Turun puukotukset: kolme pointtia terrorismista

Jouduin pitämään pienen tauon tämän blogin kirjoittamisessa muiden kiireiden takia. Niiden ajoitus oli ilmeisen huono, koska tänä aikana olisi tässä blogissa ollut kommentoitavaa enemmän kuin ehkä koskaan. Toisaalta on hyvä, että pääsen käsiksi näihin tapahtumiin vasta kun pöly on laskeutunut.

Tarkoitan tietenkin ennen kaikkea Turun puukotuskatastrofia, joka on merkittävin terroritapaus Suomessa minun elinaikanani. Pahempaa on viimeksi nähty toisen maailmansodan aikana, jolloin tekijöinä olivat kommunistisen suurvallan lukuun toimineet partisaanit. Sallittakoon siis muutama kommentti.

Ensinnäkin kaikkien suomalaisten olisi syytä ymmärtää, että kyseessä ei ollut sattuma, huono tuuri eikä kohtalo, vaan harjoitetun maahanmuuttopolitiikan looginen seuraus. Ranskan, Iso-Britannian, Espanjan, Saksan, Alankomaiden, Belgian, Tanskan ja Ruotsin esimerkit ovat osoittaneet, että muslimiväestön kasvaessa islamistisen terrorismin riski lisääntyy ja lopulta toteutuu.

Asian vahvistavat muslimiterrorismin puuttuminen sellaisista Euroopan maista kuin Puola, Tshekki, Unkari, Viro, Latvia ja Liettua. Niitä yhdistävät tiukka maahanmuuttopolitiikka ja sen seurauksena islaminuskoisten henkilöiden pieni määrä.

Edelle kirjoitetusta seuraa loogisesti se, että syyllisiä Turun tapahtumiin ovat itse puukotusten tekijän ja siihen suoraan liittyvien henkilöiden lisäksi suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta viime vuosina vastanneet henkilöt. Tämä vastuu on luonteeltaan poliittinen, eikä siis oikeudellinen, joten "rankaisuoikeus" on seuraavissa vaaleissa äänestävillä Suomen kansalaisilla.

Toiseksi ja edelliseen kohtaan liittyen olisi ymmärrettävä, etteivät läheskään kaikki muslimit ole terroristeja, mutta samalla tunnustettava, etteivät suomalaisten viranomaisten resurssit ja toimintamahdollisuudet ole läheskään riittävät terroristien tunnistamiseksi nykyisen kokoisesta muslimiväestöstä.

Tämän osoittaa se, että Turun iskujen tekijä oli avoimesti osoittanut fanatisminsa, mutta siihen ei oltu puututtu. Mikä mielenkiintoisinta, Suojelupoliisin mukaan hänestä kantautuneet tiedot "eivät poikennet valtavirrasta". Toisin sanoen hänen ajatuksensa ovat erittäin tavallisia humanitaaristen maahanmuuttajien parissa.

Tästä seuraa edelleen loogisesti se, että nyt virinnyt poliittinen keskustelu kansalaisten suojelemiseksi viranomaisten valtuuksia lisäämällä ja keskittymällä riskitapauksiin ei ole realistista. Se saattaa pienentää terrorismiriskiä, mutta ei poistaa sitä. Eikä se tapahdu ilmaiseksi.

Siksi tänä aamuna oli ilahduttavaa huomata, että Iltalehden selvityksen mukaan 80% suomalaisista haluaa eristää kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt muusta yhteiskunnasta. Asiaa ajaa Suomessa Perussuomalaiset, jonka piirissä tämä tosiasia on tunnustettu jo ennen Turun tapahtumia ja vaadittu myös turvapaikkaa hakevien eristämistä.

Kolmas seikka, johon haluan lukijani kiinnittävän huomiota, on oma kyvyttömyyteni ennustaa terrorismiriskiä. Olen ollut aivan liian sinisilmäinen uskoessani Suomen ensimmäisen islamisti-iskun tapahtuvan vasta nykyisten maahanmuuttajien jälkeläisten radikalisoiduttua.

Tämäkin on tärkeää ja osoittaa sen, ettei edes kriittisesti humanitaariseen maahanmuuttoon suhtautuva ihminen ole ymmärtänyt riskin todellista suuruutta. Kuinka sen olisivat sitten voineet ymmärtää poliitikot, journalistit tai muut kansalaiset, jotka ovat suhtautuneet tulijavirtaan lähtökohtaisen kritikittömästi?

Tästä pääsemmekin Turun tapahtumista seuraavaan tärkeimpään kysymykseen, eli siihen mitä poliitikkojen, journalistien tai meidän muiden kansalaisten tulisi tehdä, jotta ymmärryksemme islamilaisesta terrorismista kasvaisi? Ja välttäisimme Turun tragedian kaltaiset tapahtumat tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen turvallisuus ja terrorismi
Amnesty, Suomi ja ihmisoikeudet
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit