maanantai 20. helmikuuta 2023

225 miljoonan dollarin sekasikiö

Ihmiset ovat aikojen kuluessa hävittäneet monia eläinlajeja ottaessaan uusia maita asuttavakseen. Yksi sellainen oli Mauritiuksella aikoinaan elänyt drontti eli mauritiuksendodo.

Lintu muistutti ulkonäöltään hieman kalkkunaa, kasvoi noin metrin mittaiseksi ja painoi yli 20 kiloa. Siivekkään ruumiinmuoto oli pyöreähkö ja koukkukärkinen nokka huomattavan suuri, mikä teki sen ulkonäöstä ainakin omasta mielestäni suorastaan huvittavan. 

Viime viikon Nature-lehdessä kerrottiin, että teksasilainen bioteknologiayhtiö aikoo palauttaa drontin takaisin elävien lajien joukkoon. Sitä ja parin muun lajin palauttamista varten se on saanut 225 miljoonan dollarin rahoituksen yksityisiltä rahoittajilta, joukossa mm. perijätär Paris Hilton

Tehtävä ei ole triviaali, sillä kaikkea tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tarvittavia bioteknisiä työkaluja ei vielä ole edes olemassa. Siksi maaliin pääsemiseksi tarvitaan huomattavaa geenisaksiteknologian tehostamista, kantasolumenetelmien kehittämistä ja eläinten kasvatuksen parantamista. Toisin sanoen tavoitteen saavuttaminen on kaikkea muuta kuin varmaa. 

Käytännössä yritys ei aio palauttaa dronttia vaan aikoo muuttaa sen lähimmän nykyään elävän sukulaisen - hartiahuivikyyhkyn - sukupuuttoon hävinneen lajin kaltaiseksi. Siihen se tarvitsee tämän kyyhkysen sukusoluja tuottavia soluja, joiden DNA:ta se aikoo muokata geenisaksien avulla samanlaiseksi kuin drontilla. Näin voitaisiin synnyttää lintujen kimeerejä eli sekasikiöitä, joissa olisi molempien lajien ominaisuuksia. 

Mutta vain, mikäli saksilla muokkaaminen osataan tehdä niihin geeneihin, jotka määrittävät sen, miten drontti poikkeaa nykyisin elävästä sukulaisestaan. Tämä ei ole helppo tehtävä, koska lintujen evolutiiviset linjat ovat eronneet jo 30 tai jopa 50 miljoonaa vuotta sitten (eli viisi tai jopa kymmenen kertaa aiemmin kuin ihmisen sukulinja erosi simpanssin esi-isistä). Tämä tarkoittaa, että niiden genomien sekvenssit ovat yksityiskohdiltaan varsin erilaisia, jolloin oleellisia muutoksia ei voida tunnistaa pelkästään genomin osien erilaisuuden perusteella. 

Tämän lisäksi on muistettava, että dodo oli iso lintu, kun taas hartiahuivikyyhkynen on... tuota... jonkin verran tavallista pulua suurempi. Siten sekasikiön muokatut - sukusoluja tuottavat - solut olisi saatava jonkin suuren linnun elimistöön siten, että ne saattaisivat hedelmöittyä ja kehittyä siellä. Eikä tällaista biotekniikkaa ole vielä edes olemassa. 

Voidaankin kysyä, että miksi tämä kaikki tehdään. Selityksiä on monta. 

Paris Hiltonista on ehkä kiehtovaa ajatella näkevänsä oikean drontin - onhan se niin hassun näköinen lintu. Luonnon köyhtymisestä kiinnostunut taas saattaa motivoitua siitä, ettei sukupuuttoon katoaminen olisi ehkä sittenkään lopullista. Ja tutkijaa itseään kiinnostaa luultavasti sekä uusien tutkimusmenetelmien kehittäminen että ajatus historiankirjoihin jäämisestä. Sekä tietenkin uteliaisuus siitä, mitä kaikkea on mahdollista tehdä. 

Tosin hassua lintua kaipaava rahoittaja saattaa pettyä, jos sekasikiödrontti ei lopulta olekaan kovin paljon entisaikojen drontin näköinen. Ja sukupuuton lopullisuuden poistamisesta kiinnostunut masentua siitä, ellei lopputulos pystykään elämään vapaana nykymaailman muuttuneissa olosuhteissa. 

Ja toki tutkijakin saattaa harmitella sitä, ellei drontin tekeminen lopulta onnistu lainkaan. Mutta toki 225 miljoonalla dollarilla syntyy varmasti suuria loikkia edellä mainittujen menetelmien kehittämisessä. Ja nehän jo sellaisenaan edistävät tieteellistä tutkimusta lukemattomilla muilla aloilla kuin dronttien eläväksi palauttamisen taiteessa. 

Siksi drontin palauttamistutkimus voi parhaimmillaan osoittautua yhtä hyödylliseksi kuin puolen vuosisadan takaiset kuulennot. Vaikka itse tavoitteen saavuttamisesta ei koituisikaan juuri minkäänlaista konkreettista hyötyä, voitaisiin sitä julkisuudessa pitää suurena askeleena ihmiskunnalle. Ja jo nyt on arvattavissa, että matkalla syntyneistä sivutuotteista koituu joka tapauksessa huomattavasti itse päätarkoitusta merkittävämpiä sovelluksia esimerkiksi lääketieteen tai eläinjalostuksen käytettäväksi.

9 kommenttia:

  1. Yksityisesti rahoitettu riskiprojekti. Kuulostaa paljon paremmalta kuin yhteiskunnan varoin rahoitetut tutkimukset genderistä, sukupuolten moninaisuudesta ja lqbtg-ihmisten kokemuksista Saharan etelänpuoleisissa heimokonflikteissa.

    VastaaPoista
  2. Terhomatti Hämeenkorpi20. helmikuuta 2023 klo 9.18

    Kunhan nyt saisivat alkuhärän ja Przewalskin hevosen palautetuksi pois sukupuuton yöstä...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähin Przewalskin hevonen ihan elävänä odottaa tälläkin hetkellä mahdollista sukupuuttoaan Korkeasaaressa. Luonnonvaraisena tuo lienee melko harvinainen vaikka kantaa on yritettykin palauttaa.

      Muistelen että noita oli ainakin joskus Tallinnan eläintarhassa ihan isona laumana. Wikipedian perusteella nykyinen kanta on n. 2000 yksilöä.

      Poista
  3. Mutta neek. "ihmisoikeudet" ovat niin suuret, että suvakit ruokkii ne monen miljjardin, ehkä jopa kymmeniin miljardeihin ja näillä on ihmiskoieus tuhota koko afrikka ja sen villieläimet, näistä vihersuvakit välittäää...leijoneista...elefanteita...apinoista hv. verran

    VastaaPoista
  4. Sain eilen luettua loppuun Svante Pääbon kirjan 'Neandertalilainen - kadonnutta perimää etsimässä'. Voin suositella. Kirjasta käy hyvin ilmi minkälaisten ongelmien kanssa tutkijat joutuivat painimaan, kun he yrittivät selvittää neandertalinihmisen perimää. Tekniikkaa ei ollut aluksi ja sitä piti kehittää. Tietokoneohjelmien algoritmejä piti hioa ja parannella. Ja koko ajan piti varoa vainoharhaisuuteen asti sitä ettei näytteisiin pääsisi nykyihmisen perimää.

    Henkilökemiat hiersivät myös, tutkimusryhmät kilpailivat paitsi rahoituksesta myös maineesta. Byrokratiakin tuli sinne sekaan sotkemaan. Mutta niin vain selvisi kaikki ongelmat ja neandertalinihmisen genomi saatiin lopulta selville.

    VastaaPoista
  5. Mieluummin herättäisivät tämän Madakaskarin strutsilinnun, joka hävisi niinkin myöhään kuin 1650-luvulla. Oli komea lintu, painoi parhaimmillaan 800 kiloa. Munakin painoi yli 10 kiloa. Edes dinosauruksilla ei ollut näin isoja munia. Yksi muna on kuulemma ehjä ja sen sisällä sikiö. Eiköhän sieltä saisi DNA:ta sen verran, että homma onnistuisi. Nykyinen strutsi sopisi hyvin keinoemoksi.

    VastaaPoista
  6. Mikäkö lie Pariisin Hiltusen motiivina ryhtyä tällaiseen projektin.
    No, sitä saa huomiota josta nämä ylikasvaneet teinitytöt elävät.
    Lisäksi projektin mahdollisen onnistumisen jälkeen on niin kivaa, kun saa kikattaa ja papattaa olevansa tiedenainen.

    VastaaPoista
  7. Mikäs tuossa nyt mättää kun rahoitus on yksityiseltä. Sitten mättäisi aika paljon enemmän jos tuo revittäisiin veronmaksajien rahoista.

    VastaaPoista
  8. Skidiniä duunattiin muovieläimistä ja Airfix-sotilaista erilaisia sekasikiöitä joita skotattiin lutkulla hiekkalaatikon reunalta.
    Tuleekohan tästä samanlainen?

    VastaaPoista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa, mutta (toivottavasti) syntyvien keskusteluketjujen seurantaa helpottaisi, mikäli käytettäisiin nimimerkkejä tai nimeä. Pyydän myös noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.