Neljän lapsen äiti esitti Helsingin Sanomissa mielipiteen, jonka mukaan jokaisesta lapsesta pitäisi antaa verohelpotus. Näin siksi, että lapsiin kuluu runsaasti rahaa, mikä ei kannusta väestöä lisääntymään edes väkilukumme säilyttämisen vertaa.
Itse kirjoitin aikanaan, että lasten hankintaan tulisi kannustaa linkittämällä se eläkeikään. Näin lapsettomat henkilöt osallistuisivat tulevien eläkkeiden maksamiseen tekemällä pidemmän työuran. Syntyneessä keskustelussa Jaska Brown ehdotti tämän ulottamista myös isovanhempiin, jotta he voisivat auttaa lapsiaan jälkeläisten hoitamisessa.
Neljän lapsen äidin ehdotus toi mieleeni vaihtoehtoisen ratkaisun, jossa yhdistyvät oman aiemman ehdotukseni idea perhekoon sitomisesta eläkkeisiin ja hänen ajatuksensa lapsiperheiden arjen helpottamisesta. Näin jo siitäkin syystä, että lasten lukumäärä pitäisi huomioida eläkemaksujen suuruudessa eikä verotuksessa, koska sen suorat vaikutukset eivät koske jälkimmäistä.
Tässä ajatuksessani oikeudenmukaisuus saavutettaisiin laskemalla työuran ja keskimääräisen eläkeajan välinen suhde. Eli jos Suomessa keskimääräinen työura on tasavuosin ilmaistuna 38 vuotta, keskimääräinen eliniän odote 81 vuotta ja eläköitymis-ikä 61 vuotta on eläkkeelläoloaika 20 vuotta, joka on noin 53 prosenttia koko työuran pituudesta. Siis siitä ajasta, jonka aikana henkilö ansaitsee oman eläketurvansa tulouttamalla rahaa eläkerahastoihin ja maksamalla edellisen sukupolven eläkemenoja.
Kansakunnan säilyminen vaatii tunnetusti 2,1 lasta jokaista naista (ja myös miestä) kohden eli tasaluvuin kaksilapsisia perheitä. Siten yksilapsiseksi jääneen perheen aiheuttama eläkekustannus muille suomalaisille on noin 26 prosenttia, joka voitaisiin lisätä yksilapsisten aikuisten eläkemaksuihin. Vastaavasti sama prosenttiosuus voitaisiin vähentää kolmilapsisten henkilöiden eläkemaksuista.
Lapsettomat henkilöt maksaisivat vastaavasti 53 prosenttia kaksilapsisia suurempaa eläkekertymää ja nelilapsiset vastaavasti vain 47 prosenttia siitä. Näin toimien kuusilapsiset perheet saisivat eläkkeensä ilman eläkemaksuvelvoitetta perheen kasvettua täyteen kokoonsa.
Edelle kirjoittamani laskelma on liian suoraviivainen. Pyöristysvirheiden (tasaluvut) lisäksi laskelmassa pitäisi esimerkiksi huomioida lasten hankintaikä, joka pientää laskennallisia prosenttiosuuksia, koska lapset eivät nyky-yhteiskunnassa synny ennen työikää vaan sen aikana.
Koska lapset syntyvät keskimäärin noin 31-vuotiaille äideille ja työura alkaa edellä ilmoittamistani luvuista laskien 23-vuotiaana, olisi tuon korjauksen suuruus noin viidenneksen verran (eli 26 prosenttia muuttuisi noin 21 prosentiksi ja eläkemaksuvapaus koittaisi siten vasta seitsenlapsisille vanhemmille).
Konkretian lisäämiseksi todettakoon vielä, että suurimman erikseen maksettavan eläketurvan eli työeläkemaksujen suuruus on kuluvana vuonna ollut 24,4 prosenttia palkasta. Siten yhden lapsen aiheuttama laskennallinen osuus palkansaajalle on noin yhdeksän prosenttia palkasta - oli kyse sitten eläkemaksujen pienentämisestä tai kasvattamisesta.
Lopuksi totean, että kirjoitukseni voi halutessaan lukea myös niin, ettei se olisi konkreettinen ehdotus eläkemaksujen muuttamiseksi, vaan ainoastaan laskelma vapaaehtoisesti lapsettomaksi jäävien henkilöiden aiheuttamasta laskusta kanssaeläjille. Uskoisin, että jo pelkästään tämän asian tiedostamisella saattaisi olla merkitystä monelle lastenhankintaa harkitsevalla ihmiselle - tai ainakin se olisi hyvä tiedostaa yhtenä ratkaisuun vaikuttavana asiana.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana
Esko Valtaoja hämmensi soppaa
Eläkkeistä kannustin lastenhankintaan
Koko pohdinnan lähtökohta on väärä. Lapset tehdään itselle, ei yhteiskunnalle. Toisaalta ajatuskulku nykyisen eläkejärjestelmän kannalta on sinänsä oikea, mutta oikea kysymys olisi ollut nykyisen eläkejärjestelmän toimivuus vähenevässä väestössä. Lapset nähdään vain eläkkeiden tuotantovälineinä, kun koko tehdas on jo vanhanaikainen ja vääriin kasvu odotuksiin perustuva.
VastaaPoistaOnko mielessäsi jonkinlainen vaihtoehto?
PoistaKun syntyvyyden lasku on Suomessa koettu ongelmaksi, on nopea ja tehokas keino syntyvyyden nostamiseksi verotuksen lapsivähennyksen nostaminen riittävälle tasolle. Näin monilla perheillä on varaa hankkia enemmän lapsia.
VastaaPoistaPeriaatteessa kyllä, mutta koska ongelma koskee nimenomaisesti eläkkeitä näen eläkemaksut verotusta oikeampana osoitteena.
PoistaAsiassa pitäisi pystyä jotenkin lapsien määrän lisäksi ottamaan myös huomioon, kerryttävätkö lapset aikuisiksi kasvettuaan eläkekertymää. Voisiko olla niin, että osa lasten palkoista kertyneestä eläkkeestä siirtyisi heidän vanhempiensa eläkekertymäksi. Näin yksikin lapsi, joka olisi kasvatettu ja koulutettu hyvin palkattuihin tehtäviin olisi vanhempien eläkekertymän kannalta parempi kuin usea huonommin itselleen ja vanhemmilleen eläkettä kerryttävä. Toisaalta on tosi, että lapsiperheen talous vaatii tukea juuri silloin kun lapset ovat pieniä. Olisiko optimiratkaisu sellainen, että eläkemaksuissa ja valtionverossa saisi alennusta lapsien määrän ja iän mukaan tietyssä suhteessa ja osa omien lasten eläkekertymästä siirtyisi heidän vanhempiensa eläkekertymäksi kun he alkaisivat itse tehdä palkattua työtä. Kaikki nämä eläkettä lisäävät edut ja veron alennukset syntyisivät ainoastaan työllä ansaitusta palkasta.
VastaaPoistaAsiassa pitäisi vielä jotenkin huomioida vammaisten lasten perheille aiheutuvat rajoitteet työssä käynnille ja lasten työllistymisen rajoitteille. Itsestä tai suomalaisesta kulttuurista pokkeavia (myös työn vieroksunta aiheetta) rajoitteita työn tekemiselle ei pitäisi kuitenkaan hyväksyä rajoitteena palkan ja eläkkeen hankkimiselle.
Järjestelmästäö ei kuitenkaan saisi tehdä liian monimutkaista.
Poista"
VastaaPoistakerryttävätkö lapset aikuisiksi kasvettuaan eläkekertymää.
"
Tämöä itse asiassa varsin oleellista. Paljonkos niitä tuloja pitikään olla ennenkuin on nettomaksaja?
Ja sitten kun muistetaan, että köyhyys tuppaa periytymään. Hyvä palkkaisiin hommiin kouluttautuminen vaatii jotakin...
Niinpä, vaa nämä pohdiskelut johtavat nopeasti epäkorrekteihin ajatuksiin.
Niinpä. Lapsia on helppo tehdä.
PoistaSe on jopa niin helppoa ja suorastaan mukavaa, että lapsia syntyy tähän maailmaan jopa yllättäen ja pyytämättä, kuten faxeja eräälle naispuoliselle ex-pääministerille.
Määräkin on itsessään laatua, sanoi Stalin. Paitsi ettei se määrä ollutkaan Talvisodassa riittävän laadukasta murtaakseen Suomen määrällisesti niukan, mutta sitäkin laadukkaamman puolustuksen.
Mitä tulee lastentekijöiden ja heidän lastensa laadukkuuteen, voi veli Yrjöperskeles todistaa lapsia tehneen ja tekevän ihmisten, joiden olisi pitänyt sen sijaan käydä jo teini-iässä pätkäisyttämässä itseltään lisääntymisjohdot poikki.
Kyllä kakaroita osataan punkea maailmaan, vaikka ei osattaisi huolehtia itsestäänkään.
Eikö siis näissä kansakunnan säilymissuunnitelmissa olisi syytä pitää focus aina, vain ja ainoastaan laadussa, eikä määrässä?
Linkittäminen palkkatasoon tarkoittaa laadun huomioimista.
PoistaValtion rooli on entuudestaan aivan liian suuri Suomessa. Eläkejärjestelmä pitäisi lakkauttaa ja rahankäytöllisten taitojen opetusta lisätä kouluissa. Valtion pitäisi vähentää verotusta niin paljon kuin suinkaan vaan mahdollista.
VastaaPoistaTässä puheen olevat työeläkkeet (ja vastaavat) on ainakin toistaiseksi sijoitettu yksityisiin yhtiöihin ja ne on tulkittu perustuslakivaliokunnassa maksajiensa omaisuudeksi. Siksi ex-pääministeri Antti Rinteen ajatus tyeläkkeiden uusjaoksi oli lievästikin sanoen pöyristyttävä.
PoistaAivan oikein Professori. Kyse olikin oikeastaan siitä, että valtion rooliin ei mielestäni kuulu pakkopidättää kansalaisten palkasta eläkesäästösummaa, jolle kansalainen saa surkean korkotuoton. Ihmisten omaa vastuuta pitäisi lisätä, kun meillä kerta on näin hieno koulutusjärjestelmä. Tällöin kulkisimme jälleen vaurauden polkua, kansakuntana.
PoistaMinulle henkilökohtaisesti tämä sopisi erinomaisesti. Käytännössä iso osa ihmisistä ei kuitenkaan osaisi kantaa vastuutaan ja joutuisi vanhana almujen varaan. Heidän osansa ei olisi kehuttava.
PoistaLaskelmasta puuttuu sen vaikutuksen arviointi kokonaan. Kaikenlaisia muutoksiahan voidaan eläkejärjestelmään tehdä, mutta muutoksilla on aina hinta, jonka tulisi mielellään olla paljon pienempi kuin muutoksen vaikutus. Jos näin ei ole, on muutoksen tekeminen sama kuin yksi kaivaisi kuoppaa ja toinen täyttäisi sitä. Toinen asia eli se poliittinen ulottuvuus on, onko oikeudenmukaista rankaista lapsettomia lisämaksuilla riippumatta siitä, miksi he ovat lapsettomia. Tuollainen lisämaksu sattuisi erityisesti sellaisiin lapsettomiin pareihin, jotka ovat vasten tahtoaan jääneet lapsettomaksi.
VastaaPoistaMikään järjestelmä ei ole täydellinen. Selvää on kuitenkin, ettei järjestelmää pitäisi ajatella rangaistusluonteisena vaan ainoastaan oikeudenmukaisen tulonjaon ja kansakunnan säilyttämisen kannalta. Silloin lapsettomuuden syyllä ei ole merkitystä.
PoistaSyntynyt lapsi on arvokkaampi kuin häneen sijoitetut rahat hänen elinvuosinaan 0-18. Kyseessä on valtion kannalta investointi.
VastaaPoistaEnnen vanhaan kätilö läpsäytti vastasyntynyttä pepulle. Tuon perinteen voisi päivittää vastaamaan nykyistä arvopohjaa: kätilö voisi läiskäistä lapsukaisen takalistoon hintatarran, kullekin arvonsa mukaan. Kohta niitä lapsia varmaan on ostareissa Pilttipurkkien rinnalla myytävänä kaikissa sateenkaaren väreissä arvopohjan mukaan hinnoiteltuina. Elämme uusiarvoisessa maailmassa. En ole varma haluanko olla yksi teistä, jotka niitä arvopohjia laaditte.
VastaaPoistaEläkejärjestelmää uudistettaessa ei voitaisi välttyä toiselta erittäin hankalalta kysymykseltä: sukupuolten välillä on nyt karkea ero miesten vahingoksi. Miesten keskimääräinen elinikä on selvästi naisia lyhyempi, mistä huolimatta naiset jäävät aiemmin eläkkeelle. Viimeksi mainitusta on tosin tarjolla hyvin vähän tutkimustietoa, miksiköhän.
VastaaPoistaMiehet siis maksavat naisten eläkkeistä suuremman osan kuin naiset itse - myös pienistä kansaneläkkeistä. Eiväthän ne seinästä tule.