Helsingin Sanomien Kyösti Niemelä kirjoitti arvostelun Orwellin 1984-kirjan filmatisoinnista. Sen otsikosta löytyi väite, jonka mukaan "filmatisointi osoittaa, miten hyvin asiat meillä nykyään ovat".
Niemelän teksti oli lievästi sanottuna hämmentävä, joten käyn omasta näkökulmastani läpi sen keskeiset johtopäätökset. Siis ensin johtopäätös ja sen jälkeen omat kommenttini.
"Elokuvassa kulutustavaroista on jatkuva pula ja esimerkiksi suklaan ja lihan saantia rajoitetaan. Nykyään länsimaissa todellinen ongelma on se, että kaikenlaisia tavaroita valmistetaan ympäristön näkökulmasta turhankin paljon, ja ihmiset syövät liikaa suklaata ja lihaa."
Tämä kommentti siis tilanteessa, jossa lapsia ja vanhuksia yritetään pakottaa syömään kasvisruokaa ja jopa opiskelijoiden käyttämä kaupallinen kahvila ratsastaa vihreällä aatteella asettamalla naudanlihan boikottiin. Tämä siitä huolimatta, että etenkin pojat jättävät kasvisruokapäivinä terveellisen lounaan syömättä korvaten sen ties millä.
On siis syytä kysyä, että mistä muustakaan tässä on kysymys kuin hiipivästä orwellismista? Ja miksei kriitikolle tullut tämä lainkaan mieleen hänen kirjoittaessaan George Orwellin merkkiteoksesta, vaan ainoastaan sinänsä kiistaton ylensyöntiongelma länsimaisissa yhteiskunnissa?
"Elokuvan joukkokohtauksessa kansalaisia kiihotetaan ilmaisemaan rakkauttaan suurelle myyttiselle johtajalle. Tätä nykyä poliittisiin johtajiin saa valtiovallan puolesta suhtautua hyvinkin ironisesti ja kriittisesti, kunhan äänestää ja tekee mitä odotetaan."
Lienee totta, ettei valtiovaltamme kehota ilmaisemaan rakkauttaan suomalaisille poliitikoille, mutta ainakin se pyrkii suitsemaan mielipiteen ilmaisuja asioista, jotka eivät ole nykyisen poliittisen valtalinjan mukaisia. Vai mitä pitäisi ajatella tuomioista, joiden perusteissa mainitaan, että "logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä."
Tai että meillä on poliisiin palkattu henkilöitä, joiden tehtävänä on etsiä netin syövereistä ns. vihapuhetta. Siis toimintaa, jota ei ole yksiselitteisesti - tai ylipäänsä lainkaan - määritetty maamme lainsäädännössä. Viimeisin esimerkki tällaisesta vihapuheesta oli Sebastian Tynkkysen tuomio, jossa hän totesi sen itsestäänselvyyden, ettei muslimien islamin nimissä tekemiä terroritekoja voi olla liittämättä islamiin.
Sen sijaan ilman tuomiota jäi valtavirtaa edustava poliitikko kirjoitettuaan, että "kaikki Persut ja niiden äänestäjät/kannattajat ovat rasisteja". Tämä ei oikeuden mukaan ollut vihapuhetta.
Näiden Niemelän väitteen mieleeni tuomien tapausten perusteella on syytä kysyä, että mistä muustakaan niissä on kysymys kuin hiipivästä orwellismista eli siitä kuinka kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset? Ja samalla ihmetellä, kuinka erilainen täytyy kyseisen kriitikon ajatuksenjuoksun olla kuin omani, ettei hän edes Orwellin keskeistä teosta arvioidessaan huomaa yhteiskuntamme ajautuvan kiihtyvällä tahdilla kohti teoksen 1984 mukaista maailmaa? Vai olenko minä itse väärässä ja näen piruja siellä missä niitä ei ole?
Näihin kysymyksiin minulla ei tietenkään ole vastausta, mutta juuri se on erityisen tärkeää, sillä tämä ymmärtämättömyys puolin ja toisin on ehkä tärkein selitys sille, miksi poliittiset aatteet ajautuvat konfliktiin. Tämän kuplautumisongelman nosti suomalaisessa mediatodellisuudessa esille Marko Hamilo muutama vuosi sitten, eikä siihen ole sen jälkeen tullut korjausta kuten tämän kirjoitukseni laukaissut elokuvakritiikkikin osoittaa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Husu ei kiihottanut
Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo
Orwellilainen uuskieli vaihteeksi vastatuulessa
Tuollaisissa kulttuurikeikaroinneissa kaikki asiat aasta ja beesta alkaen ovat ihan pielessä. "Totalitarismi" ei suinkaan oikeasti ole millään "sisällöllisillä" yksityiskohdilla määriteltävissä. Ei "totalitarismi" ole minkään vuosisadan tai edes vuosituhannen mikään ideologia, vaan lajityypillisesti sosiaalisen olennon yhteisöllinen taantumamekanismi, joka voi toteutua minkä tahansa nimisen "ideologian" opillisessa puitteistuksessa.
VastaaPoistaJuuri tuo "vallan" täysin itsetarkoituksellinen luonne on Orwellin kirjan suurin sanoma. Kun yhteiskunnan valtarakenteet heikkenevät, kaikki mikä on "kehittynyttä" karsiutuu kuvasta ja lopulta jää jäljelle vain primitiivisin ja karkein väkivalta. Normaaliolojen mureneminen voi tapahtua ihan minkänimisten oppien vaikutuksesta tahansa. Tällä hetkellä oma yhteiskuntamme on murenemassa nimenomaan "ihmisarvo- ja -oikeusideologioiden" vaikutuksesta.
Kulttuuri. Sanaa ei voi enää sanoa tuntematta tragikoomista makua suussaan. Miksi eurooppalainen kulttuurieliitti on suursijoittajien kuten Soroksen kanssa samoilla linjoilla kansainvaelluskysymyksessä? Miksi kulttuuriväki pelkää ajatella näitä kysymyksiä selviksi?
Taannoin nimenomaan kirjalliset älyköt luikkivat pelokkaina piiloon kun olisi pitänyt asettua julkisesti puolustamaan Salman Rushdieta ja sananvapautta. Miksi intellektuelleina itsensä noteeraavat kulttuurivaikuttajat eivät nytkään hyökkää kriittisesti islamisaation kielteisten ominaisuuksien ja vaikutusten kimppuun? Missä viipyy YLE:n ensimmäinen, toistan: edes ensimmäinen todella maahanmuutto- ja islamkriittinen ohjelma?
Kerronko. Kyse on siitä ettei tosiasioita tunnusteta. Ei vaikka se olisi ainut viisauden alku. Kyse on siitä ettei kukaan kulttuurikeikari uskalla avata suutaan ja käyttää oikeasti sitä teoriassa kunnioittamaansa sananvapautta. Sanoa tosiasiat ääneen. Sen enempää ei tarvitse tehdä, vain sanoa julki tosiasiat. Se riittäisi, eikä sen pitemmälle edes saisi mennä. Mutta heissä ei ole miestä siihenkään.
Suomalainen kulttuuriväki on omahyväinen sisäänlämpiävä erityislasten ryhmä, joka haluaa aina kuulla saman turvallisen iltasadun. Silmät ummistamalla unohdetaan paha maailma. He hyökkäävät aktiivisesti kansallismielisten ja muiden heidän illuusioitaan uhkaavien todenpuhujien kimppuun. Tarvittaessa he huutavat poliisia apuun. He eivät kuiskauksellakaan uskalla kritisoida niitä vieraskulttuurisia, jotka eivät esimerkiksi ole koskaan hyväksyneet YK:n ihmisoikeuksien julistusta eivätkä mitään ihmisoikeuksia kunnioita. Heille ainoita vastustajia ovat ne jotka omissa joukoissamme ikävällä tavalla muistuttavat heitä heidän älyllisestä epärehellisyydestään ja pelkuruudestaan.
Siitä se sortuminen ensin älylliseen sitten yhteiskunnalliseen taantumaan sitten alkaa. Orwell kääntyilee haudassaan.
Aivan erinomainen kommentti Orwellista. Totalitarismi ei todellakaan tarkoita aatteen sisältöä vaan sen toteuttamista.
PoistaKulttuuriväestä. Tämä loukkaa sopuleita ja on sitä paitsi virheellinen rinnastus (ne eivät todellisuudessa juokse laumana samaan suuntaan vaan kulkevat pikemminkin yksitellen; huippuvuosina populaatio vain on niin suuri, että ulkopuoliselle tarkkailijalle syntyy vaikutelma laumasieluisuudesta), mutta kulttuuriväki käyttäytyy mitä suurimmassa määrin juuri siten kuin sopuleiden yleisesti kuvitellaan käyttäytyvän. Individualismi ja aito kriittisyys on siitä kaukana.
Ismo alanko https://www.youtube.com/watch?v=JC3OxvRua6U
PoistaAidot neuvostoaikaiset ajatusmallit ovat siis käytössä suomessa vielä/viimein herran vuonna 2019. Seuraavaksi on ehkä gulakkien aika kun kerran tekaistuilla fantasiasyytteillä jo tuomitaan kansanedustajia.
VastaaPoistaElämme pellemaailmassa.
Anoreksiassa potilas ei tunnista tilaansa edes puntarin tai peilin avulla. Potilas kieltäytyy jopa kuolemaan asti myöntämästä harhaansa. Orwelliaanisessa oireyhtymässä ilmenee sama kuvio.
VastaaPoistaOireyhtymään kuuluu esim. pilkata Unkarin oikeusjärjestelmää, kun omassa maassa käydään kovaa vauhtia poliittisia näytösoikeudenkäyntejä, joiden lopputulos on ylhäältä saneltu. Samoin haukutaan Venäjän lehdistönvapaustilannetta samalla, kun omassa maassa vainotaan ulkomaille asti kriittisen lehden päätoimittajaa tekaistuilla syytteillä.
Lasitaloissa ei ymmärretä olla heittelemättä kiviä. Toimittelijat maalittavat toisinajattelijoita, mutta triggeröityvät ja uhriutuvat välittömästi, jos heidän haukkumansa henkilöt kehtaavat puolustautua.