Miten musliminaisten kouluttaminen ja työllistäminen pelastaisi kulttuurimme?

Ylen toimittaja Jani Kaaro kirjoitti pikakelauksen väestöön liittyvästä maailmanhistoriasta ja päätyi lopulta siihen, että länsimaiden - hänen salaliitoksi kutsumansa - väestönvaihto tai ainakin kulttuurinvaihto länsimaisesta kehitysmaalaiseksi olisi vältettävissä musliminaisten koulutuksella ja työmarkkinoille päästämisellä. Miten tämä siis sopii suomalaiselle - ja yleisemminkin eurooppalaiselle - yhteiskunnalle. 

Suomessahan ei ollut käytännössä lainkaan muslimeja silloin kun minä olin nuori. Heidän laajamittainen maahantulonsa sai lähtölaukauksen vasta vuonna 1990 kun maamme päätti ottaa vastaan Somaliaa aiemmin hallinneen sotilasdiktaattori Siad Barren Moskovaan opiskelemaan lähettämän klaanin lapsia.

Vuonna 2016 maassamme olikin Pew-tutkimuslaitoksen mukaan jo 160 000 muslimia, mutta lukemaa on epäilty. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 maassamme oli 31 920 arabiaa, 21 920 somaliaa, 14 803 kurdia, 14 118 persiaa, 11 806 albaniaa, 8 840 turkkia, 4 417 bengalia ja 3 519 urdua puhuvaa asukasta. Siis yhteensä 111 343 ihmistä puhuu sellaista kieltä, joista pääosa on islaminuskoisia ja lisäksi tulevat pienemmät islaminuskoiset kieliryhmät. Myös esimerkiksi venäjää, bulgariaa ja englantia puhuvien joukossa lienee myös paljon muslimeja.

Siten on kiistatonta, että Suomessa asuu ainakin 110 000 kulttuurisesti muslimia, todennäköisesti enemmänkin. Siten voidaan laskea, että vuodesta 1990 alkaen on maamme muslimiväestö lisääntynyt noin 3 700 asukkaan keskimääräistä vuosivauhtia. 

Noin suuri väestönkasvu ei olisi ollut mahdollista ilman mittavaa maahanmuuttoa, vaikka osa siitä selittyykin Suomessa asuvien muslimien syntyvyyden kautta. Siten pääosa muslimipopulaatiomme kasvusta on peräisin ulkomailta. Jos oletetaan tämän kasvun jatkuvan samalla tasolla (eli Kaaron mainitseman musliminaisten koulutuksen ja työelämään osallistumisen onnistuvan), elää Suomessa enemmän muslimeita kuin suomalaistaustaisia ihmisiä vuonna 3 500. 

Jos muslimiväestömme oletetaan kuitenkin lisääntyvän siten, että 3 000 ihmisen maahanmuuton lisäksi heidän syntyvyytensä johtaa islamilaisten lisääntymiseen yhdellä prosentilla vuodessa, saavuttavat muslimit 5 500 000 ihmisen rajan 2090-luvulla. Yksi prosentti on varovainen arvio, koska väkirikkaissa Egyptissä ihmisten määrä kasvaa 2,45 %, Somaliassa 1,75 %, Pakistanissa 1,58 % ja Indonesiassa 0,95 % vuodessa.

Edelle kirjoittamani laskelmat osoittavat, että muslimien määrän lisääntyminen on ennen kaikkea syntyvyyskysymys. Tarkasteltakoon siten Kaaron kirjoituksen loppua, jonka mukaan islamilaisen maahanmuuton ongelmat ratkeavat, mikäli "musliminaiset saavat koulutuksen ja... heillä on pääsy työmarkkinoille".  

Suomessa elävät muslimitytöt saavat no nyt uskonnonopetusta ja mahdollista kieleen liittyvää erityisopetusta lukuun ottamatta samanlaisen koulutuksen kuin suomalaisetkin. Naisilla on suomalaisten puolesta myös tasa-arvoinen oikeus osallistua työelämään, mutta sitä rajoittaa heidän kulttuurinsa, jossa naisen paikka on ns. hellan ja nyrkin välissä eikä suinkaan työelämässä. Ja vaikka kaikissa perheissä ei olisikaan näin, ovat he suurelta osin pakotettuja pukeutumaan tavalla, joka ehkäisee heidän työllistymistään. 

Siten Kaaron esille nostama kulttuurinen muutos on noidankehä. Muslimikulttuuri estää musliminaisia työllistymistä ja työllistymisen vaikeus estää heitä sopeutumasta länsimaiseen kulttuuriin ja siten omaksumasta suomalaista elämäntapaa pienine lapsilukuineen. Niinpä maamme muslimiväestö jatkaa kasvuaan, mikäli jatkamme nykyistä maahanmuuttajien kotouttamispolitiikkaa, jossa keskeistä on heidän oman kulttuurinsa tukeminen. 

Siten Jani Kaaron ehdotus voidaan muotoilla myös toisin. Eli mikäli haluamme, että Suomi ei muutu muslimienemmistöiseksi tai ettei maamme kulttuuri muutu islamilaiseksi, pitäisi meidän tukea muslimiperheitä länsimaisen kulttuuriperinnön omaksumisessa kieltämällä heidän oman kulttuurinsa haitallisimmat perinteet kuten ihmisten toimintakykyä rajoittava naisten vaatetus, poistamalla heiltä erilaiset erityisoikeudet kuten omat uimahallivuorot sekä siirtymällä kouluissa uskonnon opetuksesta yhteisen elämänkatsomustiedon opettamiseen. Lisäksi pitäisi pystyä puuttumaan ns. kunniakulttuuriin, jossa kotoutumaan pyrkivätkin perheet on väkivallan uhalla alistettu fanaattisempien sukulaistensa mielivallan alle. 

Samalla olisi otettava erityiseen tarkkailuun muslimien uskonnollisten johtajien ja koraanikoulujen opetus, jotta länsimaisen elämäntavan kanssa ristiriitaiseen sananjulistukseen voitaisiin puuttua välittömästi. Tavoitteena tulisi olla erityisesti islamististen näkemysten ja naisia eriarvoistavien opinkappaleiden täydellinen poistaminen islaminuskon harjoittamisesta.

Tärkeää olisi myös luopua kulttuurirelativistisesta opinkappaleesta kaikista kulttuureista tasa-arvoisina. Sen sijaan tulisi jo kouluissa käydä läpi kulttuurien maailmanhistoriaa faktapohjaisesti tuomalla esille sen kautta näkyvä länsimaisen kulttuurin ylivoimainen paremmuus hyvän elämän tuottajana suhteessa erityisesti islamilaiseen ja afrikkalaisiin kulttuureihin. Näin oppilaille kävisi selväksi, että heidän oman elämänsä kannalta paras ratkaisu olisi luopua vanhempiensa primitiivisistä käsityksistä ja niiden sijaan assimiloitua länsimaiseen elämänmenoon. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Burkineista ja naisten tasa-arvosta
Vain siksi, että se kuvaa identiteettiä ja vakaumusta
Yllättäviä tietoja somaleista töissä ja erityispalveluiden piirissä