Kilpahiihtäjä Juha Lallukan uutisoitiin pari päivää sitten jääneen doping-testissä kiinni kasvuhormonia sisältäneestä A-näytteestä. Tänään kasvuhormonin käytölle sitten saatiin vahvistus. Odotetusti, mutta myös valitettavasti.
Kirjoitin A-näytteen julkisuuteen vuotamisen jälkeen tekstin, jossa muun muassa totesin, että parasta mitä hiihtäjä tässä ikävässä tilanteessa voisi tehdä, olisi "Omertan lain rikkominen ja täydellinen avoimmuus asiassa - mukaan lukien omat apujoukot, aineiden hankintareitit ja rahoitus sekä mahdolliset kanssadouppaajat. Näin vahingot eivät kasvaisi ihan tolkuttomiksi. Mallia tämänkertainen...kärähtäjä voisi ottaa Ville Vakkurista." Kanssani samoilla linjoilla olivat myös julkisuuteen tulleet imagotutkijat ja liikuntasosiologi.
Toiveeni ei näytä toteutuvan, sillä Lallukka noudattaa dopinginkäyttäjien perinteistä kaavaa ja kiistää kaiken. Ja lisäksi palkkaa puolustajakseen dopinginkäyttäjien oikeusjutuilla rahaa tekevän hollantilaisen "asiantuntijan". Juttu siis mitä todennäköisimmin venyy ja pitää maastohiihdon sensaationnälkäisen lehdistön hampaissa vielä pitkään.
Seuraavaksi avainasemassa ovat Lallukan kotimaiset kilpakumppanit ja joukkuetoverit. Toivottavasti he tuomitsevat epärehellisen kilpakumppaninsa mahdollisimman selvin sanoin. Samaa suuri yleisö odottaa myös Hiihtoliiton ja Maastohiihto Ry:n nokkamiehiltä ja valmentajilta.
Oman henkilökohtaisen pettymykseni tämän doping-hiihtäjän edesottamuksiin ilmaisin jo edellisessä kirjoituksessani. Tällä hetkellä minua surettavat juniorihiihtäjät, jotka joutuvat selittelemään lajinsa lieveilmiöitä kouluissa ja kaveripiireissä. Sekä heidän vanhempansa, jotka pohtivat miten tämä vaikuttaa lasten muutenkin kalliin harrastuksen hintaan. Hiihtoseurojen varainhankinnan jälleen heikentyessähän seurojen ja liiton mahdollisuudet avustaa nuoria urheilijoitaan esimerkiksi leirikuluissa heikkenevät entisestään.
Ja mitä mahtavat ajatella ne tuhannet vapaa-ehtoiset, jotka maassamme ovat tehneet ilmaista työtä talvisen kansallisurheilumme eteen. Miten tämä vaikuttaa heidän motivaatioonsa?
Entä tulevaisuus? Huippu-urheilun ja ennen kaikkea siinä menestymisen on moneen kertaan todettu olevan ihmisille tärkeää. Maastohiihto on tässä suhteessa ollut aivan poikkeuksellinen, sillä laji on tuonut vuosikymmenestä toiseen mitaleita Olympiakisoja myöden. Samaan tuloksellisuuteen ei ole kyennyt mikään muu laji.
Kysymys siis kuuluu, että miten jatkuvat doping-käryt vaikuttavat lasten hakeutumiseen maastohiihdon pariin? Menettääkö laji jatkossa uuden osan potentiaalisista harrastajistaan? Kuka ohjaa lapsensa sellaisen urheilumuodon pariin, jossa mahdollisesti onnistuessaan päätyy pilaamaan terveytensä hormoneilla ja kemikaaleilla?
Toivoisin, että vastaukset edelle kirjoittamiin kysymyksiin olisivat maastohiihdon kannalta lohdullisia. Näin voimme nauttia hiihtäjiemme menestyksestä (puhtaana) myös tulevaisuudessa. Se olisi kansallisen itsetunnon kannalta merkittävää. Ehkä vielä merkittämäpää on se, että maastohiihto ehkä jopa maailman monipuolimpana kuntoilulajina ylläpitää satojen tuhansien suomalaisten terveyttä. Juuri se pitää harrastajansa liikkeellä pitkät talvet, jolloin muu harrasteliikunta on vähäisempää.
Maastohiihdon kansanterveydellinen hyöty on siis niin kiistaton, että olisi erittäin suuri vahinko, mikäli yhden hölmön kilpahiihtäjän typeryys koituisi tappioksi koko lajille. Juuri siksi on erityisen tärkeää, että edelle kirjaamani tahot noudattavat tässä ikävässä tilanteessa mahdollisimman suurta avoimuutta, joka vakuuttaa ihmiset lajin tulevaisuudesta puhtaana urheiluna. Tästä esimerkkiä ovat jo näyttäneet Aino-Kaisa Saarinen ja Krista Lähteenmäki.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hiihto, doping ja Omertan laki
Dopingin sallimisesta urheilussa
Liikunta pidentää ikää!
Meillä ilmaista talkootyötä tekevillä kyllä motiivia riittää. Neuvoisin kommentoimaan muita asioita kuin urheilua kun et näytä nykypäivän urheilusta juuri tietävän. Nyt on asian annettava olla ja lopetettava turha paskan jauhaminen ja oltava lehdistönkin hiljaa kuten ulkomailla toimitaan, turhat selittelyt ovat aivan turhia. Hiihto on puhtainta urheilua kansallisella ja junioritasolla. Toista on pallopelit ja jääkiekko jossa raha näyttelee joa aikaisessa vaiheessa.
VastaaPoistaTaitaa nyt kuitenkin olla niin, ettei se paska maton alle piilottamalla katoa mihinkään. Helpompaa urheiluväelle olisi jo näkyviin lumpsahtaneen paskan siivoaminen pois ja sen jälkeen siitä huolehtiminen, ettei paskan jauhamiseen ole enää jatkossa syytä. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, etteivät Hiihtoliitto ja Maastohiihto Ry olisi tehneet paljon lajin pitämiseksii puhtaana. Valitettavasti paljon ei tällä kertaa näyttänyt olevan riittävästi.
VastaaPoistaSiitä olen samaa mieltä, että maastohiihto kansallisella ja junioritasolla on todennäköisesti täysin puhdasta tai ainakin paljon puhtaampaa kuin niin sanotut suuret pallopelit jääkiekko mukaan lukien. Ja hyvä, että ainakaan kaikkien lajissa mukana olevien motivaatio ei ole kadonnut; tai edes katoamassa.
Kommentointia jatkan kaikista niistä asioista jotka itseäni kiinnostavat. Myös urheilusta.
Tunnustaisitko itse jos olisit syytön tekemättömään tekoon....!! Onko testi sinusta täysin luotettava..... Vastaavassa testissä kärynnyt Saksalainen todettiin juuri syyttömäksi ja nyt odotetaan vaan Viron käryn kumoamista... Tuomitset ihmisen tietämättä totuutta asioista.... Luulisi että oikein Professori ei tekesi näin,.,,,Testihän ei ole 100 prosenttisen luotettava.... Toivon todella että kirjoitat anteeksi pyynnön kun testi tulos kumotaan....
VastaaPoistaKiistatonta asiassa on, että niin saksalaisen Sinkewitsin kuin Lallukankin elimistössä on havaittu poikkeuksellisen korkeita kasvuhormonipitoisuuksia. Sinkewits ei ole selittänyt, mistä hänen korkeat kasvuhormonipitoisuutensa johtuvat.
PoistaSaksalaisen vapauttamisessa ei kyse siis ollut laboratoriotestin epäluotettavuudesta vaan siitä, onko testauksessa käytetty raja-arvo oikeassa paikassa, vai liian alhaalla. Saksalaisen urhelutuomioistuimen mukaan raja ei ole tieteellisesti pätevä. Tapaus on edelleen kesken ja menossa urheilun vetoomustuomioistuimen CASin käsittelyyn Saksan kansallisen dopingvalvontaviranomaisen viemänä.
Joka tapauksessa on hyvä, että kasvuhormonin rajat selvitetään pohjamutia myöden. Olisi täysin kestämätöntä, mikäli saksalaisen oikeusistuimen johtopäätös raja-arvojen epätieteellisyydestä pitäisi paikkansa. Se loukkaisi syvästi urheilijoiden oikeusturvaa ja olisi pitkä miinus dopinvalvonnan uskottavuudelle. Jään siis mielenkiinnolla odottamaan.
Lopuksi on todettava, että tässä yhteydessä on varsin mielenkiintoista sekin, että Sinkewitsillä on myös aiemmalta ajalta testosteronikäry ja sitä kautta kilpailukielto. Lisäksi hän on tunnustanut käyttäneensä EPOa ja verensiirtoja. Kasvuhormonin käytön hän kuitenkin kiistää.
Voit myös olla vakuuttunut, että kirjoitan Lallukan tapauksesta ihan uuden blogitekstin, mikäli hänet todetaan syyttömäksi.
Tässä lupaukseni täyttymys: Lallukka vapaaksi - syntyikö tässä oikeusmurha?
PoistaLuin tämän varsin jälkikäteen. Kävi jutussa miten kävi, professorin teksti on näkemyksellistä ja silti avaraa. Raivopäillehän taas sellainen ei käy.
VastaaPoista