Pauli Juuselalle maailma on jo täällä

Käsiini sattui Lauri-niminen lehti. Se on käsittääkseni Vantaalla julkaistava evankelis-luterilaisen seurakunnan lehti.

Pääkirjoitukseessa Pauli Juusela kirjoitti maahanmuutosta otsikolla "Maailma on jo täällä". Näin jumaluskoa vailla olevana ja mihinkään uskontokuntaan kuulumattomana ihmisenä minusta oli mielenkiintoista lukea varsin keskeisen evankelis-luterialisen vaikuttajan näkemys maahanmuutosta. Siksi päätin kommentoida muutamia kohtia.

* * *

Heti toisessa virkkeessä Juusela paljasti näkemyksensä maahanmuuton siunauksellisuudesta: "itse asiassa seudun kasvu, elinkeinoelämän vireys, ja vaikkapa ravintolakulttuurin monipuolisuus edellyttävät erilaisuuden hyväksyvää ilmapiiriä".

Tässä kirjoittaja näyttäisi sotkevan toisiinsa maahanmuuton eri lajit. Taloudellinen siirtolaisuus ja opillinen liikehdintä ovat epäilemättä olleet kautta aikain Suomelle hyväksi, mutta humanitaarisesta maahanmuutosta on ollut viime aikoina ongelmia meillä ja muualla.

Jo keskiajalla Suomen talouden rakentajina oli paljon saksalaisia kauppiaita ja toisaalta suomalaisten vauraiden perheiden pojat lähtivät opiskelemaan eri puolille Eurooppaa Pariisia myöden. Maamme keskiaikaisen kansainvälisyyden laajuudesta kertoo esimerkiksi se, että Helsingin Sanomat uutisoi tänään Ahvenanmaalta löytyneistä 800-luvulla lyödyistä arabialaisista rahoista.

Sen sijaan humanitaarinen maahanmuutto on hyväntekeväisyyttä, jossa me annamme ja avun saaja saa. Ajan myötä tämäkin voi johtaa antajan kannalta hyvään, mikäli avunsaaja sulautuu osaksi yhteiskuntaa, ryhtyy itse huolehtimaan omasta elämästään ja käyttää poikkeuksellisen taustansa tarjoamia mahdollisuuksia koko yhteiskunnan hyödyksi. Esimerkkinä vaikka maassamme elävät juutalaiset, joista monet ovat merkittäviä yrityselämän vaikuttajia.

Valitettavasti näin ei ole käynyt silloin, kun liikkeellä on ollut joukoittain hyvin erilaisen maailmankatsomuksen omaavia pakolaisia, jotka ovat pitäneet kynsin ja hampain kiinni omista tavoistaan ja omasta kulttuuristaan. Sekä jääneet elämään heille tarjotun turvaverkon varaan.

Koska sosiaaliset turvaverkot ovat varsin uusi ja lähinnä länsimaihin rajoittuva asia, on esimerkkejä haettavissa vain viime vuosikymmeniltä - parhaiten löydämme niitä esimerkiksi Ranskasta tai Ruotsista, mutta myös esimerkiksi Keniasta. Noiden maiden kokemukset eivät ole kovin rohkaisevia etenkään, kun meille viime vuosikymmeninä saapuneet pakolaiset ovat työllistyneet huonosti, vaatineet (ja saaneet) erivapauksia sekä syyllistyneet erityisesti raiskauksiin ja väkivaltarikoksiin.

* * *

Juusela linjaa kirjoituksessaan myös, että: "Euroopan rajojen valvontaa on syytä tiukentaa, aiheettomasti turvapaikkaa hakevat palauttaa ja rikollisuuteen puuttua, mutta ´rajat kiinni´on naurettava ajatus." Sekä edelleen: "tätä kehitystä ei voi pysäyttää, joten sen kanssa pitää oppia elämään... Suomi suomalaisille -marssit ja rasistinen some- ja naisviha näyttävät tietä ankeaan yhteiskuntaan, jossa tuskin kovin moni meistä haluaisi oikeasti elää."

Tuossa ensimmäisessä virkkeessä on taustalla jonkinlainen väärinymmärrys. Tai sitten se on minulla.

Joka tapauksessa olen siinä käsityksessä, että "rajat kiinni" -mielenosoittajat tarkoittavat pelkästään turvapaikanhakijatulvan pysäyttämistä - eikä siis työnhakijoita, opiskelijoita tai turisteja. Siksi heidän vaatimuksensa on yhtäpitävä Juuselan muotoileman saman virkkeen alkuosan kanssa. En kuitenkaan usko, että hän tarkoittaa oman ajatuksensa olevan naurettava.

Mitä tulee turvapaikanhakijatulvaan, niin sen kehitystä ei pelkästään voi, vaan se on jopa pakko pysäyttää, mikäli haluamme säilyttää yhteiskuntamme järjestäytyneenä ja turvallisena myös yhteiskunnan heikoimmille eli naisille, lapsille ja vanhuksille. Mutta myös maamme talouden pitämiseksi tasapainossa, koska tulijatulvan kustannukset ovat jo nyt kestämättömän suuret.

Lisäksi minua hämmästyttää, että Juusela on sisällyttänyt listaansa naisvihan. Sitähän on esiintynyt yleisimmin maahanmuuttajien parissa, ainakin jos heidän piirissään yleiset seksuaalirikokset, naisten pakottaminen kaiken peittävään kaapuun nimittelemällä hiukset paljastettuina kulkevia uskonsisariaan huoriksi tai alaikäisten islamilaiset avioliitot tai moniavioisuus katsotaan sitä osoittaviksi.

Luulen kuitenkin Juuselan tarkoittavan naisvihalla niitä tapauksia, joissa muslimimaahanmuuttoa kannattaville naisille on yritetty rautalangasta taivuttaen selittää, että herkästi raiskaavaa väestöä maahamme haaliessaan he kaivavat oman turvallisuutensa perustaa ja lisäävät riskiään raiskauksen uhriksi joutumisesta. Tässä yhteydessä on syytä huomata, ettei yksikään julkisuudessa avattu ja vihaviestiksi tulkittu tapaus ole ollut uhkaus raiskata näitä naisia, vaikka julkisuudessa niin onkin annettu ymmärtää (esimerkki).

Edelle kirjoittaman perusteella olisi siis todettava, että liiallinen suvaitsevaisuus, tosiasioiden kieltäminen ja välinpitämättömyys tulijatulvan aiheuttamasta yhteiskunnan polarisoitumisesta "näyttävät tietä ankeaan yhteiskuntaan, jossa tuskin kovin moni meistä haluaisi oikeasti elää." Lisäksi Juuselan pitäisi ymmärtää, etteivät hänen kritisoimansa erilaiset marssit ole maahanmuutto-ongelmien syy, vaan oire asioiden kulkemisesta väärään suuntaan.

* * *

Kirjoituksensa viimeistä edellisessä virkkeessä Juusela vielä toteaa, että "meidän tulee... vahvistaa oikeusvaltiota, opettaa tänne tulijoille suomea, maan lakeja ja luovuttamattomia arvoja, kuten tasa-arvoa, ja tarttua nopeasti todella isoon ongelmaan, asuntopuolaan ja asumisen kalleuteen."

Kaikki tämä on totta. Valitettavasti kokemus on osoittanut, että nyt vallitsevien turvanpaikanhakijaryhmien piirissä länsimainen oikeusvaltio haluttaisiin yleisesti muuttaa islamilaiseksi shria-valtioksi. Suuri osa tulijoista oppii varsin huonosti suomea ja - kuten edellä tuli todetuksi - suuri osa heistä ei kunnioita naisten tasa-arvoa.

Vaikka nämä näkemykset, tai ainakin jotkin niistä, ovat todennäköisesti tulijoiden vähemmistön näkemyksiä, ovat ne kuitenkin niin yleisiä, että pääkirjoittajan mainitsemat yleisesti kannatettavat asiat eivät tule reaalimaailmassa toteutumaan siinä mitassa, ettei Suomeen syntyisi hallitsemattoman maahanmuuton seurauksena vakavia yhteiskunnallisia ongelmia. Tämän osoittavat esimerkiksi Ruotsin ja Ranskan esimerkit.

Juuselan kirjoituksen huvittavuuden huippu saavutetaan sitten asunto-asiassa. Yksi suurimmista syistä pääkaupunkiseudun asuntopulaan ja erityisesti vukra-asuntojen kalleuteen on nimenomaisesti humanitaarinen maahanmuutto.

Näin siksi, että nämä ihmiset päätyvät ennemmin tai myöhemmin pääkaupunkiseudulle ja suurten perhekokojensa takia ovat oikeutettuja sosiaalisin perustein jaettaviin vuokra-asuntoihin. Näin työn perässä seudulle hakeutuvien ihmisten vaihtoehdoiksi jäävät lähinnä yksityinen markkinahintainen vuokra-asuminen tai järjettömän suuri asuntolaina.

Sinänsä olen kyllä Juuselan kanssa samaa mieltä asunto-ongelman vakavuudesta pääkaupunkiseudulla. Ja yhdeksi sen ratkaisuksi ehdotan maahanmuuttopolitiikan huomattavaa kiristämistä sekä turvapaikan myöntämiskriteerejä tiukentamalla että Suomen houkuttelevuuden vähentämisellä.

Jälkimmäisen osata tulisi harkita poistettavaksi humanitaarisin perustein maahan saapuneiden ihmisten vapautta valita asuinpaikkansa. Näin siksi, että se samalla helpottaisi pääkaupunkiseudun asunto-ongelmaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuton kustannukset vuonna 2016
Ville Niinistö ei vain ymmärrä
Mitä on vihapuhe?