Journalisti vääristelee, mutta kansa ymmärtää

Tämän blogin lukijat lienevät erinomaisesti perillä siitä, että maan suurimmat uutiskanavat Yleisradio ja Helsingin sanomat ajavat uutisoinnillaan omia intressejään. Olenhan vuosien mittaan kirjoittanut joukoittain asiaa kommentoivia kirjoituksia (yksi, kaksi, kolme, neljä esimerkkiä), ja suurin osa teistä - arvoisat lukijani - on epäilemättä havainnut asian jo ennen tähän blogiin tutustumistakin. 

Positiivista tässä asiassa on, ettei toimitusten agendajournalismi ole jäänyt huomaamatta, vaan peräti yhdeksän kymmenestä suomalaisesta on havainnut niiden otsikointien vääristelevän uutisia. Lisäksi yli puolet on ymmärtänyt senkin, että mediat vääristelevät tarkoituksella puolueiden ja poliitikkojen viestejä.

On kuitenkin selvää, ettei suomalainen journalismi tule koskaan olevaan aivan neutraalia. Toimittajilla on muiden ihmisten tapaan omia poliittisia näkemyksiään, jotka ohjaavat heidän toimintaansa käytännössä poliittista vasemmistoa suosivaksi, vaikka toki monet lehtimiehet pyrkivätkin jutuissaan olemaan neutraaleja. 

Lienee kuitenkin niin, että pyrkimys poliittiseen uutisointiin joutuu kilpailemaan ihmiselle tyypillisen konformismin kanssa. Tarkoitan sitä, että suurissa toimituksissa - kuten HS:n ja Ylen organisaatiot ovat - ihmisille syntyy paine toimia enemmistön näkemysten mukaisesti. 

Mikäli tuo paine vielä vastaa kunkin toimittajan omia näkemyksiä, on lopputuloksena uutisoinnin painottuminen ammattikunnan yleisen suuntautumisen mukaisesti. Eli kallistuminen mukailemaan poliittisen vasemmiston näkemyksiä.

Tämä ei kuitenkaan selitä sitä uutisointia, joka kohdistui useampiin hallitukseen nousseisiin perussuomalaisiin kansanedustajiin viime kesänä. Sellaisen taustalla ei missään tapauksessa ole enää konformismi, vaan selkeä pyrkimys kaataa vastasyntynyt hallitus - oletettavasti siksi, että Helsingin sanomien toimittajakunnassa syntyi päätös estää heille vastenmielisen puolueen pääsy toteuttamaan omaa poliittista linjaansa. 

HS:n hyökkäyksen epäonnistuminen oli tietenkin voitto suomalaiselle demokratialle, joka on aina perustunut yhteistyöhön politiikan kaikkien merkittävien toimijoiden välillä. HS:n toimituskunnan onnistuminen tämän perinteen rikkomisessa olisi johtanut poliittisen järjestelmämme jonkinasteiseen rampautumiseen  sulkemalla järjestelmästä ulos kansan yhden viidenneksen kannattaman poliittisen liikkeen - ja sitä kautta ollut haitaksi koko Suomen kansalle. 

Tällä kirjoituksella en tarkoita sitä, etteivätkö toimittajien poliittiset näkemykset saisi näkyä lehdistössä. Kyllä ne saavat, mutta selkeästi sellaisiksi merkittyinä - siis pääkirjoituksina, kolumneina, blogeina tai vaikkapa kirjoituksina avoimesti poliittisen sitoutuneisuutensa kertovissa medioissa. Mutta ei siis uutisraportteina tai niiden klikkiotsikoina.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Journalismin periaatteita noudattava media
Oikeuskansleri arvioi Riikka Purran vanhat kirjoitukset maailman korkeimman verotuksen maassa
HS ja demokratia