Maastohiihdon maailmacup pyörähti tänä viikonloppuna käyntiin. Sen tulosten perusteella voidaan todeta, että kuluvalla kaudella jatketaan maailman huipulla siitä, mihin viime vuonna päädyttiin.
Miesten puolella maailman kärjen muodostavat edelleen parivaljakko Johannes Høsflot Klæbo ja Alexander Bolshunov. Naisissa puolestaan ykkönen on huulirasvoistaan tunnettu Therese Johaug ja ruotsalaiset hallitsevat sprinttikilpailuja.
Suomalaisille kotimaan viikonloppu oli kaksijakoinen. Naisten osalta syöksy kohti pohjakosketusta jatkui, kun viime vuosien ykköshiihtäjämme Krista Pärmäkoski oli täydellisessä epävireessä. Hiukan lohtua toi kuitenkin Kerttu Niskasen paluu aiempien vuosien tasolle ja Jasmi Joensuun nousu kansainväliselle tasolle. Toivottavasti nuoren naisen sitkeys ja lahjat riittävät aikanaan länsi- ja pohjoisnaapureiden haastamiseen.
Muista naisista on aika turha puhua juuri nyt. Laura Monosen ja Anne Kyllösen huippuvuodet näyttäisivät olevan vääjäämättä pelkkä muisto vain eikä heitä selvästi nuoremman ja sprinttiin erikoistuneen Katri Lylynperänkään kehitys näyttäisi jatkuneen nousujohteisesti.
Lisäksi viime vuosina normaalimatkoilla väläyttäneillä Johanna Matintalolla ja Eveliina Piipolla näyttäisi homma olevan kokonaan hukassa. Siten suomineitojen viestistä ei ole paljon odotettavissa, vaikka MM-hiihdot järjestettäisiinkin myöhemmin talvella.
Suomalaismiehistä koko turneella paras oli odotetusti Iivo Niskanen, jonka menestys jäi kuitenkin odotetusta tai ainakin toivotusta tasosta. Syykin siihen oli kuulemma tiedossa, mutta salaisuus. Toivottavasti miehelle ei ole käynyt niin, että panostus vapaalle hiihtotavalle on pudottanut hänet perinteisen hiihdossa tavallisten kuolevaisten tasolle.
Muista miehistä Joni Mäki lunasti niitä odotuksia, joita asetin häneen jo 18-vuotiaana eli seitsemän vuotta sitten. Se ei ollut yllätys alkukauden kotimaan kisojen perusteella, mutta osoitti Pohjanmaan miehen olevan oikealla tiellä. Sprintin osalta harmillista oli hänen hyytymisensä valitettavan suomalaiskansallisella tavalla välierässään, joten on toivottava, että hän löytää valmennusportaan kanssa keinon tämän ongelman selättämiseksi.
Vauhtikestävyyden puutteesta ei Mäen kohdalla pitäisi ainakaan olla kyse, koska 15 km kilpailut sekä lauantaina että sunnuntaina sujuivat erinomaisesti. Vapaalla hän oli peräti koko joukon seitsemänneksi nopein. Valitettavasti sprinttihiihtoa ei hiihdetä vauhtikestävyysalueella vaan siinä kysytään ennen kaikkea maksimikestävyyttä ja palautumiskykyä.
Myös alkukauden kotimaisissa kisoissa ruosteessa ollut Ristomatti Hakola hiihti hyvin, vaikka ei lähennellytkään palkintopallipaikkoja. Erityisen lupaavaa oli hänen hyvä hiihtämisensä vapaan normaalimatkalla, mikä nostattaa toiveita Suomen paluusta MM-kisojen viestihiihdossa mitalikantaan. Juuri tällä hetkellä kokoonpano vaikuttaisi olevan - mikäli viesti hiihdettäisiin - järjestyksessä Hakola, Niskanen, Hyvärinen ja Mäki.
Tämä tällä erää hiihdosta. Jäädään odottamaan Davosin viikonloppua ja sen jälkeen edelleen etenemistä kohti Tour de Skitä ja MM-hiihtoja helmi-maaliskuun vaihteessa. Ja toivotaan, että COVID-19 pandemia on siinä vaiheessa taltutettu rokotteiden avulla.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka tästä eteenpäin, suomalaiset hiihtovaikuttajat?
MM-hiihtojen sprinttiladut olisi kannattanut suunnitella kunnolla
Seefeldin MM-hiihdot: kisaennakko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa, mutta (toivottavasti) syntyvien keskusteluketjujen seurantaa helpottaisi, mikäli käytettäisiin nimimerkkejä tai nimeä. Pyydän myös noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.