Kasvihuonekaasut pysäyttivät uuden jääkauden noin vuonna 1960

Science-lehdessä oli poikkeuksellisen mielenkiintoinen tutkimusraportti viime jääkaudella laajoja alueita Pohjois-Amerikasta peittäneen Laurentian mannerjäätikön rippeiden kehityksestä. Se on jääkauden jälkeen vetäytynyt Kanadan arktisille alueille saavuttaen pienimmän laajuutensa noin 3 600 vuotta sitten. 

Pääosin amerikkalaisten tutkijoiden julkaisemassa tuoreessa tutkimusraportissaan Nicolás E. Young ja hänen kollegansa kuitenkin osoittivat, että viime jääkauden jälkeen tämän jäätikön viimeinen jäljellä oleva jäänne, Barnesin jääpeite (Baffinin saari, Kanada), oli pienimmillään noin 3 600 vuotta sitten. Sen jälkeen se alkoi – noin 2 000 vuotta sitten – laajentua uudelleen, mikä tutkijoiden mukaan merkitsi uuden jääkauden alkua. 

Tämä kehitys pysähtyi kuitenkin noin vuonna 1960 eli alle 70 vuotta sitten, koska ihmisen toimien seurauksena kesät olivat alkaneet lämmetä, mikä johti jäämassan pienenemiseen ja sitä kautta jäätikön reunan vetäytymiseen. Lopputuloksena jäätikön laajeneminen päättyi huolimatta auringon lämpösäteilyn vähenemisestä, joten ihmiskunta välttyi uudelta jääkaudelta.  

* * *

Tutkijoiden mukaan heidän tuloksensa osoittavat, kuinka valtava vaikutus kasvihuonekaasuilla on maapallon ilmastoon. Ja siksi on epätodennäköistä, että maapallolla voisi alkaa uusi jääkausi niin kauan kuin ihmiskunta jatkaa kasvihuonekaasujen päästämistä ilmakehään. 

Nähtäväksi tietenkin jää, osuivatko amerikkalaistutkijoiden päätelmät oikeaan vai kääntyykö pohjoisten jäätiköiden kehitys sittenkin joskus kasvuun. Siinä vaiheessa en uskoakseni ole kuitenkaan enää itse kirjoittamassa blogitekstiä siitä – tai mistään muustakaan – aiheesta. 

* * *

Totean vielä lopuksi tähän asiaan liittyen, että pohjoisen merijään tilastointi – tai ainakin sen julkaiseminen NSIDC:n nettisivulla – keskeytyi lokakuun 17. päivän jälkeen, kunnes tiedot päivittyivät jälleen eilen. Keskeytyksen syynä oli ilmeisesti tähän tarkoitukseen suunnatun rahoituksen voimakas supistuminen. 

Toivoa tietenkin sopii, että tämä aikasarja voisi jatkua myös tulevaisuudessa keskeytyksettä, koska se on erinomainen indikaattori ilmaston kehityksen – ja siten ilmastonmuutoksen – seuraamiseen, kuten olen moneen kertaan todennut. Napajään koon ja laajuuden aikasarjat eivät ole myöskään kärsinyt jälkikäteisistä muutoksista samalla tavalla kuin ilmakehästä suoraan mitatut ja julkaistut tilastot (esimerkki) ja siksi pidän niitä luotettavina. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jääkarhut elävät ja voivat hyvin
Kuumat paikat pohjoisessa
Ilmastomallit ovat virheellisiä, joten niiden tuloksia ryhdytään korjailemaan