Kaunis ajatus, mutta entä todellisuus?

Turkki hyökkäsi eilen Syyriaan kurdien hallitsemalle alueelle. Koska kirjoitin aiheesta jo eilen, eikä tuolloisiin ajatuksiini ole syytä lisätä muuta kuin muistutus yhteenottoa kotisohvalta seuraaville siitä, että sodan alkaessa totuus on aina ensimmäinen uhri. Ja sodan loputtua voimaan jää vain voittajan totuus.

* * *

Eteläisen sodan sijaan - niin mielenkiintoista kuin sitä onkin täältä turvallisesta Suomesta seurata - tahdon ottaa esille kotimaisen lapsikatomme, josta toimittaja Maija Aalto kirjoitti kolumnin. Siinä hän valitteli suomalaisen hyvinvointivaltion jääneen niin keskeneräiseksi, ettei enää edes lastenteko maistu.

Asiaa aikansa pyöriteltyään hän päätti kolumninsa kauniiseen nyt syntyville lapsille osoitettuun toiveeseen. Sen mukaan "ehkä se, että sinä olet harvinainen, pakottaa toimimaan toisin. Ehkä kun meillä ei enää ole vaihtoehtoja, meidän pitää oikeasti rakentaa Suomesta sinulle hyvä."

Toiveeseen olisi mukava yhtyä, mutta totuus taitaa olla, että nyt syntyvät ikäluokat joutuvat paljon kovemmille kuin lastensa tekemistä väistävä nykynuoriso. He joutuvat elättämään itseään suuremmat - ja yhä vanhemmaksi elävät - ikäluokat samalla kun maa monikulttuuristuu ja segregoituu työtä tekeviin ja hyvinvointipalvelujen varassa eläviin etnisesti erottuviin luokkiin.

Siten pelkään pahoin, että nyt syntyvät harvinaiset ja rakastetut vauvat tulevat aikanaan kiroamaan vanhempiensa ajattelemattomuuden ja ehkä pakon edessä myös purkamaan näiltä - ja siinä samassa myös itseltään - ne koko elämän mittaiset hyvinvointipalvelut, joista minun ikäluokkani vielä päässee nauttimaan. Nähtäväksi kuitenkin jää, tekevätkö he omien lastensa elämän parantamiseksi enemmän positiivisia päätöksiä lastenhankinnassa. Vai jatkavatko kantasuomalaisen väestön alasajoa omassa ahdingossaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana
Suomen tulevaisuudesta eräiden tilastojen valossa
Kun minä kuolen...