Jengirikollisuuden tilasta Suomessa ja Ruotsissa

Eilen julkaistiin tutunoloinen uutinen, jonka mukaan kaksi nuorta miestä puukotti kolmatta Helsingin Itäkeskuksessa. Tutunoloisen siksi, että samasta aiheesta on viime vuosina kuultu useampiakin uutisia. 

Yksi tunnetuimmista tapahtui saman kaupungin Pikku-Huopalahdessa, missä ryhmä parikymppisiä somalimiehiä hyökkäsi kahden nuoren kimppuun aseistautuneina monenlaisin astaloin. Tapauksen on epäilty olevan merkki maahamme pesiytymässä olevasta ruotsalaistyyppisestä jengirikollisuudesta. 

Tähän viittaa se, että somalinuoret ovat jättäneet kokonaan vastaamatta kaikkiin kysymyksiin, tai jos ovat vastanneet, eivät ole nähneet eivätkä kuulleet mitään. Kun vastaan on tullut vääjäämättömiä todisteita esimerkiksi henkilön paikallaolosta, on sille keksitty rikokseen osallistumisen sijasta vaihtoehtoinen selitys. Eikä kukaan tietenkään ole tuntenut ketään toista. 

Ottamatta tässä kantaa somali- ja joidenkin muidenkin maahanmuuttajajengien ilmiselvään olemassaoloon totean, että kehitys Suomessa näyttäisi olevan kohti ruotsalaistyyppistä järjestäytyneiden maahanmuuttajajengien aikakautta. Ja sen seurauksena muusta yhteiskunnasta erillään olevien valtiovallan heikosti otteessaan pitämien lähiöiden syntymistä. 

Asia on sikäli ajankohtainen, että Ruotsissa maahanmuuttajajengien välinen väkivalta on alkukesästä puhjennut poikkeuksellisen veriseksi. Sen seurauksena tavallinen medelsvenssonkin on heräilemässä todellisuuteen. 

Tästä kertoi Suomen uutiset, jonka mukaan jengirikollisuus on nousemassa tärkeimmäksi teemaksi Ruotsin ensi vuonna pidettävissä valtiopäivävaaleissa. Poliittisen paineen voimasta kertoo se, että Moderaatit on esittänyt tuplarangaistuksia jengirikollisille ja Ruotsidemokraatit ovat valmiita jopa puolustusvoimien yksiköiden lähettämiseen ongelmalähiöihin.

Nähtäväksi siis jää, mitä Suomessa aiotaan tehdä nousussa olevalle maahanmuuttajanuorten väkivallalle. Odotellaanko tilanteen kehittymistä yhtä vakavaksi kuin Ruotsissa ja jatketaan verovarojen syytämistä tehottomiin kotouttamistoimiin entiseen malliin sen sijaan, että asetettaisiin maahanmuuttajanuorille selkeä oma vastuu toimeentulostaan ja kulttuurisesta kotoutumisestaan - ja rikolliselle poluille eksyneille annettaisiin se ainoa rangaistus, jolla olisi pelotevaikutus. Eli palauttaminen esi-isien kotiseudulle. 

Tämä muutos nähdään - jos nähdään - vasta vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen. Ja silloinkin vain, mikäli Perussuomalaiset saavuttaa selvästi suurimman puolueen - eli hallituksen kokoajan - aseman, Kokoomuksessa konservatiivisiipi vahvistuu siten, että sillä on todellinen vaikutus puolueensa maahanmuuttopolitiikkaan ja vihervasemmiston kannatus supistuu edelleen siten, että sen paikkamäärä painuu alle kolmannekseen kansanedustajista. 

Tässä vaiheessa ei liene perusteita olettaa maahamme näin vahvaa poliittista siirtymää. On kuitenkin yksi asia, joka voi muuttaa tilanteen - ja sen totetuminen on ennen kaikkea nuorten uussuomalais- ja uusruotsalaisten maahanmuuttajien käsissä. 

Eli mikäli Ruotsi vajoaa entistä syvemmälle jengirikollisuuden syövereihin ja samaan aikaan Suomen luisuminen kohti samaa tilaa kiihtyy entisestään, saattaisivat suomalaisetkin äänestäjät todeta, että nyt riittää. Ja äänestää sen mukaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Klaanirikollisuuden torjunnalla alkaa olla kiire
Selittääkö väestö väkivalta- ja henkirikollisuutta
Monikulttuuri: uutisointi ja seuraukset