Helsingin Sanomat kirjoitti tänään pääkaupungin naisista eli Stadin friiduista. Jutussa on muutama kohta, jotka avaavat yhteiskunnallisesti tärkeitä seikkoja ja vaativat siksi kommentteja.
Jutun mukaan helsinkiläisiä "naisia on tänä vuonna 331 057, eli jokaista tuhatta helsinkiläistä miestä kohti löytyy 1 114 Hesan naista". Toisin sanoen Helsingissä vallitsee tolkuton miespula: keskimäärin noin yksi kymmenestä naisesta on jatkuvasti vailla miesystävää - tai jakaa sellaisen jonkun muun naisen kanssa.
Samasta asiasta kertoo sekin, että "Helsingissä oli vuonna 2015 yhden naisen asuntokuntia yhteensä 90 610, mikä oli yli 40 prosenttia enemmän kuin yhden miehen asuntokuntia. 55 ikävuoden jälkeen railo yksin asuvien naisten ja miesten välillä alkaa syvetä jyrkästi, ja esimerkiksi 70–74-vuotiaista yksin asuvia naisia on jo noin kolme kertaa enemmän kuin miehiä." Tämän tilaston kärjistymiseen iän karttuessa vaikuttaa se, että naiset elävät noin kuusi vuotta miehiä pidempään.
Miespula on epäilemättä suuri ongelma Stadin friiduille, mutta toisaalta tilanne on ehkä sittenkin parempi kuin sellainen vaihtoehto, jossa miehet kärsisivät naispulasta. Puutteessa olevien miesten ylijäämähän johtaa yleensä yhteiskunnan epävakauteen, seksuaali- ja muun väkivaltarikollisuuden kasvuun ja niihin vastauksena naisten elintilan kaventumiseen, kuten moniavioisuuden sallivista kulttuureista tiedämme.
"Hesan naiseksi voi syntyä tai sellaiseksi voi tulla. Tulijoita on enemmän kuin syntyjiä. Vuonna 2015 kapaloihin kääräistiin 3 362 uutta Hesan naista ja pääkaupungin rajan ylitti tulomuuttopuuhissa noin 21 000 naista."
Tämä tarkoittaa toisaalta maaltapakoa ja ehkä myös pakolaisten perheenyhdistämisiä, mutta kertoo myös Stadin friidun vähäisestä halusta elää perinteistä perhe-elämää, johon kuuluvat oleellisena osana mies ja lapset. Tämän kertoo myös HS:n juttu, jonka mukaan "lapsia siunaantuu napakat 1,3 ja asunto hankitaan Vuosaaresta."
Koko Suomessa naiset saavat noin 1,7 lasta - ja tässä laskelmassahan ovat mukana myös lapsimäärää alentavat Stadin friidut. Toisaalta Stadin friidujen alhaiseen lukemiin sisältyvät myös tunnetusti äärimmäisen hedelmälliset maahanmuuttajanaiset.
Jotain kertoo sekin, että "lenkkikaverina juoksentelee labradorinnoutaja". Onko karvaturri Stadin friidulle yhä useammin miehen tai lapsen korvike?
Erittäin mielenkiinto on tieto siitä, että "nuorina Hesan naiset... peittoavat miehet tuloissa, sillä alle 25-vuotiaina heidän tulonsa ovat 107 prosenttia miesten tuloista. Eläkeiässä luku putoaa 62 prosenttiin."
Tässä olisi mielestäni erinomainen aihe humanistis-ekonomiselle tutkimukselle - ja ehkä sellaista on tehtykin - sillä jokin syy tälle kehitykselle täytyy olla. Itse arvelen, ettei kyse ole syrjinnästä eikä lasikatoista vaan naisten työhaluista.
Näin siksi, että suomalaiset miehet tekevät jopa 30% pidempää työpäivää kuin naiset. Sellainen ei voi olla näkymättä ura- ja siten myös palkkakehityksessä. Toki myös ammatinvalinta vaikuttaa.
Kaiken kaikkiaan HS:n juttu oli siis varsin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Toivottavasti se herättää niitä myös kohteessaan eli itse ihanissa Stadin friiduissa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä
Miksi enää ei ole varaa piikoihin?
Työelämän tasa-arvosta puhuminen on älyllistä epärehellisyyttä
Juhlaraha tasa-arvolle ja suvaitsevaisuudelle
tiistai 28. kesäkuuta 2016
maanantai 27. kesäkuuta 2016
Minne menet, Euroopan Unioni?
Brexitiä on nyt sulateltu juhannuksen ajan. Esimerkiksi Helsingin Sanomien tämän aamun pääkirjoitus totesi, että EU sai varoituksen, jota sen on kuultava. Eikä osannut sittenkään selittää mikä ajoi britit äänestämään siten kuin he äänestivät.
Sen sijaan oikean suuntainen selitys saatiin jutun kolmannelta kommentaattorilta, eli sen antoi nimimerkki "Automaatti".
Hänen mukaansa "Ihmisten epäluulo Euroopan Unionia kohtaan ei johtunut siitä että sen luultiin olevan varsinainen syypää Kreikan kriisiin ja pakolaiskriisiin, vaan juuri siihen miten se käskytti jäsenvaltioita toimimaan niiden suhteen, kävellen jäsenvaltioiden äänestäjien tahtojen yli.
Kreikan kriisissä alettiin väsätä tukipaketteja kuin käärmettä pyssyyn ja vähät välitettiin Unionin omista säännöistä kuten että jokainen jäsenvaltio hoitaa omat velkansa.
Pakolaiskriisissä puolestaan alettiin väsätä yhteisvastuumallia missä joiden maiden toimimattoman rajavalvonnan ja jopa turvapaikanhakijoiden houkuttelemisen EU;n alueelle (esim. Saksa ja Ruotsi) katsottiin olevan kaikkien vastuulla, ja alettiin väsätä mallia missä tp-hakijoita oli tarkoitus sijoittaa eri maihin, myös heidän tahtonsa vastaisesti. Kun jotkut itä-Euroopan maat panivat hanttiin, alettiin varoitella EU-tukien pienentämisella ja muilla kiristyskeinoilla. Myös Unkarille uhiteltiin koska se melkeinpä ainoana rajamaana pisti rajavalvontansa kuntoon."
Tähän kun lisätään vielä se, että EU on tuottanut solkenaan järjettömän pikkutarkkaa byrokratiaa ja määräyksiä ollaan aika lähellä kokonaisuutta. Tarkoitan tällä esimerkiksi pyöriäistarkkailijoita, surullisen kuuluisaa kurkkudirektiiviä ja ennen kaikkea koko EU:n taloudelle äärettömän kalliiksi tullutta pienyrityksiä näivettävää hankintalakia.
Kysymys tässä tilanteessa kuuluu tietenkin, että minne menet, Euroopan Unioni? Jatkuuko pyrkimys kohti EU-eliitin unelmoimaa kasvavaa integraatiota, vai kuunnellako kansalaisia?
Jos minä olisin EU-poliitikko, unohtaisin omat etuni ja pyrkisin sen sijaan ottamaan käyttöön EU-kansalaisten oikeustajua vastaavat direktiivit ja käytännöt. Se tarkoittaisi esimerkiksi Kreikan tukipakettien lopettamista eli Kreikan velkojen anteeksiantoa ja maan Unionista ulos heittämistä.
Samalla ilmaisisin, että jatkossa EU noudattaa omia sääntöjään myös muiden kriisimaiden suhteen, eikä pelasta muitakaan Kreikan tilaan itsensä ajaneita valtiota. Tosin Kreikan tapauksessahan me muistamme, etteivät tukipakettien rahat ole suinkaan päätyneet helleeneille, vaan lähinnä upporikkaille saksalaisille ja ranskalaisille pankinomistajille. Se tosin lienee vielä vähemmän hyväksyttävää kuin kreikkalaisten tukeminen olisi ollut.
Direktiivejä väsäisin vain silloin kun se olisi välttämätöntä. Ja silloinkin selvittäisin niiden vaikutuksen kansalaisiin ja talouteen, jotta vältyttäisiin hankintalain kaltaisilta megamunauksilta. Jälkimmäisestä on tosin todettava, että sen virheet ovat johtaneet vuosien jälkeen ainakin pieniin parannuksiin.
Ne eivät kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, ettei lailla ole minkäänlaista merkitystä sellaisille, jotka haluavat käyttää julkisia varoja väärin. Sen sijaan laki lisää uusimisensakin jälkeen edelleen julkisiin hankintoihin liittyvää byrokratiaa ja sellaisena kankeuttaa EU:n toimintaa kohtuuttomasti.
Ja mitä tulee maahanmuuttoon, niin siinä on kolme alalajia. Niistä yksi on kokonaisuuden kannalta hyödyllinen, eli Unionin sisäinen (ja miksei ulkoinenkin) työperäinen maahanmuutto. Se on säilytettävä samalla kun kaksi kokonaisuuden kannalta haitallista maahanmuuton lajia on saatava loppumaan tai oleellisesti pienenemään.
Niistä ensimmäinen on EU:n ulkopuolelta tuleva elintasopakolaisuus, joka väärinkäyttää turvapaikkakäytäntöjä. Siksi spontaani turvapaikan hakeminen olisi mietittävä kokonaan uusiksi siten, ettei elintasopakolaiseksi pyrkiminen olisi enää mielekästä sen kautta. Ääritapauksessa voidaan spontaanista turvapaikanhakuoikeudesta joutua luopumaan kokonaan.
Se olisi oikeasti henkilökohtaisen uhan kohteena olevien kannalta ääretön vahinko, joten ensin olisi käytävä läpi muut vaihtoehdot. Samoin se olisi länsimaisen oikeudenmukaisuuteen pyrkivän ajattelun nöyrtymistä röyhkeiden väärinkäyttäjien edessä. Saattaa kuitenkin olla, että tässä joudutaan menemään pienimmän riesan kautta.
Toinen haitallisen maahanmuuton muoto näkyy Helsinginkin kaduilla itäeurooppalaisen romanimafian organisoimana kerjäystoimintana, johon todennäköisesti liittyy myös monenlaista rikollisuutta. Sen haltuun ottaminen tarkoittanee vapaan liikkumisoikeuden rajoittamista EU:n sisällä tavalla tai toisella. Eli Euroopan Unionin yhden kantavan periaatteen vesittämistä.
Kaikkiaan Brexit toi EU:n siis uudenlaisten ja äärimmäisen syvälle periaatteellisella tasolla ulottuvien asioiden äärelle. Euroopan kannalta olisi kuitenkin äärimmäisen tärkeää löytää edellä kuvatuille asioille sellaiset ratkaisut, että ne vastaisivat EU-kansalaisten oikeudentajua ja tahtoa, sekä samalla vahvistaisivat koko Unionia poliittisena, taloudellisena ja henkisenä toimijana. Jos siinä onnistutaan, koituu Brexit vielä siunaukseksi koko Euroopan Unionille.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Brexit näkyy myös Suomessa
Professorin panostussuunnitelma-ajatuksia
Kreikka ja EU-poliitikot
Sen sijaan oikean suuntainen selitys saatiin jutun kolmannelta kommentaattorilta, eli sen antoi nimimerkki "Automaatti".
Hänen mukaansa "Ihmisten epäluulo Euroopan Unionia kohtaan ei johtunut siitä että sen luultiin olevan varsinainen syypää Kreikan kriisiin ja pakolaiskriisiin, vaan juuri siihen miten se käskytti jäsenvaltioita toimimaan niiden suhteen, kävellen jäsenvaltioiden äänestäjien tahtojen yli.
Kreikan kriisissä alettiin väsätä tukipaketteja kuin käärmettä pyssyyn ja vähät välitettiin Unionin omista säännöistä kuten että jokainen jäsenvaltio hoitaa omat velkansa.
Pakolaiskriisissä puolestaan alettiin väsätä yhteisvastuumallia missä joiden maiden toimimattoman rajavalvonnan ja jopa turvapaikanhakijoiden houkuttelemisen EU;n alueelle (esim. Saksa ja Ruotsi) katsottiin olevan kaikkien vastuulla, ja alettiin väsätä mallia missä tp-hakijoita oli tarkoitus sijoittaa eri maihin, myös heidän tahtonsa vastaisesti. Kun jotkut itä-Euroopan maat panivat hanttiin, alettiin varoitella EU-tukien pienentämisella ja muilla kiristyskeinoilla. Myös Unkarille uhiteltiin koska se melkeinpä ainoana rajamaana pisti rajavalvontansa kuntoon."
Tähän kun lisätään vielä se, että EU on tuottanut solkenaan järjettömän pikkutarkkaa byrokratiaa ja määräyksiä ollaan aika lähellä kokonaisuutta. Tarkoitan tällä esimerkiksi pyöriäistarkkailijoita, surullisen kuuluisaa kurkkudirektiiviä ja ennen kaikkea koko EU:n taloudelle äärettömän kalliiksi tullutta pienyrityksiä näivettävää hankintalakia.
* * *
Kysymys tässä tilanteessa kuuluu tietenkin, että minne menet, Euroopan Unioni? Jatkuuko pyrkimys kohti EU-eliitin unelmoimaa kasvavaa integraatiota, vai kuunnellako kansalaisia?
Jos minä olisin EU-poliitikko, unohtaisin omat etuni ja pyrkisin sen sijaan ottamaan käyttöön EU-kansalaisten oikeustajua vastaavat direktiivit ja käytännöt. Se tarkoittaisi esimerkiksi Kreikan tukipakettien lopettamista eli Kreikan velkojen anteeksiantoa ja maan Unionista ulos heittämistä.
Samalla ilmaisisin, että jatkossa EU noudattaa omia sääntöjään myös muiden kriisimaiden suhteen, eikä pelasta muitakaan Kreikan tilaan itsensä ajaneita valtiota. Tosin Kreikan tapauksessahan me muistamme, etteivät tukipakettien rahat ole suinkaan päätyneet helleeneille, vaan lähinnä upporikkaille saksalaisille ja ranskalaisille pankinomistajille. Se tosin lienee vielä vähemmän hyväksyttävää kuin kreikkalaisten tukeminen olisi ollut.
Direktiivejä väsäisin vain silloin kun se olisi välttämätöntä. Ja silloinkin selvittäisin niiden vaikutuksen kansalaisiin ja talouteen, jotta vältyttäisiin hankintalain kaltaisilta megamunauksilta. Jälkimmäisestä on tosin todettava, että sen virheet ovat johtaneet vuosien jälkeen ainakin pieniin parannuksiin.
Ne eivät kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, ettei lailla ole minkäänlaista merkitystä sellaisille, jotka haluavat käyttää julkisia varoja väärin. Sen sijaan laki lisää uusimisensakin jälkeen edelleen julkisiin hankintoihin liittyvää byrokratiaa ja sellaisena kankeuttaa EU:n toimintaa kohtuuttomasti.
Ja mitä tulee maahanmuuttoon, niin siinä on kolme alalajia. Niistä yksi on kokonaisuuden kannalta hyödyllinen, eli Unionin sisäinen (ja miksei ulkoinenkin) työperäinen maahanmuutto. Se on säilytettävä samalla kun kaksi kokonaisuuden kannalta haitallista maahanmuuton lajia on saatava loppumaan tai oleellisesti pienenemään.
Niistä ensimmäinen on EU:n ulkopuolelta tuleva elintasopakolaisuus, joka väärinkäyttää turvapaikkakäytäntöjä. Siksi spontaani turvapaikan hakeminen olisi mietittävä kokonaan uusiksi siten, ettei elintasopakolaiseksi pyrkiminen olisi enää mielekästä sen kautta. Ääritapauksessa voidaan spontaanista turvapaikanhakuoikeudesta joutua luopumaan kokonaan.
Se olisi oikeasti henkilökohtaisen uhan kohteena olevien kannalta ääretön vahinko, joten ensin olisi käytävä läpi muut vaihtoehdot. Samoin se olisi länsimaisen oikeudenmukaisuuteen pyrkivän ajattelun nöyrtymistä röyhkeiden väärinkäyttäjien edessä. Saattaa kuitenkin olla, että tässä joudutaan menemään pienimmän riesan kautta.
Toinen haitallisen maahanmuuton muoto näkyy Helsinginkin kaduilla itäeurooppalaisen romanimafian organisoimana kerjäystoimintana, johon todennäköisesti liittyy myös monenlaista rikollisuutta. Sen haltuun ottaminen tarkoittanee vapaan liikkumisoikeuden rajoittamista EU:n sisällä tavalla tai toisella. Eli Euroopan Unionin yhden kantavan periaatteen vesittämistä.
Kaikkiaan Brexit toi EU:n siis uudenlaisten ja äärimmäisen syvälle periaatteellisella tasolla ulottuvien asioiden äärelle. Euroopan kannalta olisi kuitenkin äärimmäisen tärkeää löytää edellä kuvatuille asioille sellaiset ratkaisut, että ne vastaisivat EU-kansalaisten oikeudentajua ja tahtoa, sekä samalla vahvistaisivat koko Unionia poliittisena, taloudellisena ja henkisenä toimijana. Jos siinä onnistutaan, koituu Brexit vielä siunaukseksi koko Euroopan Unionille.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Brexit näkyy myös Suomessa
Professorin panostussuunnitelma-ajatuksia
Kreikka ja EU-poliitikot
perjantai 24. kesäkuuta 2016
Brexit näkyy myös Suomessa
Aamun uutisten mukaan Iso-Britannia on kansanäänestyksen tuloksen perusteella lähdössä ulos Euroopan Unionista. Jos uutinen pitää, on Euroopassa tapahtumassa seuraavien vuosien aikana järisyttävä muutos, jolla on monenlaisia vaikutuksia.
EU:ssa pysyvän Suomen kannalta asia on perin juurin ikävä. Unionin kirjavien jäsenmaiden joukossa britit ovat kuitenkin asiakysymyksissä lähempänä meitä kuin suurin osa muista jäsenmaista.
Lisäksi se on jäsenmaksuhuojennuksista huolimatta Unionin nettomaksaja. Joudumme siis yhä useammin nielemään itsellemme ikäviä direktiivejä ja maksamaan aiempaa suuremman osuuden Unionin kuluista.
Samalla Iso-Britannia voi ottaa maahanmuuttopolitiikan omiin käsiinsä, eikä ole epäilystä etteikö sillä olisi vaikutusta nykyaikaisen kansainvaelluksen suuntautumiseen. Saanemme myös Suomeen osamme tästä liikenteestä. Ellei meille tai vielä mieluummin koko EU:lle sitten ilmaannu jostain poliittista tahtoa ilmaista maan(osan) tehneen tehtävänsä ja sulkevan rajansa spontaaneilta turvapaikanhakijoilta.
Brittien eron myötä myös jo ennestään vähäinen EU:n sotilaallinen pelote heikkenee. Tällä on asiaa korostaneelle ja Venäjän karhun kainalossa olevalle Suomelle valtava turvallisuuspoliittinen merkitys. Se ei ole EU:n turvatakuiden heikkoudesta johtuen katastrofi, mutta jättää meidät entistä enemmän yksin. On siis jälleen kerran tullut aika miettiä NATO-option käyttöönottoa.
Iso-Britannian sisällä tulee myös tapahtumaan järisyttävä muutos, sillä Skotlannin itsenäistymisliike saa jälleen vettä myllyynsä. Eikä olisi kovin suuri ihme, mikäli Eurooppa saisi lähivuosin uuden valtion ja EU uuden jäsenen maasta, joka tunnetaan parhaiten myyttisestä hirviöstä. EU-Suomen kannalta uusi pohjoinen jäsenmaa olisi luonnollisesti tervetullut lisä.
Euroopan Unionin kannalta Brexit on luonnollisesti katastrofi. Se ei voi olla näkymättä EU:n sisäisessä politiikassa. Unionin demokratiavajeelle olisi lopulta tehtävä jotain. Samalla kuitenkin kasvaa riski uusista, etenkin komission kannalta, ikävistä irtiotoista, jotka vaikeuttavat entistä syvempään integraatioon pyrkivän poliittisen eliitin tavoitteiden saavuttamista.
Osoittaahan Britannian kansanäänestys, että demokratia on vaarallista sellaisille epädemokraattisille hallintoelimille kuin Euroopan Unionin komissio. On siis syytä epäillä, että brittejä tullaan kulisseissa painostamaan Brexitin peruuttamiseen.
Saamme siis seurattavaksemme mielenkiintoisen näytelmän siitä, miten kansanäänestyksen kautta puhtainta mahdollista demokratiaa kohdellaan Euroopan Unionissa. Henkilökohtaisesti en olisi yllättynyt, mikäli britit vielä pyörtäisivät päätöksensä EU:n poliittisen eliitin organisoiman uuden kansanäänestyksen kautta. Tai että sellainen ainakin järjestettäisiin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pari sanaa Brexitistä ja saarivaltion uusimmasta poliittisesta murhasta
Raikas tuulahdus Iso-Britanniasta
Maahanmuutto ja äänestys Britannian EU-erosta
EU:ssa pysyvän Suomen kannalta asia on perin juurin ikävä. Unionin kirjavien jäsenmaiden joukossa britit ovat kuitenkin asiakysymyksissä lähempänä meitä kuin suurin osa muista jäsenmaista.
Lisäksi se on jäsenmaksuhuojennuksista huolimatta Unionin nettomaksaja. Joudumme siis yhä useammin nielemään itsellemme ikäviä direktiivejä ja maksamaan aiempaa suuremman osuuden Unionin kuluista.
Samalla Iso-Britannia voi ottaa maahanmuuttopolitiikan omiin käsiinsä, eikä ole epäilystä etteikö sillä olisi vaikutusta nykyaikaisen kansainvaelluksen suuntautumiseen. Saanemme myös Suomeen osamme tästä liikenteestä. Ellei meille tai vielä mieluummin koko EU:lle sitten ilmaannu jostain poliittista tahtoa ilmaista maan(osan) tehneen tehtävänsä ja sulkevan rajansa spontaaneilta turvapaikanhakijoilta.
Brittien eron myötä myös jo ennestään vähäinen EU:n sotilaallinen pelote heikkenee. Tällä on asiaa korostaneelle ja Venäjän karhun kainalossa olevalle Suomelle valtava turvallisuuspoliittinen merkitys. Se ei ole EU:n turvatakuiden heikkoudesta johtuen katastrofi, mutta jättää meidät entistä enemmän yksin. On siis jälleen kerran tullut aika miettiä NATO-option käyttöönottoa.
Iso-Britannian sisällä tulee myös tapahtumaan järisyttävä muutos, sillä Skotlannin itsenäistymisliike saa jälleen vettä myllyynsä. Eikä olisi kovin suuri ihme, mikäli Eurooppa saisi lähivuosin uuden valtion ja EU uuden jäsenen maasta, joka tunnetaan parhaiten myyttisestä hirviöstä. EU-Suomen kannalta uusi pohjoinen jäsenmaa olisi luonnollisesti tervetullut lisä.
Euroopan Unionin kannalta Brexit on luonnollisesti katastrofi. Se ei voi olla näkymättä EU:n sisäisessä politiikassa. Unionin demokratiavajeelle olisi lopulta tehtävä jotain. Samalla kuitenkin kasvaa riski uusista, etenkin komission kannalta, ikävistä irtiotoista, jotka vaikeuttavat entistä syvempään integraatioon pyrkivän poliittisen eliitin tavoitteiden saavuttamista.
Osoittaahan Britannian kansanäänestys, että demokratia on vaarallista sellaisille epädemokraattisille hallintoelimille kuin Euroopan Unionin komissio. On siis syytä epäillä, että brittejä tullaan kulisseissa painostamaan Brexitin peruuttamiseen.
Saamme siis seurattavaksemme mielenkiintoisen näytelmän siitä, miten kansanäänestyksen kautta puhtainta mahdollista demokratiaa kohdellaan Euroopan Unionissa. Henkilökohtaisesti en olisi yllättynyt, mikäli britit vielä pyörtäisivät päätöksensä EU:n poliittisen eliitin organisoiman uuden kansanäänestyksen kautta. Tai että sellainen ainakin järjestettäisiin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pari sanaa Brexitistä ja saarivaltion uusimmasta poliittisesta murhasta
Raikas tuulahdus Iso-Britanniasta
Maahanmuutto ja äänestys Britannian EU-erosta
torstai 23. kesäkuuta 2016
Punavihreä Suomi
Helsingin Sanomat julkaisi uusimman puoluekannatusmittauksensa tulokset aamun lehdessä. Ne olivat poikkeuksellisen mielenkiintoiset, sillä Vihreät teki kaikkien aikojen ennätyksensä: puolueen kannatus nousi peräti 13,6 prosenttiin. Nousua vuoden takaisista eduskuntavaaleista oli peräti 5,1 prosenttiyksikköä.
Samaan aikaan Perussuomalaisten kannatuksen lasku jatkui: heitä kannatti ainoastaan 9,1 prosenttia kyselyyn vastanneista. Tulos oli heikko Soinin puolueelle sillä pudotusta edellisiin eduskuntavaaleihin tuli peräti 8,5 prosenttiyksikköä.
HS:n haastattelema asiantuntija kertoi muutoksen syyksi perinteisen opposition hyötymisen hallituksen kantaessa vastuuta vaikeina aikoina. Perussuomalaisista hän toteaa, että "puolue on aika kunnioitettavalla tavalla halunnut todistaa olevansa luotettava, vakaa ja valtiota hoitamaan kykenevä puolue. He eivät yritäkään istua kahdella tuolilla."
Asiantuntijan näkemyksiin on hyvä yhtyä kaikilta osin. Ja samalla surra sitä, kuinka rankasti suomalainen äänestäjä rankaisee niitä, jotka tekevät ongelmia ratkaistakseen epämiellyttäviä päätöksiä.
Eilen äänestäjien paine johti myös puolueloikkaan, kun entinen demari Maria Tolppanen siirtyi takaisin aateveljiensä joukkoon. Maamme talousongelmien ratkaiseminen - tai edes sen yrittäminen - ottaa siis koville myös rutinoituneille puolueloikkareille.
Jos nykyinen poliittisten voimasuhteiden muuttuminen jatkuu nyt nähdyllä tavalla, on kolmen vuoden päästä edessä mielenkiintoinen tilanne. Perussuomalaiset olisi silloin kadottanut kannatuksensa kokonaan ja muuttunut sirpalepuolueeksi; ehkä suorastaan pudonnut eduskunnasta. Vihreät puolestaan olisi noussut lähes 24 prosentin kannatuksella Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi.
Edellä olisi vain kannatustaan viime vaalien jälkeen niin ikään nostanut SDP, jonka kannatus olisi lähes 29 prosenttia. Niinpä demarivetoisen punavihreän hallituksen täydentäisi Vasemmistoliitto, jonka kannatus olisi noussut yli kymmeneen prosenttiin. RKP:n hallitukseen osallistumisella ei olisi tehtävän politiikan kannalta merkitystä kuin ruotsinkielen osalta, joten sekin otettaisiin mukaan.
Edessä olisi uudenlaisen politiikan aika. Taloutta ohjattaisiin entistä poliittisemmin, mutta termiä suunnitelmatalous ei otettaisi käyttöön historiallisen painolastinsa takia. Käytännössä se kuitenkin tulisi kaiken valtion toiminnan pohjaksi.
Ammattiyhdistysten valtaa kasvatettaisiin ja kaikkien palkkoja nostettaisiin, mutta vastineeksi talutusnuora hallituksen ja SAK:n välillä tiukentuisi. Myös kaikenlaisia kansalaisten etuja lisättäisiin ja jokaiselle tulisi oikeus vähintään työttömien peruspäivärahan suuruiseen kansalaispalkkaan, jonka päälle maksettaisiin tarvittaessa harkinnanvaraista tukea. Varat tähän kaikkeen otettaisiin velkana.
Vastaavasti verotus nousisi ennennäkemättömiin mittoihin, luultavasti rikkaimpiin suomalaisiin ja ylempään keskiluokkaan kohdistuvana suorana tuloverotuksen nostona sekä ylellisyystavaroiden lisääntyvänä epäsuorana verotuksena. Vähäistä suuremmat pääomat pantaisiin joko erityisverotukseen tai palautettaisiin palkkaverotuksen osaksi, jolloin nekin muuttuisivat progressiivisiksi.
Ydinvoimasta ja fossiilisesta energiasta tehtäisiin luopumispäätös, mutta myös bioenergian käytöstä pyrittäisiin luopumaan. Sen sijaan tuulimyllyjä ja aurinkovoimaloita rakennettaisiin - jälkimmäiseen tarkoitukseen saatettaisiin vuokrata alueita aurinkoiselta Lounais-Venäjältä.
Lihansyöntiä korvattaisiin soijatuotteilla ja nyhtökauralla. Ihmisiä patistettaisiin muuttamaan haja-asutusalueilta kaupunkeihin rakennettaviin ekotaloihin.
Koulut ja päiväkodit muutettaisiin sukupuolineutraaleiksi ja terveydenhuolto jälleen kokonaan julkisesti hoidetuksi. Vanhustenhoidon rahoituksessa hyödynnettäisiin mahdollisuuksien mukaan asiakkaiden omaisuutta kuten asunnon arvoa.
Helsinki saisi kaupunkibulevardinsa, maanteiden käytöstä tulisi erityismaksu ja autonomistajat saisivat muutenkin uusia veroja maksettavakseen. Sähköautoille annettaisiin väliaikainen vapautus näistä rasitteista.
Laajoja alueita Etelä-Suomesta suojeltaisiin biodiversiteetin säilyttämiseksi ja jäljelle jäävät talousmetsät siirrettäisiin jatkuvaan kasvatukseen. Näiden toimien seurauksena metsäteollisuuden raaka-aineen hinta kohoaisi aiheuttaen kilpailukykyongelman; etenkin jos euron arvo suhteessa kruunuun säilyisi.
Pääomat hakeutuisivat Suomesta muualle, samoin siihen kykenevät yksityisen sektorin työpaikat. Julkiselle sektorille syntyisi kuitenkin monenlaista hallinto-, valtuutettu- ja valvontatehtäviä. Sen sijaan poliisitoimi supistuisi.
Seksuaalirikollisuus kasvaisi, mutta muut rikollisuuden lajit veronkiertoa lukuun ottamatta jatkaisivat laskuaan. Tästä laskusta tosin osan selittäisi muita kuin talousrikollisia entistä ymmärtävämpi oikeusistuinten tuomiolinja.
Tutkimusta ja koulutusta pidettäisiin yllä, vaikka hallituspuolueiden välille nousisikin aika ajoin kiistoja niiden linjasta. Yliopistojen rahoituksesta tulisi entistä vahvemmin poliittisesti ohjattua. Samalla sekä parhaat tutkijat, että monet vastavalmistuneet siirtyisivät heti tutkintojensa jälkeen ulkomaille rakentaakseen elämänsä siellä.
Maasta poistuvista suuri osa olisi EU:n ulkopuolisille uudelleen ilmaiseksi muuttuneista yliopistoista valmistuneita vietnamilaisia ja kiinalaisia, jotka hakeutuisivat maisteriohjelmiin Pohjois-Amerikkaan. Afrikkalaiset ja muslimiopiskelijat kuitenkin jäisivät Suomeen, vaikka eivät työpaikkoja löytäisikään. Eivät niitä tosin löytäisi suomalaisetkaan.
Velkaa otettaisiin kuitenkin kehitysavun ja maahanmuuton kohonneisiin kustannuksiin ja lehdistö siirtyisi tiettyjen ongelmien suhteen entistä vahvempaan itsesensuuriin. Maahanmuuton tai äärivasemmiston aiheuttamista rikoksista ei juuri puhuttaisi, mutta rikkaiden rötökset kammattaisiin tiheällä harjalla.
Äärioikeiston vaara näyttäytyisi lehdistön sivuilla valtavana ja maasta omaisuutensa pois vieneitä syyllistettäisiin yksituumaisesti. Poliittiset elokuvat ja kirjallisuus tekisivät paluun vahvan tukijärjestelmän suojissa.
Valtionvelka kasvaisi ja valtion rahoituspohja murenisi. EU:n komissio huomauttelisi maamme taloustilanteesta tasaisin väliajoin ja asian korjaamiseksi tehtäisiin kosmeettisia muutoksia: Sipilän hallituksen osallistujien karmaiseva kohtalo kuitenkin rajoittaisi vihervasemmistolaisen kabinetin halua ryhtyä äänestäjiä ärsyttäviin korjaustoimiin. Sitä paitsi neljän vuoden hallitustaipaleen aikana valtiontalous ei kuitenkaan ajautuisi konkurssiin, vaan vanha pohja pitäisi.
En väitä, että edellä kuvaileman poliittisten voimasuhteiden muutos tapahtuisi todellisuudessa. Enkä edes sitä, että siitä seuraisi kuvailemani todellisuus.
Sen sijaan totean, että poliittiset muutokset tapahtuvat, mikäli äänestäjät vaihtavat kannatustaan samalla tavalla kuin vaalien jälkeisenä ensimmäisen vuonna. Se on pelkkää matematiikkaa.
Puolueiden kannatusmuutosten seuraukset puolestaan olen johtanut niistä linjauksista, joita nykyinen poliittinen oppositio on julkisuudessa esittänyt. Siten se kuvaa heidän poliittista linjaansa. Todellisuus tulisi tietenkin lieventämään punavihreän hallituksen johdolla tapahtuvia muutoksia, mutta sen johdolla tultaisiin joka tapauksessa menemään edellä hahmottelemaani suuntaan.
Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Kansa ei nimittäin ikinä äänestä väärin, vaan saa itselleen juuri sellaisen tulevaisuuden, jonka se on vaaliuurnilla valinnut. Juuri nyt suunta näyttäisi oleva edellä kuvaamani.
Poliittisen muutoksen aalto kuitenkin saattaa todellisuudessa muuttua seuraavien vuosien aikana. Etenkin, jos Sipilän hallituksen toimet johtavat Suomen talouden uuteen nousuun. Tämä jää nähtäväksi seuraavan kolmen vuoden aikana.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP ja Vihreät nousussa
Juha Sipilän ajatukset pohjustavat tulevaisuuden Suomea
Kun minä kuolen...
Samaan aikaan Perussuomalaisten kannatuksen lasku jatkui: heitä kannatti ainoastaan 9,1 prosenttia kyselyyn vastanneista. Tulos oli heikko Soinin puolueelle sillä pudotusta edellisiin eduskuntavaaleihin tuli peräti 8,5 prosenttiyksikköä.
HS:n haastattelema asiantuntija kertoi muutoksen syyksi perinteisen opposition hyötymisen hallituksen kantaessa vastuuta vaikeina aikoina. Perussuomalaisista hän toteaa, että "puolue on aika kunnioitettavalla tavalla halunnut todistaa olevansa luotettava, vakaa ja valtiota hoitamaan kykenevä puolue. He eivät yritäkään istua kahdella tuolilla."
Asiantuntijan näkemyksiin on hyvä yhtyä kaikilta osin. Ja samalla surra sitä, kuinka rankasti suomalainen äänestäjä rankaisee niitä, jotka tekevät ongelmia ratkaistakseen epämiellyttäviä päätöksiä.
Eilen äänestäjien paine johti myös puolueloikkaan, kun entinen demari Maria Tolppanen siirtyi takaisin aateveljiensä joukkoon. Maamme talousongelmien ratkaiseminen - tai edes sen yrittäminen - ottaa siis koville myös rutinoituneille puolueloikkareille.
* * *
Jos nykyinen poliittisten voimasuhteiden muuttuminen jatkuu nyt nähdyllä tavalla, on kolmen vuoden päästä edessä mielenkiintoinen tilanne. Perussuomalaiset olisi silloin kadottanut kannatuksensa kokonaan ja muuttunut sirpalepuolueeksi; ehkä suorastaan pudonnut eduskunnasta. Vihreät puolestaan olisi noussut lähes 24 prosentin kannatuksella Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi.
Edellä olisi vain kannatustaan viime vaalien jälkeen niin ikään nostanut SDP, jonka kannatus olisi lähes 29 prosenttia. Niinpä demarivetoisen punavihreän hallituksen täydentäisi Vasemmistoliitto, jonka kannatus olisi noussut yli kymmeneen prosenttiin. RKP:n hallitukseen osallistumisella ei olisi tehtävän politiikan kannalta merkitystä kuin ruotsinkielen osalta, joten sekin otettaisiin mukaan.
Edessä olisi uudenlaisen politiikan aika. Taloutta ohjattaisiin entistä poliittisemmin, mutta termiä suunnitelmatalous ei otettaisi käyttöön historiallisen painolastinsa takia. Käytännössä se kuitenkin tulisi kaiken valtion toiminnan pohjaksi.
Ammattiyhdistysten valtaa kasvatettaisiin ja kaikkien palkkoja nostettaisiin, mutta vastineeksi talutusnuora hallituksen ja SAK:n välillä tiukentuisi. Myös kaikenlaisia kansalaisten etuja lisättäisiin ja jokaiselle tulisi oikeus vähintään työttömien peruspäivärahan suuruiseen kansalaispalkkaan, jonka päälle maksettaisiin tarvittaessa harkinnanvaraista tukea. Varat tähän kaikkeen otettaisiin velkana.
Vastaavasti verotus nousisi ennennäkemättömiin mittoihin, luultavasti rikkaimpiin suomalaisiin ja ylempään keskiluokkaan kohdistuvana suorana tuloverotuksen nostona sekä ylellisyystavaroiden lisääntyvänä epäsuorana verotuksena. Vähäistä suuremmat pääomat pantaisiin joko erityisverotukseen tai palautettaisiin palkkaverotuksen osaksi, jolloin nekin muuttuisivat progressiivisiksi.
Ydinvoimasta ja fossiilisesta energiasta tehtäisiin luopumispäätös, mutta myös bioenergian käytöstä pyrittäisiin luopumaan. Sen sijaan tuulimyllyjä ja aurinkovoimaloita rakennettaisiin - jälkimmäiseen tarkoitukseen saatettaisiin vuokrata alueita aurinkoiselta Lounais-Venäjältä.
Lihansyöntiä korvattaisiin soijatuotteilla ja nyhtökauralla. Ihmisiä patistettaisiin muuttamaan haja-asutusalueilta kaupunkeihin rakennettaviin ekotaloihin.
Koulut ja päiväkodit muutettaisiin sukupuolineutraaleiksi ja terveydenhuolto jälleen kokonaan julkisesti hoidetuksi. Vanhustenhoidon rahoituksessa hyödynnettäisiin mahdollisuuksien mukaan asiakkaiden omaisuutta kuten asunnon arvoa.
Helsinki saisi kaupunkibulevardinsa, maanteiden käytöstä tulisi erityismaksu ja autonomistajat saisivat muutenkin uusia veroja maksettavakseen. Sähköautoille annettaisiin väliaikainen vapautus näistä rasitteista.
Laajoja alueita Etelä-Suomesta suojeltaisiin biodiversiteetin säilyttämiseksi ja jäljelle jäävät talousmetsät siirrettäisiin jatkuvaan kasvatukseen. Näiden toimien seurauksena metsäteollisuuden raaka-aineen hinta kohoaisi aiheuttaen kilpailukykyongelman; etenkin jos euron arvo suhteessa kruunuun säilyisi.
Pääomat hakeutuisivat Suomesta muualle, samoin siihen kykenevät yksityisen sektorin työpaikat. Julkiselle sektorille syntyisi kuitenkin monenlaista hallinto-, valtuutettu- ja valvontatehtäviä. Sen sijaan poliisitoimi supistuisi.
Seksuaalirikollisuus kasvaisi, mutta muut rikollisuuden lajit veronkiertoa lukuun ottamatta jatkaisivat laskuaan. Tästä laskusta tosin osan selittäisi muita kuin talousrikollisia entistä ymmärtävämpi oikeusistuinten tuomiolinja.
Tutkimusta ja koulutusta pidettäisiin yllä, vaikka hallituspuolueiden välille nousisikin aika ajoin kiistoja niiden linjasta. Yliopistojen rahoituksesta tulisi entistä vahvemmin poliittisesti ohjattua. Samalla sekä parhaat tutkijat, että monet vastavalmistuneet siirtyisivät heti tutkintojensa jälkeen ulkomaille rakentaakseen elämänsä siellä.
Maasta poistuvista suuri osa olisi EU:n ulkopuolisille uudelleen ilmaiseksi muuttuneista yliopistoista valmistuneita vietnamilaisia ja kiinalaisia, jotka hakeutuisivat maisteriohjelmiin Pohjois-Amerikkaan. Afrikkalaiset ja muslimiopiskelijat kuitenkin jäisivät Suomeen, vaikka eivät työpaikkoja löytäisikään. Eivät niitä tosin löytäisi suomalaisetkaan.
Velkaa otettaisiin kuitenkin kehitysavun ja maahanmuuton kohonneisiin kustannuksiin ja lehdistö siirtyisi tiettyjen ongelmien suhteen entistä vahvempaan itsesensuuriin. Maahanmuuton tai äärivasemmiston aiheuttamista rikoksista ei juuri puhuttaisi, mutta rikkaiden rötökset kammattaisiin tiheällä harjalla.
Äärioikeiston vaara näyttäytyisi lehdistön sivuilla valtavana ja maasta omaisuutensa pois vieneitä syyllistettäisiin yksituumaisesti. Poliittiset elokuvat ja kirjallisuus tekisivät paluun vahvan tukijärjestelmän suojissa.
Valtionvelka kasvaisi ja valtion rahoituspohja murenisi. EU:n komissio huomauttelisi maamme taloustilanteesta tasaisin väliajoin ja asian korjaamiseksi tehtäisiin kosmeettisia muutoksia: Sipilän hallituksen osallistujien karmaiseva kohtalo kuitenkin rajoittaisi vihervasemmistolaisen kabinetin halua ryhtyä äänestäjiä ärsyttäviin korjaustoimiin. Sitä paitsi neljän vuoden hallitustaipaleen aikana valtiontalous ei kuitenkaan ajautuisi konkurssiin, vaan vanha pohja pitäisi.
* * *
En väitä, että edellä kuvaileman poliittisten voimasuhteiden muutos tapahtuisi todellisuudessa. Enkä edes sitä, että siitä seuraisi kuvailemani todellisuus.
Sen sijaan totean, että poliittiset muutokset tapahtuvat, mikäli äänestäjät vaihtavat kannatustaan samalla tavalla kuin vaalien jälkeisenä ensimmäisen vuonna. Se on pelkkää matematiikkaa.
Puolueiden kannatusmuutosten seuraukset puolestaan olen johtanut niistä linjauksista, joita nykyinen poliittinen oppositio on julkisuudessa esittänyt. Siten se kuvaa heidän poliittista linjaansa. Todellisuus tulisi tietenkin lieventämään punavihreän hallituksen johdolla tapahtuvia muutoksia, mutta sen johdolla tultaisiin joka tapauksessa menemään edellä hahmottelemaani suuntaan.
Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Kansa ei nimittäin ikinä äänestä väärin, vaan saa itselleen juuri sellaisen tulevaisuuden, jonka se on vaaliuurnilla valinnut. Juuri nyt suunta näyttäisi oleva edellä kuvaamani.
Poliittisen muutoksen aalto kuitenkin saattaa todellisuudessa muuttua seuraavien vuosien aikana. Etenkin, jos Sipilän hallituksen toimet johtavat Suomen talouden uuteen nousuun. Tämä jää nähtäväksi seuraavan kolmen vuoden aikana.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP ja Vihreät nousussa
Juha Sipilän ajatukset pohjustavat tulevaisuuden Suomea
Kun minä kuolen...
keskiviikko 22. kesäkuuta 2016
Yllätysloikkari kohti uusia seikkailuja
Kansanedustaja Maria Tolppanen erosi Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä ja siirtyi SDP:n riveihin. Iltalehti uutisoi asiasta yllätysloikkana.
Tolppanen itse sanoi olevansa työväen tyttö, joka on pettynyt Suomen hallituksen politiikkaan, eikä siksi "voinut hyväksyä sitä, että entinen puolueeni takaa politiikkaa, jolla heikennetään työntekijöiden työehtoja, leikataan työttömiltä ja kohdellaan kaltoin yhteiskunnan kaikista heikoimpia". Sekä edelleen, että "viimeisen vuoden aikana minulle kävi täysin selväksi, että Perussuomalaiset ei ole työväenpuolue".
Tolppasella on tietenkin laillinen oikeus ratkaisuunsa ja minä luulenkin, että hän teki omalta kannaltaan oikein. Hänhän alleviivasi edelle lainatuilla kommenteilla ja uudella puoluevalinnallaan katsovansa maailmaa holhousvaltion ideologisten silmälasien läpi ja huomanneensa, ettei Perussuomalaiset ole työväenpuolue sosialismilla, vaan ilman sitä. Siis asian, jonka puolueen puheenjohtaja kertoi vaalikarjalle ja Tolppaselle jo aiemmin, eikä sen olisi siksi pitänyt tulla yllätyksenä kenellekään.
Tolppanen kuitenkin näki asian aivan toisin. Omien sanojensa mukaan hän on "ollut pettynyt siihen, että kun ollaan oppositiossa niin ollaan yhtä mieltä ja kun mennään hallitukseen ollaan toista. Ja kun hallituksesta tullaan pois niin sitten ollaan taas toista mieltä. Se näkyi erityisen selvästi vasemmistoliitossa viime kaudella ja myös vihreissä."
Jälkimmäisen toki tiedämmekin. Mutta en muista Soinin tai muidenkaan perussuomalaisten koskaan vaatineen maahamme sosialismia. Ei edes oppositiossa ollessaan.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne puolestaan luonnehti uutta puolueensa jäsentä näin. "Olen tuntenut Marian usean vuoden ajan ja tunnen hänet ahkerana ja asialleen omistautuneena ihmisenä, joka on iso lisävoimavara eduskuntaryhmälle." Mitäpä muutakaan puheenjohtaja voisi sanoa, kun puolue saa uuden kansanedustajan riveihinsä?
Mielenkiintoista oli tässä yhteydessä lukea toisen perusnaisen, eli Leena Meren kommenttia, jonka mukaan vuosi sitten Tolppanen "marmatteli... miksi häntä [ei] valittu työ- ja oikeusministeriksi ja miksi Jari (Lindström) valittiin. Tolppanen sanoi, että hän itse olisi ollut Jaria parempi vaihtoehto ja hänellä olisi alalta hyvät tiedot".
Niin tai näin, Timo Soini puki asian vanhaa tamperelais-turkulaisvitsiä lainaten seuraavasti: "nyt taso nousee molemmissa eduskuntaryhmissä". Ilkeästi sanottu, mutta vasta aika näyttää kävikö näin. Ja loikkaako Maria Tolppanen (sd) ministeri-Audin takapenkille seuraavaa hallitusta muodostettaessa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valaiseva loikka
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?
Iloinen veronmaksaja?
Tolppanen itse sanoi olevansa työväen tyttö, joka on pettynyt Suomen hallituksen politiikkaan, eikä siksi "voinut hyväksyä sitä, että entinen puolueeni takaa politiikkaa, jolla heikennetään työntekijöiden työehtoja, leikataan työttömiltä ja kohdellaan kaltoin yhteiskunnan kaikista heikoimpia". Sekä edelleen, että "viimeisen vuoden aikana minulle kävi täysin selväksi, että Perussuomalaiset ei ole työväenpuolue".
Tolppasella on tietenkin laillinen oikeus ratkaisuunsa ja minä luulenkin, että hän teki omalta kannaltaan oikein. Hänhän alleviivasi edelle lainatuilla kommenteilla ja uudella puoluevalinnallaan katsovansa maailmaa holhousvaltion ideologisten silmälasien läpi ja huomanneensa, ettei Perussuomalaiset ole työväenpuolue sosialismilla, vaan ilman sitä. Siis asian, jonka puolueen puheenjohtaja kertoi vaalikarjalle ja Tolppaselle jo aiemmin, eikä sen olisi siksi pitänyt tulla yllätyksenä kenellekään.
Tolppanen kuitenkin näki asian aivan toisin. Omien sanojensa mukaan hän on "ollut pettynyt siihen, että kun ollaan oppositiossa niin ollaan yhtä mieltä ja kun mennään hallitukseen ollaan toista. Ja kun hallituksesta tullaan pois niin sitten ollaan taas toista mieltä. Se näkyi erityisen selvästi vasemmistoliitossa viime kaudella ja myös vihreissä."
Jälkimmäisen toki tiedämmekin. Mutta en muista Soinin tai muidenkaan perussuomalaisten koskaan vaatineen maahamme sosialismia. Ei edes oppositiossa ollessaan.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne puolestaan luonnehti uutta puolueensa jäsentä näin. "Olen tuntenut Marian usean vuoden ajan ja tunnen hänet ahkerana ja asialleen omistautuneena ihmisenä, joka on iso lisävoimavara eduskuntaryhmälle." Mitäpä muutakaan puheenjohtaja voisi sanoa, kun puolue saa uuden kansanedustajan riveihinsä?
Mielenkiintoista oli tässä yhteydessä lukea toisen perusnaisen, eli Leena Meren kommenttia, jonka mukaan vuosi sitten Tolppanen "marmatteli... miksi häntä [ei] valittu työ- ja oikeusministeriksi ja miksi Jari (Lindström) valittiin. Tolppanen sanoi, että hän itse olisi ollut Jaria parempi vaihtoehto ja hänellä olisi alalta hyvät tiedot".
Niin tai näin, Timo Soini puki asian vanhaa tamperelais-turkulaisvitsiä lainaten seuraavasti: "nyt taso nousee molemmissa eduskuntaryhmissä". Ilkeästi sanottu, mutta vasta aika näyttää kävikö näin. Ja loikkaako Maria Tolppanen (sd) ministeri-Audin takapenkille seuraavaa hallitusta muodostettaessa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valaiseva loikka
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?
Iloinen veronmaksaja?
Maahanmuuttajien laittomat bisnekset
Yleisradio kertoi meille, että oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille tarjoavat nyt palveluitaan pimeät asunnonvälittäjät. Taksat ovat kovat eivätkä välitetyt asunnot ole välttämättä asiakkaalle luvallisia: esimerkiksi opiskelija-asuntoja on tarjottu, vaikka välittäjälle rahansa antaneet eivät saa asua niissä.
Näillä välittäjillä ei ole lupaa toimilleen, joten kyseessä on laiton liiketoiminta. Lienee myös selvää, ettei tässä puheena olevaan bisnekseen liittyy verojen maksua vaan toiminta on osa ns. harmaata taloutta.
Uutinen kertoo myös asunnonvälittäjien taustasta. "He ovat ihmisiä jotka ovat esimerkiksi tulleet Lähi-idästä ja asuneet Suomessa jo pidempään. Me maksamme heille rahaa ja he sanovat löytävänsä meille kämpän."
Ylen uutisoima ilmiö, eli maahanmuuttajien kaltaisilleen suuntaama laiton asunnonvälitysbisnes, on siis vain yksi uusi julkisuuteen noussut tapaus siinä ongelmien vyyhdissä, jonka järjettömän löysä maahanmuuttopolitiikka on Suomelle aiheuttanut. Toukokuussakin ratkaisuista 44 prosenttia oli turvpaikkaoikeuden sallivia, vaikka kielteisten päätösten määrä kasvoi aiemmasta.
Sekin on syytä muistaa, että kielteisen päätöksen hakemukseensa saaneet valittavat usein päätöksestä oikeusistuimelle. Eikä edes kielteisen päätöksen saaneiden poistuminen Suomesta ole varmaa. Laittomalle asunnonvälitysbisnekselle on siis tilaa myös tulevaisuudessa.
Näin suomalainen yhteiskunta on vähä vähältä saamassa yhä useampia sellaisia piirteitä, jotka ovat tyypillisiä lähinnä kehitysmaille - eivät niinkään pohjoiselle hyvinvointivaltiolle.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aikamme ääri-ilmiöt nousevat punavihreydestä
Sumea varainhankintamenetelmä maksimoi maailmanparannusmenot
Pauli Juuselalle maailma on jo täällä
Näillä välittäjillä ei ole lupaa toimilleen, joten kyseessä on laiton liiketoiminta. Lienee myös selvää, ettei tässä puheena olevaan bisnekseen liittyy verojen maksua vaan toiminta on osa ns. harmaata taloutta.
Uutinen kertoo myös asunnonvälittäjien taustasta. "He ovat ihmisiä jotka ovat esimerkiksi tulleet Lähi-idästä ja asuneet Suomessa jo pidempään. Me maksamme heille rahaa ja he sanovat löytävänsä meille kämpän."
Ylen uutisoima ilmiö, eli maahanmuuttajien kaltaisilleen suuntaama laiton asunnonvälitysbisnes, on siis vain yksi uusi julkisuuteen noussut tapaus siinä ongelmien vyyhdissä, jonka järjettömän löysä maahanmuuttopolitiikka on Suomelle aiheuttanut. Toukokuussakin ratkaisuista 44 prosenttia oli turvpaikkaoikeuden sallivia, vaikka kielteisten päätösten määrä kasvoi aiemmasta.
Sekin on syytä muistaa, että kielteisen päätöksen hakemukseensa saaneet valittavat usein päätöksestä oikeusistuimelle. Eikä edes kielteisen päätöksen saaneiden poistuminen Suomesta ole varmaa. Laittomalle asunnonvälitysbisnekselle on siis tilaa myös tulevaisuudessa.
Näin suomalainen yhteiskunta on vähä vähältä saamassa yhä useampia sellaisia piirteitä, jotka ovat tyypillisiä lähinnä kehitysmaille - eivät niinkään pohjoiselle hyvinvointivaltiolle.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aikamme ääri-ilmiöt nousevat punavihreydestä
Sumea varainhankintamenetelmä maksimoi maailmanparannusmenot
Pauli Juuselalle maailma on jo täällä
tiistai 21. kesäkuuta 2016
Ruotsi on hiekkalaatikon ressukka
Eilinen Suomen ja Ruotsin Kultarantakeskustelu sai mielenkiintoisen ja ruotsalaisia hyvin kuvaavan käänteen, kun naapurimaan edustajat alkoivat moralisoida Venäjän presidentin, Vladimir Putinin, kutsumista Suomeen. Presidentti Niinistö kuittasi asian tuoreeltaan toteamalla Venäjän olevan Suomen naapuri ja ruotsalaisten puolestaan tarpovan ajastaan jäljessä.
Niinistön lausunto oli oikean suuntainen, mutta ruotsalaisten argumentaatio kertoo heistä vielä paljon enemmän. Ennen kaikkea se vahvistaa käsityksen Ruotsista ongelmia maton alle lakaisevana mutta pyhimystä leikkivänä kansakuntana, joka on kyllä valmis moralisoimaan muiden tekemisiä, mutta ei kykene edes auttavaan keskusteluun erimielisten kanssa.
Tästä ruotsalaisten piirteestä on paljon esimerkkejä. Esimerkiksi Ruotsin parlamentin kolmanneksi suurimman puolueen kanssa ei kukaan suostu keskustelemaan, koska se edustaa maahanmuuttopolitiikassa erilaista linjaa kuin muut. Näin siitä huolimatta, että Ruotsin feministihallituksen on ollut pakko muuttaa turvapaikanhakijapolitiikkansa hyljeksittyjen Ruotsidemokraattien linjoille.
Ruotsi on ollut myöskin kyvytön käymään dialogia Israelin kanssa, koska se on niin vahvasti sitoutunut palestiinalaisten rinnalle. Siitä huolimatta maalla on ollut vaikeuksia Saudi-Arabian kanssa, koska halu moralisoida myös sillä suunnalla on ollut niin kova.
Tästä kaikesta välittyy sellainen kuva, että Ruotsi on kuin hiekkalaatikon omahyväinen ressukka. Siis sellainen, joka nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja kieltäytyy siksi leikkimästä näiden kanssa aina, kun he haluavat tehdä jotain muuta kuin hän itse tahtoo, jää siksi ulos hauskimmista leikeistä ja protestoi huutelemalla ilkeyksiä toisille.
Jos maailman muut valtiot käyttäytyisivät samalla tavalla kuin Ruotsi, olisivat jopa Euroopan maiden väliset suhteet mitä todennäköisimmin jatkuvassa kriisitilassa. Siis vähän samaan tapaan kuin vaikkapa Somalia klaanien tapellessa keskenään. Tai romanivähemmistömme toisiaan menneiden tapahtumien takia väistelevien sukujen aiheuttamien käytännön vaikeuksien takia.
Onkin siis syytä kysyä, olisiko ruotsalaisilla peiliin katsomisen paikka? Ehkä hippunen rehellisyyttä, avoimuutta ja nöyryyttä tosiasioiden edessä olisi siunaukseksi myös Svea-mamman tyttärille ja pojille.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Suomi-Ruotsi juhannusmaaottelu
Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä
Niinistön lausunto oli oikean suuntainen, mutta ruotsalaisten argumentaatio kertoo heistä vielä paljon enemmän. Ennen kaikkea se vahvistaa käsityksen Ruotsista ongelmia maton alle lakaisevana mutta pyhimystä leikkivänä kansakuntana, joka on kyllä valmis moralisoimaan muiden tekemisiä, mutta ei kykene edes auttavaan keskusteluun erimielisten kanssa.
Tästä ruotsalaisten piirteestä on paljon esimerkkejä. Esimerkiksi Ruotsin parlamentin kolmanneksi suurimman puolueen kanssa ei kukaan suostu keskustelemaan, koska se edustaa maahanmuuttopolitiikassa erilaista linjaa kuin muut. Näin siitä huolimatta, että Ruotsin feministihallituksen on ollut pakko muuttaa turvapaikanhakijapolitiikkansa hyljeksittyjen Ruotsidemokraattien linjoille.
Ruotsi on ollut myöskin kyvytön käymään dialogia Israelin kanssa, koska se on niin vahvasti sitoutunut palestiinalaisten rinnalle. Siitä huolimatta maalla on ollut vaikeuksia Saudi-Arabian kanssa, koska halu moralisoida myös sillä suunnalla on ollut niin kova.
Tästä kaikesta välittyy sellainen kuva, että Ruotsi on kuin hiekkalaatikon omahyväinen ressukka. Siis sellainen, joka nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja kieltäytyy siksi leikkimästä näiden kanssa aina, kun he haluavat tehdä jotain muuta kuin hän itse tahtoo, jää siksi ulos hauskimmista leikeistä ja protestoi huutelemalla ilkeyksiä toisille.
Jos maailman muut valtiot käyttäytyisivät samalla tavalla kuin Ruotsi, olisivat jopa Euroopan maiden väliset suhteet mitä todennäköisimmin jatkuvassa kriisitilassa. Siis vähän samaan tapaan kuin vaikkapa Somalia klaanien tapellessa keskenään. Tai romanivähemmistömme toisiaan menneiden tapahtumien takia väistelevien sukujen aiheuttamien käytännön vaikeuksien takia.
Onkin siis syytä kysyä, olisiko ruotsalaisilla peiliin katsomisen paikka? Ehkä hippunen rehellisyyttä, avoimuutta ja nöyryyttä tosiasioiden edessä olisi siunaukseksi myös Svea-mamman tyttärille ja pojille.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Suomi-Ruotsi juhannusmaaottelu
Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä
maanantai 20. kesäkuuta 2016
Tervetuloa Feministit!
Suomeen on Elina Kervisen mukaan saatu perustetuksi Feministipuolue. Mallina Suomifeministeille on Ruotsin vastaava liike, jonka puuhanaisista meille tutuin on nyt jo aktiivipolitiikasta poistunut Tiina Rosenberg. Hänet muistamme erityisesti mielenkiintoisista lausunnoista.
Kervinen pohdiskelee puolueen tulevaisuutta Suomessa ja tulee ilmeisesti sellaiseen johtopäätökseen, että vaikka feministit eivät saisikaan maassamme kovin kummaa kannatusta, sen agenda suodattuu muihin puolueisiin. Näinhän on käynyt feministihallituksen hallitsemassa Ruotsissa, jossa sukupuolten välisten erojen huomioimisesta on tullut melkein rikollista - tai ainakin kasvatuksessa välteltävää. Jopa ruotsinkieltä on muutettu.
Itse toivotan Feministit tervetulleiksi Suomen poliittiselle kartalle ja vieläpä kohtuullisella menestyksellä. Näin siksi, että aate on jo jalkautunut maamme äärivasemmistoon ja uuden puolueen perustaminen tulee hajottamaan entisestään vasemmiston kannatusta.
Näin erityisesti äärivasemmiston osalta, koska feministien potentiaalinen kannattajakunta äänestää nykyisin Vasemmistoliittoa ja Vihreitä. Muiden puolueiden äänestäjiä nämä tuskin houkuttelevat lainkaan, ellei sitten muutamia RKP:n naisia.
Suomessa puolueiden koolla on merkitystä siksi, että EU-parlamentti-, eduskunta- ja kunnanvaltuustojen paikat jaetaan d´Hondtin järjestelmän mukaan. Se on pieniä puolueita syrjivä, joten äänten jakaantuminen nykyisten kahden sijasta kolmelle äärivasemmistolaiselle klikille tarkoittaa näiden pienempää edustusta demokraattisissa päätöksentekoelimissä.
Uudella feministipuolueella olisi erityinen tehtäväkenttä monien maahanmuuttajaryhmien parissa. Erityisen ongelmallisia ovat sellaisista kulttuureista tulevat, jotka pukevat naisensa säkkeihin ja pakkonaittavat näitä sukulaisilleen, sekä näin toimien estävät heidän työntekonsa ja integroitumisensa suomalaiseen yhteiskuntaan. Asia ei ole mitätön, sillä näihin ryhmiin kuuluvat suurimmat turvapaikkaprosessin kautta maahan tulleet uskonnollis-etniset ryhmät eli irakilaiset, somalit ja afgaanit.
Esimerkkiä feministien kannattaisi ottaa vaikkapa eilen loistavasti aidatun suoranmitan juosseesta Nooralotta Neziristä. Hänellähän on maahanmuuttajataustana Makedoniasta tullut albaani-isä, mutta hän ei pukeudu säkkiin eikä edes tukan peittävään huiviin, vaan antaa hiustensa hulmuta vapaana ja pukeutuu urheilukentällä lajin kannalta parhaalla tavalla. Lisäksi hän opiskelee kauppatieteitä yliopistossa.
Jään siis odottamaan feministisen puolueen kannanottoja maahanmuuttajanaisten pukeutumiseen, heidän sukulaisavioliittoihinsa ja kunniaväkivaltaan. Sekä keinoja, miten nämä naiset ja siinä sivussa myös heidän miehensä saataisiin integroiduksi suomalaiseen yhteiskuntaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Feministis-rasistinen kuolemantuomio
Tiina Rosenbergin unelma mielenkiintoisesta Pohjolasta etenee
Hollannitar pakeni uljasta muslimisoturimiestään
Kervinen pohdiskelee puolueen tulevaisuutta Suomessa ja tulee ilmeisesti sellaiseen johtopäätökseen, että vaikka feministit eivät saisikaan maassamme kovin kummaa kannatusta, sen agenda suodattuu muihin puolueisiin. Näinhän on käynyt feministihallituksen hallitsemassa Ruotsissa, jossa sukupuolten välisten erojen huomioimisesta on tullut melkein rikollista - tai ainakin kasvatuksessa välteltävää. Jopa ruotsinkieltä on muutettu.
* * *
Itse toivotan Feministit tervetulleiksi Suomen poliittiselle kartalle ja vieläpä kohtuullisella menestyksellä. Näin siksi, että aate on jo jalkautunut maamme äärivasemmistoon ja uuden puolueen perustaminen tulee hajottamaan entisestään vasemmiston kannatusta.
Näin erityisesti äärivasemmiston osalta, koska feministien potentiaalinen kannattajakunta äänestää nykyisin Vasemmistoliittoa ja Vihreitä. Muiden puolueiden äänestäjiä nämä tuskin houkuttelevat lainkaan, ellei sitten muutamia RKP:n naisia.
Suomessa puolueiden koolla on merkitystä siksi, että EU-parlamentti-, eduskunta- ja kunnanvaltuustojen paikat jaetaan d´Hondtin järjestelmän mukaan. Se on pieniä puolueita syrjivä, joten äänten jakaantuminen nykyisten kahden sijasta kolmelle äärivasemmistolaiselle klikille tarkoittaa näiden pienempää edustusta demokraattisissa päätöksentekoelimissä.
* * *
Uudella feministipuolueella olisi erityinen tehtäväkenttä monien maahanmuuttajaryhmien parissa. Erityisen ongelmallisia ovat sellaisista kulttuureista tulevat, jotka pukevat naisensa säkkeihin ja pakkonaittavat näitä sukulaisilleen, sekä näin toimien estävät heidän työntekonsa ja integroitumisensa suomalaiseen yhteiskuntaan. Asia ei ole mitätön, sillä näihin ryhmiin kuuluvat suurimmat turvapaikkaprosessin kautta maahan tulleet uskonnollis-etniset ryhmät eli irakilaiset, somalit ja afgaanit.
Esimerkkiä feministien kannattaisi ottaa vaikkapa eilen loistavasti aidatun suoranmitan juosseesta Nooralotta Neziristä. Hänellähän on maahanmuuttajataustana Makedoniasta tullut albaani-isä, mutta hän ei pukeudu säkkiin eikä edes tukan peittävään huiviin, vaan antaa hiustensa hulmuta vapaana ja pukeutuu urheilukentällä lajin kannalta parhaalla tavalla. Lisäksi hän opiskelee kauppatieteitä yliopistossa.
Jään siis odottamaan feministisen puolueen kannanottoja maahanmuuttajanaisten pukeutumiseen, heidän sukulaisavioliittoihinsa ja kunniaväkivaltaan. Sekä keinoja, miten nämä naiset ja siinä sivussa myös heidän miehensä saataisiin integroiduksi suomalaiseen yhteiskuntaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Feministis-rasistinen kuolemantuomio
Tiina Rosenbergin unelma mielenkiintoisesta Pohjolasta etenee
Hollannitar pakeni uljasta muslimisoturimiestään
sunnuntai 19. kesäkuuta 2016
Ylen viestii vajaasti
Yleisradio julkaisi eilen illalla jutun ruotsalaisten puolueiden kannatuksesta. Sen mukaan Maltillinen kokoomus sai 27,4 prosentin kannatuksen ja koko keskusta-oikeiston yhdessä saama prosenttiosuus on 42,7 prosenttia, kun puna-vihreät keräsivät 37,9 prosentin kannatuksen.
Lisäksi kerrottiin, että kristillisdemokraatit saisivat vain 3,2 prosentin kannatuksen ja jäisivät neljän prosentin äänikynnyksen alle.
Ruotsissa on tunnetusti puolueiden blokkijärjestelmä, jossa neljä porvaripuoluetta muodostaa oikeisto- ja sosialismiin uskovat mukaan lukien Ympäristöpuolue vasemmistoblokin. Näiden lisäksi on olemassa Ruotsidemokraatit, jotka eivät kuulu kumpaankaan blokkiin.
Jälkimmäisistä Yle ei mainitse halaistua sanaa. Haettakoon sen kannatus siis lukijoideni tiedoksi alkuperäislähteestä. Sielläkin puolueen kannatus on jätetty pois jutun avauskuvasta, mutta näkyy sentään tekstistä ja blokkikuvasta. Heidän kannatuksensa oli mielipidetiedustelussa 15,8%, jolla tasolla se on ollut jo kolmen kuukauden ajan.
Sinänsä harmillista, että juuri nyt kun Yleä on ohjeistettu pitäytymään poissa politiikan tekemisestä se kuitenkin tekee helposti ruotsalaista demokratiaa halventavaksi ja suomalaisten toimittajien maailmankuvaa tukevaksi tulkittavan uutisen naapurimaasta.
Pyytäisin lukijaani kiinnittämään huomiota myös tuohon toimittajien maailmankuvaan: Suomen Uutisten Tampereen yliopistossa tehtyyn tutkimukseen perustuvan jutun mukaan journalistiikkaa ja viestintää opiskelevista yhteensä 86,4 prosenttia kannattaa jotain kolmesta suuresta vasemmistopuolueestamme (sd, vihr & vas). Perussuomalaisia tai Kristillisdemokraatteja ei kannata kukaan.
Olisiko tässä hyvä syy sille, että myös oikeistolaisesti, talousliberaalisti ja/tai arvokonservatiivisesti ajattelevat hakeutuisivat toimittajan ammattiin johtaviin opintoihin. Näin myös suomalainen media muuttuisi vähitellen nykyistä moniarvoisemmaksi ja objektiivisemmaksi uutisoinnissaan. Tämä olisi koko yhteiskunnan kannalta valtava etu.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS osoitti medianvallan laajuuden
PS: monikulttuurisuuden edistäminen pois Ylen tehtäväkentästä
Hyllyttikö Ruotsi sensuroidun kuunnelman mellakoinnin pelossa
Lisäksi kerrottiin, että kristillisdemokraatit saisivat vain 3,2 prosentin kannatuksen ja jäisivät neljän prosentin äänikynnyksen alle.
Ruotsissa on tunnetusti puolueiden blokkijärjestelmä, jossa neljä porvaripuoluetta muodostaa oikeisto- ja sosialismiin uskovat mukaan lukien Ympäristöpuolue vasemmistoblokin. Näiden lisäksi on olemassa Ruotsidemokraatit, jotka eivät kuulu kumpaankaan blokkiin.
Jälkimmäisistä Yle ei mainitse halaistua sanaa. Haettakoon sen kannatus siis lukijoideni tiedoksi alkuperäislähteestä. Sielläkin puolueen kannatus on jätetty pois jutun avauskuvasta, mutta näkyy sentään tekstistä ja blokkikuvasta. Heidän kannatuksensa oli mielipidetiedustelussa 15,8%, jolla tasolla se on ollut jo kolmen kuukauden ajan.
Sinänsä harmillista, että juuri nyt kun Yleä on ohjeistettu pitäytymään poissa politiikan tekemisestä se kuitenkin tekee helposti ruotsalaista demokratiaa halventavaksi ja suomalaisten toimittajien maailmankuvaa tukevaksi tulkittavan uutisen naapurimaasta.
Pyytäisin lukijaani kiinnittämään huomiota myös tuohon toimittajien maailmankuvaan: Suomen Uutisten Tampereen yliopistossa tehtyyn tutkimukseen perustuvan jutun mukaan journalistiikkaa ja viestintää opiskelevista yhteensä 86,4 prosenttia kannattaa jotain kolmesta suuresta vasemmistopuolueestamme (sd, vihr & vas). Perussuomalaisia tai Kristillisdemokraatteja ei kannata kukaan.
Olisiko tässä hyvä syy sille, että myös oikeistolaisesti, talousliberaalisti ja/tai arvokonservatiivisesti ajattelevat hakeutuisivat toimittajan ammattiin johtaviin opintoihin. Näin myös suomalainen media muuttuisi vähitellen nykyistä moniarvoisemmaksi ja objektiivisemmaksi uutisoinnissaan. Tämä olisi koko yhteiskunnan kannalta valtava etu.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS osoitti medianvallan laajuuden
PS: monikulttuurisuuden edistäminen pois Ylen tehtäväkentästä
Hyllyttikö Ruotsi sensuroidun kuunnelman mellakoinnin pelossa
Ponsse ja menestyksen salaisuus
Neljännestä maailman metsäkonemarkkinoista hallitseva Ponsse on yksi suomalaisen huippuosaamisen esimerkki. Tämän päivän Helsingin Sanomat kirjoitti yrityksen johdon ajatuksista, joista yksi herätti erityisesti huomiotani.
Se oli toimitusjohtaja Juho Nummelan perustelu alihankinnan ja valmistuksen pitämiseen pitkälti Suomessa: laaturiskiä ei voi ottaa. Se tarkoittaa, ettei suomalaista insinööriä ja osaamista kannata vaihtaa halvempaan intialaiseen tai kiinalaiseen, koska siinä vaanii epäonnistumisen mahdollisuus.
Tämä on asia, jonka soisin saavan huomiota suomalaisessa teollisuudessa ja miksei muuallakin työelämässä julkista sektoria myöden. Ensimmäistä kertaa kirjoitin asiasta vuonna 2010 pohtiessani Nokian sittemmin katastrofiksi muuttuneiden kännykkäongelmien syitä. Eikä asia ole siitä muuttunut piiruakaan, kuten toimitusjohtaja Nummela tämän aamun lehdessä todisti.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Se tarkoittaa sitä, että etenkin kaikissa vientiteollisuuden tuotekehityksen rekrytoinneissa tulisi todellisen osaamisen olla etusijalla ja palkkakustannusten sivuseikka. Julkiselle sektorille tämä tarkoittaa vastuuta osaavien työntekijöiden kasvatuksesta - siis korkealuokkaisesta koulutuksesta ammattioppilaitoksista korkeakouluihin ja tutkijankoulutukseen.
Kaikille organisaatioille se tarkoittaa vähemmän managerointia ja leadershipia, mutta enemmän luottamusta ja vastuuta. Se tarkoittaa myös vähemmän byrokratiaa ja ulkopuolisia konsultteja, mutta enemmän avoimuutta, luovuutta ja tekemisen vapautta.
Nuorille se tarkoittaa osaamiseen satsaamisen houkuttelevuuden kasvua ja mielenkiintoisia työuria. Ja koko suomalaiselle yhteiskunnalle vasta saavutettuun kiky-sopimukseen verrattuna monin verroin arvokkaampaa kilpailuetua kansainvälisessä toimintaympäristössä.
Ainoa mitä tarvitaan, on päättäjien ja johtajien ymmärryksen kasvu niin yrityselämässä kuin julkisella sektorilla. Malliksi muutokseen kelpaa vaikkapa Ponssen Juho Nummela. Ja ehkäpä monen kannattaisi kuunnella myös Orionin T&K johtajaa Reijo Salosta, jonka mukaan "tavoitteen saavuttaminen on täysin ihmisistä riippuvainen".
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Avain menestykseen
Avaimia tulevaisuuteen
Voisikohan olla...
Se oli toimitusjohtaja Juho Nummelan perustelu alihankinnan ja valmistuksen pitämiseen pitkälti Suomessa: laaturiskiä ei voi ottaa. Se tarkoittaa, ettei suomalaista insinööriä ja osaamista kannata vaihtaa halvempaan intialaiseen tai kiinalaiseen, koska siinä vaanii epäonnistumisen mahdollisuus.
Tämä on asia, jonka soisin saavan huomiota suomalaisessa teollisuudessa ja miksei muuallakin työelämässä julkista sektoria myöden. Ensimmäistä kertaa kirjoitin asiasta vuonna 2010 pohtiessani Nokian sittemmin katastrofiksi muuttuneiden kännykkäongelmien syitä. Eikä asia ole siitä muuttunut piiruakaan, kuten toimitusjohtaja Nummela tämän aamun lehdessä todisti.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Se tarkoittaa sitä, että etenkin kaikissa vientiteollisuuden tuotekehityksen rekrytoinneissa tulisi todellisen osaamisen olla etusijalla ja palkkakustannusten sivuseikka. Julkiselle sektorille tämä tarkoittaa vastuuta osaavien työntekijöiden kasvatuksesta - siis korkealuokkaisesta koulutuksesta ammattioppilaitoksista korkeakouluihin ja tutkijankoulutukseen.
Kaikille organisaatioille se tarkoittaa vähemmän managerointia ja leadershipia, mutta enemmän luottamusta ja vastuuta. Se tarkoittaa myös vähemmän byrokratiaa ja ulkopuolisia konsultteja, mutta enemmän avoimuutta, luovuutta ja tekemisen vapautta.
Nuorille se tarkoittaa osaamiseen satsaamisen houkuttelevuuden kasvua ja mielenkiintoisia työuria. Ja koko suomalaiselle yhteiskunnalle vasta saavutettuun kiky-sopimukseen verrattuna monin verroin arvokkaampaa kilpailuetua kansainvälisessä toimintaympäristössä.
Ainoa mitä tarvitaan, on päättäjien ja johtajien ymmärryksen kasvu niin yrityselämässä kuin julkisella sektorilla. Malliksi muutokseen kelpaa vaikkapa Ponssen Juho Nummela. Ja ehkäpä monen kannattaisi kuunnella myös Orionin T&K johtajaa Reijo Salosta, jonka mukaan "tavoitteen saavuttaminen on täysin ihmisistä riippuvainen".
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Avain menestykseen
Avaimia tulevaisuuteen
Voisikohan olla...
lauantai 18. kesäkuuta 2016
HS:n rasismikirves paljasti salaisuuden
Kirjoitin eilen toteavan kirjoituksen Britannian tilanteesta poliittisen murhan jälkeen. Tänä aamuna myös Helsingin Sanomat pohdiskeli asiaa pääkirjoituksessaan.
Lehti nosti esiin yhden kampanjan yksityiskohdan. Se oli Brexit-leirin Nigel Faragen kampanjamainos, jonka kuvassa on HS:n mukaan pitkä jono pakolaisia ja päälle on kirjoitettu teksti: "Katkeamispiste – EU on pettänyt meidät kaikki."
Helsingin Sanomien johtopäätös mainoksesta oli hätkähdyttävä. Sen mukaan "Coxin kuoleman jälkeisissä tunnelmissa Faragen viesti kirkastui rasistiseksi, peloilla ratsastavaksi ja vihaa lietsovaksi".
Maan suurin sanomalehti jatkaa siis linjalla, jossa oman maan, yhteiskunnan ja kulttuurin puolustaminen tuomitaan rasismiksi, pelolla ratsastamiseksi ja vihaa lietsovaksi. Asiaa ei saisi nostaa esille edes Britannian kolmanneksi suurimman puolueen kansanäänestystä käsittelevässä vaalikampanjassa.
Sen sijaan kansainvaellus toisten verovaroilla elätettäväksi, vastaanottavan yhteiskunnan turvallisuuden ja arvojen muuttamiseksi sekä omien erityisoikeuksien vaatimiseksi näyttäisi lehden mielestä olevan niin hyväksyttävää ja oikeutettua, että se oikeuttaa jopa valheelliseen uutisointiin. Tästä jonkinlaisena esimerkkinä, joka tosin ulottuu muuhunkin suomalaiseen valtamediaan, kirjoitin tähän blogiin vain muutama viikko sitten seuraavan tekstin.
"...minulle jäi (ja on aiemminkin jäänyt) varsin epäselväksi se, mikä kaikki maahanmuutossa hiertää brittejä. Onko kyse tosiaan vain siitä, kuten jutusta voisi ymmärtää, että tulijat ovat brittejä koulutetumpia, vievät työpaikkoja tai tarvitsevat terveydenhuoltoa?
Vai vaikuttavatko maahanmuuttoasenteisiin myös ne seikat, jotka hiertävät samassa asiassa Suomessa - eli tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin liittyvä väkivaltarikollisuuden lisääntyminen, terrorismiuhka, heille tarjottavat perinteisiä länsimaisia arvoja vastaan suunnatut erityispalvelut sekä samojen ryhmien työllistämisen vaikeus ja avoin naissukupuolen alistaminen? Ja niiden myötä koko yhteiskunnan muuttuminen epätoivottavaan suuntaan naisten elinpiirin supistumisineen ja yhteiskunnan polarisoitumisineen."
No nyt tiedämme. Pääkirjoittaja tuli rasismikirveen heiluttelun himossaan kertoneeksi myös tämän suomalaisilta tarkoin varjellun salaisuuden siitä, mikä EU:ssa oikeasti hiertää brittejä. Parempi sekin kuin asian loputon piilotteleminen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pari sanaa Brexitistä ja saarivaltion uusimmasta poliittisesta murhasta
Maahanmuutto ja äänestys Britannian EU-erosta
Helsingin Sanomat myrkytti tänään yhteiskunnallista keskustelua - reagoiko päätoimittaja kannanottonsa mukaisesti?
Lehti nosti esiin yhden kampanjan yksityiskohdan. Se oli Brexit-leirin Nigel Faragen kampanjamainos, jonka kuvassa on HS:n mukaan pitkä jono pakolaisia ja päälle on kirjoitettu teksti: "Katkeamispiste – EU on pettänyt meidät kaikki."
Helsingin Sanomien johtopäätös mainoksesta oli hätkähdyttävä. Sen mukaan "Coxin kuoleman jälkeisissä tunnelmissa Faragen viesti kirkastui rasistiseksi, peloilla ratsastavaksi ja vihaa lietsovaksi".
Maan suurin sanomalehti jatkaa siis linjalla, jossa oman maan, yhteiskunnan ja kulttuurin puolustaminen tuomitaan rasismiksi, pelolla ratsastamiseksi ja vihaa lietsovaksi. Asiaa ei saisi nostaa esille edes Britannian kolmanneksi suurimman puolueen kansanäänestystä käsittelevässä vaalikampanjassa.
Sen sijaan kansainvaellus toisten verovaroilla elätettäväksi, vastaanottavan yhteiskunnan turvallisuuden ja arvojen muuttamiseksi sekä omien erityisoikeuksien vaatimiseksi näyttäisi lehden mielestä olevan niin hyväksyttävää ja oikeutettua, että se oikeuttaa jopa valheelliseen uutisointiin. Tästä jonkinlaisena esimerkkinä, joka tosin ulottuu muuhunkin suomalaiseen valtamediaan, kirjoitin tähän blogiin vain muutama viikko sitten seuraavan tekstin.
"...minulle jäi (ja on aiemminkin jäänyt) varsin epäselväksi se, mikä kaikki maahanmuutossa hiertää brittejä. Onko kyse tosiaan vain siitä, kuten jutusta voisi ymmärtää, että tulijat ovat brittejä koulutetumpia, vievät työpaikkoja tai tarvitsevat terveydenhuoltoa?
Vai vaikuttavatko maahanmuuttoasenteisiin myös ne seikat, jotka hiertävät samassa asiassa Suomessa - eli tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin liittyvä väkivaltarikollisuuden lisääntyminen, terrorismiuhka, heille tarjottavat perinteisiä länsimaisia arvoja vastaan suunnatut erityispalvelut sekä samojen ryhmien työllistämisen vaikeus ja avoin naissukupuolen alistaminen? Ja niiden myötä koko yhteiskunnan muuttuminen epätoivottavaan suuntaan naisten elinpiirin supistumisineen ja yhteiskunnan polarisoitumisineen."
No nyt tiedämme. Pääkirjoittaja tuli rasismikirveen heiluttelun himossaan kertoneeksi myös tämän suomalaisilta tarkoin varjellun salaisuuden siitä, mikä EU:ssa oikeasti hiertää brittejä. Parempi sekin kuin asian loputon piilotteleminen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pari sanaa Brexitistä ja saarivaltion uusimmasta poliittisesta murhasta
Maahanmuutto ja äänestys Britannian EU-erosta
Helsingin Sanomat myrkytti tänään yhteiskunnallista keskustelua - reagoiko päätoimittaja kannanottonsa mukaisesti?
perjantai 17. kesäkuuta 2016
Pari sanaa Brexitistä ja saarivaltion uusimmasta poliittisesta murhasta
Viime aikojen mielipidetiedustelut ovat ennustaneet brittien päättävän tulevassa kansanäänestyksessä erota Euroopan Unionista. Näin siitä huolimatta, että käytännössä kaikki mahdolliset talousviisaat kertovat sen tulevan kalliiksi ja että Britannialle on myönnetty tuntuvia helpotuksia jäsenmaksuihinsa.
Kampanjat eron puolesta ja sitä vastaan olivat erittäin kiihkeitä, kunnes mielenvikainen henkilö murhasi työväenpuolueen naispoliitikon. Tapauksen seurauksena molemmat puolet päättivät ymmärrettävistä syistä lopettaa kampanjansa.
Koska murhaaja on itsekin kuollut, ei ole luultavaa, että koskaan saisimme tietää mitä hänen päässään liikkui. The Telegraph kertoi iskun jälkeen, että mielenvikainen olisi huutanut iskua tehdessään "Britannia ensin, Britannia ensin", mistä voi halutessaan tulkita hänen halunneen tukea teollaan maansa eroa Unionista.
Sinänsä onkin todennäköistä, että tapauksella on vaikutuksia äänestystulokseen, mutta tuskin kuitenkaan eroa suosivasti. Päin vastoin, EU:ssa pysymistä ajavan poliitikon murhan voi olettaa pikemminkin keräävän sympatioita nykytilanteen säilyttämistä haluaville.
Siten on selvää, että mikäli murhaaja halusi teollaan tukea EU-eroa, hän teki oman maalin eli ns. kusi omiin muroihinsa. Toisaalta, koska kyseessä oli mielenvikainen ihminen, ei ole täysin mahdotonta, että hän olisi toteuttanut ns. "false flag" -operaation jonkun muun yllyttämänä. Itse uskon kuitenkin, ettei iskulla lopulta ollut mitään tekemistä EU-äänestyksen kanssa, vaan se sikisi sairaan mielen epäloogisista syövereistä ilman sen kummempia rationaalisia tavoitteita.
Niin tai näin: brittipoliitikon murha sattui demokratian kannalta hankalaan vaiheeseen siirtäessään ihmisten äänestyspäätöksen yhä vahvemmin tunnepohjaiseksi. Se on harmi, sillä toteutuessaan erolla on laajakantoisia seurauksia myös Suomen kannalta.
Näin myös siinä tapauksessa, että Britannia päättää gallupien vastaisesti pysyä edelleen EU:n jäsenenä. On siis syytä toivoa, että Britit pitävät päänsä kylmänä sekä äänestävät harkiten ja vakaasti parhaaksi katsomaansa vaihtoehtoa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raikas tuulahdus Iso-Britanniasta
Euroopan Unionin jäsenmaksuista ja veloista
David Cameron ja pullon henki
Kampanjat eron puolesta ja sitä vastaan olivat erittäin kiihkeitä, kunnes mielenvikainen henkilö murhasi työväenpuolueen naispoliitikon. Tapauksen seurauksena molemmat puolet päättivät ymmärrettävistä syistä lopettaa kampanjansa.
Koska murhaaja on itsekin kuollut, ei ole luultavaa, että koskaan saisimme tietää mitä hänen päässään liikkui. The Telegraph kertoi iskun jälkeen, että mielenvikainen olisi huutanut iskua tehdessään "Britannia ensin, Britannia ensin", mistä voi halutessaan tulkita hänen halunneen tukea teollaan maansa eroa Unionista.
Sinänsä onkin todennäköistä, että tapauksella on vaikutuksia äänestystulokseen, mutta tuskin kuitenkaan eroa suosivasti. Päin vastoin, EU:ssa pysymistä ajavan poliitikon murhan voi olettaa pikemminkin keräävän sympatioita nykytilanteen säilyttämistä haluaville.
Siten on selvää, että mikäli murhaaja halusi teollaan tukea EU-eroa, hän teki oman maalin eli ns. kusi omiin muroihinsa. Toisaalta, koska kyseessä oli mielenvikainen ihminen, ei ole täysin mahdotonta, että hän olisi toteuttanut ns. "false flag" -operaation jonkun muun yllyttämänä. Itse uskon kuitenkin, ettei iskulla lopulta ollut mitään tekemistä EU-äänestyksen kanssa, vaan se sikisi sairaan mielen epäloogisista syövereistä ilman sen kummempia rationaalisia tavoitteita.
Niin tai näin: brittipoliitikon murha sattui demokratian kannalta hankalaan vaiheeseen siirtäessään ihmisten äänestyspäätöksen yhä vahvemmin tunnepohjaiseksi. Se on harmi, sillä toteutuessaan erolla on laajakantoisia seurauksia myös Suomen kannalta.
Näin myös siinä tapauksessa, että Britannia päättää gallupien vastaisesti pysyä edelleen EU:n jäsenenä. On siis syytä toivoa, että Britit pitävät päänsä kylmänä sekä äänestävät harkiten ja vakaasti parhaaksi katsomaansa vaihtoehtoa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raikas tuulahdus Iso-Britanniasta
Euroopan Unionin jäsenmaksuista ja veloista
David Cameron ja pullon henki
keskiviikko 15. kesäkuuta 2016
Fasistinen maahanmuuttolinja?
Unkarin presidentti on avannut meille oman maansa ajattelua turvapaikanhakijoista. Hänen mukaansa EU ei ole kiinnittänyt riittävästi huomiota turvallisuutta ja rikosoikeutta koskeviin näkökulmiin turvapaikanhakijakriisin hoidossa.
Populistiseksi ja jopa fasistiseksi turvapaikkapolitiikkansa takia monessa kirjoituksessa leimatun Unkarin päämies kommentoi myös maansa linjaa turvapaikkapolitiikassa. Hänen mukaansa turvapaikanhakijat tulisi ottaa vastaan ja rekisteröidä ensimmäisessä EU-maassa, johon he saapuvat. EU:n puolestaan pitäisi antaa vastaanottajalle riittävät taloudelliset resurssit, jotta maa pystyy hoitamaan turvapaikanhakijoiden rekisteröinnit ja vastaanoton.
Nähdäkseni Unkarin presidentti viestittää, että EU:n tulisi noudattaa omia sääntöjään ja turvata kansalaistensa turvallisuus. Sekä lisäksi korvata Unionitasolla tehtyjen poliittisten päätösten seuraukset jäsenmaille. Ei kuulosta kovin populistiselta eikä fasistiselta, vaan lähinnä oikeudenmukaiselta ja selväjärkiseltä.
Mutta mitä kertoo se, että julkisuus on leimannut oikeudenmukaisuutta ja järjenkäyttöä vaativan maan populistiseksi ja jopa fasistiseksi?
Aiempia ajatuksia samasta asiasta:
EU voisi tukea Irakin ja Somalian taloutta
Tuhoaako ketjureaktio ihmissalakuljettajien bisneksen?
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja
Populistiseksi ja jopa fasistiseksi turvapaikkapolitiikkansa takia monessa kirjoituksessa leimatun Unkarin päämies kommentoi myös maansa linjaa turvapaikkapolitiikassa. Hänen mukaansa turvapaikanhakijat tulisi ottaa vastaan ja rekisteröidä ensimmäisessä EU-maassa, johon he saapuvat. EU:n puolestaan pitäisi antaa vastaanottajalle riittävät taloudelliset resurssit, jotta maa pystyy hoitamaan turvapaikanhakijoiden rekisteröinnit ja vastaanoton.
Nähdäkseni Unkarin presidentti viestittää, että EU:n tulisi noudattaa omia sääntöjään ja turvata kansalaistensa turvallisuus. Sekä lisäksi korvata Unionitasolla tehtyjen poliittisten päätösten seuraukset jäsenmaille. Ei kuulosta kovin populistiselta eikä fasistiselta, vaan lähinnä oikeudenmukaiselta ja selväjärkiseltä.
Mutta mitä kertoo se, että julkisuus on leimannut oikeudenmukaisuutta ja järjenkäyttöä vaativan maan populistiseksi ja jopa fasistiseksi?
Aiempia ajatuksia samasta asiasta:
EU voisi tukea Irakin ja Somalian taloutta
Tuhoaako ketjureaktio ihmissalakuljettajien bisneksen?
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja
tiistai 14. kesäkuuta 2016
Hyvä tietää
Vantaan Sanomat kertoi tänään, että "Rkp, Sdp, Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat ainoina puolueina kokonaan perheiden yhdistämisen vaikeuttamista vastaan." Tämä on hyvä tietää ja muistaa myös tulevissa vaaleissa.
Samalla on hyvä tietää, että eduskuntapuolueista ainoastaan Perussuomalaisilla on maahanmuuttopoliittinen ohjelma, joka vastaa suomalaisten enemmistön näkemyksiä. Sellaista ei siis ole Keskustalla, Kokoomuksella tai Kristillisdemokraateilla. Tämäkin on hyvä muistaa tulevissa vaaleissa. Oli itse sitten maahanmuuton vaikeuttamisen tai helpottamisen kannalla.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuton aiheuttama turvattomuuden tunne ei näy puolueiden kannatuksessa
Yle uutisoi muunneltua totuutta - mutta itse tilasto on mielenkiintoinen
Puolueiden maahanmuuttoasenteista
Samalla on hyvä tietää, että eduskuntapuolueista ainoastaan Perussuomalaisilla on maahanmuuttopoliittinen ohjelma, joka vastaa suomalaisten enemmistön näkemyksiä. Sellaista ei siis ole Keskustalla, Kokoomuksella tai Kristillisdemokraateilla. Tämäkin on hyvä muistaa tulevissa vaaleissa. Oli itse sitten maahanmuuton vaikeuttamisen tai helpottamisen kannalla.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuton aiheuttama turvattomuuden tunne ei näy puolueiden kannatuksessa
Yle uutisoi muunneltua totuutta - mutta itse tilasto on mielenkiintoinen
Puolueiden maahanmuuttoasenteista
Orlandon opetukset ja islam
Orlandon veriteko tehtiin islamin nimissä, vaikka onkin epäselvää oliko tekijällä suoranaisia yhteyksiä islamistijärjestöihin. Tapaus on herättänyt keskustelua, jonka muutamaan argumenttiin sisältyy mielenkiintoisia aspekteja.
Aloitan American islam -järjestön edustajan kommentista: "jos Trump olisi ollut presidentti ja rakentanut muurin ja kieltänyt muslimien maahantulon, se ei olisi auttanut vähääkään tämän ampumisen estämisessä. Ampujahan oli syntynyt Amerikassa."
Teknisesti katsoen mies on oikeassa. Mutta kuten viimeksi eilen kirjoitin, islamistinen terrorismi on ennen kaikkea muslimimaahanmuuttajien jälkeläisten "harrastus". Siten islaminuskoisten maahantulon kieltäminen ehkäisisi mitä todennäköisimmin parin-kolmenkymmenen vuoden kuluttua tapahtuvia terroritekoja. Näin myös Suomessa.
Toinen kommenttini koskee HS:n pääkirjoittajan toteamusta, jonka mukaan "on ilmeinen vaara, että yhä useammat sairaat tappajat toimivat ISISin nimissä". Näin saattaa tosiaankin käydä, mutta se ei ole kovin oleellinen kysymys. Jos joku sekopää päättää tappaa toisen, on tavallaan samantekevää minkä tekosyyn hän teolleen antaa.
Sen sijaan olisi tärkeää huolehtia siitä, ettei islam innosta sairaita kannattajiaan toteuttamaan veritekoja, joita he eivät tekisi ilman uskontoaan.
Tästä pääsemme takaisin American islam -järjestön edustajaan, joka kertoo myös, että "me tuomitsemme täysin yksiselitteisesti tällaiset terroriteot. Me tuomitsemme ISISin, Al-Qaidan ja heidän kieroutuneen ideologiansa. He eivät edusta islamia."
Edustajaa ei tietenkään ole syytä epäillä ja on erinomaista, että hänen järjestönsä tuomitsee terrorismin. Siitä huolimatta Orlandon tappaja teki murhansa islamin nimissä. Ja hänen tavallaan ajattelevat käsittämättömän monet muutkin muslimit: Iso-Britanniassa heitä tiedetään olevan lähes miljoona.
Islamilainen terrorismi ei katoa peittelemällä sen juuria. Sen sijaan se voi kadota kahdella tavalla: joko muslimiyhteisön oman toiminnan tai vaihtoehtoisesti islamin poistamisen kautta.
Ensimmäinen vaihtoehto tarkoittaa Koraanin ja hadithien tiettyjen osien poistamista, tai ainakin niiden yksimielistä tuomitsemista Jumalan ja ihmisyyden vastaisiksi islamin omien uskonoppineiden toimesta. Toinen taas vaatisi mitä todennäköisimmin etnistä puhdistusta - joka tuskin on juuri kenenkään mielestä hyväksyttävää - sekä tietenkin Trumpin vaatimaa muslimien maahanmuuttokieltoa.
Tuosta Trumpista vielä sen verran, että HS syyttää häntä joukkomurhan käyttämistä poliittisesti hyödykseen. Lehti lienee oikeassa, mutta minusta olisi mukava kuulla, miksi päätoimittaja ei sallisi poliittisten toimijoiden esittelevän omia ehdotuksiaan koko kansakuntaa järkyttäneiden tapahtumien estämiseksi tulevaisuudessa?
Arveleeko pääkirjoittaja tosissaan, että ongelma katoaa vaikenemalla? Vai eikö hän ymmärrä, ettei ehdokas ratkaise vaalien ja politiikan suuntaa, vaan sen tekee äänestäjä, joka valitsee sen ehdokkaan, jonka esittelemien keinojen hän arvelee parhaiten ratkaisevan käsilllä olevan ongelman.
Nyt Amerikassa menevissä vaaleissa valittavana on siis Trumpin ehdotus rajojen sulkemisesta muslimeilta ja toisaalta Hillary Clintonin linja, joka ei näe tapahtuneessa yhteyttä Amerikan muslimeihin. Äänestäjän kannalta tilanne on hyvä, sillä linjat ovat helposti hahmotettavat ja hänen on siis helppo valita tämän asian suhteen omaa näkemystään vastaava ehdokas. Toki Orlandon tapahtumat ovat vain pieni tekijä valintaprosessissa - myös lukemattomat muut asiat vaikuttavat äänestyspäätökseen.
Lopuksi kotimaahan. Täällä tuore selvitys kertoo, että Suomessa moni tyttö ja nainen joutuu elämään kunniaväkivallan ja jopa -murhan pelossa. Ilmiö ei liity suoraan islamiin, mutta on yleisin muslimimaahanmuuttajien parissa.
Kunniaväkivalta ei ole missään oloissa hyväksyttävää, joten sen torjumisen tulee olla yksi keskeinen tekijä maahanmuuttajien koulutuspolitiikassa. Ei nimittäin voi olla oikein, että perheet, jotka ovat paenneet kotimaansa oloja tuovat tullessaan sieltä niitä kulttuurin piirteitä, jotka omalta osaltaan ovat aiheuttaneet sen kurjuuden jota he ovat paenneet.
Yksi sellainen on tyttöihin ja naisiin kohdistuva jopa raa´aksi väkivallaksi eskaloituva epätasa-arvo, joka on osa sitä sairaalloisen yhteisöllisyyden jatkumoa, jonka toisessa päässä ovat esimerkiksi Somaliaa riivaava klaanien välinen vihanpito tai eri uskonlahkojen välinen aika ajoin eskaloituva konflikti.
Tässä vyyhdessä kunniaväkivalta on selkeä ja rajattu ilmiö, jonka poistaminen olisi yksi askel kohti parempaa elämää maahanmuuttajatyttöjen ja -naisten uudessa kotimaassa. Ja samalla ennakkotapaus, joka osoittaisi sairaalloisten kulttuuristen piirteiden poistamisen hyödyllisyyden myös noissa kulttuureissa eläville ihmisille sukupuoleen katsomatta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS ilmaantui Floridaan
USA:n murhapääkaupungit
Britanniassa lähes miljoona muslimia kannattaa terrorismia
Aloitan American islam -järjestön edustajan kommentista: "jos Trump olisi ollut presidentti ja rakentanut muurin ja kieltänyt muslimien maahantulon, se ei olisi auttanut vähääkään tämän ampumisen estämisessä. Ampujahan oli syntynyt Amerikassa."
Teknisesti katsoen mies on oikeassa. Mutta kuten viimeksi eilen kirjoitin, islamistinen terrorismi on ennen kaikkea muslimimaahanmuuttajien jälkeläisten "harrastus". Siten islaminuskoisten maahantulon kieltäminen ehkäisisi mitä todennäköisimmin parin-kolmenkymmenen vuoden kuluttua tapahtuvia terroritekoja. Näin myös Suomessa.
Toinen kommenttini koskee HS:n pääkirjoittajan toteamusta, jonka mukaan "on ilmeinen vaara, että yhä useammat sairaat tappajat toimivat ISISin nimissä". Näin saattaa tosiaankin käydä, mutta se ei ole kovin oleellinen kysymys. Jos joku sekopää päättää tappaa toisen, on tavallaan samantekevää minkä tekosyyn hän teolleen antaa.
Sen sijaan olisi tärkeää huolehtia siitä, ettei islam innosta sairaita kannattajiaan toteuttamaan veritekoja, joita he eivät tekisi ilman uskontoaan.
Edustajaa ei tietenkään ole syytä epäillä ja on erinomaista, että hänen järjestönsä tuomitsee terrorismin. Siitä huolimatta Orlandon tappaja teki murhansa islamin nimissä. Ja hänen tavallaan ajattelevat käsittämättömän monet muutkin muslimit: Iso-Britanniassa heitä tiedetään olevan lähes miljoona.
Islamilainen terrorismi ei katoa peittelemällä sen juuria. Sen sijaan se voi kadota kahdella tavalla: joko muslimiyhteisön oman toiminnan tai vaihtoehtoisesti islamin poistamisen kautta.
Ensimmäinen vaihtoehto tarkoittaa Koraanin ja hadithien tiettyjen osien poistamista, tai ainakin niiden yksimielistä tuomitsemista Jumalan ja ihmisyyden vastaisiksi islamin omien uskonoppineiden toimesta. Toinen taas vaatisi mitä todennäköisimmin etnistä puhdistusta - joka tuskin on juuri kenenkään mielestä hyväksyttävää - sekä tietenkin Trumpin vaatimaa muslimien maahanmuuttokieltoa.
Tuosta Trumpista vielä sen verran, että HS syyttää häntä joukkomurhan käyttämistä poliittisesti hyödykseen. Lehti lienee oikeassa, mutta minusta olisi mukava kuulla, miksi päätoimittaja ei sallisi poliittisten toimijoiden esittelevän omia ehdotuksiaan koko kansakuntaa järkyttäneiden tapahtumien estämiseksi tulevaisuudessa?
Arveleeko pääkirjoittaja tosissaan, että ongelma katoaa vaikenemalla? Vai eikö hän ymmärrä, ettei ehdokas ratkaise vaalien ja politiikan suuntaa, vaan sen tekee äänestäjä, joka valitsee sen ehdokkaan, jonka esittelemien keinojen hän arvelee parhaiten ratkaisevan käsilllä olevan ongelman.
Nyt Amerikassa menevissä vaaleissa valittavana on siis Trumpin ehdotus rajojen sulkemisesta muslimeilta ja toisaalta Hillary Clintonin linja, joka ei näe tapahtuneessa yhteyttä Amerikan muslimeihin. Äänestäjän kannalta tilanne on hyvä, sillä linjat ovat helposti hahmotettavat ja hänen on siis helppo valita tämän asian suhteen omaa näkemystään vastaava ehdokas. Toki Orlandon tapahtumat ovat vain pieni tekijä valintaprosessissa - myös lukemattomat muut asiat vaikuttavat äänestyspäätökseen.
Lopuksi kotimaahan. Täällä tuore selvitys kertoo, että Suomessa moni tyttö ja nainen joutuu elämään kunniaväkivallan ja jopa -murhan pelossa. Ilmiö ei liity suoraan islamiin, mutta on yleisin muslimimaahanmuuttajien parissa.
Kunniaväkivalta ei ole missään oloissa hyväksyttävää, joten sen torjumisen tulee olla yksi keskeinen tekijä maahanmuuttajien koulutuspolitiikassa. Ei nimittäin voi olla oikein, että perheet, jotka ovat paenneet kotimaansa oloja tuovat tullessaan sieltä niitä kulttuurin piirteitä, jotka omalta osaltaan ovat aiheuttaneet sen kurjuuden jota he ovat paenneet.
Yksi sellainen on tyttöihin ja naisiin kohdistuva jopa raa´aksi väkivallaksi eskaloituva epätasa-arvo, joka on osa sitä sairaalloisen yhteisöllisyyden jatkumoa, jonka toisessa päässä ovat esimerkiksi Somaliaa riivaava klaanien välinen vihanpito tai eri uskonlahkojen välinen aika ajoin eskaloituva konflikti.
Tässä vyyhdessä kunniaväkivalta on selkeä ja rajattu ilmiö, jonka poistaminen olisi yksi askel kohti parempaa elämää maahanmuuttajatyttöjen ja -naisten uudessa kotimaassa. Ja samalla ennakkotapaus, joka osoittaisi sairaalloisten kulttuuristen piirteiden poistamisen hyödyllisyyden myös noissa kulttuureissa eläville ihmisille sukupuoleen katsomatta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS ilmaantui Floridaan
USA:n murhapääkaupungit
Britanniassa lähes miljoona muslimia kannattaa terrorismia
maanantai 13. kesäkuuta 2016
ISIS ilmaantui Floridaan
Yhdysvalloissa Floridan Orlandossa nähtiin maan historian kaikkien aikojen verisin ampumalla tehty joukkomurha. Tekijä oli afgaanitaustainen toisen polven maahanmuuttaja Omar Saddiqui Mateen.
Ampuja ei ollut mikään syrjäytynyt ressukka, vaan hänellä oli Yhdysvaltain kansalaisuus, hän oli töissä vartiointiliikkeessä ja hänellä oli aseenkantolupa. Hänellä tiedettiin olevan myös yhteyksiä islamisteihin.
Kaikkiaan tapaus noudatti sitä terrorismin vanhaa kaavaa, etteivät terroritekoja tee länsimaihin muuttaneet syrjäytyneetkään muslimit, vaan heidän hyvin yhteiskuntaan integroituneet jälkeläisensä. Näin oli esimerkiksi syyskuun 11. päivän pilvenpiirtäjään kohdistuneessa iskussa ja samoin Pariisin terroriteossa. Ja nyt siis Orlandossa.
Amerikkalaispoliitikkojen kommentit Orlandon tapahtumiin ovat mielenkiintoisia. Presidentti Barack Obama painotti kommenteissaan amerikkalaisten arvojen säilyttämistä ja halusi vaikeuttaa aseiden saantia. Hänen puoluetoverinsa Hillary Clinton puolestaan ilmoittautui sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen liittolaiseksi.
Sen sijaan presidenttiehdokas Donald Trump totesi iskun osoittaneen, että hänen näkemyksensä radikaalin islamismin vaaroista on oikea ja vaati sekä Obamaa että Clintonia tunnustamaan asian mainitsemalla sanaparin "radikaali islam". Näin ei kuitenkaan ole ainakaan Helsingin Sanomien mukaan tapahtunut.
Myös Suomi on muuttumassa pikavauhtia monikulttuuriseksi maaksi, jossa muslimien osuus väestöstä kasvaa. Tuoreen uutisen mukaan meillä on turvapaikkapäätöstä odottelemassa noin 20 000 maahanmuuttajaa, joista suurin osa on peräisin muslimimaista.
Näistä tulijoista saa jutun esittelemien tilastojen mukaan turvapaikan noin neljännes eli 5000 muslimia. Lopuistakin osa jäänee Suomeen muiden syiden perusteella tai yksinkertaisesti vain siksi, ettei heitä saada poistetuksi maasta. Lisäksi osa saanee tuoduksi perässään myös perheensä, joten loppulukema tästä joukosta nousee reilusti edellä mainitusta viidestä tuhannesta.
Viime vuosien tapahtumien perusteella kaikille lienee selvää, että maamme muslimiväestö on potentiaalinen riski myös suomalaiselle yhteiskuntarauhalle. Itse kysyin jo kauan sitten, että "onko 110 000 islamilaista henkilöä sellainen lukumäärä, jonka seurauksena pohjoismainen yhteiskunta muuttuu vääjäämättä, syvällisesti ja kokonaisuudessaan?"
Suomessa tuo luku lähenee päivä päivältä ja ylittynee nykyvauhdilla alle kymmenessä vuodessa. Koska muslimit lisääntyvät nopeasti, saavutetaan rajapyykki todellisuudessa vieläkin nopeammin, elleivät hallituksen maahanmuuttopoliittiset linjaukset sitten onnistu rajoittamaan islamilaisen väestön kasvua aiemmasta tai kitkemään radikaaleja ajatuksia toisen polven muslimien maailmankatsomuksista. Käytettävissä olevien tietojen valossa ainakaan jälkimmäinen ei vaikuta todennäköiseltä.
Suomessakin on siis viimeistään nyt syytä alkaa varautua erityisesti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin sekä juutalaisiin kohdistuvan terrorismin kasvuun. Mutta samalla myös terroritekoihin, joiden tarkoituksena on järkyttää koko maamme yhteiskuntajärjestystä.
Niitä odotellessa voi itse kukin miettiä sitä, voisiko sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ja/tai juutalaisten ystävällä olla jokin mielipide terrorismin taustalla olevasta uskonnollisesta radikalismista. Ja voisiko terroritekoja ehkäistä muutenkin kuin pitäytymällä tiukassa itsesensuurissa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismi kuriin itsesensuurilla ja muslimiyhteisöjen tuella
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?
Ampuja ei ollut mikään syrjäytynyt ressukka, vaan hänellä oli Yhdysvaltain kansalaisuus, hän oli töissä vartiointiliikkeessä ja hänellä oli aseenkantolupa. Hänellä tiedettiin olevan myös yhteyksiä islamisteihin.
Kaikkiaan tapaus noudatti sitä terrorismin vanhaa kaavaa, etteivät terroritekoja tee länsimaihin muuttaneet syrjäytyneetkään muslimit, vaan heidän hyvin yhteiskuntaan integroituneet jälkeläisensä. Näin oli esimerkiksi syyskuun 11. päivän pilvenpiirtäjään kohdistuneessa iskussa ja samoin Pariisin terroriteossa. Ja nyt siis Orlandossa.
Amerikkalaispoliitikkojen kommentit Orlandon tapahtumiin ovat mielenkiintoisia. Presidentti Barack Obama painotti kommenteissaan amerikkalaisten arvojen säilyttämistä ja halusi vaikeuttaa aseiden saantia. Hänen puoluetoverinsa Hillary Clinton puolestaan ilmoittautui sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen liittolaiseksi.
Sen sijaan presidenttiehdokas Donald Trump totesi iskun osoittaneen, että hänen näkemyksensä radikaalin islamismin vaaroista on oikea ja vaati sekä Obamaa että Clintonia tunnustamaan asian mainitsemalla sanaparin "radikaali islam". Näin ei kuitenkaan ole ainakaan Helsingin Sanomien mukaan tapahtunut.
Myös Suomi on muuttumassa pikavauhtia monikulttuuriseksi maaksi, jossa muslimien osuus väestöstä kasvaa. Tuoreen uutisen mukaan meillä on turvapaikkapäätöstä odottelemassa noin 20 000 maahanmuuttajaa, joista suurin osa on peräisin muslimimaista.
Näistä tulijoista saa jutun esittelemien tilastojen mukaan turvapaikan noin neljännes eli 5000 muslimia. Lopuistakin osa jäänee Suomeen muiden syiden perusteella tai yksinkertaisesti vain siksi, ettei heitä saada poistetuksi maasta. Lisäksi osa saanee tuoduksi perässään myös perheensä, joten loppulukema tästä joukosta nousee reilusti edellä mainitusta viidestä tuhannesta.
Viime vuosien tapahtumien perusteella kaikille lienee selvää, että maamme muslimiväestö on potentiaalinen riski myös suomalaiselle yhteiskuntarauhalle. Itse kysyin jo kauan sitten, että "onko 110 000 islamilaista henkilöä sellainen lukumäärä, jonka seurauksena pohjoismainen yhteiskunta muuttuu vääjäämättä, syvällisesti ja kokonaisuudessaan?"
Suomessa tuo luku lähenee päivä päivältä ja ylittynee nykyvauhdilla alle kymmenessä vuodessa. Koska muslimit lisääntyvät nopeasti, saavutetaan rajapyykki todellisuudessa vieläkin nopeammin, elleivät hallituksen maahanmuuttopoliittiset linjaukset sitten onnistu rajoittamaan islamilaisen väestön kasvua aiemmasta tai kitkemään radikaaleja ajatuksia toisen polven muslimien maailmankatsomuksista. Käytettävissä olevien tietojen valossa ainakaan jälkimmäinen ei vaikuta todennäköiseltä.
Suomessakin on siis viimeistään nyt syytä alkaa varautua erityisesti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin sekä juutalaisiin kohdistuvan terrorismin kasvuun. Mutta samalla myös terroritekoihin, joiden tarkoituksena on järkyttää koko maamme yhteiskuntajärjestystä.
Niitä odotellessa voi itse kukin miettiä sitä, voisiko sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ja/tai juutalaisten ystävällä olla jokin mielipide terrorismin taustalla olevasta uskonnollisesta radikalismista. Ja voisiko terroritekoja ehkäistä muutenkin kuin pitäytymällä tiukassa itsesensuurissa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismi kuriin itsesensuurilla ja muslimiyhteisöjen tuella
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?
sunnuntai 12. kesäkuuta 2016
Aikamme ääri-ilmiöt nousevat punavihreydestä
Kansalaisaktiivisuus on Suomessakin saanut yhä väkivaltaisempia muotoja. Viimeksi sytytettiin tuleen varikolla seisovia linja-autoja siitä syystä, että ne omistava yhtiö tekee yhteistyötä turkisalan toimijan kanssa. Näin siis, mikäli meidän on uskominen internet-tietoja, jotka ainakin keskusrikospoliisi ottaa vakavasti.
Toki eläinsuojeluterroristit ovat jo vanha ilmiö. Me muistamme heidät vaikkapa monista turkistarhaiskuista, joiden seurauksena luontoomme on päästetty suuri joukko sinne kuulumattomia minkkejä aiheuttaen samalla lähes korvaamatonta vahinkoa laillista toimimntaa harjoittaville yksityishenkilöille sekä yhdelle harvoista maaseudun kannattavista elinkeinoista.
Mutta ei tarvitse olla terroristi omatakseen erikoisia ajatuksia. Yhden sellaisen tarjosi tänään maan suurimmassa sanomalehdessä kulttuuritoimittaja Pirkko Kotirinta, joka oli innostunut puiden inhimillistämisestä: hän ihmetteli miltä puusta tuntuu kun sitä halaa ja arveli avohakkuun tuntuvan "yhä enemmän massamurhalta".
En tiedä tarkoittiko Kotirinta itse, että yli 20 prosenttia maamme vientituloista mahdollistavat avohakkuut pitäisi lopettaa, mutta uskon monen Helsingin punavihreässä kuplassa elävän lukeneen kolumnin siten. Niinpä Helsingin punavihreässä kuplassa elävä irrationaalinen ja luonnosta irtaantunut haaveilu sai taas yhden pienen vahvistusruiskeen.
Ja juuri tuo punavihreä haaveilu on yhteiskunnassamme se tekijä, jonka eri äärilaidoilta löydämme laillisia elinkeinoja terrorisoivat eläintenvapausrintamalaiset, maahamme yhä suurempia määriä kehitysmaalaisia hamuavat monikultturistit ja yhteiskunnan juhlahetkinä väkivallalla näkyvyyttä hakevat anarkistit.
Nämä kaikki saivat eilen mieleisensä poliittisen johtajan eli vasemmistoliiton vetäjäksi Li Anderssonin. Aika näyttää, minkälaiseksi hän reivaa puolueensa politiikan. Kokonaisuudesta kertoo kuitenkin aika paljon se, että naisvaltaiseen puheenjohtajistoon haluttiin kiintiöpaikka-argumentein ay-taustainen mies. Vasemmistoliitossa on siis edetty varsin kauas työläisten ja vähävaraisten etuja ajaneesta SKDL:stä.
Aika näyttää mitä Li Andersonin valinnasta seuraa. Ainakin raja Vihreisiin päin hämärtyy entisestään, mikä vasemmistolaisen perinteen valossa saattaa tarkoittaa puolueiden välisten suhteiden kiristymistä äärimmilleen. Tai jos tämä karikko vältetään, niiden sulautumista yhdeksi maailmanparantajien allianssiksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jaana Pelkonen ei tunne empatiaa eikä huolta
Muslimien kaveri sai palautetta
Turkistarhaus on kiellettävä!
Toki eläinsuojeluterroristit ovat jo vanha ilmiö. Me muistamme heidät vaikkapa monista turkistarhaiskuista, joiden seurauksena luontoomme on päästetty suuri joukko sinne kuulumattomia minkkejä aiheuttaen samalla lähes korvaamatonta vahinkoa laillista toimimntaa harjoittaville yksityishenkilöille sekä yhdelle harvoista maaseudun kannattavista elinkeinoista.
Mutta ei tarvitse olla terroristi omatakseen erikoisia ajatuksia. Yhden sellaisen tarjosi tänään maan suurimmassa sanomalehdessä kulttuuritoimittaja Pirkko Kotirinta, joka oli innostunut puiden inhimillistämisestä: hän ihmetteli miltä puusta tuntuu kun sitä halaa ja arveli avohakkuun tuntuvan "yhä enemmän massamurhalta".
En tiedä tarkoittiko Kotirinta itse, että yli 20 prosenttia maamme vientituloista mahdollistavat avohakkuut pitäisi lopettaa, mutta uskon monen Helsingin punavihreässä kuplassa elävän lukeneen kolumnin siten. Niinpä Helsingin punavihreässä kuplassa elävä irrationaalinen ja luonnosta irtaantunut haaveilu sai taas yhden pienen vahvistusruiskeen.
Ja juuri tuo punavihreä haaveilu on yhteiskunnassamme se tekijä, jonka eri äärilaidoilta löydämme laillisia elinkeinoja terrorisoivat eläintenvapausrintamalaiset, maahamme yhä suurempia määriä kehitysmaalaisia hamuavat monikultturistit ja yhteiskunnan juhlahetkinä väkivallalla näkyvyyttä hakevat anarkistit.
Nämä kaikki saivat eilen mieleisensä poliittisen johtajan eli vasemmistoliiton vetäjäksi Li Anderssonin. Aika näyttää, minkälaiseksi hän reivaa puolueensa politiikan. Kokonaisuudesta kertoo kuitenkin aika paljon se, että naisvaltaiseen puheenjohtajistoon haluttiin kiintiöpaikka-argumentein ay-taustainen mies. Vasemmistoliitossa on siis edetty varsin kauas työläisten ja vähävaraisten etuja ajaneesta SKDL:stä.
Aika näyttää mitä Li Andersonin valinnasta seuraa. Ainakin raja Vihreisiin päin hämärtyy entisestään, mikä vasemmistolaisen perinteen valossa saattaa tarkoittaa puolueiden välisten suhteiden kiristymistä äärimmilleen. Tai jos tämä karikko vältetään, niiden sulautumista yhdeksi maailmanparantajien allianssiksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jaana Pelkonen ei tunne empatiaa eikä huolta
Muslimien kaveri sai palautetta
Turkistarhaus on kiellettävä!
lauantai 11. kesäkuuta 2016
Kilpailukykysopimus maaliin ja Sipilälle sulka hattuun
Suomen kilpailukykysopimus saatiin sovittua ja varsin kattavaksi. Omalta kohdaltani se tarkoittaa paitsi työajan nimellistä - joskaan jatkuvasti ylipitkää päivää tekevänä ei todellista - pidennystä sekä lomarahojen 30 prosentin leikkausta ja sosiaaliturvan laajempaa hoitamista omasta palkasta.
Tämän hinnan maksan ilomielin, jos Suomen talous lähtee sopimuksen seurauksena nousuun. Siihen en voi kuitenkaan vaikuttaa itse juuri lainkaan, koska oman työni tulokset näkyvät maamme taloudessa paljon pidemmällä aikavälillä.
Sen sijaan suomalaisilla yrityksillä ja työnantajilla on nyt näytön paikka. Suhteellisten palkkakustannusten laskiessa seuraavien vuosien aikana on heidän nykyistä helpompaa vallata markkinoita maailmalla. Ja tuoda siten lisää rahaa omistajiensa, työntekijöidensä ja koko maamme hyvinvoinniin edistämiseksi.
Markkinoiden valtaaminen on siis helpompaa, mutta ei välttämättä helppoa. Mutta jos - ja kuten uskon, kun - näin tapahtuu, ovat edessä viime vuosia paremmat ajat käytännössä kaikille suomalaisille. Se on hyvä ja velvoittaa meitä antamaan kaikille sopimuksen tehneille kiitoksen. Siis kiitos.
Sopimuksen hyväksymisen myötä olen joutunut outoon tilanteeseen. Eli antamaan tunnustusta tahoille, joille en yleensä ole joutunut sellaista edes harkitsemaan.
Ensimmäinen tunnustus menee keskustalaiselle - tuon maamme historian ylivoimaisesti populistisimman liikkeen - puheenjohtajalle ja pääministerille Juha Sipilälle. Saavutus on merkittävä, henkilöityy vahvasti hänen omaan tahtoonsa sekä muodostaa väkevän kontrastin edellisten pääministerien - täydellisen kyvyttömän Jyrki Kataisen (kok) ja tänään puheenjohtajuudestaan kilpailevan Alexander Stubbin (kok) - hallintojen aikaan, jolloin päätösten tekeminen ja käytäntöön vieminen vaikuttivat täysin mahdottomilta tehtäviltä.
Toinen tunnustus on annettava työmarkkinajärjestöille. Sekä työntekijä- että työnantajapuoli osoittivat, että kyllä meillä pystytään sopimaan silloin, kun se on todella tarpeen. Merkittävin poisjäänti kilpailukykysopimuksesta on AKT:n ulosmarssi. Sen toimintalinjalle voi hakea yhtymäkohtia järjestön hengenheimolaisten aiheuttamasta sekasorrossa Ranskassa.
AKT:hen liittyen on syytä huomata, että maamme kumipyöräkuljetusliikenne tuli samanaikaisessa, mutta rinnakkaisessa, prosessissa avatuksi EU-direktiivin mukaisesti ulkomaisille toimijoille. Se on tietenkin sekä kuljetusliikkeiden- että kuljettajien kannalta ikävä päätös. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että ne pystyvät itse valtaamaan markkinoita muualta Euroopasta.
Minulla on vahva epäilys, ettei maan hallituksella ollut kovin suurta halua poiketa direktiivistä kuljettajien eduksi sellaisen porukan kanssa, joka on näyttävästi asettunut vaalikauden tärkeintä päätöstä vastaan. Eli olikohan koko suomalaisen kuljetusalan syytä katsoa peiliin ja todeta, että myös nykysuomessa saa sitä mitä tilaa?
En tiedä, mutta ainakaan AKT:n omilta nettisivuilta ei löydy jälkeäkään peiliin katsomisesta saati itsekritiikistä. Suosittelen koko kuljetusalalle kuitenkin molempien harrastamista ja oikeiden johtopäätösten tekemistä.
Edelle kirjoittamani valossa on vähän hassua huomata Helsingin Sanomien kirjoittaneen omana kannanottonaan, että "Suomella on paljon vahvuuksia, mutta työmarkkinoiden kyky tukea työllistymistä ja talouden uudistumista ei kuulu niihin. Kilpailukykysopimuksessa voi nähdä askelia oikeaan suuntaan, mutta perustellusti voi kysyä, toimiiko nykyinen kolmikanta, jos pitäisi edetä vielä pitemmälle."
Vaikka olenkin sitä mieltä, että maamme työmarkkinajärjestöillä on aivan liian paljon valtaa ohi demokraattisen päätöksenteon, ei siitä pitäisi tehdä ongelmaa ainakaan silloin, kun ne ovat juuri osoittaneet pystyvänsä toimimaan vähintäänkin kohtuullisen vastuullisesti myös vaikeissa oloissa. Näin siis ainakin silloin, kun poliittinen päätöksentekijä, eli yrittäjätaustainen Juha Sipilä, on osannut tunnistaa niiden psykologian ja viedä ratkaisun maaliin sopivasti uhkailemalla, kovimmista vaatimuksista periksi antamalla ja pieniä, mutta makeita, porkkanoita tarjoilemalla.
Sipilän linja kuvasi omasta näkökulmastaan Metalliliiton mahtimies Riku Aalto näin: "tämä oli jäsenistön kannalta parempi tulos, koska tässä oli näitä hallituksen vaihtoehtotoimia. Olisi ollut hankala selittää jäsenistölle, miksi lapsilisiä leikataan tai työttömyyskorvauksia leikataan. Ja sitten isona asiana paikallisen sopimisen kokonaisuus, joka oli alunperin siinä asennossa, että maan hallitus kyseenalaisti työehtosopimusten merkityksen paikallisessa sopimisessa."
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskuntasopimus syntyi, entä sitten?
Korvaamattomien henkilöiden perässä
EK päätti palata neuvottelupöytään - tositarkoituksella
Tämän hinnan maksan ilomielin, jos Suomen talous lähtee sopimuksen seurauksena nousuun. Siihen en voi kuitenkaan vaikuttaa itse juuri lainkaan, koska oman työni tulokset näkyvät maamme taloudessa paljon pidemmällä aikavälillä.
Sen sijaan suomalaisilla yrityksillä ja työnantajilla on nyt näytön paikka. Suhteellisten palkkakustannusten laskiessa seuraavien vuosien aikana on heidän nykyistä helpompaa vallata markkinoita maailmalla. Ja tuoda siten lisää rahaa omistajiensa, työntekijöidensä ja koko maamme hyvinvoinniin edistämiseksi.
Markkinoiden valtaaminen on siis helpompaa, mutta ei välttämättä helppoa. Mutta jos - ja kuten uskon, kun - näin tapahtuu, ovat edessä viime vuosia paremmat ajat käytännössä kaikille suomalaisille. Se on hyvä ja velvoittaa meitä antamaan kaikille sopimuksen tehneille kiitoksen. Siis kiitos.
* * *
Sopimuksen hyväksymisen myötä olen joutunut outoon tilanteeseen. Eli antamaan tunnustusta tahoille, joille en yleensä ole joutunut sellaista edes harkitsemaan.
Ensimmäinen tunnustus menee keskustalaiselle - tuon maamme historian ylivoimaisesti populistisimman liikkeen - puheenjohtajalle ja pääministerille Juha Sipilälle. Saavutus on merkittävä, henkilöityy vahvasti hänen omaan tahtoonsa sekä muodostaa väkevän kontrastin edellisten pääministerien - täydellisen kyvyttömän Jyrki Kataisen (kok) ja tänään puheenjohtajuudestaan kilpailevan Alexander Stubbin (kok) - hallintojen aikaan, jolloin päätösten tekeminen ja käytäntöön vieminen vaikuttivat täysin mahdottomilta tehtäviltä.
Toinen tunnustus on annettava työmarkkinajärjestöille. Sekä työntekijä- että työnantajapuoli osoittivat, että kyllä meillä pystytään sopimaan silloin, kun se on todella tarpeen. Merkittävin poisjäänti kilpailukykysopimuksesta on AKT:n ulosmarssi. Sen toimintalinjalle voi hakea yhtymäkohtia järjestön hengenheimolaisten aiheuttamasta sekasorrossa Ranskassa.
AKT:hen liittyen on syytä huomata, että maamme kumipyöräkuljetusliikenne tuli samanaikaisessa, mutta rinnakkaisessa, prosessissa avatuksi EU-direktiivin mukaisesti ulkomaisille toimijoille. Se on tietenkin sekä kuljetusliikkeiden- että kuljettajien kannalta ikävä päätös. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että ne pystyvät itse valtaamaan markkinoita muualta Euroopasta.
Minulla on vahva epäilys, ettei maan hallituksella ollut kovin suurta halua poiketa direktiivistä kuljettajien eduksi sellaisen porukan kanssa, joka on näyttävästi asettunut vaalikauden tärkeintä päätöstä vastaan. Eli olikohan koko suomalaisen kuljetusalan syytä katsoa peiliin ja todeta, että myös nykysuomessa saa sitä mitä tilaa?
En tiedä, mutta ainakaan AKT:n omilta nettisivuilta ei löydy jälkeäkään peiliin katsomisesta saati itsekritiikistä. Suosittelen koko kuljetusalalle kuitenkin molempien harrastamista ja oikeiden johtopäätösten tekemistä.
* * *
Edelle kirjoittamani valossa on vähän hassua huomata Helsingin Sanomien kirjoittaneen omana kannanottonaan, että "Suomella on paljon vahvuuksia, mutta työmarkkinoiden kyky tukea työllistymistä ja talouden uudistumista ei kuulu niihin. Kilpailukykysopimuksessa voi nähdä askelia oikeaan suuntaan, mutta perustellusti voi kysyä, toimiiko nykyinen kolmikanta, jos pitäisi edetä vielä pitemmälle."
Vaikka olenkin sitä mieltä, että maamme työmarkkinajärjestöillä on aivan liian paljon valtaa ohi demokraattisen päätöksenteon, ei siitä pitäisi tehdä ongelmaa ainakaan silloin, kun ne ovat juuri osoittaneet pystyvänsä toimimaan vähintäänkin kohtuullisen vastuullisesti myös vaikeissa oloissa. Näin siis ainakin silloin, kun poliittinen päätöksentekijä, eli yrittäjätaustainen Juha Sipilä, on osannut tunnistaa niiden psykologian ja viedä ratkaisun maaliin sopivasti uhkailemalla, kovimmista vaatimuksista periksi antamalla ja pieniä, mutta makeita, porkkanoita tarjoilemalla.
Sipilän linja kuvasi omasta näkökulmastaan Metalliliiton mahtimies Riku Aalto näin: "tämä oli jäsenistön kannalta parempi tulos, koska tässä oli näitä hallituksen vaihtoehtotoimia. Olisi ollut hankala selittää jäsenistölle, miksi lapsilisiä leikataan tai työttömyyskorvauksia leikataan. Ja sitten isona asiana paikallisen sopimisen kokonaisuus, joka oli alunperin siinä asennossa, että maan hallitus kyseenalaisti työehtosopimusten merkityksen paikallisessa sopimisessa."
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskuntasopimus syntyi, entä sitten?
Korvaamattomien henkilöiden perässä
EK päätti palata neuvottelupöytään - tositarkoituksella
torstai 9. kesäkuuta 2016
Toukukuussa lämmintä, mutta viilenevää
Olen seurannut viime vuonna alkanutta ilmaston lämpöpiikkiä innokkaasti (aiempien kirjoitusten jäljille pääsee täältä). Kiinnostukseni ei ole loppunut, joten on jälleen tullut aika lisätä tähän kirjoitussarjaan yksi uusi luku. Näin siksi, että toukokuiset globaalin alailmakehän satelliittimittauksiin perustuvat tiedot ovat käytettävissä.
Kuten olen aiemmin kirjoittanut, on menossa olevan lämpöpiikin pääasiallisena syynä loppumassa oleva poikkeuksellisen voimakas El Niño. Niinpä lähtökohtaisesti on odotettavissa, että piikki tasoittuu kesän tai viimeistään syksyn aikana.
Jännityskohteena tässä tilanteessa ei siis ole se, jääkö viime kuukausien poikkeavan korkea globaali lämpötila pysyväksi. Sen sijaan epäselvää on se, että tasaantuuko lämpötila piikkiä edeltäneelle tasolle, jääkö sen yläpuolelle vai onko nyt alkamassa suorastaan viilenevä trendi.
Tämän hetken tilannetta voi tarkastella seuraavasta kuvasta, johon olen merkinnyt viimeisen 15-vuoden mittaukset RSS-sarjasta. Kuvan y-akselilla on poikkeaman suuruus asteina ja x-akselilla kuukausi. Sininen ohut viiva on satelliittimittausdata, musta ohut viiva 12 edellisen kuukauden (liukuva) keskiarvo ja punainen paksumpi viiva 15 viimeisen vuoden trendiviiva laskettuna Excelissä.
Kuvassa näkyvän mittaussarjan viimeinen arvo on 0,5245, joka on toukokuisista poikkeamista kolmanneksi suurin heti vuoden 2010 jälkeen, mutta selvästi vuoden 1998 toukokuuta kylmempi. Verrattuna kaikkiin kuukausiin, on kulunut toukokuu 20. eniten pitkäaikaisesta keskiarvosta poikkeava kuukausi vuodesta 1979 alkaneessa mittaussarjassa.
Toisin sanoen alailmakehän globaalien lämpötilojen perusteella kulunut toukokuu oli lämmin, mutta edellisiin kuukausiin verrattuna suunta on kuitenkin viilenevä. Siis aivan odotusten mukainen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toiseksi lämpimin huhtikuu
Lämpimin maaliskuu
Uusi ennätys on syntynyt
Kuten olen aiemmin kirjoittanut, on menossa olevan lämpöpiikin pääasiallisena syynä loppumassa oleva poikkeuksellisen voimakas El Niño. Niinpä lähtökohtaisesti on odotettavissa, että piikki tasoittuu kesän tai viimeistään syksyn aikana.
Jännityskohteena tässä tilanteessa ei siis ole se, jääkö viime kuukausien poikkeavan korkea globaali lämpötila pysyväksi. Sen sijaan epäselvää on se, että tasaantuuko lämpötila piikkiä edeltäneelle tasolle, jääkö sen yläpuolelle vai onko nyt alkamassa suorastaan viilenevä trendi.
Tämän hetken tilannetta voi tarkastella seuraavasta kuvasta, johon olen merkinnyt viimeisen 15-vuoden mittaukset RSS-sarjasta. Kuvan y-akselilla on poikkeaman suuruus asteina ja x-akselilla kuukausi. Sininen ohut viiva on satelliittimittausdata, musta ohut viiva 12 edellisen kuukauden (liukuva) keskiarvo ja punainen paksumpi viiva 15 viimeisen vuoden trendiviiva laskettuna Excelissä.
Kuvassa näkyvän mittaussarjan viimeinen arvo on 0,5245, joka on toukokuisista poikkeamista kolmanneksi suurin heti vuoden 2010 jälkeen, mutta selvästi vuoden 1998 toukokuuta kylmempi. Verrattuna kaikkiin kuukausiin, on kulunut toukokuu 20. eniten pitkäaikaisesta keskiarvosta poikkeava kuukausi vuodesta 1979 alkaneessa mittaussarjassa.
Toisin sanoen alailmakehän globaalien lämpötilojen perusteella kulunut toukokuu oli lämmin, mutta edellisiin kuukausiin verrattuna suunta on kuitenkin viilenevä. Siis aivan odotusten mukainen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toiseksi lämpimin huhtikuu
Lämpimin maaliskuu
Uusi ennätys on syntynyt
keskiviikko 8. kesäkuuta 2016
EU suunnittelee 8 miljardin tukipakettia kansainvaelluksen lähtömaille
Helsingin Sanomat on innostunut ilmeisestä vaikutusvallastaan ja jatkoi vielä tänäänkin irakilaisperhekirjoituksella aloittamallaan maahanmuuttoaiheella. Sallittakoon siis lyhyt kommentti tässäkin blogissa.
Lehden mukaan EU aikoo käyttää kahdeksan miljardia euroa lähtö- ja kauttakulkumaiden tukemiseen. The Guardianin tietoihin perustuen HS kauhistelee sitä, että suunnitteilla on myös Eritrean ja Sudanin avustamista, vaikka maissa on täysin kelvottomat hallitukset.
Sen sijaan HS jättää mainitsematta, että EU:n suunnittelemat kahdeksan miljardin euron tuet mille tahansa Afrikan maalle ovat sen esittämässä muodossa kestämättömiä. Näin siksi, että "olemme valmiita lisäämään taloudellista ja operationaalista tukea sekä investoimaan pitkäjänteiseen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen – parantamaan ihmisten elämää ja purkamaan siirtolaisuuden aiheuttajia."
Mallina sopimukselle on lehden mukaan taannoinen sopimus Turkin kanssa. Se on sinänsä toiminut, koska kulku Turkista Kreikkaan on käytännössä pysähtynyt. Samalla on Turkin niinikään kelvoton diktaattori kuitenkin ryhtynyt raivoisiin ponnisteluihin saadakseen maan jo muutenkin kovan väestönkasvun holtittomaan nousuun.
Tuki tulee mitä todennäköisimmin johtamaan väestönkasvun kiihtymiseen myös nykyisissä kansainvaelluksen lähtömaissa. Mikäli ihmisten elinolosuhteet paranevat, mahdollistaa se entistä tehokkaamman lisääntymisen. Tämä puolestaan on perimmäinen syy sille, miksi Afrikan maista on viime vuosina pyrkinyt Eurooppaan yhä kasvava joukko ihmisiä.
Jos ja kun EU:lla on siis tarve pysäyttää parempaa elintasoa hakevien ihmisten tuleminen omalle alueelleen, tulisi siihen käytettävä voitelurahoitus suunnata elintason korottamisen ohella ennen kaikkea lähtömaiden väestönkasvun pysäyttämiseen. Tai ellei se onnistu, niin ainakin väestön määrää tukevien hankkeiden kuten tyttöjen koulutuksen rahoittamiseen.
Nyt HS:n välittämien tietojen mukaan jää lähinnä sellainen käsitys, että EU rahoittaa lähtömaiden väestönkasvun kiihdyttämistä. Ja, kuten sanottu, sen pitkän tähtäimen seurauksena on ennemmin tai myöhemmin vielä viimevuotistakin rajumpi kansainvaellus kohti Euroopan rajoja.
Ja sitä ei Suomessa tai muissa EU-maissa halua juuri kukaan, vaikka Helsingin Sanomien toimituskunta niin ehkä tekeekin. Onneksi meillä Suomessa on hallitus, joka ainakin toistaiseksi on noudattanut hallitusohjelmaansa.
Sen seurauksistakin HS teki pienen uutisen, kun avoimia rajoja maanmiehilleen haluava somali siirtyi Kokoomuksesta Vihreisiin. Se on hyvä ja osoittaa oleellisen sekä hallituksen maahanmuuttopoliittisesta toiminnasta että Vihreästä puolueesta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS osoitti medianvallan laajuuden
Onko Petteri Orpo lähdössä ristiretkelle perustuslakia vastaan?
Maahanmuuttajalasten hyväksikäyttö on loppumassa
Lehden mukaan EU aikoo käyttää kahdeksan miljardia euroa lähtö- ja kauttakulkumaiden tukemiseen. The Guardianin tietoihin perustuen HS kauhistelee sitä, että suunnitteilla on myös Eritrean ja Sudanin avustamista, vaikka maissa on täysin kelvottomat hallitukset.
Sen sijaan HS jättää mainitsematta, että EU:n suunnittelemat kahdeksan miljardin euron tuet mille tahansa Afrikan maalle ovat sen esittämässä muodossa kestämättömiä. Näin siksi, että "olemme valmiita lisäämään taloudellista ja operationaalista tukea sekä investoimaan pitkäjänteiseen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen – parantamaan ihmisten elämää ja purkamaan siirtolaisuuden aiheuttajia."
Mallina sopimukselle on lehden mukaan taannoinen sopimus Turkin kanssa. Se on sinänsä toiminut, koska kulku Turkista Kreikkaan on käytännössä pysähtynyt. Samalla on Turkin niinikään kelvoton diktaattori kuitenkin ryhtynyt raivoisiin ponnisteluihin saadakseen maan jo muutenkin kovan väestönkasvun holtittomaan nousuun.
Tuki tulee mitä todennäköisimmin johtamaan väestönkasvun kiihtymiseen myös nykyisissä kansainvaelluksen lähtömaissa. Mikäli ihmisten elinolosuhteet paranevat, mahdollistaa se entistä tehokkaamman lisääntymisen. Tämä puolestaan on perimmäinen syy sille, miksi Afrikan maista on viime vuosina pyrkinyt Eurooppaan yhä kasvava joukko ihmisiä.
Jos ja kun EU:lla on siis tarve pysäyttää parempaa elintasoa hakevien ihmisten tuleminen omalle alueelleen, tulisi siihen käytettävä voitelurahoitus suunnata elintason korottamisen ohella ennen kaikkea lähtömaiden väestönkasvun pysäyttämiseen. Tai ellei se onnistu, niin ainakin väestön määrää tukevien hankkeiden kuten tyttöjen koulutuksen rahoittamiseen.
Nyt HS:n välittämien tietojen mukaan jää lähinnä sellainen käsitys, että EU rahoittaa lähtömaiden väestönkasvun kiihdyttämistä. Ja, kuten sanottu, sen pitkän tähtäimen seurauksena on ennemmin tai myöhemmin vielä viimevuotistakin rajumpi kansainvaellus kohti Euroopan rajoja.
Ja sitä ei Suomessa tai muissa EU-maissa halua juuri kukaan, vaikka Helsingin Sanomien toimituskunta niin ehkä tekeekin. Onneksi meillä Suomessa on hallitus, joka ainakin toistaiseksi on noudattanut hallitusohjelmaansa.
Sen seurauksistakin HS teki pienen uutisen, kun avoimia rajoja maanmiehilleen haluava somali siirtyi Kokoomuksesta Vihreisiin. Se on hyvä ja osoittaa oleellisen sekä hallituksen maahanmuuttopoliittisesta toiminnasta että Vihreästä puolueesta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS osoitti medianvallan laajuuden
Onko Petteri Orpo lähdössä ristiretkelle perustuslakia vastaan?
Maahanmuuttajalasten hyväksikäyttö on loppumassa
tiistai 7. kesäkuuta 2016
HS osoitti medianvallan laajuuden
On käsittämätöntä kuinka paljon suuri sanomalehti voi saada aikaiseksi tarkoin harkitulla kirjoittelulla. Tarkoitan aiemmin kahteenkin kertaan (tässä ja tässä) käsittelemääni Helsingin Sanomien esille nostamaa irakilaisperheen tapausta.
Nyt ollaan tultu tilanteeseen, jossa joukko vasemmistolaisia (Tarja Halonen, Antti Rinne, Outi Alanko-Kahiluoto, Aino-Kaisa Pekonen ja Ville Niinistö) ja ainakin yksi kepulainen poliitikko (Annika Saarikko) on lähtenyt vaatimaan ulkomaalaislain vesittämistä jutun perusteella.
Tämä on erikoista, sillä tapauksen yksityiskohdista ei tiedetä muuta kuin se, että avioliitto on solmittu ja perheen lapset ovat syntyneet vasta sen jälkeen kun mies on saanut Suomesta turvapaikan. Ja että HS:n kirjoitus oli kirjoitettu asioita valikoiden eli tarkoituksenmukaisesti vääristellen.
Lisäksi ministeri Petteri Orpolla tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää, miksi on ehdottoman tärkeää pitää kiinni Suomen laeista. Ja niiden tulkitsija eli korkein hallinto-oikeus on viheltänyt pelin toistaiseksi poikki.
Helsingin Sanomien tämän päivän juttuun sisältyy sellainenkin mielenkiintoinen piirre, että jutun keskiössä olevalle irakilaisperheelle on satanut työtarjouksia. Jopa sellaisia, joissa lapset voisivat olla mukana työpaikalla.
Jälkimmäinen on sikäli mielenkiintoista, että samanlaisia tarjouksia ei taida sadella kantasuomalaiselle väestölle. Mutta jos mainittu työpaikkatarjous on tehty yksityisellä rahalla, on työnantajalla siihen tietenkin oikeus. Sen sijaan julkisyhteisön (valtio, kunnat, seurakunnat) rahojen käyttö tuollaiseen erikoistarjoukseen ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää.
Joka tapauksessa tarjotut työpaikat tarjoavat irakilaisperheelle mahdollisuuden jäädä kokonaisuudessaan maahamme. Siis mikäli niistä maksettava palkka on riittävän suuri, jotta perheen yhdistämisen edellytykset täyttyvät. Ja työpaikka riittävän pitkäaikainen.
Kaikkinensa viime päivinä nähty näytelmä on ikävä ja surullinen. Se osoittaa, kuinka monet suomalaiset poliitikot ainakin Vasemmistoliitosta Keskustaan ovat hyödyllisiä idiootteja, jotka eivät ole oppineet yhtään mitään viime vuoden maahanryntäyksestä.
Kaikesta tästä HS:n toimituksen masinoimasta mädätyksestä ja Keskustan Saarikon horjahtelusta huolimatta on tärkeää, että hallitus pysyy yhtenäisenä tuodessaan uuden ja aiempaa tiukemman ulkomaalaislain eduskuntaan. Ja että oikeuslaitos tulkitsee uutta lakia sen hengen mukaisesti.
Luulisi nimittäin niin Tarja Haloselle, Antti Rinteelle, Outi Alanko-Kahiluodolle, Aino-Kaisa Pekoselle, Ville Niinistölle, Annika Saarikolle, Petteri Orpolle kuin kaikille muillekin olevan selvää, että tämän vuosisadan aikana Eurooppaan vielä kohdistuvan usean miljardin kehitysmaalaisen vastaanottaminen ja sijoittaminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista tuhoamatta maanosan kulttuuria, sivistystä, hyvinvointia ja yhteiskuntajärjestystä. Eikä lisäämättä rajusti ilmakehän kasvihuonekaasuja.
Ymmärrettyään Afrikan ja muslimimaiden väestöräjähdyksen merkityksen käsiteltävään asiaan, luulisi poliitikkojen ja oikeuden tajuavan myös sen, että Helsingin Sanomien toimitus on irakilaisperhettä keppihevosenaan käyttäen lähtenyt ajamaan äärimmäisen vaarallista maahanmuuttopolitiiikkaa. Järjellistä syytä siihen ei ole, joten lehden toimituksen motiivi jää ainakin minulle arvoitukseksi. Ellei kyse sitten ole yksinkertaisesti alkukantaisten hoivaviettien ohjauksesta yhdistettynä pohjattomaan tyhmyyteen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Petteri Orpo lähdössä ristiretkelle perustuslakia vastaan?
Maahanmuuttajalasten hyväksikäyttö on loppumassa
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa
Nyt ollaan tultu tilanteeseen, jossa joukko vasemmistolaisia (Tarja Halonen, Antti Rinne, Outi Alanko-Kahiluoto, Aino-Kaisa Pekonen ja Ville Niinistö) ja ainakin yksi kepulainen poliitikko (Annika Saarikko) on lähtenyt vaatimaan ulkomaalaislain vesittämistä jutun perusteella.
Tämä on erikoista, sillä tapauksen yksityiskohdista ei tiedetä muuta kuin se, että avioliitto on solmittu ja perheen lapset ovat syntyneet vasta sen jälkeen kun mies on saanut Suomesta turvapaikan. Ja että HS:n kirjoitus oli kirjoitettu asioita valikoiden eli tarkoituksenmukaisesti vääristellen.
Lisäksi ministeri Petteri Orpolla tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää, miksi on ehdottoman tärkeää pitää kiinni Suomen laeista. Ja niiden tulkitsija eli korkein hallinto-oikeus on viheltänyt pelin toistaiseksi poikki.
Helsingin Sanomien tämän päivän juttuun sisältyy sellainenkin mielenkiintoinen piirre, että jutun keskiössä olevalle irakilaisperheelle on satanut työtarjouksia. Jopa sellaisia, joissa lapset voisivat olla mukana työpaikalla.
Jälkimmäinen on sikäli mielenkiintoista, että samanlaisia tarjouksia ei taida sadella kantasuomalaiselle väestölle. Mutta jos mainittu työpaikkatarjous on tehty yksityisellä rahalla, on työnantajalla siihen tietenkin oikeus. Sen sijaan julkisyhteisön (valtio, kunnat, seurakunnat) rahojen käyttö tuollaiseen erikoistarjoukseen ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää.
Joka tapauksessa tarjotut työpaikat tarjoavat irakilaisperheelle mahdollisuuden jäädä kokonaisuudessaan maahamme. Siis mikäli niistä maksettava palkka on riittävän suuri, jotta perheen yhdistämisen edellytykset täyttyvät. Ja työpaikka riittävän pitkäaikainen.
Kaikkinensa viime päivinä nähty näytelmä on ikävä ja surullinen. Se osoittaa, kuinka monet suomalaiset poliitikot ainakin Vasemmistoliitosta Keskustaan ovat hyödyllisiä idiootteja, jotka eivät ole oppineet yhtään mitään viime vuoden maahanryntäyksestä.
Kaikesta tästä HS:n toimituksen masinoimasta mädätyksestä ja Keskustan Saarikon horjahtelusta huolimatta on tärkeää, että hallitus pysyy yhtenäisenä tuodessaan uuden ja aiempaa tiukemman ulkomaalaislain eduskuntaan. Ja että oikeuslaitos tulkitsee uutta lakia sen hengen mukaisesti.
Luulisi nimittäin niin Tarja Haloselle, Antti Rinteelle, Outi Alanko-Kahiluodolle, Aino-Kaisa Pekoselle, Ville Niinistölle, Annika Saarikolle, Petteri Orpolle kuin kaikille muillekin olevan selvää, että tämän vuosisadan aikana Eurooppaan vielä kohdistuvan usean miljardin kehitysmaalaisen vastaanottaminen ja sijoittaminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista tuhoamatta maanosan kulttuuria, sivistystä, hyvinvointia ja yhteiskuntajärjestystä. Eikä lisäämättä rajusti ilmakehän kasvihuonekaasuja.
Ymmärrettyään Afrikan ja muslimimaiden väestöräjähdyksen merkityksen käsiteltävään asiaan, luulisi poliitikkojen ja oikeuden tajuavan myös sen, että Helsingin Sanomien toimitus on irakilaisperhettä keppihevosenaan käyttäen lähtenyt ajamaan äärimmäisen vaarallista maahanmuuttopolitiiikkaa. Järjellistä syytä siihen ei ole, joten lehden toimituksen motiivi jää ainakin minulle arvoitukseksi. Ellei kyse sitten ole yksinkertaisesti alkukantaisten hoivaviettien ohjauksesta yhdistettynä pohjattomaan tyhmyyteen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Petteri Orpo lähdössä ristiretkelle perustuslakia vastaan?
Maahanmuuttajalasten hyväksikäyttö on loppumassa
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa
maanantai 6. kesäkuuta 2016
Ramadan muuttaa Evitskogin arkea
Yleisradio uutisoi ramadanin alkamisesta Evitskogin vastaanottokeskuksessa. Paikka muistetaan siitä, että sen perustaminen herätti kovasti vastustusta kylän asukkaiden piirissä.
Ylen uutisen mukaan vastaanottokeskuksessa on turvapaikkapäätöstä odottelemassa miehiä kaikkiaan 26 eri etnisestä taustasta, joiden ramadan-käytännöt eroavat toisistaan. Siksi Evitskogiin on Ylen jutun mukaan odotettavissa ongelmia.
Tässä ei ole sinänsä mitään uutta. Jos ja kun ihminen on väsynyt, janoinen, nälkäinen tai kärsii nikotiinin vieroitusoikeista, on hän tietenkin herkemmin ärtyvä kuin hyvin nukkuneena, kylläisenä ja totutun nikotiiniannoksensa saaneena.
Sen sijaan minulle oli uutta kuulla, että vastaanottokeskukseen ei ole ramadanruljanssin - eli käytännössä ympärivuorokautisen toiminnan ajaksi - palkattu lisää työntekijöitä, vaan "henkilökunta venyy ja tekee yötä myöden hommia: lisärahaa ei ole herunut yötyöläisten palkkaamiseen." Toivottavasti kuitenkin työaikalakia noudatetaan.
Evitskogiin ei ole myöskään palkattu tavallista enempää vartijoita, vaikka riski asukkaiden välisiin kahinoihin tunnustetaankin avoimesti. Mutta ehkä vartijatkin venyvät.
Jutussa haastateltu turvapaikanhakija Kadhmin on sitä mieltä, että kaikkien muslimien pitäisi viettää ramadania, koska Koraani niin sanoo. Häntä eivät kuitenkaan haittaa ne asukkaat, jotka eivät aio paastota. Toivottavasti ramadanista piittaamattomat eivät haittaa muitakaan muslimien paastokauden viettäjiä, jotta kaikki saavat olla rauhassa.
Evitskogin kanta-asukkaita saattaa myös jännittää, sillä onhan mahdollista, että ramadanin tuottama ärtymys purkautuu myös vastaanottokeskusten ulkopuolella. On siis syytä olla tavallistakin varovaisempi jos joutuu vuorovaikutukseen turvapaikanhakijoiden kanssa. Tai ehkä välttää koko vuorovaikutusta - ainakin öiseen aikaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset heräsivät puolustamaan kotiseutuaan
Islam tappaa Pakistanissa
Ramadan päättyi ja paljasti Helsingin muslimien todelliset karvat
Ylen uutisen mukaan vastaanottokeskuksessa on turvapaikkapäätöstä odottelemassa miehiä kaikkiaan 26 eri etnisestä taustasta, joiden ramadan-käytännöt eroavat toisistaan. Siksi Evitskogiin on Ylen jutun mukaan odotettavissa ongelmia.
Tässä ei ole sinänsä mitään uutta. Jos ja kun ihminen on väsynyt, janoinen, nälkäinen tai kärsii nikotiinin vieroitusoikeista, on hän tietenkin herkemmin ärtyvä kuin hyvin nukkuneena, kylläisenä ja totutun nikotiiniannoksensa saaneena.
Sen sijaan minulle oli uutta kuulla, että vastaanottokeskukseen ei ole ramadanruljanssin - eli käytännössä ympärivuorokautisen toiminnan ajaksi - palkattu lisää työntekijöitä, vaan "henkilökunta venyy ja tekee yötä myöden hommia: lisärahaa ei ole herunut yötyöläisten palkkaamiseen." Toivottavasti kuitenkin työaikalakia noudatetaan.
Evitskogiin ei ole myöskään palkattu tavallista enempää vartijoita, vaikka riski asukkaiden välisiin kahinoihin tunnustetaankin avoimesti. Mutta ehkä vartijatkin venyvät.
Jutussa haastateltu turvapaikanhakija Kadhmin on sitä mieltä, että kaikkien muslimien pitäisi viettää ramadania, koska Koraani niin sanoo. Häntä eivät kuitenkaan haittaa ne asukkaat, jotka eivät aio paastota. Toivottavasti ramadanista piittaamattomat eivät haittaa muitakaan muslimien paastokauden viettäjiä, jotta kaikki saavat olla rauhassa.
Evitskogin kanta-asukkaita saattaa myös jännittää, sillä onhan mahdollista, että ramadanin tuottama ärtymys purkautuu myös vastaanottokeskusten ulkopuolella. On siis syytä olla tavallistakin varovaisempi jos joutuu vuorovaikutukseen turvapaikanhakijoiden kanssa. Tai ehkä välttää koko vuorovaikutusta - ainakin öiseen aikaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset heräsivät puolustamaan kotiseutuaan
Islam tappaa Pakistanissa
Ramadan päättyi ja paljasti Helsingin muslimien todelliset karvat
sunnuntai 5. kesäkuuta 2016
Onko Petteri Orpo lähdössä ristiretkelle perustuslakia vastaan?
Kirjoitin aamulla irakilaisperheestä, josta Helsingin Sanomat oli kyhännyt nyyhkykirjoituksen. Saman jutun oli huomannut myös sisäministeri Petteri Orpo (kok), joka on pyytänyt tapauksesta selvitystä maahanmuuttovirastolta, vaikka sen tulkinta on jo todettu lain mukaiseksi hallinto-oikeudessa.
Toivottavasti ministerin selvityspyynnön tarkoituksena ei ole painostaa korkeinta hallinto-oikeutta perumaan alemman oikeusasteen päätöstä meneillään olevan oikeusprosessin aikana. Sellainenhan olisi perustuslakia tai ainakin sen henkeä vastaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajalasten hyväksikäyttö on loppumassa
Petteri Orpo myi Suomen laittomille maahanmuuttajille
Minkälaiseen yhteiskuntaan Petteri Orpo meitä johtaa?
Toivottavasti ministerin selvityspyynnön tarkoituksena ei ole painostaa korkeinta hallinto-oikeutta perumaan alemman oikeusasteen päätöstä meneillään olevan oikeusprosessin aikana. Sellainenhan olisi perustuslakia tai ainakin sen henkeä vastaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajalasten hyväksikäyttö on loppumassa
Petteri Orpo myi Suomen laittomille maahanmuuttajille
Minkälaiseen yhteiskuntaan Petteri Orpo meitä johtaa?
Maahanmuuttajalasten hyväksikäyttö on loppumassa
Helsingin Sanomat kirjoitti aamulla irakilaisperheestä, jonka mies saapui Suomeen seitsemän vuotta sitten ja sai turvapaikan. Hänen vaimonsa seurasi myöhemmin, haki perheenyhdistämistä ja turvapaikkaa, eikä saanut kumpaakaan. Prosessin aikana pariskunta teki kaksi lasta, vaikka heillä ei ollut tietoa vaimon turvapaikkapäätöksen lopputuloksesta.
Helsingin Sanomien tarinassa tehdään nyyhkyjournalismia vaimon turvapaikkahakemuksen hylkäämisen seurauksena hajoavan perheen ja erilleen joutuvien lasten kohtalolla. Ne ovat nimittäin edessä, jos vaimo palaa maahanmuuttoviraston ja oikeuden päätösten mukaisesti yhden lapsensa kanssa Irakiin eikä mies seuraa toisen kanssa.
Erityisesti lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ampuu kovilla. "Lasten oikeuksien sopimuksen yhdeksäs artikla edellyttää, että lasta ei eroteta vanhemmistaan kuin poikkeustapauksissa. Tämä ei enää toteudu Suomessa. Toivon päättäjiltä rehellisyyttä tässä: pitää todeta, että Suomi ei enää noudata tätä artiklaa."
Tässä kohtaa nostin kulmakarvojani. Mikä ihme voisi olla enempää poikkeustapaus kuin tilanne, jossa lapsia tehdään ilmiselvästi turvapaikan saamiseksi? Siitähän tässä näyttäisi olevan kysymys. Ellei irakilaispariskunta sitten ole ollut vain järkyttävän välinpitämätön ja vastuuton.
Lapsiasiavaltuutettu jatkaa HS:n jutun mukaan vielä kertomalla olevansa huolissaan erityisesti yksin tulleista alaikäisistä, jotka eivät saa vanhempiaan Suomeen. Minä taas olen ollut huolissani siitä, kuinka irakilaisperheet ovat väärinkäyttäneet lapsiaan lähettäen nämä hakemaan turvapaikkaa läpi vaarallisen - niinhän meille on vakuutettu - reitin Persianlahden rannalta Suomeen vain saadakseen itselleen paremman elintason suomalaisen veronmaksajan piikkiin.
Suomen hallituksen ja sen myötä maahanmuuttoviraston uudistuva linja on nyt katkaisemassa lasten hyväksikäytön elintasopakolaisuudessa. Se on hyvä edistysaskel monessakin mielessä - eikä vähiten lasten väärinkäytön lopettamisessa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko lapsilla oikeus elää omana itsenään?
Tukkapölly on rangaistavaa mutta sukupuolielinten silpominen ihan okei
Erotetun opettajan tapaus
Helsingin Sanomien tarinassa tehdään nyyhkyjournalismia vaimon turvapaikkahakemuksen hylkäämisen seurauksena hajoavan perheen ja erilleen joutuvien lasten kohtalolla. Ne ovat nimittäin edessä, jos vaimo palaa maahanmuuttoviraston ja oikeuden päätösten mukaisesti yhden lapsensa kanssa Irakiin eikä mies seuraa toisen kanssa.
Erityisesti lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ampuu kovilla. "Lasten oikeuksien sopimuksen yhdeksäs artikla edellyttää, että lasta ei eroteta vanhemmistaan kuin poikkeustapauksissa. Tämä ei enää toteudu Suomessa. Toivon päättäjiltä rehellisyyttä tässä: pitää todeta, että Suomi ei enää noudata tätä artiklaa."
Tässä kohtaa nostin kulmakarvojani. Mikä ihme voisi olla enempää poikkeustapaus kuin tilanne, jossa lapsia tehdään ilmiselvästi turvapaikan saamiseksi? Siitähän tässä näyttäisi olevan kysymys. Ellei irakilaispariskunta sitten ole ollut vain järkyttävän välinpitämätön ja vastuuton.
Lapsiasiavaltuutettu jatkaa HS:n jutun mukaan vielä kertomalla olevansa huolissaan erityisesti yksin tulleista alaikäisistä, jotka eivät saa vanhempiaan Suomeen. Minä taas olen ollut huolissani siitä, kuinka irakilaisperheet ovat väärinkäyttäneet lapsiaan lähettäen nämä hakemaan turvapaikkaa läpi vaarallisen - niinhän meille on vakuutettu - reitin Persianlahden rannalta Suomeen vain saadakseen itselleen paremman elintason suomalaisen veronmaksajan piikkiin.
Suomen hallituksen ja sen myötä maahanmuuttoviraston uudistuva linja on nyt katkaisemassa lasten hyväksikäytön elintasopakolaisuudessa. Se on hyvä edistysaskel monessakin mielessä - eikä vähiten lasten väärinkäytön lopettamisessa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko lapsilla oikeus elää omana itsenään?
Tukkapölly on rangaistavaa mutta sukupuolielinten silpominen ihan okei
Erotetun opettajan tapaus
lauantai 4. kesäkuuta 2016
Muhammad Ali - mestari on poistunut joukostamme
Maailman kaikkien aikojen tunnetuin nyrkkeilijä Muhammad Ali on kuollut. Tunnettuutensa hän loi jo nuorena nyrkkeilijänalkuna vastustajaansa kohdistamallaan suunsoitolla ja viimeistään kieltäytymällä itselleen edullisesta armeijajärjestelystä käännyttyään islamiin.
Myös hänen sairastamansa Parkinsonin tauti on saanut paljon julkisuutta - etenkin kun se ilmeisesti näkyi jo hänen viimeisissä otteluissaan. Jotka olisivat siis aivan ehdottomasti saaneet jäädä käymättä. Ja jotka osaltaan ehkä vaikuttivat mestarin poistumiseen joukostamme juuri nyt.
Kaiken taustalla on kuitenkin se, että Muhammad Ali oli aikanaan taidoiltaan täysin ylivoimainen - nopea ja terävä - ja hallitsi siksi raskasta sarjaa suvereenisti ennen armeijaan astumisesta kieltäytymisen takia saamaansa ottelukieltoa. Kolmen vuoden jälkeisen paluunsa jälkeen hän ei ollut enää entisensä, vaikka kolme kovaa ottelua Joe Frazieria ja maailmanmestaruuden riistäminen voittamattomalta vaikuttaneelta George Foremanilta ovatkin jääneet hänen parhaiten tunnetuiksi otteluikseen.
Omasta mielestäni Ali oli kuitenkin parhaimmillaan siis 1960-luvun lopulla. Siksi suosittelen arvoisalle lukijalleni tämän titteliottelun katsomista hänen muistokseen. Se käytiin Alin ja Cleveland Williamsin välillä 14.11.1966 ja monet pitävät sitä mestarin parhaana, mukaan lukien kehää myöhemmin Alin tavoin suvereenisti hallinnut Mike Tyson.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyrmääviä tyrmäyksiä
Opettavainen tarina vuodelta 1930 - Robert Heleniuksen paluuta odotellessa
Jalo itsepuolustuksen taito
Myös hänen sairastamansa Parkinsonin tauti on saanut paljon julkisuutta - etenkin kun se ilmeisesti näkyi jo hänen viimeisissä otteluissaan. Jotka olisivat siis aivan ehdottomasti saaneet jäädä käymättä. Ja jotka osaltaan ehkä vaikuttivat mestarin poistumiseen joukostamme juuri nyt.
Kaiken taustalla on kuitenkin se, että Muhammad Ali oli aikanaan taidoiltaan täysin ylivoimainen - nopea ja terävä - ja hallitsi siksi raskasta sarjaa suvereenisti ennen armeijaan astumisesta kieltäytymisen takia saamaansa ottelukieltoa. Kolmen vuoden jälkeisen paluunsa jälkeen hän ei ollut enää entisensä, vaikka kolme kovaa ottelua Joe Frazieria ja maailmanmestaruuden riistäminen voittamattomalta vaikuttaneelta George Foremanilta ovatkin jääneet hänen parhaiten tunnetuiksi otteluikseen.
Omasta mielestäni Ali oli kuitenkin parhaimmillaan siis 1960-luvun lopulla. Siksi suosittelen arvoisalle lukijalleni tämän titteliottelun katsomista hänen muistokseen. Se käytiin Alin ja Cleveland Williamsin välillä 14.11.1966 ja monet pitävät sitä mestarin parhaana, mukaan lukien kehää myöhemmin Alin tavoin suvereenisti hallinnut Mike Tyson.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyrmääviä tyrmäyksiä
Opettavainen tarina vuodelta 1930 - Robert Heleniuksen paluuta odotellessa
Jalo itsepuolustuksen taito
Kyyjärven vastaanottokeskusadressi
Kyyjärveltä on viime päivinä kuultu kummia. Siellä on nimittäin uutisoinnin mukaan vaadittu vastaanottokeskuksen sulkemispäätöksen peruuttamista jopa adressilla. Eli ei muuta kuin katsomaan minkälaisesta protestista on kysymys.
Adressi löytyy täältä. Sen mukaan "ravintolapäivänä Kyyjärvelle on avattu afganistanilainen ravintola ja turvapaikanhakijat ovat osallistuneet innokkaasti Kyyjärvellä perinteisiin talkootyöhön. Ovatpa vastaanottokeskuksen asiakkaat auttaneet tuomaan myös pilkkikisan mitaleita Kyyjärvelle."
Kristityille ja meille muillekin tiedoksi, että adressin mukaan "Kyyjärvi ja sen turvapaikanhakijat ovat myös osoittaneet, että erilaiset uskonnot voivat elää sulassa sovussa keskenään. Turvapaikanhakijat ovat mm. osallistuneet seurakunnan toimintaan ja tilaisuuksiin ja Kyyjärven seurakunta onkin ollut yksi vastaanottokeskuksen tärkeistä kumppaneista."
Lopuksi adressissa lukee, että "tämän adressin voi allekirjoittaa jokainen halukas ja se luovutetaan Maahanmuuttoviraston johdolle sekä sisäministeri Petteri Orpolle kesäkuun loppuun mennessä." Vastaanottokeskuksen säilyttämistä Kyyjärvellä haluavat voivat siis tehdä sen luettuaan tämän kirjoituksen.
Allekirjoittajia adressilla on tätä kirjoitettaessa yhteensä 433 kappaletta. Ja kuten edellisestä kappaleesta voi nähdä, eivät he kaikki suinkaan ole kyyjärvisiä. 50 ensimmäisestä 19 ei halua nimeään näkyviin, 15 on kyyjärvisiä, neljä helsinkiläisiä, yksi kyyjärvi/kannonkoskelainen, kaksi perholaisia, yksi petholainen, yksi alajärvinen, yksi klaukkalalainen, yksi vaasalainen, yksi tuusulalainen, yksi seinäjokelainen ja yksi joensuulainen.
Tarkkaavainen lukija huomasi, ettei edelle luettelemistani suinkaan tule yhteensä 50 vaan 49 allekirjoittajaa. Se johtuu siitä, että yksi eli numero 21 puuttuu; todennäköisesti siksi, että allekirjoitus on ollut epäasiallinen eli akuankka tai adolfhitler on poistettu.
Selasin listaa vielä jonkin verran eteenpäin laskematta tarkkoja allekirjoittajien kotikuntien lukumääriä. Nimensä ja kotipaikkansa ilmaisseista kyyjärviset olivat näppituntumalla vähemmistö, koska heidän osuutensa laski listan edetessä. Joukosta löytyi jopa yksi ruotsalainen (numero 99).
Myös kadonneita allekirjoittajia löytyi joukoittain. Esimerkiksi allekirjoittajista 201-210 puuttuivat numerot 201, 205, 206, 207 ja 208. Arvatenkin akuankkoja tai adolfhitlereitä koko joukko. Väliltä 221-230 on ilmeisesti poistettu kaikki.
Kysymys kuuluu, että miksi tällainen adressi on uutisoitu siten kuin se on uutisoitu. Näyttävästi ja mainitsematta halaistua sanaa ulkopaikkakuntalaisista saati ulkomaalaisesta allekirjoittajasta. Tämä olisi ollut asiallista, sillä ulkopaikkakuntalaisten osuuus olisi varsin suuri vaikka kaikki nimensä ja kotipaikkansa salaiseksi jättäneet olisivat kyyjärvisiä.
Adressiin sisältyy myös kommentointipalsta. Siellä keskustelu on arvattavan polarisoitunutta. Toiset puoltavat ja toiset vastustavat. Ja ulkopaikkakuntalaiset hämmentävät.
Kaikkiaan adressin perusteella on siis mahdoton saada käsitystä kyyjärvisten todellisista ajatuksista. Siksi Helsingin Sanomien otsikointi "Kyyjärveläiset vastustavat vastaanottokeskuksen sulkemista –´perheet ja pienet lapset sulattivat sydämet´" on vähintäänkin lukijaa harhaanjohtava antaessaan ymmärtää, että vastaanottokeskuksen sulkemisen vastustaminen olisi vallitseva mielipide kuntalaisten parissa. Sitä ei oikeasti tiedä kukaan.
Minusta olisi kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyvä asia, mikäli Kyyjärvellä olisi tulijoiden kotouttamisessa onnistuttu niin hyvin kuin valtamedian uutisoinnissa on annettu ymmärtää. Siksi olisikin paikallaan järjestää Kyyjärvellä kunnallisäänestys vastaanottokeskuksesta. Tai edes asiallisesti tehty mielipidetiedustelu.
Näin voitaisiin nähdä, kannattaisiko Kyyjärven vastaanottokeskus säilyttää ja saman tien kopioida siellä käytetyt kotouttamismenetelmät kaikkiin Suomen vastaanottokeskuksiin. Tämä olisi koko Suomen etu etenkin siinä tilanteessa, jos poliitikkomme ja viranomaisemme päästävät oman kyvyttömyytensä takia vielä uuden turvapaikanhakijaryntäyksen purkautumaan Suomi-neidon rajojen sisään.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoret kaupunkilaiset haluavat eniten vastaanottokeskuksia
Kauhavan vastaanottokeskus aloitti positiivisessa ilmapiirissä
Suomalaiset heräsivät puolustamaan kotiseutuaan
Adressi löytyy täältä. Sen mukaan "ravintolapäivänä Kyyjärvelle on avattu afganistanilainen ravintola ja turvapaikanhakijat ovat osallistuneet innokkaasti Kyyjärvellä perinteisiin talkootyöhön. Ovatpa vastaanottokeskuksen asiakkaat auttaneet tuomaan myös pilkkikisan mitaleita Kyyjärvelle."
Kristityille ja meille muillekin tiedoksi, että adressin mukaan "Kyyjärvi ja sen turvapaikanhakijat ovat myös osoittaneet, että erilaiset uskonnot voivat elää sulassa sovussa keskenään. Turvapaikanhakijat ovat mm. osallistuneet seurakunnan toimintaan ja tilaisuuksiin ja Kyyjärven seurakunta onkin ollut yksi vastaanottokeskuksen tärkeistä kumppaneista."
Lopuksi adressissa lukee, että "tämän adressin voi allekirjoittaa jokainen halukas ja se luovutetaan Maahanmuuttoviraston johdolle sekä sisäministeri Petteri Orpolle kesäkuun loppuun mennessä." Vastaanottokeskuksen säilyttämistä Kyyjärvellä haluavat voivat siis tehdä sen luettuaan tämän kirjoituksen.
Allekirjoittajia adressilla on tätä kirjoitettaessa yhteensä 433 kappaletta. Ja kuten edellisestä kappaleesta voi nähdä, eivät he kaikki suinkaan ole kyyjärvisiä. 50 ensimmäisestä 19 ei halua nimeään näkyviin, 15 on kyyjärvisiä, neljä helsinkiläisiä, yksi kyyjärvi/kannonkoskelainen, kaksi perholaisia, yksi petholainen, yksi alajärvinen, yksi klaukkalalainen, yksi vaasalainen, yksi tuusulalainen, yksi seinäjokelainen ja yksi joensuulainen.
Tarkkaavainen lukija huomasi, ettei edelle luettelemistani suinkaan tule yhteensä 50 vaan 49 allekirjoittajaa. Se johtuu siitä, että yksi eli numero 21 puuttuu; todennäköisesti siksi, että allekirjoitus on ollut epäasiallinen eli akuankka tai adolfhitler on poistettu.
Selasin listaa vielä jonkin verran eteenpäin laskematta tarkkoja allekirjoittajien kotikuntien lukumääriä. Nimensä ja kotipaikkansa ilmaisseista kyyjärviset olivat näppituntumalla vähemmistö, koska heidän osuutensa laski listan edetessä. Joukosta löytyi jopa yksi ruotsalainen (numero 99).
Myös kadonneita allekirjoittajia löytyi joukoittain. Esimerkiksi allekirjoittajista 201-210 puuttuivat numerot 201, 205, 206, 207 ja 208. Arvatenkin akuankkoja tai adolfhitlereitä koko joukko. Väliltä 221-230 on ilmeisesti poistettu kaikki.
Kysymys kuuluu, että miksi tällainen adressi on uutisoitu siten kuin se on uutisoitu. Näyttävästi ja mainitsematta halaistua sanaa ulkopaikkakuntalaisista saati ulkomaalaisesta allekirjoittajasta. Tämä olisi ollut asiallista, sillä ulkopaikkakuntalaisten osuuus olisi varsin suuri vaikka kaikki nimensä ja kotipaikkansa salaiseksi jättäneet olisivat kyyjärvisiä.
Adressiin sisältyy myös kommentointipalsta. Siellä keskustelu on arvattavan polarisoitunutta. Toiset puoltavat ja toiset vastustavat. Ja ulkopaikkakuntalaiset hämmentävät.
Kaikkiaan adressin perusteella on siis mahdoton saada käsitystä kyyjärvisten todellisista ajatuksista. Siksi Helsingin Sanomien otsikointi "Kyyjärveläiset vastustavat vastaanottokeskuksen sulkemista –´perheet ja pienet lapset sulattivat sydämet´" on vähintäänkin lukijaa harhaanjohtava antaessaan ymmärtää, että vastaanottokeskuksen sulkemisen vastustaminen olisi vallitseva mielipide kuntalaisten parissa. Sitä ei oikeasti tiedä kukaan.
Minusta olisi kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyvä asia, mikäli Kyyjärvellä olisi tulijoiden kotouttamisessa onnistuttu niin hyvin kuin valtamedian uutisoinnissa on annettu ymmärtää. Siksi olisikin paikallaan järjestää Kyyjärvellä kunnallisäänestys vastaanottokeskuksesta. Tai edes asiallisesti tehty mielipidetiedustelu.
Näin voitaisiin nähdä, kannattaisiko Kyyjärven vastaanottokeskus säilyttää ja saman tien kopioida siellä käytetyt kotouttamismenetelmät kaikkiin Suomen vastaanottokeskuksiin. Tämä olisi koko Suomen etu etenkin siinä tilanteessa, jos poliitikkomme ja viranomaisemme päästävät oman kyvyttömyytensä takia vielä uuden turvapaikanhakijaryntäyksen purkautumaan Suomi-neidon rajojen sisään.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoret kaupunkilaiset haluavat eniten vastaanottokeskuksia
Kauhavan vastaanottokeskus aloitti positiivisessa ilmapiirissä
Suomalaiset heräsivät puolustamaan kotiseutuaan
perjantai 3. kesäkuuta 2016
Raikas tuulahdus Iso-Britanniasta
Tämän aamun Helsingin Sanomissa oli raikas tuulahdus Iso-Britanniasta. Se toi mukanaan mm. seuraavat suorat lainaukset.
"Euroalue on tuhoon tuomittu, ellei se muutu."
"Toinen keino on sen hyväksyminen, että rahaliitossa on sekä köyhiä että rikkaita alueita, ja niiden välillä tarvitaan pysyviä tulonsiirtoja." Ensimmäinen on jutussa esiteltävien ajatusten mukaan alhaisen tuottavuuden maiden palkkojen ja hintojen raju laskeminen ja kolmas EU:n hajoaminen.
"Moni sanoo, että ei hätää. Eurooppa on aina kehittynyt kriisien kautta. Mutta sellaista ei ole tapahtunut. Ei ole pienintäkään merkkiä, että poliitikot rikkaissa maissa olisivat valmiita myöntämään tulonsiirtojen välttämättömyyden."
"Euron ongelma on juuri se, että te Suomessa kärsitte, mutta se ei riitä. Ei ole olemassa helppoa tietä ulos, joten päättäjät ovat täysin halvaantuneet ja potkivat palloa eteenpäin."
"Mutta se hanke on epäonnistunut". Siis eurojärjestelmä ja syvenevä integraatio.
"Nämä ovat tyypillisiä EU:n toimia: painostetaan valtioita päätöksiin, joilla ei ole demokraattista tukea. Euroeliitin tapa ajaa omia vaateitaan uhkaa demokratiaa Euroopassa. Tämä on suurin ongelma, jonka manner kohtaa, ja johtaa helposti vastareaktioon kansalaisissa."
Euroeliitin näkemyksestä kansalaisten vastareaktioon populismina tuulahdus kertoo seuraavaa: "se ei ole sitä. Se on vain luonnollinen seuraus siitä, että ihmiset haluavat äänestää oman maansa hallituksen valtaan. Jos hallituksella on yhä vähemmän ja vähemmän valtaa, äänestäjät kääntyvät pois keskustasta kohti äärilaitoja."
Onko edellisten lausuntojen antaja joku pölhöpopulisti, kuten täsmälleen samojen ajatusten ääneen lausujia on meillä tavattu kutsua. Vai mistä on kysymys?
Vastaus on, että aika vaikea niiden esittäjää on kutsua populistiksi, sillä tuon raikkaan tuulahduksen takana on Englannin keskuspankin entinen johtaja lordi Mervyn King. Kannattaisikohan häntä kuunnella myös Suomen poliittisessa päätöksenteossa.
Omalta osaltani joudun toteamaan, että Kingin ajatuksista tehty juttu oli siitä poikkeuksellinen että pystyin helposti allekirjoittamaan kaikki siinä lausutut merkittävät pointit. Monista niistä olen myös kirjoittanut tässä blogissa.
Se ei kerro minun erinomaisesta talouspoliittisesta kyvykkyydestäni, vaan noiden ajatusten itsestäänselvyydestä jokaiselle, joka ei ole ideologiansa sokaisema. Toivottavasti HS:n julkaisema yhteenveto Kingin näkemyksistä johtaa myös Suomen ja koko EU:n poliittisen eliitin uudenlaisen pragmaattisen ajattelun tielle. Ja poliittisen ideologian sumuverhon poistumiseen heidän silmiensä edestä, jotta he voisivat nähdä todellisen maailman nykyistä selvemmin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ranskan talous on meidänkin asiamme
Mihin Kreikan vaihtoehdot johtavat?
Mitä pitäisi ymmärtää kurjistuvasta taloudesta?
"Euroalue on tuhoon tuomittu, ellei se muutu."
"Toinen keino on sen hyväksyminen, että rahaliitossa on sekä köyhiä että rikkaita alueita, ja niiden välillä tarvitaan pysyviä tulonsiirtoja." Ensimmäinen on jutussa esiteltävien ajatusten mukaan alhaisen tuottavuuden maiden palkkojen ja hintojen raju laskeminen ja kolmas EU:n hajoaminen.
"Moni sanoo, että ei hätää. Eurooppa on aina kehittynyt kriisien kautta. Mutta sellaista ei ole tapahtunut. Ei ole pienintäkään merkkiä, että poliitikot rikkaissa maissa olisivat valmiita myöntämään tulonsiirtojen välttämättömyyden."
"Euron ongelma on juuri se, että te Suomessa kärsitte, mutta se ei riitä. Ei ole olemassa helppoa tietä ulos, joten päättäjät ovat täysin halvaantuneet ja potkivat palloa eteenpäin."
"Mutta se hanke on epäonnistunut". Siis eurojärjestelmä ja syvenevä integraatio.
"Nämä ovat tyypillisiä EU:n toimia: painostetaan valtioita päätöksiin, joilla ei ole demokraattista tukea. Euroeliitin tapa ajaa omia vaateitaan uhkaa demokratiaa Euroopassa. Tämä on suurin ongelma, jonka manner kohtaa, ja johtaa helposti vastareaktioon kansalaisissa."
Euroeliitin näkemyksestä kansalaisten vastareaktioon populismina tuulahdus kertoo seuraavaa: "se ei ole sitä. Se on vain luonnollinen seuraus siitä, että ihmiset haluavat äänestää oman maansa hallituksen valtaan. Jos hallituksella on yhä vähemmän ja vähemmän valtaa, äänestäjät kääntyvät pois keskustasta kohti äärilaitoja."
* * *
Onko edellisten lausuntojen antaja joku pölhöpopulisti, kuten täsmälleen samojen ajatusten ääneen lausujia on meillä tavattu kutsua. Vai mistä on kysymys?
Vastaus on, että aika vaikea niiden esittäjää on kutsua populistiksi, sillä tuon raikkaan tuulahduksen takana on Englannin keskuspankin entinen johtaja lordi Mervyn King. Kannattaisikohan häntä kuunnella myös Suomen poliittisessa päätöksenteossa.
Omalta osaltani joudun toteamaan, että Kingin ajatuksista tehty juttu oli siitä poikkeuksellinen että pystyin helposti allekirjoittamaan kaikki siinä lausutut merkittävät pointit. Monista niistä olen myös kirjoittanut tässä blogissa.
Se ei kerro minun erinomaisesta talouspoliittisesta kyvykkyydestäni, vaan noiden ajatusten itsestäänselvyydestä jokaiselle, joka ei ole ideologiansa sokaisema. Toivottavasti HS:n julkaisema yhteenveto Kingin näkemyksistä johtaa myös Suomen ja koko EU:n poliittisen eliitin uudenlaisen pragmaattisen ajattelun tielle. Ja poliittisen ideologian sumuverhon poistumiseen heidän silmiensä edestä, jotta he voisivat nähdä todellisen maailman nykyistä selvemmin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ranskan talous on meidänkin asiamme
Mihin Kreikan vaihtoehdot johtavat?
Mitä pitäisi ymmärtää kurjistuvasta taloudesta?