Kirjoitin eilen luonnonsuojeluvaatimuksille saadusta hintalapusta. Tänään sainkin sitten luettavakseni Helsingin sanomien ympäristökirjoituksen, jonka otsikossa oli suoranainen uhkaus - tai ainakin pelotteluviesti - "jos luontokatoa ei pysäytetä, niin silloin todellakin talous sakkaa”.
Kirjoituksesta ilmeni, että luontopaneelia johtava professori Janne Kotiaho vaati, että hallituksen tärkein tehtävä olisi osoittaa prosentti bruttokansantuotteesta (BKT) luontoa parantaviin toimenpiteisiin niin pitkään kunnes kaikki tavoitteet on saavutettu. Yksi prosentti BKT:sta tarkoittaa 2,7 miljardia euroa, eli reilua neljää prosenttia valtion budjetista.
HS:n jutusta tuli mieleeni tämän blogin ensimmäinen kirjoitus vuodelta 2010. Se oli otsikoitu "Katastrofismi ja ilmastonmuutos" ja kävin siinä läpi kaksi ajanjaksoa, jolloin julkisuutta hallitsivat katastrofien odotukset. Yksi niistä - ja omaan ajatteluuni vahvasti vaikuttanut tapaus - oli vuoden 1990 molemmin puolin vellonut pelottelu suomalaismetsien tuhoutumisesta saasteisiin.
Siksi keksin aamun HS-uutisen luettuani tarkastella Metsätieteen aikakauskirjan ensimmäisiä numeroita sillä silmällä, että näkyisikö siellä jotain kyseiseen luonnon tuhoutumiskeskusteluun liittyvää. Ja löytyihän sieltä oikein erityisen mielenkiintoinen juttupari.
Ensin professori Erkki Lähde kumppaneineen kirjoitti siitä, kuinka ympäristöön joutuneet saasteet - ensisijaisesti otsoni, hapan sade ja rikkidioksidi - olisivat tuhoamassa kuusimetsämme. Sen jälkeen professori Kari Mielikäinen osoitti Lähteen näkemyksen perustelut tarkoitushakuisiksi ja tuolloin havaittujen kuusen terveydentilan muutosten johtuneen Suomeen osuneiden sateiden määrän vaihtelusta.
Kuten nyt tiedämme, oli Mielikäinen oikeassa, eivätkä suomalaiskuuset kuolleet neljännesvuosisata sitten. Mutta edelle linkittämäni jutut teidän - arvoisat lukijani - kannattaa lukea siksi, että ne kuvaavat aivan erinomaisesti sitä logiikkaa, jolla minun parhaassa miehuusiässäni käytiin hyvin samankaltaista uhkakuviin perustuvaa keskustelua kuin tänä päivänä on käynnissä suomalaisesta luontokadosta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luonnon monimuotoisuuden suojelulle saatiin hintalappu
Suomalaisten on vähennettävä kulutustaan noin 70 prosenttia
Katastrofismi ja ilmastonmuutos
Narsistinen puolisokin hallitsee pelolla. Joku ilmastohumpalla tienaava psykokopla luo koko ajan uhkakuvia, jolloin ennenpitkää hallintolampaat suostuvat jopa hengitysilman maksullisuuteen. Ei muuta kuin yhdistetty korona- ja hiilidiosidimittarikoppa jokaisen turpavärkkiin.
VastaaPoistaToisinsanoen vihreän natsipaskan kurkun auki viiltäminen missä ja milloin tahansa on rohkea ilmastoteko josta äiti maa kiittää eikä mikään rikos.
VastaaPoistaKasva aikuiseksi.
PoistaEipä maailmassa koskaan ole ollut kulttuuria eikä yhteisöä, jossa ei esiintyisi jonkinlaista uskontoa ja eskatologiaa. ihminen on sosiaalinen laumaeläin, ja sosiaalinen sitovuus vahvistuu kun yksilöitä yhdistää yhteinen viholliskuva, jolla on taipumuksena saada maagisia ominaisuuksia, jolloin sen jatkuvuus on vahvempaa.
VastaaPoistaOma maallistunut aikamme tarvitsee hyvinkin "tiedollisia" uhkakuvia, ja niin sanottu "vihreä ajattelu" on niitä jo puoli vuosisataa tuottanut. Jossain noita maailmanlopun muotoja on esitelty enemmänkin -- kuten G R Taylorin taannoisessa teoksessa "Tuomiopäivä" -- ja tosiaan, vihreän liikkeen historia voitaisiin kirjoittaa luettelemalla ne kymmenet mailmanlopun uhkakuvat, joita se on toinen toisensa perään yrittänyt vaikiinnuttaa ideologiseksi perustakseen.
Eskatologioiden tarve ja se että niitä tyrkyttämässä on joukko uhriajattelun noitumia ihmisiä, joiden joukonjohtajiksi etsiytyy vielä omaa vallanhimoaan ymmärtämättömiä tutkijoita, yms, on ihmissuvun kannalta huono juttu varsinkin siksi, että kun uhriajattelu saa maagiset sisältönsä, kyky nähdä ja ymmärtää todellisia uhkatekijöitä himmenee.
Emme nykyisellään näe esimerkiksi sitä miten samanlaisiin premisseihin Hitlerin ja Putinin uhriajattelu ja marttyrismi perustuvat. Emme näe miten uhrirooleihin samaistuminen oikeuttaa kansainvaellusten tulkitsemisen "pakolaisuudeksi" tai "turvapaikanhauksi", jotka sitten oikeutetaan maagisilla "ihmisarvo- ja -oikeusideologioilla".
Sitä päivää ei tule, jolloin suomut ihmisten silmiltä putoaisivat ja he näkisivät maailman oikein. Aina tarvitaan jokin Suuri Yhteinen Valhe.
Jospa nämä tyypit eivät poistu Helsingin keskustasta, niin eivät tiedä, että muutaman kilometrin päässä alkaa Suomessa luonto, jolle ei tunnu olevan loppua. Ötököille on kyllä tilaa yllin kyllin, jos eivät tuppaudu ihan ihmisiin kiinni. Onhan se ihminenkin luontokappale. Eikös tämä planeetta sitä paitsi ole vihertymässä kovaa vauhtia, kun kasvit saavat elämälle välttämätöntä hiilidioksidia.
VastaaPoistaJa Jyväskylässä se luonto on vielä lähempänä.
PoistaSuurin uhkakuva on, että suvakit onnistuu päästämään satojatuhansia ellei miljoonia pikipäitä Suomeen vaikka (juuh, meidän aiheuttamamme velvollisuuden takia) siis vaikka "ympäristöpakolaisina" sen jälkeen kun nämä ovat itse tuhonneet elinympäristönsä.
VastaaPoistaSe olisi ydinsotaakin tai ryskien hyökkäystä varmempi loppu niin Suomelle kuin suomalaisille.