Helsingin Sanomat julkaisi tänään jutun, jonka mukaan tieteellinen lehti on hyllyttänyt artikkelin, jossa oli selvitetty niitä etuja, joita imperialismi oli tuonut siirtomaihin. Juttua ei peruttu siinä olleiden virheiden takia, vaan siksi, että se herätti raivoa ihmisissä, joiden mielestä poliittinen korrektius on tärkeämpää kuin totuus.
Jutun hyllyttämiseen vaikutti myös se, että artikkelin julkaissut päätoimittajaa oli uhattu väkivallalla. Siten on inhimillisesti ymmärrettävää, että hän teki nyt nähdyn sinänsä älyllisesti epärehellisen ratkaisun.
Totuus siirtomaa-ajasta lienee, että imperialismin aika sisälsi sekä hyvää että pahaa. Niin myös sen perintö nykypäivälle.
Omasta mielestäni tapaus kertoo kuitenkin ennen muuta nykyisen yhteiskunnan sairaalloisesta suhtautumisesta tieteen vapauteen. Se nähdään aivan liian monilla tahoilla - jopa tieteen itsensä piirissä - uhaksi omalle maailmankuvalle.
Terveessä maailmassa tieteellinen artikkeli saisi jäädä elämään julkaisufooruminsa sivuille, mutta sen väitteet kumottaisiin tutkimuksen keinoin. Siis mikäli se olisi mahdollista. Ja ellei olisi, muokkaisivat älyllisesti rehelliset ihmiset maailmankuvansa sen mukaiseksi.
Tämä toimintatapa olisi ennen kaikkea entisten siirtomaiden etu. Kun tulevaisuuden rakentaminen perustuu totuuteen - vaikka sitten epämiellyttäväänkin - johtaa se parempaan lopputulokseen kuin valehteluun perustuvan korttitalon pystyttäminen. Juuri nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että ikävältä totuudelta suojaava korttitalo on aivan liian monien kehitysmaiden valoisamman tulevaisuuden este.
Tämä olisi hyvä muistaa etenkin köyhässä Afrikassa, mutta myös täällä länsimaissa. Ikävätkin tosiasiat tarjoavat paremman lähtökohdan niin henkisen kuin aineellisen maailman rakentamiseen kuin sensuuri ja faktojen kieltäminen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naisia viehättää suunnitelmatalous ja maailmanparantaminen
Kiina nousee tutkimuksen ja talouden välisen positiivisen kierteen varassa
Hajamietteitä tieteelliseen tietoon perustuvasta päätöksenteosta
Epäilemättä on ollut sekä hyötyjä että haittoja. Eräs siirtomaa-ajan haitta on se, että rajat vedettiin isäntien etujen mukaisesti, eikä asukkaiden vanhojen heimorajojen mukaan. Nyt afrikkalaisten rasistisuus on kehitysen haittana vähän joka toisessa maassa, kun rajojen sisällä asuu "vääriä" ihmisiä.
VastaaPoistaKopioin aiemmasta kirjoituksestani: "Afrikan sekasorron syyt eivät ole niinkään valtioiden rajat, vaan se, ettei maanosan etnisillä ryhmillä ole yhtenäisiä monoetnisiä asuinalueita. Syynä on bantujen suuri vaellus 200 eaa. - 100 jaa, joka sekoitti koko maanosan väestön". Eli ei tämäkään ole yksiselitteisesti imperialistien syytä.
PoistaMerkillistä, että Afrikan osalta kehitysmaalaisuudesta syytetään maiden asemaa siirtomaina. Aasiassa entiset siirtomaat tunnetaan tänä päivänä taloustiikereinä.
VastaaPoistaEhkä kehitysmaalaisuus selittyy jollain muulla tekijällä.
Hesarissa oli joskus muinoin juttu, jossa kerrottiin, että sotien jälkeen Etelä-Korea oli aika lailla samalla tasolla Afrikan kanssa.
PoistaNythän tilanne on hieman toinen. Olisiko Tatu Vanhasen tutkimuksissa totuuden siemen...
Mielenkiintoista on myös, että Saharan eteläpuolisen Afrikan maista Etelä-Afrikassa on korkein elintaso, eniten valkoisia ja pisimpään jatkunut mustien sortohistoria.
PoistaMuistan jo 90-luvulla lukeneeni jonkun kansainvälisen filosofin/poliitikon (muistaako joku lukijoista kenen?) lausahduksen:
VastaaPoista"Britannia teki virheen valloittaessaan niin suuren osan Afrikasta - mutta vieläkin suuremman virheen se teki, kun lähti sieltä pois !"
-Tällä ilmeisesti tarkoitettiin sitä, että satoihin heimoihin jakaantunut maanosa ei mitenkään ilman holhousta päädy demokratiaan, edes parissa sadassa vuodessa.
-Beowolf-
Luulen, että aika monessa Afrikan maassa on kiikun kaakun, onko itsenäisyys parantanut muiden kuin hallitsevan eliitin elämänlaatua.
VastaaPoistaTanskalainen historioitsija Thorkild Jærgaard pitää siirtomaille onnettomuutena sitä, että toisen maailmansodan jälkeen syntyi täysin turha syyllisyydentunne, mikä kahden supervallan painostuksen vuoksi johti siirtomaista luopumiseen. Kehitys primitiivisessä Afrikassa jäi kesken, kun oppimestari lähti, ja hallinnot joutuivat paikallisten käsiin liian aikaisin. Seurasi hallitsematonta väestönkasvua, sisällissotia ym. Siirtomaat olivat eurooppalaisille luonnollinen seuraus omasta teknisestä, valtiollisesta ja kulttuurisesta ylivallasta.
VastaaPoistaNykyinen poliittisen korrektiuden diktatuuri yliopistoissa, mikä vaalii relativistista kulttuurikäsitystä, ei tietenkään halua nähdä toisenlaista näkökulmaa, pyrkii vaientamaan sen esittäjät. Totuudella on kuitenkin pyrkimys tulla jotain kautta julki ennemmin tai myöhemmin.
Nigerialainen roturealisti kertoo American Renaissance -sivuston jutussa omasta maastaan.
VastaaPoistaLainaus:
It is extremely common among Nigerians to wish that the British still colonized us, had stayed longer, or had never left (as in South Africa). In their words, it is widely acknowledged that “white people are better managers and less corrupt; they will impose taxes but you will see the benefits.” Why is this sentiment almost never expressed publicly or by anyone prominent? Because Nigerians do not want to validate the sort of thing that readers of American Renaissance are likely to say.
Otsikko olisi yhtä hyvin, ehkä jopa paremminkin, voinut olla, ”valheellinen maailmankuva on uhka tieteelle”, sillä siitähän tässä oikeastaan oli kysymys. Maailmankuva, joka perustuu dogmeihin, joita se ei salli kyseenalaistettavan tai edes arvioitavan, on perustaltaan valheellinen, vaikka sen jotkut dogmit saattavat nykytietämyksen valossa olla paikkansa pitäviä tai hyväksyttäviä. Erilaiset joukkoliikkeet tulevat ja menevät mutta tuollaisen dogmatismin pesiytyminen tutkimusmaailmaan on todella vaarallista, sillä niillä alueilla jonne se pääsee pesiytymään, se merkitsee tutkimuksen korruptoitumista ja pysähtymistä. Näytöt totalitaaristen kulttuurien tieteellisestä tasosta osoittavat tämän varsin selvästi.
VastaaPoistaTotta.
Poista