Onko ihmisissä ja kulttuureissa eroja?

Kuvitellaanpa tilanne, että suomalaisista pikkunisäkkäistä tarttuisi ihmisiin tappava virus, joka leviäisi tartunnan saaneista ja jopa kuolleiden ruumiista edelleen muihin ihmisiin. Onneksi taudille olisi olemassa pikavauhtia kehitetty tehokas rokote ja taudin leviämistä voitaisiin rajoittaa rokottamattomien parissa pitämällä tartunnan saaneet eristyksissä, vaikka varsinaisia hoitokeinoja ei olisikaan.

Mitä maassamme tapahtuisi? Eli mitä ihmiset tekisivät, kun viranomaiset vaatisivat tartunnan saaneita karanteeniin, jotta he eivät levittäisi virusta muihin ihmisiin? Ymmärtäisivätkö he alistua määräyksiin vai ryhtyisivätkö sen sijaan tartunnan saatuaan piilottelemaan viranomaisilta ja sitä kautta levittämään virusta muihin ihmisiin?

Entä muuttuisivatko hautauskäytännöt sellaisiksi, ettei virus leviäisi niiden kautta? Eli pitäytyisivätkö sukulaiset koskettelemasta kuollutta ja jättäisivät tämän asiansa osaavien viranomaisten haltuun? Vai asettuisivatko he vastahankaan ja antaisivat vainajalle viimeisen tervehdyksen ihokosketuksineen kaikkineen?

Entä toivottaisivatko ihmiset rokottamaan ja tartunnan saaneita hoitamaan tulleet viranomaiset avosylin vastaan suomalaisiin kyliin ja kaupunginosiin? Vai ryhtyisivätkö avoimeen vastarintaan jopa äärimmäistä väkivaltaa käyttäen ja syytäen auttajiaan kunnioituksen puutteesta ja perinteiden halveksumisesta?

* * *

Kongon demokraattisessa tasavallassa on parhaillaan käynnissä edellä kuvaamani kaltainen tilanne. Siellä ebola-epidemia on jatkunut jo jonkin aikaa, mutta sitä ei ole saatu kuriin huolimatta rokotteen olemassaolosta ja todistetusti epidemian pysäyttävien toimenpiteiden olemassaolosta.

Syynä ovat paikalliset ihmiset ja heidän kulttuurinsa. Kongolaiset eivät tule testauttamaan oireitaan pelätessään joutuvansa karanteeniin mikäli virus löytyy.

He eivät myöskään halua ruumiita hävitettävän asianmukaisesti vaan perinteisiä ja viruksen tartuntaa edistäviä kongolaisia hautausseremonioita noudattaen. Kaiken kukkuraksi epidemia-alueilla on tehty jopa aseellisia iskuja avustustyöntekijöitä vastaan.

Kongolaisten vastarinta on johtanut pakkotoimiin, joiden seurauksena ongelmat ovat vain kasvaneet. Niitä on sittemmin pyritty ratkomaan kuskaamalla alueelle sosiologeja ja antropologeja, jotka pyrkivät taivuttelemaan paikallisia johtohenkilöitä suosiollisiksi hoitotoimenpiteille sekä toisaalta auttamaan sellaisten menetelmien kehittämisessä, jotka kunnioittaisivat paikallisia ihmisiä ja heidän kulttuuriaan.

Nähtäväksi jää, miten kauan kestää ennen kuin kongolainen epidemia saadaan hallintaan. Selvää kuitenkin on se, että mitä pidempään viruksen hävittäminen ihmisistä kestää, sitä useampia kuolonuhreja se aiheuttaa.

* * *

Afrikkalaisten ja heidän kulttuurinsa aiheuttamat ongelmat ebolan suhteen eivät ole mitään uutta. Kirjoitin aiheesta jo viisi vuotta sitten, kun Guineassa oli tehty hyökkäys lääkärit ilman rajoja -järjestöä vastaan sikäläisen ebola-epidemian aikana.

Samana vuonna nostin esille myös sikäläisen kulttuurin aiheuttamat ongelmat. Tuolloisen kirjoitukseni loppukaneetissa tiivistin asian näin: "toivotaan siis, että länsimainen apu pystyy selättämään afrikkalaisen kulttuurin ja tyhmyyden aiheuttamat ongelmat epidemian taltuttamisessa".

Samaan toivomukseen on hyvä lopettaa myös tämä kirjoitus ja jäädä miettimään, että onko ihmisissä ja kulttuureissa sellaisia eroja, jotka selittäisivät niihin kuuluvien kansojen yleistä menestystä elinolosuhteiden ja vaurauden luomisessa. Pohdintaan saattaa auttaa tämän kirjoituksen alkuun kuvittelemani tilanne Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitäpä muutamasta viruksesta?
Korruptio lisää ebolan leviämisriskiä Sierra Leonessa
Pelko palasi Afrikkaan - mutta voiko se palata Eurooppaan?