Wokeltavat puolestaloukkaantujat

Eilen kohistiin kovasti siitä, että Ylen toimittaja oli nostanut esille Pekka Haaviston (vihr) seksuaalisen suuntautumisen kysymällä miten asia vaikuttaa tämän kampanjointiin. Lisäksi saman mediatalon politiikka ja yhteiskunta -toimituksen päällikkö oli todennut monella kansalaisella voivan nousta harkintaan, että voiko presidenttipari olla "homopari heteroparin sijaan".

Näistä puolestaloukkaantui toimittaja Marja Hintikka, joka oli avautunut sosiaalisessa mediassa kirjoittamalla "tuntuu suorastaan käsittämättömältä, että korkeasti koulutetut, kokeneet toimittajat ottavat presidenttiehdokkaiden seksuaalisen suuntautumisen aiheeksi vaaleihin liittyvissä keskusteluissa. Se on paitsi täysin sopimatonta ja sivistymätöntä – myös vastoin kaikkia yhdenvertaisuussopimuksia. Yhdenvertaisuus koskee ihan jokaista ihmistä, jopa presidenttiehdokkaita."

Lisäksi hän kertoi näkevänsä "jo sieluni silmin, miten lapset katsovat näitä keskusteluja 10 vuoden päästä miettien, millainen takapajula Suomi olikaan vielä vuonna 2024". 

Lisäksi kaksi - minulle aivan tuntematonta - naista otti kantaa samaan asiaan sosiaalisessa mediassa. Heistä "tuntui aivan absurdilta kuunnella, miten toimittajat eilen useaan otteeseen nostivat esiin Haaviston seksuaalisen suuntautumisen asiana, joka voi ´mietityttää äänestäjiä´". 

Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa on ihmisiä, joiden äänestyspäätökseen Haaviston homoseksuaalisuus vaikuttaa. Varmasti sekä negatiivisessa että luultavasti myös positiivisessa mielessä. Ja siksi siitä keskusteleminen ilman ennakkosensuuria on täysin relevantti aihe valittaessa Suomelle presidenttiä. 

* * *

Eilisen päivän aikana esille nousi toinenkin kuohuttava aihe. Se liittyi Haaviston - Alexander Stubbin kanssa käymänsä keskustelun aikana - toimittajalle antamaan vastaukseen, jonka mukaan hän ei Vladimir Putinin soittaessa "antaisi sitä puhelua Presidentinlinnan siivoojalle".

Tähänkin kommenttiin löytyi puolestaloukkaantujia, joiden mukaan lausunto oli siivoojia halventava. Siksi on kysyttävä, että olisiko ollut samalla tavalla halventavaa todeta, ettei presidentti antaisi puhelua puolisolleen tai kansliapäällikölleen? Vai kertoiko puolestaloukkaantujien lausunto sittenkin enemmän heidän omista kuin Haaviston asenteesta siivoojia kohtaan?

* * *

Kertovat nämä kaksi kohua vesilasissa sitten mistä tahansa, on syytä panna merkille, että nyt käynnissä olevalla presidentinvaalin toisella kierroksella käytävä keskustelu poikkeaa aivan oleellisesti siitä, mitä näimme vaalin edellisessä vaiheessa. Eikä suinkaan positiivisella tavalla, vaan siten, että wokeltavan sensuurin ruma pää on noussut pimeästä kolostaan iltapäivälehtien otsikoihin - vähän kuin noitavainojen aikaan, jolloin varomaton puhe saattoi johtaa noidaksi julistamiseen kaikkine seurauksineen.

On toki myös mahdollista, että puolestaloukkaantujat ovat tahtoneet vaikuttaa vaalin lopputulokseen viemällä ihmisten huomion asiakysymyksistä epäoleellisuuksiin. Ja sitä kautta pyrkineet estämään äänestäjiä luomasta selkeää kuvaa ehdokkaiden keskinäisestä paremmuudesta. 

Minä itse kuitenkin toivon täältä näppäimistön takaa, etteivät ehdokkaiden väittelyitä juontavat toimittajat ja vastauksia antavat ehdokkaat tai niitä kommentoivat ihmiset alistuisi sananvapauden rajoituksiin - tai vaatisi sellaisia - vaan jatkaisivat asialinjalla ja ilman kansalaisten mielipiteenmuodostusta rajoittavaa ennakkosensuuria. Eivätkä ainakaan sortuisi amerikkalaisesta hihhulivasemmistosta peräisin olevaan epä-älylliseen ja rasistis-sovinistiseen wokellukseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pekka Haavisto on naisten, yksineläjien ja lapsettomien parien presidenttisuosikki
Sano reilusti vaan, mitkä ihmisryhmät ovat rasistisia, tyhmiä tai rikollisia
Sananvapaus sallii sekä viisaat että tyhmät mielipiteet