Yhteiskuntasopimus syntyi, entä sitten?

Neuvotteluosapuolet saavuttivat tänään yhteiskuntasopimuksen. Sen voimaan astuminen ei ole vielä varmaa, sillä kaikkien osapuolten pitää antaa sille siunauksensa.  Uskoisin näin kuitenkin käyvän niin ammattiliitoissa, työnantajajärjestöissä kuin maan hallituksessakin.

Sopimus sisältää monenlaisia muutoksia, joita en lähde tässä erittelemään koska niistä voi lukea vaikkapa täältä ja täältä. Todettakoon, että omalta kohdaltani eli tavalliselta professorilta sopimus vie Ylen laskurin mukaan yli 3600 euroa vuoden palkasta. Sen kanssa on nyt vain elettävä.

Samalla voi toivoa, että suomalainen talous pääsee ylös talouskuopastaan. Ja ottaa oppia tulevaisuutta varten: enää ei maan taloutta saa ajaa nykyiseen jamaan, vaan meidän on osattava elää eurojärjestelmän ehdoilla - tai sitten erottava koko järjestelmästä.

Maamme julkiselle sektorille annan kehotuksen purkaa kaikki ne järjettömät hallinnointijärjestelmät, joita viime vuosina on rakennettu tuottavan työajan supistamiseksi ja varojen suuntaamiseksi pois ns. perustyöltä eli vaikkapa yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimustoiminnalta. Sekä samalla sulkea ne hallitsemattomat menolajit, joita kehitysmaalaisten kansainvaellus ja Euroopan talouskriisi suomeksi sanottuna tarkoittavat.

Teollisuudelle ja muulle yritysmaailmalle lähetän puolestaan sellaiset terveiset, että nyt on supistettu julkisen hallinnon aiheuttamaa rasitetta avoimelle sektorille sekä myös työnantajien työvoimakustannuksia. Niinpä nyt on myös elinkeinoelämän aika näyttää omat kyntensä ja alkaa tuottaa, viedä, investoida ja talouden näiden toimien seurauksena lähdettyä nousukiitoon myös palkata uusia tekijöitä.

Ja kaikista rohkeimpia yllytän lähtemään yrittämisen vaativalle, mutta kokonaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeälle, uralle. Ilman sitä kautta syntyvää talouden aluskasvillisuutta ei minkäänlainen yhteiskuntasopimus voi ylläpitää maamme hyvinvointia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yksi asia, mutta monta näkökulmaa
Työtaistelulainsäädäntö olisi uudistettava
EK päätti palata neuvottelupöytään - tositarkoituksella

Paljastaisiko moskeijaa puuhaava islamisti todelliset aikeensa?

Helsingin suurmoskeijahanke ei ole edennyt viime aikoina. Sitä puuhaamassa ovat olleet useissa pienissä muslimijärjestöissä toimiva Pia Jardi ja hänen marokkolaistaustainen miehensä Abdessalam Jardi sekä eläkkeellä oleva suurlähettiläs Ilari Rantakari.

Taustalla häärii myös Bahrainin öljy- ja pankkivaltio, joka on luvannut kerätä varat moskeijan rakentamiseen. Ja juuri tässä piilee moskeijan rakentamiseen liittyvä ongelma: kuka tai mikä muslimien pyhätön sitten lopulta maksaisi, koska Bahrain toimisi ainoastaan black boxina, johon johtavien rahavirtojen juuret katoaisivat yhteen laariin kerryttyään?

Asialla on suuri merkitys. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on käynyt ilmi, että moskeijoissa saarnataan islamistista tulkintaa, jollainen ei tietenkään voi olla hyväksyttävää Suomessa. Myös Ruotsin moskeijoissa on esitetty maan lakien vastaisia islamistisia tulkintoja naisten asemasta. Suomeen ei ylivoimaisen enemmistön mielestä varmasti kaivata kumpaakaan.

Moskeijahankkeen puuhaajat luonnollisesti kiistävät yhteydet äärijärjestöihin, mutta eivät toisaalta ole myöskään avanneet rahoitussuunnitelmaansa Bahrainia pidemmälle. Tästä pääsemmekin asian ytimeen.

Arvoisa lukijani. Jos olisit puuhaamassa Suomeen islamismin äärilinnaketta, niin kertoisitko avoimesti siellä valmisteltavan muhamettilaista vallankumpusta? Entä jos rahoituksesi tälle kapinakeskukselle tulisi ISISiltä, Al-Qaidalta tai Saudi-Arabian wahhabilaisilta, niin kertoisitko avoimesti asiasta pääosin maallistuneista kristityistä koostuville suomalaisille?

Itsestään selvä vastaus molempiin edellä muotoiltuihin kysymyksiin lienee kielteinen. Juuri siitä syystä - sekä Koraanissa mainitusta (tosin rajaukseltaan epäselvästä) oikeudesta valehdella vääräuskoisille islamin edistämiseen liittyvissä asioissa - johtuen moskeijahanketta ei ole syytä hyväksyä sen enempää Helsingin kuin minkään muunkaan kaupungin päättävissä elimissä.

Ei ainakaan ennen, kuin sen rahoitus on varmasti läpinäkyvää ja irrallaan arveluttavista islamistisista tahoista. Ja moskeijahankkeen mahdollisen toteutumisen yhteydessä on sovittava siellä noudatettavasta avoimuudesta esimerkiksi uskontulkinnan ja Suomen lain periaatteiden noudattamisen suhteen.

Jos rahoituksen läpinäkyvyys joskus saavutetaan, hankkeen etäisyys islamismista varmistuu ja moskeija rakennetaan, on sinne oltava tasapuolinen pääsy niin shiioilla kuin eri sunniversioita tunnustavillakin. Myös vihapuheet toisuskoisia ja kaikkia etnisiä ryhmiä vastaan on yksiselitteisesti  kiellettävä suurmoskeijan omissa säännöissä - joiden noudattamista on valvottava myös järjestysvallan toimesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Egyptiläinen ennusti, imatralainen toteutti ja pietarsaarelainen vahvisti
Ääri-islamilaisen terrorismin luonne paljastuu pala palalta
Moskeijahanke paljastaa alastoman totuuden


 

Perheenyhdistämistä on rajoitettava, vaikka se haittaisi tulijoiden integroitumista

Kiinnitin huomioni tänä aamuna mielipidekirjoitukseen, jonka oli allekirjoittanut 15 Helsingin seurakuntien perheneuvonnan työntekijää. He protestoivat hallituksen kaavailuja vaikeuttaa maahanmuuttajien perheenyhdistämistä.

Kirjoittajien sanomana oli, että perheenyhdistäminen edistää tulijoiden integroitumista ja toisaalta huoli perheenjäsenistä jarruttaa sitä. Tämä saattaa hyvinkin pitää paikkansa ainakin monissa tapauksissa.

Kirjoituksen teki kiinnostavaksi se, etteivät kirjoittajat vaikuta ymmärtävän lainkaan sitä, miksi perheenyhdistämistä ollaan vaikeuttamassa. Siinähän kyse ei ole enempää eikä vähempää kuin kehitysmaalaisten kansainvaelluksen rajoittamisesta sellaiselle tasolle, että vastaanottava suomalainen yhteiskunta kestäisi tulijavirran seuraukset.

Käytännössähän kansainvaelluksen rajoittamatta jättäminen johtaa katastrofiin sekä yhteiskunnan talouden, että sen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta. Siitä ei ole epäilystä Ruotsin maahanmuuttajaghettojen, Ranskan terrori-iskujen ja Saksan seksuaalihäirinnän leimaamien uudenvuodenyön tapahtumien tarjoamien esimerkkien valossa.

Enkä tarkoita katastrofilla pelkästään maahanmuuttajien itsensä aiheuttamia yhteiskuntahäiriöitä, vaan myös niiden seurauksena syntyviä valtaväestön vastareaktioita, joista etenkin norjalaisilla on karmaisevia kokemuksia.

Suomeen kohdistuvan spontaanin maahanmuuton rajoittamiseksi on käytettävissä useita mahdollisuuksia, joista tehokkainta emme syystä tai toisesta halua käyttää. Se olisi yksinkertaisesti sulkea rajat tulijoilta.

Tänne saapuvat voitaisiin rajalla tavattaessa työntää takaisin rajan yli tai vaihtoehtoisesti rajalla tai muualla maassa tavattavat voitaisiin sulkea vankilanomaisiin olosuhteisiin jonnekin itärajan tuntumaan asumattomalle seudulle. Ellemme sitten haluaisi ulkoistaa vastaavaa palvelua lisäansioista kiinnostuneille venäläisille yrittäjille jonnekin Siperian itäosiin.

Seuraavaksi tehokkain keino olisi turvapaikanhakukriteereiden kiristäminen sellaisiksi, että maahan jääminen edellyttäisi tulijan esittämiä kiistattomia todisteita siitä, että heitä vainotaan valtaapitävien taholta erityisistä henkilökohtaisista syistä. Tämä perustelu sulkisi rajat esimerkiksi uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen takia turvapaikkaa hakevilta, koska heidän tapauksessaan kyse ei ole henkilökohtaisesta vaan yleisiin asioihin eli väestöryhmään perustuvasta vainosta.

Sen sijaan esimerkiksi syrjäytetylle demokraattiselle presidentille, pääministerille, diktaattoria vastaan toimineelle merkittävälle oppositiojohtajalle tai mielipidevaikuttajalle voitaisiin myöntää turvapaikka - edellyttäen luonnollisesti, että prosessin aikana tehtävä tutkinta toteaa aiemman poliittisen toiminnan olleen nuhteetonta. Tätäkään keinoa ei ole ainakaan toistaiseksi haluttu käyttää.

Kolmanneksi ja kahta edellistä paljon tehottomammaksi keinoksi jää Suomen houkuttelevuuden vähentäminen tulijoiden silmissä. Siihen liittyvät hallituksen suunnitelmat tulijoiden taloudellisten ja muiden etujen vähentämisestä tai perheenyhdistämisen vaikeuttamisesta. Molemmat asioita, joiden vaikutus heikentää tulijaperheiden asemaa Suomessa.

Toisaalta molempiin liittyy myös taloudellinen kannustin: jos rahantarve tai perheenyhdistämisen halu ylittää veronmaksajien tarjoaman tason, on aina mahdollisuus korjata tilannetta oman yritteliäisyyden avulla. Sellaisen voi myös olettaa lisäävän tulijoiden integroitumishalukkuutta - monien kohdalla luultavasti jopa merkittävästi enemmän kuin seurakuntalaisten mielipidekirjoituksessaan vaatima päinvastainen käytäntö.

Edellistä vahvasti tukeva lisä maahanmuuton kansalliseksi hallitsemiseksi on myös yhteiskunnan tukien tekeminen vastikkeelliseksi. Se voisi tarkoittaa sekä jonkinlaista työntekoa että Suomen kielen ja kulttuurin tuloksellista opiskelua yhteiskunnan tarjoaman asunnon ja ruuan vastineeksi.

Nämä eivät välttämättä - tai edes toivottavasti - tee Suomea tulijoille vähemmän houkuttelevaksi, mutta lisäävät merkittävästi heidän integroitumisedellytyksiään. Esimerkiksi joidenkin uskonnollisten elementtien poistaminen naisten vaatetuksesta, luonteva ja kunnioittava suhtautuminen vastakkaiseen sukupuoleen tai Suomen kielen sujuva taito parantavat oleellisesti tulijoiden työnsaantimahdollisuuksia.

Samalla myös taakse jääneen kulttuuripiirin ääriainesten tai raiskausten houkuttelevuus ja siten niin tulijoiden mukana tuleva terrorismiriski kuina seksuaalirikollisuuskin vähenevät erittäin todennäköisesti. Ja se taas on kaikkien - niin kantasuomalaisten kuin maahanmuuttajienkin - pitkän aikavälin etu. Myös kirkonmiesten ja - naisten.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monikulttuurisuus ei pelasta huoltosuhdetta, mutta lisää klamydiaa
Pika-avioliittoja turvapaikanhakijoille
14 vuoden kuluttua Vantaalla asuvista kolmannes on maahanmuuttajia

Romanit, vietnamilaiset, albaanit ja kurdit erottuvat henkirikostilastoissa

Aamulehti avasi hiukan tilastotietoja suomalaisista henkirikoksista. Lehden mukaan Suomessa vakituisesti asuvien ulkomaalaisten suhteellinen rikollisuustaso on sama kuin syntyperäisillä suomalaisilla eli noin 1,9 henkirikosta 100 000 asukasta kohti. Helsingissä osuus on tosin tätä suurempi.

Jutussa haastatellun tutkija Markku Lehden mukaan "Helsingissä maahanmuuttajien henkirikollisuuden taso on ollut neljänneksen korkeampi kuin muun väestön. Aika näyttää, syntyykö osasta tätä väestönosaa uusia riskiryhmiä ja miten ne vaikuttavat koko alueen rikollisuuteen."

Suomen etnisistä ryhmistä suhteellisesti eniten henkirikoksia tekevät romanit. Heidän kontolleen tuli tutkitulla aikavälillä 20 rikosta 100 000 asukasta kohtaan eli yli kymmenkertainen määrä koko väestöön verrattuna.

Muita henkirikosten saralla "kunnostautuneita" ryhmiä olivat vietnamilaiset yli kolminkertaisella sekä albaanit ja kurdit noin kaksi ja puolikertaisella yliedustuksella. Korkein henkirikoskuolleisuus on puolestaan suomalaisilla romanimiehillä ja Thaimaassa syntyneillä naisilla.

Mielenkiintoinen tieto on myös se, että viime vuonna henkirikoksia teki Suomessa kaikkiaan kahdeksan maahanmuuttajataustaista miestä, jotka yhtä lukuun ottamatta asuivat vakituisesti maassa. Neljä oli tullut Suomeen aikanaan turvapaikkaprosessin kautta ja kolme muun syyn vuoksi. Yksi oli ulkomailla asuva keikkatyöläinen.

En löytänyt mistään vuoden 2015 henkirikosten määrää, mutta vuonna 2014 se oli 78. Jos taas kerrotaan 1,9 henkirikosta 100 000 asukasta koti Suomen väkiluvulla (noin 5,5 miljoonaa) saadaan tulokseksi noin 104 henkirikosta. Näiden lukujen perusteella maahanmuuttajat olisivat vastuussa noin 8-10 prosentista maamme henkirikoksista, joista puolet, eli 4-5 prosenttia, olisi siis hätää ja vainoa paenneiden tekemiä.

Samasta tilastosta muuten paljastui, että Suomen lähihistorian väkivaltaisin kausi henkirikollisuudella mitattuna oli ajanjakso suurlakkovuodesta 1905 kieltolain kumoamisvuoteen 1932. Maassamme surmattiin tuolloin vuosittain kolminkertainen määrä ihmisiä asukasta kohti nykyiseen verrattuna. Toinen lyhyempi väkivaltapiikki oli välittömästi toisen maailmansodan jälkeen vuosina 1945-1947.

Tunnetun historiamme väkivallattomin jakso osui puolestaan 1950-luvun lopulta 1960-luvun lopulle päättyen alkoholireformiin vuonna 1969. Sitä seurasi jälleen väkivaltaisempi kausi, joka on nyt siis päättymässä.

Aamulehti julkaisi myös kartan henkirikosten alueellisesta jakautumisesta. Siinä koko pohjoinen Suomi on sysimustaa aluetta, jossa henkirikoksia tapahtuu väestömäärään suhteutettuna yli kaksinkertaisesti koko maahan verrattuna. Muita ongelma-alueita ovat Keski-Suomi ja Kymenlaakso.

Ikävä tilasto sai jatkoa Tampereella pari päivää sitten, kun ex-avomiestään parkkipaikalle tapaamaan saapunut 31-vuotias nainen tuli tapetuksi; tai ehkä jopa murhatuksi. Kaikki tiedot tekijöistä tai motiiveista ovat vielä salaisuuksia. Toivoa kuitenkin sopisi, että tämäntyyppiset uutiset vähenisivät viime vuosien tapaan myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kelvotonta juridista toimintaa
Kaikki muslimit eivät hyväksy murhaamista
Joukkoväkivaltaa Pirkanmaalla

No nyt Suomesta löytyi rasismia!

Helsingissä on oli viime toukokuussa "Maailma kylässä" festivaali. Sen järjestiää Kepa ry, joka on kehitysyhteistyövaroista toimeentulonsa saava järjestö. Sen toiminta-ajatuksena on oman ilmoituksensa mukaan ”koota ja innostaa suomalaista kansalaisyhteiskuntaa toimimaan rohkeasti oikeudenmukaisen maailman puolesta”.

TänäViime vuonna järjestö on siis sulkenut "Maailma kylässä" -festivaalilta pois Keren Kajemet järjestön, koska Kepan ohjelmajohtajan mukaan siitä oli viime edellisenä vuonna tehty valitus eikä sen toiminta kaikilta osin vastaa niitä arvoja, joita Kepa edustaa. Ohjelmajohtaja ei kuitenkaan kertonut tehdyn valituksen sisällöstä eikä mistä arvoista hyllyttämisen osalta oli kyse.

Karem Kajemet kertoo itse olevansa "maailman vanhimpia ekologisia järjestöjä. Perustamisesta lähtien Israelin aavikoitumista on estetty tehokkaasti istuttamalla yli 240 miljoonaa puuta ja ojittamalla suoalueita."

Sen edustaja mainitsee myös, että järjestö "kuuluu myös YK:n hyväksymiin kansalaisjärjestöihin, jonka toiminnassa on mukana beduiineja ja arabeja. Järjestöllä on myös eri etnisten ryhmien välien parantamiseen tähtääviä projekteja."

Asiasta kertonut uutinen mainitsee lopuksi, että "Maailma kylässä" -festivaalilla on tänäkinviime vuonna edustettuna Palestiina-foorumi, jonka kerrotaan jakaneen tapahtumassa Lähi-idän karttoja, joista Israel puuttui. Kepan edustaja kertoo kuitenkin, että heillä on "samat periaatteet kaikille. On selvää, että jos vaikkapa jokin palestiinalaisten asiaa ajava järjestö toimii tavalla, jota me emme voi hyväksyä, me toimimme sen suhteen samalla tavalla kuin nyt Keren Kajemetin tapauksessa."

Hän siis vahvistaa, että meidän verorahoillamme järjestetään Suomessa festivaali, jonka järjestäjien mukaan on ihan okei, että islaminuskoiset näyttelevät karttoja, joista lähes kaikkien arabien ja ainakin jokaisen muslimiterroristin vihaama maa on poistettu. Sen sijaan soita kuivaava, metsänistutusta edistävä ja etnisten ryhmien välisiä jännitteitä purkamaan pyrkivä sekä YK:n hyväksymä juutalaisjärjestö ei ole tervetullut, koska joku on valittanut sen toiminnasta...

Sanoma on selvä - kyseessä on yhtä varmasti puhdas antisemitismi ja rasismi kuin se, että heinäkuun helle on lämpimämpi kuin tammikuun pakkaset.

Olen hämmästynyt siitä, ettei Kepaa rahoittava ulkoministeriö ole puuttunut tähän avoimesti rehottavaan rasismiin. Nyt kun se on tullut esille, vaadin maksajana Kepan ja sen järjestämän festivaalin verovaroista rahoittamisen lopettamista ensi tilassa.

Ja tämä ei tarkoita, että olisin erityisen Israel-myönteinen tai juutalaisfriikki. Tai palestiinalaisten vihaaja. En ole. Sen sijaan se tarkoittaa sitä, että minun mielestäni Suomessa ei pidä tukea verovaroista avointa rasismia ketään kohtaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Karin Creutz ja rasistinen huutelu
Pilkahdus suvaitsevaa ajattelua
Rasismia vai tosiasioihin liittyvää pelkoa

Afgaaneja on pysäytetty Venäjällä

Päivän uutinen kertoi, että Venäjä olisi pysäyttänyt 26 afgaanin matkan kohti Suomen rajaa ja epäilee heitä laittomasta maahantulosta. Tämä kuulostaa erinomaiselta: ehkäpä naapuri on lopultakin suostunut pysäyttämään Suomeen tulossa olevat turvapaikanhakijat.

Jos johtopäätös on oikea, on syytä olla tyytyväinen poliittisen johtomme toimintaan. Asiastahan ovat olleet venäläisten kanssa keskustelemassa sekä presidentti Niinistö että pääministeri Sipilä (kepu).

Jos taas johtopäätös ei ole oikea, vaan tulijoiden pysäyttäminen liittyy esimerkiksi heidän korkeaan asemaansa Afganistanin hallinnossa, on meillä syytä huoleen. Siinä tapauksessa olisi nimittäin selvää, että afgaanien ja muidenkin Venäjän reittiä käyttävien parempaa elintasoa etsivien kehitysmaalaisten määrä kasvaa kevään edetessä ennennäkemättömiin mittoihin.

Oli Venäjän tilanne nyt mikä tahansa, niin Suomen tulisi joka tapauksessa varautua pahimman varalle. Asiaan liittyy kovasti huhuja, joiden mukaan Rajavartiolaitokselle oltaisiin valmistelemassa mahdollisuutta hyödyntää varusmiehiä kriisitilanteessa. Tosin juuri hallituksen parhaaksi nettikyselyssä valittu ministeri Petteri Orpo (kok) ja monikulttuurista yhteiskuntaa vaikka mahtikäskyllä kaipaava kansliapäällikkö Päivi Nerg kiistävät väitteen.

Venäjän suhtautumisesta Suomeen pyrkiviin olemme viisaampia jo lähipäivinä. Varusmiesten mahdollisesta allokoinnista rajavartioiden avuksi taas saamme tiedon viimeistään tilanteen mahdollisesti eskaloituessa.

Parasta kuitenkin olisi, mikäli Suomi ymmärtäisi olevansa nykyisessä tilanteessa paljon isomman asian äärellä kuin julkisuudesta voi ymmärtää. Odotettavissa on, että kevään tultua ja säiden lämmettyä maahanmuuttajien tekemät seksuaali- ja muut rikokset nousevat aivan uudelle tasolle ja johtavat kantaväestön maahanmuuttonäkemysten entistä suurempaan kiristymiseen sekä sen seurauksena pahimmassa tapauksessa lisääntyvään yhteiskunnalliseen rauhattomuuteen ja jopa väkivaltaan.

Samaan suuntaan tulevat johtamaan rajan yli tulvivien kehitysmaalaisten kulujen hoitamiseksi säädettävät lisäbudjetit. Niiden seurauksena tälle vuodelle toistaiseksi allokoidut yli 800 miljoonan euron maahanmuuttokulut nousisivat yli miljardin euron rajan - ehkä jopa selvästi. Myös sellainen olisi omiaan lisäämään korkean verotuksen rasittaman kantaväestön ärtymystä: muodostaisivathan maahanmuuttokulut silloin jo noin kaksi prosenttia valtion menoista.

Toivotaan siis kovasti, että Suomen ja Venäjän suhteet ovat edelleen sellaisella tasolla, että saamme ongelmissamme apua Venäjältä. Koska se on kuitenkin pelkkä toivomus - ja Venäjä on aina arvaamaton - kannattaisi Suomen hallituksen lopultakin tehdä myös itse voitavansa tulijavirran pysäyttämiseksi.

Ihan ensin olisi sanouduttava yksipuolisesti irti niistä kansainvälisistä sopimuksista, jotka oikeuttavat turvapaikan hakemiseen maastamme. Tai ainakin olisi kiristettävä turvapaikan saamisen ehtoja siten, että nykyisen noin kolmanneksen sijasta alle prosentti hakijoista täyttäisi kriteerit. Sekin saattaisi tarkoittaa jopa tuhatta turvapaikan saajaa, mikäli hakijoiden määrä moninkertaistuu.

Minun nähdäkseni moraalinen oikeus turvapaikkaan on vain niillä ihmisillä, joita oman maan hallitus vainoaa erityisesti ja yksittäistapauksena ja jotka pystyvät itse osoittamaan kiistatta tällaisen vainon. Nykyinen tulkinta johtaa pelkästään viime kesän kaltaiseen vastaanottokykymme kannalta tuhoisaan tulijavirtaan.

Myös Suomen tulijoille tarjoamista taloudellisista eduista vähentäminen auttaa asiaa: siitähän onkin jo valmistelutyö meneillään. Myös perheenyhdistämiskriteereiden kiristäminen auttaa. Meidän tulisi esimerkiksi irtisanoutua yksipuolisesti sopimuksesta, jonka mukaan hakija on ilman elatuskykyäkin oikeutettu kutsumaan perheensä maahan kolmen kuukauden kuluessa turvapaikan saatuaan.

Lisäksi meidän tulisi muuttaa kotouttamispolitiikkaamme sellaiseksi, että tulijoiden integroitumista ehkäisevät oman kulttuurin ja käyttäytymisen piirteet katoavat. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi kaikenlaisista maahanmuuttajien erivapauksista luopumista, työntekoa tarjottavan elatuksen vastineeksi, suomen kielen ja maamme kulttuurin tuloksellista opiskelua, sopimattomaan käyttäytymiseen puuttumista nollatoleranssilla sekä myös rangaistusasteikkojen tiukentamista.

Edelle kirjoittamastani huolimatta pelkään kuitenkin pahoin, ettei Venäjä sittenkään ole päättänyt pysäyttää kaikkia rajan yli pyrkiviä kehitysmaalaisia. Tai vaikka olisi, on heidän järjestelmänsä kierrettävissä korruption keinoin. Ja ettei Suomi ole valmis tekemään riittäviä toimia maamme houkuttelevuuden alentamiseksi kehitysmaalaisten silmissä; ei ainakaan ennen kevättä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monikulttuurisuus ei pelasta huoltosuhdetta, mutta lisää klamydiaa
Viisi ajatusta hallituksen perheenyhdistämissuunnitelmista
Alexander Stubbilta unohtui 689 miljoonaa maahanmuuttoeuroa

Monikulttuurisuus ei pelasta huoltosuhdetta, mutta lisää klamydiaa

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli pitkä juttu maahanmuuttajien työllistymisestä. Se oli otsikoitu lehden yleinen linja huomioon ottaen yllättävästi: "Tutkijat tyrmäävät: Maahanmuuttajat eivät ratkaise Suomen huoltosuhteen ongelmaa".

Otsikon teksti pitää luonnollisesti paikkansa. Itse jutussa asian toteaa jo hiukan enemmän yllättävästi väestötieteen professori Pekka Martikainen, joka myös tarkentaa, että tämä koskee myös ns. työperäistä maahanmuuttoa eikä pelkästään humanitaarista maahanmuuttoa.

Nyt on siis lopultakin todettu se maahanmuuttokriittisten parissa jo kauan hyvin tiedossa ollut itsestäänselvyys, ettei ainakaan turvapaikanhakijavyöry pelasta meitä ikääntyvän väestörakenteen seurauksena syntyviltä lähivuosikymmenten huoltosuhde-ongelmilta. Ei vaikka väitettä on viljelty lehdistössä vuosikausia.

Asian vahvistaa työperäistä maahanmuuttoa eri maissa tutkinut apulaisprofessori Lena Näre, jonka mukaan esimerkiksi miljoonan koulutetun syyrialaisen maahanmuutto "tulisi Suomelle kalliiksi" koska he perustavat perheitä, sairastuvat ja ikääntyvät siinä missä muutkin. Sekä tarvitsevat kouluja, päivähoitoa ja terveyspalveluita.

* * *

HS:n juttu oli muutenkin mielenkiintoinen ja sisälsi asioita, jotka tavallisen kansalaisen on syytä tietää. Professori Martikainen toteaa edelle kirjoitetun lisäksi myös sen, että  esimerkiksi Saksassa ja Italiassa ikääntyminen on suurempi murhe kuin Suomessa, koska syntyvien lasten määrä naista kohden on ollut niissä jo pitkään olennaisesti pienempi.

Tätä taustaa vastaan on mielenkiintoista, että edelleen samassa jutussa haastateltu Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch ei halua patistaa kansaa lapsentekotalkoisiin. Näin siksi, että "se on vanhanaikainen ja naiivi ajattelutapa."

Sen sijaan hänen mukaansa tulisi keskittyä poistamaan ne syyt, jotka aiheuttavat vähälapsisuutta. Se tarkoittaisi hänen mukaansa varmempien tulevaisuudennäkymien tarjoamista ihmisille. Kaunis ajatus, mutta minulle jäi kyllä kokonaan auki se, miten temppu tehtäisiin nykyisen taloustilanteen ja humanitaarisen maahanmuuton riivaamassa kotimaassamme.

* * *

Sokerina pohjalla artikkeli kertoo maahanmuuttoasioista vastaavan ykkösvirkamiehemme Päivi Nergin toiveyhteiskunnasta. Ulostulo on niin selkeä ja vahva, että suorastaan hätkähdin.

Jutun mukaan Nerg nimittäin haluaisi itse elää monikulttuurisessa Suomessa ja harmittelee, ettei sellaista Suomea voi rakentaa mahtikäskyillä. Ei vaikka, edelleen Nergin mukaan, 10 000 humanitaarisen maahanmuuttajan määrä "on ’peanuts’ tässä... kokonaisuudessa”.

Olen näreissäni siitä, että maamme sisäministeriössä on kansliapäällikkönä Nergin tapainen ilmeisen epärealistinen maailmanhalaaja. Hänen edelle referoimieni näkemystensä perusteellahan vain kansalaisten vaaleissa ja mielipidekirjoituksissa näkynyt vastarinta ja niiden kautta syntynyt maahanmuuton suhteen varsin järkevä hallitusohjelma on saanut hänet pidättäytymään ovien avaamisesta sepposen selälleen Suomeen pyrkiville irakilaisille, afgaaneille ja somaleille. Ehkäpä myöskin EU:n alueelta tänne meidän elätettäviksemme kaipaileville albanialaisille ja romaneillekin.

Nergin pakottamistoiveiden kariutumisesta huolimatta "peanuts" näkyy jo nyt yhteiskunnassamme. Yhtenä sen viimeisistä näkyvistä merkeistä on tuomio, joka annettiin 20-vuotiaalle Sajjad Hassoon Chasib Al-Saedille törkeästä raiskauksesta, johon sisältyi kuristamista ja klamydian tartuttaminen uhriin. Tämän kansliapäällikön kaipaaman monikulttuurisen kohtaamisen seurauksena uhri pelkää jäävänsä klamydian takia lapsettomaksi ja on joutunut raiskauksen aiheuttaman stressihäiriön seurauksena intensiiviseen psykoterapiaan.

Sellaista kohtaloa en toivo edes niille, jotka kaipaavat monikulttuuria maahamme. Sen sijaan toivoisin, että kansliapäällikön kaltaisessa asemassa olevalla ihmisellä olisi järkeä ymmärtää, ettei Hesperian tapaus ole pelkästään yksittäistapaus, vaan laajamittaisen humanitaarisen maahanmuuton väistämätön seuraus. Joka voi sattua myös hänen omille läheisilleen - sitä varmemmin, mitä useampia "peanutseja" maamme kaduilla vaeltaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vastaanottokeskukseksi suunniteltu hotelli paloi ihmisten riemuitessa
Pika-avioliittoja turvapaikanhakijoille
Lipsahtiko Sipilältä? Yli kuudesosa budjettisäästöistä on tehty maahanmuuton takia

Yksi asia, mutta monta näkökulmaa

Luin juuri uutisen, jonka mukaan hallitus kaavailee muutoksia työttömyysturvaan. Uutinen herätti minussa ajatuksen, jonka haluaisin jakaa lukijoideni kanssa.

Jutun mukaan suunnitteilla on kaksi muutosta. Ensimmäinen koskee sellaisen työn vastaanottovelvoitetta, joka ei vastaa työttömän ammattitaitoa tai kokemusta. Nykyisin sellaista ei tarvitse ottaa vastaan työttömyyden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana, mutta jatkossa näin tulisi tehdä.

Toinen taas koskee työnsaannin vaikutusta työttömän elintasoon. Toisin kuin nykyisin, olisi jatkossa otettava vastaan tarjottu työ, vaikka siitä saatava palkka olisi huonompi kuin työttömyysturva.

* * *

Ensimmäinen näkökulma on hallituksen oma, mutta voisi sopia myös työnantajien retoriikkaan. On nimittäin niin, että joillakin matalapalkkaisilla aloilla on vaikeuksia saada tekijöitä, vaikka työttömiä on satoja tuhansia. Ongelmaa on toistaiseksi hoidettu ulkomaisella halpatyövoimalla, mutta eikö olisi koko yhteiskunnan kannalta parempi, jos sekin raha käytettäisiin ulkomaalaisten sijaan suomalaisten palkkaamiseen?

Toinen näkökulma uutiseen on puolestaan perinteinen vasemmistolainen: tässä lyödään taas lyötyä ja pannaan köyhät kyykkyyn. Eikö ole tarpeeksi paha, että on jäänyt ilman työtä. Joutuuko sen seurauksena vielä vaihtamaan leipäpuun vähäpalkkaisempaan ja täysin epäkiinnostavaan työhön?

Kolmas näkökulma on oikeudenmukaisuus. Jos veronmaksaja kustantaa vaikeuksiin joutuneen ihmisen elämän, eikö ole vain kohtuullista, että tämä lopettaa ilmaisen rahan varassa elämisen välittömästi, kun hänelle syntyy mahdollisuus ottaa oman elämänsä kustannukset omiin käsiinsä? Tässä on muistettava, että työttömyysturvasta vain osan kustantavat työntekijät itse.

Neljäs näkökulma on taloudellinen, mutta liittyy myös maahanmuuttopolitiikkaan. Kun talous yskii ja tänne vyöryvät ihmismassat ovat lisänneet vielä entisestään julkisia kuluja, on jostain saatava uusia säästöjä ja verotuloja. Ensimmäisiä tulee työttömät töihin pakottamalla saavutettavasta työttömien määrän vähenemisestä ja jälkimmäisiä entistä useamman työllisen veroista.

* * *

Näkökulmia voisi keksiä helposti paljon lisääkin. Nähdäkseni kaikki edelle kirjoittamani ovat kuitenkin myös kohtuullisen hyvin argumentein perusteltavissa - mutta myös helposti kritisoitavissa. Mitä me tästä kaikesta siis opimme?

Ehkäpä sen, etteivät yksinkertaisetkaan asiat ole aina mustavalkoisia. Siksi myös yhteiskunnan ratkaisut monissa asioissa riippuvat paremminkin poliittisesta näkökulmasta ja tahdosta kuin loogisista ja faktapohjaisista analyyseistä. Ei siis ihme, että aika usein menee myös pieleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työtaistelulainsäädäntö olisi uudistettava
Kiinalainen pääoma tuo Kemiin tullessaan sekä hyvää että huonoa
Miksi meillä on tekemätöntä työtä?

Murtuuko norjalaisten hiihtäjien ylivoima 2020-luvulla?

Hiihdon maailmacup on tällä kaudella ollut lähes pelkkää norjalaisten juhlaa. Esimerkiksi Salpausselällä viime viikonvaihteessa miesten yhdistelmähiihdossa vuonomaan mieshiihtäjät ottivat käsittämättömältä tuntuvan viitoisvoiton. Naisten puolella he sentään joutuivat tyytymään "vain" neloisvoittoon Riitta-Liisa Roposen onnistuttua tunkeutumaan ennen kahta seuraavaa vuonomaan hiihtäjätärtä viidenneksi.

Vuonomaan hiihtäjien murskaava ylivoima ei tietenkään ole ollut hyväksi maastohiihdolle. Yhdessä umpitylsien yhteislähtöjen kanssa se on ollut omiaan syömään hiihdon kiinnostavuutta penkkiurheilijoiden keskuudessa. Ollaanko siis tultu siihen, että norjalaisten ylivoima on hävittämässä maastohiihdon vähitellen penkkiurheilevan kansan mielistä.

Tähän kysymykseen voidaan hakea vastausta nuorista. Parhaillaan ovat nimittäin käynnissä junioreiden eli alle 20-vuotiaiden hiihdon maailmanmestaruuskilpailut. Niissä suomalainen Lauri Lepistö otti eilen perinteisen hiihtotavan 10 kilometrin matkalla pronssimitalin. Onnittelut siis hänelle.

Samoin onnittelut Johanna Matintalolle, joka onnistui hienosti tyttöjen vitosella ja saalisti neljännen sijan vain muutaman sekunnin mitalista jääneenä. Sekä Lauri Gummerukselle joka assisteerasi hienosti Lepistöä sijoittumalla seitsemänneksi.

* * *

Olen aiemmin kiinnittänyt huomiota norjalaisten hiihtäjien ylivoimaiseen määrään ja sitä kautta syntyvään kovaan tasoon, sekä pitänyt sitä selityksenä heidän ylivoimalleen maailmancupissa. Nuorten MM-hiihdot tarjoavat nyt mielenkiintoisen vertailukohdan aikuisten kilpailuille. Näkyykö Norjan ylivoima myös siellä?

Poikien kilpailun kymmenen parhaan listan muodostaa seuraava maaluettelo: NOR, KOR, FIN, SUI, GER, NOR, FIN, CZE, SWE, EST. Ei siis tietoakaan samanlaisesta läntisten viikinkien jälkeläisten ylivoimasta kuin aikuisten miesten puolella.

Entä tyttäret. Heidän puolellaan vastaava lista on seuraava: NOR, NOR, GER, FIN, NOR, SWE, RUS, RUS, RUS, ITA. Tyttöjen puolella näyttäisi siis olevan ainakin melkein samanlainen vuonomaan hallinta kuin Therese Johaugin komennossa kulkevan aikuisten naisten hiihdossa.

* * *

Laajennetaan tarkastelukulmaa vielä niin ikään parhaillaan käynnissä oleviin alle 23-vuotiaiden MM-hiihtoihin. Eilen siellä kisattiin miesten viidellätoista ja naisten kymmenellä kilometrillä. Suomalaisille ei valitettavasti tullut mitaleita, mutta Lauri Vuorinen oli sentään yhdeksäs. Hieno suoritus ottaen huomioon, että hänen saa osallistua näihin kekkereihin vielä kahtena seuraavanakin vuotena.

Nuorten miesten kymmenen parhaan hiihtäjän kotimaiden lista oli tässä ikäluokassa seuraava: SWE, RUS, NOR, FRA, RUS, NOR, FRA, NOR, FIN, NOR. Tällä listalla ei näyttäisi olevan tietoakaan siitä norjalaisten ylivoimasta, joka näkyy aikuisten sarjassa.

Ja lopuksi nuorten naisten kymmenen parhaan hiihtäjättären kotimaiden lista: RUS, GER, CZE, SLO, SWE, NOR, GER, SWE, ITA, NOR. Eli tässä otoksessa norjalaiset - kuten suomalaisetkin, jätettiin kokonaan mitaleiden ulkopuolelle.

* * *

Kaikkiaan näyttäisikin siltä, että norjalaisten nykyinen ylivoima aikuisten maastohiihdossa tulee murtumaan muutaman vuoden kuluessa ainakin miesten puolella. Ja ainakin osittain myös naisissa.

Toki norjalaisten nykyiset hiihtäjätähdet ovat vahvasti mukana vielä useita vuosia: esimerkiksi Heidi Weng on vasta 24-vuotias ja tullee olemaan Therese Johaugin lopettaessa uransa vaikeasti voitettavasti. Myös tänä vuonna itsensä normaalimarkoilla maailman huipulle nostanut Invild Östberg on Krista Pärmäkosken tavoin häntä vain vuoden vanhempi. Mielenkiintoista kyllä: kaikki kolme ovat entisiä nuorten maailmanmestareita.

Toinen mahdollisuus on se, että Norjassa osataan jalostaa muiden maiden kanssa samantasoisista nuorista kovempia aikuisia kuin muualla hiihtourheilevassa maailmassa. Ehkäpä he harjoittelevat jotenkin eri tavalla kuin muut.

Harjoittelun kovuudesta ei kuitenkaan liene kysymys, koska tänä vuonna esimerkiksi Sami Jauhojärvi harjoitteli itsensä täysin tukkoon ja Iivo Niskanen ylikuntoon ja sen seurauksena tautikierteeseen. Jopa miehistä parhaiten tällä kaudella hiihtänyt Matti Heikkinenkin rikkoi selkänsä liiallisella harjoittelulla.

Mahdollinen norjalaisten ja suomalaisten ero harjoittelussa ei siis luultavasti ole määrällinen vaan pikemminkin laadullinen. Jos tämä selitys pitää paikkansa, ei tilanne ole mahdoton. Reijo Jylhän ja muiden valmentajien tehtävänä on nyt "vain" suunnitella hiihtäjien toteutettavaksi nykyistä paremmat harjoitteluohjelmat.

Tai ehkäpä vuoristoinen maa tarjoaa viikinkien jälkeläisille arkiliikunnassa sellaisia virikkeitä, jotka auttavat hiihtäjiä kehittymään korkeammalle tasolle kuin muualla maailmalla - tosin tämän selityksen mukaan ei olisi pitänyt olla mahdollista, että niin suomalaiset kuin ruotsalaisetkin ovat aikoinaan hallinneet maastohiihtoa lähes yhtä suvereenisti kuin norjalaiset nykyisin.

Kolmas selitys on sitten se monien suomalaisten vakiokäsitys siitä, että vuonomaalla on jonkinlainen salainen ase, jota muilla ei ole. Ja joka ei ole säännöissä sallittu. Itse en usko siihen, vaan olen lähes varma että nuorten ja alle 23-vuotiaiden MM-hiihdoissa näkyvä norjalainen taso kuvaa hiihdon tulevaisuutta 2020-luvulla varsin hyvin.

Silloin vahvoja ovat norjalaisten lisäksi ainakin venäläiset ja ranskalaiset. Sen sijaan suomalaisten huippumenestys jäänee valitettavasti myös silloin yksittäisten onnistumisten varaan. Ellei meillä sitten onnistuta muita paremmin omien lahjakkuuksiemme nostamisessa maailman ehdottomalle huipulle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Norjalainen tasatyöntö
Kohti Lahtea norjalaisten viedessä ja suomalaisten vikistessä
Happo palaa - ja Messias myös

Kuusi vuotta

Tämä blogi täyttää tänään kuusi vuotta. Eli kirjoitin ensimmäisen professorin ajatuksen helmikuun 23. päivänä vuonna 2010.

Blogi syntyi tarpeesta ottaa kantaa erilaisiin itseäni kiinnostaviin asioihin. Aivan alussa kirjoitukset olivat vähän kansakoulunopettajamaisia yleissivistäviksi tarkoitettuja kannanottoja, mutta myöhemmin ne ovat muuttuneet pikemminkin suoriksi kommenteiksi valtamedian uutisiin.

Molemmissa tapauksissa pyrkimyksenäni on ollut etenkin virheellisten faktojen ja loogisesti kestämättömien ajatuskulkujen paljastaminen. Ja jos mahdollista, vaihtoehtoisen - toivottavasti oivaltavan - näkemyksen tuominen mukaan kulloiseenkin keskusteluun.

Kirjoitusteni aihepiiri ei sinänsä ole paljon muuttunut. Kirjoitan edelleen sekä päivän politiikasta, minua kiinnostavista urheilulajeista että tieteen saavutuksista. Tosin jälkimmäisten osuus on pudonnut lähinnä siitä syystä, että tutkimusten virheetön referointi vaatii enemmän aikaa ja vaivaa kuin politiikan kommentointi.

Politiikan osalta niin tämän blogin kuin valtamediankin fokus on viime ajat ollut vahvasti maahanmuuttokysymyksissä. Toki käsittelin aihetta jo neljännessä blogikirjoituksessani, jonka sisältö on edelleen ajantasainen. Nyt aihepiirin polttavuus on kuitenkin räjähtänyt (ainakin omassa mielessäni), sillä pelkästään kuluvan kuukauden aikana olen kirjoittanut enemmän kuin kymmenen aiheeseen liittyvää kirjoitusta.

* * *

Avattuani tämän aamun Helsingin Sanomat, löysin pääkirjoituksen, jossa puhutaan Britannian mahdollisesta EU-erosta. Päätoimittaja ottaa kirjoituksessaan epäsuorasti kantaa saarivaltion tapahtumiin toteamalla, että "ne voimat, jotka haluavat Britannian pysyvän unionissa, vetoavat järkeen, talouteen ja turvallisuuteen. Ne, jotka haluavat Britannian eroavan, vetoavat tunteeseen."

Tämä on Helsingin Sanomille ja yleisemminkin valtamedialle tyypillinen tapa pyrkiä vaikuttamaan lukijoihin epäsuorasti manipuloimalla. "Oman puolen" edustajat pyritään näyttämään hyvässä ja "vastapuolella" toimivat huonossa valossa ilman, että tehtyjä väitteitä perusteltaisiin minkäänlaisilla faktoilla.

Suomalaisena lukijana olisin kuitenkin toivonut saavani kirjoituksesta esimerkkejä noista järjen ja tunteen varassa tehdyistä argumenteista. Sellaisia ei annettu sen enempää pääkirjoituksessa kuin sisäsivuilta löytyneessä uutisartikkelissakaan. Sen sijaan jälkimmäisessä keskitytään henkilöiden väliseen valtataisteluun sekä muihin epäoleellisuuksiin.

En nostanut edelle linkittämiäni artikkeleita esille kommentoidakseni Britannian mahdollista eroa EU:sta. Sen sijaan ne toimivat mainioina esimerkkeinä siitä luokattomasta journalismista, jonka puutteiden korjaamiseksi on syntynyt vapaa blogimaailma ja muu sosiaalinen media.

Se ei ole merkityksetön asia. Ei etenkään meille, jotka muistamme vuosikymmenten takaisen suomettuneen Suomen äärivarovaisen uutisoinnin itäisestä naapuristamme.

Silloisessa pelon ilmapiirissä monista asioista vaikeneminen oli ehkä jossain mielessä järkevää ja perusteltuakin, mutta Britannian EU-erossa meillä ei ole mitään pelättävää. Eikä medialla siksi pitäisi myöskään olla syytä olla kertomatta niistä argumenteista, joiden varassa britit tekevät omat päätöksensä.

Näyttäisi siis siltä, että suomalainen valtamedia antaa minulle hyvät perusteet jatkaa näiden professorin ajatuksien kirjoittamista myös jatkossa. Aihevalikoima muuttunee aikanaan oman kiinnostukseni ja poliittisten suhdanteiden mukaan, mutta perusasioiden uskoisin säilyvän - siis oikeiden faktojen, rehellisen logiikan ja uusien näkökulmien varassa kirjoittamisen.

Lopuksi toistan pienen pätkän blogini yksivuotiskirjoituksesta: "toivon lukijoideni löytäneen teksteistä mielenkiintoisia näkökulmia, uutta tietoa ja aineksia oman ajattelunsa rakennuspuiksi. Omalta osaltani tämä vuosi on ollut avartava kokemus, ja uskoakseni myös kehittänyt omaa tapaani hahmottaa maailman menoa."

Kiitokset siis myös lukijoilleni, koska ilman teitä ei näiden ajatusten kirjoittamisessa olisi pienintäkään järkeä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Blogin vuosijuhla

Totaalikieltäytyjien vapausrangaistuksista olisi luovuttava

Arno Kotro nosti aamun mielipidekirjoituksessaan esille totaalikieltäytyjien vankeusrangaistukset. Hänen mukaansa "kyseessä on suomalainen erikoisuus. Käytännössä kaikkialla muualla Euroopassa moisesta hullutuksesta on luovuttu."

Olen oikeastaan Kotron kanssa samaa mieltä. Vankeustuomiota kärsivät totaalikieltäytyjät ovat yhteiskunnalle kalliita, sillä yksi vankilavuorokausi maksaa noin 200 euroa, eli vankilassa suoritettuna totaalikieltäytyjän hinnaksi yhteiskunnalle tulee yli 34 000 euroa.

Siksi totaalikieltäytyjät saavatkin nykyisin jalkaansa pannan, jonka käyttöä valvotaan. Kotro piti tätä surkuhupaisana, mitä se yhteiskunnan resurssien käytön kannalta tietysti onkin. Sen sijaan maan turvallisuuden suhteen totaalikieltäytyjät ovat kiistatta surkuhupaisia vapaamatkustajia, joiden määrän kasvaessa vaarantaisi koko yhteiskunnan tulevaisuuden.

Kotron vuodatusta lukiessani sain ajatuksen. Mitäpä jos totaalikieltäytyjien rangaistukset korvattaisiin yhteiskunnalle maksettavalla korvauksella siitä, että heille tarjotaan varusmies- ja siviilipalveluksen suorittavien toimesta turvallinen elinympäristö?

Sopiva maksu voisi olla esimerkiksi suomalaisen vuoden keskipalkan kokoinen ja sen tuotto tulisi käyttää ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden resursointiin. Nykyinen keskipalkka Suomessa on noin 3500 euroa kuukaudessa, joten totaalikieltäytymisen hinnaksi tulisi varsin kohtuullinen 42 000 euroa.

Korvauksen olisi syytä olla automaattisesti ulosottokelpoinen, jotta sen välttämisestä ei tulisi "kansalaisurheilua". Samalla voitaisiin tehdä ase- ja siviilipalvelusta vapaaehtoisia, koska maksun maksava tulisi sen kautta huolehtineeksi oman osansa maan turvallisuuden ylläpidosta.

Tässä yhteydessä olisi tärkeää huolehtia myös siitä, että totaalikieltäytymisestä kertyneet varat eivät hukkuisi valtion pohjattomaan kassaan, vaan sijoitettaisiin maan turvallisuuteen. Puolustusvoimien tarpeiden lisäksi niiden avulla voisi palkata poliiseja valvomaan kylien ja kaupunkien turvallisuutta. Näin vahvistettaisiin sekä kaukana poliisin palveluista sijaitsevien syrjäkylien että viime aikoina katupartioina näkyvästä turvallisuusvajeesta kärsivien kaupunkien järjestystä.

Jätän ehdotukseni poliitikkojen vapaasti harkittavaksi ja muokattavaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Katupartioista
Hätää pakenevat herättivät pääministerin
Pienen ei kannata leikkiä turvallisuudella

Vastaanottokeskukseksi suunniteltu hotelli paloi ihmisten riemuitessa

Saksassa tapahtuu hämmentäviä asioita. Yleisradion uutisen perusteella siellä on viime yönä poltettu vastaanottokeskukseksi tarkoitettu rakennus siten, että paikalle kertyneet ihmiset taputtivat käsiään. Lisäksi jotkut olivat pyrkineet estämään tulipalon sammuttamisen.

Eilisen Iltalehden uutisen mukaan taas satapäinen mieltään osoittava saksalaisjoukko oli yrittänyt pysäyttää pakolaisia kuljettaneen linja-auton matkan. Mieltä osoittaessaan he olivat huutaneet, että "me olemme kansa" - siis iskulausetta, jota käytettiin Itä-Saksan vapautumisen yhteydessä.

Minun mielestäni edelle kirjoittamiani sinänsä hyvin ikäviä tapahtumia ei voi tulkita kuin yhdellä tavalla: Saksaan viime vuoden aikana saapuneiden turvapaikanhakijoiden määrä ja yhteiskunnallinen vaikutus ovat ylittäneet rajan, jonka jälkeen ihmiset ovat valmiita lähes äärimmäisiin tekoihin julkisesti ja omilla kasvoillaan. Sellaiseen ei ryhdytä kuin silloin, kun pelätään kaiken sen menettämistä, mikä on ihmisille arvokasta.

Kirjoitin aamulla Visegrad-maiden viimeaikaisen poliittisen kehityksen motiiveista. Huomionarvoista on, että myös tässä käsittelemäni tapahtumat ovat entisen rautaesiripun takaa.

Siksi epäilen vahvasti, että näidenkin tapahtumien taustalla vaikuttavat samat tekijät kuin Visegrad-maiden politiikassa. Eli etteivät ihmiset halua takaisin sellaista menneisyyttä, josta päästiin eroon neljännesvuosisata sitten.

Niinpä myös Saksassa pitäisi ymmärtää, miten syntyneessä tilanteessa pitäisi toimia. Minun neuvoni on, että Merkelin hallinnon kannattaisi lopultakin harkita luopumista maahanmuuttopolitiikasta, joka muistuttaa pikemminkin diktatuurihallinnosta kuin aidosta ja avoimesta demokratiasta. Ja ryhtyä kunnioittamaan kansan enemmistön tahtoa.

Pelkään kuitenkin pahoin, että Saksan itäosissa asuville ja elinympäristönsä puolesta pelkääville tarjotaan maan hallinnolta ja ehkä EU:n päättäjiltäkin rautaesiripun takaa kurkkivia lääkkeitä. Siis propagandaa, valvontaa, rangaistuksia, syyllistämistä ja sananvapauden rajoittamista.

Toivottavasti olen kuitenkin väärässä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja
Monikulttuurista elämänmenoa
Ongelmista vaikenemalla muutamme Suomen paskastaniksi

Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja

Helsingin Sanomien pääkirjoittaja Kaius Niemi kirjoitti tämän aamun iloksi kolumnin, jossa hän pohti Visegrad-maiden eriytymisestä muiden EU-maiden politiikasta. Kirjoitus vaatii pari kommenttia, jotka teen lainaamalla Niemen kirjoituksesta pätkän kerrallaan ja sen jälkeen kertomalla mikä häneltä on jäänyt ymmärtämättä.

"Unkarin, Puolan ja Tšekkoslovakian johtajat allekirjoittivat yhteistyösopimuksen Visegrádissa alkuvuonna 1991. Se tähtäsi maiden länsi-integraatioon: kaupankäynnin, pääomien ja työvoiman liikkuvuuteen, rajojen avaamiseen.... Sosialismin vuosikymmeninä kahlittu vanha eurooppalaisuus heräisi uuteen kukoistukseen. Tähän siivittäisi ensisijaisesti kulttuurinen ja historiallinen pääoma – ja vasta toissijaisesti taloudelliset tekijät"

Sopimuksen taustalla oli ennen kaikkea sopimusmaissa lähes puolen vuosisadan ajan vallinnut kommunistinen diktatuuri, jossa paikallista valtaa käytti rautaisella otteella kunkin maan puolue-eliitti, kansan ajatukset oli kahlehdittu pakkokeinoin ja (suunnitelma)talous oli kuralla. Lisäksi tavallisten ihmisten yhteydet länteen oli suljettu ja diktatuurin valvoma media syötti pelkkää kommunistipropagandaa.

Nämä olivat niitä nimenomaisia asioita, jotka haluttiin muuttaa kunkin maan sisällä. Länsi-integraatiolla taas haluttiin varmistaa, ettei lähes jokaisen ihmisen vihaama kommunistidiktatuuri enää koskaan palaisi.

"...avoimuus on kääntynyt sulkeutuneisuudeksi. Tällä kertaa maita yhdistää pakolaiskriisi. Visegrád-nelikko vastustaa voimallisesti turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamista unionin sisällä ja haastaa etenkin liittokansleri Angela Merkelin halua ratkaista kysymys yhdessä Turkin kanssa."

Kun tarkastelemme nykyistä Euroopan Unionia, on myös siellä, ellei nyt aivan kielletty, mutta kuitenkin demonisoitu näiden maiden kansojen suuren enemmistön kannattama oman maan, kulttuurin ja orastavan hyvinvoinnin vaaliminen. Räikeimmin se näkyy EU:n maahanmuuttopolitiikassa, jossa Unionin ja Merkelin ehdottamana ratkaisuna on ongelman levittäminen kaikkialle - halusi kansa sitä tai ei. EU toimii maahanmuuttopolitiikassaan siis aivan yhtä brutaalisti kuin kommunistidiktatuureissa oli tapana tehdä ennen vanhaan.

Muistutan Kaiusta siitä, että (kuten jo edelle kirjoitin) EU:n maahanmuuttopolitiikassa näkyvän tyyppinen vallankäyttö on juuri sitä, miksi Visegrad-maat halusivat lopullisesti pois kommunistileiristä ja liittyä länteen. Siksi ei myöskään ole ihme, että sopimusmaiden asukkaiden enemmistö ja siten myös poliitikot ovat pettyneitä nykyiseen Unioniin ja vastustavat heitä ikävästä menneisyydestä muistuttavaa eurooppalaista komentokulttuuria.

"Syvempi kysymys liittyy erityisesti Unkarin ja Puolan poliittiseen kehitykseen.

Molempien maiden hallitukset ovat käytännössä irtautumassa avoimen demokratian arvopohjasta. Unkarin pääministeri Viktor Orbánin toimia on seurattu huolestuneina monissa jäsenmaissa. Pakolaiskriisi on vain lisännyt kierroksia, kun hallitus on kääntynyt tavoitteissaan kohti äärioikeistolaista oppositiota. "

Kuten jo edellisessä kommentissani totesin, heijastaa unkarilainen ja puolalainen politiikka kansan tahdon noudattamista. Vaikka maissa esiintyy myös tyytymättömyyttä hallitsevia puolueita kohtaan, ovat molemmat nousseet valtaan kansan demokraattisissa vaaleissa antaman valtakirjan turvin. Ja kuten kolumnisti Niemi vihjaisikin, on Unkarissa olemassa myös valtapuoluetta merkittävästi radikaalimpi ja suuren kannatuksen omaava maahanmuuttovastainen puolue.

Jos nyt sitten kävisi niin, että Orbanin hallitus ryhtyisi sellaiseen maahanmuuttopolitiikkaan kuin kolumnisti Niemi tai liittokansleri Merkel haluaisivat, olisi seuraavien vaalien tuloksena jotain aivan muuta kuin maahanmuutolla itsensä Kreikan, Saksan tai Ruotsin kaltaisiin vaikeuksiin ajava Unkari. Sitä hallitsisi mitä luultavimmin vielä nykyistäkin maahanmuuttajavastaisempi puolue, jonka johdolla maa saattaisi jopa erota - tai tulla erotetuksi - koko EU:sta.

"Puola ja Unkari tuskin riittävät vavisuttamaan EU:n kokonaisuutta perinpohjaisesti.

Pikemminkin ne voivat olla edistämässä mahdollista dominoefektiä, jos eliittivetoiseen eurooppalaiseen malliin kyllästyminen johtaa laajemmin epävakaiden ja populististen hallitusten nousuun."

On totta, ettei Länsi-EU:n asukkailla ole laajempaa kiinnostusta seurata Puolan ja Unkarin mallia. Suurin osa ihmisistä lienee itse asiassa totaalisen tietämättömiä näiden maiden hallitusten toimista. Osin siksi, että läntisten valtamedioiden antama kuva näiden maiden tapahtumista tuskin antaa kovinkaan tarkkaa kuvaa todellisuudesta.

Siten Niemen pelkäämä dominoefektikään ei uhkaa läntisiä maita. Sen sijaan EU:n harjoittama kansan tahdon vastainen ja sen hyvinvoinnille tuhoisa maahanmuuttopolitiikka ovat omiaan vieraannuttamaan myös länsi-eurooppalaiset kansat Unionista. Niinpä olemme nähneet Ranskan Front Nationalin ja Ruotsin Sverigedemokraattien kaltaisten puolueiden nousun.

Jos EU:n poliittinen johto ja Kaius Niemen kaltaiset journalistit haluavat vastustaa niiden kaltaisia puolueita, olisi tehokkain tapa siihen täyskäännöksen tekeminen suhtautumisessa nykyiseen maahanmuuttokriisiin. Kymmenien vuosien takaisesta kommunismista lainattujen kansan tahtoa halveksivien toimien sijasta olisi pyrittävä kuuntelemaan kansan enemmistöä ja tekemään politiikkaa sen antamien suuntaviivojen mukaisesti.

Sitä kutsutaan demokratiaksi, eikä siihen kuulu nykyisin vallalla olevan kaltainen ja Kaius Niemen kolumnissaan esillä pitämä kansalaisia halveksiva besserwisserismi. Visegrad-maissa toimitaan demokraattisesti jo nyt - todennäköisesti siksi, että niiden poliittinen järjestelmä ei ole nuoruutensa takia ehtinyt vielä luutua samalla tavalla kuin Länsi-EU-maissa, joten siirtymät ovat siellä olleet huomattavasti nopeampia.

Myös Länsi-EU:ssa kannattaisi harkita luopumista sellaisesta politiikasta, joka muistuttaa pikemminkin diktatuurihallintoja kuin aitoa ja avointa demokratiaa. Samalla myös vastakkainasettelu Visegrad-maiden ja muun EU:n väliltä katoaisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ulkovaltojen poliittisesta rahoituksesta ja sen tutkinnasta
Turvapaikkapolitiikan seurauksista

Pika-avioliittoja turvapaikanhakijoille

Iltalehti kertoi aamulla, että maahamme viime aikoina tulleet turvapaikanhakijat avioituvat pikavauhtia suomalaisten kanssa. Juttu on maksumuurin takana, enkä siksi lukenut kuin sen ultralyhyen version. Siksi tämä kommenttinikin jää lyhyeksi.

Olen aidosti sitä mieltä, että ihmisten välinen rakkaus on aina positiivinen uutinen. Näin täysin riippumatta siitä, minkä värisiä, minkä ikäisiä, mitä kieltä puhuvia tai mitä sukupuolta rakastuneet ovat.

Tässä tapauksessa jään kuitenkin suurella mielenkiinnolla odottamaan uutisia siitä, johtavatko nyt solmittavat pika-avioliitot turvapaikkojen myöntämiseen vai todetaanko ne hakuprosessin aikana viranomaisten harhauttamiseen tähtääviksi lumeliitoiksi. Sekä myös siitä, kuinka tässä prosessissa aidoiksi avioliitoiksi todettavat parisuhteet kestävät turvapaikan saamisen tuomaa onnea.

Toki toivon parasta ja pelkään pahinta, kuten niin usein ennenkin turvapaikanhakijoihin liittyvissä asioissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
14 vuoden kuluttua Vantaalla asuvista kolmannes on maahanmuuttajia
Viisi ajatusta hallituksen perheenyhdistämissuunnitelmista
Halpoja lentoja

14 vuoden kuluttua Vantaalla asuvista kolmannes on maahanmuuttajia

Yleisradion välittämän Helsingin tietokeskuksen näkemyksen mukaan maahanmuutto Suomeen jatkuu vilkkaana myös tulevaisuudessa. Sen mukaan Vantaalla vuonna 2030 asuvista ihmisistä kolmannes on maahanmuuttajia. Siis neljäntoista vuoden kuluttua.

Uutinen ei kerro, ovatko tulijat työperäisiä vai humanitaarisia. Mutta lukumäärä mainitaan: se on 71 894. Ja myös syy korkealle lukemalle kerrotaan: se on Vantaan muista kaupungeista poikkeava asuntopolitiikka.

Wikipedian mukaan Vantaalla asuu nykyisin 214 641 ihmistä, joista vieraskielisiä 27 515. Kotimaisia kieliä puhuvia on siis 187 126, ja vieraskielisten osuus väestöstä noin 13 prosenttia.

Jos nyt oletamme vieraskielisten määrän korreloivan hyvin maahanmuuttajien määrään voimme katsoa kuinka suuresta väestöstä 71 894 ihmistä muodostaa kolmanneksen ja sitä kautta laskea mikä olisi kaupungin väkiluku vuonna 2030.

Yksinkertaisen laskutoimituksen jälkeen päädymme lukemaan 216 535. Määrä on hämmästyttävä, sillä se ei poikkea juurikaan kaupungin nykyisestä väkiluvusta. Vain vajaalla 2000 ihmisellä.

Toisin sanoen ennusteen toteutuminen vaatisi Vantaalla asuvien ja kotimaisia kieliä puhuvien ihmisten määrän pienentymisen noin 42 000 ihmisellä. Siis ennusteen mukaan Vantaalta on odotettavissa laajamittaista "white flightia" eli valkovuotoa.

Edellä esittämäni laskelma tuntuu uskomattomalta. Ehkäpä siinä on jokin virhe, jota en ole huomannut. Siksi on harmi, etten löytänyt Ylen esille nostamaa Helsingin tietokeskuksen raporttia lyhyen Google-haun avulla. Ehkä sieltä olisi löytynyt vahvistus edellä esittämälleni laskelmalle.

Joka tapauksessa jäämme odottamaan miltä Vantaan ja muunkin entistä useammista maahanmuuttajista nauttimaan pääsevän pääkaupunkiseudun tulevaisuus näyttää. Neljätoista vuotta on siksi lyhyt aika, että uskoisin itsekin pääseväni näkemään miten maa makaa silloin.

Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, onko pääkaupunkimme silloin pullollaan ahkeria työperäisiä maahanmuuttajia, jotka tuuppaavat taloutemme täyteen laukkaan? Vai syntyykö siitä sittenkin yksi Euroopan monikulttuurisista kokeilualueista, jossa etenkin naisväki pääsee nauttimaan jännityksestä ja värinästä? Ja tapahtuuko Vantaalta laajamittainen kantasuomalaisten joukkopako muualle maahan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pauli Juuselalle maailma on jo täällä
Laillinen varkaus Vantaalla
Amatöörien puuhastelua

Vihapuhe on tuomittavaa

Helsingin Sanomat nosti tänään esiin tutkijoiden kohtaaman vihapuheen. Se ei tarkemmin määritellyt mistä siinä on kysymys, mutta ainakin erilainen uhkailu tai mustamaalaaminen voidaan katsoa vihapuheeksi.

Itse en ole urallani kokenut vihapuhetta työni takia, vaikka esiinnynkin siihen liittyen kohtuullisen usein julkisuudessa. Tosin tutkimuksiin perustuvista sanomisistani on kerran tehty valitus tutkimusalaani lähellä olevaan ministeriöön. Sieltä eräs virkamies kysyi asiasta ja kerroin hänelle mihin tosiasioihin kannanottoni perustui.

Vaikka olenkin siis itse säästynyt vihapuheelta, on se helppo tuomita. Asiaton uhkailu tai mustamaalaaminen julkisuudessa tai edes yksityisesti eivät ole millään muotoa hyväksyttäviä. Eivät edes vihapuhujan omien pelkojen tai uskomusten perusteella.

Toisaalta olisi myös ymmärrettävä, että tutkijan työhön kuuluu elimellisesti hänen esittämiensä näkemysten perusteltu kritisoiminen. Sitä olen itsekin pyrkinyt silloin tällöin tekemään tämänkin blogin puitteissa (esimerkki ja toinen).

On siis erotettava vihapuhe ja asiallinen kritiikki toisistaan. Ensimmäinen ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää ja jälkimmäinen taas on yhteiskunnallisen kehityksen edellytys - mikä olisikaan vahingollisempaa kuin sellainen yhden totuuden yhteiskunta jollaisesta Pohjois-Korea tai Saudi-Arabia toimivat varoittavina esimerkkinä. Ja yllättäen jopa Ruotsi, jossa parlamentissa ryhdyttiin lapselliseen toisinajattelijoiden hylkimisleikkiin muutama vuosi sitten.

Ruotsin tapaus on sikälikin omituinen, että heillä olisi ollut hyväksi osoitettu toimintamalli naapurista. Suomessahan enemmistön vaarallisena pitämä poliittinen aate on totuttu testaamaan antamalla sille poliittista vastuuta.

Klassinen esimerkki tästä on maan alta nousseiden kansandemokraattien ottaminen Paasikiven II hallitukseen vuonna 1944. Kansa näki puolueen vallankäytön, itse puolue ei radikalisoitunut ja Suomen nousu kohti länsimaista korkean elintason valtiota pääsi alkamaan huolimatta sodanjälkeisistä surkeista lähtökohdista.

Ruotsissa olisi puolestaan osattu tehdä käännös maahanmuuttopolitiikassa muutamia vuosia aiemmin - ja ehkäpä myös tuloksellisemmin. Näin maahan vyöryneiden turvapaikanhakijoista aiheutuneet ongelmat olisivat jääneet pienemmiksi.

Mutta palataan vielä hetkeksi tutkijoiden kokemaan vihapuheeseen. Helsingin Sanomien jutussa on yksi virke, joka vaatii huomiota.

Se on tämä: "netin vihapuhe ei ole pelkästään tutkijoiden riesa, vaan sen uhriksi voi joutua kuka tahansa – etenkin, jos julkisuudessa kyseenalaistaa maahanmuuttokriittisiä tai suoranaisia rasistisia kommentteja tai muuten puolustaa vaikka maahanmuuttajien oikeuksia."

Väite pitää epäilemättä paikkansa, mutta on yksipuolinen. Aivan vastaavalla tavalla kuka tahansa netinkäyttäjä voi joutua vihapuheen kohteeksi, mikäli hän kritisoi Suomen harjoittamaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Esimerkiksi Jussi Halla-aho on saanut useampiakin uhkauksia, joista yksi ilmeisesti jopa tänne tulleelta maahanmuuttajalta. Sen sijaan tämä sitä edeltänyt uhkaava vihjaus lienee lähtenyt kantasuomalaisen kynästä. Ja kaikkihan muistamme maahanmuuttokriittiseen henkilöön Tampereella kohdistuneen väkivallan.

Lopuksi haluan kiittää blogini lukijoita siitä, että kommentointi on pysynyt asiallisena eikä ole juuri sisältänyt vihapuhetta itseäni tai muitakaan keskustelijoita kohtaan. Siitä syystä kommenttipalstalta ei ole juurikaan tarvinnut poistaa kirjoituksia eikä rajoittaa lukijoiden kirjoittamisoikeuksia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pauli Juuselalle maailma on jo täällä
Satu Vasantolan valaiseva vihakirjoitusanalyysi
Veronica Honkasalo ei vain ymmärrä

Lipsahtiko Sipilältä? Yli kuudesosa budjettisäästöistä on tehty maahanmuuton takia

Pääminsteri Juha Sipilä (kepu) antoi eilen kommentin, joka on mielestäni alkuvuoden mielenkiintoisin. Hänen mukaansa "tällä hetkellä ei ole näköpiirissä mitään syytä, etteikö kaikki [maahanmuuton] kulut sopisi kehysten sisälle, kun pidetään huoli, että säästötavoite saadaan kasaan."

Lausuntoa antaessaan Sipilä korosti, että kaikki hallituspuolueet ovat sitoutuneet neljän miljardin euron säästöihin hallituskaudella. Lisäleikkaukset tulevat hänen mukaansa kyseeseen vasta sitten, jos pitää mennä yli tämän neljän miljardin.

Koska turvapaikanhakijoiden ryntäyksen Suomeen on arvioitu maksavan meille vuonna 2016 noin 689 miljoonaa euroa, niin pitäisikö tuo Sipilän kommentti ymmärtää siten, että Suomen hallitus on toteuttanut lähes 700 miljoonan ylimääräiset alasajot julkisen sektorin toimintaan? Summa on yli kuudesosa kaikista tehdyistä leikkauksista ja vastaa määrältään noin 1,3 prosenttia hallituksen koko budjetista, joten kyse ei ole edes valtion budjetin tasolla pikkurahoista.

Vai onko Sipilä jo hallituksen säästötoimia tehdessään ottanut huomioon tulevat maahanmuuttokustannukset. Siinä tapauksessa hän toisella eilen antamallaan kommentilla tulee kertoneeksi johtaneensa vaalikarjaa harhaan.

Näin siksi, että pääministerin mukaan "emme halua tilannetta, missä maahanmuuton kulut ja lisäleikkaukset ovat vastakkain yhteiskunnallisessa keskustelussa". Ja kuitenkin, kuten jokainen tietää, valtiolla on vain yhdet tulot, joista on katettava kaikki menot - niin maahanmuuttoon kuin muuhunkin liittyvät. Siten maahanmuuton kulut katetaan nimenomaisesti juuri mainitulla kuudesosalla valtion budjetin lisäleikkauksista.

Nyt näyttääkin siltä, että Sampo Terho (ps) avasi varsinaisen totuuden torven ehdottaessaan maahanmuuttokulujen kattamista korvamerkityllä velanotolla. Se olisi toteutuessaan avannut turvapaikanhakijatulvan kustannukset ymmärrettävään muotoon kaikelle kansalle, ja sitä kautta antanut äänestäjille mahdollisuuden muodostaa tosiasioiden perusteella näkemyksensä harjoitetusta maahanmuuttopolitiikasta.

Eilen antamiensa lausuntojen perusteella pääministeri liittyi valtiovarainministeri Alexander Stubbin (kok) joukkoon myös siinä, ettei hän ottanut kantaa maahanmuuton kustannuksiin. Olikohan myös Sipilä unohtanut niiden suuruuden, vai mistä tässä hiljaisuudessa on kysymys? Luultavasti vain puolueensa vanhasta linjasta, jonka mukaan kansalle ei saa antaa sitä vaikutelmaa, että äänestämällä voisi vaikuttaa harjoitettavaan politiikkaan.

Olivat Sipilän ja Stubbin motiivit mitkä tahansa, on eilisen jälkeen selvää, ettei hallitus tule tekemään maahanmuuton kustannuksista läpinäkyviä, vaan maahanmuuttopolitiikka pysyy edelleen kansalta salattuna poliitikkojen suhmurointikenttänä syistä, joita en oikein ymmärrä. Yhtä selvää on sekin, etteivät Perussuomalaiset kaada tämän asian takia hallitusta.

Tämä kaikki tilanteessa, joka Helsingin Sanomien tietoonsa saaman, mutta vasta perjantaina virallisesti julkaistava tutkimus antaa varsin lohduttoman kuvan maahanmuuton vaikutuksista maamme tulevaisuuteen. Sen kaiken kansan nähtäville tuomisesta kiitos lehdelle, joka tänään muutenkin kirjoitteli useamman jutun voimalla maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista.

HS:n haastatteleman tutkijaryhmän mukaan "Poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos hädin tuskin selviävät paikoin nykyisestäkään tilanteesta". Siten "kotouttaminen ja maahanmuuton hallinta on jäänyt paikoin kokeilukulttuuriksi ilman kestäviä vaikutuksia yhteiskunnalliseen turvallisuuteen ja maahanmuuttajien kokemaan turvattomuuteen".

Lisäksi tutkijoiden mukaan "on selvää, että mikäli hallitsematon maahanmuutto jatkuu yhtä runsaana vuosia, ei yksikään valtio Euroopassa kestä sitä yhteiskuntarauhan vaarantumatta. Ruotsin suurten kaupunkien kehitys -- on tästä esimerkki." Tätä taustaa vastaan on jollain kierolla tavalla ymmärrettävää, että pääministeri haluaa visusti salata sen kustannuksen, jonka maksamalla saamme tutkimuksessa kuvatun tulevaisuuden. Mutta hyväksyttävästi se ei sitä tee.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Alexander Stubbilta unohtui 689 miljoonaa maahanmuuttoeuroa
Maahanmuuton kustannukset vuonna 2016
Keskustan linja: äänestämällä ei voi vaikuttaa

Julkisen kulutuksen ja verotuksen dilemma

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli mielipidekirjoitus, jonka mukaan nyt suunnitteilla olevan ravintoloissa tarjottavan arvonlisäveron alennuksen sijasta näin syntynvä laskennallinen verotulojen väheneminen kannattaisi korvata vastaavan rahasumman sijoittamisella parempaan kohteeseen, kuten esimerkiksi opetustoimen leikkausten pahimpien haittavaikutusten lieventämiseen.

Ottamatta tässä kantaa millään tavalla ravintolatarjoilun arvonlisäveron tasoon tai koulutoimen leikkausten haittavaikutuksiin, haluan tuoda esiin julkisen varainkeruun ja sen käytön välisen problematiikan - tai oikeastaan dilemman.

Suomessa on varsin korkea verokanta, joka omalta osaltaan vähentää sekä suomalaisten yrittäjien että palkanmaksajien käteen jääviä nettotuloja. Samalla se nostaa työllistämisen kustannuksia yhdessä palkkoihin liittyvien sosiaalikulujen kanssa. Tämän seurauksena sekä kannuste ryhtymisestä yrittäjäksi, että ihmisten palkkaamiseksi on pienempi kuin alhaisemmalla verotuksen ja sosiaalituvan tasolla.

Yrittämisen alhaisen motivaation ja korkean työllistämiskynnyksen takia ihmisistä suuri osa ei pysty elättämään itseänsä työllä, vaan jää työttömäksi sosiaaliturvan varaan. Näin suomalaisten palkkasumma jää pienemmäksi kuin se olisi ilman verotusta, minkä seurauksena verotettava tulo on pienempi kuin se olisi ilman verotusta. Lisäksi verovarojen tarve kasvaa sosiaaliturvan kustannusten noustessa. Ongelmaksi muodostuu siis kasvavien julkisten menojen rahoittaminen verotuksen avulla.

Verotuksen kautta syntyy suomalaiselle yritysmaailmalle toinenkin ongelma: suomalaisen työn hinta nousee niin, että yritysten kansainvälinen kustannuskilpailukyky ja myös kotimainen hintataso heikkenevät. Nämä tosiasiat heikentävät ulospääsyä kotoisesta noidankehästä.

Siihen taas auttaa (työn kustannusten alentamisen) ohella osaamisen lisääminen, jolloin työn tuottavuus kasvaa ja voimme valmistaa esimerkiksi vientituotteita ja palveluita. Siis sellaisia, joita ei ole mahdollista tuottaa alhaisemman osaamisen yhteiskunnissa.

Opetus ei kuitenkaan ole ilmaista, vaan siihen tarvittavat varat otetaan meillä pääosin julkisista varoista. Niiden keräämiseksi on jälleen kannettava veroja, jotka omalta osaltaan lisäävät veroastetta. Mikä puolestaan...

* * *

Ehkäpä edelle kirjoitettu sinänsä hyvinkin epätäydellinen kuvaus riittää taustaksi siihen, mitä haluan sanoa.

Verojen alkuperäinen tarkoitus lienee ollut italialaisen mafian tapaan kerätä mahtimiehille varoja. Vastineeksi nämä lupasivat puolustaa verovelvollista vihollisia vastaan (tai ainakin jättää itse ryöstämättä veroja enempää).

Myöhemmin olemme siirtyneet hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa verojen avulla pidetään turvallisuuden lisäksi huolta heikoimmista, hoidetaan ihmisten koulutusta, järjestetään terveydenhoito ym.

Periaatteessa tämä kaikki hyödyttää myös yhteiskunnan taloudellista toimeliaisuutta, koska sen seurauksena toimintaympäristö pysyy niin vakaana, että siellä tapahtuvaan taloudelliseen toimeliaisuuteen kannattaa sijoittaa suuriakin rahasummia. Siis perustaa yrityksiä, rakentaa tehtaita tai vaikkapa pitää ravintoloita. On kuitenkin selvää, ettei verotusta voi nostaa miten korkeaksi tahansa, kuten edellä yritin kuvata, sillä ilman taloudellista kannustinta ja kustannuskilpailukykyä kaikelta taloudelliselta toiminnalta katoaa pohja.

Jostain edelle kirjoitetun kaltaisesta logiikasta lienee kyse myös hallituksen tahdossa alentaa ravintoloiden juomatarjoilujen alv:tä. Sen seurauksena ajatellaan ihmisten alkoholinkäytöstä nykyistä suuremman osan siirtyvän ravintoloihin, jotka siksi tulevat työllistämään nykyistä useampia ihmisiä. Ja näin sekä veropohja laajenee että työttömien elättämiseen kuluvat julkiset kulut pienenevät.

Entä se dilemma?

Se syntyy siitä, ettei minulla eikä varmasti myöskään hallituksella ole todellista tietoa siitä, tuottaako saman rahasumman sijoittaminen ravintoloiden toimintaedellytyksiin (eli sisämarkkinoille) suuremman yhteiskunnallisen hyödyn kuin samansuuruinen sijoitus mielipidekirjoittajan ehdottamaan (työntekijän tuottavuutta nostavaan) koulutukseen. Näin siitä huolimatta, että jokainen ymmärtää varmasti, että ravintoloiden verotuksen nostaminen tappiin johtaa yhtä varmasti tuhon tielle kuin koulutuksesta kokonaan luopuminenkin,

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Osoittaako McDonalds suomalaisten ymmärtävän?
Rahaa riittää yhteen vaan ei toiseen
Iloinen veronmaksaja?

Timo Soinille Syyrian mielenosoituksesta

Ulkoministeri Timo Soini ihmetteli tänään, miksei kukaan marssi syyrialaisten puolesta. Minäpä arvaan seuraavassa syyn.

Kyse on luullakseni siitä, ettei Syyriassa ole oikein ketään, jonka puolesta marssia. Vai kenelle ihmeessä voisi tulla edes mieleen marssia Venäjän tukeman verisen diktaattori Bashar Al-Assadin, halpaa öljyä tarvitsevien tukeman maailman verisimmän terroristijärjestö ISIS:in, länsimaiden tukeman jihadistisen Al-Nusran rintaman tai edes ties kenen tukemien kurdien puolesta?

Eikä taida Suomessa enää olla oikein halua osoittaa mieltään syyrialaisten pakolaistenkaan puolesta, koska he ovat tunkeutuneet suurin joukoin nauttimaan länsimaiden tarjoamasta turvapaikkajärjestelmästä. Solidaarisuuden osoitus heille kun saatettaisiin katsoa samalla tavalla kutsuksi kotimaahamme kuin pääministerin aikanaan antama, vaikkakin lunastamatta jäänyt, lupaus asuntonsa antamisesta turvapaikanhakijoille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Timo Soini rasisti vai Hbl huonon journalismin pesä?
Lepsu maahanmuuttopolitiikka tuhosi Perussuomalaisten kannatuksen
Paras on hyvän vihollinen

Työtaistelulainsäädäntö olisi uudistettava

Suomessa on Sipilän yhteiskuntasopimuksen yhteydessä noussut esiin Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton (AKT) halu kulkea omia teitään ja sitä kautta poimia jäsenilleen erityisetuja jopa silloin, kun maan taloustilanne on kriisitilassa. Tosin samaan hengenvetoon on todettava, ettei tämä asenne ole ollut vieras Elinkeinoelämän keskusliitollekaan, mutta tämä kirjoitus ei käsittele nyt sitä.

Tämän päivän lehdessä kerrottiin tuulivoiman vaihteistoja tekevästä Moventaksesta, jolla näyttäisi viiden vuoden taaperruksen jälkeen menevän jälleen hyvin. Uutisen kainalojutussa yrityksen toimitusjohtaja kertoo, etteivät palkkakustannukset ole yrityksen kannalta ongelma vaan tuotteiden toimitusvarmuus.

Hänen mukaansa kuljetusalan kuukauden pituinen lakko ajaisi yrityksen konkurssiin, koska "tavaravirrat on optimoitu joka kohdassa, ja toimitusten pitää kulkea ajalleen. Jos asiakkaalle tulisi 2–3 viikon tuotantokatko Suomen poliittisen tilanteen takia, he valitsevat toisen toimittajan."

Niinpä toimitusjohtaja joutuu suomalaista tavaraa maailmalle kaupatessaan vastailemaan kysymyksiin Suomen poliittisesta riskistä. Siinä touhussa AKT:n tunnettu lakkoherkkyys kaikenlaisissa sille kuulumattomissa asioissa ei taida olla mikään kilpailuvaltti.

Eikä Moventas ole huolineen edes yksin. Muutama kuukausi sitten myös metsäkoneita valmistava perheyritys Ponsse antoi samansuuntaista viestiä.

* * *

Edelle kirjoitettua taustaa vasten olisi kysyttävä, onko työtaistelulainsäädäntömme ajan tasalla. Enkä tarkoita, että työntekijöiden lailliseen lakko-oikeuteen oman asiansa puolustamisessa olisi syytä puuttua. Sen sijaan ay-liikkeen ja erityisesti AKT:n vastuuton toiminta vuosien saatossa on herättänyt mielessäni seuraavat asiat harkittavaksi.

Yksi. ammattiliitot selviävät työrauhan aikaisista lakoista käytännössä merkityksettömillä sakoilla, jotka eivät ole missään suhteessa niiden aiheuttamiin seurauksiin. Sellaisten kautta on ajettu nurin jopa kokonaisia yrityksiä, joten edes ihmisten työpaikkojen katoaminen ei ole estänyt vallastaan kiihottuneiden ammattiyhdistysihmisten kiihkoa.

Kaksi. Lakkoja ei käydä pelkästään työsuhteista, vaan meillä on sallittu myös poliittiset lakot demokraattisen päätöksentekijän painostamiseksi. Vaikka nämä lakot ovatkin meillä yleensä olleet lyhyitä ja jo ennalta ilmoitetun pituisia, ne eivät ole omiaan luomaan sellaista Suomi-kuvaa, jonka varassa pelkässään Suomessa toimivat vientiyritykset voisivat menestyä.

Kuten jo aiemmin mainitsin, en kyseenalaista työntekijöiden lakko-oikeutta. Sen sijaan tahdon tällä kirjoituksellani tuoda esiin sen, etten hyväksy laittomia enkä demokratian vastaisia lakkoja, joiden vaikutukset heijastuvat pahimmillaan koko kansakunnan hyvinvointiin.

Siksi ehdotan laittomien lakkojen seurausten määrittelemistä niiden aiheuttamia kuluva vastaaviksi. ja poliittisten lakkojen kieltämistä kokonaan, sillä vakiintuneena demokratiana Suomessa voi jokainen ihminen osoittaa poliittisen tahtonsa sekä vaaleissa, sananvapauden suojassa että laillisissa mielenosoituksissa. Siten poliittiset lakot ovat vain muinaisjäänne, joilla ei ole sijaa tämän päivän yhteiskunnassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiinalainen pääoma tuo Kemiin tullessaan sekä hyvää että huonoa
Miksi meillä on tekemätöntä työtä?
EK päätti palata neuvottelupöytään - tositarkoituksella

Viisi ajatusta hallituksen perheenyhdistämissuunnitelmista

Yleisradio kertoi tänään hallituksen aikeista kiristää perheenyhdistämisen edellytyksiä. Asia ei sinänsä ole mitenkään uusi, sillä jo hallitusohjelmassa todetaan seuraavaa: "perheenyhdistämisen kriteereitä tarkennetaan EU:n perheen yhdistämisdirektiivin mukaisesti".

Lyhyesti sanottuna kyse on nyt siitä, että oleskelulupa myönnetään Suomeen aikovalle puolisolle vain, mikäli perheenyhdistäjällä on vähintään 1 700 euron nettotulot kuukaudessa (ellei yhdistettävällä ole Suomessa työpaikkaa valmiina). Nelihenkisen perheen yhdistämiseksi vaaditaan tuloja verojen jälkeen käteen 2 600 euroa kuukaudessa.

Esitys lienee seurausta siitä, että viime aikoina on turvapaikan anomisoikeutta käytetty laajamittaisesti väärin, mistä on seurannut ennenäkemätön kehitysmaalaisten kansainvaellus maahamme.

Syntyneen ongelman ratkaisemiseksi Suomen houkuttelevuutta pyritään vähentämään muun muassa kiristämällä perheiden yhdistämiskriteerejä. Työtä tekeville ulkomaan kansalaisillehan ovat jo aiemmin olleet voimassa perheen elättämiskyvyn varmistavat tulorajat, kuten muistamme Etelä-Pohjanmaalle perheenyhdistämistä halunneen vietnamilaisen tapauksesta.

Ylen tämän päivän uutisessa on haastateltu kahta suomalaisnaista. Heistä ensimmäinen asuu Suomessa ja haluaisi tuoda uuden turkkilaismiehensä Suomeen.

Toinen taas asuu nyt Venäjällä, mutta haluaa myöhemmin tuoda perheensä isiensä maahan. Molempien ratkaisuna hallituksen esitykseen on aikaistaa maahantuloa, jotta mahdollisesti voimaan tuleva lainsäädäntö ei ehtisi vaikuttaa päätöksentekoon heidän tapauksissaan.

* * *

Ylen uutinen herätti minussa viisi ajatusta.

Ensinnäkin tämä tapaus osoittaa, kuinka hallitsematon maahanmuutto kehitysmaista vaikuttaa myös maan kansalaisten elämään. Tässä tapauksessa subjektiivinen oikeus puolison ja perheen maahantuontiin muuttuu elintasoperusteiseksi, jolloin köyhimmille ulkomaalaiseen rakastuneille voi aiheutua ongelmia. Tämä on ikävää, mutta kuitenkin pienempi paha kuin hallitsemattoman maahanmuuton seuraukset.

Toiseksi näemme tässä tapauksessa kahden perustavaa laatua olevan periaatteen välisen törmäyksen. Vastakkainhan ovat perustuslain turvaama kaikkien ihmisten tasa-arvo sekä toisaalta yhteiskunnan velvollisuus käyttää verovaroja vastuullisesti sekä huolehtia maan taloudesta ja yleisestä järjestyksestä.

Kolmaskin ajatus liittyy perustuslakiin. Arvelen että hallitus on tulkinnut sitä niin, että koska laissa edellytetään kaikkia ihmisiä kohdeltavan tasa-arvoisesti, ei yhdistettävien elättämiskykyvaatimusta voida säätää pelkästään kansalaisuuden tai pakolaisstatuksen saaneita maahanmuuttajia koskevaksi. Siksi se on täytynyt ulottaa myös syntyperäisiin Suomen kansalaisiin.

Neljänneksi minusta tuntuu, että nyt suunnitteilla oleva uudistus tulee osoittautumaan erittäin tehokkaaksi keinoksi vähentää kehitysmaalaisten innokkuutta hakeutua Suomeen. Jos näin käy, se on iso askel suomalaisen yhteiskunnan pelastamiseksi nykyaikaisen kansainvaelluksen aiheuttamien ja väistämättä edessä olevien ongelmien jaloista.

Viidenneksi totean, että asetetut tulorajat ovat niin alhaiset, ettei korkeasti koulutetuilla ja työtä tekevillä Suomen kansalaisilla ole vaikeuksia mahdollisten ulkomaisten perheidensä yhdistämiseen. Kuten ei nytkään ole maassa asuvilla ulkomaalaisilla Nokian insinööreillä tai yliopistojen professoreilla. Siten lailla ei ole vaikutusta sellaisen ulkomaisen työvoiman rekrytointiin, jolla voisi olla suurempaa merkitystä hankittaessa Suomeen sellaista erityisosaamista, jota meiltä puuttuu.

* * *

Sivumennen sanottuna, en olisi lainkaan yllättynyt, mikäli saisimme ensi viikolla kuultavaksemme tiettyjen lausuntoautomaatteina tunnettujen oikeustieteen professoreiden hallituksen esitystä perustuslain nojalla vastustavan näkemyksen. Sen sijaan olisin äärimmäisen hämmästynyt, mikäli he esittäisivät käyttökelpoisen ratkaisun siihen ongelmaan, jota varten hallitus joutuu tekemään nyt esille nousseen esityksen.

Tulevan alkuviikon keskustelunavaus on siis tehty ja jäämme odottamaan sen jatkoja. Omana kantanani esitän, ettei perheenyhdistäminen toisten elätettäväksi vastaa omaa oikeustajuani, enkä siksi ole valmis omien verojeni kiristämiseen sen takia. Siksi tuen lämpimästi hallituksen aikeita tässä asiassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS tänään: muunneltua totuutta ja demokratiavihaa
Ulkomaalaiset raiskaavat kantasuomalaisia törkeämmin
Miksi Scheinin ja Halla-aho riitelevät?

Alexander Stubbilta unohtui 689 miljoonaa maahanmuuttoeuroa

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän johtaja Sampo Terho esitti eilen, että maahanmuuton kustannukset olisi hoidettava budjetin ulkopuolisena eränä, johon otettaisiin erillinen laina. Perusteluna hän esitti, ettei turvapaikkahulabaloon hoitaminen saa tapahtua maassa jo ennestään asuvien kustannuksella.

Hallituskumppani ja valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok) ehätti heti toteamaan, ettei hallituksella ole aikomusta toimia Terhon esittämällä tavalla. Kysyttäessä tarkoittaako se sitä, että hallitus tekee muihin kuluihin lisäleikkauksia hän vastasi seuraavaa.

"Haluan korostaa sitä, että meidän yhteiskunnassa kannattaa välttää sitä vastakkainasettelua, että ikään kuin turvapaikkakustannukset olisivat joltain toiselta pois. Katsomme aina taloutta ja budjettia kokonaisuudessa."

Stubbin mukaan maahanmuutosta tulee kyllä lisäkustannuksia lyhyellä aikavälillä, mutta turvapaikanhakijat ovat talouden näkökulmasta plussaa pitkällä aikavälillä. Kunhan Suomi vain onnistuu kuin ihmeen kautta siinä, missä muut Euroopan maat ovat epäonnistuneet. Eli tulijoiden kotouttamisessa.

Valitettavasti ihmeen loihtimisen alku ei kuitenkaan ole ollut kovin lupaava. Esimerkiksi ensimmäisen maahamme saapuneen nykyistä turvapaikanhakijajoukkoa muistuttavan ryhmän työllisyys on pysynyt sitkeästi noin 20 prosentissa.

He tekevät myös rikoksia noin kolminkertaisesti väkimääräänsä nähden sekä elävät yhteiskunnan tukien määrän maksimoivissa moniavioisissa suhteissa. Ja saattavatpa he sopivan tilaisuuden tullen myös silpoa tyttäriltään sukuelimet. Stubbin kaipaama ihme ei siis ainakaan tämän vuodesta 1990 katukuvaamme värittäneen ryhmän kohdalla ole syntynyt.

Siitä kuitenkin ilahduin kovasti, että media onnistui tällä kertaa tekemään myös hyviä maahanmuuttokysymyksiä. Stubbilta nimittäin tiedusteltiin turvapaikkaruljanssin kustannuksista lyhyellä aikavälillä.

Valitettavasti valtiovarainministerimme heittäytyi kuitenkin täysin tietämättömäksi ja vastasi, että "tarkkaa euromäärää ei voida tässä vaiheessa antaa, koska emme tarkkaan tiedä, montako turvapaikanhakijaa tämän vuoden aikana maahan tulee."

Vaikka täsmällistä euromäärää ei kukaan voi tietenkään antaa, olisi kansalaisten kannalta ollut mukava kuulla edes yhteisen kirstunvartijamme likimainen arvio; vaikka pelkkä kulujen suuruusluokka. Etenkin kun sellainen olisi ollut Stubbin käytettävissä.

Tarkoitan Kansainvälisen valtuuttarahaston IMF:n tekemää selvitystä, joka paljastaa, että nykyinen pakolaiskriisi maksaa Suomelle kolmanneksi eniten maailmassa jos hinta suhteutetaan bruttokansantuotteeseen. Tarkalleen sanoen rahasto arvioi maahanmuuton kustannuksiksi suomalaisille veronmaksajille 689 miljoonaa euroa eli noin 1,3 prosenttia valtion budjetista.

Summa on niin suuri, että sen paljastaminen olisi varmasti herättänyt veronmaksajien huomion. Niinpä Stubb mieluummin "unohti" summan ja vaikeni kuin muuri.

Itse asiassa minä epäilen, että Sampo Terhon ja hänen puolueensa varsinainen tarkoitus olikin juuri tämä. Eli tehdä turvapaikkasirkuksen valtavat kustannukset näkyviksi myös kaikelle kansalle. Sillä sitähän turvapaikanhakijoille otettavan lainan erillisyys viime kädessä tarkoittaisi: kustannusten ilmaisemista yhdellä luvulla.

En siis usko Terhon ensisijaisena tarkoituksena olleen kustannusten siirtäminen budjetin ulkopuolelle - sillä maksettavahan ne on lainatkin. Ja toisaalta Terhon perustelu ontuu muutenkin, sillä hoidetaanhan turvapaikkasirkus nykyisessä taloustilanteessa muutenkin lainanotolla - tosin korvamerkitsemättömällä sellaisella, jolloin maahanmuuttopolitiikkamme epäonnistumisen todellinen kustannus pysyy piilossa.

Alexander Stubbin reaktion voi myös ymmärtää, joskaan ei hyväksyä, oikein hyvin. En usko, että hän haluaisi mennä TV-kameroiden eteen kertomaan, että on juuri neuvottelemassa vajaan 700 miljoonan euron lainasta elättääkseen maassamme ihmisiä, joita suurin osa kuulijoista ei kaipaa tänne lainkaan.

Sellainenhan olisi omiaan aiheuttamaan entistä suurempaa nuivistumista kuulijoiden joukossa. Ja mikä vielä pahempaa: alentamaan pepsodentmiehen henkilökohtaisen ja hänen puolueensa Kokoomuksen kannatuksen tasoa.

Ei siis ihme, että Stubb valitsi lukujen esittämisen sijaan tietämättömänä esiintymisen. Ja arveli tulossa olevista budjetin lisäleikkauksista ettei se"ole korvamerkitty sopeutus, vaan katsomme kokonaisuutta."

Näin tietenkin on, mutta siitä huolimatta maahanmuuton kustannukset ovat ennemmin tai myöhemmin pois jostain muusta - ellei Suomi sitten vastoin kaikkea todennäköisyyttä onnistu tekemään edellä mainittua ihmettä. Ja valjastamaan taloutemme rattaiden pyörittämiseen kaikki oleskeluluvan saavat kehitysmaalaiset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuton kustannukset vuonna 2016
Valehteleva Stubb siirsi syyn alaisilleen
Rahaa riittää yhteen vaan ei toiseen

JK 17.2.2016: Myös Juha Sipilä liittyi Stubbin joukkoon ja ilmoitti, ettei halua keskustella maahanmuuton kustannuksista ja hallituksen säästöistä yhdessä. Kirjoitin siitä pienen analyysin otsikolla "Lipsahtiko Sipilältä? Yli kuudesosa budjettisäästöistä on tehty maahanmuuton takia".

Pauli Juuselalle maailma on jo täällä

Käsiini sattui Lauri-niminen lehti. Se on käsittääkseni Vantaalla julkaistava evankelis-luterilaisen seurakunnan lehti.

Pääkirjoitukseessa Pauli Juusela kirjoitti maahanmuutosta otsikolla "Maailma on jo täällä". Näin jumaluskoa vailla olevana ja mihinkään uskontokuntaan kuulumattomana ihmisenä minusta oli mielenkiintoista lukea varsin keskeisen evankelis-luterialisen vaikuttajan näkemys maahanmuutosta. Siksi päätin kommentoida muutamia kohtia.

* * *

Heti toisessa virkkeessä Juusela paljasti näkemyksensä maahanmuuton siunauksellisuudesta: "itse asiassa seudun kasvu, elinkeinoelämän vireys, ja vaikkapa ravintolakulttuurin monipuolisuus edellyttävät erilaisuuden hyväksyvää ilmapiiriä".

Tässä kirjoittaja näyttäisi sotkevan toisiinsa maahanmuuton eri lajit. Taloudellinen siirtolaisuus ja opillinen liikehdintä ovat epäilemättä olleet kautta aikain Suomelle hyväksi, mutta humanitaarisesta maahanmuutosta on ollut viime aikoina ongelmia meillä ja muualla.

Jo keskiajalla Suomen talouden rakentajina oli paljon saksalaisia kauppiaita ja toisaalta suomalaisten vauraiden perheiden pojat lähtivät opiskelemaan eri puolille Eurooppaa Pariisia myöden. Maamme keskiaikaisen kansainvälisyyden laajuudesta kertoo esimerkiksi se, että Helsingin Sanomat uutisoi tänään Ahvenanmaalta löytyneistä 800-luvulla lyödyistä arabialaisista rahoista.

Sen sijaan humanitaarinen maahanmuutto on hyväntekeväisyyttä, jossa me annamme ja avun saaja saa. Ajan myötä tämäkin voi johtaa antajan kannalta hyvään, mikäli avunsaaja sulautuu osaksi yhteiskuntaa, ryhtyy itse huolehtimaan omasta elämästään ja käyttää poikkeuksellisen taustansa tarjoamia mahdollisuuksia koko yhteiskunnan hyödyksi. Esimerkkinä vaikka maassamme elävät juutalaiset, joista monet ovat merkittäviä yrityselämän vaikuttajia.

Valitettavasti näin ei ole käynyt silloin, kun liikkeellä on ollut joukoittain hyvin erilaisen maailmankatsomuksen omaavia pakolaisia, jotka ovat pitäneet kynsin ja hampain kiinni omista tavoistaan ja omasta kulttuuristaan. Sekä jääneet elämään heille tarjotun turvaverkon varaan.

Koska sosiaaliset turvaverkot ovat varsin uusi ja lähinnä länsimaihin rajoittuva asia, on esimerkkejä haettavissa vain viime vuosikymmeniltä - parhaiten löydämme niitä esimerkiksi Ranskasta tai Ruotsista, mutta myös esimerkiksi Keniasta. Noiden maiden kokemukset eivät ole kovin rohkaisevia etenkään, kun meille viime vuosikymmeninä saapuneet pakolaiset ovat työllistyneet huonosti, vaatineet (ja saaneet) erivapauksia sekä syyllistyneet erityisesti raiskauksiin ja väkivaltarikoksiin.

* * *

Juusela linjaa kirjoituksessaan myös, että: "Euroopan rajojen valvontaa on syytä tiukentaa, aiheettomasti turvapaikkaa hakevat palauttaa ja rikollisuuteen puuttua, mutta ´rajat kiinni´on naurettava ajatus." Sekä edelleen: "tätä kehitystä ei voi pysäyttää, joten sen kanssa pitää oppia elämään... Suomi suomalaisille -marssit ja rasistinen some- ja naisviha näyttävät tietä ankeaan yhteiskuntaan, jossa tuskin kovin moni meistä haluaisi oikeasti elää."

Tuossa ensimmäisessä virkkeessä on taustalla jonkinlainen väärinymmärrys. Tai sitten se on minulla.

Joka tapauksessa olen siinä käsityksessä, että "rajat kiinni" -mielenosoittajat tarkoittavat pelkästään turvapaikanhakijatulvan pysäyttämistä - eikä siis työnhakijoita, opiskelijoita tai turisteja. Siksi heidän vaatimuksensa on yhtäpitävä Juuselan muotoileman saman virkkeen alkuosan kanssa. En kuitenkaan usko, että hän tarkoittaa oman ajatuksensa olevan naurettava.

Mitä tulee turvapaikanhakijatulvaan, niin sen kehitystä ei pelkästään voi, vaan se on jopa pakko pysäyttää, mikäli haluamme säilyttää yhteiskuntamme järjestäytyneenä ja turvallisena myös yhteiskunnan heikoimmille eli naisille, lapsille ja vanhuksille. Mutta myös maamme talouden pitämiseksi tasapainossa, koska tulijatulvan kustannukset ovat jo nyt kestämättömän suuret.

Lisäksi minua hämmästyttää, että Juusela on sisällyttänyt listaansa naisvihan. Sitähän on esiintynyt yleisimmin maahanmuuttajien parissa, ainakin jos heidän piirissään yleiset seksuaalirikokset, naisten pakottaminen kaiken peittävään kaapuun nimittelemällä hiukset paljastettuina kulkevia uskonsisariaan huoriksi tai alaikäisten islamilaiset avioliitot tai moniavioisuus katsotaan sitä osoittaviksi.

Luulen kuitenkin Juuselan tarkoittavan naisvihalla niitä tapauksia, joissa muslimimaahanmuuttoa kannattaville naisille on yritetty rautalangasta taivuttaen selittää, että herkästi raiskaavaa väestöä maahamme haaliessaan he kaivavat oman turvallisuutensa perustaa ja lisäävät riskiään raiskauksen uhriksi joutumisesta. Tässä yhteydessä on syytä huomata, ettei yksikään julkisuudessa avattu ja vihaviestiksi tulkittu tapaus ole ollut uhkaus raiskata näitä naisia, vaikka julkisuudessa niin onkin annettu ymmärtää (esimerkki).

Edelle kirjoittaman perusteella olisi siis todettava, että liiallinen suvaitsevaisuus, tosiasioiden kieltäminen ja välinpitämättömyys tulijatulvan aiheuttamasta yhteiskunnan polarisoitumisesta "näyttävät tietä ankeaan yhteiskuntaan, jossa tuskin kovin moni meistä haluaisi oikeasti elää." Lisäksi Juuselan pitäisi ymmärtää, etteivät hänen kritisoimansa erilaiset marssit ole maahanmuutto-ongelmien syy, vaan oire asioiden kulkemisesta väärään suuntaan.

* * *

Kirjoituksensa viimeistä edellisessä virkkeessä Juusela vielä toteaa, että "meidän tulee... vahvistaa oikeusvaltiota, opettaa tänne tulijoille suomea, maan lakeja ja luovuttamattomia arvoja, kuten tasa-arvoa, ja tarttua nopeasti todella isoon ongelmaan, asuntopuolaan ja asumisen kalleuteen."

Kaikki tämä on totta. Valitettavasti kokemus on osoittanut, että nyt vallitsevien turvanpaikanhakijaryhmien piirissä länsimainen oikeusvaltio haluttaisiin yleisesti muuttaa islamilaiseksi shria-valtioksi. Suuri osa tulijoista oppii varsin huonosti suomea ja - kuten edellä tuli todetuksi - suuri osa heistä ei kunnioita naisten tasa-arvoa.

Vaikka nämä näkemykset, tai ainakin jotkin niistä, ovat todennäköisesti tulijoiden vähemmistön näkemyksiä, ovat ne kuitenkin niin yleisiä, että pääkirjoittajan mainitsemat yleisesti kannatettavat asiat eivät tule reaalimaailmassa toteutumaan siinä mitassa, ettei Suomeen syntyisi hallitsemattoman maahanmuuton seurauksena vakavia yhteiskunnallisia ongelmia. Tämän osoittavat esimerkiksi Ruotsin ja Ranskan esimerkit.

Juuselan kirjoituksen huvittavuuden huippu saavutetaan sitten asunto-asiassa. Yksi suurimmista syistä pääkaupunkiseudun asuntopulaan ja erityisesti vukra-asuntojen kalleuteen on nimenomaisesti humanitaarinen maahanmuutto.

Näin siksi, että nämä ihmiset päätyvät ennemmin tai myöhemmin pääkaupunkiseudulle ja suurten perhekokojensa takia ovat oikeutettuja sosiaalisin perustein jaettaviin vuokra-asuntoihin. Näin työn perässä seudulle hakeutuvien ihmisten vaihtoehdoiksi jäävät lähinnä yksityinen markkinahintainen vuokra-asuminen tai järjettömän suuri asuntolaina.

Sinänsä olen kyllä Juuselan kanssa samaa mieltä asunto-ongelman vakavuudesta pääkaupunkiseudulla. Ja yhdeksi sen ratkaisuksi ehdotan maahanmuuttopolitiikan huomattavaa kiristämistä sekä turvapaikan myöntämiskriteerejä tiukentamalla että Suomen houkuttelevuuden vähentämisellä.

Jälkimmäisen osata tulisi harkita poistettavaksi humanitaarisin perustein maahan saapuneiden ihmisten vapautta valita asuinpaikkansa. Näin siksi, että se samalla helpottaisi pääkaupunkiseudun asunto-ongelmaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuton kustannukset vuonna 2016
Ville Niinistö ei vain ymmärrä
Mitä on vihapuhe?