Leppoisan itsenäisyyspäivän kunniaksi päätin tänään kirjoittaa blogiini toisenkin ajatuksen. Näin siksi, että koin vahvan tarpeen jakaa aamuisen poliittista väkivaltaa koskeneen tekstini jatkoksi kysymyksen siitä, missä hengessä Suomea tulisi kehittää sen itsenäisyyden toisella vuosisadalla.
Kirjoitus yhdistyi mielessäni hakematta nykypolitiikan mukaiseen wokellukseen, jossa asioista ei saa puhua siten kuin ne ovat, vaan aina tulisi noudattaa poliittisesti oikeaoppisia sääntöjä. Tämä liikehän on ulottanut lonkeronsa jopa EU:n komissioon, joka on julkaissut ehdotuksen siitä, kuinka eurooppalaisten pitäisi puhua ja toimia - ikään kuin ne sanat, joita käytetään erilaisten asioiden ilmaisuun, olisivat vaarallisempia kuin todelliset teot.
Todellisuuden kieltämisestä puhui myös kirjailija, oikeusoppinut ja ex-vihreä Jarkko Tontti, jonka mukaan "Suomessa aidot sananvapauden puolustajat ovat käyneet todella vähiin... Äänekäs vähemmistö on ruvennut vastustamaan ilmaisuvapautta, se on surullisimpia kehityksiä mitä on."
Hän puhui myös eri mieltä olevien lynkkauksesta ja kiinnitti huomiota lehdistömme poliittiseen vinoutumiseen ihmettelemällä "miksi aina pitää haastatella niitä tiettyjä tutkijoita, joilla on jyrkkiä punavihreitä mielipiteitä?"
Lisäksi hän kertoi, että "juristina poistan vesipistoolistani varmistimen aina, kun kuulen sanan vihapuhe... Vai haluavatko ihmiset muka elää maailmassa, jossa kahden viinilasin jälkeinen huolimaton kommentti somessa voi johtaa siihen, että on oikeudessa?"
Ja totesi Suomen Penin nykyisestä varapuheenjohtajasta Oula Silvennoisesta, että "hän on ehkä tyypillisimpiä ja surullisimpia esimerkkejä vihapuhehysteerikoista ja käyttää järjestöä puoluepoliittisesti motivoituneeseen agit propiin".
Edelle kokoamieni seikkojen valossa jokaisen isänmaamme kansalaisen - karskeista miehistä lempeisiin naisiin ja leikkiviin lapsiin - tulisikin mielestäni kysyä itseltään juuri nyt, maamme itsenäisyyspäivänä, haluaako hän kehittää Suomea ja Euroopan Unionia Taisto Sinisalon aikanaan viitoittamaan suuntaan, vai sittenkin perustaa suomalaisten tulevaisuuden presidentti Paasikiven tapaan tosiasioiden tunnustamiselle - ja niiden hyvin selkeästi ääneen sanomiselle.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi
Fanatismismi, Pirkko Saisio, HS ja sikaporsas
Lenin-puistoon on koottava Leninin ajatuksia kaiken kansan nähtäväksi
Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi
Fanatismismi, Pirkko Saisio, HS ja sikaporsas
Lenin-puistoon on koottava Leninin ajatuksia kaiken kansan nähtäväksi
Valitettavasti asiaa ei kysytä meiltä muurahaiskansalaisilta, kun Euroopan Unionia parast'aikaa kehitetään kohti Globalististen Eurostotasavaltojen Liittoa ja Suomea sen globlastiksi;
VastaaPoistaeurostotasavallan statusta meille ei suoda.
Taisi professori kirjoittaa pikku hiprakassa tämän päivän toisen epistolansa ärsyyttääkseen niitä, joiden mielestä Suomi ei ole nykyisenä Euvostoliiton maakuntana itsenäinen. No, sallittakoon proffallekin pikkupirullisuus.
VastaaPoistaItse kehittäisin Suomen itsenäisyyttä julistautumalla itsenäiseksi, toisin sanoen marssimalla ulos europarlamentista suomen liput liehuen ja ilmoittamalla, että emme ole koskaan olleetkaan laillisesti EU:n jäseniä. Samalla voisimme perustaa oman markan, joka aikoinaan oli eräs merkittävä askel suomalaisten irrottautuessa vähitellen Venäjän ikeestä.
Suomen itsenäisyys on tänä päivänä tosiaan valitettavan rajallista, mutta suomalaisia on hyvä ajoittain muistuttaa siitä, että voisimme halutessamme päättää myös itse omista asioistamme ilman EU:n komission yksityiskohtaisia ohjeita (tekstissä mainitun wokelluksen lisäksi mieleen tulevat esimerkiksi metsiemme käyttötavat). Suomen ja suomalaisten kannalta parasta taistaisi kuitenkin olla Unionin muuttaminen itsenäisten valtioiden toimivaksi sisämarkkinaksi ilman jäsenmaiden muita asioita ohjailevaa keskusvaltaa.
PoistaNäin "itsenäisessä" Suomessa toteutuu sananvapaus:
VastaaPoistahttps://mvlehti.net/2021/12/06/itsenaisyyspaiva-facebook-bannasi-612-tapahtumista-tietoa-jakaneet/
Toistetaan nyt vielä tässäkin yhteydessä – jos joku ei tätä muistaisi – että myös yhteisesti omistamamme YLE toimi taannoin ennen kansanäänestystä EY-propagandan tekijänä hyvin härskisti. Se palkkasi parhaat ja kansaan vetoavimmat voimansa mielipidemanipulaatiota suorittamaan.
VastaaPoistaYle oli mukana salaisessa sopimuksessa, jossa mediatalot ja poliittinen eliitti sopivat, että mahdollisten negatiivisten EU-asioiden kertomista vältetään ennen kansanäänestystä.
Kyllähän tuolloin harrastettiin YLE:n toimesta niin härskiä propagandaa, että jos joku nyt kertoisi siitä tarinoita, niitä ei uskottaisi. Ei esimerkiksi uskottaisi että lupsakat toimittajat lähetettiin kiertelemään Eurooppaa, puhumaan mukavia muun muassa neekeriukoista – ihan vasiten tarkoituksella luoda yleisönsuosikkien avulla mahdollisimman positiivisia mielikuvia EU:sta. Tai EY:stä, tai mikä se nyt silloin olikaan.
Vähän jokaisessa sopivassa ohjelmassa mutusteltiin toistella naiiveja propagandalauseita, kuten "Mehän olemme jo eurooppalaisia" tai "Emmekö me kuulukin länteen emmekä itään". Kansalaisille lupailtiin myös estottomasti kaikkien kuluttajahintojen halpenemista ja tavaraparatiisien porttien aukeamista.
EU edustaa kaikkea muuta kuin sitä uuden ajan eurooppalaista valistusta ja edistystä, jota meidän on kaikki syyt suuresti kunnioittaa. EU on todellakin vain yhteiskuntien kriisiytymisen ja taantumisen projekti, sensuuria ja pakkoajattelua toteuttava uusi uljas totalitarismi. Siihen liuetaan, koska omat historialliset voimat ovat aina olleet vähän hajalla ja ovat hajoamassa ihan lopullisesti.
Mitä tuohon kynäilijöiden PEN-klubiin tulee, nuo kirjanoppineet eivät ole koskaan ymmärtäneet kielestä ja kirjallisuudesta mitään. Sen sijaan he ovat toimineet leimallisesti nimenomaan kulttuurisen narsismin esitaistelijoina, monikulttuurisuutta idealisoiden ja ihastellen. Kas tuossa.
Minun mielestäni hyvä Suomen kehittämisen osviitta – riippumatta siitä kenen jälkiä siinä kuljetaan - on se, että pyritään saamaan aikaan mahdollisimman paljon hyvinvointia – niin aineellista kuin henkistäkin – mahdollisimman suurelle osalle kansasta mahdollisimman kestävällä tavalla. Se ei ota kantaa eikä anna ohjetta siihen, miten se käytännössä hoidetaan, mutta tarjoaa kohtuullisen pätevän kriteerin päätösten valintaan. Käytännön päätöksentekoa ohjaamassa pragmatismi on sitten puolestaan hyvä filosofia. Käytäntö kun on paras teorian koetinkivi. Jos joku asia toimii käytännössä ja tuottaa hyviä tuloksia, se on hyvä. Jos asia ei toimi käytännössä, se on vähintäänkin korjattava tai kokonaan hylättävä.
VastaaPoistaJarkko Tontti on ainakin aikaisemmin ollut suurimpia mokuttajia ja wokeltajia. Turha jätkä.Ja on täysin turhaa antaa yhtään palstatilaa tuollaiselle.
VastaaPoistaOula on saanut paljon rahaa nollatutkimuksiinsa Suomen Akatemialta, joka tuntuu muutenkin rahoittavan todella sekopäisiä tutkimuksia.
VastaaPoistaOula näyttää olevan historiantutkimuksen Lysenko. Eikä ole ainoa.
PoistaTuosta linkistä avautuvassa kuvassa näkyvä oppikirja "Maantietoa lukiolaisille" on minullekin tuttu. Sen uudempaa painosta minäkin käytin aikoinaan vuosina 1974-1977. Ja se on edelleenkin kirjahyllyssäni, joten saatoin tarkistaa asian. Se kohta, jonka kuva tuosta linkistä näkyi, oli käyttämässäni painoksesssa tosiaan kirjoitettu osittain uudestaan. Mutta siitä oli lähinnä vain poistettu muutama, Taisto Sinisaloa (ja Neuvostoliittoa) eniten ärsyttänyt kohta, mutta niiden tilalle juuri mitään muutakaan ollut lisätty. Ei ainakaan sellaista, mitä voisi suorastaan sanoa neuvostopropagandaksi. Esimerkiksi Varsovan Liitosta sanottiin vain lyhyesti, että se oli perustettu Naton vastapainoksi ja että sitä johti neuvostoliittolainen kenraali, ja lueteltiin sen jäsenvaltiot. Ei siinä uusitussa muodossaankaan mitään suoranaisesti valheellista ollut. Kyllä sekin, mitä siinä sanottiin, oli sinänsä totta; korkeintaan voidaan sanoa, että siitä puuttui jotakin oleellista.
VastaaPoista