Afgaaneja on pysäytetty Venäjällä

Päivän uutinen kertoi, että Venäjä olisi pysäyttänyt 26 afgaanin matkan kohti Suomen rajaa ja epäilee heitä laittomasta maahantulosta. Tämä kuulostaa erinomaiselta: ehkäpä naapuri on lopultakin suostunut pysäyttämään Suomeen tulossa olevat turvapaikanhakijat.

Jos johtopäätös on oikea, on syytä olla tyytyväinen poliittisen johtomme toimintaan. Asiastahan ovat olleet venäläisten kanssa keskustelemassa sekä presidentti Niinistö että pääministeri Sipilä (kepu).

Jos taas johtopäätös ei ole oikea, vaan tulijoiden pysäyttäminen liittyy esimerkiksi heidän korkeaan asemaansa Afganistanin hallinnossa, on meillä syytä huoleen. Siinä tapauksessa olisi nimittäin selvää, että afgaanien ja muidenkin Venäjän reittiä käyttävien parempaa elintasoa etsivien kehitysmaalaisten määrä kasvaa kevään edetessä ennennäkemättömiin mittoihin.

Oli Venäjän tilanne nyt mikä tahansa, niin Suomen tulisi joka tapauksessa varautua pahimman varalle. Asiaan liittyy kovasti huhuja, joiden mukaan Rajavartiolaitokselle oltaisiin valmistelemassa mahdollisuutta hyödyntää varusmiehiä kriisitilanteessa. Tosin juuri hallituksen parhaaksi nettikyselyssä valittu ministeri Petteri Orpo (kok) ja monikulttuurista yhteiskuntaa vaikka mahtikäskyllä kaipaava kansliapäällikkö Päivi Nerg kiistävät väitteen.

Venäjän suhtautumisesta Suomeen pyrkiviin olemme viisaampia jo lähipäivinä. Varusmiesten mahdollisesta allokoinnista rajavartioiden avuksi taas saamme tiedon viimeistään tilanteen mahdollisesti eskaloituessa.

Parasta kuitenkin olisi, mikäli Suomi ymmärtäisi olevansa nykyisessä tilanteessa paljon isomman asian äärellä kuin julkisuudesta voi ymmärtää. Odotettavissa on, että kevään tultua ja säiden lämmettyä maahanmuuttajien tekemät seksuaali- ja muut rikokset nousevat aivan uudelle tasolle ja johtavat kantaväestön maahanmuuttonäkemysten entistä suurempaan kiristymiseen sekä sen seurauksena pahimmassa tapauksessa lisääntyvään yhteiskunnalliseen rauhattomuuteen ja jopa väkivaltaan.

Samaan suuntaan tulevat johtamaan rajan yli tulvivien kehitysmaalaisten kulujen hoitamiseksi säädettävät lisäbudjetit. Niiden seurauksena tälle vuodelle toistaiseksi allokoidut yli 800 miljoonan euron maahanmuuttokulut nousisivat yli miljardin euron rajan - ehkä jopa selvästi. Myös sellainen olisi omiaan lisäämään korkean verotuksen rasittaman kantaväestön ärtymystä: muodostaisivathan maahanmuuttokulut silloin jo noin kaksi prosenttia valtion menoista.

Toivotaan siis kovasti, että Suomen ja Venäjän suhteet ovat edelleen sellaisella tasolla, että saamme ongelmissamme apua Venäjältä. Koska se on kuitenkin pelkkä toivomus - ja Venäjä on aina arvaamaton - kannattaisi Suomen hallituksen lopultakin tehdä myös itse voitavansa tulijavirran pysäyttämiseksi.

Ihan ensin olisi sanouduttava yksipuolisesti irti niistä kansainvälisistä sopimuksista, jotka oikeuttavat turvapaikan hakemiseen maastamme. Tai ainakin olisi kiristettävä turvapaikan saamisen ehtoja siten, että nykyisen noin kolmanneksen sijasta alle prosentti hakijoista täyttäisi kriteerit. Sekin saattaisi tarkoittaa jopa tuhatta turvapaikan saajaa, mikäli hakijoiden määrä moninkertaistuu.

Minun nähdäkseni moraalinen oikeus turvapaikkaan on vain niillä ihmisillä, joita oman maan hallitus vainoaa erityisesti ja yksittäistapauksena ja jotka pystyvät itse osoittamaan kiistatta tällaisen vainon. Nykyinen tulkinta johtaa pelkästään viime kesän kaltaiseen vastaanottokykymme kannalta tuhoisaan tulijavirtaan.

Myös Suomen tulijoille tarjoamista taloudellisista eduista vähentäminen auttaa asiaa: siitähän onkin jo valmistelutyö meneillään. Myös perheenyhdistämiskriteereiden kiristäminen auttaa. Meidän tulisi esimerkiksi irtisanoutua yksipuolisesti sopimuksesta, jonka mukaan hakija on ilman elatuskykyäkin oikeutettu kutsumaan perheensä maahan kolmen kuukauden kuluessa turvapaikan saatuaan.

Lisäksi meidän tulisi muuttaa kotouttamispolitiikkaamme sellaiseksi, että tulijoiden integroitumista ehkäisevät oman kulttuurin ja käyttäytymisen piirteet katoavat. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi kaikenlaisista maahanmuuttajien erivapauksista luopumista, työntekoa tarjottavan elatuksen vastineeksi, suomen kielen ja maamme kulttuurin tuloksellista opiskelua, sopimattomaan käyttäytymiseen puuttumista nollatoleranssilla sekä myös rangaistusasteikkojen tiukentamista.

Edelle kirjoittamastani huolimatta pelkään kuitenkin pahoin, ettei Venäjä sittenkään ole päättänyt pysäyttää kaikkia rajan yli pyrkiviä kehitysmaalaisia. Tai vaikka olisi, on heidän järjestelmänsä kierrettävissä korruption keinoin. Ja ettei Suomi ole valmis tekemään riittäviä toimia maamme houkuttelevuuden alentamiseksi kehitysmaalaisten silmissä; ei ainakaan ennen kevättä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monikulttuurisuus ei pelasta huoltosuhdetta, mutta lisää klamydiaa
Viisi ajatusta hallituksen perheenyhdistämissuunnitelmista
Alexander Stubbilta unohtui 689 miljoonaa maahanmuuttoeuroa