Antti Lindtman haluaa Suomen EU:n alijäämämenettelyyn

Suomalaiseen demokratiaan kuuluu se, että vaalien jälkeen muodostetaan enemmistöhallitus niiden puolueiden kesken, jotka pystyvät sopimaan ohjelmasta. Näin kävi myös viime kevään vaalien jälkeen. 

Suomalaiseen demokratiaan kuuluu lisäksi se, että oppositio räksyttää hallituksen toimista eduskunnassa ja julkisuudessa, mutta ei pysty vaikuttamaan oikeastaan millään tavalla hallituksen toimenpiteisiin. Tätä peliä on nähty eduskunnassa viimeksi eilen, kun SDP:n Antti Lindtman uhkaili hallitusta välikysymyksellä. 

Asialla ei olisi merkitystä, ellei maamme oppositio saisi vahvaa tukea vasemmistopuolueiden talutusnuorassa olevalta ammattiyhdistysliikkeeltä, joka tekee kaikkensa estääkseen Suomen pelastamisen edellisten hallitusten - ja aivan erityisesti viimeisen eli Sanna Marinin (sd) vihervasemmistokoalition - aiheuttamasta talouskatastrofista. Suomen valtionvelka kasvaa hurjaa vauhtia, julkiset menot ovat räjähtäneet käsiin ja parhaillaan julkistettavat yritysten vuositulokset ovat enimmäkseen surkeaa luettavaa. 

Suomen talouden pelastamiseksi nämä asiat olisi käännettävä. Eli julkiset menot olisi saatava laskuun tai ainakin niiden kasvu pysähtymään, talouden rattaat pyörimään ja sitä kautta valtion keräämät verotulot kasvamaan ilman, että ne vaikuttavat ihmisten ja yritysten investointi-, yrittämis- ja työhaluihin. 

Pääministeri Petteri Orpo (kok) muistutti oppositiota eilen vaihtoehdosta. Se on on joutuminen EU:n alijäämämenettelyyn, joka tarkoittaisi - pääministerin mukaan sitä - "että joku muu sanelee meille, mitä on tehtävä. Tälle tarkkailuluokalle emme halua". 

Ilmeisesti Antti Lindtman järjettömine taustajoukkoinen kuitenkin haluaa. Ja siksi opposition ja ay-liikkeen hallituksenvastainen toiminta on älyllisesti epärehellistä ja vastuutonta kannatuksen kalastelua, mitä vielä korostaa se, ettei kummaltakaan taholta ole kuultu - ainakaan julkisuudessa - yhtään ainutta hallituksen suunnitelmille vaihtoehtoista esitystä, johon turvautumalla maamme julkisen talouden kehitys voitaisiin kääntää. Sellaisten sijaan - valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) sanoin "vastustetaan jokaista säästötoimea, vastustetaan jokaista uudistusta, kaikki on vaan ei, ei, ei".

Tästä syystä panin tyytyväisenä merkille pääministerin eilisen vakuutuksen, jonka mukaan "viime kädessä vastuu Suomelle välttämättömien uudistusten läpiviemisestä kuuluu kuitenkin eduskunnan enemmistön luottamusta nauttivalle hallitukselle. Emmekä me pakene vastuutamme."

Toivoa sopii, että hallitus säilyy tässä asiassa yhtenäisenä opposition ja ulkoparlamentaaristen voimien raivokkaan vastustuksen paineessa ja huolehtii siitä huolimatta Suomen talouden kääntämisestä kohti parempaa tulevaisuutta. Sillä se, mitä nyt vähiten tarvittaisiin, olisi ministereiden paineensiedon romahtaminen ja maan talouden jättäminen ajelehtimaan vielä seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Näkyykö Tarja Halosen arvovaikuttaminen edelleen?
Alkaneen vuoden huomioita velasta, nuorisosta ja koulusta
Marinin hallituksen hinta