keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Länsimaiden pitäisi tunnustaa tosiasiat Syyriassa

Venäjä on alkanut tukea Syyrian hallitusta sotilaallisesti. Tämä tarkoittanee, ettei Assad voi hävitä Syyrian sisällissotaa. Mutta tarkoittaako se sitä, että hän voisi voittaa?

Ei ainakaan, mikäli länsimaat vastustaisivat sitä.

Jos minä olisin länsimainen johtaja, toteaisin täydellisyyden tavoittelun olevan hyvän ratkaisun pahin este ja tunnustaisin tosiasiat. Sekä ryhtyisin Venäjän mukana tukemaan Assadia. Näin yksi sekavan sodan osapuoli muuttuisi ylivoimaiseksi muihin osallistujiin nähden.

Tuen edellytykseksi asettaisin Martti Ahtisaaren kätilöimän ja Venäjän vuonna 2012 hyväksymän suunnitelman voimaan saattamisen. Sen mukaan Assad siirtyisi vapaaehtoisesti pois vallasta Syyrian rauhoituttua ja hänen turvallisuutensa taattaisiin. Mikäli suunnitelmaan ei sisälly kurdien itsehallintoa, lisäisin sen sopimukseen.

Voittajia tässä ratkaisussa olisivat kaikki muut paitsi kiihkoislamistinen ISIS. Syyrian asukkaat saisivat lopulta rauhan jälleenrakentaakseen oman maansa, Eurooppaan suuntautuva ihmisvyöry heikkenisi syyrialaisten jäädessä ryntäyksestä pois ja Venäjä saisi uutta arvovaltaa kansainvälisessä politiikassa.

Harmi, ettei edelle kirjoittamani kuitenkaan tule toteutumaan länsimaiden tavoitellessa sitä täydellistä ratkaisua, jonka mukaan nyt heikot demokraattiset voimat kuin ihmeen kautta onnistuisivat ottamaan haltuunsa ja rauhoittamaan koko Syyrian. Ja Assadia voitaisiin rangaista tämän sotarikoksista.

Tästä ymmärryskyvyn puutteesta kärsivät kaikki.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syyrian sodan ratkaiseminen ei lopettaisi EU:n pakolaistulvaa
Ruotsinsuomalaistyttö Syyriassa
Piikki islamistien lihassa

11 kommenttia:

  1. Turkin roolia Syyrian kriisissä ei saa unohtaa eikä väheksyä. Turkki oli pitkään ISISin vahva tukija, kunnes "koira puri ruokkivaa kättä". Turkki on myös ylivoimaisesti suurin läpi- ja kauttakulkumaa, väärennetyn passin saa pikkuhiluilla ja uusia ihmissalakuljetusorganisaatioita syntyy nopeammin kuin sieniä sateella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenkähän kävisi, jos skenaario itsenäisestä Kurdistanista toteutuisi? Miltei luonnonlain kaltaisella väistämättömyydellä se tuntuisi ajautuvaan sotaan Turkin kanssa, niin rajaton tuntuu olevan molemminpuolinen katkeruus.





      Poista
    2. Erittäin hyvä kysymys. En tarkkaan tiedä minkälaisissa väleissä keskenään ovat YPG ja PKK mutta sen tiedän, että niillä on ainakin yksi yhteinen vihollinen: Erdoganin johtama Turkki.

      Bulgaria on jo ruvennut valmistautumaan: siellä on Turkin vastaisella rajalla noin 30 kilometriä aitaa valmiina ja lisää tulee. Konsultteina tässä ovat käyttäneet israelilaisia asiantuntijoita.

      Poista
    3. Minulla on sellainen käsitys, että eri kurdiryhmät käyvät toistensa kurkkuun heti, jos ulkoinen uhka poistuu. Siitä ei kuitenkaan synny nykytilanteen kaltaista katastrofia.

      Sellainenkin käsitys minulla on, ettei Turkki tule hyväksymään kurdivaltiota omille rajoilleen. Siksi pidänkin parhaana vaihtoehtona kurdialueen itsehallintoa Syyrian osana.

      Poista
    4. Käsittääkseni Turkki on edelleenkin vähintään jossain määrin ISISin tukija ja ISISin myös edelleen annetaan operoida suhteellisen avoimesti Turkissa, kunhan tekee sen suhteellisen matalalla profiililla. Turkin pommituksetkin taisivat kohdistua lähinnnä kurdeihin ja Kobanen kurdien ollessa hyvin lähellä joutua ISISin kansanmurhaamaksi, Turkki hyvin pitkään kieltäytyi päästämästä kaupunkia puolustaneiden kurdien avuksi mitään apua, kun taas ISISille virtaa niin taistelijat kuin aseetkin rajan yli - ja vielä Turkin itsensä kuskaaminakin.

      Poista
  2. Miksi sen Assadin pitäisi astua syrjään tai se olisi toivottavaa? Eihän se Assad toki mikään täysin puhtoinen tapaus ole, mutta noiden maiden oloissa ei juuri mitään parempia vaihtoehtoja ole tarjolla. Ja Assadin hallinto on kuitenkin ollut suhteellisen maltillinen ja vähemmistöjen oikeudet melko hyvin turvaava tuollaisten maiden joukossa.

    Jos Assad astuu syrjään, niin tilalle atuvat mitä todennäköisemmin jonkin sorttiset sunnilaiset ääri-islamistit. Todennäköisesti ISIS, mutta jos se saadaan eliminoitua, niin sitten joku muu vastaava jihadistipoppoo, jotka mitä luultavimmin ovat askel ojasta allikkoon Assadiin verrattuna. Ja etenkin ISISin nousu valtaan tarkoittanee ihan oikeasti kansanmurhaa monille maan vähemmistöille, kuten shiioille.

    Ajatukset siitä, että ISISin sijasta olisi joku laaja maltillinen jihadistien ryhmittymä, joka kyllä sitten vähän tuettuna nujertaa ISISin, tuntuu melkoiselta toiveajattelulta. Jonkinlaisen käsityksen tilanteen jamasta antaa John McCainin poseerauksien tulevien/jo silloisten ISIS-taistelijoiden kanssa lisäksi vaikkapa tämä:

    Isis: US spent $500m training only 'four or five' Syrian rebels to take on Islamic State

    Koko tämä masinoitu Syyrian sota tuntuu samanlaiselta hyvin lyhytnäköiseltä ja huonosti valmmistellulta ja harkitulta hankkeelta kuin vaikkapa Gaddafin ja Saddamin hallintojen kaatamiset tai sota Afganistanissa. Kaikki nämä sodat ovat olleet enemmän tai vähemmän turhia hyökkäyssotia joihin ei olisi tarvinnut/kannattanut länsimaiden lähteä. Niissä oli myös huonosti muotoiltu etukäteen sotilaallisten toimien tavoitteet ja sen miettiminen, että kuinka realistisia nämä tavoitteet ovat ja mitä seurauksia niillä on.

    Afganistaniinkin mentiin kai jonkinlaisessa kostonhimossa, mutta lopputuloksena tuntuu olevan se, että rahaa on palanut aivan tolkuttomasti ja on epäselvää, että onko tästä touhusta seurannut mitään kestäviä hyötyjä. Pelkkiä kostoiskuja olisi voinut tehdä paljon halvemmallakin tekemällä näön vuoksi lähinnä ilmaiskuja. Ja todellisen muutoksen aikaansaaminen taas olisi vaatinut paljon suurempaa sotilaallista satsausta kuin mihin Afganistanissa loppujen ryhdyttiin, mutta sekin (etenkin Irakin sodan kanssa) maksoi aivan järkyttävästi suurvaltamittakaavassakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkinlainen kuva siitä, että millaisille Assadin vastustajille Yhdysvallat on tukea tyrkyttänyt Assadin hallinnon kaataakseen, muodostuu vaikkapa siitä, että John McCainin vieressä poseeraava Khalid al-Hamad tunnetaan maailmalla parhaiten videosta, jolla hän syö tapetun shiian sydäntä.

      Poista
    2. Nythän on selvinnyt, ettei Assad eroa, eikä edes ole aikonut erota. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, ettei se edes ole välttämätöntä. Tärkeintä tässä tilanteessa on Syyrian rauhoittaminen.

      Kun rauha sitten koittaa, voidaan länsimaiden sympatiaa ja tukea saavan demokratiaa vaativan opposition tärkeimmät johtajat ottaa turvaan Eurooppaan. Loput tänne tulleesta kansasta voidaan siinä tilanteessa palauttaa Syyriaan.

      Poista
  3. Minulle sopisi täydellisesti, että rakas naapuri kuluttaisi mahdollisimman paljon resursseja Assadin tukemiseen.

    VastaaPoista
  4. Tänään Merkel ilmoitti haluavansa Assadin mukaan neuvotteluihin. Hyvä edes niin että yksi sodan pääosapuolista tulee edes kuulluksi.

    VastaaPoista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa, mutta (toivottavasti) syntyvien keskusteluketjujen seurantaa helpottaisi, mikäli käytettäisiin nimimerkkejä tai nimeä. Pyydän myös noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!