Kaksi päivää pyttyä vanginvartijan verisestä pahoinpitelystä

Luin Verkkouutisista sellaisen kirjoituksen, jota en olisi halunnut koskaan nähdä. Oli kuitenkin hyvä, että se julkaistiin.

Jutun mukaan "vajaan puolentoista vuoden aikana 17 vanginvartijaa on joutunut sellaisten pahoinpitelyjen kohteeksi, joissa tekoihin kytkeytyy järjestäytynyt rikollisuus". Heistä "kahdeksan työskentelee Suomen kovimmassa vankilassa Riihimäellä", josta "tehtiin kymmenisen vuotta sitten niin kutsuttu jengivankila".

Suomen kovimpien vankiloiden vartijoista moni kokee, ettei heidän turvallisuudestaan välitetä, eikä vankeus ole enää rangaistus. He arvelevat, että johtoportaassa kuvitellaan rikollisuuden poistamisen olevan mahdollista kuntouttamalla.

Järkyttävin väite jutussa oli se, että "toukokuussa, kun vartija makasi verilammikossa lattialla, vankia pidettiin eristyksessä vain kaksi päivää... mitä kovempi tekijä, sitä vähäisempi rangaistus. Ihan kuin johto pelkäisi niitä."

Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja Arto Kujala kiisti sen, että organisaatio olisi haluton panemaan järjestäytyneen rikollisuuden ja väkivallan kuriin vankiloissa. Hänen mukaansa "turvallisuus on yksi kolmesta ydintavoitteestamme. Olemme tehneet monia toimenpiteitä vankilaturvallisuuden parantamiseksi."

Riihimäen vankilan johtaja Pasi Oksa oli puolestaan hämmästynyt välinpitämättömyyttä koskevista väitteistä ja vakuutti, että kaikista väkivaltatapauksista selvitetään automaattisesti jengikytkös. Itse tulkitsen näiden johtoportaan kommenttien sisältävän rivien välissä vahvistuksen edelle kirjoittamilleni vartijoiden näkemyksille välinpitämättömyydestä. 

Keskeinen asia nimittäin jäi kommentoimatta molemmilta (ainakin Verkkouutisten mukaan). Eli se, että voiko todella olla niin, että kovapintainen koko yhteiskunnalle vaarallinen kusipää voi pahoinpidellä vankilassa vartijan ja päästä siitä muodollisella kurinpitorangaistuksella?

Tällainen käytäntö olisi linjassa ainakin sen kanssa, että Suomessa rangaistustaso on kansainvälisesti katsoen varsin lievä. Lisäksi linjauksena on jo pitkään ollut pidättäytyminen kovista rangaistuksista, koska vankiluvut ja rikollisuuden taso eivät vertailuissa seuraa toisiaan, minkä on tulkittu tarkoittavan sitä, että vankeustuomiot eivät merkittävästi vähentäisi rikollisuutta. 

Niinpä lienee vankeinhoitolaitoksen johdossa ajateltu, ettei vartijoihinkaan kohdistuva väkivalta tarvitse sen kummempaa lisärangaistusta. Ajatus on linjassa myös sen kanssa, että meillä on tapana antaa rangaistuksista alennusta silloin, kun henkilö on tullut tehneeksi useampia rangaistavia tekoja. 

Omana mielipiteenäni totean, että kannatan vartijoita pahoinpitelevien ja etenkin tällaista tehneiden järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvien henkilöiden rankkaa rankaisemista vartijoiden kimppuun käymisestä. Heille voisi tuomita - toki oikeuden kautta - esimerkiksi minimissään 10 vuoden lisärangaistusta.

Lisäksi nyt vanginvartijoiden esille tuomien seikkojen ja vankeinhoitolaitoksen johdosta kuultujen kommenttien perusteella olisi syytä tutkia myös se, että onko järjestäytyneellä rikollisuudella jonkinlainen ote laitoksen johtohenkilöihin. Mieleen tulee ainakin kaksi mahdollisuutta - ensimmäinen on näiden laiton uhkailu ja toinen voitelu.

Joka tapauksessa kaikille pitäisi olla selvää, ettei nykylinjalla voida jatkaa. Näin jo pelkästään siitä syystä, että ruotsalaistyyppinen klaanirikollisuus on rantautumassa myös Suomeen, joten virkavallan mahdollisuudet jo pelkästään rikosten selvittämiseen heikkenevät jatkossa entisestään. Eikä asiaa auta ainakaan se, että rikollisjohtajat pystyvät jo nyt ohjailemaan jengejään myös kaltereiden takaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 
Miten hallitus reagoi poliisiylijohtajan huoleen?
Kertovatko liivijengin tuomiot siitä, ettei enää ole aikaa
Häpeä hyötykäyttöön