Arabikevät syttyi siksi, että ihmiset olivat tyytymättömiä kotimaidensa diktatuurisiin hallintoihin. Suurin osa noista maista päätyi lopulta jonkinlaiseen sekasortoon tai palasi diktatuuriin, mutta aivan ensimmäinen eli Tunisia näyttäisi olevan hyvällä tiellä ja siirtyneen pysyvästi demokratiaan.
Nyt maassa käytiin presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Se herätti kysymyksen siitä, mikä on Tunisian demokratian arvo maan väestölle: vaaliuurnille nimittäin vaivautui vain 45 prosenttia äänioikeutetuista. Ja hekin vielä siten, että nuoriso oli muuta väestöä laiskempaa. Toivottavasti tästä ei muodostu aikapommia.
Positiivista vaaleissa oli se, ettei jatkoon päässyt islamistien ehdokas. Hänen sijaansa maan johtajan paikasta kilpailevat toisella kierroksella vaalien ennakkosuosikki Nabil Karoui ja riippumaton ehdokas Kais Saied.
Heistä ensimmäinen on mediamoguli, joka tuki arabikevään aikana vallankumousta, on toiminut riippumattomana tiedonjakajana ja sen seurauksena ollut napit vastakkain islamistien kanssa. Nämä toimet ovat johtaneet rangaistuksiin maan oikeuslaitoksessa, ja saaneet Amnestyn tuomitsemaan tunisialaisen oikeusistuimen päätökset sananvapauden loukkauksina.
Kais Saied on puolestaan professori ja lakimies, jolla on jo arabivallankumousta edeltäneeltä ajalta ollut merkittävä asema maan hallinnossa. Hänen poliittisella agendallaan ovat kuolemantuomion salliminen ja homoseksuaalisuuden julkiseen esilläoloon liittyvät kriittiset teemat.
Toisin sanoen vastakkain on selvästi liberaalimpi tai jopa populistinen ehdokas sekä vanhoillinen muslimi. Nähtäväksi jää kumpi heistä nousee valtaan seuraavalla kierroksella.
Itse Tunisian arabivallankumouksen kannalta merkittävin seikka on kuitenkin väestön sitoutuminen demokratiaan. Siitä 45 prosentin äänestysvilkkaus ei kerro hyvää.
Tai kuten keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja totesi: "meidän täytyy vaivautua äänestämään, se on oikeus, jonka saimme ihmishenkiä maksaneessa vuoden 2011 kansannousussa". Toivottavasti nuo ihmishenget eivät menneet hukkaan, vaan kasvavat esimerkiksi muille arabimaille siitä, että yhteiskunnallinen kehitys edellyttää siirtymistä eteenpäin keskiaikaisesta henkisestä kulttuurista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tunisia on matkalla kohti nykyaikaa
Hyviä uutisia
Maltillista islamismia ei ole, väittää tunisialainen radiopersoona
Jospa se äänioikeus ei vaatinut tarpeeksi niitä henkiä???
VastaaPoistaHuru-ukko
Nämä ovat traagisia juttuja. Eurooppalaisella uudella ajalla kehittynyt "edustuksellisen" käsitteenmuodostuksen kognitio on ihmisen historiassa ainutlaatuinen ilmiö. Se on yhtä ainulaatuinen kuin ihan samoille "tajunnallisille alkioille" rakentuneet uudet erityistieteet, luonnontieteet.
VastaaPoistaJa tällaisia asioitahan me emme ollenkaan ymmärrä. Siis että miten ainutlaatuista henkistä pääomaa tuo euroopplaisen uuden ajan ajattelu merkitsee. Että ihmislajin koko miljoonan aiemman vuoden kehityshistoriassa ihmisen maailmaansa ja elinehtoisinsa aikaasaama muutos oli miljoona kertaa vähäisempi kuin se minkä uuden ajan kognitio tuotti parissa sadassa vuodessa.
Ja nyt me sitten olemme itse luopumassa tästä omasta ajatteluperinteestämme ja sokean individualismimme nimissä hajottamassa omien yhteiskuntiemme sisäisen eheyden. Omaa erityisyyttämme ymmärtämättä, siin' vahvassa kuvitelmassa että se mikä on tapahtunut Euroopassa voisi tapahtua ihan missä tahansa. Että kysymyksessä olisivat vain sellaiset yleiset raamit, joiden puitteissa "demokratia" voitaisiin toteuttaa missä tahansa.
Yhteiskunnallisen "vallan" legitimaatiolla on hyvin eriperusteisia tekijöitä, joiden analysoimisessa omien oppineidemmekin pitäisi palata sosiologian ja sosiaalipsykologian klassikoihin -- mutta taitaa olla esimerkiksi "feminismi" nykyisiä oppineita enemmän puhutteleva "tiedollisen" ja "aatteellisen" ismiajattelun valtamuoto ja -muoti.
Hieman aiheen ohi. Itseäni tökkii teksteissäsi se, että et tunnu erottelevan eri uskontojen vaikutuksia yhteiskuntiin. Tuskinpa länsimaista, individualistista ja (ainakin aiemmin) yksilön vastuuseen perustuvaa upeaa kulttuuriamme olisi ilman juutalais-kristillistä perinnettä. Uskonnollinen dogmatismi ja fundamentalismi ovat aivan eri asioita kuin vaikkapa "henkinen kulttuuri" (no, "keskiaikainen henkinen kulttuuri" voikin olla tarkempi ilmaus). Nähdäkseni analyysisi uskontojen vaikutuksesta kulttuuriin on hieman yksioikoista, päättyen siihen, että uskonnot ovat automaattisesti huonontavia tekijöitä ja sekularisoituminen on arvokasta, mikä on mielestäni turhan yksinkertaistava näkemys.
VastaaPoistaTällainen väsyneiden aivojen kokoonkursima sivuhuomautus... :)
En tiedä oliko viestisi tarkoitettu minulle vai Oikkoselle. Totean kuitenkin omasta puolestani, että nykyinen länsimainen sekulaari yhteiskunta on rakentunut niille näkemyksille, jotka ovat sitä ennen olleet Euroopassa hallitsevia.
PoistaSiten myös juutalais-kristillisellä perinteellä on ollut osansa sen rakentumisessa siinä missä kreikkalaisella filosofialla tai valituksen aikakaudella. Ehkä hiukan hegeliläisesti näen, että ihmiselle hyvä kulttuuri voi kehittyä vain yhdistämällä parhaita puolia aiemmista kokemuksista ja samalla karistamalla pois niitä rasitteita, jotka ovat vielä aiemmista ajanjaksoista rasitteina.
Muistan sellaisen kirjan kuin Länsimaiden kaksi uskontoa, kristinusko ja rationalismin. Nämä kaksi perinnettä eri piirteineen ovat muovanneet meitä länsimaalaisia yli parin vuosituhannen. Rationalismin kriittinen järki ja protestantismin protestin mahdollisuus ovat olleet hyviä työkaluja. Olisi idioottimaisuutta päästää niistä irti. Mutta luulen, että ne lipsuvat jo pahasti käsistä. Välillä tuntuu ainakin siltä.
VastaaPoista