Varhaiset maanviljelijät Euroopassa

Laajan tutkimuskonsortion työn tuloksena on tutkittu Euroopan ensimmäisten maanviljelijöiden alkuperää monistamalla DNA:ta tuhansia vuosia vanhoista vainajista.

Jo aiemmin on osoitettu, että ensimmäiset maanviljelijät olivat geneettisesti erilaisia kuin Euroopassa aiemmin eläneet metsästäjä-keräilijät. Avoimeksi sen sijaan oli jäänyt, mistä ja miten nämä maanviljelijät saapuivat Eurooppaan.

Maanviljely keksittiin niin sanotun hedelmällisen puolikuun alueella, josta se lähti leviämään eri suuntiin. Maanviljelyn leviäminen olisi periaatteessa voinut perustua joko maanviljelijöiden muuttoliikkeeseen tai siihen että Euroopassa jo  ennen jääkautta asuneet metsästäjä-keräilijät olisivat oppineet uuden elinkeinon naapureiltaan.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa näistä vaihtoehdoista ensimmäinen vahvistui oikeaksi: varhaiset maanviljelijät muistuttivat geneettisesti lähi-idän kansoja. He saapuivat siis sieltä, kuten arkeologisen tiedon perusteella arveltiinkin. Varhaisten eurooppalaisten maanviljelijöiden läheisimpiä nykysukulaisiaan näyttäisivät työn tulosten perusteella olevan georgialaiset, osseetit ja armenalaiset.

Käytännössä maanviljely merkittävästi aiempaa tehokkaampana ravinnontuotantotapana mahdollisti entistä nopeamman väkiluvun lisääntymisen, jonka seurauksena kunkin kylän ylijäämäväestön oli siirryttävä uusille viljelymaille. Näin maaniviljelijäväestö käytännössä levisi sukupolvi sukupolvelta yli Euroopan pakottaen samalla metsästäjä-keräilykulttuurissa eläneet aiemmat ihmiset siirtymään tieltään tai sulautumaan. Näin Euroopan väestön geenit ovat suurelta osin peräisin lähi-idästä ja Anatoliasta.

Myös maanviljelijäväestön leviämisreitistä saatiin käsitys sillä viljelijöiden geenit ovat säilyneet nykyisissä eurooppalaisissa. Se kulki Balkanin kautta seuraten Tonavaa länteen ja Dniestriä pohjoiseen: tulos on sopusoinnussa aiemman arkeologisen tiedon kanssa.

Mielenkiintoista on myös se, että nykyisistä eurooppalaisista eniten varhaisia maanviljelijöitä geneettisesti muistuttavat Krimin alueen ja toisaalta Koillis-Ranskan väestöt. Heidän perimästään erityisen suuri osa on siten peräisin lähi-idän ja Anatolian alueelta. Näiden väestöjen side jääkauden aikaisiin eurooppalaisiin on siis kaikista heikoin.

Suhteessa vähiten varhaisten maanviljelijöiden geenejä on puolestaan saamelaisissa (ja ylipäätään pohjoissuomalaisissa) sekä Venäjällä Kaspianmeren ja Novaja-Zemljan linjan itäpuolella asuvassa väestössä. Euroopan valloittaneiden varhaisten maanviljelijöiden ekspansio ei siis koskaan ulottunut näille alueille. Melko vähän yhteisiä geenejä varhaisten maanviljelijöiden kanssa on myös Ranskan ja Espanjan rajamailla (historiallinen baskimaa) elävillä, suomalaisilla ja valkovenäläisillä.

On jotenkin kiehtovaa nähdä, miten historian saatossa väestöt siirtyvät, katoavat ja kehittyvät. Esimerkiksi vielä tänä päivänäkin voimakkaasti kulttuuristaan ja juuristaan tietoiset ja kieleltään ainutlaatuiset baskit ovat myös geneettisesti erikoisia metsästäjä-keräilijäyhteisöiden jälkeläisiä - kertooko tämä jotain poikkeuksellisesta kansanluonteesta?

Myöskin me suomalaiset ja etenkin saamelaiset olemme melko puhtaasti Euroopan varhaisten metsästäjä-keräilijöiden jälkeläisiä. Olemme siis harvinaisuuksia eurooppalaisten joukossa. Myös meidän on siis syytä olla ylpeitä itsestämme ja juuristamme!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta tietoa ihmisen evoluution raaka-aineista
Ovatko suomalaiset sisäsiittoisia?
Alkuperäisistä euraasialaisista juuristamme!
Nykyajan kansainvaelluksesta
Onko ihmisen evoluutio pysähtynyt?