Juha Lind kertoi blogissaan, että jääkiekon NHL:n ehkä legendaarisimmassa seurassa Montreal Canadiensissa steroidien, piristeiden ja lääkkeiden käyttö on ollut yleistä. Dopingin käytön on arveltu olevan yleistä myös esimerkiksi pohjoisamerikan ammattilaisurheiluista suurimmissa eli amerikkalaisessa jalkapallossa ja baseballissa. Viime vuosien polkupyöräilyä taas ei voi oikein edes ajatella ilman dopingia, kuten lukuisat käryt (esimerkki) ja Pia Sundstedt ovat kertoneet. Eikä yleisurheilu liene sen parempi (esimerkki).
Kirjoitin edellisen kappaleen asettaakseni oikeisiin mittasuhteisiin suomalaista maastohiihtoa jälleen ravistaneen doping-käryn. Se oli ikävä tapaus, mutta ei maailmanloppu. Eikä se edelleenkään tee maastohiihdosta sen enempää dopingurheilua kuin mistään muustakaan lajista, jossa pyritään äärimmäiseen suorituskykyyn. Näin siksi, että urheilijat ovat vain ihmisiä, ja vieläpä kunnianhimoisia sellaisia, joten ei ole yllättävää, että kilpailijoiden joukosta joku sortuu vääriin keinoihin pyrkimyksessään huipulle. Mutta silti, Aino-Kaisa Saarisen sanoin, "hyvä, että huijarit jäävät kiinni".
Esimerkiksi edelle lainaamani Saarisen kommentin pohjalta on ollut mielenkiintoista huomata, kuinka paljon suomalainen maastohiihto tänä päivänä eroaa dopingsuhteessaan esimerkiksi jääkiekosta. Olisi täysin mahdotonta kuvitella enää vuoden 2001 jälkeen kenenkään entisen tai nykyisen hiihtäjän antavan dopingista niin vähätteleviä kommentteja, kuin mihin Esa Tikkanen sortui kommentoidessaan Lindin blogitekstiä. Tämä on se oleellinen muutos, mikä on tapahtunut maastohiihdon dopingsuhteessa.
Vähättelyn aika menee aikanaan ohi myös jääkiekossa, näin uskon. Mutta ennen sitä laji joutunee käymään läpi samanlaisen helvetin tulen, mikä on ravistanut suomalaista maastohiihtoa. Toivotan jääkiekolle siis onnea, ennakointikykyä ja viisautta sen matkalla kohti puhdasta tulevaisuutta.
Samalla kannustan jokaista suomalaista arvostamaan sitä työtä, mitä maastohiihdossa (ja muissakin dopingiin tosissaan paneutuneissa lajeissa) on tehty puhtaan urheilun eteen. Sekä ymmärtämään, ettei yhden urheilijan sortuminen pois kaidalta tieltä oikeuta mollaamaan tai vähättelemään niitä urheilijoita, jotka pyrkivät menestykseen rehellisin keinoin.
Nautitaan siis maastohiihdosta silloin kun sitä on tarjolla: elävänä huippuhiihdon tunnelmaan voi tutustua jo tämän viikon lopulla Rukalla ja myöhemmin vaikkapa SM-kisoissa Keuruulla tai Imatralla, uudessa Suomen cupissa tai Lahden Salpausselällä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Juha Lallukka: positiivinen dopingin antisankari
Hiihto, doping ja Omertan laki
Dopingin sallimisesta urheilussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa, mutta (toivottavasti) syntyvien keskusteluketjujen seurantaa helpottaisi, mikäli käytettäisiin nimimerkkejä tai nimeä. Pyydän myös noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.