Hänen mukaansa "EU:n päästökaupassa myydään juuri hiilinieluja, muulla tavoin päästöjä ei voi kompensoida. On välttämätöntä, että metsät arvostetaan käypään arvoon EU:n päästökaupassa. Metsänomistajien tulee saada ansaitsemansa taloudelliset kannustimet, jotta metsät kannattaa pitää hyvässä hiilensidontakunnossa."
Niinpä toivakkalainen oli laskenut, että "nykyisellä päästötonnin hinnalla – 80 euroa – Suomen metsien hiilinielujen vuotuinen arvo olisi noin 2,3 miljardia euroa", mutta "Suomi sai kuitenkin kompensaatioita viime vuonna vain 106 miljoonaa euroa".
Näkemys on mielenkiintoinen, koska - olettaen että laskelma on oikein, sitä en tarkistanut - mainittu summa eli 2,3 miljardia on karkeasti ottaen saman suuruinen kuin metsistä vuosittain saatava kantohintatulo eli metsänomistajien hakkuista saama rahamäärä. Tai metsäteollisuuden vuotuinen liikevoitto.
Jos siis nyt ajateltaisiin, että hiilinielut kompensoitaisiin kirjoittajan vaatimalla tavalla, katoaisi metsänomistajilta luonnollisesti tarve myydä metsiään teollisuudelle, koska saman rahan saisi ilmankin. Ja jos sitten tulisi katumapäälle, voisi järeytyneen metsänsä myydä myöhemminkin - ainakin niin kauan kuin Suomessa olisi ostajia.
Tämä tarkoittaisi sitä, että Suomelta katoaisi 18,1 prosenttia tavaraviennistä, 74 000 työpaikkaa, 2,7 miljardia euroa verotuloja ja 2,4 miljardia euron arvosta investointeja. Sekä näiden kaikkien kerrannaisvaikutukset.
Siten on selvää, että vaikka hiilinielujen hinnan eli korvauksen nostaminen 2,3 miljardiin euroon vuodessa olisi metsänomistajalle erinomainen diili, ei se olisi sitä muulle yhteiskunnalle. Mutta toisaalta olen kyllä toivakkalaisen kanssa samaa mieltä siitä, että kyllähän korvauksen hiilinieluista tulisi olla todellisella tasolla. Ainakin siinä tapauksessa, että EU määrää Suomen suojelemaan metsiänsä myös Itä-, Keski- ja Etelä-Euroopan päästöjen kompensoimiseksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutoksen torjunta on kallista riskipeliä
Komissio hamuaa määräysvallan suomalaisiin metsiin
Ei arvoa ilman kerrannaisvaikutuksia
Ilmastonmuutoksen torjunta on kallista riskipeliä
Komissio hamuaa määräysvallan suomalaisiin metsiin
Ei arvoa ilman kerrannaisvaikutuksia
Metsälehti kertoo, että seuraavia metsiä koskevia EU-säädöshankkeita ja tiedonantoja on tullut tai lähiaikoina tulossa:
VastaaPoistaIlmastotaksonomia 2021, luontotaksonomia 2022, Biodiversiteettistrategia 2020, Ennallistamislaki 2022, Metsäkatoasetus 2024,
Metsästrategia 2030 2023,
Uusiutuvan energian direktiivin päivitys 2022,
Tiedonanto kestävistä hiilen kierroista 2023,
Lulucf- asetuksen uudistus 2022.
MTK:n metsäjohtajan näkemys on, että "aiemmin metsäsektori nähtiin ilmasto-ongelmien ratkaisijana, nyt niiden aiheuttajana".
Joten metsänomistajille voi olla tiedossa kylmää kyytiä.
Käykö niin, että moni metsänomistaja ei jää odottelemaan mitä tuleman pitää, vaan hakkaa metsänsä pois, kun se vielä on mahdollista.
Tuo on mahdollista.
PoistaAjatelkaas miten paljon saastuttajat vähenisivät.
VastaaPoistaEiköhän valtio sosialisoi kompensaatiorahat pohjattomaan kassaansa. Melkein löisin vetoa myös hakkuukiintiöiden tulosta tulevaisuudessa. Eli EU/Valtio määrittelee onko maanomistajalla mahdollisuus kiintiön puitteissa hakata leimikkonsa. Eli kompensaatiot valtiolle, maanomistajille hakkuukiintiöt.
VastaaPoistaOn se jännä homma, kuinka hirveä halu on kaikilla puuttua toisten yksityisomaisuuteen.
Tuossa vaalien yhteydessä mietin sote-himmelin rahoituspohjaa. Kyynisenä pessimistinä epäilen että metsänomistajilta sekin revitään. Verottajallahan on listaus ollut jo vuosia, metsämaan tuotto kunnittain / ha / vuosi. Siitä voi katsoa paljonko metsämaa laskennallisesti tuottaa hehtaarille, vaikkapa Heinolassa. Laskennallisesta tuotosta sitten otetaan pääomatulovero.
Professorille muuten isot kiitokset ajatuksien kirjoittamisesta. Arvostan.
Kiitos kiitoksista!
PoistaSe on sitä hiljasta sosialisontia EU:n taholta, ei sitä turhaan EU:ta sanota uudeksi neuvostoliitoksi
Poista