Politiikka on mahdollisuuksien taidetta myös Venäjän ja Ukrainan sodassa

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi sai Helsingin sanomien mukaan "ansaitsemansa sankarin vastaanoton" Yhdysvalloissa. Lisäksi hänelle annettiin lupaus entistä tehokkaammasta aseistuksesta, sillä Valkoisen talon lehdistötilaisuudessa kerrottiin, että "Patriot-ohjuspatteri on kriittinen apuväline Ukrainan kansalle, kun he puolustautuvat Venäjän barbaarisilta hyökkäyksiltä Ukrainan kriittistä infrastruktuuria vastaan".

Jo aiemmin on ollut selvää, ettei Venäjä tule voittamaan aloittamaansa sotaa Ukrainaa vastaan, mikäli länsimaat ja erityisesti USA pysyy puolustajan tukena. Ja juuri tästä Zelenskyi sai lupauksen presidentti Bidenilta, joten on vain ajan kysymys, kun viimeinenkin venäläinen sotilas on kaatunut, haavoittunut, antautunut tai poistunut Ukrainasta. 

Zenelskyi on vaatinut rauhan ehtona lisäksi sitä, että Venäjän olisi korvattava aiheuttamansa vahingot. Ja tässä saattaa olla nopean rauhan syntymisen suurin este. 

Näin siksi, ettei Ukraina voi ruveta valtaamaan Venäjän maaperää. Tämän estävät sekä Venäjän ydinaseet - joiden käytön sen maaperälle tunkeutuminen saattaisi oikeuttaa ainakin presidentti Putinin ajatuksissa - että länsimaiden kielteinen kanta Venäjän maaperällä tapahtuviin operaatioihin.

Niinpä Venäjälle ei voi syntyä sodasta sellaista eksistentiaalista uhkaa, jonka edessä se olisi pakotettu rauhaan hinnalla millä hyvänsä, kuten Suomelle kävi jatkosodan lopulla, jolloin maallemme asetettiin rauhan ehtona maksettavaksi massiiviset sotakorvaukset. Enkä ainakaan minä tästä syystä näe, millä keinoin Ukraina voisi saada vaatimansa massiiviset korvaukset kärsimistään valtavista vahingoista.

Periaatteessahan tässä asiassa on kaksi vaihtoehtoa, joista ensimmäisessä Putin säilyy vallassa tappiostaan huolimatta. Eikä hän tule missään tapauksessa hyväksymään Zelenskyin vaatimusta edes mahdollisten länsimaiden asettamien lisäpakotteiden uhkaamana. 

Jos taas Putin syrjäytettäisiin, ei Venäjän uusi hallinto pysyisi vallassa päivääkään, mikäli se ensimmäisenä toimenpiteenään ilmoittaisi köyhdyttävänsä venäläisiä entistä enemmän maksamalla edeltäjänsä sotaseikkailuista. Sen sijaan länsimailla olisi tällaisessa tilanteessa epäilemättä suuri intressi vakauttaa Venäjän olot tukemalla uutta hallintoa sekä edistää hyviä suhteita sen kanssa - ja vaatia siitä syystä Zelenkyiä luopumaan vaatimuksestaan. 

Toisin sanoen rauhan ehdot ja ajankohdan määrittää vanha totuus, jonka mukaan politiikka on mahdollisuuksien taidetta. Nähtäväksi siis jää, kuinka kauan sota Ukrainassa jatkuu ja kuinka pitkään Zelenskyin sinänsä täysin oikeutettu - mutta käytännössä mahdoton - vaatimus viivyttää rauhan tekemistä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raaistuva sota
Länsimaiden aseapu ja Karjalan menetys
Venäjän armeija on romahtamassa