Tapaus osoittaa, ettei Kiina ole demokratia, vaan yhden puolueen diktatuuri - ja jatkossa ehkä jopa yhden miehen sellainen. Hyvää tilanteessa on se, että maassa on jo kauan sitten erotettu talous politiikasta: virallisen sosialismin sijaan se nojaa vahvasti markkinatalouteen ja kukoistaa.
Valitettavasti diktaattoreilla on usein taipumus sotkea kaikenlaiset asiat. Siten tulevat vuoden näyttävät, mikäli Xin pyrkimykset toteutuvat, sotkeentuuko diktaattori jatkossa myös talouselämään. Ja jos näin käy, mitä vaikutuksia sillä on sen toimivuuteen.
* * *
Suomessa on puolestaan herätty maakuntauudistuksen tuomiin uusiin vaaleihin. Yle - ja ilmeisesti myös monet poliitikot - pelkäävät niistä seuraavan äänestäjien vaaliväsymyksen, mikä johtaisi entistä alhaisempiin äänestysaktiivisuuksiin eri vaaleissa.
Alhainen äänestysaktiivisuus ei tarkoita sitä, etteikö ehdokkaita tulisi valituksi, mutta sillä olisi suuria vaikutuksia. Ensinnäkin passivoituminen ei tapahdu tasaisesti kautta poliittisen kentän, vaan joidenkin puolueiden äänestäjät käyttävät valtaansa todennäköisemmin kuin toisten puolueiden.
Sen seurauksena demokraattisen järjestelmän legitimiteetti heikkenee ja erilaisten valtuustojen edustuksellisuus vinoutuu. Lopputuloksena maassa harjoitettava politiikkaa vastaa yhä heikommin kansan tahtoa.
Äänestysaktiivisuuden varmistamiseksi puolueet ovat pohtineet eri vaalien yhdistämistä. Jotkut haluavat myös vähentää vallan keskittämistä rajaamalla poliitikkojen oikeutta istua erilaisissa demokraattisesti valituissa elimissä - näin maahan syntyisi ääritapauksessa erilliset euro-, eduskunta-, maakunta- ja kuntapoliitikot.
Nähtäväksi jää, mihin lopputulokseen Suomessa päädytään. Ainakin erilaisten poliitikkokategorioiden syntyminen lisäisi poliitikoille mahdollisuuksia rakentaa omaa uraansa eri tasojen edustuselimissä.
Mutta selkeyttäisikö se vaalikansan käsitystä poliittisista vaihtoehdoista? Sitä en usko, vaan epäilen, että se pikemminkin sotkisi ihmisten ymmärrystä niiden eroista ja seurauksista. Tosin on todettava myös, ettei samojen poliitikkojen istuminen useilla eri päätöksenteon portailla johda sen parempaan tulokseen.
Onhan inhimillisesti mahdotonta, että yksi henkilö pystyisi perehtymään syvällisesti kolmen tason poliittisiin kysymyksiin. Silloin vaarana on, että jossain - oletettavasti alhaisemman kategorian - demokraattisessa elimessä toimivat valtakunnanpoliitikot surkastuvat puoluetovereidensa ohjeiden mukaan äänestysnappia painaviksi roboteiksi. Sellainen ei ole, eikä voi olla, demokraattisen päätöksentekoelimen jäsenyyden tarkoitus.
Nähtäväksi jää, miten maakuntauudistus vaikuttaa suomalaiseen politiikkaan. Tässä vaiheessa varmaa lienee ainoastaan se, ettei uudistus jää ilman demokratian syvimpään olemukseen ulottuvia vaikutuksia.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saako kansalle antaa valtaa?
Halveksiiko Anu Vehviläinen demokratiaa?
Suora valta itsenäisen Suomen itsenäisille kansalaisille
Eihän se Kiina liene missään historiansa vaiheessa yrittänytkään esittää demokratiaa?
VastaaPoistaEipä se myöskäään ole enää sosialistinen valtio, vaan fascistinen:
yhden puolueen diktatuuri, jossa sallitaan kilpailutalous valtion valvonnassa ja ohjauksessa jossain valtiokapitalismin ja vapaan kilpailutalouden välimaastossa.
Vaalihärdelleistä tuli mieleeni, kuinka joskus jollain foorumilla mainittiin USA:ssa järjestettävän vaikka minkälaisia vaaleja samalla kertaa.
Kyseessä olivat ilmeisesti sheriffin-, pormestarin- ja vastaavat paikallistoimijoiden vaalit; ehkei mainittuja sielläkään toimiteta presidentin- ja kongressinvaalien kanssa?
Vaalien tarpeellisuudesta olen maakuntauudistuksen myötä pohtinut, onko kunnallisvaaleilla enää samaa merkitystä kuin on ollut? Jospa kunnallisvaalit typistettäisiin kunnanjohtajan/pormestarinvaaliksi ja kuntien tehtävät siirrettäisiin maakunnille, joiden itsehallintoa voitaisiin laajentaa osavaltiomaiselle tasolle?
Vaikea ajatella voivan olla ainakaan kovin suurta haittaa, että paikallisen tason asioista päätettäisiin paikallisesti sen sijaan, että Helsingistä sanellaan koko maata Helsingin näkökulmasta koskevia päätöksiä, kuten esim. taannoinen lyijyhaulikielto?
Vaalien lukuisuuden ohella poliitikkojen toiminta julkisuuden tavoittelemisessa voi alentaa äänestysaktiivisuutta. Nykyisin eri tason vaaleissa on paljon samoja ehdokkaita. Paikallisvaaleissa kansanedustajatason ehdokkaiden tavoitteena on vain kerätä ääniä puolueelleen ilman, että heillä olisi aikomustakaan osallistua omakohtaisesti paikalliseen päättämiseen. Paikallisvaaleissa he vain mainostavat itseään valtakunnan- ja EU-tason vaaleja varten. Tämä on paikallisvaalien väärinkäyttöä, joka osaltaan passivoi äänestäjiä ja heikentää heidän kuluttajasuojaansa.
VastaaPoistaPaikallinen päättäminen on terveempää ja osuvampaa kuin etäännytetty. Äänestäjillä on paikallisesti parhaat mahdollisuudet seurata edustajiensa toimia ja toimintakykyä. Vaikka puhutaan juhlavasti läheisyysperiaatteesta, valtaa hamutaan keskuksiin, eikä sitä luovuteta kuin väkivalloin. Epätarkinta paikallisista asioista päättäminen nykyään on tietysti EU-tasolla. Siellä tuhoisatkaan päätökset eivät tee kipeää päättäjille. Useimmat päättäjät eivät edes tiedä, mitä he ovat tekemässä. Näin ollen, mitä enemmän päätösvalta keskittyy, sitä vähemmän todellista vastuuta päätöksistä kannetaan. Valittujen EU-edustajien seurantaa ei jakseta tehdä ja osaa päätöksistä ei edes päästetä päivänvaloon. Ilman hyvää palautemekanismia ei ole hyvää demokratiaa.
Suomen "demokratia" - nimisen näytelmän farssimainen loppunäytös käytiin viime kesänä.
VastaaPoistavoi apua tätä touhua. Tosin vaikka mennään vaikka dokumendoitusti pari tuhatta vuotta taksepäin, niin tätähän tää ihmisen touhu on ollut. Ns. pintaälyn kehitys on ilmeisesti taas luonut illuusion jostain jostain kummallisesta ¨kaikkivaltiudesta¨. Mutta,ilmeisesti tässä ajassa kaikenlaisessa tolkuttomuusajassa elävän on vain, siis sellaisen joka hahmottaa tämän hetken trendin kannattaa ihan vaan oman mielenterveytensä vuoksi olla a k t i v i n e n. ei mulla muuta, eikä sori siitä.
VastaaPoista