Vihapuhetutkimus ja empatia

Vihapuhe on epämääräinen termi, joka esiintyy silloin tällöin julkisuudessa ja jota ei esiinny suomalaisessa lainsäädännössä. Näin siitä huolimatta, että valtakunnansyyttäjä jostain syystä näyttää luulevan niin. 

Kielitoimiston sanakirjan mukaan vihapuhe on varsinkin vähemmistöihin kohdistuvaa vihaa tai suvaitsemattomuutta ilmaisevaa tai niihin yllyttävää puhetta. Käytännössä termiä käytetään sananvapauden rajoittamiseen eli varsinkin vähemmistöihin kohdistuvan aiheellisen kritiikin tukahduttamiseen.

Tässä kirjoituksessa en ota sen kummempaa kantaa siihen, mitä vihapuhe on tai mitä se ei ole. Sen sijaan välitän silmiini osuneen tutkimustiedon siitä, kuinka sosiaalisessa mediassa esiintyvää vihapuhetta voidaan vähentää.

Tutkimus tehtiin Twitterissä siten, että vastattiin vihapuhetta sisältäviin viesteihin - eli viserryksiin - joko huumorilla, vihjaamalla seurauksista tai vihapuheen kohteeseen liittyvällä empaattisella kommentilla. Näistä huumori ja meemit lähinnä siirtävät viestintää muihin aiheisiin. Varoitus seurauksista taas muistuttaa vihapuheen lähettäjälle, että myös hänen perheensä tai tuttavansa voivat seurata häntä. Empatia taas pyrkii inhimillistämään uhria ja muistuttaa lähettäjälle, että tämän käytös voi satuttaa ihmisiä. 

Selvittääkseen näiden tekijöiden vaikutusta vihapuheen esiintymiseen, tutkijat seurasivat miten eri vastaustyypit vähentävät muukalaisvihamielistä ja rasistista vihapuhetta sosiaalisessa mediassa. Kaikkiaan seurattiin 1 350 visertäjää, jotka jaettiin neljään ryhmään: kolmelle vastatiin satunnaisesti jollain edellä kuvatuista tavoista ja neljännelle eli vertailuryhmälle ei vastattu lainkaan.

Tämän jälkeen seurattiin vihapuhujan Twitter-tiliä 24 tunnin ajan muukalaisvihamielisen kommentin julkaisemisesta arvioiden tutkijoiden oman kommentin vaikutuksia. Se tehtiin keräämällä tiedot vihapuhetta sisältäneen viestin takautuvista poistamisista, uusien vihapuheviestien kirjoittamisesta seuraavan neljän viikon aikana sekä laskemalla indeksi, joka kuvasi viserrysten yleistä negatiivisuutta

Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että empatiaan perustuva kommentointi vähensi muukalaisvihamielisten twiittien määrää koko seurantajakson ajan sekä lisäsi vihapuheviestien poistamista. Käytännössä vaikutus oli pieni, mutta tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan huumoriviestit tai varoitukset seurauksista eivät vaikuttaneet vihapuhujiin millään tavalla. 

Lopputuloksena voidaan siis todeta, että vihapuhe- tai muuten epämiellyttäviin viesteihin ei kannata vastata varoittelemalla tai uhkaamalla, eikä lähettämällä humoristisia meemejä. Sen sijaan niihin kannattaa vastata asiallisesti ja huomauttamalla ystävällisesti vihapuheen kohteeseen suuntautuvista negatiivisista vaikutuksista.  

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei ihmisten tai yhteiskunnan kannata torjua vihapuhetta pyrkimällä tukahduttamaan sananvapautta. Sen sijaan on perusteltua pyrkiä vastaamaan asiallisilla argumenteilla, joissa huomioidaan myös empaattiset näkökohdat. 

Tämä ei luonnollisesti toimi, mikäli alkuperäinen viesti kuvaa todellisuutta - mutta silloinhan kyse ei olekaan vihaa tai suvaitsemattomuutta ilmaisevasta tai niihin yllyttävästä puheesta vaan tosiasioiden ilmaisemisesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä?
Kansan uutisten vieras valaisi vasemmiston maailmankuvaa
Helena Petäistö: perussuomalaiset ovat natseja