylen uutinen, jossa kerrottiin yli 20 romanialaistaustaisen romanin jääneen kiinni Iso Numero -lehden myymistilanteessa tapahtuneesta pillerikaupasta Helsingin keskustassa.
Edelle kirjoitetun perusteella tutkintapyyntö on aiheeton olettaen ettei Eerola valehtele. Aikanaan näemme tuleeko poliisi samaan johtopäätökseen.
Tässä vaiheessa voidaan kuitenkin todeta, että romanian romanien kerjäämisen ja rikollisuuden välinen yhteys vastannee suomalaisten parissa yleistä näkemystä. Sitä tukevat myös rikostilastot ja olen itsekin tullut maininneeksi asiasta.
Tästä huolimatta tapauksella lienee poliittista merkitystä, koska suomalaiset puoluekannasta riippumatta eivät hyväksy ihmisiä kohti sylkemistä. Siten pelkkä tutkintapyynnön tekeminen menee lopputuloksesta riippumatta kansan tajuntaan ja osaltaan vahvistaa median luomaa kuvaa Perussuomalaisista rasisteina ja sananvapauden väärinkäyttäjänä. Tämä lienee myös tutkintapyynnön tekijöiden motiivina.
Ellei sitten tutkintapyyntö käänny itseään vastaan ja johda suomalaisen sananvapauslainsäädännön muuttamiseen. Eli mikäli Eerolan kertoma pitää paikkansa ja tutkintapyyntö raukeaa, syntyy malliesimerkki muutenkin epämääräisen lain väärinkäytöstä poliittisiin tarkoituksiin.
Siksi lakia on syytä täsmentää ja poistaa siitä sananvapautta aiheetta rajoittavat ainekset. Tätä ovat vaatineet mm. Jussi Halla-aho (ps), joka itse tuli aikanaan tuomituksi faktojen ja niiden loogisten seurausten esittämisestä julkisuudessa sekä myös Kokoomuksen nuoret.
Joka tapauksessa on selvää, että ilmeisen aiheettomat tutkintapyynnöt kuormittavat poliisia tilanteessa, jossa Suomessa toimii ilmeisen organisoitunut kiihottajajoukko kantaväestöä kohtaan ja vankiloissamme istuu lähes sata radikalisoitunutta jihadistia. Eivätkö poliisin tutkintaresurssit olisi paremmassa käytössä heidän toimintansa selvittämisessä tai vaikkapa Romanian romanien huumekaupan selvittelyssä ja estämisessä kuin poliittisena keppihevosena?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Stigma tarttui kaikkiin romanialaisiin
Etelä-Pohjanmaan romanit ja Veijo Baltzarin näkemys
Romaneille parempi tulevaisuus Euroopassa
perjantai 25. elokuuta 2017
Hyväksyykö norjalainen ministeri huijaamisen?
Therese Johaugin rangaistukseksi klostebolin käyttämisestä muodostui lopulta 18 kuukautta. Kilpailukiellon pituus oli sikäli asiallinen, ettei hiihtokenttien kaunotar pääse mukaan seuraaviin olympiakisoihin.
Johaug vetosi asiassa siihen, ettei käyttänyt ainetta tahallaan. Tästä meillä ei ole kuin hänen ja Norjan hiihtojoukkueen silloisen lääkärin sana. Toisaalta käytetyn aineen pakkauksessa oli näkyvä doping-varoitus, joten puolustuksen väite tuntuu ainakin itsestäni lähes varmalta valheelta eli peitetarinalta.
Asiaa on luonnollisesti kommentoitu paljonkin. Yksi asia kuitenkin on jäänyt nähdäkseni huomiotta.
Se liittyy tuomion pituuteen: antamalla Johaugille "normaalin" ja sääntöjen mukaisen kahden vuoden tuomion, ei Johaugilta olisi jäänyt yhtään talven hiihtokilpailua väliin. Nythän tuomio päättyy 18 huhtikuuta 2018, joten kahden vuoden kilpailukielto olisi päättynyt jo 18 lokakuuta samana vuonna. Siten normaalilla rangaistuksella ei olisi ollut lisävaikutuksia Johaugin hiihtouraan.
Kahden vuoden tuomio olisi ollut kuitenkin sikäli hyvä, ettei Johaugin peitetarinasta olisi jatkossa tullut kaikkien kärähtäneiden keppihevosta. Samalla se olisi ollut linjassa esimerkiksi Virpi Kuitusen (nyk. Sarasvuo) saamaan kahden vuoden kilpailukieltoon.
Myös Kuitunen kiisti ja kiistää yhä tienneensä joukkueen lääkäreiden antamien pistosten sisältäneen hemohesiä. Tapaukset ovat siten täysin analogisia, mutta Suomessa kukaan ei usko Sarasvuota kun taas Norjassa Johaugin väitteet saavat vahvaa ymmärrystä.
Tästä pääsemme asian toiseen puoleen eli norjalaisten idioottimaiseen reagointiin Johaugin saamaan kilpailukieltoon. Sen perusteella on selvää, että maassa vallitsee kieroutunut antidopingkulttuuri.
Itse olen kiinnittänyt huomioni erityisesti siihen, että norjalaiset hiihtäjät näyttävät yksituumaisesti puolustavan kärähtänyttä kollegaansa. Ottaen huomioon, että kyseessä on jo toinen norjalaiskäry lyhyen ajan sisällä, ja että ensimmäinen ei voinut mitenkään olla kuin tarkoituksella syntynyt, tämä viittaa maan hiihtäjien ja urheiluvaikuttajien yleisesti hyväksyvän dopingaineiden käytön suoritusten parantamisessa.
Olen aiemminkin kirjoittanut norjalaisten suhtautumisesta omien urheilijoidensa kiellettyjen aineiden käyttöön. Siihen ei ole lisättävää muuten kuin sikäli, että maan dopingkulttuuri näyttää ulottuvan jopa ministeritasolle asti. Vastaavaa on mahdotonta kuvitella Suomessa, mutta muistamme asenteen hyvin Neuvostoliiton ja Itä-Saksan urheiluhistoriasta vuosikymmenten takaa.
Lopuksi kiinnitän arvoisan lukijani huomion tulevaa hiihtokautta odotellessa julkaistuun tietoon, jonka mukaan Krista Pärmäkoski on juuri nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin tähän aikaan kaudesta. Toivon mukaan huippuvire säilyy kilpailukauden huipennukseen eli talviolympialaisiin asti.
Muutenkin viime talven kotikisojen menestyksen jälkeen odotettavissa on mielenkiintoisia kilpailuja. Mikä on Iivo Niskasen isku? Vieläkö Matti Heikkinen jaksaa? Entä nouseeko aivan terävimmälle huipulle uusia suomalaisia?
Ainakin norjalaisten dopingtapausten jälkeen voimme olla hiukan luottavaisempia sen suhteen, että myös vuonomaan huiput joutuvat lähtemään samalta viivalta muiden kanssa. Se on ehkä parasta, mitä Sundbyn ja Johaugin surullisista tapauksista on odotettavissa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Norjalainen trilleri
Therese Johaug - kärähtänyt kaunotar
Norjalainen dopingohjelma
Johaug vetosi asiassa siihen, ettei käyttänyt ainetta tahallaan. Tästä meillä ei ole kuin hänen ja Norjan hiihtojoukkueen silloisen lääkärin sana. Toisaalta käytetyn aineen pakkauksessa oli näkyvä doping-varoitus, joten puolustuksen väite tuntuu ainakin itsestäni lähes varmalta valheelta eli peitetarinalta.
Asiaa on luonnollisesti kommentoitu paljonkin. Yksi asia kuitenkin on jäänyt nähdäkseni huomiotta.
Se liittyy tuomion pituuteen: antamalla Johaugille "normaalin" ja sääntöjen mukaisen kahden vuoden tuomion, ei Johaugilta olisi jäänyt yhtään talven hiihtokilpailua väliin. Nythän tuomio päättyy 18 huhtikuuta 2018, joten kahden vuoden kilpailukielto olisi päättynyt jo 18 lokakuuta samana vuonna. Siten normaalilla rangaistuksella ei olisi ollut lisävaikutuksia Johaugin hiihtouraan.
Kahden vuoden tuomio olisi ollut kuitenkin sikäli hyvä, ettei Johaugin peitetarinasta olisi jatkossa tullut kaikkien kärähtäneiden keppihevosta. Samalla se olisi ollut linjassa esimerkiksi Virpi Kuitusen (nyk. Sarasvuo) saamaan kahden vuoden kilpailukieltoon.
Myös Kuitunen kiisti ja kiistää yhä tienneensä joukkueen lääkäreiden antamien pistosten sisältäneen hemohesiä. Tapaukset ovat siten täysin analogisia, mutta Suomessa kukaan ei usko Sarasvuota kun taas Norjassa Johaugin väitteet saavat vahvaa ymmärrystä.
Tästä pääsemme asian toiseen puoleen eli norjalaisten idioottimaiseen reagointiin Johaugin saamaan kilpailukieltoon. Sen perusteella on selvää, että maassa vallitsee kieroutunut antidopingkulttuuri.
Itse olen kiinnittänyt huomioni erityisesti siihen, että norjalaiset hiihtäjät näyttävät yksituumaisesti puolustavan kärähtänyttä kollegaansa. Ottaen huomioon, että kyseessä on jo toinen norjalaiskäry lyhyen ajan sisällä, ja että ensimmäinen ei voinut mitenkään olla kuin tarkoituksella syntynyt, tämä viittaa maan hiihtäjien ja urheiluvaikuttajien yleisesti hyväksyvän dopingaineiden käytön suoritusten parantamisessa.
Olen aiemminkin kirjoittanut norjalaisten suhtautumisesta omien urheilijoidensa kiellettyjen aineiden käyttöön. Siihen ei ole lisättävää muuten kuin sikäli, että maan dopingkulttuuri näyttää ulottuvan jopa ministeritasolle asti. Vastaavaa on mahdotonta kuvitella Suomessa, mutta muistamme asenteen hyvin Neuvostoliiton ja Itä-Saksan urheiluhistoriasta vuosikymmenten takaa.
* * *
Lopuksi kiinnitän arvoisan lukijani huomion tulevaa hiihtokautta odotellessa julkaistuun tietoon, jonka mukaan Krista Pärmäkoski on juuri nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin tähän aikaan kaudesta. Toivon mukaan huippuvire säilyy kilpailukauden huipennukseen eli talviolympialaisiin asti.
Muutenkin viime talven kotikisojen menestyksen jälkeen odotettavissa on mielenkiintoisia kilpailuja. Mikä on Iivo Niskasen isku? Vieläkö Matti Heikkinen jaksaa? Entä nouseeko aivan terävimmälle huipulle uusia suomalaisia?
Ainakin norjalaisten dopingtapausten jälkeen voimme olla hiukan luottavaisempia sen suhteen, että myös vuonomaan huiput joutuvat lähtemään samalta viivalta muiden kanssa. Se on ehkä parasta, mitä Sundbyn ja Johaugin surullisista tapauksista on odotettavissa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Norjalainen trilleri
Therese Johaug - kärähtänyt kaunotar
Norjalainen dopingohjelma
torstai 24. elokuuta 2017
Turun puukotukset: kolme pointtia terrorismista
Jouduin pitämään pienen tauon tämän blogin kirjoittamisessa muiden kiireiden takia. Niiden ajoitus oli ilmeisen huono, koska tänä aikana olisi tässä blogissa ollut kommentoitavaa enemmän kuin ehkä koskaan. Toisaalta on hyvä, että pääsen käsiksi näihin tapahtumiin vasta kun pöly on laskeutunut.
Tarkoitan tietenkin ennen kaikkea Turun puukotuskatastrofia, joka on merkittävin terroritapaus Suomessa minun elinaikanani. Pahempaa on viimeksi nähty toisen maailmansodan aikana, jolloin tekijöinä olivat kommunistisen suurvallan lukuun toimineet partisaanit. Sallittakoon siis muutama kommentti.
Ensinnäkin kaikkien suomalaisten olisi syytä ymmärtää, että kyseessä ei ollut sattuma, huono tuuri eikä kohtalo, vaan harjoitetun maahanmuuttopolitiikan looginen seuraus. Ranskan, Iso-Britannian, Espanjan, Saksan, Alankomaiden, Belgian, Tanskan ja Ruotsin esimerkit ovat osoittaneet, että muslimiväestön kasvaessa islamistisen terrorismin riski lisääntyy ja lopulta toteutuu.
Asian vahvistavat muslimiterrorismin puuttuminen sellaisista Euroopan maista kuin Puola, Tshekki, Unkari, Viro, Latvia ja Liettua. Niitä yhdistävät tiukka maahanmuuttopolitiikka ja sen seurauksena islaminuskoisten henkilöiden pieni määrä.
Edelle kirjoitetusta seuraa loogisesti se, että syyllisiä Turun tapahtumiin ovat itse puukotusten tekijän ja siihen suoraan liittyvien henkilöiden lisäksi suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta viime vuosina vastanneet henkilöt. Tämä vastuu on luonteeltaan poliittinen, eikä siis oikeudellinen, joten "rankaisuoikeus" on seuraavissa vaaleissa äänestävillä Suomen kansalaisilla.
Toiseksi ja edelliseen kohtaan liittyen olisi ymmärrettävä, etteivät läheskään kaikki muslimit ole terroristeja, mutta samalla tunnustettava, etteivät suomalaisten viranomaisten resurssit ja toimintamahdollisuudet ole läheskään riittävät terroristien tunnistamiseksi nykyisen kokoisesta muslimiväestöstä.
Tämän osoittaa se, että Turun iskujen tekijä oli avoimesti osoittanut fanatisminsa, mutta siihen ei oltu puututtu. Mikä mielenkiintoisinta, Suojelupoliisin mukaan hänestä kantautuneet tiedot "eivät poikennet valtavirrasta". Toisin sanoen hänen ajatuksensa ovat erittäin tavallisia humanitaaristen maahanmuuttajien parissa.
Tästä seuraa edelleen loogisesti se, että nyt virinnyt poliittinen keskustelu kansalaisten suojelemiseksi viranomaisten valtuuksia lisäämällä ja keskittymällä riskitapauksiin ei ole realistista. Se saattaa pienentää terrorismiriskiä, mutta ei poistaa sitä. Eikä se tapahdu ilmaiseksi.
Siksi tänä aamuna oli ilahduttavaa huomata, että Iltalehden selvityksen mukaan 80% suomalaisista haluaa eristää kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt muusta yhteiskunnasta. Asiaa ajaa Suomessa Perussuomalaiset, jonka piirissä tämä tosiasia on tunnustettu jo ennen Turun tapahtumia ja vaadittu myös turvapaikkaa hakevien eristämistä.
Kolmas seikka, johon haluan lukijani kiinnittävän huomiota, on oma kyvyttömyyteni ennustaa terrorismiriskiä. Olen ollut aivan liian sinisilmäinen uskoessani Suomen ensimmäisen islamisti-iskun tapahtuvan vasta nykyisten maahanmuuttajien jälkeläisten radikalisoiduttua.
Tämäkin on tärkeää ja osoittaa sen, ettei edes kriittisesti humanitaariseen maahanmuuttoon suhtautuva ihminen ole ymmärtänyt riskin todellista suuruutta. Kuinka sen olisivat sitten voineet ymmärtää poliitikot, journalistit tai muut kansalaiset, jotka ovat suhtautuneet tulijavirtaan lähtökohtaisen kritikittömästi?
Tästä pääsemmekin Turun tapahtumista seuraavaan tärkeimpään kysymykseen, eli siihen mitä poliitikkojen, journalistien tai meidän muiden kansalaisten tulisi tehdä, jotta ymmärryksemme islamilaisesta terrorismista kasvaisi? Ja välttäisimme Turun tragedian kaltaiset tapahtumat tulevaisuudessa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen turvallisuus ja terrorismi
Amnesty, Suomi ja ihmisoikeudet
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit
Tarkoitan tietenkin ennen kaikkea Turun puukotuskatastrofia, joka on merkittävin terroritapaus Suomessa minun elinaikanani. Pahempaa on viimeksi nähty toisen maailmansodan aikana, jolloin tekijöinä olivat kommunistisen suurvallan lukuun toimineet partisaanit. Sallittakoon siis muutama kommentti.
Ensinnäkin kaikkien suomalaisten olisi syytä ymmärtää, että kyseessä ei ollut sattuma, huono tuuri eikä kohtalo, vaan harjoitetun maahanmuuttopolitiikan looginen seuraus. Ranskan, Iso-Britannian, Espanjan, Saksan, Alankomaiden, Belgian, Tanskan ja Ruotsin esimerkit ovat osoittaneet, että muslimiväestön kasvaessa islamistisen terrorismin riski lisääntyy ja lopulta toteutuu.
Asian vahvistavat muslimiterrorismin puuttuminen sellaisista Euroopan maista kuin Puola, Tshekki, Unkari, Viro, Latvia ja Liettua. Niitä yhdistävät tiukka maahanmuuttopolitiikka ja sen seurauksena islaminuskoisten henkilöiden pieni määrä.
Edelle kirjoitetusta seuraa loogisesti se, että syyllisiä Turun tapahtumiin ovat itse puukotusten tekijän ja siihen suoraan liittyvien henkilöiden lisäksi suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta viime vuosina vastanneet henkilöt. Tämä vastuu on luonteeltaan poliittinen, eikä siis oikeudellinen, joten "rankaisuoikeus" on seuraavissa vaaleissa äänestävillä Suomen kansalaisilla.
Toiseksi ja edelliseen kohtaan liittyen olisi ymmärrettävä, etteivät läheskään kaikki muslimit ole terroristeja, mutta samalla tunnustettava, etteivät suomalaisten viranomaisten resurssit ja toimintamahdollisuudet ole läheskään riittävät terroristien tunnistamiseksi nykyisen kokoisesta muslimiväestöstä.
Tämän osoittaa se, että Turun iskujen tekijä oli avoimesti osoittanut fanatisminsa, mutta siihen ei oltu puututtu. Mikä mielenkiintoisinta, Suojelupoliisin mukaan hänestä kantautuneet tiedot "eivät poikennet valtavirrasta". Toisin sanoen hänen ajatuksensa ovat erittäin tavallisia humanitaaristen maahanmuuttajien parissa.
Tästä seuraa edelleen loogisesti se, että nyt virinnyt poliittinen keskustelu kansalaisten suojelemiseksi viranomaisten valtuuksia lisäämällä ja keskittymällä riskitapauksiin ei ole realistista. Se saattaa pienentää terrorismiriskiä, mutta ei poistaa sitä. Eikä se tapahdu ilmaiseksi.
Siksi tänä aamuna oli ilahduttavaa huomata, että Iltalehden selvityksen mukaan 80% suomalaisista haluaa eristää kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt muusta yhteiskunnasta. Asiaa ajaa Suomessa Perussuomalaiset, jonka piirissä tämä tosiasia on tunnustettu jo ennen Turun tapahtumia ja vaadittu myös turvapaikkaa hakevien eristämistä.
Kolmas seikka, johon haluan lukijani kiinnittävän huomiota, on oma kyvyttömyyteni ennustaa terrorismiriskiä. Olen ollut aivan liian sinisilmäinen uskoessani Suomen ensimmäisen islamisti-iskun tapahtuvan vasta nykyisten maahanmuuttajien jälkeläisten radikalisoiduttua.
Tämäkin on tärkeää ja osoittaa sen, ettei edes kriittisesti humanitaariseen maahanmuuttoon suhtautuva ihminen ole ymmärtänyt riskin todellista suuruutta. Kuinka sen olisivat sitten voineet ymmärtää poliitikot, journalistit tai muut kansalaiset, jotka ovat suhtautuneet tulijavirtaan lähtökohtaisen kritikittömästi?
Tästä pääsemmekin Turun tapahtumista seuraavaan tärkeimpään kysymykseen, eli siihen mitä poliitikkojen, journalistien tai meidän muiden kansalaisten tulisi tehdä, jotta ymmärryksemme islamilaisesta terrorismista kasvaisi? Ja välttäisimme Turun tragedian kaltaiset tapahtumat tulevaisuudessa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen turvallisuus ja terrorismi
Amnesty, Suomi ja ihmisoikeudet
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit
torstai 17. elokuuta 2017
Pentti Linkola tarinoi loogisen epäloogisesti
Pentti Linkola tiivisti Helsingin Sanomien mukaan Suomen Vihreiden aatteellisen kehityksen elämänkertansa julkistamistilaisuudessa. Häneltä nimittäin kysyttiin "onko teidän ajatusmaailmallanne enää mitään yhteistä vihreän puolueen kanssa?"
Vastaus kuului ”ei oikeastaan enää. Alkuun oli kyllä, mutta alun vihreä idealismi sammui. Sanonta ´seura tekee kaltaisekseen´ päti, kun vihreät liittyi eduskuntaan. Tavoitteet muuttuivat samoiksi kuin muilla puolueilla. He ovat ajamassa nuorten lapsiperheiden asiaa ja lapsilisiä ja muita vastaavia. He tekevät aivan päinvastoin kuin elämän säilyttäminen edellyttäisi.”
Linkolan mukaan maailman pelastamiseksi "kaikki materiaalinen kehitysapu pitäisi ottaa heti pois Afrikan mailta. Ainoastaan kondomeja saisi jakaa. Kun ihmiset lähtevät Afrikasta, heitä ollaan pelastamassa Välimerellä. Tulee kyynel silmään, kun ajattelee toiminnan järjettömyyttä. Se olisi luonnollista, että edes pieni ylijäämä hukkuisi Välimereen. Mutta sitäkään ei anneta tapahtua."
Taustalla on Linkolan näkemys, jonka mukaan väestöräjähdys on ihmiskunnan ja maapallon suurin ongelma. Miehen johtopäätös on sitä vastaan peilattuna varsin looginen, joskin epäkorrekti.
Todettakoon tässä, etten itse kannata Linkolan ajatusta ihmisten hukkumisen erinomaisuudesta. Eikä Välimeren taksiliikennettä tulisi mielestäni lopettaa ihmisten hukuttamiseksi, vaan meren yli suuntautuvan liikenteen pysäyttämiseksi, jolloin kukaan ei enää hukkuisi.
Kehitysapuakin jakaisin paljon enemmän kuin pelkkiä kondomeita. Erityisesti satsaisin naisten ja ehkä miespuolistenkin nuorten koulutukseen, sillä sen avulla saataisiin paljon kestävämpiä tuloksia kuin käyttämättä jääviä kondomeja jakamalla.
Sen sijaan ruuan jakamisen lopettaisin tykkänään, sillä sen merkittävin seuraus on paikallisen maataloustuotannon tilanteen vaikeuttaminen ja sitä kautta Afrikan pysyminen muiden avun varassa täältä ikuisuuteen. Sellainen ei ole inhimillisesti eikä ekologisesti kestävää, vaikka nopeasti ajatellen vaikuttaakin inhimilliseltä. Siis vaikuttaa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreää politiikkaa
Kuplasta kurkistajia
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla
Vastaus kuului ”ei oikeastaan enää. Alkuun oli kyllä, mutta alun vihreä idealismi sammui. Sanonta ´seura tekee kaltaisekseen´ päti, kun vihreät liittyi eduskuntaan. Tavoitteet muuttuivat samoiksi kuin muilla puolueilla. He ovat ajamassa nuorten lapsiperheiden asiaa ja lapsilisiä ja muita vastaavia. He tekevät aivan päinvastoin kuin elämän säilyttäminen edellyttäisi.”
Linkolan mukaan maailman pelastamiseksi "kaikki materiaalinen kehitysapu pitäisi ottaa heti pois Afrikan mailta. Ainoastaan kondomeja saisi jakaa. Kun ihmiset lähtevät Afrikasta, heitä ollaan pelastamassa Välimerellä. Tulee kyynel silmään, kun ajattelee toiminnan järjettömyyttä. Se olisi luonnollista, että edes pieni ylijäämä hukkuisi Välimereen. Mutta sitäkään ei anneta tapahtua."
Taustalla on Linkolan näkemys, jonka mukaan väestöräjähdys on ihmiskunnan ja maapallon suurin ongelma. Miehen johtopäätös on sitä vastaan peilattuna varsin looginen, joskin epäkorrekti.
Todettakoon tässä, etten itse kannata Linkolan ajatusta ihmisten hukkumisen erinomaisuudesta. Eikä Välimeren taksiliikennettä tulisi mielestäni lopettaa ihmisten hukuttamiseksi, vaan meren yli suuntautuvan liikenteen pysäyttämiseksi, jolloin kukaan ei enää hukkuisi.
Kehitysapuakin jakaisin paljon enemmän kuin pelkkiä kondomeita. Erityisesti satsaisin naisten ja ehkä miespuolistenkin nuorten koulutukseen, sillä sen avulla saataisiin paljon kestävämpiä tuloksia kuin käyttämättä jääviä kondomeja jakamalla.
Sen sijaan ruuan jakamisen lopettaisin tykkänään, sillä sen merkittävin seuraus on paikallisen maataloustuotannon tilanteen vaikeuttaminen ja sitä kautta Afrikan pysyminen muiden avun varassa täältä ikuisuuteen. Sellainen ei ole inhimillisesti eikä ekologisesti kestävää, vaikka nopeasti ajatellen vaikuttaakin inhimilliseltä. Siis vaikuttaa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreää politiikkaa
Kuplasta kurkistajia
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla
keskiviikko 16. elokuuta 2017
Miksi uskovaisia pidetään moraalisempina kuin ateisteja?
Helsingin Sanomat kertoi kyselystä, jonka mukaan ihmiset kaikkialla maailmassa - paitsi Suomessa - pitävät ateistea moraalittomampina kuin uskovaisia. Näin siitä huolimatta, että tutkimusten mukaan asia on päinvastoin. Juttu herätti pari ajatusta.
Ensinnäkin moraalia on nähtävissä jo eläinkunnassa: esimerkiksi simpanssit toimivat moraalisesti, mutta myös epärehellisesti. Kuitenkaan niillä ei tiedetä olevan uskontoja, joka olisi johtanut moraaliseen käytökseen. Siten moraali lienee pikemminkin geneettinen kuin kulttuurinen "keksintö".
Toiseksi viime aikoina maailmaa on järisyttänyt terroritekojen sarja, jonka luultavasti kaikki ihmiset tietävät olevan uskonnollisesti motivoitu. En kuitenkaan usko, että kovinkaan monet ihmiset pitävät näitä tekoja moraalisesti korkeatasoisina - paitsi jotkut kiihkouskovaiset.
En voi olla vielä lisäämättä Timo Soinin ja Simon Elon vahvaa uskonnollisuutta ja heidän toimintaansa Perussuomalaisten hajottamiseksi oman ministeripestinsä säilyttämiseksi. Nyt näyttää lisäksi siltä, että ainakin Soinille olisi tarjolla myös poliittinen palkkiovirka. Ainakin minä odotan suurella jännityksellä ottaako hän sen vastaan. Ja jos ottaa, niin syntyykö asiasta moraalikeskustelua.
Lopuksi arvaus. HS:n mukaan ei ole tiedossa, miksi suomalaiset eivät pitäneet ateisteja sen moraalittomampina kuin uskovaisia. En toki väitä itsekään tietäväni syytä siihen, mutta asiaan ovat ehkä vaikuttaneet meikäläisten ääriuskonnollisten lahkojen piirissä tapahtuneiden hirmutekojen näyttävät uutisoinnit. Siis uutiset alaikäisten hyväksikäytöistä ja lahkonsa jättäneiden perhesiteiden katkaisemisista.
Niin tai näin. Moraali ja moraalittomuus kulkevat käsi kädessä niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Uskovainen ei ole sen parempi tai huonompi ihminen kuin ateistikaan, mutta tietyt uskonkäsitykset tarjoavat motiivin moraalittomille teoille. Ja toisaalta uskonnot tarjoavat armahduksen niistä, mikäli katuu tekojaan jumalan edessä tai rippituolissa.
Samaan hengenvetoon on todettava, että uskonnot pyrkivät yleensä ottaen julistamaan korkeamoraalista elämäntapaa, jossa toisia ihmisiä kunnioitetaan. Valitettavasti niihin sisältyy myös ajatuksia, joiden mukaan oma uskonto on parempi kuin toisen, minkä seurauksena uskontoryhmien välille syntyy helposti ristiriitoja ja kahnauksia, kuten uskonsotien ja toisuskoisten vainoamisen pitkä historia osoittavat.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luterilainen kulttuurivaikutus Suomessa
Uskonnon, uskontotiedon vai logiikan opetusta?
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?
Ensinnäkin moraalia on nähtävissä jo eläinkunnassa: esimerkiksi simpanssit toimivat moraalisesti, mutta myös epärehellisesti. Kuitenkaan niillä ei tiedetä olevan uskontoja, joka olisi johtanut moraaliseen käytökseen. Siten moraali lienee pikemminkin geneettinen kuin kulttuurinen "keksintö".
Toiseksi viime aikoina maailmaa on järisyttänyt terroritekojen sarja, jonka luultavasti kaikki ihmiset tietävät olevan uskonnollisesti motivoitu. En kuitenkaan usko, että kovinkaan monet ihmiset pitävät näitä tekoja moraalisesti korkeatasoisina - paitsi jotkut kiihkouskovaiset.
En voi olla vielä lisäämättä Timo Soinin ja Simon Elon vahvaa uskonnollisuutta ja heidän toimintaansa Perussuomalaisten hajottamiseksi oman ministeripestinsä säilyttämiseksi. Nyt näyttää lisäksi siltä, että ainakin Soinille olisi tarjolla myös poliittinen palkkiovirka. Ainakin minä odotan suurella jännityksellä ottaako hän sen vastaan. Ja jos ottaa, niin syntyykö asiasta moraalikeskustelua.
Lopuksi arvaus. HS:n mukaan ei ole tiedossa, miksi suomalaiset eivät pitäneet ateisteja sen moraalittomampina kuin uskovaisia. En toki väitä itsekään tietäväni syytä siihen, mutta asiaan ovat ehkä vaikuttaneet meikäläisten ääriuskonnollisten lahkojen piirissä tapahtuneiden hirmutekojen näyttävät uutisoinnit. Siis uutiset alaikäisten hyväksikäytöistä ja lahkonsa jättäneiden perhesiteiden katkaisemisista.
Niin tai näin. Moraali ja moraalittomuus kulkevat käsi kädessä niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Uskovainen ei ole sen parempi tai huonompi ihminen kuin ateistikaan, mutta tietyt uskonkäsitykset tarjoavat motiivin moraalittomille teoille. Ja toisaalta uskonnot tarjoavat armahduksen niistä, mikäli katuu tekojaan jumalan edessä tai rippituolissa.
Samaan hengenvetoon on todettava, että uskonnot pyrkivät yleensä ottaen julistamaan korkeamoraalista elämäntapaa, jossa toisia ihmisiä kunnioitetaan. Valitettavasti niihin sisältyy myös ajatuksia, joiden mukaan oma uskonto on parempi kuin toisen, minkä seurauksena uskontoryhmien välille syntyy helposti ristiriitoja ja kahnauksia, kuten uskonsotien ja toisuskoisten vainoamisen pitkä historia osoittavat.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luterilainen kulttuurivaikutus Suomessa
Uskonnon, uskontotiedon vai logiikan opetusta?
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?
tiistai 15. elokuuta 2017
Lakko ja poliittinen lakko
Veturinkuljettajat päättivät astua monen suomalaisen elämään. Tyytymättömyys hallituksen toimintaan sai heidät lakkoon ja sotkemaan tavallisten ihmisten päivän.
Ymmärrän toki veturimiesten huolen ja sen, että he lakkoilevat nimenomaisesti itseään koskevassa asiassa. Vahva näkemykseni kuitenkin on, ettei asiaan syyttömien ihmisten elämän hankaloittaminen poliittisella lakolla ole moraalisesti oikein.
Vielä vähemmän hyväksyttävää on muiden ammattiliittojen vaikutuspiirissä olevien syyttömien ihmisten elämän häirintä tämän poliittisen mielenilmauksen takia. Nyt kuitenkin Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT, Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU, Suomen Merimies-Unioni, Ilmailualan unioni, Suomen lentoemäntä- ja stuerttiyhdistys, Raideammattilaisten yhteisjärjestö sekä Rautatievirkamiesliitto ovat ilmaisseet valmiutensa tukilakoille.
Esimerkiksi Saksassa poliittiset lakot on kielletty. Siellä luotetaan demokraattiseen järjestelmään, eikä korporaatiovallalla ole lupa kävellä sen yli - ei ainakaan laillisesti. Lakot on siellä varattu työmarkkinariitojen painostuskeinoksi.
Myös Suomessa tulisi harkita lakkoaseen rajaamista Saksan mallin mukaan. Lähtökohtana tulee kuitenkin olla selvää, että palkansaajilla pitää olla tehokas keino painostaa työnantajia tulopoliittisissa ja muissa työntekijöiden ja työnantajien välisissä neuvotteluissa. Sitä oikeutta puolustan vahvasti.
Sen sijaan tuomitsen poliittiset sekä myös laittomat lakot. Sellaiset kaventavat demokraattisen päätöksenteon toimintaedellytyksiä ja työmarkkinoiden toimintaa sekä sitä kautta pönkittävät yhteiskunnan rakenteiden stagnaatiota ja haittaavat talouselämän toimintaa. Se ei pidemmän päälle ole kenenkään etu.
Mitä tulee rautateiden yksityistämismalliin, sen onnistuminen tai epäonnistuminen nähdään tulevaisuudessa. Mikäli se menee täysin metsään, on poliittisen päätöksentekojärjestelmän tehtävä suorittaa korjausliike mahdollisimman pikaisesti.
Itse olen nähnyt selkeästi VR:n monopolin aiheuttamat haitat rautatieliikenteessä - pahimmillaan kyseessä on ollut matkustajan kyykyttämiseksi katsottavaa toimintaa. Uudistukselle on siten selkeä tarve.
Näen kuitenkin myös Sipilän hallituksen esitykseen liittyvät riskit todellisiksi erityisesti syrjäseutujen liikenteen järjestämisen osalta. Siitä huolimatta en hyväksy lakkoa poliittisen uudistuksen vastustamiseksi.
Sen sijaan äänestävän kansan on syytä olla hereillä, ja toimia seuraavissa, eli kahden vuoden kuluttua järjestettävissä eduskuntavaaleissa, lopputuloksen mukaan - toki rajaten sen vaikutus äänestyspäätökseen painoarvonsa mukaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Konduktöörit paljastavat vatuloinnin ja otvailun poliittisessa päätöksentekojärjestelmässämme
Työtaistelulainsäädäntö olisi uudistettava
Laittomat lakot ovat valtiovallan erityisessä suojelussa
Ymmärrän toki veturimiesten huolen ja sen, että he lakkoilevat nimenomaisesti itseään koskevassa asiassa. Vahva näkemykseni kuitenkin on, ettei asiaan syyttömien ihmisten elämän hankaloittaminen poliittisella lakolla ole moraalisesti oikein.
Vielä vähemmän hyväksyttävää on muiden ammattiliittojen vaikutuspiirissä olevien syyttömien ihmisten elämän häirintä tämän poliittisen mielenilmauksen takia. Nyt kuitenkin Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT, Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU, Suomen Merimies-Unioni, Ilmailualan unioni, Suomen lentoemäntä- ja stuerttiyhdistys, Raideammattilaisten yhteisjärjestö sekä Rautatievirkamiesliitto ovat ilmaisseet valmiutensa tukilakoille.
Esimerkiksi Saksassa poliittiset lakot on kielletty. Siellä luotetaan demokraattiseen järjestelmään, eikä korporaatiovallalla ole lupa kävellä sen yli - ei ainakaan laillisesti. Lakot on siellä varattu työmarkkinariitojen painostuskeinoksi.
Myös Suomessa tulisi harkita lakkoaseen rajaamista Saksan mallin mukaan. Lähtökohtana tulee kuitenkin olla selvää, että palkansaajilla pitää olla tehokas keino painostaa työnantajia tulopoliittisissa ja muissa työntekijöiden ja työnantajien välisissä neuvotteluissa. Sitä oikeutta puolustan vahvasti.
Sen sijaan tuomitsen poliittiset sekä myös laittomat lakot. Sellaiset kaventavat demokraattisen päätöksenteon toimintaedellytyksiä ja työmarkkinoiden toimintaa sekä sitä kautta pönkittävät yhteiskunnan rakenteiden stagnaatiota ja haittaavat talouselämän toimintaa. Se ei pidemmän päälle ole kenenkään etu.
Mitä tulee rautateiden yksityistämismalliin, sen onnistuminen tai epäonnistuminen nähdään tulevaisuudessa. Mikäli se menee täysin metsään, on poliittisen päätöksentekojärjestelmän tehtävä suorittaa korjausliike mahdollisimman pikaisesti.
Itse olen nähnyt selkeästi VR:n monopolin aiheuttamat haitat rautatieliikenteessä - pahimmillaan kyseessä on ollut matkustajan kyykyttämiseksi katsottavaa toimintaa. Uudistukselle on siten selkeä tarve.
Näen kuitenkin myös Sipilän hallituksen esitykseen liittyvät riskit todellisiksi erityisesti syrjäseutujen liikenteen järjestämisen osalta. Siitä huolimatta en hyväksy lakkoa poliittisen uudistuksen vastustamiseksi.
Sen sijaan äänestävän kansan on syytä olla hereillä, ja toimia seuraavissa, eli kahden vuoden kuluttua järjestettävissä eduskuntavaaleissa, lopputuloksen mukaan - toki rajaten sen vaikutus äänestyspäätökseen painoarvonsa mukaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Konduktöörit paljastavat vatuloinnin ja otvailun poliittisessa päätöksentekojärjestelmässämme
Työtaistelulainsäädäntö olisi uudistettava
Laittomat lakot ovat valtiovallan erityisessä suojelussa
maanantai 14. elokuuta 2017
Satu Vesantola kaipasi asiallista kritiikkiä
Helsingin Sanomien Satu Vesantola kaipasi tänä aamuna kritiikkiä. Ei huonoa sellaista vaan hyvää.
Sellaisen tunnistaa Vesantolan mukaan siitä, että kertoo artikkelista "mikä jutussa oli pielessä. Olivatko faktat vääriä, oliko tilastoja tulkittu väärin, oliko jotain olennaista jäänyt kertomatta tai jonkun näkökulma kuulematta"?
Edelleen Vesantolan mukaan pitäisi "kritisoida sitä, mistä ei kirjoiteta. Mitkä asiat jäävät käsittelemättä siksi, että suurin osa meistä toimittajista on keskiluokkaisia kaupunkilaisia? Kuuluuko köyhän ääni? Entä maaseudun? Lasten ja työkyvyttömien?"
Erinomaista, että lukijoiden arvostelu toimittajien toimintaa kohtaan on ulottunut myös näiden korviin. Viimeinen pisara lienee ollut iranilaistaustaisen Alan Salehzadehin blogikirjoitus HS:n harrastamasta sensuurista, koska Vesantola mainitsee sen otsikon kirjoituksessaan identifioimatta kuitenkaan kirjoittajaa nimeltä.
Tästä pieni kritiikinpoikanen: miksi kriitikon nimi piti jättää pois ja referoida sen sijaan kuulopuheita?
Kuten tätä blogia säännöllisesti lukevat tietävät, on mediakritiikki ollut yksi kirjoitusteni vakioaiheista. Edelle Vesantolan kirjoituksesta kopioimieni hyvän kritiikin kuvailujen perusteella lienevät kannanottoni olleet juuri sellaisia. Erityisesti olen kiinnittänyt huomioni siihen, mistä ei kirjoiteta, viimeksi kolme päivää sitten kritisoin rikoksen ja väkivallan yhteydessä HS:n halua salata tekijöiden ulkomaalaisuus ja vajaa viikko sitten kaipasin tutkivaa journalismia Välimeren taksiliikenteestä.
Toivottavasti Vesantola ja muut HS:n toimittajat ovat lukeneet Salehzadehin blogia sekä myös tätä omaani ja muita lehdistölle rakentavaa kritiikkiä tarjoavaa sivustoa. Seuraava askel heidän kunniansa ja työnsä laadun palauttamisessa olisi huomioida aiheellinen kritiikki ja ottaa siitä opiksi.
Tässä suhteessa oli kiintoisaa huomata, että HS oli huomannut rikollisten käyttäneen turvapaikanhakujärjestelmää väärin ja julkaissut siitä asiallisen jutun. Asiasta kertominen on tärkeää ja siksi hienoa.
Jään siis jälleen kerran toivomaan, että tämä olisi merkki HS:n muuttumisesta mielipidevaikuttajasta tiedotusvälineeksi. Tosin sellaista olen odotellut aiemminkin esimerkiksi täällä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kallion autoilutapaus ja institutionalisoitunut poliittinen korrektius
Skuuppiaineksia Välimeren rahavirroista
Aloittiko Helsingin Sanomat asiallisen maahanmuutto-uutisoinnin?
Sellaisen tunnistaa Vesantolan mukaan siitä, että kertoo artikkelista "mikä jutussa oli pielessä. Olivatko faktat vääriä, oliko tilastoja tulkittu väärin, oliko jotain olennaista jäänyt kertomatta tai jonkun näkökulma kuulematta"?
Edelleen Vesantolan mukaan pitäisi "kritisoida sitä, mistä ei kirjoiteta. Mitkä asiat jäävät käsittelemättä siksi, että suurin osa meistä toimittajista on keskiluokkaisia kaupunkilaisia? Kuuluuko köyhän ääni? Entä maaseudun? Lasten ja työkyvyttömien?"
Erinomaista, että lukijoiden arvostelu toimittajien toimintaa kohtaan on ulottunut myös näiden korviin. Viimeinen pisara lienee ollut iranilaistaustaisen Alan Salehzadehin blogikirjoitus HS:n harrastamasta sensuurista, koska Vesantola mainitsee sen otsikon kirjoituksessaan identifioimatta kuitenkaan kirjoittajaa nimeltä.
Tästä pieni kritiikinpoikanen: miksi kriitikon nimi piti jättää pois ja referoida sen sijaan kuulopuheita?
* * *
Kuten tätä blogia säännöllisesti lukevat tietävät, on mediakritiikki ollut yksi kirjoitusteni vakioaiheista. Edelle Vesantolan kirjoituksesta kopioimieni hyvän kritiikin kuvailujen perusteella lienevät kannanottoni olleet juuri sellaisia. Erityisesti olen kiinnittänyt huomioni siihen, mistä ei kirjoiteta, viimeksi kolme päivää sitten kritisoin rikoksen ja väkivallan yhteydessä HS:n halua salata tekijöiden ulkomaalaisuus ja vajaa viikko sitten kaipasin tutkivaa journalismia Välimeren taksiliikenteestä.
Toivottavasti Vesantola ja muut HS:n toimittajat ovat lukeneet Salehzadehin blogia sekä myös tätä omaani ja muita lehdistölle rakentavaa kritiikkiä tarjoavaa sivustoa. Seuraava askel heidän kunniansa ja työnsä laadun palauttamisessa olisi huomioida aiheellinen kritiikki ja ottaa siitä opiksi.
Tässä suhteessa oli kiintoisaa huomata, että HS oli huomannut rikollisten käyttäneen turvapaikanhakujärjestelmää väärin ja julkaissut siitä asiallisen jutun. Asiasta kertominen on tärkeää ja siksi hienoa.
Jään siis jälleen kerran toivomaan, että tämä olisi merkki HS:n muuttumisesta mielipidevaikuttajasta tiedotusvälineeksi. Tosin sellaista olen odotellut aiemminkin esimerkiksi täällä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kallion autoilutapaus ja institutionalisoitunut poliittinen korrektius
Skuuppiaineksia Välimeren rahavirroista
Aloittiko Helsingin Sanomat asiallisen maahanmuutto-uutisoinnin?
sunnuntai 13. elokuuta 2017
Pitäisikö kaikkien brittien kustantaa veganismin seuraukset?
Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna monipuolisesti siitä, kuinka Britannian vegaanit taistelevat saadakseen maahansa äskettäin käyttöön tulleita huonommin kestävät setelit. Näin siksi, että niiden valmistuksessa käytetään hiukan eläinrasvaa.
HS:n kirjoitus päättyi seuraaviin sanoihin: "Britanniassa taistelu koskee nyt sitä, ettei tietoiselle kuluttajalle anneta valinnanvapautta siitä, millä hän ostaa". Rahaahan on kaikkien käytettävä.
Kirjoitus oli monipuolinen ja asian eri puolia valottava. Jäin kuitenkin kaipaamaan vielä yhtä näkökulmaa. Onhan selvää, että mikäli nykyistä heikommin kestävät setelit tulisivat käyttöön, syntyisi siitä kustannuserä kaikille briteille.
Olisiko silloin oikein, että kaikkien brittien olisi pakko maksaa vegaanien aatteellisen eläinkunnan hyödyntämistä vastustavan näkemyksen aiheuttamat lisäkustannukset, oli itse sitten mitä mieltä tahansa eläinrasvojen käytöstä?
Näkökulma on paljon laajempi kuin Britannian setelikeskustelu. Se liittyy kaikkeen maailmanparantamiseen ja koskee tästä syystä esimerkiksi kaikkia suomalaisia. Siksi esittämäni näkökulma olisi ollut hyvä tuoda esiin myös HS:n aamun jutussa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neandertalilainen vegaani ja muita yllätyksiä
Pelastaako veganismi maailman?
Onko ongelma väestönkasvu vai rikastuminen?
HS:n kirjoitus päättyi seuraaviin sanoihin: "Britanniassa taistelu koskee nyt sitä, ettei tietoiselle kuluttajalle anneta valinnanvapautta siitä, millä hän ostaa". Rahaahan on kaikkien käytettävä.
Kirjoitus oli monipuolinen ja asian eri puolia valottava. Jäin kuitenkin kaipaamaan vielä yhtä näkökulmaa. Onhan selvää, että mikäli nykyistä heikommin kestävät setelit tulisivat käyttöön, syntyisi siitä kustannuserä kaikille briteille.
Olisiko silloin oikein, että kaikkien brittien olisi pakko maksaa vegaanien aatteellisen eläinkunnan hyödyntämistä vastustavan näkemyksen aiheuttamat lisäkustannukset, oli itse sitten mitä mieltä tahansa eläinrasvojen käytöstä?
Näkökulma on paljon laajempi kuin Britannian setelikeskustelu. Se liittyy kaikkeen maailmanparantamiseen ja koskee tästä syystä esimerkiksi kaikkia suomalaisia. Siksi esittämäni näkökulma olisi ollut hyvä tuoda esiin myös HS:n aamun jutussa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neandertalilainen vegaani ja muita yllätyksiä
Pelastaako veganismi maailman?
Onko ongelma väestönkasvu vai rikastuminen?
lauantai 12. elokuuta 2017
Kunniaväkivallan uhri sen kertoi
Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna yhden tapauksen suomenirakilaisesta kunniaväkivallasta. Tapauksessa ei ollut mitään yllättävää lähi-idän kulttuureja edes etäisesti tuntevalle. Sen sijaan jutun keskivaiheilla oli lause, jossa kulminoitui suomalaisen kotouttamispolitiikan yksi kulmakivi.
Sen kertoi kunniaväkivaltaa kokenut nainen, jonka mukaan hänen miehensä oli Irakissa hankkinut toimeentulonsa työtä tehden. Suomessa näin ei ollut, vaan mies eli työmarkkinatuella ja oli todennut vaimolleen, että "miksi kävisin töissä, kun saan rahaa helpomminkin?"
Tämän väkivaltaisen irakilaismiehen työllistymisen esteenä ei siten näyttäisi olevan ensisijaisesti työpaikkojen puute eikä suomalaisten työnantajien rasismi, vaan työmarkkinatuen tarjoama irakilaisittain korkea elintaso. Siten mies ei nykytilanteessa myöskään tule sen enempää korjaamaan kestävyysvajetta kuin helpottamaan työvoimapulaakaan.
Sen sijaan olemme saaneet kymmeniksi vuosiksi elätettäväksemme yhden väkivaltaisen maahanmuuttajamiehen, jolla ei ole aikomustakaan omaksua suomalaista elämäntapaa. Tapaus on tuskin ainoa, eikä ilmaisen rahan jakaminen ainakaan lisää hänen kaltaistensa intoa ryhtyä uutta kotimaataan rakentavaksi nettoveronmaksajaksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien yrittämisinnossa on eroja
Järjetöntä väkivaltaa ja sikailua
Tällaista rikkautta, yrittäjähenkisyyttä ja seksuaaliväkivaltaako me haluamme?
Sen kertoi kunniaväkivaltaa kokenut nainen, jonka mukaan hänen miehensä oli Irakissa hankkinut toimeentulonsa työtä tehden. Suomessa näin ei ollut, vaan mies eli työmarkkinatuella ja oli todennut vaimolleen, että "miksi kävisin töissä, kun saan rahaa helpomminkin?"
Tämän väkivaltaisen irakilaismiehen työllistymisen esteenä ei siten näyttäisi olevan ensisijaisesti työpaikkojen puute eikä suomalaisten työnantajien rasismi, vaan työmarkkinatuen tarjoama irakilaisittain korkea elintaso. Siten mies ei nykytilanteessa myöskään tule sen enempää korjaamaan kestävyysvajetta kuin helpottamaan työvoimapulaakaan.
Sen sijaan olemme saaneet kymmeniksi vuosiksi elätettäväksemme yhden väkivaltaisen maahanmuuttajamiehen, jolla ei ole aikomustakaan omaksua suomalaista elämäntapaa. Tapaus on tuskin ainoa, eikä ilmaisen rahan jakaminen ainakaan lisää hänen kaltaistensa intoa ryhtyä uutta kotimaataan rakentavaksi nettoveronmaksajaksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien yrittämisinnossa on eroja
Järjetöntä väkivaltaa ja sikailua
Tällaista rikkautta, yrittäjähenkisyyttä ja seksuaaliväkivaltaako me haluamme?
perjantai 11. elokuuta 2017
Kallion autoilutapaus ja institutionalisoitunut poliittinen korrektius
Kalliossa oli eilen kovaa peliä. Noin kymmenen ihmisen joukko tappeli keskenään astaloita hyödyntäen. Lopuksi yksi joukosta nousi autoonsa ja lähti ajamaan pitkin jalakakäytävää, jolla oli muita nujakkaan osallistuneita.
Asiasta kertoi ensimmäisenä MTV3, jonka jutun siteeraaman silminnäkijän mukaan "tappelijoita oli noin kymmenen, kaikki taisivat olla ulkomaalaisia". "Ulkomaalaisten" tarkempi kansalaisuus ei jutusta selvinnyt, ei edes ihonväri. Siten kyseessä saattoivat olla yhtä hyvin ruotsalaiset tai venäläiset kuin somalit tai irakilaiset. Se tullee tietoon aikanaan.
Tapauksen tekivät blogikirjoituksen arvoiseksi Helsingin Sanomat ja Yleisradio, jotka uutisoivat saman tapauksen, mutta (jälleen kerran) puhumatta mitään nujakoitsijoiden ulkomaalaisuudesta. Kysymys kuuluu, miksi maan suurin sanomalehti ja kansallinen yleisradioyhtiö jättävät kertomatta tapahtumaan liittyvän oleellisen tiedon.
Enkä tarkoita sitä, että ulkomaalaisen porukan väkivallanteko olisi enemmän tai vähemmän tuomittavaa kuin suomalaistenkaan. Vaan sitä, että hyvän tiedonvälityksen periaatteisiin kuuluu journalistien itsensä mukaaan se, että pyritään "totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen".
Se sisältää Ylen päätoimittajan Riikka Venäläisen mukaan sen, että "ei valikoida faktoja, ei luoda mielikuvia, vaan pyritään antamaan mahdollisimman niinkun, paras mahdollinen saatavissa oleva käsitys todellisuudesta".
Nyt nähdyn perusteella on selvää, että eilisen tapauksen uutisoinnissa sekä HS että YLE poikkesivat hyvästä journalistisesta käytännöstä. Se on halveksittavaa yksityisellä rahalla toimivan HS:n ja suorastaan tuomittavaa pakkoveron varassa pyörivät Ylen osalta.
Vakavaksi tapauksen tekee se, että HS julkaisi samassa lehdessä tapauksen Iso-Britanniasta. Siellä oli saanut tuomion jo kolmas suuri ulkomaalaisten pyörittämä raiskausrinki.
Lehden mukaan "Britanniassa on Newcastlen tapausta verrattu Rochdalen ja Rotherhamin hyväksikäyttörinkeihin, joiden paljastumisen yhteydessä silloinen sisäministeri Theresa May syytti paikallisviranomaisia ´institutionalisoituneesta poliittisesta korrektiudesta´. Britanniassa on sen jälkeen keskusteltu kriittisesti siitä, miten rasistiksi leimautumisen pelko voi estää poliisin toimintaa."
Saarivaltion tapahtumien viitekehyksessä näyttääkin siltä, että HS:n ja Ylen toimitukset haluavat myös Suomeen samanlaista institutionalisoitunutta poliittista korrektiutta kaikkine ikävine seurauksineen? Siksi yhtiöiden toimittajilta on kysyttävä, että eikö olisi parempi pyrkiä uutisoimaan tapaukset kaikkine vivahteineen ja jättää johtopäätösten teko tiedon vastaanottajan vastuulle?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
BMW-kuljettaja vahvisti uuden normaalin
Media värittää maailmankuvaamme
Välttääkö Yle monikulttuurisuusagendansa naurunalaistamista?
Asiasta kertoi ensimmäisenä MTV3, jonka jutun siteeraaman silminnäkijän mukaan "tappelijoita oli noin kymmenen, kaikki taisivat olla ulkomaalaisia". "Ulkomaalaisten" tarkempi kansalaisuus ei jutusta selvinnyt, ei edes ihonväri. Siten kyseessä saattoivat olla yhtä hyvin ruotsalaiset tai venäläiset kuin somalit tai irakilaiset. Se tullee tietoon aikanaan.
Tapauksen tekivät blogikirjoituksen arvoiseksi Helsingin Sanomat ja Yleisradio, jotka uutisoivat saman tapauksen, mutta (jälleen kerran) puhumatta mitään nujakoitsijoiden ulkomaalaisuudesta. Kysymys kuuluu, miksi maan suurin sanomalehti ja kansallinen yleisradioyhtiö jättävät kertomatta tapahtumaan liittyvän oleellisen tiedon.
Enkä tarkoita sitä, että ulkomaalaisen porukan väkivallanteko olisi enemmän tai vähemmän tuomittavaa kuin suomalaistenkaan. Vaan sitä, että hyvän tiedonvälityksen periaatteisiin kuuluu journalistien itsensä mukaaan se, että pyritään "totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen".
Se sisältää Ylen päätoimittajan Riikka Venäläisen mukaan sen, että "ei valikoida faktoja, ei luoda mielikuvia, vaan pyritään antamaan mahdollisimman niinkun, paras mahdollinen saatavissa oleva käsitys todellisuudesta".
Nyt nähdyn perusteella on selvää, että eilisen tapauksen uutisoinnissa sekä HS että YLE poikkesivat hyvästä journalistisesta käytännöstä. Se on halveksittavaa yksityisellä rahalla toimivan HS:n ja suorastaan tuomittavaa pakkoveron varassa pyörivät Ylen osalta.
Vakavaksi tapauksen tekee se, että HS julkaisi samassa lehdessä tapauksen Iso-Britanniasta. Siellä oli saanut tuomion jo kolmas suuri ulkomaalaisten pyörittämä raiskausrinki.
Lehden mukaan "Britanniassa on Newcastlen tapausta verrattu Rochdalen ja Rotherhamin hyväksikäyttörinkeihin, joiden paljastumisen yhteydessä silloinen sisäministeri Theresa May syytti paikallisviranomaisia ´institutionalisoituneesta poliittisesta korrektiudesta´. Britanniassa on sen jälkeen keskusteltu kriittisesti siitä, miten rasistiksi leimautumisen pelko voi estää poliisin toimintaa."
Saarivaltion tapahtumien viitekehyksessä näyttääkin siltä, että HS:n ja Ylen toimitukset haluavat myös Suomeen samanlaista institutionalisoitunutta poliittista korrektiutta kaikkine ikävine seurauksineen? Siksi yhtiöiden toimittajilta on kysyttävä, että eikö olisi parempi pyrkiä uutisoimaan tapaukset kaikkine vivahteineen ja jättää johtopäätösten teko tiedon vastaanottajan vastuulle?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
BMW-kuljettaja vahvisti uuden normaalin
Media värittää maailmankuvaamme
Välttääkö Yle monikulttuurisuusagendansa naurunalaistamista?
torstai 10. elokuuta 2017
BMW-kuljettaja vahvisti uuden normaalin
Pariisissa BMW-kuski ajoi tarkoituksella poliisijoukon päälle, jolloin kuusi henkeä loukkaantui, heistä kaksi tai kolme vakavasti. Tämä uutinen ei enää yltänyt tämän aamun Helsingin Sanomien pääkirjoituksiin, vaan se kuitattiin sisäsivu-uutisella.
BMW-uutinen osoittaa todeksi epäilyni, että eurooppalaisiin kohdistuvat autohyökkäykset ja muut terroriluoteiset iskut ovat muuttuneet aikamme uudeksi normaaliksi. Vielä niistä uutisoidaan, mutta suurta mielenkiintoa ei enää osoiteta. Me turrumme äärimmäiseen väkivaltaan.
Seuraavassa vaiheessa uutiset terrori-iskuista muuttuvat pikku-uutisiksi ja lopulta katoavat tuhoisimpia iskuja lukuun ottamatta kokonaan lehdistöstä. Näin on jo käynyt esimerkiksi Ruotsin autojen tuhopoltoille.
Samalla hämärtyy se, että kyseessä on islamilaisen maahanmuuton seuraus ja hinta, jonka maksamme maailmanparantamisestamme. Sekä poliittinen paine maahanmuuttopolitiikan muuttamiseksi vähemmän riskejä tuottavaksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat pilasi hyvän juttunsa valehtelemalla ja inttämällä
Lontoossa pakettiauto niitti muslimeita
Turruttavaa
BMW-uutinen osoittaa todeksi epäilyni, että eurooppalaisiin kohdistuvat autohyökkäykset ja muut terroriluoteiset iskut ovat muuttuneet aikamme uudeksi normaaliksi. Vielä niistä uutisoidaan, mutta suurta mielenkiintoa ei enää osoiteta. Me turrumme äärimmäiseen väkivaltaan.
Seuraavassa vaiheessa uutiset terrori-iskuista muuttuvat pikku-uutisiksi ja lopulta katoavat tuhoisimpia iskuja lukuun ottamatta kokonaan lehdistöstä. Näin on jo käynyt esimerkiksi Ruotsin autojen tuhopoltoille.
Samalla hämärtyy se, että kyseessä on islamilaisen maahanmuuton seuraus ja hinta, jonka maksamme maailmanparantamisestamme. Sekä poliittinen paine maahanmuuttopolitiikan muuttamiseksi vähemmän riskejä tuottavaksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat pilasi hyvän juttunsa valehtelemalla ja inttämällä
Lontoossa pakettiauto niitti muslimeita
Turruttavaa
keskiviikko 9. elokuuta 2017
Ilmaston lämpeneminen kiihtyi noin 0,2 asteella
Olen käyttänyt viime aikoina globaaliin ilmastonmuutokseen liittyen satelliittimittauksiin perustuvaa RSS-dataa, koska maanpinnan mittauksissa havaitsemani omituisuudet ovat vieneet uskoni niiden luotettavuuteen.
Nyt näyttää siltä, että myös satelliittidataa on aiemmin tulkittu väärin, minkä seurauksena tulkintamalli on muuttunut. Sen seurauksena myös RSS-aikasarja on erilainen kuin aiemmin. Piirsin muutoksesta seuraavan kuvan.
Kuvasta näemme (uusi tilasto sinisellä, vanha punaisella), että muutoksen myötä globaali ilmasto näyttäisi lämmenneen nopeammin kuin aiemmin uskottiin: uuden ja vanhan käsityksen ero lämpenemisessä on 36 vuoden aikana noin 0,2 astetta. Samalla ero vuosien 1998 ja 2016 El Niño -vetoisille lämpötilapiikeille kasvoi huomattavasti ja spekulaatiot ilmastonmuutoksen pysähtymisestä näyttäisivät tämän tilaston mukaan perusteettomilta.
Lopuksi vielä toteamus tutkijoiden julkaiseman tieteellisen artikkelin yhteenvedon lopusta: "uusi lämpötilatieto osoittaa enemmän lämpenemistä kuin useimmat samantapaiset satelliittien tai radiosondien avulla kerätyt datasetit. Kuitenkin, ...uusi lämpötiladata ei ehkä näytä riittävästi lämpenemistä tropiikissa".
Jäämme siis odottamaan tulevia muutoksia RSS-satelliittidataan sekä muihin samantapaisiin datasetteihin. Tässä vaiheessa näyttää todennäköiseltä, että jatkossa lämpötilaestimaatit tulevat viittaamaan ilmaston lämpenevän entistäkin nopeammin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Myös RSS:n globaalit lämpötilaestimaatit ovat jälkikäteisen muokkauksen kohteena
Kasvihuonekaasut ja huippulämmin vuosi 2016
Ilmastotilastoon ilmaantui piikki
Nyt näyttää siltä, että myös satelliittidataa on aiemmin tulkittu väärin, minkä seurauksena tulkintamalli on muuttunut. Sen seurauksena myös RSS-aikasarja on erilainen kuin aiemmin. Piirsin muutoksesta seuraavan kuvan.
Kuvasta näemme (uusi tilasto sinisellä, vanha punaisella), että muutoksen myötä globaali ilmasto näyttäisi lämmenneen nopeammin kuin aiemmin uskottiin: uuden ja vanhan käsityksen ero lämpenemisessä on 36 vuoden aikana noin 0,2 astetta. Samalla ero vuosien 1998 ja 2016 El Niño -vetoisille lämpötilapiikeille kasvoi huomattavasti ja spekulaatiot ilmastonmuutoksen pysähtymisestä näyttäisivät tämän tilaston mukaan perusteettomilta.
Lopuksi vielä toteamus tutkijoiden julkaiseman tieteellisen artikkelin yhteenvedon lopusta: "uusi lämpötilatieto osoittaa enemmän lämpenemistä kuin useimmat samantapaiset satelliittien tai radiosondien avulla kerätyt datasetit. Kuitenkin, ...uusi lämpötiladata ei ehkä näytä riittävästi lämpenemistä tropiikissa".
Jäämme siis odottamaan tulevia muutoksia RSS-satelliittidataan sekä muihin samantapaisiin datasetteihin. Tässä vaiheessa näyttää todennäköiseltä, että jatkossa lämpötilaestimaatit tulevat viittaamaan ilmaston lämpenevän entistäkin nopeammin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Myös RSS:n globaalit lämpötilaestimaatit ovat jälkikäteisen muokkauksen kohteena
Kasvihuonekaasut ja huippulämmin vuosi 2016
Ilmastotilastoon ilmaantui piikki
tiistai 8. elokuuta 2017
Skuuppiaineksia Välimeren rahavirroista
Välimeren meritaksitoiminta on ilmeisen kannattavaa toimintaa. Näin voisi päätellä siitä, että se on aamun lehden mukaan saanut niin vahvaa tukea Tunisian, Kreikan ja Sisilian satamatyöläisistä, että toimintaa tarkkailevan järjestön alus yritetään sulkea satamien ulkopuolelle.
Lehden juttu jätti avoimeksi satamatyöläisten perimmäiset vaikuttimet. Mikäli Euroopassa olisi vielä tutkivaa journalismia, ei olisi epäilystäkään siitä, että joku kansainvälistä skuuppia hakeva toimittaja lähtisi selvittämään kulkeutuuko meritaksitoimintaan rahavirroista osa kohottamaan satamatyöläisten - tai ainakin ammattiliittojohtajien - elintasoa. Joko suoraan tai epäsuorasti.
Äskettäin vahvistui myös, ettei meritaksiliikenteessä ole kyse merihädässä olevien ihmisten pelastamisesta, vaan nimenomaisesti taksitoiminnasta. Tästä antoi esimerkin saksalaisen kansalaisjärjestön laiva, joka jäi kiinni taksitoiminnan järjestämisestä ja sai porttikiellon italialaiseen satamaan.
On todennäköistä, että samaan syyllistyvät monet muutkin järjestöt. Skuuppia etsivän toimittajan saattaisikin kannattaa selvittää myös sitä, löytyisikö jotain todisteita ihmissalakuljetuksen rahavirtojen kulkeutumisesta erilaisten Välimerellä "meripelastustoimintaa" tekevien länsimaisten "hyväntekeväisyysjärjestöjen" piiriin.
Toistaiseksi tutkivia journalisteja ei ole juurikaan ilmaantunut taksitoiminnan liepeille. Tai ainakaan skuuppeja ei ole löytynyt. Toki tehtäväkenttä on vaativa ja työ saattaisi olla jopa vaarallista, koska toimintaan todennäköisesti sekaantunut järjestäytynyt rikollisuus - kuten mafia - saattaisi puolustaa tulonlähdettään hyvinkin brutaalein keinoin.
Toisaalta sotien aikana saamme lehtijuttuja myös rintamilta, joten kyllä toimittajat ovat ennenkin uskaltautuneet vaarallisiin tehtäviin. Miksei joku voisi siis tarttua myös Välimeren taksitoiminnan taustojen ja siihen liittyvien rahavirtojen selvittämiseen?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antti Pentikäisen ajatuksia Välimeren tulijatulvasta
Halla-aho vaati EU:ta puuttumaan kansalaisjärjestöjen rikolliseen toimintaan
Avustusjärjestöt rahoittavat ihmissalakuljetusta
Lehden juttu jätti avoimeksi satamatyöläisten perimmäiset vaikuttimet. Mikäli Euroopassa olisi vielä tutkivaa journalismia, ei olisi epäilystäkään siitä, että joku kansainvälistä skuuppia hakeva toimittaja lähtisi selvittämään kulkeutuuko meritaksitoimintaan rahavirroista osa kohottamaan satamatyöläisten - tai ainakin ammattiliittojohtajien - elintasoa. Joko suoraan tai epäsuorasti.
Äskettäin vahvistui myös, ettei meritaksiliikenteessä ole kyse merihädässä olevien ihmisten pelastamisesta, vaan nimenomaisesti taksitoiminnasta. Tästä antoi esimerkin saksalaisen kansalaisjärjestön laiva, joka jäi kiinni taksitoiminnan järjestämisestä ja sai porttikiellon italialaiseen satamaan.
On todennäköistä, että samaan syyllistyvät monet muutkin järjestöt. Skuuppia etsivän toimittajan saattaisikin kannattaa selvittää myös sitä, löytyisikö jotain todisteita ihmissalakuljetuksen rahavirtojen kulkeutumisesta erilaisten Välimerellä "meripelastustoimintaa" tekevien länsimaisten "hyväntekeväisyysjärjestöjen" piiriin.
Toistaiseksi tutkivia journalisteja ei ole juurikaan ilmaantunut taksitoiminnan liepeille. Tai ainakaan skuuppeja ei ole löytynyt. Toki tehtäväkenttä on vaativa ja työ saattaisi olla jopa vaarallista, koska toimintaan todennäköisesti sekaantunut järjestäytynyt rikollisuus - kuten mafia - saattaisi puolustaa tulonlähdettään hyvinkin brutaalein keinoin.
Toisaalta sotien aikana saamme lehtijuttuja myös rintamilta, joten kyllä toimittajat ovat ennenkin uskaltautuneet vaarallisiin tehtäviin. Miksei joku voisi siis tarttua myös Välimeren taksitoiminnan taustojen ja siihen liittyvien rahavirtojen selvittämiseen?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antti Pentikäisen ajatuksia Välimeren tulijatulvasta
Halla-aho vaati EU:ta puuttumaan kansalaisjärjestöjen rikolliseen toimintaan
Avustusjärjestöt rahoittavat ihmissalakuljetusta
maanantai 7. elokuuta 2017
Palkitaanko turkmenistanilainen sitkeys?
Yleisradio julkaisi jutun turkmenistanilaisesta aikuisesta turvapaikankijakaksikosta. He olivat asuneet Ruotsissa vuosia, kunnes saivat kielteisen turvapaikkapäätöksen. Sen saatuaan he pyrkivät Suomeen, mutta tulivat Dublin-sopimuksen mukaisesti palautetuksi takaisin.
Myöhemmin he hakeutuivat Arlandan lentokentälle, missä elelivät kuukausia henkilökunnan hyväntekeväisyyden varassa. Lopulta kaksikon sitkeys palkittiin ja heidät asutettiin väliaikaiseen asuntoon Sigtunaan. Kaksikon mukaan paluu Turkmenistaniin on mahdoton, koska he ovat (ilmeisesti) kääntyneet kristityiksi prosessin aikana.
Juttu herättää muutamia kysymyksiä. Miksi turvapaikanhakuprosessi kestää niin kauan, että ihmiset ehtivät asettua vastaanottajamaihin, vaikka turvapaikkatarvetta ei olekaan? Miksi heidän oleskelunsa lentokentällä sallittiin? Kuka maksoi henkilökunnan hyväntekeväisyyden - hyväntekijät itse vai heidän työnantajansa?
Entä miksi turkmenistanilaiset asutettiin Sigtunaan, eikä säilöönottoyksikköön? Kuka maksaa heidän asumisensa Sigtunassa, ruotsalainen veronmaksajako? Koska heidät palautetaan kotimaahansa, vai jäävätkö he loppuiäkseen Ruotsiin laittomina maahantulijoina?
Ja sitten se tärkein kysymys. Eihän tällaista voi tapahtua Suomessa, vaan meillä viranomaispäätöksistä seuraa niiden toteuttaminen?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
sunnuntai 6. elokuuta 2017
Matti Putkonen on kuin torakka
Otsikon mukaisen vertauksen teki tämän aamun Helsingin Sanomat. Jutun luokittelun mukaan kyse oli huumorista.
Koska juuri nyt sataa vettä ja taivas on harmaa, välitän tämän huumoripläjäyksen kaikille lukijoilleni. Näin he voivat nauraa katketakseen tai ainakin hymyillä iloisesti jutun kirjoittaneelle toimittaja Oskari Onniselle sekä maan suurimmalle ja laadukkaimmalle päivälehdelle.
En kuitenkaan jatka lukijoideni viihdyttämistä tekemällä analogisia vertauksia muista julkisuuden henkilöistä, koska tämä blogi luettaneen HS:n toimituksen piirissä "valemedioiden" kategoriaan. Siten olisi vaarana, ettei tarkoitustani ymmärrettäisi pelkästään harmittomaksi huvitukseksi, vaan siinä saatettaisiin nähdä muita tarkoitusperiä.
Tämä vaara olisi ilmeinen erityisesti silloin, jos käyttäisin vertauskohteina lapamatoja, rottia, satiaisia tai muita torakan tapaan vastenmielisenä pidettyjä eläimiä. Ja vertailtava henkilö edustaisi sellaista poliittista suuntausta, joka poikkeaa tämän blogin linjasta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Somalitaustainen stand-up koomikko valokeilassa
Kuinka välttää terrori-iskut Suomessa?
Pariisin terrori-iskun opetukset kevään vaaleja ajatellen
Koska juuri nyt sataa vettä ja taivas on harmaa, välitän tämän huumoripläjäyksen kaikille lukijoilleni. Näin he voivat nauraa katketakseen tai ainakin hymyillä iloisesti jutun kirjoittaneelle toimittaja Oskari Onniselle sekä maan suurimmalle ja laadukkaimmalle päivälehdelle.
En kuitenkaan jatka lukijoideni viihdyttämistä tekemällä analogisia vertauksia muista julkisuuden henkilöistä, koska tämä blogi luettaneen HS:n toimituksen piirissä "valemedioiden" kategoriaan. Siten olisi vaarana, ettei tarkoitustani ymmärrettäisi pelkästään harmittomaksi huvitukseksi, vaan siinä saatettaisiin nähdä muita tarkoitusperiä.
Tämä vaara olisi ilmeinen erityisesti silloin, jos käyttäisin vertauskohteina lapamatoja, rottia, satiaisia tai muita torakan tapaan vastenmielisenä pidettyjä eläimiä. Ja vertailtava henkilö edustaisi sellaista poliittista suuntausta, joka poikkeaa tämän blogin linjasta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Somalitaustainen stand-up koomikko valokeilassa
Kuinka välttää terrori-iskut Suomessa?
Pariisin terrori-iskun opetukset kevään vaaleja ajatellen
lauantai 5. elokuuta 2017
Simon Elo muunteli olkiukkoa
Aamun lehden mukaan kansanedustaja Simon Elo (uv/st) väitti, että Perussuomalaisissa ollaan menossa "suorastaan ihmisvastaiseen suuntaan". Perusteluna näkemykselleen hän väitti puolueen puheenjohtajan taustalla toimivan henkilöitä, joita hän kuvasi seuraavin sanoin: "vaikka laittaisi rajan kiinni, tai vaikka ammuttaisiin Suomeen tulevia pakolaisia kiväärillä, nämä samat ihmiset sanoisivat, että ´miksei ammuttaisi tykillä?´"
Kyseessä on muunnelma klassisesta argumentaatiovirheestä nimeltään olkinukke tai olkiukko. Wikipediassa siitä kerrotaan seuraavaa: 1: A:lla on mielipide X. 2: B esittää mielipiteen Y (joka on vääristelty "olkinukkeversio" X:stä). 3: B hyökkää mielipidettä Y vastaan. 4: Siispä X:n täytyy olla väärin.
Ainakaan minä en ole kuullut kenenkään politiikassa toimivan henkilön ehdottaneen vakavissaan pakolaisten ampumista kiväärillä, enkä varsinkaan kenenkään Perussuomalaisissa toimivan puhuneen heidän ampumisestaan tykillä. Myöskään kansanedustaja Elo ei maininnut tällaista tapahtuneen, eikä puheenjohtaja Halla-aho (ps) ole koskaan ehdottanut pakolaiskriisin ratkaisuksi ihmisten ampumista sen enempää kiväärillä kuin tykilläkään. Ei tietenkään, koska sellainen olisi sairasta - ja niin, ihmisvastaista.
Siten kyseessä näyttäisi olevan ainoastaan Simon Elon oma fantasia. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä tuollainen sairas ajatus on hänen mieleensä pulpahtanut. Samoin haluaisin tietää, miten Elo kuvittelee ulkiukkomaisten hyökkäysten tai suoranaisten valheiden auttavan häntä ja hänen uuttaa puoluettaan politiikassa eteenpäin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Brysselissä räjähti, mutta Petteri Orpo kaipaa Suomeen lisää pakolaisia
Rehellisyys maan perii - vai periikö?
Spekulointia ja luottamusta
Kyseessä on muunnelma klassisesta argumentaatiovirheestä nimeltään olkinukke tai olkiukko. Wikipediassa siitä kerrotaan seuraavaa: 1: A:lla on mielipide X. 2: B esittää mielipiteen Y (joka on vääristelty "olkinukkeversio" X:stä). 3: B hyökkää mielipidettä Y vastaan. 4: Siispä X:n täytyy olla väärin.
Ainakaan minä en ole kuullut kenenkään politiikassa toimivan henkilön ehdottaneen vakavissaan pakolaisten ampumista kiväärillä, enkä varsinkaan kenenkään Perussuomalaisissa toimivan puhuneen heidän ampumisestaan tykillä. Myöskään kansanedustaja Elo ei maininnut tällaista tapahtuneen, eikä puheenjohtaja Halla-aho (ps) ole koskaan ehdottanut pakolaiskriisin ratkaisuksi ihmisten ampumista sen enempää kiväärillä kuin tykilläkään. Ei tietenkään, koska sellainen olisi sairasta - ja niin, ihmisvastaista.
Siten kyseessä näyttäisi olevan ainoastaan Simon Elon oma fantasia. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä tuollainen sairas ajatus on hänen mieleensä pulpahtanut. Samoin haluaisin tietää, miten Elo kuvittelee ulkiukkomaisten hyökkäysten tai suoranaisten valheiden auttavan häntä ja hänen uuttaa puoluettaan politiikassa eteenpäin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Brysselissä räjähti, mutta Petteri Orpo kaipaa Suomeen lisää pakolaisia
Rehellisyys maan perii - vai periikö?
Spekulointia ja luottamusta
perjantai 4. elokuuta 2017
Monikulttuuri ja väestöräjähdys tuottivat maailman kurjimman elinpaikan
Eilinen lehti kertoi Keski-Afrikan tasavallan surkeudesta: maa on kansakuntien inhimillistä kehitystä mittaavan indeksin perusteella maapallon kurjin paikka elää. Se ei varsinaisesti ole uutinen eikä edes mielenkiintoista.
Sen sijaan jutun tekivät mielenkiintoiseksi Helsingin Sanomien toimittajan esittelemät syyt Keski-Afrikan tasavallan kurjuuden takana sekä hänen kuvauksensa siellä vallitsevista elämän edellytyksistä. Pari kommenttia niistä.
Koko kurjuuden taustaksi löytyi "afrikkalaisittain turhan tavallinen tarina eli epäonnistunut demokratiaprosessi siirtomaaisännästä itsenäistymisen jälkeen". Tämä oli mielenkiintoista, sillä yleensä Afrikan kurjuuden syyksi kerrotaan yksioikoisesti länsimaiden imperialismi. Nyt vastuuta oli kuitenkin vieritetty myös keskiafrikkalaisille itselleen.
Totta puhuen Keski-Afrikka itsenäistyi jo vuonna 1960, joten aikaa länsimaisesta imperialismista toipumiselle on ollut seitsemän vuotta yli puoli vuosisataa. Samassa ajassa vuonna 1917 itsenäistynyt maatalousvaltainen Suomi kävi sisällissodan ja kolme tavallista sotaa aikansa suurvaltoja vastaan, mutta kasvoi niistä huolimatta vaikean rakennemuutoksen kautta lähinnä paperi- ja metalliteollisuuden varassa teollisuusmaaksi, jossa pikkulasten kuolleisuus oli yksi maailman alhaisimmista, kaikki lapset koulutettiin, demokratia oli itsestäänselvyys ja hyvinvointivaltion rakentaminen oli hyvässä vauhdissa.
Nykyisistä Keski-Afrikan ongelmista mainittiin eilisessä lehdessä, että maassa toimii noin 20 aseellista ryhmää, jotka ovat järjestäytymättömiä ja siksi arvaamattomia. Valtio on niiden takia menettänyt kykynsä suojella kansalaisiaan eli romahtanut.
Tähän tilaan johtava kehitys alkoi lehden mukaan vuonna 2013, kun maassa pienenä vähemmistönä olevat muslimit kaappasivat vallan vain tullakseen syrjäytetyksi pian sen jälkeen. Tapahtumien seurauksena maassa jouduttiin koston ja vastakoston kierteeseen, jossa edes lapsille ei eilisen lehden mukaan ole muuta vaihtoehtoa kuin liittyä jonkin aseelliseen joukkioon jatkamaan kierrettä.
On tietenkin ikävää, että Keski-Afrikassa on etnis-uskonnollisen kiihkon takia kurjempaa elää kuin missään muualla - edes ruokaa ei uskalleta viljellä omatoimisesti. Onneksi länsimaat tarjoavat afrikkalaisille apua, joten kukaan ei joudu kuolemaan nälkään.
Tuo länsimainen apu näyttäisikin olevan erityisen tehokasta. Viime vuoden tilastojen perusteella nyt viisi ja puolimiljoonaisen Keski-Afrikan väestö lisääntyy nimittäin peräti 2,12 prosentin vuosivauhtia. Se tarkoittaa, että vuonna 2017 maan väestö ylittää kuuden miljoonan hädänalaisen määrän vuonna 2022 ja seitsemäs miljoonas keskiafrikkalainen syntyy vuonna 2029.
Itse epäilenkin, ettei eilinen lehti kertonut Keski-Afrikan kurjuuden tärkeintä syytä. Se on ilmiselvästi holtiton väestönkasvu, jota länsimainen ruoka-apu pahentaa ja joka vääjäämättä johtaa jatkuvaan taisteluun resursseista ja siten sekasortoon; etenkin jos yhteiskunta sattuu olemaan monikulttuurinen kuten Keski-Afrikan tasavalta on. Etnisiä ryhmiä on lähes 80 ja vaikka kristinuskoisia on noin puolet väestöstä, on maassa myös paikallisia uskontoja tunnustavia (35%) ja islaminuskoisia (15%) ihmisiä.
Onneksi Afrikassa on mukavampiakin paikkoja. Esimerkiksi Etelä-Afrikan tasavallassa elämä on kohtuullisen rauhallista eikä väestöryhmien välillä esiinny laajamittaisia konflikteja. Ei sekään mikään lintukoto ole, mutta kelpaisi kyllä esimerkiksi Keski-Afrikalle. Vai olisiko niin ikään monietnisessä ja monikulttuurisessa Etelä-Afrikassa jokin perustavaa laatua oleva piirre, joka tekee siitä fundamentaalisesti erilaisen kuin Keski-Afrikka?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Katastrofi tarjoaa perversseille sairaan taivaan ja uhreille helvetin
Kuinka humanitaarinen kriisi kesytetään?
Mielenosoitukset mediassa
Sen sijaan jutun tekivät mielenkiintoiseksi Helsingin Sanomien toimittajan esittelemät syyt Keski-Afrikan tasavallan kurjuuden takana sekä hänen kuvauksensa siellä vallitsevista elämän edellytyksistä. Pari kommenttia niistä.
Koko kurjuuden taustaksi löytyi "afrikkalaisittain turhan tavallinen tarina eli epäonnistunut demokratiaprosessi siirtomaaisännästä itsenäistymisen jälkeen". Tämä oli mielenkiintoista, sillä yleensä Afrikan kurjuuden syyksi kerrotaan yksioikoisesti länsimaiden imperialismi. Nyt vastuuta oli kuitenkin vieritetty myös keskiafrikkalaisille itselleen.
Totta puhuen Keski-Afrikka itsenäistyi jo vuonna 1960, joten aikaa länsimaisesta imperialismista toipumiselle on ollut seitsemän vuotta yli puoli vuosisataa. Samassa ajassa vuonna 1917 itsenäistynyt maatalousvaltainen Suomi kävi sisällissodan ja kolme tavallista sotaa aikansa suurvaltoja vastaan, mutta kasvoi niistä huolimatta vaikean rakennemuutoksen kautta lähinnä paperi- ja metalliteollisuuden varassa teollisuusmaaksi, jossa pikkulasten kuolleisuus oli yksi maailman alhaisimmista, kaikki lapset koulutettiin, demokratia oli itsestäänselvyys ja hyvinvointivaltion rakentaminen oli hyvässä vauhdissa.
Nykyisistä Keski-Afrikan ongelmista mainittiin eilisessä lehdessä, että maassa toimii noin 20 aseellista ryhmää, jotka ovat järjestäytymättömiä ja siksi arvaamattomia. Valtio on niiden takia menettänyt kykynsä suojella kansalaisiaan eli romahtanut.
Tähän tilaan johtava kehitys alkoi lehden mukaan vuonna 2013, kun maassa pienenä vähemmistönä olevat muslimit kaappasivat vallan vain tullakseen syrjäytetyksi pian sen jälkeen. Tapahtumien seurauksena maassa jouduttiin koston ja vastakoston kierteeseen, jossa edes lapsille ei eilisen lehden mukaan ole muuta vaihtoehtoa kuin liittyä jonkin aseelliseen joukkioon jatkamaan kierrettä.
On tietenkin ikävää, että Keski-Afrikassa on etnis-uskonnollisen kiihkon takia kurjempaa elää kuin missään muualla - edes ruokaa ei uskalleta viljellä omatoimisesti. Onneksi länsimaat tarjoavat afrikkalaisille apua, joten kukaan ei joudu kuolemaan nälkään.
Tuo länsimainen apu näyttäisikin olevan erityisen tehokasta. Viime vuoden tilastojen perusteella nyt viisi ja puolimiljoonaisen Keski-Afrikan väestö lisääntyy nimittäin peräti 2,12 prosentin vuosivauhtia. Se tarkoittaa, että vuonna 2017 maan väestö ylittää kuuden miljoonan hädänalaisen määrän vuonna 2022 ja seitsemäs miljoonas keskiafrikkalainen syntyy vuonna 2029.
Itse epäilenkin, ettei eilinen lehti kertonut Keski-Afrikan kurjuuden tärkeintä syytä. Se on ilmiselvästi holtiton väestönkasvu, jota länsimainen ruoka-apu pahentaa ja joka vääjäämättä johtaa jatkuvaan taisteluun resursseista ja siten sekasortoon; etenkin jos yhteiskunta sattuu olemaan monikulttuurinen kuten Keski-Afrikan tasavalta on. Etnisiä ryhmiä on lähes 80 ja vaikka kristinuskoisia on noin puolet väestöstä, on maassa myös paikallisia uskontoja tunnustavia (35%) ja islaminuskoisia (15%) ihmisiä.
Onneksi Afrikassa on mukavampiakin paikkoja. Esimerkiksi Etelä-Afrikan tasavallassa elämä on kohtuullisen rauhallista eikä väestöryhmien välillä esiinny laajamittaisia konflikteja. Ei sekään mikään lintukoto ole, mutta kelpaisi kyllä esimerkiksi Keski-Afrikalle. Vai olisiko niin ikään monietnisessä ja monikulttuurisessa Etelä-Afrikassa jokin perustavaa laatua oleva piirre, joka tekee siitä fundamentaalisesti erilaisen kuin Keski-Afrikka?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Katastrofi tarjoaa perversseille sairaan taivaan ja uhreille helvetin
Kuinka humanitaarinen kriisi kesytetään?
Mielenosoitukset mediassa
torstai 3. elokuuta 2017
Mänttikuulaa Kirkkonummella
Jalkapalloa kutsuttiin minun nuoruudessani toisinaan halveksivasti mänttikuulaksi. En tiedä mistä nimitys tuli, enkä koskaan itse ryhtynyt käyttämään sitä, mutta ns. stadin derbyn yhteydessä lajin fanien toiminta on osoittanut nimityksen käyttökelpoiseksi.
Helsingin paikallisotteluissahan joukkueiden tietyille kannattajille on tullut tavaksi rähinöidä keskenään. Nyt tuo rähinöinti näyttää siirtyneen kauemmas pelipaikalta, eli Kirkkonummelle. Sinne olivat nimittäin lähteneet yhteisestä sopimuksesta molempien joukkueiden kannattajat tappelemaan keskenään.
Kuten tappeluissa helposti käy, oli yksi osallistujista - puolalainen mies - loukkaantunut vakavasti, minkä seurauksena ääliöiden yhteenotto tuli kaiken kansa tietoisuuteen. Aiemmin samojen joukkueiden yhteenotoissa ovat häiriköineet myös poliittisten ääriliikkeiden jäsenet, mutta vielä ei ole tiedossa oliko Kirkkonummen tapauksessakin kyse siitä vai "pelkistä" jalkapallofaneista.
Niin tai näin. Joka tapauksessa tapaus osoittaa jälleen kerran, ettei ihmiskunta koostu pelkästään valioyksilöistä, vaan joukkoon mahtuu myös toisen ääripään kulkijoita. Parempi tietenkin, että sellaiset purkavat tyhmyytensä hedelmät toisiin samanlaisiin kuin sivullisiin.
Siitä huolimatta ilmiö on vastenmielinen ja jalkapalloväen tulee ponnistella lopettaakseen toimintansa välittömässä ympäristössä tapahtuvan idiotismin. Kuten jo aiemmin olen ehdottanut, yhteiskunta voisi edistää asiaa esimerkiksi sitomalla jalkapallolle annetun tuen väkivaltakierteen katkaisemiseen.
Nyt esille nousseiden tapahtumien pelipaikka Kirkkonummella saattaa osoittaa, että jotain on tehtykin, koska pukarit olivat valinneet riehumisensa kentäksi kaukaisen Kirkkonummen sorakentän. Väkivaltaa syrjäinenkään paikka ei kuitenkaan oikeuta.
Siksi nykyaikaisen mänttipallon pelaamista ei voi hyväksyä edes Kirkkonummella - ei etenkään, kun siitä näyttää koituvan terveyspalvelujen turhan kuormittamisen kautta kustannuksia veronmaksajille.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen
Haluammeko lisää reppanoita?
Rohkeita miehiä, ressukoita ja väkivaltaa
Helsingin paikallisotteluissahan joukkueiden tietyille kannattajille on tullut tavaksi rähinöidä keskenään. Nyt tuo rähinöinti näyttää siirtyneen kauemmas pelipaikalta, eli Kirkkonummelle. Sinne olivat nimittäin lähteneet yhteisestä sopimuksesta molempien joukkueiden kannattajat tappelemaan keskenään.
Kuten tappeluissa helposti käy, oli yksi osallistujista - puolalainen mies - loukkaantunut vakavasti, minkä seurauksena ääliöiden yhteenotto tuli kaiken kansa tietoisuuteen. Aiemmin samojen joukkueiden yhteenotoissa ovat häiriköineet myös poliittisten ääriliikkeiden jäsenet, mutta vielä ei ole tiedossa oliko Kirkkonummen tapauksessakin kyse siitä vai "pelkistä" jalkapallofaneista.
Niin tai näin. Joka tapauksessa tapaus osoittaa jälleen kerran, ettei ihmiskunta koostu pelkästään valioyksilöistä, vaan joukkoon mahtuu myös toisen ääripään kulkijoita. Parempi tietenkin, että sellaiset purkavat tyhmyytensä hedelmät toisiin samanlaisiin kuin sivullisiin.
Siitä huolimatta ilmiö on vastenmielinen ja jalkapalloväen tulee ponnistella lopettaakseen toimintansa välittömässä ympäristössä tapahtuvan idiotismin. Kuten jo aiemmin olen ehdottanut, yhteiskunta voisi edistää asiaa esimerkiksi sitomalla jalkapallolle annetun tuen väkivaltakierteen katkaisemiseen.
Nyt esille nousseiden tapahtumien pelipaikka Kirkkonummella saattaa osoittaa, että jotain on tehtykin, koska pukarit olivat valinneet riehumisensa kentäksi kaukaisen Kirkkonummen sorakentän. Väkivaltaa syrjäinenkään paikka ei kuitenkaan oikeuta.
Siksi nykyaikaisen mänttipallon pelaamista ei voi hyväksyä edes Kirkkonummella - ei etenkään, kun siitä näyttää koituvan terveyspalvelujen turhan kuormittamisen kautta kustannuksia veronmaksajille.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen
Haluammeko lisää reppanoita?
Rohkeita miehiä, ressukoita ja väkivaltaa
keskiviikko 2. elokuuta 2017
Tippi ja tarjoilijan palkka
Yleisradio julkaisi jutun, jossa pohdittiin tipin (vanhalta nimeltään juomarahan) antamista ravintolassa. Suomessahan asia on yksiselitteinen: ravintolalaskuun sisältyy tarjoilijan palkkio, joten mahdollinen tippi on lisäpalkkio poikkeuksellisen hyvästä työstä.
Siten tippiä ei tarvitse antaa tarjoilijan varsinaiseksi palkaksi kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä annettava tippi on pääosassa ravintoloista nimenomaisesti tarjoilijan palkka. Mikäli näin ei ole, se ilmoitetaan kuitissa.
Ylen jutussa ihmetyttivät erityisesti ihmisten kertomukset tipin suuruudesta: normaalina näytettiin pidettävän kymmentä prosenttia, joka oli joskus kauan sitten myös USA:ssa normaali tarjoilupalkkio. Nyt se on 15 tai jopa 18 prosenttia.
Mutta toistan: Pohjois-Amerikassa kyse on tarjoilijan palkasta, meillä palkanlisästä. Siten kymmenen prosentin tippi tarkoittaa Suomessa vähintään neljänneksen tarjoilupalkkiota tarjoilijalle siitä, että tämä käy kysymässä mitä tuodaan, kantaa tilauksen pöytään ja laskuttaa asiakasta. Tämä siis maassa, jossa ravintolaruoka on muutenkin kallista.
Ymmärrän kyllä, että tarjoilijat kaipaavat suuria tippejä. Sen sijaan asiakkaan kannalta en näen sellaisen synnyttämiseen ensimmäistäkään syytä - saati, että tarjoilijoiden palkka muutettaisiin amerikkalaiseen malliin tippiperusteiseksi. Jälkimmäinen olisi myös tarjoilijoiden tilanteeseen yksiselitteinen heikennys.
Yhdysvalloissa olen aina kokenut tippikulttuurin epämiellyttäväksi kaikkine laskutoimituksineen (nykyisin kuiteissa tosin on yleensä ehdotuksia tipin määristä) sekä tarjoilijoiden yli-innokkaana pyrkimyksenä palvella asiakasta, mikä pahimmillaan tuntuu häirinnältä tämän käydessä muutaman minuutin välein kysymässä onko kaikki hyvin. En toki pidä toisestakaan ääripäästä (johon olen muutamia kertoja tutustunut Suomessa), jossa tarjoilijaa ei näy mailla eikä halmeilla kun häntä tarvittaisiin.
Amerikkalaistarjoilijoiden yli-innokkuus johtuu todennäköisesti kahdesta syystä: tippi muodostaa heidän palkkansa kokonaan ja jotkut asiakkaat myös käyttävät hyväkseen mahdollisuutta maksaa palvelun tasosta s.o. maksaa oletusarvoa pienempää tippiä, mikäli tarjoilija ei ole heitä miellyttänyt. Käytännössä se tarkoittaa tarjoilijalle palkanalennusta - mikä ei siis Suomessa ole mahdollista ainakaan asiakkaan päätöksellä.
Kaiken kaikkiaan suomalaisten olisi hyvä muistaa, että meillä ja muualla Euroopassa tipin antaminen on palkanlisä hyvästä palvelusta - ja vain siitä. Siten sitä kannattaa maksaa vain, mikäli tarjoilija on ollut poikkeuksellisen hyvä.
Normaalista tarjoilusta tipin antaminen on turhaa, koska se sisältyy jo laskuun. Samoin kymmenen prosentin palkanlisä tuntuu varsin suurelta, koska se tulee normaalipalkan päälle toisin kuin varsinaisissa tippikulttuurimaissa.
Lopuksi Ylen jutun kommentteihin ulkomaisista odotuksista. Matkustelen työni puitteissa aika paljon maailmalla, enkä ole Euroopassa kertaakaan törmännyt tarjoilijan nyreyteen maksaessani ruokalaskuani, vaikka olisinkin jättänyt maksamatta tippiä. Toki olen joskus jättänyt pienen tarjoilupalkkion, mikäli tarjoilijan toiminta on miellyttänyt - silloin kyseessä on ollut laskun loppusumman pyöristämisestä tasarahaan (kymmeniä senttejä), ei kymmenestä prosentista.
Tulikin mieleeni, että käyn ehkä Ruotsissa syömässä eri paikoissa kuin Ylen toimittajat ja heidän haastattelemansa henkilöt. Tai ehkäpä tulkitsen tarjoilijoiden reaktiot toisin kuin he. Tapojani en kuitenkaan aio muuttaa, koska en näe sille perustetta - Amerikassa maksan jatkossakin 15 prosenttia kaikille asiallisille tarjoilijoille ja Euroopassa pyöristän loppusumman seuraavaan tasarahaan, mikäli tarjoilija on ollut poikkeuksellisen hyvä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat leimasi syyttömiä maahanmuuttaja-yrittäjiä
Ilmiantoraha viinanpoltosta
Jaakko Ilkka, Mika Vehviläinen ja Finnairin johdon bonukset
Siten tippiä ei tarvitse antaa tarjoilijan varsinaiseksi palkaksi kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä annettava tippi on pääosassa ravintoloista nimenomaisesti tarjoilijan palkka. Mikäli näin ei ole, se ilmoitetaan kuitissa.
Ylen jutussa ihmetyttivät erityisesti ihmisten kertomukset tipin suuruudesta: normaalina näytettiin pidettävän kymmentä prosenttia, joka oli joskus kauan sitten myös USA:ssa normaali tarjoilupalkkio. Nyt se on 15 tai jopa 18 prosenttia.
Mutta toistan: Pohjois-Amerikassa kyse on tarjoilijan palkasta, meillä palkanlisästä. Siten kymmenen prosentin tippi tarkoittaa Suomessa vähintään neljänneksen tarjoilupalkkiota tarjoilijalle siitä, että tämä käy kysymässä mitä tuodaan, kantaa tilauksen pöytään ja laskuttaa asiakasta. Tämä siis maassa, jossa ravintolaruoka on muutenkin kallista.
Ymmärrän kyllä, että tarjoilijat kaipaavat suuria tippejä. Sen sijaan asiakkaan kannalta en näen sellaisen synnyttämiseen ensimmäistäkään syytä - saati, että tarjoilijoiden palkka muutettaisiin amerikkalaiseen malliin tippiperusteiseksi. Jälkimmäinen olisi myös tarjoilijoiden tilanteeseen yksiselitteinen heikennys.
Yhdysvalloissa olen aina kokenut tippikulttuurin epämiellyttäväksi kaikkine laskutoimituksineen (nykyisin kuiteissa tosin on yleensä ehdotuksia tipin määristä) sekä tarjoilijoiden yli-innokkaana pyrkimyksenä palvella asiakasta, mikä pahimmillaan tuntuu häirinnältä tämän käydessä muutaman minuutin välein kysymässä onko kaikki hyvin. En toki pidä toisestakaan ääripäästä (johon olen muutamia kertoja tutustunut Suomessa), jossa tarjoilijaa ei näy mailla eikä halmeilla kun häntä tarvittaisiin.
Amerikkalaistarjoilijoiden yli-innokkuus johtuu todennäköisesti kahdesta syystä: tippi muodostaa heidän palkkansa kokonaan ja jotkut asiakkaat myös käyttävät hyväkseen mahdollisuutta maksaa palvelun tasosta s.o. maksaa oletusarvoa pienempää tippiä, mikäli tarjoilija ei ole heitä miellyttänyt. Käytännössä se tarkoittaa tarjoilijalle palkanalennusta - mikä ei siis Suomessa ole mahdollista ainakaan asiakkaan päätöksellä.
Kaiken kaikkiaan suomalaisten olisi hyvä muistaa, että meillä ja muualla Euroopassa tipin antaminen on palkanlisä hyvästä palvelusta - ja vain siitä. Siten sitä kannattaa maksaa vain, mikäli tarjoilija on ollut poikkeuksellisen hyvä.
Normaalista tarjoilusta tipin antaminen on turhaa, koska se sisältyy jo laskuun. Samoin kymmenen prosentin palkanlisä tuntuu varsin suurelta, koska se tulee normaalipalkan päälle toisin kuin varsinaisissa tippikulttuurimaissa.
Lopuksi Ylen jutun kommentteihin ulkomaisista odotuksista. Matkustelen työni puitteissa aika paljon maailmalla, enkä ole Euroopassa kertaakaan törmännyt tarjoilijan nyreyteen maksaessani ruokalaskuani, vaikka olisinkin jättänyt maksamatta tippiä. Toki olen joskus jättänyt pienen tarjoilupalkkion, mikäli tarjoilijan toiminta on miellyttänyt - silloin kyseessä on ollut laskun loppusumman pyöristämisestä tasarahaan (kymmeniä senttejä), ei kymmenestä prosentista.
Tulikin mieleeni, että käyn ehkä Ruotsissa syömässä eri paikoissa kuin Ylen toimittajat ja heidän haastattelemansa henkilöt. Tai ehkäpä tulkitsen tarjoilijoiden reaktiot toisin kuin he. Tapojani en kuitenkaan aio muuttaa, koska en näe sille perustetta - Amerikassa maksan jatkossakin 15 prosenttia kaikille asiallisille tarjoilijoille ja Euroopassa pyöristän loppusumman seuraavaan tasarahaan, mikäli tarjoilija on ollut poikkeuksellisen hyvä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat leimasi syyttömiä maahanmuuttaja-yrittäjiä
Ilmiantoraha viinanpoltosta
Jaakko Ilkka, Mika Vehviläinen ja Finnairin johdon bonukset
tiistai 1. elokuuta 2017
Laura Huhtasaari ja vakaumuksen vapaus
Laura Huhtasaari (ps) on kovassa poliittisessa nosteessa. Sen seurauksena hänen vahva uskonnollisuutensa saattaa nousta ongelmaksi, sillä etenkään evoluution kieltäminen ei ole järkevää - se kertoo ainoastaan kyvyttömyydestä hyväksyä tieteellisiä tosiasioita.
Itse evoluutiohan on ilmiönä osoitettu käytännössä yhtä vahvasti kuin vaikkapa gravitaatio. Tästä esimerkkinä on vaikkapa aivan uudenlaisen ominaisuuden kehittymisen havaitseminen.
Itse evoluutiohan on ilmiönä osoitettu käytännössä yhtä vahvasti kuin vaikkapa gravitaatio. Tästä esimerkkinä on vaikkapa aivan uudenlaisen ominaisuuden kehittymisen havaitseminen.
Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomata, että Huhtasaari kertoi äskettäin Facebookissa näkemyksensä siitä, miten henkilökohtaisiin näkemyksiin tulee politiikassa suhtautua. Sen voisin allekirjoittaa itsekin.
"En minä vaadi uskovaisuutta puolueeni puheenjohtajalta Jussi Halla-aholta, vaikka itse hihhuli olenkin. Vakaumuksen vapaus pitää olla myös Perussuomalaisessa puolueessa. On ihan turha puhua mistään toisen kunnioittamisesta, jos se ei toimi molempiin suuntiin! Jos minä en salli vakaumuksen vapautta muille, kuinka voin vaatia sitä itselleni. Kaksinaismoralismia en hyväksy."
Puheenjohtaja Halla-ahohan (ps) on tunnetusti ateisti tai ainakin uskontoihin nihkeästi suhtautuva agnostikko, joka ei ole missään yhteydessä kiistänyt vahvasti oikeaksi osoitettuja tieteellisiä teorioita. Siten perussuomalaisten johdossa näyttäisi olevan tieteen ja uskonnollisuuden suhteen edustettuna koko inhimillisten näkemysten kirjo.
Siten äänestäjällä on varaa valita näkemyksensä mukainen ehdokas. Heitä yhdistävät puolueen tärkeäksi kokemat ja ajamat asiat, joista yksi näyttäisi Huhtasaaren kommentin perusteella olevan oikein ymmärretty suvaitsevaisuus: maailmankatsomukselliset vakaumukset kuuluvat yksityiseen elämään, mutta niitä ei voi käyttää perusteena muiden halveksimiselle tai syrjinnälle. Ei edes puolueen sisällä.
Omalta osaltani Huhtasaaren tietämättömyys/ymmärtämättömyys tieteellisestä tiedosta estää hänen äänestämisensä minkäänlaisissa vaaleissa. En nimittäin usko tosiasioiden kieltämisen kautta syntyvän järkevää politiikkaa - eikä ainakaan tiedepolitiikkaa.
Toisaalta olen iloinen, että nykyinen Perussuomalaiset-puolue kunnioittaa ihmisten henkilökohtaisia vakaumuksia ja on saattanut yhteisiä asioita hoitamaan erilaisen maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä. Näin täytyy ollakin, sillä sellaisiahan maamme kansalaisetkin ovat: erilaisen maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieto on valtaa ja juuri siksi se on salattava kansalaisilta
Yksisarvisia
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?
Puheenjohtaja Halla-ahohan (ps) on tunnetusti ateisti tai ainakin uskontoihin nihkeästi suhtautuva agnostikko, joka ei ole missään yhteydessä kiistänyt vahvasti oikeaksi osoitettuja tieteellisiä teorioita. Siten perussuomalaisten johdossa näyttäisi olevan tieteen ja uskonnollisuuden suhteen edustettuna koko inhimillisten näkemysten kirjo.
Siten äänestäjällä on varaa valita näkemyksensä mukainen ehdokas. Heitä yhdistävät puolueen tärkeäksi kokemat ja ajamat asiat, joista yksi näyttäisi Huhtasaaren kommentin perusteella olevan oikein ymmärretty suvaitsevaisuus: maailmankatsomukselliset vakaumukset kuuluvat yksityiseen elämään, mutta niitä ei voi käyttää perusteena muiden halveksimiselle tai syrjinnälle. Ei edes puolueen sisällä.
Omalta osaltani Huhtasaaren tietämättömyys/ymmärtämättömyys tieteellisestä tiedosta estää hänen äänestämisensä minkäänlaisissa vaaleissa. En nimittäin usko tosiasioiden kieltämisen kautta syntyvän järkevää politiikkaa - eikä ainakaan tiedepolitiikkaa.
Toisaalta olen iloinen, että nykyinen Perussuomalaiset-puolue kunnioittaa ihmisten henkilökohtaisia vakaumuksia ja on saattanut yhteisiä asioita hoitamaan erilaisen maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä. Näin täytyy ollakin, sillä sellaisiahan maamme kansalaisetkin ovat: erilaisen maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieto on valtaa ja juuri siksi se on salattava kansalaisilta
Yksisarvisia
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?