Irakilaisperheen elämä Suomessa

Helsingin Sanomat kertoi suomalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan maahanmuuttajaperheiden lapset asuvat muita ahtaammin ja kokevat enemmän köyhyyttä kuin kantasuomalaiset lapset. Vähemmän yllättävästi toimeentulovaikeuksia ja asumisahtautta oli irakilais-, iranilais- ja somalialaistaustaisilla lapsilla.

Jutun mukaan yhtenä syynä tähän olisi se, että maahanmuuttajat asuvat kantaväestöä useammin kaupungeissa ja vuokralla. Syytä tälle ei mainittu, mutta epäilen, että se saattaa liittyä siihen, ettei näille ihmisille ole juurikaan käyttöä suomalaisessa työelämässä.

Tai ainakin heistä silmiinpistävän pieni osa toimii työelämässä. Se tosin ei selitä sitä, miksi juuri nämä ihmiset pystyvät elämään hintavissa kaupunkiasunnoissa sen sijaan, että niissä asuisi työtä tekeviä kantasuomalaisia.

* * *

Tutkimustulosten ohella jutussa käytiin läpi rouva Al Mashhadanin perhe- ja asumishistoriaa. Tarinasta käy ilmi, että tämä irakilaisnainen oli tullut Suomeen vuoden 2015 kansainvaelluksen osana. Mies oli saapunut maahan hiukan aiemmin yhden tyttären kanssa. Vaimo puolestaan saapui tänne yhden pojan kanssa. Irakiin jäi vielä yksi tytär.

Suomessa perhe sai nopeasti asunnon Kotkasta, mutta kun heille syntyi uusi lapsi ja viranomaiset myönsivät vuonna 2018 oleskeluluvan, he halusivat lähteä Helsinkiin. Sieltä löytyikin nopeasti asunto, johon saapui myös alkujaan Irakiin jäänyt tytär.

Niinpä asunto jäi saman tien pieneksi, joten he halusivat muuttaa jälleen. Uusi asunto löytyi Vantaan Korsosta, missä rouva alkoi taas odottaa lasta. Siellä oli kuitenkin rauhatonta ja hankalaa, eivätkä lapset uskaltaneet edes mennä ulos leikkimään. Niinpä perhe ei viihtynyt Vantaalla, vaan muutti uuteen kotiin Helsingin Malmilla.

Nyt herra ja rouva Al Mashhadan ovat päätyneet asumuseroon, vaikka vaimo onkin jutun mukaan vielä "äitiysvapaalla" - tosin missään vaiheessa kirjoitusta ei mainita sanaakaan hänen tai edes miehen työhistoriasta, joten kummallekaan on tuskin edes ehtinyt syntyä sellaista vuoden 2015 jälkeen.

Jutun positiiviseksi lopuksi kerrottiin vielä, että rouva on kuitenkin alkanut mietiskellä sitä, että alkaisikohan jossain vaiheessa opiskella kosmetologiksi. Ja toivoo myös lastensa saavan koulutuksen ja hyvän elämän. Kukapa ei toivoisi sellaista omille lapsilleen.

* * *

Koko HS:n juttu oli esimerkki siitä, kuinka ihmisiin pyritään vaikuttamaan kertomalla maahanmuuttajien ongelmista sinänsä valehtelematta, mutta jättämällä kertomatta oleellisia yksityiskohtia. Tässä tapauksessa mitä ilmeisimmin vaiettiin siitä, että jutussa seurattujen ihmisen asunnot ja nopeasti kasvavan perheen elatuksen maksavat työtätekevät suomalaiset sen sijaan, että he vastaisivat itse omista kuluistaan.

En tiedä kuinka moni tulee ajatelleeksi moniin lehtijuttuihin sisäänkirjoitettua vaivihkaista aivopesua niitä lukiessaan. Ja kuinka moni olisi - mikäli tulisi sitä ajatelleeksi - valmis ottamaan maahamme lisää tällaisia nopeasti kasvavia perheitä, joiden elättämisestä he itse joutuvat vastaamaan maksamalla lisää veroja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nokkelia ja kyvykkäitä irakilaisia
Viisi kysymystä irakilaismiehen ylösnousemuksesta Ohisalon tulevaisuuteen
Ei irakilaisilta konstit lopu, eikä professori Janne Kotiaholta ymmärrys. Eihän?