Tosiasiassa pitkällä aikavälillä tärkeintä lienevät kuitenkin olleet matkan aikana julkistetut taloussopimukset. Niistä ensimmäinen oli Kemijärven sellutehtaan rakentamiseen liittyvä sopimus: Boreal Biorefin toimitusjohtajan Heikki Nivalan mukaan nyt on jo hyvin todennäköistä, että yhteensä 800 miljoonan euron biojalostamo rakennetaan.
Toinen esillä ollut suuri kiinalaisinvestointi liittyi niin ikään puunjalostusteollisuuteen: Kemiin suunniteltu 900 miljoonan euron biojalostustehdas astui jälleen yhtä askelta lähemmäs toteutumistaan. Mikäli sekin toteutuu, valuu huomattava osa metsiemme hyödyntämisestä syntyvästä liikevoitosta kiinalaisille omistajille, vaikka pääosa hyödystä jääkin Suomeen palkkojen ja verojen muodossa. Sellainen on talouden laki.
* * *
Tehdyt sopimukset osoittavat sen, että kiinalainen raha on löytänyt Suomen. Aiempia esimerkkejä ovat mm. peliteollisuutemme lippulaivan eli Supercellin siirtyminen pääosin ja Uudenkaupungin autotehtaan osittain kiinalaisille.
Nyt nähty kiinalaisen rahan hakeutuminen Suomeen lienee vasta alkusoittoa. Äärikapitalistisen kansantasavallan talous on vahvasti ylijäämäinen, minkä seurauksena sikäläiset toimijat etsivät kuumeisesti kannattavia sijoituskohteita. Tämä tarkoittaa jatkossa lisää yritysostoja ja investointeja sinne, missä rahalle nähdään saatavan hyvää korkoa.
Hyvää tässä on se, että Suomeen virtaa nyt pääomia, joita taloutemme ehdottomasti tarvitsee omien raharikkaidemme suunnatessa yhä useammin ulkomaille. Kääntöpuolena taloutemme siirtyy yhä suuremmassa määrin kulttuurisesti Suomesta vahvasti poikkeavalle taholle, jonka päätöksiin ei vaikuta isänmaanrakkaus sitäkään vähää kuin kotimaisille omistajille.
Kaiken tämän seurauksia on vaikea arvioida. Voisi kuitenkin veikata, että ainakin suomalaisten yritysten hallintoa siirtyy ajan myötä Suomesta muualle ja että työpaikkojen kulttuureihin kulkeutuu kiinalaista vaikutusta. Jälkimmäisen seurauksena syntynee esimerkiksi paineita kotimaisten työehtoneuvotteluiden muuttamiseksi.
Mikäli kiinalaisen rahan invaasio Suomeen jatkuu pitkään, on mahdollista, että sillä on vaikutuksia myös suomalaiseen politiikkaan. Näin sekä ulkopolitiikan, että talouspolitiikan saralla. Onhan vain luonnollista, ettei itäinen suurvalta halua sijoitustuotoilleen tarpeettomia esteitä, eikä taloudellisen vasallinsa toimivan sen kansainvälisiä intressejä vastaan.
Nyt on kuitenkin turha murehtia edelle kirjoittamiani synkänsävyisiä pelkoja. Kuten aluksi totesin, kiinalainen raha on tervetullutta vauhdittamaan maamme taloutta, ja siitä on syytä iloita. Samalla se kertoo meille taloutemme perusrakenteiden olevan siinä kunnossa, että jopa itäaasialaiset luottavat tulevaisuuteemme.
Kiinalaisomistus on osa maailmantalouden globalisoitumiskehitystä. Samaan tapaan on suomalainen raha etsiytynyt vaikkapa Etelä-Amerikkaan hakemaan maksimaalista tuottoa. Näin maailmanlaajuinen talous verkottuu yhä enemmän, minkä seurauksena kansakuntien kiihottaminen toisiaan vastaan käy yhä vaikeammaksi. Siitä hyötyvät viime kädessä aivan kaikki.
Lisäksi on hyvä ymmärtää, että kiinalaiset ovat varsin pragmaattisia omistajia. Jos heidän sijoituksensa tuottavat hyvin, heillä ei ole taipumusta ryhtyä korjaamaan toimivaa konetta. Ongelmiin joudumme kiinalaisten kanssa aikaisintaan vasta sitten, jos taloutemme päätyy uuteen muuta maailmaa syvempään taantumaan.
Tämä olisi hyvä muistaa niin poliittisilla kuin taloudellisillakin foorumeilla. Oman talouden pitäminen rasvattuna tarjoaa meille sekä taloudellista hyvinvointia, että suojaa itäaasialaisen omistuksen aiheuttamia poliittisia paineita vastaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä vasemmiston vaalivoitosta seuraisi?
Innovaatioita 2020-luvun tarpeisiin?
Kiinan tie
Tekstit
